|
|
Post by Anne on Dec 11, 2013 19:17:00 GMT 2
Perinteinen Aattoratsastus järjestetään taas jouluaattona klo 14.30-16:00. Ennen ratsastusta tarjolla joulupuuroa ja glogiä. Tapahtuma on avoin Seppeleen hoitajille sekä yksityisten omistajille. Ratsastuksesta tulee pieni kehys ja maksun suoritettua saa aattoratsasts 2013 -merkin. Maksuja otetaan vastaan 31.1.2014 asti. 
Tervetuloa!Anne - Topi Clara - Walma  Jenny - Gitta Simona - Pampu Kirsikka - Sikke Salma - Bona Ode - Edi Emsku - Hese Nadja - Ari Pihla - Pella Emmy - Patruuna Inkeri - Siiri Ilona - Laila Fiia - Elmo Loviisa - Fränk Essi - HUmu Akku - Huju Britta - Hype Eetu - Alex |
|
|
|
Post by Britta on Jan 12, 2014 19:34:07 GMT 2
Maksu: Britta ja Hype kävelyosuudella.
|
|
|
|
|
|
Post by Emmy on Jan 31, 2014 22:30:23 GMT 2
 Raksuponin kanssa ensimmäinen aattoratsastus <3 |
|
|
|
Post by Clara on Feb 3, 2014 15:24:35 GMT 2
Aattoratsastus 201324.12.13.  Ensimmäinen aattoratsastus Walmapalleron kanssa <3 Kiitos maastosta, Anne! |
|
Essi
Perustallilainen
Posts: 163
Hoitoheppa: Ruusu
Koulutaso: helppo A
Estetaso: re 110 cm
|
Post by Essi on Feb 4, 2014 17:17:52 GMT 2
 viime hetken herkut ennen lähtöä. multa oli nyt jotenkin ihan mennyt ohi, että olin tännekin ilmoittautunut, joten toivottavasti ai parin päivän viivästyminen haittaa. c: |
|
|
|
Post by Loviisa on Feb 8, 2014 19:16:04 GMT 2
Maksu:Taas oli se vuoden kohokohta, jota pikkuiset odottavat kuin kuuta nousevaa (ehkä jopa isommatkin...) Jouluaatto, vaikka tämä joulu oli hiukan lumettomampi se ei latistanut tunnelmaa. Tänään oli myös Seppeleen aattoratsastus. Minua kutkutti mahan pohjasta vaikka olen ollut jo monen monta kertaa aattomaastossa. Mikä olisikaan parempi aloitus jouluaatolle kun olo hevosten kanssa? Herkullisen joulupuuron ja kuuman glögin jälkeen oli mukava päästä hommiin. ”Hyväää joulua Frank!!” sanoin hoitohevoselleni ja halasin sitä pitkään. ”Tänään on perinteinen aattovaellus, eikö ookki siistiä!” Harjasin Frankin ripeästi mutta huolellisesti ja kävin hakemassa sen varusteet satulahuoneesta. Matkalla toivottelin tallitytöille hyvät joulut. Tallissa oli ihana tunnelma, jostain kauempaa kuului hiljaista joululaulujen kaikua ja joku hyräili perässä. Joulukuusikin näytti hassulta, ehkäpä joku oli yrittänyt maistaa sitä tai sitten Jaakko tai Kassu oli vain hakenut harvan kuusen. Vaikka se olikin vähän hassun näköinen se kuitenkin loihti jouluiloa talliin kauniilla koristeillaan. Odottelimme etupihalla paria tallityttöä vielä. Kiristin satulavyötä ja mittailin jalustimet suurinpiirtein sopivan kokoisiksi. Hyppäsin selkään. Viiden minuutin kuluttua kaikki olivat valmiita. Anne jakoi jokaiselle pienen lyhdyn jotka mukanamme lähdimme riemukkain mielin tonttulakit vilkkuen maastoon. Taivaalta sateli jotain rännän tapaista alas, onneksi ei vettä kuitenkaan. Yöllä oli ollut pari astetta pakkasta joka sai maan kimmeltelemaan. Tunnelma oli hilpeä, kaikki höpötti toistensa kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Suosituin puheenaihe kuului kuitenkin olevan joululahjat. Frank tepasteli rauhassa mutkikasta polkua pitkin heppajonon kärkipäässä. ”Otetaan vähän ravia!” Anne huusi edestä. Koko joukko lähti ravaamaan rauhassa. Frankin jykevät askeleet tömähtelivät maahan. Kevensin askeleiden tahdissa. Pikkuponit perässä alkoivat jo jäädä huomattavasti joten siirryimme käyntiin. En tiennyt edes kunnolla missä olimme, seurasin vain muita. Aattoratsastuksessa parasta oli tunnelma, kaikki olivat niin hyvää pataa keskenään. Riemukkaat naurahdukset, hulluhauskat vitsit ja rento rupattelu siivittivät vaellusta. ”Laukkasuora, nyt saa päästää täysillä, kunhan pysytte vain selässä!” Anne selosti. Räntä tihkutti suoraan silmiin, mutta sitä ei laukan hurmoksessa huomannut. Ponit heittelivät ilopukkeja innoissaan, kun taas isot hepat laukkasivat niin täysillä mitä kerkesivät. Se oli mitä parasta. Suora kuitenkin loppui lyhyeen ja jatkoimme matkaa ravissa, hetken matkaa vielä ja sitten lähdimme jo takaisinpäin eri polkua pitkin. Tallille palatessamme minut oli vallannut vihdoinkin kauan kaipaama joulufiilis! Kiitos ihanasta maastosta! Vähän myöhässä ja lyhyt mutta toivottavasti kelpaa maksuksi. 
|
|
|
|
Post by Pihla on Feb 8, 2014 20:09:42 GMT 2
MaksuEnsimmäinen aattoratsastus, ja vielä Pellan kanssa! Kiristin vyötä vielä viimeisen kerran ja laskin sitten jalustimet alas. Anne oli jakanut kaikille ratsastajille heijastinliivit ja kypärälamput. Lunta maassa oli vain hiukan, mutta se ei latistanut tunnelmaa. Osalle tapahtuma oli vuoden kohokohta. Itsekin tunnustin jännittäväni ratsastusta hiukan. Pian saimme käskyn nousta selkään. Porukka oli pian hevosten selässä ja teimme vielä viimehetken säädöt. Sitten pääsimme liikkeelle. Anne tietysti johti porukkaa, Topin kanssa. Kuuntelin muiden juttelua menneestä joulusta ja tulevasta vuodesta. Itse keskityin vain ratsastamaan maailman ihanimmalla ratsulla. Pella oli hyvin perällä jonossa, mutta se ei haitannut minua. Pääasia, että sain olla mukana ratsastuksella. Hetken kuluttua kuulin Annen huudon ”Ravia!”. Kun edellä menevä poni nosti ravin, komensin Pellankin perään. Kevensin kankeana askeleiden tahtiin. Kylmyys aiheutti pienen kankeuden. Päättelin, että olisi pitänyt pukea enemmän. Hevoset ravasivat melko hidasta vauhtia lumipolulla, mutta pikkuponit alkoivat silti jäädä jälkeen. Oli pakko hidastaa käyntiin. Jatkoimme pian koskemattomalle hangelle, jossa hevoset joutuivat kävelemään kunnolla päästäkseen eteenpäin. Kun olimme ohittaneet uppohangen, ravasimme taas pikkupätkän. Ravilämmittelyn jälkeen kuulin Annen huudon: ”Laukkasuora edessä, saatte päästää niin kovaa kuin hevoset jaksavat kunhan pysytte kyydissä!” Äänen loppuun kuului muutamia ilonkiljahduksia, kun hevoset lähtivät Topin perään. Pellakin innostui laukkaamaan kiitoa ja pysyimme melkein isoimpien tahdissa. Nautin laukasta suuresti ja nousin pian laukkaistuntaan helpottaakseni Pellan menoa. Huomasin sivusilmällä, kuinka pikkuponit vetivät täydellä vauhdilla ilopukkien säestämänä. Meno näytti hauskalta ja kaikki nauroivat. Tai siltä se kuulosti. Hetken kuluttua Anne nosti käden ilmaan hidastamisen merkiksi. Jatkoimme ravissa matkaa ja päädyimme uudelle, kapeammalle polulle. Siinä vaiheessa hidastimme käyntiin ja annoimme hevosille hiukan pidempää ohjaa. Päädyimme hetken päästä tallin pihaan, aattoratsastus oli ohi. Mietin hetken, mikä olisikaan parempi vuoden lopetus, mutten keksinyt parempaa. Halasin vain Pellan kaulaa tiukasti ja hymyilin. Tällee tyylikkäästi myöhässä maksan, mutta odottelin jos tähän tulisi joku pohjatarina. Toivottavasti vielä hyväksytään 
|
|
|
|
Post by Fiia on Feb 9, 2014 22:45:32 GMT 2
Vuoden 2013 perinteinen aattoratsastus alkaa järkytyksellä. Minä nimittäin tajuan tämän olevan kuudes perättäinen jouluaattoni Seppeleessä. Kuudes. Mitä ihmettä, milloin minusta tuli näin vanha? Kaksi ensimmäistä joulua ratsastin Pellalla, kaksi seuraava Elmolla, viidennen Svantella, ja nyt taas palaan vanhan kunnon Elmon selkään. En osaa enää edes kuvitella jouluaattoa ilman Seppelettä. Hevoset maastoon lähtevässä, monenkirjavassa letkassa ovat vaihtuneet ja ratsastajat sitäkin useammin, mutta jotkut asiat tuntuvat pysyvän vuodesta toiseen: Pella ja Humu, Anne joukon johtajana. Ja sitten olen minä: ikuisesti punatukkainen ikuinen poniratsastaja milloin russin, milloin new forestin selässä. Edelliset viisi vuotta myös Pipsa on kuulunut kuvioon, mutta tämän aattoratsastuksen osanottajalistoilla tyttöä ei näy. Harmi – olisin kovin mielelläni jakanut tämän olemassaolon kriisin jonkun kanssa.
Nyt joudun tukahduttamaan tunteeni lusikoimalla mahaani valtavan lautasellisen puuroa ja juomalla kaksi mukillista glögiä. Sen jälkeen unohdan ikäkriiseilyni ja valun rentoutuneeseen, jouluiseen tunnelmaan, joka korostuu entisestään, kun menemme joukolla tallin puolelle. Jostain kantautuu matala hörinä, ilmassa tuoksuu heinä ja kuusi. Olen harjannut Elmon jo ennen ruokailua, joten nyt laitan vain sille satulan selkään, viltin pepun päälle ja suitset päähän. Muut ovat yhtä vikkeliä, ja purkaudumme vartin sisällä tallipihalle. Elmo tuntuu levolliselta ja seisoo aloillaan kuin veistos ponnistaessani sen selkään. Vyö on jo kireällä ja jalustimet omilta jäljiltäni. Taputan ruunan karvaista kaulaa. Meidän molempien hengitykset höyryävät, vaikka ei onneksi ole kovin kylmä.
Maasto noudattaa edellisien vuosien hyväksi havaittua kaavaa: rauhallista menoa, maltillisia ravipätkiä, laukkasuoran kautta kotiin. Ponivoittoisessa porukassa olen Elmon kanssa asettunut melko alkupuolelle jonoa. Ruuna tuntuu tapansa mukaisesti pirteältä ratsastaa, ravissakin se painaa ajoittain ohjalle ja pyytää lupaa lisätä vauhtia ohi punaisen Ariston. Enimmäkseen Elmo kuitenkin nauttii matkasta, ja niin teen minäkin. Talvi ei ole ollut erityisen hohdokas kelinkään puolesta, mutta nyt maa on onneksi valkoinen ja taivaalta leijailee jotakin kosteaa, jota voisi hyvällä tahdolla kutsua lumeksi.
Laukkasuoralla annan Elmon revitellä, ja ponihan tekee työtä käskettyä. Sen pitkä, voimakas askel nielee maata. Ilmavirta saa nenän punaiseksi ja silmät vuotamaan. Laukan jälkeen suuntaamme, hevoset ja ratsastajat enemmän tai vähemmän raskaasti hengittäen, takaisin kohti tallia. Kun Seppeleen valot kajastavat jo näköpiirissä, heitän ohjan pois ja kumarrun Elmon kaulalle halaten sitä pikaisesti. Sen lyhyen hetken minäkin tunnen olevani taas kaksitoista.
”Hyvää joulua, Elmo”, kuiskaan ponin korvaan. Hyvää joulua, Seppele.
|
|
|
|
|
|
Post by Odelie on Apr 3, 2014 13:45:54 GMT 2
Joulun taikaa, joulun aikaa,
sitä mietin, tunsin tunnelman,
rauhaisat metsät ja uinuvat puut,
siihen lempeyteenhän tukahtuu.
Valkoinen maa ja suojapeite puille,
puhalsi kylmää viimaa luille,
vain lämmin keltainen ystäväni apuna,
tämän maaston ehdottomana kapuna.
Ei anna se minun johdattaa mihinkään,
kiltisti jonossa se vain köpöttää,
ainahan kerron mitä pitää tehdä,
ja nyt se halusi pätökset itse tehdä.
Luottavaisena pystyin upottamaan kasvoni,
pehmeä karva poisti punaiset poskeni,
heleän naurun edelleen taustalla kuulen,
he hymyilyvät joululle, tai niin ainakin luulen.
Vauhdin lisääntyessä tuuli laulaa korvissani,
rauhaisa tunne muuttuu jo hieman tuntuvaksi,
korvat hörössä ratsuni jatkaa eteenpäin,
jonossa kulkee edelleen, vain vähän yrittää kiilailla.
Laukkaa ja ravia, keltainen päätään pörhistää,
on matka kohti jo kotia, siksi se vauhtia terästää,
enään ei rauha puekkaan enään tunnelmaa,
vain äkkiä kotia, lämpimän tallin tunnelmaan.
Kiitos (:
|
|
Jenny
Perustallilainen
Avatar © Anne
Posts: 200
Hoitoheppa: Gitta
|
Post by Jenny on Apr 18, 2014 14:38:53 GMT 2
kliksonnistuin löytämään kun tänään yritin siivota. en ymmärrä miten onnistun olemaan aina näin myöhässä :>
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!