29.8.2013 Koulutunti HeB-HeA

[Anne]

Kouluilua HeB-HeA -tasolla. Avoinna seppeleen hoitajille ja y-omistajille. Tuothan hahmon tunnille realistisesti tasoon nähden.

max 6 osallistujaa, tervetuloa!

6/6

Ode - Laila
Salma - Bonsku
Emmy - Frank
Dänä - Alex
Britta - Aristo
Loviisa - Eela
Emsku – Hype




- Vaikka aihe on varmasti koluttu monta kertaa, palaamme siihen taas tänään. Eli askelpituuden ja kokoamisaskeleen säätelyyn, kailotin hieman hyisen koillistuulen puhaltaessa kentälle.

- Useimpien tuntiratsastajien ongelma on, että sipsutellaan mitätöntä, lässähtänyttä ravia, koska silloinhan askeleeseen on helpoin mukautua. Valmistautukaa kuitenkin tänään menemään epämukavuusalueelle. Hiomme erityisesti ravityöskentelyä.

- Lämmitellään hevoset reippaassa ravissa. Ja isossa! Näissä hevosissa löytyy kyllä altajuoksijoita, esim. Bonnie, Aristo ja Hype sekä Eelakin. Eli vaikka hevonen liikkuu ripeästi, ei se tarkoita, että se liikkuu oikein. Askel rytmitetään pitkäksi kevennyksellä ja pohkeilla työstetään takajalkoja.

- Frank on enemmän sellainen lönkötteljiä, joka selkä notkolla humputtelee virkkuukoukussa. Eli, Emmy, haet heti reippaan ravin ja mielummin hevosen nokka taivaassa, kuin niska lukossa. Ratsastat pelkästään takaosaa ja ohjilla säilyy tasainen paine.

- Alexin perusliikkuminen on hyvää, mutta aika tarkasti sen saa pitää ohjan ja pohkeen välissä ja hakea tasaisuutta ja rentoutta.

- Lailan kanssa taas haetaan tasaista pohjetta, joiden väliin hevonen uskaltaa jäädä. Laila kyllä kuuntelee, mutta se on aika herkkä ja ratsastaja n on itse oltava ensin tasapainossa.

- Tehdään pääty-ympyröitä ja sama tempo pysyy. Sisäpohje jää tukemaan ympyrällä ja sen saa pitää hyvin vahvana. Ulko-ohja pysyy tasaisena antaen hevoselle tuen ja pitäen lavan paikoillaan. Kevennys pitää tahdin reippaana!

- Odelie, nosta käsiä enemmän ylös, ettei Laila painu liian alas. Se mukailee helposti kättä, ajattele enmmän ylämäkeen.

- Siirretään käyntiin ja tehdään temponvaihteluita käynnissä. Aloitetaan siis vaikeimmasta, myhäilin. – Tämä todellakin on vaikein askellaji säädellä askelpituutta, kunnolla. Ratsastetaan kuusi askeltta koottua käyntiä ja siirtä siirtyminen keskikäyntiin, kuusi askelta.

- Loviisa, pohkeet vuorotellen ratsastavat takajalkoja ohjaa kohti. Keskivartalolla pidätät ja kasaat käyntiä. Eela herkästi hermoilee näistä, joten pysyt itse rauhallisena. Pohje, pohje, pohje. Noin!

- Emsku, keskikäynnissä pehmeä käsi. Myötää eteen ja annta Hypelle tilaa venyä. Ja vaikka lantio ratsastaa liikettä, pidä yläkroppa rauhassa, ettei se pääse löllöksi.

- Ja Salma yrittää ensin saada Bonnien menemään rauhallista käyntiä suoraan. Pidä oma pohje vakaana ja jos Bonnie tunkee takaosaa sisälle, sisäpohje napauttaa satulavyön taakse terävästi. Käsi vakaana ja ajattelet vain eteen, katso seuraavaan kulmaa, älä ponin niskaan! räyhäsin Salmalle.

- Vaihdetaan käynnissä vielä suuntaa täyskaarron kautta. Tullaan täyskaarron suora osuus niin isossa käynnissä kuin mahdollista.

- Emmy, pohjetta! Frank on takaa edelleen löysä. Ei haittaa, vaikka lähtisi raviin, käyntiä on lisättävä, jotain on tapahduttava!

- Sitten jatketaan harjoitusravissa. Mennään pari kierrosta ravia, voi tehdä voltteja ja hakea hyvän tuntuman alle. Sitten jatketaan kootun ravin ja keskiravin välillä omaan tahtiin.

- Däni, Alexin muoto säilyy lähes samana temponvaihteluiden välillä. Kun lähdet kokoamaan ravia, sulla pysyy lantio hyvin paikallaan, mutta ylävartalo hieman jännittyy eteen. Hevosen on silloin pakko ottaa etujaloille enemmän painoa ja ylämäkifiilis särkyy.

- Ja Aristo ravaa eteen, eikä tunge sinne aidalle!! Huomasin Ariston tekevän Britan alla omiaan. – Raipalla eteen ja istut itse alas, Britta! Nojaa taakse ja menoa.

Aristo pukitti saatuaan raippaa ja ampaisi laukkaan. Britta sai kuitenkin angloarabin pian hyppysiinsä ja pääsi jatkamaan ravia. Hevonen kiiti uralla nokka taivaassa.

- Kevennä ja tee ympyröitä ja kun se tottelee, jatka tehtävää.

- Emmy, koottu ravi alkaa näyttää paremmalta. Sitten vielä haet omaan istuntaan enemmän kouluratsastusfiilistä. Nyrkit pystyyn ja pitkä jalka pitkänä. Eikö ravi olekin nyt paljon mukavampi istua?

Emmy nyökkäsi ja jatkoi keskittyneenä ratsastustaan.

Pian otettiin välikäynnit. Tämän jälkeen pyysin taas käynnissä hakemaan hevoset kuulolle ja jakaantumaan kahdelle ympyrälle. Toiselle Aristo, Eela ja Bonnie ja toiselle muut.

- Valmistellaan vasemman laukan nosto. Pyritään heti koottuun laukkaan. Nostossa voi nojata hieman liitoitellustikin taakse ja hakea painoa takaosalle.

- Emsku, alapohje kiinni ja ratsasta enemmän eteen. Hae parempi kolmitahtisuus. Noin!

Samassa Alex alkoi hermoilla ja kuumeni selvästi. Koottu laukka sai ruunan kiehumaan; se pomppi paikoillaan ja poikitteli.

- Däni, raippa ja isompaa laukkaa eteen. Pidä kädellä koko ajan pehmeä tuntuma ja lantion liikkeellä kokoat hevosta. Me ollaan tästä ennenkin puhuttu, että ratsastat miesmäisesti pohkeella ja ohjalla, mutta sitä herkkyyttä pitäisi saada enemmän keskivartalosta. Vähän naisellisuutta peliin, virnistin.

- Lisätään laukkaa! Ode, varo, ettei käsi mene taas reiteen, vaikka Laila kohoaakin enemmän ylös. Coolisti vaan pidät saman asennon ja istu satulan takakaarelle enemmän.

- Bonnielle lisää laukkaa ja vaihda paikkaa ympyrällä, Salma, ettei synny possujonoa!

- Loviisa, laukka on nyt pirteä, vaikka aika estemoodissa Eela onkin, sanoin. – Vielä voit enemmän itse renoutua ja pyrkiä pitämään hevonen hyppysissä. Nyt vähän matkustelet siellä.

Hype oli hakeutunut kivaan pakettiin ja kimo nautti laukkatyöskentelystä.

- Nyt on Hype hieno! kehaisin. – Sitten taas kootaan laukkaa. Britta, ei kiitoravia vaan laukkaa!!

Bonniekin alkoi kuunnella ratsastajaa ja työskenteli jo pyöreänä pakettina.

Vaihdettiin vielä ravin kautta suuntaa ja tehtiin laukassa askelpituuden säätelyitä oikeassa kierroksessa.

Sitten jo tunti alkoikin loppua. Ajattelin mielessäni olleeni aika kauhea koko tunnin, joten kävin vielä jokaisen kanssa erikseen läpi tunnin onnistuneen osan.

Mikä se oli sinun kohdallasi?

Britalla vaikeuksia Ariston kanssa. Robertti virnuilee aidalla: "Pitäiskö sun, Britta, palata takaisin alkeiskurssille?"

(Joo, taas tuli spessu Britalle, mutta kun sain kuvaan idean, niin oli pakko toteuttaa )

[Salma]

Olin henkisesti varautunut helppo B-A –tasoiselle koulutunnille treenaamalla koko edellisen viikon Bonniella kevyesti koulujuttuja joko koko treenin ajan tai nopeasti ennen muunlaista ratsastelua. Poni oli tuntunut notkealta ja kevyesti liikkuvalta, joten fiilis oli hyvä, kun kiristelin satulavyötä kentällä. Tamma kurotteli kaulaansa sileä harja silmille valuen Hypen suuntaan, joka seisoi meidän vieressämme, mutta ei luiminut, vaan olevan melko hyvällä tuulella. Virnistin Bonnien selän yli Emskulle, joka tarkisti jo selästä käsin jalustinten pituutta. Hän vastasi hymyyn.

Anne näytti topakalta seisoessaan ruskeassa syystakissaan kentän keskellä. Tuuli puhalsi ruskalehtiä kentälle ja pyöritteli niitä hevosten jaloissa. Minäkin olin vetänyt pusakkani vetoketjun aivan leukaan asti niin, että karhea kangas kutitti ihoa.
”Valmistautukaa tänään menemään epämukavuusalueelle!” Anne varoitti esiteltyään tunnin aiheeksi askelpituuden ja kokoamisasteen säätelyn. Ympäri kenttää singahteli nopeita katseita: osa näytti innostuneen siitä, että pääsisi kunnon rääkkiin, osa taas näytti alistuneen surkeina kohtaloonsa. Minä keskityin pitämään jo tässä vaiheessa Bonnien käynnin hyvin pyörivänä, ettei se luulisi pääsevänsä laiskottelemaan.
Tunsin piston sydämessäni, kun ravikäskyn antaessaan Anne määritteli Bonskunkin altajuoksijaksi. Tiesin kyllä hyvin, että vaikka poni oli osaava, se osasi luistaa töistä. Kauniine liikkeineen se pystyi liihottelemaan melko hyvällä tasolla mitään oikeasti tekemättä, vaikka sillä olisi ollut potentiaalia enempään.
Hain kevennykselleni mielestäni sopivan rytmin ja käänsin Bonnien ympyrälle Frankin perästä. Iso ruuna hölkytteli rauhallista tahtia, Emmy sen selässä sai varmasti tehdä enemmän töitä kuin kevyen Patronin kanssa.
Muutama vesipisara ropsahti nenänpäälleni tuoden mukanaan raikkaan sateen tuoksun. Nyrpistin nenääni, en halunnut irrottaa käsiä ohjista pyyhkäistäkseni pisaran pois. Bonnien yritti laistaa ympyrän loppupuolella ja kiemurteli epämääräistä serpentiiniä takaisin uralle. Käänsin sen saman tien takaisin suurelle voltille, annoin pohkeen naputella ympyrää pyöremmäksi ja tahditin kevennyksen tamman askeleisiin. Hienohelmainen Bonnie suivaantui tajutessaan, että odotin sen nyt ihan oikeasti tottelevan, ja hyppäsi sivuloikan pois ympyrältä. Pää kylmänä ohjasin sen takaisin ja pyöräytin tamman vielä kerran uran sisäpuolelle.
Ehdimme juuri palata uralle, kun Anne kehotti meitä siirtämään käyntiin ja aloittamaan temponvaihtelut hitaammassa askellajissa. Bonnie ei olisi halunnut enää laahata paikoillaan, se yritti karata altani raviin ja steppasi takajalkansa uran sisäpuolelle päästäkseen kädestäni ja pohkeestani eroon. Anne huuteli minulle neuvoja kentän keskeltä ja minä aloin jo tuntea pusakan selkämyksen hikoavan ratsastaessani vastahakoista ponia takaisin uralle. Kesti pitkään, ennen kuin ehdin edes kiinnittää huomiota itse temponvaihteluihin.

Ravi- ja laukkatyöskentely ei ottanut onnistuakseen. Milloin Bonnie laahusti takaosaansa käyttämättä ja pureskeli kuolainta haluttomana työskentelemään, milloin se säntäsi kiitämään eikä kokoamisesta tullut mitään. Britallakin oli ongelmia Ariston kanssa, eikä asiaa auttanut lainkaan Robert, joka nojaili aitaan ja nälvi hellämielisesti tyttöä tämän yrittäessä kääntää poikkiteloille asettuneen Ariston takaisin uralle. Jouduin irrottamaan katseeni parivaljakon lyhyestä nahistelusta ja keskittymään Bonnieen, joka oli hajonnut jälleen joka suuntaan ja tuntui laukkaavan turpa taivaissa ja takajalat vielä tallissa.

Vaikka kyllä siinä tunnissa jotain hyvääkin oli. Viimeisissä laukoissa olin saanut lopulta Bonnien päähän taottua, että tosiaankin vaadin sitä tottelemaan. Pidin tehtävät riittävän simppeleinä ja oman pään nopeana keksiäkseni tammalle jatkuvasti uusia asioita suoritettavaksi. Kun se pyöristyi hiukan ja minun olisi tehnyt mieli huoahtaa helpotuksesta, jatkoin istunnalla eteenpäin ajamista ja pidin ponin edestä kuulolla kevyillä puolipidätteillä.
”Hyvä, Salma, et antanut periksi Bonskulle”, Anne kehaisi, kun ratsastin hänen ohitseen. ”Just noin! Se ei ole helppo poni koulutunnilla, mutta kyllä sieltä ihan oikeaa liikettä jo alkoi löytyä.”
Kehun voimalla jaksoin ratsastaa kärppänä tunnin loppuun asti. Bonniekin palkitsi minut venyttämällä askeltaan vielä hiukan ja kuuntelemalla paremmin kevyitä ohjasapujani. Kun valuin alas selästä jalat kypsänä makaronina, poninkin selkä höyrysi.

[Emsku]

Tunnin kohokohta. Laukkatyöskentely!

Hypeä oli muuten tosi kiva piirtää ja luonteeltaankin on juuri mun makuun. Voisin mennä useemminkin

[Britta]

Maksu:

Astuin odotushuoneen oviaukosta sisään ja etsin ilmoitustaulun katseellani. Kävelin sitä lähemmäs ja spottasin tämän päivän tuntilistan nopeasti.

”Helppo B-A:

Ode - Laila
Salma - Bonsku
Emmy - Frank
Dänä - Alex
Britta - Aristo
Loviisa - Eela
Emsku – Hype”

Jaa Arska vai? Ihan mielenkiintoinen juttu, olin itse asiassa ajatellutkin, että olisi mukava päästä joskus testaamaan uutta pikkuheppaa. Ratsastuskenkien, kypärän ja hanskojen kanssa viiletinkin etsimään Ariston karsinan. Jätin tavarani karsinan eteen ja päätin lähteä metsästämään tätä kuulemma vauhdikasta ruunaa tarhasta.

Ari löytyi takatarhasta, samasta kuin Hypekin. Oma hanipuppelini tuli (kerrankin) minua vastaan, mutta jouduin tuottamaan sille karvaan pettymyksen, kun en hoitohevostani ottanutkaan tarhasta.
”Sori honey, mut sun pitää nyt jäädä oottamaan sun tämänpäivästä ratsastajaa”, höpötin kimolle silitellen sen päätä. Jätin hevosen seisomaan paikoilleen, kun lähdin riimunaru selkäni takana lähestymään tarhan perällä viihtyvää, punarautiasta ruunaa.
”Aristo”, huhuilin jo kauempaa, ”tule tänne poika!”
Arabi kohotti päätänsä kuullessaan nimensä, mutta jäi seisomaan paikoilleen. Kävelin rauhallisin askelin koko ajan lähemmäs Aristoa, joka tapitti minua. Pääsinkin parin metrin päähän, mutta herra päätti tehdä temppuja, joista taisikin olla kuuluisa – lähti ravaamaan liitävin askelin ohitseni, nostaen sitten pukin kautta kiitolaukan. Ruuna laukkasi tarhan toiseen päähän ja jäi pörisemään sinne. Murahtaen työnsin käteni ratsastushousujeni taskuun ja rapistelin siellä olevaa karkkipaperia. Sain kiinnitettyä monen hevosen huomion, myös Arskan, joka päästi minut taas lähelleen. Ruuna kurotti päätänsä luokseni, ja nappasin nopeasti päitsistä kiinni. Arabi yritti nakata päätään, mutta pidin tiukasti päitsistä kiinni.
”Hieno poika, hyvin”, kehuin Ariston annettua kiinni. Napsautin riimunarun päitsiin ja lähdin yllättävän säyseän hevosen kanssa kävelemään tarhan portista ulos.

Päästyäni portista Aristolla oli minulle seuraava ässä kaviossa; se yritti lähteä vedättämään minua.
”Äpäp, minulle tuo ei onnistu!” ärähdin ja nykäisin topakasti riimunarunpäästä. Hevonen pysähtyikin yllättäen ja lähti uudelleen seuraamaan minua talliin.
”Jo olet heppa, höperö”, naureskelin samalla rapsuttaessani Aristoa kaulalta. Oli kyllä hepalla monta jekkua jo tähän mennessä!

Päästin Ariston karsinaansa odottamaan siksi aikaa, että hain hevosen harjapakin. Otin pakista pehmeän harjan, jolla aloin harjaamaan arabin karvapeitettä kaulasta alkaen. Halusin pitää rautiaan vapaana, jotta saisin tutustua siihen. Harjaaminen osoittautui kuitenkin hankalaksi, kun angloarabi pyöriskeli, kuopi, pukki minua ja kaikkea muuta kivaa jäynää. Kerran Arska päätti kokeilla, entä mitä jos tuota tyttöä pikkuisen maistelisi. Tähän reagoin itse torumalla ja napauttamalla ruunaa turvalle (merkiksi), josta ruuna kyllä otti hieman nokkiinsa. Ei se kauaa jaksanut nirppanokkailla, joten sama Aristo alkoikin hetken päästä yrittää omia pikkujekkujaan uudelleen. En kuitenkaan voinut olla nauramatta Arskan ajanvietteille – hauskuuttihan poni samalla minuakin, saattaisi olla tylsää vain harjata ponia, joka seisoisi paikoillaan!

Varustamisen ajaksi laitoin arabialaisen kiinni. Siinäkin poni näytti jäynävarastoaan, yritti mm. syödä käteni, avata vetosolmun, nakkeli solmukohtaa kalteria pitkin ylös ja alas, polki maata kaviolla ja potkiskeli. Hevosella oli koko ajan pilke silmäkulmassa ja korvatkaan eivät edes kovin luimussa olleet, joten en tässäkään tilanteessa osannut muuta kuin virnistellä. Olipahan siinäkin poni… Loppujenlopuksi sain Arskalle suojat, satulan ja suitset ihan hyvin, pienten jekkuiluyritysten jälkeen. Olipahan ponilla ainakin huumorintajua!

Talutin pienen hevosen kentälle muiden perässä. Arska jaksoi kävellä kohtalaisen siivosti, ei edes yrittänyt vetää (syömään) mihinkään suuntaan, joten kehuin sitä vuolaasti. Käänsin rautiaan kaartoon ja kiristin satulavyötä molemmilta puolilta. Säädin jalustimet maasta käsin alustavasti ja kiipesin selkään. Meillä oli ihan mukavan kokoinen ryhmä, ja ainakin itse aioin tehdä kunnolla töitä sillä tunnilla. Kentän laidalle oli eksynyt myös Robert, yksin katsomaan. Poika seurasi ratsastustani kuin haukka (ok, ehkä vain kuvittelin), mutta yritin olla välittämättä. Eipä siinä mitään, Suomi on ainakin vielä vapaa maa ja tunteja saa kuka tahansa tulla katsomaan.

Sää oli ihan mukava tunnille, tuuli vaan sai ilman tuntumaan viileämmältä. Yritin olla välittämättä ajoittain puhaltavasta, hyytävästä tuulesta ja keskityin Annen puheeseen.
”Vaikka aihe on varmasti koluttu monta kertaa, palaamme siihen taas tänään. Eli askelpituuden ja kokoamisaskeleen säätelyyn”, nainen selosti. ”Useimpien tuntiratsastajien ongelma on, että sipsutellaan mitätöntä, lässähtänyttä ravia, koska silloinhan askeleeseen on helpoin mukautua. Valmistautukaa kuitenkin tänään menemään epämukavuusalueelle. Hiomme erityisesti ravityöskentelyä.”
Oi ja voi. Vatsalihastreenin paikka taisi olla tänään, mutta en pistänyt pahakseni. Ainahan lisää vatsalihasnäkyvyyttä olisi vain plussaa, vaikka pystyinkin erottamaan itseltäni jo vatsalihasten sivuviivat ja yhden poikkiviivan. Heheh, ratsastaminen ja entinen pesäpallon harrastaminen ei olekaan/ollutkaan aivan turhaa!

”Lämmitellään hevoset reippaassa ravissa. Ja isossa! Näissä hevosissa löytyy kyllä altajuoksijoita, esim. Bonnie, Aristo ja Hype sekä Eelakin. Eli vaikka hevonen liikkuu ripeästi, ei se tarkoita, että se liikkuu oikein. Askel rytmitetään pitkäksi kevennyksellä ja pohkeilla työstetään takajalkoja”, Anne kailotti. Tein parit puolipidätteet ja annoin sirolle hevoselle pohkeita. Arska siirtyi lennokkaaseen raviin ja se kyllä tuntuikin melkoiselta altajuoksijalta, vähän niin kuin Hypekin oli, mutta tämä ruuna tuntui kyllä vielä erilaisemmalta. Ei sitä oikein osannut kuvailla. Yritin koota Aristoa ravissa, mutta se ei meinannut reagoida pidätteisiini. Keskityin hengittämään syvään ja pidättämään sekä myötäämään tasaisesti, jotta höntyilevä Arska rauhoittuisi.

Anne ohjeisti meitä tekemään pääty-ympyröitä, ja saman temmon olisi pysyttävä. Omasta mielestäni Arskan ravin tempoa voisi vieläkin rauhoittaa, koska tuntui, että jouduin keventämään todella tikittävässä ravissa. Ympyrällä Arska ei meinannut totella ulkopohjetta, kun yritin säätää ympyrää pienemmäksi. Rentoutin hartiani ja hengittelin syvään tehden pidätteitä. Sain ravin tahtia rauhallisemmaksi ympyrällä, ja yritinkin keskittyä siihen, etteivät ympyrät leviäisi aivan muodottomiksi.

”Siirretään käyntiin ja tehdään temponvaihteluita käynnissä. Aloitetaan siis vaikeimmasta”, Anne huuteli. ”Tämä todellakin on vaikein askellaji säädellä askelpituutta, kunnolla. Ratsastetaan kuusi askelta koottua käyntiä ja siitä siirtyminen keskikäyntiin, kuusi askelta.”
Annoin Arskalle puolipidätteet ja jännitin vatsalihaksiani. Pikkuheppa siirtyi käyntiin, pärskähtäen oikein kuuluvasti. Punarautias yritti ensin vetää ohjat kädestäni, mutta huojahduksen jälkeen pidin itseni valmiina nykäisemään, jos ruuna yrittäisi samaa temppua uudelleen. Vaan ei yrittänyt, ja pääsimme Ariston kanssa treenaamaan tehtävää. Kokosin arabin käyntiä kuuden askeleen ajaksi ja annoin sen tämän jälkeen kävellä kunnolla eteenpäin seuraavat kuusi askelta, jolloin annoin Arskalle ohjaa. Ponski tuntui ensimmäisillä kerroilla hyvältä, mutta yllättäen se yritti ryöstää raville siirtyessäni keskikäyntiin. Mutisin itsekseni ja annoin Aristolle pidätteet merkkinä siitä, ettei se saisi siirtyä raviin asti.

Vaihdoimme suuntaa täyskaarron kautta, ja sainkin suoralla osalla Aristosta irti ihan mukavan eteenpäinpyrkivän käynnin. Anne käski meidän siirtyä harjoitusraviin parin kierroksen ajaksi, jonka jälkeen meidän olisi määrä ratsastaa koottua ja keskiravia omaan tahtiimme. Siirsin Arskan harjoitusraviin ja poni viskaisi päätään. Siirtymisestä oltaisiin kyllä saatu korkeintaan nelonen tai vitonen… Yritin saada Arskan rennoksi ja myötäämään, ja hetken ajaksi se onnistuikin. Kun päätin siirtää Ariston seuraavalta sivulta keskiraviin, ponilla oli muita mietteitä – kun pääsimme pitkälle sivulle, poni lähti poikittamaan ja punki väkipakolla aidalle. Yritin ensin hellävaraisesti kääntää ponia, mutta se ei tuottanut tulosta.
”Pitäiskö sun, Britta, palata takaisin alkeiskurssille?” Robert murjaisi aidan vierestä. Katsoin poikaa viirusilmin.
”Paraskin puhuja”, sihahdin ja käytin nyt pohjetta tomerammin.
”Ja Aristo ravaa eteen, eikä tunge sinne aidalle!” Anne karjaisi. ”Raipalla eteen ja istut itse alas, Britta! Nojaa taakse ja menoa.”
Ärähdin ponille ja annoin sille raippaa, johon Ari vastasi mojovalla pukilla ja ryöstöllä laukkaan. Menetin tasapainoni ja heilahdin takakenoon, josta pääsin yhtä nopeasti takaisin normaaliin asentoon. Jarrutin ponia sekä äänellä, ohjilla ja koko kehollani, kääntäen sen lopulta pienelle voltille. Hetkellinen ärtymyksen tunne valtasi minut, mutta hengähdin syvään ja yritin poistaa tuon tunteen – eihän se mitään hyödyttäisi. Arska ravasi pää korkealla ja selkä notkolla, mikä ei todellakaan näyttänyt kehuttavalta.
”Kevennä ja tee ympyröitä ja kun se tottelee, jatka tehtävää”, sain Annelta ohjeistukseksi. Niinpä niin.

Sain Aristoa pikkuhiljaa enemmän ja enemmän kuulolle ja se myötäsikin kivasti hetkittäin. Hyvissä hetkissä minua hymyilytti, mutta aina, kun unohdin keskittymiseni ja ajattelin että hei, nyt poni toimii, niin Aristo meinasi keksiä omaa kivaa. Lopulta sain sekä itseni että arabin keskittymään kunnolla, ja jatkoimme tehtävän suorittamista. Tämäkin näytti heti jo paljon paremmalta, vaikka arabi kuumuikin ja välillä minun täytyi tehdä lisää ympyröitä kevyessä ravissa.

Laukkaa nostettaessa en meinannut saada sitä nousemaan, ja sainkin siitä kritiikkiä Annelta. Arska yritti tarjota minulle laukan sijasta Kuninkuusravitasoista kiitoravia, jolloin minun täytyi kääntää Ari ympyröille ja rauhoitella sitä. Loppujen lopuksi angoarabi alkoi kyllästyä temppuiluun, kun en antanut periksi, ja saimmekin loppuun hyviä nostoja ja laukkapätkiä. Mutta ei antanut hevonen mitään ilmaiseksi ja hyvä vain – saatiin tehdä kunnolla töitä!

Kiitos tunnista ja ihanasta spessusta, nauroin kyllä kovasti! :'--D

[Emmy]

Tyytyväinen hevonen, tyytyväinen ratsastaja.

[Odelie]

Kiitos tunnista Anne ! (;

[Loviisa]

Maksu

”Oh, Eela” mietin kun katsoin ilmoitustaulua. Mahaani kipristi, pärjäisinköhän Eelan kanssa. Se saattaisi olla aikamoinen diiva halutessaan.
”Sulla Eela, mä sain Frankin” Emmy hymyili.
”Mua alko jännittää, en oo menny varmaan ikinä Eelalla” kerroin Emmylle.
”Hyvin teillä menee! Nähdään tunnilla, mä lähden laittaa Frankin valmiiks”
Kävin hakemassa Eelan suitset ja satulan ennenkuin menin sen luo. Joku oli hakenut tamman sisälle valmiiksi. Siellä se minua odotti. Otin harjan harjapakista ja menin karsinaan. Eela näytti hiukan närkästyneeltä.
”Noniin leidi! Me mennään tänään koulutunnille”
Annoin Eelan haistella minua ja sitten aloin harjaamaan sitä. Eela oli hiukan rauhaton, sain kuitenkin nopsaa sen harjattua ja aloin laittamaan varusteita. Suojat jalkoihin ensiksi ja sen jälkeen satula. Katsoin kelloa, aikaa oli vielä vajaa kymmenen minuuttia. Voisin laittaa myös suitset jo. Eela innoistui heittelemään päätään joten hetken taisteltuani sain kuin sainkin suitset pujotettua neidille.
Otin kypärän ja käsineet mukaan ja lähdin taluttamaan Eelaa kentälle.

Syksy oli saapunut jo Seppeleesen. Puiden lehdet olivat iloisen kirjavia, muutamat puut jo tiputtelivat lehtiään. Kun Anne saapui kentälle, kiristin satulavyön ja nousin selkään. Eela tuntui sirolta, aivan erillaiselta mitä Frank. Anne kertoi tunnin idean, aloitimme lämmittelemään ravissa. Eela oli intoa täynnä, annoin pohjetta ja tamma lähti rivakkaan raviin. Se puuskutti eteenpäin kuin höyryjuna mutta ravi oli ässähtänyttä. Kevennyksellä ja rentoutumalle yritin saada Eelan tajuamaan mitä siltä haluisin. Tajusin istuvani kuin rautakanki selässä, hengitin pariin kertaan syvään ja rentouduin.
Lisäsimme seuraavaksi päätyihin ympyrät. Ohjani meinasivat koko ajan löystyä joka on yleistä minulle, yritin olla mahdollisimman huolellinen.
Ympyröiden jälkeen siirryimme käyntiin, tempon vaihteluihin. Tarkoituksena koottua käyntiä kuusi askelta ja keskikäyntiä kuusi.
Anne antoi minulle neuvoja. Tämä oli vaikeaa, yritin keskittyä tekemään asiat kunnolla. Eelan kokoaminen ja askeleen lyhentäminen ei ollutkaan niin helppoa. Tuntui että en saanut Eelaan oiken kunnolla kontaktia ja yhteistyömme oli hiukan takkuista. Keskikäynnissä lennokkuus taisi olla kaukana, Anne kehottikin minua pysymään rauhallisena. Vaihdoimme suuntaa ja teimme toiseen suuntaan samat.
Jatkoimme harjoitusraviin, jota menisimme pari kiekkaa. Pompin Eelan selässä, teimme voltteja. Eela kuunteli aika hyvin.
Omaan tahtiin teimme myös koottua ja keskiravia. Koottu ravi meni ihan okei mutta keskiravissa en aluksi saanut annettua selkeitä ohjeita tammalle. Ravi ei ollut ilmavaa. Kuuntelin miten Anne ohjeisti muita ja yritin saada siitä ohjeita myös itselleni.
Tarpeeksi kun olimme harjoitelleet sain jo pariin otteeseen molemmat ravit jotenkuten onnistumaan.
Olin iloinen siitä ja taputin Eelaa kaulalle.
Välikäyntien jälkeen jakauduimme kahteen ympyrään, minun kanssani oli Britta ja Salma.
Vielä oli edessä laukkojen vuoro, ne menivät ihan hyvin. Eela ehkä hiukan kaahaili, kun hetkeksikään keskittymiseni herpaantui tamma käytti tilaisuuden hyväkseen, muuten olin tyytyväinen.

Tunti oli ollut raskas, aika haastava minulle mutta olin oppinut paljon ja kokenut onnistumisia. Kaikin puolin tunnista jäi hyvä mieli!


Kiitos mukavasta tunnista ja sori kun tää tulee näin myöhään!

[Daniel]

Kaarrossa ihmettelemässä uutta tuttavuutta. Kiitos tunnista!