Aristolle hoitajaksi?

[Anne]

Punakarvainen sähläri, Aristo, kaipailee hoitajaa. Pikkuruuna etsii erityisesti määrätietoista ja vauhdista pitävää hoitajaa hoitajakurssin suorittaneista henkilöistä.

Tutustu Aristoon täällä ja postaa vapaamuotoinen hakemuksesti alle.

Haku on auki parisen viikkoa.

[Luna]

Hakemassa Aristolle
Seisoin hermostuneena konttorin edessä, lievästi rypistynyt hakulappu kädessä, stressaavaa. Olisiko tällaisella pikkutytöllä mahdollisuus hoitaa tuota upeaa hevosta. Jos vain minua onnistaisi juuri tällä kerralla, toivottavasti. Suljin silmäni. Hengitin syvään ja yritin rauhoittua. Avasin silmäni ja huokaisin "nyt tai ei koskaan" mietin ja vetäisin konttorin oven auki.
"Tota, tässä tämä hakemuslappu" sopersin erittäin hermostuneena konttorissa istuvalle naiselle. Ojensin käsissäni hieman rypistyneen lapun. Se oli ohi, toisin kuin jännitys. Ehkä pettyisin taas mutta tiesin jo miltä se tuntui joten se ei sattuisi läheskään yhtä paljon. Suljin taas silmäni ja huokasin todella syvään. Toivoin...

Pieni hakija tyttö
Hiljattain 13 täyttänyt tyttö joka on ulkomuodoltaan yksi suuressa ihmismassassa, tummanruskeat hiukset jotka ovat normaalilla tavalla kainaloihin yltävät ja yleensä auki. Lunalla on myös otsatukka joka on pinneillä sivulle sillä tyttö yrittää kasvattaa tämän pörröharjan pois. Silmät siniset sen, tumman siniset ja normaalin kokoiset silmät joita ympäröi mustat, ei niin pitkät ripset jotka eivät ole myöskään kovin paksut. Tavallinen heppafani siis jolla on pituutta 150 senttiä (ei sitä hevosta) ja hieman alipainoa mutta ei kuitenkaan ole mikään luuranko. Vaatetuksessa ei näe merkkivaateita niiden hinnan vuoksi ja kun ulkokuori en merkkaa Lunalle kovin paljon. Vaatteissa näkee yleensä sinisen ja violetin eri sävyjä ja tietenkin muita aika tavallisia värejä.

Ensinäkemältä ujon oloinen tyttö joka kylläkin haluaa tutustua mutta ei aina oikein uskalla vaikka tulee ihmisten kanssa kohtuu hyvin toimeen. Tytöllä ei ole laajaa kaveripiiriä mutta muutama todella hyvä ystävä, esim. paras ystävä jonka varjoon Luna yleensä silti tämä loppujen lopuksi arka tyttö on erityinen ystävä ja hänet varmaan näkisi tallilla joskus. Lunaa ei ole kovin helppo suututtaa ja suuttuessaan leppyy nopeasti. Tyttö pelkää poneista ulos kasvua ja tämäkin päivä on tytöllä edessä vaikka viime aikoina Luna on myös huomannut hevosissa ja isoissa poneissa jotain hienoa. Pääasiassa hyvän tuulinen tyttö joka yrittää pitää lupauksensa vaikka ei aina muista kaikkea kun pää on täynnä hevosten kuvia.

Perheen ainoa lapsi jonka vanhemmat ovat eronneet ja välillä tuntuu että yrittävät hyvittää asian antamalla Lunalle periksi helpolla. Isän luona tyttö viettää eniten aikaa koska tämä asuu Liekkijärven laidalla, lähellä tallia ja isällä ei ole mitään tytön hevostelua vastaan. Äiti puolestaan haluaa ettei pikkutytölleen käy mitään ja haluaisi saattaa kuudesluokkalaisen kädestä pitäen kouluun ja kotiin, siksi hän ei haluaisi päästää tyttöään lähellekään "niitä haisevia karvakasoja" mutta hyvityksenä vanhempien erosta hän vie tyttöä tallille 45 minuutin matkan päähään jos on pakko. Kaikesta huolimatta molemmat vanhemmat ovat kovin rakastettavia ihmisiä.

Kokemusta ei ole mitään uskomattomia määriä mutta maasta käsin Luna pärjää aika vaikeillekin hevosille ja saa ne pidettyä kurissa eikä pelkää. Perusratsastuksessa vaikeampikin hevonen onnistuu mutta mitään korkeaa koulua ja monimetrisiä esteitä tyttö ei osaa ratsastaa. Ihaninta hevostelussa on rakkaan hevosen kanssa puuhailu, ne hali hetket ja rauhalliset maastot ovat todella läheisiä vaikka arvostaanhan tyttö myös koulua ja esteitä.

IRL minäni on kovin samanlainen ja ulkonäössäkin on vastaavia piirteitä. Lunan elämä pienessä kaupungissa on kuitenkin erilaista kun ruudun toisella puolella olevan Helsinkiläisen teinin, joka ei kylläkään niin teinimäinen ole. "Lunalla" on IRL hoitoponi ja tyttö ratsastaa. Piirroksia ja sarjakuvia ilmenisi tarinoiden rinnalle, yrittäisin tehdä tarinoista erilaisia ja mielenkiintoisia vaikka pitää myöntää etten mikään the-best kirjoittaja ole mutta perustasoa.

Väärä mutta uskomattoman ihana
Ihastus Aristoon ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä vaan aluksi komea poika oli yksi kaikista muista, muuta eikö me sitten olla samanlaisia. Aristo on Lunalle sellainen "vääränlainen" hevonen mutta tyttö aikoo uhmata kohtaloa hakiessaan Arin puunaajaksi. En haluaisi korvata Nadjaa tai asettua Ariston entisen hoitajan paikalle vaikka meissä on pientä yhdennäköisyyttä. Haluaisin olla Ariston uusi hoitaja joka tuli Nadjan jälkeen ei tämän tilalle. Kuten jo mainitsin Aristo ei ole se ensimmäinen jota Luna ajattelisi hoidettavaksi mutta jokin tässä uljaassa Angloarabissa on sellaista johon helposti kiintyy ja ajan kuluessa rakastuu. Arilla on mukava ulkonäkö suloisien merkkien kera joita en varmaan oppisi kun ehkä vasta parin vuoden kuluessa. Vaikka hevosen ulkokuori ei loppupeleissä ole se jolla on väliä vaikka söpöys on plussaa ja sitä plussaa voi Arsakalle antaa.

Oikeassa elämässäkään Aristo ei olisi se johon ensiksi rakastuisin mutta myös silloin voisin hetken kuluessa kiintyä herkkään, nuoreen hevoseen. IRL hoitsunikin on nuori mutta kovin paljon yhtäläisyyksiä ei ole, paitsi tuo karsina käytös. Mutta en halua aivan samanlaista hoitsua kun oikeasti, ehkä silloin voisi kirjoittaa usein tositapahtumiin mutta tiettyjä hetkiä voi yhä ottaa omista kokemuksista.

Jos saisin Arin hoidettavaksi keskittyisin paljon maasta käsin työskentelyyn mutta kipuaisin selkään varmaan käytyäni jollain tunnilla. Esteitä en hyppäisi kovin paljon vaan menisin rennompia maastolenkkejä ja kevyttä treeniä jotta Aristo pehmenisi ja alkaisi liikkua rennommin. Tässä olisi tavoitetta jos saisin Aria hoitaa, joka tietysti on toiveena.

Miks just tänne & kuvanäyttöä
Seppele lumosi minut jo silloin vuosi sitten kun sivut näin, foorumi oli aluksi uutta enkä tajunnut mistään mitään mutta kun toisella tallilla opin proboards foorumin käyttöä aloin lukea tarinoita ja katsoa kuvia. Sitten uskaltauduin rekisteröitymään foorumille ja nyt on jo toinen hakemus kirjoituksessa. Seppelettä voi helposti kuvata sanalla mahtava vaikka monet muutkin sanat kuvailisivat mutta ensiksi tulee mieleen mahtava.

Lisäsepitysten vuoro, kuvanäyttöä siis.
1 Todella yksinkertainen mutta mukava, jouluinen ainakin.
2 Toinen joulukuva, erilaista tyyliä kokeiltu.
3 Kuva josta tykkään, sekin on joulun aikaan piirretty. Pieni virhe riimussa mutta muuten kiva. Kaikissa kuvissa hieman huono kuva mutta nykyisissä piirustuksissa olisi parempi kuva.

Terv. Luna. Ja onnea kaikille hakiolille

[Julie]

Olen siis vanha Ellie, eli olen käynyt hoitajakurssin (: !

"Taas Julie tulee hoitajahakuihin!", jep sepä se..!

Aristo, tuo leikin punainen kujeilija

Aristo ihastutti minut ulkomuodollaa, sitten nimellään ja lopuksi (muttei vähäisimpänä) luonteellaan. Aristo vaikuttaa todella mukavalta, sillä kujeilevat hevoset ovat minun mieleeni. Olen hoitanut monenlaisia poneja, ja hevosia, moni niistä enimmäkseen vauhdikkaita sekä pienesti jekkuilevia. Ruunassa viehättää erityisesti luonteen lisäksi, ulkonäkö. Se on kuin punainen sähäkkä liekki. Olisin todellakin valmis hoitamaan tätä reipasta ja jekkuilevaa ruunaa. Ariston kanssa voisi varmasti tehdä niin maastakäsin juttuja kuin hypätä pikku esteitä. Ariston kanssa kehittyisin moneen suuntaan ja saisin varmasti monenlaisia upeita muistoja. Arska tuskin olisi se jokaisen ratsastuskoulun pullaponi joka ei ikinä tee mitään jekkuja, joten tämä on yksi valtava tekijä miksi haen tälle ruunalle. Toisaalta Aristo olisi jollain tapaa rauhallinen ettei mikään ADHD hevonen.. Loppuun tiivistys, Aristo olisi mahtava tapa tustua Seppeleeseen ja hevosen luonne on melkeimpä se, joka teki suuren osan tänne hakemisesta. Ruuna olisi minulle melko sopiva, koska olen itsekkin huumorintajuinen ja rakastan vauhtia.


Julie, metsäretkiä ja esteitä rakastava huimapää

Aristolle puunaajan paikkaa hakeva Julie Syvärinne, kääntyi vuoden alussa 15-vuotiaaksi ysiluokkalaiseksi. Pituutta Julietille on kertynt 164cm, ja jämähtänyt siihen. Vartaloltaan hän on sporttinen ja hoikka. Hänen hiuksensa ovat tummanpunertavat jotka ulottuvat puoleen selkään, paksuina. Silmät ovat keltavihertävät, jossakin valossa kokonaan vihertävät. Hän omaa loputtoman huumorintajun sekä hurrrjasti määrätietoisuutta, sitähän Ariston ja muiden hevosten kanssa tarvitaan? Juliella on tapana olla hieman haaveilijan tyyppinen, joka vetäytyy suruissaan omaan rauhaan. Salaisuudet, olivat ne pieniä tai suuria, ne hän kertoo kaikista läheisimmille ihmisille, joskus myös hevosille. Ysiluokan kokeet ovat nyt hellitteet, vaikka monta sellaista on vielä edessä. Hänellä löytyy tosin joka viikko ainakin neljä päivää jolloin pääsee puunaamaan hevosia. Tutuille ja vähemmän tutuille Julie on sosiaalinen sekä herkästi innostuva persoona. Lyhyesti neitiä voi kuvailla huumorintajuiseksi, sosiaaliseksi sekä kaikkien kaveriksi. Hän tykkää tutustua uusiin ihmisiin, etenkin hevosihmisiin, niiden kanssa löytyy jutun aiheita vaikka maailman ääriin saakka.

Ratsastushistorian havinaa, eli lyhyesti kerrottuna Julien ratsastushistoria, sekä kokemus. Hevoset ovat olleet osana Julien elämää jo pitkään. Hän oli hevosen selässä ensimmäistä kertaa kaksi vuotiaana. Ekat heppailumuistot ovat perheen läheiseltä ravitallita, jossa Julie ratsasti vanhoja ravihevosia, aluksi taluttaen. Perheen muutettua, hän alkoi käymään ratsastukoulussa, jossa ratsasti ja hoiti hevosia. Muutto Liekkijärvelle oli kovapala, mutta Seppeleen läydettyään hänelle syttyi toivonkipinä. Nykyään Julie menee koulussa vahvaa Helppo B'eetä ja on kisannut kaksi Helppo B luokkaa ja monta Helppo C'tä. Esteillä kokemus on metriin asti, mutta rahkeita olisi varmasti hieman yli metriin. Ratana Julie on hypännyt 80cm ja 90cm. Maastoesteitä hän on mennyt muutamaan otteeseen korkeudessa 50cm.

Ruuduntakana, pari vuotta nuorempi ikuinen heppalikka

Ruuduntakana istuu 13-vuotias jo pitkään tarinoita kirjoitellut ikuinen heppatyttö. Kokemusta minulta löytyy kirjoittamiseen vähän sieltä sun täältä, virtuaalimaailmasta sekä koulutöistä. Tykkään kirjoitella pitkiä tarinoita, joskus lyhyempiä, mutta yleensä pitkiä. Minua sanotaan liika kuvailevaksi, ja olen sillä linjalla, että kokeilen liian kuvailemisen lopettamista. Joskus tarinani ovat kilometri tarinoita joskus vain muutaman sadanmetrin raapustuksia. Piirrustustaitoni - ei ikinä tule yltämään Annen sekä muiden sebeläisten upeaan kynän jälkeen. Olen kuitenkin piirtänyt hevosia koko ikäni, ja kehittynyt koko ajan. Piirrustuksesta mainittakoon, etten ole kovinkaan hyvä piirtämään taustoja... Loppuun yleinen kysymys; Miksi juuri Seppele? Onko minun pakko vastata, mutta jokainen tietää upeat piirrustukset, huolella kirjoitetut hoito- ja tuntitarinat, sekä persoonalliset hevoset. Mahtava talliporukka, sekä upea ilmapiiri, kumpa paikka tulisi oikeaan maailmaan..! Seppeleen hyppää kernaasti kokeita sekä arkea pakoon.

Piirrustus näyttöjä:

- Tälläisen, olen piirtänyt hiihtolomalla, huolella väritetty ja rento meininki välittyy ainakin minulle kun katson kuvaa
- Tämä, on taasen mittasuhteissa pielessä oleva laukka kuva, tälle en ole kovinkaan rutkasti aikaa antanut..
- Viimeisen, olen luonnostellut. Tarhariekkumis kuva, josta puuttuu suurimmat yksityskohdat.

Onnea kaikille hakijoille, Aristo saa kenestä tahansa hyvän puunaajan! Pidetään kaikki peukut pystyssä toisillemme, sekä itsellemme!

Julie, kiittä & niiaa

[Wenla]

Kuka ihmeen Wenla? 

"Täst tulee sit semmonen kilometrimittanen, mut pääasias mä oon kyl oikee rämäpää ja oon mä kans aika ahkera, vai mitä? Ja ihan semi fiksu. Noeivaa täys typerys jolla ei oo kaikki muumit laaksossa. Ja siis mähän oon tunnetusti tällänen aika härski tyyppi, mut kyl mä sit osaan olla hiljaa ja päästämättä niitä hävyttömyyksiä ja ärräpäitä suusta. Muhun kyl kantsii tutustuu vaikka en oo mikkää yltiösosiaalinen, niin ku sit oot hieronu mun kaa tuttavuutta niin musta saa aika varppina luotettavan kaverin ja ehkä jopa ystävän. Who knowss? Ja esteet on mun juttu. Onneks Arilla riittää sitä kapasiteettia mun opettamiseks, mut Anne sä sit jouvut näkee meijät useesti tunneilla koska mä oon aika megahuono kouluridaaja. Nyt mä lopetan tän jaarittelun ja päästän ton pikkulikan kirjottaa musta ja pilaamaan mun maineen. Se olis moruuuus!"

Niin, Wenla. Tyttö on reilut 155cm pitkä, pian 14 vuotias ikuinen hevostyttö, tai pääosin ponityttö, mutta kyllä pienemmätkin hevoset menevät, kunahn niistä löytyy se tietty pippurisuus. Blondit, napaan asti ylettyvät, luonnostaan hyvin suorat kutrit on yleensä jätetty joko auki hulmuten tai sitten ne on kiristetty tiukaksi poninhännäksi päänpäälle. Jäänsiniset silmät, joista pursuaa elämänilo ja vapaus. Yleensä tallilla harmaa Hollisterin huppari, jalassa farkkuratsastushousut ja sinipunaiset ratsastussukat. Kenkinä pääasiassa ruskeahkot ratsastuskengät ja päässä punainen pipo, jossa lukee 'Rude' tai harmaa carhartt.

Nelihenkisen perheen esikoinen, joka omistaa monta, ehkäpä hieman ristiriitaista luonteenpiirrettä. Hän on siis luonteeltaan hyvin kilpailuhenkinen ja äkkipikainen, mutta myös iloinen ja avulias ylä-aste ikäinen. Suorasanainen blondi, joka kuitenkin saattaa sortua juoruilemiseen. Yleensä sanoo kuitenkin kaiken päin naamaa - sillä sonnanjauhaminen ei ole Wenlan lempipuuhaa. Muuta kukaan ei ole täydellinen, eihän? Huumorintaju ei tältä neidolta puutu, eikä pelkää heittää ronskimpaakaan läppää. Toisinaan hieman herkkänahkainen ja räjähdysaltis, mutta pitkävihaisuudesta ei ole tietoakaan. Leppyy suurinpiirtein kolmessa sekunnissa. 

Nyt saattaa vaikuttaa, että Wenla ei osaa muuta tehdä, kuin valittaa, suuttua ja heittää tyhmää läppää. Oikeasti neiti on kuitenkin elämäniloinen nuori, jonka avuliasuus on huomattavaa. Hän jaksaa aina hymyillä, vaikka asiat olisivatkin vähän huonommin - välillä tekohymykin ajaa asiaa. Välillä Wenla saattaa vaikuttaa oikealta adhd:lta, sillä hän on aina menossa ja tekemässä, eikä malta välillä pysytellä edes paikoillaan. Okei, kyllä blondi osaa myös olla kärsivällinen ja keskittyä. 

Ratsastanut hän on kuusi vuotta säännöllisen epäsäännölisesti, joten kokemusta löytyy roimasti erilaisista hevosista. Erityisesti hieman hankalammat hevoset, varsinkin tammamaiset tammat miellyttävät Wenlaa, eikä hän halua jäädä kakkoseksi tahtojen taistossa. Esteratsastajaksin itseään luonnehtinut Wenla on hypännyt yksittäisenä jopa metriin asti, mutta ratana pelkästään 80cm. Kouluratsastuksessa taidot yltävät sopivasti helppo C:hen asti, mutta halua ja intoa olisi kehittyä molemmissa lajeissa mahdollisimman pitkälle. Blondi osaa olla myös kärsivällinen hevosen kuin hevosen kanssa, vaikka muutoin hän tekee mitä mieleen juolahtaa. 

Kiinnostunut kirjoittamisesta, piirtämisestä ja historiasta. Kirjoittanut tarinoita pienestä pitäen, piirtänyt lähes nelivuotiaasta ja historian alettua koulussa on kiinnostus siihen ollut valtava. Piirtotaito on suhteellisen hyvä, kuten kirjoitustaitokin. Harmi vain, että koulun äidinkielenkokeet eivät ole sujuneet aivan niin hyvin.  

Tyttö on myös astmaatikko ja omistaa atoppisen ihon, jota selvästi vähän hävetään. Tosin pahimman yli on jo päästy, sillä nykyään ainakaan naamasta ei voisi päätellä minkäänlaista huonon ihon merkkiä. Wenla omistaa myös allergoitoita ihan kiitettävän määrän. On porkkanaa, on kalaa, on lanttua ja niin edes päin. Kaveripiiri on aika iso, sillä tytöllä riittää kavereita eripuolilla suomea - ennen Wenlan perhe näet asui Oulussa. Lopen niitä hyviä ystäviä löytyy vain muutama, sillä tyttö ei ihan jokaiselle vastaantulijalle ala ajatuksiaan kertomaan, vaikka on hyvinkin puhelias ja rääväsuinen. Ehkä se on se luottamus, joka on mennyt muutaman katkenneen kaverisuhteen mukana. 


Miksi Aristo?

"Se on liika iso mulle ja en mä muutenkaan osais ratsastaa sitä. Ja sitäpaitsi se ei oo tamma, se ei kärsi mielialan vaihteluista, en mä ymmärrä poikia missään suhteessa, en edes mun veljee. En ainakaan ruunia jotka on tasasen varmoja."

"Mistäs sä tiedät että se on tasasen kiltti, kyllä siitä löytyy pippurisuuttakin. Usko mua. Ja olihan se sulla hoitokurssillaki. Ja sä sanoit että se oli ihan mukava. Noniin nyt ryhdistäydy! Sua vaan jännittää!"

"Ainii, ihan unohin. Oli se kyllä aika mukava ja ei mikään liika helppo. Ennenminki huumorintajuinen, kuten Anne sitä meille luonnehti. No okei, mä yritän."

Miksi ei? Niinpä. Oikeastaan alkujaan tämä ruuna ei miellyttänyt neitokaista kovinkaan paljon, vaikka kyseinen ruuna olikin ollut hänen hevosensa hoitokurssilla. Se ei vain sykähdyttänyt, kuten esimekriksi Windi ja Venna, tallin kaunottaret.  Kuitenkin nähtyään, että tälle valloittavalle arabille haettiin hoitajaa, ei nuorikkomme pystynyt olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen.  Älkää silti kuvitelko, että tyttö ei pitäisi Aristosta, ehei. Pohdittuaan asiaa ja tutustuttuaan ruunapoikaan hän päätyi näpyttelemään hakemustaan, sillä pikkuhiljaa punarautias ruuna rupsei tunkeutumaan hänen ajatuksiinsa joka paikassa. Ehkä Aristosta löytyisikin sitä tiettyä pippurisuutta, kuten tammoista. Se pitäisi ottaa selville. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että hakemus käytiin viemässä henk. kohtaisesti Annelle, vaikka loppujen lopuksi blondin teki mieli jänistää.
Wenlalle Arska olisi juuri sopiva hoitohevonen, sillä ruunasta löytyy sopivasti huumorintajua ja uteliaisuutta, mutta se osaa myös panna hanttiin. Arska sopisi Wenlalle kuin nenä päähän, sillä blondi on monesti "joutunut" kapuamaan niitten nuorten ja jäykkien hevosten selkään ratsatuskoulussa. Ehkä hänen kärsivällisydestä olisi kerrankin hyötyä jäykähkön ja nuoren Ariston kanssa, jota hän voisi viedä eteenpäin - ei järin suurissa määrin, mutta ainakin hän voisi yrittää.

"No jos pääsen Arskalle hoitajaks, nii tarkoituksena olisi edetä hevosen kanssa rauhassa ja tosiaanki sen ehdoilla, ku se on aika nuori. Rauhallista maastoilua, mutta myös niitää reippaampia lenkkejä jumien häivyttämiseen. Koulussa olisi tarkoitus hioa mun ja sen taitoja - välillä tottakai valvovan silmän alla. Esteitäkin me sitte pompittas, yleensä kumminki pienten kavalettien ja jumppasarjojen kanssa. Isommat esteet otettaisiin haltuun tunnilla. Pääasiassa siis rauhallista maastoilua, mukavia koulureenejä ja pikkuisia esteitä - maastakäsin työskentelyä unohtamatta."

Miksi haet juuri Seppeleeseen? 

"Seppele on vaan niin mukava paikka. Mä rakastuin tähän hoitokurssilla. Iwaant!"

Tutustuin virtuaalitalleihin juuri Seppeleen kautta joskus vuonna 2011, mutta en silloin päätynyt kuin ihailemaan Annen hyvää piirrustustaitoa. Sitemmin olen pyörinyt roolipeleissä, tarinoissa ja oman virtuaalitallin pitäjänä. Joululomalla päädyin uudestaan Seppeleen sivuille ja ihastuin täysin. Talli vaikuttaa aidolta, talliporukka on ihanan värikästä ja hevosia on moneen, moneen lähtöön. Myös aktiiviset ylläpitäjät ovat hyvä plussa ja tuntejakin järjestetään mukavasti. Yksi parhaista virtuaalitalleista, johon olen koskaan törmännyt!

 

Kuka sitä näppäimistöä paukuttaa? 

"No tota siel paukuttaa tomonen pikkulikka joka on kauhee yllytyshullu. Mut ei se silti ite uskalla mitää tehä. Ja se varmaa on luonu musta sellasen kuvan että mä oon kauhian ärsyttävä. Mut hei älkää uskoko sitä!!!"

Minä, ala-asteella oleva hevoshullu blondi. Ulkonäkö on melkeimpä samanlainen kuin url hahamollani, tosin olen jonkinverran lyhkäisempi. Luonteessakin on aikapaljon samaa, sillä olen itsekkin aika pippurinen ja kiinnostunut kirjoittamisesta, piirtämisestä ja historiasta. Tarinoita olen kirjoittanut vuodesta 2010 ja roolipelannut vuodesta 2012. Aristo olisi ensimmäinen hoitohevoseni virtuaalimaailmassa, joten tällähetkellä näyttää siltä että aikaa on tarpeeksi. Irl olen myös ponityttö ja painotan, ponityttö. Tosin oikeasti pidän enemmän kiltemmistä ja varmemmista hevosista, kuin hahmoni Wenla, sillä en ole se rohkea rämäpää hevosten seurassa - ehkä muuten, mutta hevosten kanssa minusta löytyy hiukkasen arempi puoli.


- Kiitos ja kumarrus, Wenla. Onnea kaikille hakijoille.

Ps. muokkasin tätä aika monesti, koska unohin pari tärkeetä yksityiskohtaa. {ja tälläisena tarkkana kirjotusvirheitäkin, heh}

[walma]

MIKSI JUURI ARISTO?
Mikäs ihmeen kysymys tuo oli? Miksi Aristo? No tietenkin siksi että harvemmin löytyy noin upeaa hevosta! Vaikka Aristo olisikin joskus häslä,uskon että luotettavan ja kärsivällisen ihmisen avulla sisältä kuoriutuu luotettava ja rakastettava unelma,joka pitäisi villimmätkin salaisuudet. Aristo ja Walma ovat saman tyylisiä tuulihattuja,mutta silti niin erilaisia. Molemmat täydentävät täydellisesti toisiaan. Ripaus villeyttä ja pala unelmaa. ”
”Mitä?? Ruuna? Iso? Angolaarabi! Never!” nämä olivat ehkä ensivaikutukseni. ”Enhän pääse edes selkään!”
Tutkailin tarkemmin hevosen tietoja: ”pippurinen? hah,tunnistan tuosta melkein itseni! ”Itsevarma huimapää” ”Löysinkö itselleni kaksoisolennon?” Ehkä iso ruuna ei olisikaan niin paha. Hypätty radalla 100cm,mahtavaa!”
Ja näin huomasin löytäneeni unelmien hevosen.
WALMA? ONKO SE MUKA NIMI?
"Walman tunnistat ehkä sanoista; lyhyt,reipas,unelmoiva,vapaa,blondi, ja joka menee läpi vaikka harmaan kiven"
Walma on siis 14 vuotias tyttö. Hän on lyhyt mutta äärettömän ytimekäs. Jos joku on päätetty,se myös tehdään vaikka viimeisenä tekona! Tässä ihmisessä on kuitenkin jotain kummaa...voiko ihmisessä yhdityä rämäpäisyys ja taiteiliamaisuus? No,nyt voi. Vapaa aikaansa kynä kädessä viettävä,mutta silti vauhdikkaita hevosia rakastava ihminen,jolta eivät ideat kesken lopu? Kuulostaako hyvälä? Hyvä. Walma ei kuitenkaan ole kauhean tarkka tekeleistään,ja jotkut asiat saattavat jäädä kesken. Onneksi hevosten kohdalla tämä ei päde,vaan tyttö tekee kaikki alusta loppuun. Tärkeintä tälle henkilölle on saavuttaa hevosen täydellinen luottamus,ennenkuin mitään isonpaa aletaan tehdä.

" Hei,Aristollehan haetaan hoitajaa! Kuka Aristo on? Äh...se on vaan joku ruuna...ei mun juttu...Mutta...eikös kaikkea pidä joskus kokeilla? Olen etsinyt sielukunppania jo liian kauan! Tämähän vaikuttaa ihan hyvältä..Jekkuileva! Niistä minä pidän! Vihdoin löysin sen! Elämäntoverini! Ihana poika! -Aristoteles IV..*hokee nimeä ja pohtii* Hei,tämä se on!"

MIKSI JUURI SEPPELE?
No koska tämän on maailman paras talli jonka maailmanhistori tuntee. Oliko muuta?
Okei,tutustuin piirrostalleihin lähinnä Seppeleen kautta. Selasin sivut 100 ja 1 kerran läpi,ja huomasin,että ehkä tämä olisi hyvä paikka. Hevosista pidetään hyvää huolta,ja iloiset ihmiset. "Jos olisin hevonen,asuisin ainakin Seppeleessä" Annella ja muilla tallinhenkilöillä on valtavasti kokemusta erillaisista hevosisa ja ratsastajista. Unelma talli! Hienot tilat lukuun ottamatta mahtavia ratsastusopeja. ”Cool paikka” Ei,ei vain cool vaan best. ”Siinä hiukan infoa.
Ja vaikken nyt pääsisi hoitajiksi,en voi luvata että pysyn poissa näiltä sivuilta;) Onnea kaikille hoitajille ja Annelle päätöksen edessä!

En käsitellyt tätä,koska ei tekstiä käsittelemällä tulla hyviksi hoitajiksi,vain suurella sydämellä!”
- Walma

[Sandra]

Apr 11, 2014 19:21:25 GMT 2 Sandra said:

Apr 11, 2014 19:19:47 GMT 2 Sandra said:

Mainitsen nyt siis, että olen suorittanut hoitajahaun. Nimimerkillä olen tuolla listassa "Aleana", mutta siellä pitäisi kai lukea Alenea? Ja olisi kiva jos laittaisit sinne nyt Alenean tilalle Sandran, kun olen vaihtanut nimen. Tai siis jos sulla on niin tapana tehdä

Hoitajaksi satujen prinssille hakee...
Sandra on jokaisen tallin ilopilleri, josta energiaa ei ikinä puutu! Hän onkin aina valmiina auttamaan, kun sitä pyydetään ja silloinkin, kun sitä ei pyydetä. Ilopilleri on 15 vuotias vedenkestävä hevoshullu. Mustat hiukset omaava neiti on optimistinen, ja tähän on helppo tutustua. Uusille ihmisille Sandrasta voi saada käsityksen "ujo", mitä tuo ei kuitenkaan todellakaan ole, kun häneen tutustuu. Sandralla on harvoin huonoja päiviä, eikä tuolloinkaan hän tiuski tai huuda. Kalpeahkosta tytöstä huomaa kuitenkin heti, jos joku on vialla; silloin neidin pirteys on kaikonnut ja tuo on pitemminkin apaattinen. Sandra on tullut iän ja kokemuksen myötä varmaksi hevosten käsitteliäksi. Hän on aina rauhallinen hevosten kanssa ja pyrkiikin luonnolliseen hevostaitoon. Pirtsakka tyttö on kilpailuhenkinen ja hän pitää kisaamisesta. Toki mitään pakkomiellettä kisailuun ei ole, ja rennompikin ratsastelu maistuu hyvin. Erityisesti kouluratsastus on lähellä Sandran sydätä, mutta esteiden tuomaa vauhtia hän rakastaa myös - eri tavalla vain.

Satujen prinssi on tietenkin...
Aristo! En muista, olenko joskus jopa hakenut kaunottarelle hoitajaksi, mutta aina olen sitä ainakin ihaillut. Ruunassa on nuori, mikä ei haittaa lainkaan - päin vastoin, koska pidän nuorista ja sympaattisista hevosista. Vaikka Aristo onkin jäykkä ratsastaessa, se vaikuttaa muuten oikein miellyttävältä ratsastaa ja jäykkyyskin varmasti häviäisi ajan myötä minun rakastamalla kouluratsastuksella ja venyttelyillä joita harrastaisimme tunnollisesti. Keksisimme yhdessä myös paljon muutakin hommaa, kuin vain ratsastelua kentällä. Tekisimme ruunan nuoren iän takia paljon maastakäsintyöskentelyä: kävelylenkkejä ja kaikkea sellaista. Alun jälkeen vahvistaisimme Ariston lihaksia esimerkiksi maastossa sekä kavaleteilla jumppailulla ja välttäisimme siten myös tylsistymistä. Itse esteille ei mikään kiire ole. Menisimme hevosen ehdoilla ja jos tuo näyttää nauttivan hyppelystä, siinä tapauksessa lisäisimme esteitä ensin maastakäsittelyyn ja sitten enemmän ratsastukseen. Pieni jekkuilu ei myöskään haittaa hoitaessa; kuinka tylsää olisi, jos kuusivuotias Angloarabi käyttäytisi kuin itse enkeli. Hevosessa on mielestäni hyvä olla luonnetta ja siitäkin huolimatta tulisimme varmasti hyvin toimeen. En osaa kovin paljoa paremmin perustella. Sen voin sanoa, että tekisin kaiken mahdollisen Ariston hyvinvoinnin ja viihtyvyyden suhteen. Toivotaan, että se riittää tällä kertaa.

Miksi sitten juuri Seppeleeseen?
Noh, eikö tuo ole itsestään selvää? Tarkoitan siis, että tänne haluavat kaikki. Talli on siisti ja huolella tehty. Koko virtuaalimaailman upein talli, eikö se jo riittäisi? Joka tapauksessa, en halua tänne vain siksi. Tiedän myös, ettei talli tule kuolemaan esimerkiksi kuukauden päästä; onhan tallin historia pitkä ja sen ylläpitäjät sitoutuneet sen arkeen. Ylläpitäjät ovat myös aktiivisia. Tallilla on myöskin tiivis ja lämminhenkinen tallipoppoo, johon olisi mahtavaa kuulua. Yksinkertaisesti siis, Seppeleessä hoitaminen olisi suuri kunnia!

Muuta
Tarinoiden lisäksi varmaan piirtelisin paljon, nyt kun pidän piirrustustalliakin. Tässä mm. pari työtä, mitkä olen rustannut: aijaa.com/lIxJLa, aijaa.com/l8mAOS ja aijaa.com/xGCnVQ

Onnea muillekkin hoitajaksi hakeville!
Kaikki omat ja kavereidenkin sormet ja varpaat ristissä ~ Sandra

[Verna P.]

Moikka!

Viime tammi-helmikuun vaihteessa jännittynein mielin odotin hoitajahaun tuloksia kokemattomana ensikertalaisena. Humun hoitajan pestin mennessä toiselle innokkaalle tytölle, jäin odottelemaan into piukeana Seppeleen alkeis- ja jatkokurssia. Kun tallin johdon kiireistä johtuen kursseja ei näkynytkään, malttamattomana päätin uskaltautua ilmoittamaan itseni toisen tallin tuntilistoille, jotta pääsisin uudessa harrastuksessani alkuun. Nyt olenkin päätöksestäni hyvin kiitollinen, kun Seppeleessä avautui jälleen uusi haku, jonka komea ruuna vetää varmasti monta pätevää hevostyttöä puoleensa. Tämä kerta on kuitenkin kohdallani erilainen; olen saanut kokemusta niin Seppeleen hoitajahauista kuin myös hevostelusta yli päätään. Kehitettävää on toki vielä, niin kuin meillä kaikilla tavoitteistamme riippuen, mutta hevoset ja ratsastaminen ovat käyneet jo tutuksi ja kaikki se epävarmuus isommankin nelijalkaisen lähettyvillä on poissa - paikan on täyttänyt varmuus, itseluottamus ja palava halu päästä ratsaille.

Ennen Arsitolle auennutta hakua ehdin käydä niin alkeis- kuin jatkokurssinkin (Jatko I, II ja +) sekä pyöriä tallilla muun poppoon mukana tunneilla ja tutustumassa tallin käytäntöihin. Kaikki se, mitä olen oppinut, on vain vahvistanut fiilistä siitä, että hevoset ovat se oma juttuni. En ole uhkarohkeasti yrittänytkään lähteä liian vaativaa hevosta käsittelemään, mutta olen kyllä sitä mieltä, että hoitaja-hoitsu -suhteessa molemminpuolinen oppiminen ja uudet tilanteet auttavat luomaan kiinteän suhteen hevosen ja hoitajan välille. Siksi Aristo olisikin tälle vauhtia ja kiperiä tilanteita himoavalle tytölle aivan mainio pakkaus niin luonteeltaan kuin tasoltaan. Itse saisin oppia lisää ratsastamisesta ja kehittyä siinä sekä nauttia hassunhauskoista tilanteista tämän ruunan kanssa, joka saisi vastapainokseen määrätietoisen ja tarvittaessa rauhallisen hoitajan.

Eikä pelkkä luonne tai tasokaan ole ainoita syitä, miksi juuri minä ja Aristo pelaisimme hyvin yhteen. Molemmilla on pieni pilke silmäkulmassa ja veikeä asenne elämään, mikä varmasti tulisi näkymään hoitotarinoissa - aitoa tunnetta sekä keväisen raikasta menoa oppimista ja yhteisen siteen kehittymistä unohtamatta.

Olen kaiketi vähän poikatyttömäinen, reilu ja positiivinen 18-vuotias kokemuksia halajava neiti, jota ei talliporukan kuluneimmatkaan vitsit saati kuraisimmatkaan kelit saa pidettyä tallilta poissa. Olen myös elämästä nautiskelija ja elämäntapavalmennus onkin suuri intohimoni hevostelun ohella. Myönnettäköön; olen hieman yllytyshullukin ja lähden hauskoihin ideoihin aina avoimella asenteella mukaan. Tulen myös helposti toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja lähdenkin enemmän kuin mielelläni hieromaan tuttavuutta. Joku kai saattaisi mieltää kaltaiseni persoonan hieman kevytkenkäiseksi huolettoman elämänasenteen sekä ajoittaisen pahennuksen aiheuttamisen ansiosta. Huumorintajun saatika aina yhtä kekseliäiden ideoiden perusteella harva kai osaisi täysi-ikäiseksi luonnettani kuvailla. Sanavalmius on yksi peruselementeistäni ja jotkut ehkä ottavatkin yhteen sanaisen arkkuni kanssa, mutta pahaa en tarkoita kenestäkään sanoa. Rinnalleni kaipaisin nelijalkaista kaveria käyskentelemään jokseenkin omaa tempramenttiani tasapainottamaan, joten olisiko Aristo se oikea (kun Ari hoitaa oman osuutensa kujeilusta, pääsenkin itse vähemmällä  )?

Olen varma, että sopisin hyvin mukaan Seppeleen talliporukkaankin, sillä jokainen tämän tallin väestähän on omalaatuinen tyyppinsä, jolla on reipas ja reilu asenne - niin minullakin. Olen jo pitkään toivonut pääseväni olemaan osa tätä poppoota, jossa yhteishenki on hyvä eikä ketään jätetä yksin. Se onkin yksi arvostetuimmista ominaisuuksista Seppeleessä. Tottakai mukaan haluaisi myös siksi, että voisi olla ainakin varma, ettei seuraavassa käänteessä tallia lakkautettaisi ja harrastus loppuisi siihen pisteeseen. Arvostan kovasti, että ylläpito on sitoutunut talliinsa näin kovin. Sitä paitsi, näin kevään kynnyksellä sormeni jo aivan syyhyävät päästä kirjoittamaan aurinkoisia sekä kevätsateisia tallitarinoita (henkilökohtainen kaipuu hevosten pariin irl on valtava)!

Ruudun takana:
Vernan hahmon takana seisoo 17-vuotias päältä päin tyttömäinen lukiolainen, josta paremmin tutustuttaessa löytyy se ronskimpi ja räväkämpi puoli. Kirjoittamista olen harrastanut omatoimisesti jo pitkään enkä siitä tarpeekseni saa. Nyt olen arkkitehtuuriinkin täysin hurahtanut (toivon mukaan siitä uusi opiskelupaikka lukion jälkeen), joten voipa olla, että piirustustekniikoita harjoiteltaessa alkaisi Ariston päivyrikin erinäisistä kuvista täyttymään.

Piirustusnäyttö - onnettoman nopea line, mutta antaa toki suuntaa mun tyylilleni piirtää 

Onnea kaikille muillekin jännittäjille, peukut pystyyn!
Verna

[Anne]

Vaikean valinnan jäkeen, Ariston puunaajaksi valitaan tällä kertaa Sandra.

Suurkiitokset muillekin hakijoille!