Post by Britta on Jul 20, 2015 19:26:27 GMT 2
Huh.
En olisi uskonut, että tulisin oikeasti kirjoittamaan tämän viestin vielä joskus, etenkään, kun kipinä palasi. Ja se kipinä ei ole sammunut vieläkään, mutta muu elämä sanoo, että hidastahan tahtia. Elokuun alussa saan ylläpitoponin, minulla on työpaikka, käyn lukiota monella täydellä jaksolla ja ensi keväänä häämöttävät ensimmäiset kirjoitukset. Samalla täytyisi nähdä kavereita, hoitaa koira ja oma kunto saleilemalla, lenkkeilemällä ja tietysti pitää huolta siitä tulevasta ponista tämänhetkisten heppaystävien lisäksi, jotka tosiaan eivät ole vähentymässä vaan lisimässä ratsastuksenopettajankin vihjailtua siitä, että antaisi mulle hevosiaan ratsastettaviksi. Unohtamatta sitä, että kirjoitan kaiken päälle blogia.
Mikään ei ole niin rajoittava tekijä kuin aika. Vaikka kuinka haluaisin pysyä mukana, nyt mun on vaan myönnettävä sekä itselleni että teille, että mun aika ei oikeasti riitä, vaikka niin kuvittelinkin. Kesä on ollut täynnä töitä ja hevosia, ensi talvi tulee olemaan täynnä kaikkea edellämainittua ja mahdollisesti muutakin. En yksinkertaisesti ehdi, vaikka intoa olisi, enkä haluaisi jättää tätä porukkaa.
Kiitos siis näistä kolmesta vuodesta, jonka olen teidän kanssanne viettänyt - en vaihtaisi pois hetkeäkään. Kiitos Annelle, että otit minut mukaan porukkaan oltuani rasittava hengailija ja kiitos kaikille teille, jotka olette olleet mukana näiden kolmen vuoden ajan. Tämä kirpaisee, mutta onneksi tiedän, että voin aina palata takaisin seuraamaan, mitä tapahtuu ja olen varmasti aina yhtä tervetullut takaisin joukkoon. Toivottavasti sekä Hype että Alex saavat itselleen arvoisensa hoitajat, joilla on intoa ja etenkin sitä aikaa enemmän kuin minulla.
Nämä eivät ole hyvästit, joten sanon näkemiin. Joskus täytyy lähteä, että voi vielä palata.
En olisi uskonut, että tulisin oikeasti kirjoittamaan tämän viestin vielä joskus, etenkään, kun kipinä palasi. Ja se kipinä ei ole sammunut vieläkään, mutta muu elämä sanoo, että hidastahan tahtia. Elokuun alussa saan ylläpitoponin, minulla on työpaikka, käyn lukiota monella täydellä jaksolla ja ensi keväänä häämöttävät ensimmäiset kirjoitukset. Samalla täytyisi nähdä kavereita, hoitaa koira ja oma kunto saleilemalla, lenkkeilemällä ja tietysti pitää huolta siitä tulevasta ponista tämänhetkisten heppaystävien lisäksi, jotka tosiaan eivät ole vähentymässä vaan lisimässä ratsastuksenopettajankin vihjailtua siitä, että antaisi mulle hevosiaan ratsastettaviksi. Unohtamatta sitä, että kirjoitan kaiken päälle blogia.
Mikään ei ole niin rajoittava tekijä kuin aika. Vaikka kuinka haluaisin pysyä mukana, nyt mun on vaan myönnettävä sekä itselleni että teille, että mun aika ei oikeasti riitä, vaikka niin kuvittelinkin. Kesä on ollut täynnä töitä ja hevosia, ensi talvi tulee olemaan täynnä kaikkea edellämainittua ja mahdollisesti muutakin. En yksinkertaisesti ehdi, vaikka intoa olisi, enkä haluaisi jättää tätä porukkaa.
Kiitos siis näistä kolmesta vuodesta, jonka olen teidän kanssanne viettänyt - en vaihtaisi pois hetkeäkään. Kiitos Annelle, että otit minut mukaan porukkaan oltuani rasittava hengailija ja kiitos kaikille teille, jotka olette olleet mukana näiden kolmen vuoden ajan. Tämä kirpaisee, mutta onneksi tiedän, että voin aina palata takaisin seuraamaan, mitä tapahtuu ja olen varmasti aina yhtä tervetullut takaisin joukkoon. Toivottavasti sekä Hype että Alex saavat itselleen arvoisensa hoitajat, joilla on intoa ja etenkin sitä aikaa enemmän kuin minulla.
Nämä eivät ole hyvästit, joten sanon näkemiin. Joskus täytyy lähteä, että voi vielä palata.
Kiitos, anteeks, näkemiin - Britta kiittää ja kuittaa. ♥