Post by Pihla on Dec 21, 2015 11:19:12 GMT 2
En vieläkään voinut uskoa, että meidät Loeken kanssa oli valittu klinikkaan esimerkkiratsukoksi estepuolelle. Tuntui hienolta ratsastaa Loekella katsomon ohitse, joka oli lähes täynnä innokkaita katsojia, oli vähän vanhempia hoitajia ja oli vähän pienempiä tuntiratsastajia. Piritta selitti alkuun muutamalla sanalla, mitä Loeken kanssa lähdettiin tekemään. Emme todellakaan aloittaisi hyppäämisestä, vaan sileällä ratsastamisesta. Se oli kaiken perusta eikä tämä(kään) kerta ollut poikkeus.
Tuntui hauskalta ratsastaa, kun Piritta selitti muille, mitä tapahtui ja minulle tuli vain hiukan ohjeita. Ne vähäiset ohjeet olivat kuitenkin hyviä. Vasta nyt aloin tajuta Loeken oikeat ongelmat, kun Piritta niitä selitteli muille. Olin häpeilemättä ratsastanut hevosta aina lähes väärin, antanut sen karata avuilta ennen estettä. Nyt sainkin olla tarkempi kuin koskaan. Keskityin pitämään ohjat ja pohkeet kuin kujana, kuten Piritta selitti. Tämä mielikuvaharjoitus tuntui auttavan. Kavalettipuomit sujuivat hyvin ja mikä parasta, Loeke meni melko suoraan. Se tosiaan joutui miettimään, miten jalkansa laittaa ja yritti kiemurrella pois ”kujastani”. Sain tulla tehtävän vielä uudelleen, mutta silloin minun piti olla kaksi kertaa tarkempi apujeni kanssa. Toinen kerta onneksi kannatti ja sain Loeken pidettyä tarpeeksi hyvin avuilla.
”Tätä on hyvä harjoitella lähes jokaisen kiemurtelevan hevosen kanssa!” Piritta kertoi vielä yleisölle.
Yksittäisesteellä Loeke kuumeni hiukan, kuten Piritta sanoikin ennen hyppäämistä. Samalla ruuna lähti nostamaan päätään ylös eikä enää kuunnellutkaan apujani. Taas se oli tapahtunut, Loeke karkasi avuiltani aivan huomaamatta. Este kuitenkin ylittyi melko mallikkaasti. Piritta selitti yleisölle maapuomien tärkeydestä Loeken kaltaisten hevosten kohdalla. Jos maapuomia lähti siirtelemään, hevonen joutui ajattelemaan, mistä hypätä. Tämä kuulemma toimisi myös Loeken kohdalla. Piritta käski minun pysyä satulassa ja antaa hevosen päättää oikea hyppykohta. Sain kyllä ratsastaa, mutta mahdollisimman hiljaisilla avuilla. Tällä kertaa Loeke muuttui hiukan epävarmaksi. Se jännittyi hieman, mutta vauhtia tuli silti lisää. Koetin parhaani mukaan hidastaa istunnalla, mutta muuta en oikein voinut tehdä. Ruuna hidasti vauhtiaan juuri ennen maapuomia, koska se oli tavallista kauempana esteestä. Ihme kyllä, mutta ratsuni hyppäsi sujuvasti maapuomin ylitse ja vielä esteenkin.
”Tässä näitte juuri, kuinka hevoselle voi antaa pähkäiltäväksi maapuomin sijaintia!” Piritta huudahti.
Klinikka oli todella hyödyllinen. Sain siitä paljon hyviä vinkkejä irti. En ollut edes tajunnut ennen, kuinka raaka ratsuni olikaan. Sitä piti oikeasti ratsastaa ja treenata enemmän pikkuesteillä, puomeilla ja kavaleteilla. Sen jälkeen korkeat esteet eivät olisi mikään ongelma.
Tuntui hauskalta ratsastaa, kun Piritta selitti muille, mitä tapahtui ja minulle tuli vain hiukan ohjeita. Ne vähäiset ohjeet olivat kuitenkin hyviä. Vasta nyt aloin tajuta Loeken oikeat ongelmat, kun Piritta niitä selitteli muille. Olin häpeilemättä ratsastanut hevosta aina lähes väärin, antanut sen karata avuilta ennen estettä. Nyt sainkin olla tarkempi kuin koskaan. Keskityin pitämään ohjat ja pohkeet kuin kujana, kuten Piritta selitti. Tämä mielikuvaharjoitus tuntui auttavan. Kavalettipuomit sujuivat hyvin ja mikä parasta, Loeke meni melko suoraan. Se tosiaan joutui miettimään, miten jalkansa laittaa ja yritti kiemurrella pois ”kujastani”. Sain tulla tehtävän vielä uudelleen, mutta silloin minun piti olla kaksi kertaa tarkempi apujeni kanssa. Toinen kerta onneksi kannatti ja sain Loeken pidettyä tarpeeksi hyvin avuilla.
”Tätä on hyvä harjoitella lähes jokaisen kiemurtelevan hevosen kanssa!” Piritta kertoi vielä yleisölle.
Yksittäisesteellä Loeke kuumeni hiukan, kuten Piritta sanoikin ennen hyppäämistä. Samalla ruuna lähti nostamaan päätään ylös eikä enää kuunnellutkaan apujani. Taas se oli tapahtunut, Loeke karkasi avuiltani aivan huomaamatta. Este kuitenkin ylittyi melko mallikkaasti. Piritta selitti yleisölle maapuomien tärkeydestä Loeken kaltaisten hevosten kohdalla. Jos maapuomia lähti siirtelemään, hevonen joutui ajattelemaan, mistä hypätä. Tämä kuulemma toimisi myös Loeken kohdalla. Piritta käski minun pysyä satulassa ja antaa hevosen päättää oikea hyppykohta. Sain kyllä ratsastaa, mutta mahdollisimman hiljaisilla avuilla. Tällä kertaa Loeke muuttui hiukan epävarmaksi. Se jännittyi hieman, mutta vauhtia tuli silti lisää. Koetin parhaani mukaan hidastaa istunnalla, mutta muuta en oikein voinut tehdä. Ruuna hidasti vauhtiaan juuri ennen maapuomia, koska se oli tavallista kauempana esteestä. Ihme kyllä, mutta ratsuni hyppäsi sujuvasti maapuomin ylitse ja vielä esteenkin.
”Tässä näitte juuri, kuinka hevoselle voi antaa pähkäiltäväksi maapuomin sijaintia!” Piritta huudahti.
Klinikka oli todella hyödyllinen. Sain siitä paljon hyviä vinkkejä irti. En ollut edes tajunnut ennen, kuinka raaka ratsuni olikaan. Sitä piti oikeasti ratsastaa ja treenata enemmän pikkuesteillä, puomeilla ja kavaleteilla. Sen jälkeen korkeat esteet eivät olisi mikään ongelma.
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!