Hoitajahaku Toukokuu 2013

[Anne]

Keväinen hoitajahaku käyntiin

Etsimme hevosillemme pitkäaikaisia ja innostuneita hoitajia.

Hoitajaa kaipaa tällä hetkellä yksi hevonen:

Hestia


Tähän samaan yhteyteen on mahdollista ilmoittaa, jos omaan hoitamiseen on tulossa muutoksia, ja onkin mahdollista, että hakuihin tulee lisää hevosia.


Ennen hoitajaksi hakemista:

• Tarkista, että nimesi löytyy tältä sivulta: www.seppele.piirroshevoset.com/hmsuor.php
  
• Tutustu huolella Seppeleen varsinaiseen sivustoon
  
• Seikkaile Tallipostissa - lue ainakin tämä kullanarvoinen topic!
  
• Lue hoitajaksi hakijan ABC
  
• Valitse sopiva hevonen, tee hakemus ja postaa se tähän topiciin
  
• Jää toivomaan parasta!
  

Hoitajaksi hakijan ABC tiivistää hyvin sen, mitä hoitajistamme haemme: reipasta, raikasta asennetta ja aitoa innostusta. Kerro siis hakemuksessasi:
- hiukan hahmostasi
- perustelut sille, miksi haluat Seppeleeseen hoitajaksi
- miksi haluat juuri sen tietyn hoitohevosen
(- mahdollisia kirjoitus/piirtonäyttöjä - nämä eivät ole ehdottoman oleellisia)

Haku on auki parisen viikkoa.

[Emsku]

Hoitsua metsästän...

... ja hyvä siihen rooliin voisi olla Hestia. Tamma tuntuu siltä oikealta, koska se muistuttaa erästä trakehner ruunaa IRL elämästäni, joka oli myös hieman testaava ja vauhdikas, mutta äärimmäisen rakas minulle. Kyseinen ruuna myytiin Viroon, koska sitä pidettiin liian hankalana ratsastuskoulu käyttöön. Saisimpahan edes palasen takaisin siitä elämäni hevosesta tuon tamman muodossa... (noniin, taas tuli tippa linssiin) Mutta ei sen enempää IRL elämästä.
Hestialla on myös hyvin kiinnostava väri, koska yksiväristen piirtäminen on jo vähän tylsää. Plussaa saa myös tuosta turvan merkistä. Minulla kun on taipumusta pistää aina hiukan vaaleanpunaista turpaan... se vaan näyttää söpöltä
Niinkuin varmaan kävi jo ilmi, pidän myös tuosta tytön luonteesta. Täytyy kai nyt aina vähän testata, ratsastushan olisi ihan tylsää ilman pikku kommervenkkejä! Pidän myös reippaista ja herkistä hevosista, jotka toimivat pienillä avuilla eikä tarvitse olla koko ajan paukuttamassa pohkeilla.

Emsku
Emsku on ensikuussa 14 vuotta täyttävä, 170 senttiseksi venähtänyt ja hoikka tytsy.
Pirteä ja puhelias. Aina iloinen ja auttavainen. Viihtyy parhaiten talleilla, ja koulu ei jaksaisi kiinnostaa, vaikka siinä hyvin pärjääkin.
Tähän tyttöön on helppo tutustua, koska yleensä se on Emsku joka aloittaa keskustelut ja ne venyvät usein hyvinkin pitkiksi tytön puheliaisuuden takia.
Emsku on hulluna cocikseen ja suklaapatukoihin.


Kuka on ruudun takana?
Olen myöskin pian 14v. eli kesän jälkeen pitäisi aloittaa kahdeksas luokka. Haavenani olisi päästä opiskelemaan Ypäjälle, mutta se tuskin tulee onnistumaan.
Luonteeltani olen hyvin huumorintajuinen (ei siis haittaa yhtään vaikka kirjoittaisitte minusta vaikka minkälaisia juttuja omiin hoitotarinoihinne) ja saatan olla kavereiden kanssa hyvinkin villi, mutta eläinten kanssa todella rauhallinen.
Hevosten kanssa olen ollut tekemisissä melko pienestä asti, mutta ratsastusvuosia on kertynyt vasta noin nelisen vuotta. Tasoltani taidan olla HeC-HeB.
Virtuaalitalleista ei ole sen suurempaa kokemusta, mutta olen hakenut hoitajaksi jo useamman kerran.

Miksi Seppele?
Olen ihaillut Seppelettä jo parin vuoden ajan ja toivonut pääseväni mukaan sen koukeroihin. Seppele oli ensimmäinen virtuaalitalli jonka löysin ja niin sitten vain jäin tänne enkä sen kummemmin ajatellut muita talleja. Minusta piirretyt tallit ovat parempia, koska niin saadaan kuvia mistä tilanteesta vaan.

Onnea muillekkin toivottaen,
Emsku

[Deleted]

Hakusessa uusi elämänilo

Kaunis lewitzertamma Hestia hurmasi sydämeni heti. Mielialani nousi kun tarkastelin tuota kaunista tammaa, en ole oikeastaan nähnyt elämälleni tarkoitetumpaa hevosta.
Ihailut sikseen ja vastauksia pöytään. Hestia on juuri sellainen hevonen, jota jaksaisin hoitaa läpi harmaiden vesisadeaamujen ja loska-aikojen. Heti kun näin Hestian, silmäkulmassani sävähti elämänilon pilkahdus. Hestia on minulle jotakin niin uskomattoman läheistä, se muistuttaa minua omasta IRL hoitohevosestani joka ei nyt enää ole luonamme. Hestia on kuin nuorempi kopio siitä, eloisa pikkuinen hevonen, ja sellaista minä juuri haen. Hevosta jonka kanssa ei tule tylsää.

Jotenka, Niina, se hyypiö täällä näppäimistön kimpussa, on URL viidelletoista kääntyvä reipas ja periksiantamaton, iloinen ja avoin brunette. Hän pyrkii aina täydellisyyteen ja uskaltaa aina yrittää vaikka mahdollisuudet olisivat nollassa. Nin IRL kuin URL Niinalla on optimistinen asenne kaikessa hyvässä, eikä tyttö karta sen enempää vaikeuksiakaan. Tärkeintä tytölle on vain olla antamatta periksi. Niinan täydellisyydentavoittelu ja jatkuva virnistely voi joskus hermostuttaa osaa ihmisistä, mutta me olemme erilaisia ja Niina hyväksyy sen sellaisenaan.
Ynngh, hankalaa sanoa mitään tasosta... HeB-HeA tasolla ainakin IRL ratsastelen ja hevoskokemusta on kertynyt myös korkeimmillaan metrin esteiltä ilman satulaa, mutta hommat hoituu myös maasta käsin eikä tekeminen lopu koskaan, ei jos on pää täynnä hyviä ja hölmöjä ideoita.
Hoitajana olisin pitkäaikainen ja tunnollinen sekä luotettavaa sorttia, tai tähän siis pyrkisin. Muistuttaen kuitenkin että me ihmiset usein yli- kuin aliarvioimme itsemme.

Niin, miksi ihmeessä Seppele? Seppele on helmi, hiottu timantti. Minun silmilläni todella aktiivinen talli jonka kelkasta ei putoa kuin rekiajeluilla. Talli on yksi niistä harvoista piirrostalleista joiden omistajat sitoutuvat tehtäväänsä tällä tasolla ja päivittävät sivujaan joka päivä. Minusta tämä vaatii jo hurjasti aikaa ja jaksamista, ja minusta Seppeleen paras puoli on se, että talli on oikeasti panostettu ja rakastettu. Tämän lisäksi Seppele on yksi niistä netin harvoista talleista jossa tallihenki ei ole millään tavalla hepreaa vaan joukkoon pääsee heti mukaan. Olen seurannut Seppelettä jo vuosia, leirilläkin ollut ja osan alkeiskurssia, ja jotenkin Hestia ja Seppele voisivat täyttää sen tyhjän, surullisen kuuluisan aukon sydämessäni.

Onnea muillekkin hakijoille ja terveiset jokaiselle lukijalle,
Niina

[Pihla]

Hoitohevosta vailla

Hakisin siis ihanalle Hestialle hoitajaksi. Heastia vaikuttaa varsin mukavalta ponilta, ja se on ihanan värinenkin vielä. Olen aina pitänyt kirjavista hevosista ja ponit ovat olleet aina suosikkejani.

Minä
Suuva on 15-vuotias tyttö, joka on harrastanut hevosia miltei koko ikänsä. Hevosten kanssa hän on rauhallinen ja päättäväinen. Luonteeltaan Suuva on iloinen, puhelias ja rauhallinen. Häneen on helppo tutustua, koska hän yrittää aina piristää muita. Suuva on 170cm pitkä ja hänellä on vähän yli olkapäiden ulottuvat hiukset ja otsahiukset vedetty sivuun.



Hestia
Hestia vaikuttaa mukavalta ponilta, joka on myös suloinen ainakin värinsä puolesta. Muuta tähän en keksikään, koska en ole tutustunut poniin tarkemmin.

Seppele
Olen siis ollut täällä jo aika kauan, mutta intoni meni, koska toiminta siirtyi täysin hoitajapainotteiseksi ja piti suoritaa hoitajakurssi että pääsi hakemaan hoitsua. Nyt olen suorittanut kurssin ja voin taas palata etsimään hoitsua. Seppele on todella mukava virtuaalitalli. Päädyin sivuille Pollux-hevoskerhon kautta.

Tarinanäytöstä tulisi liian pitkä, joten en jaksa sitä tähän lisätä.
Kuvanäytöksi tälläinen:



Toivottavasti tämä riittää ja onnea muille hakijoille!

[Nadja]

Hakusessa pieni päivänsäde...

... ja siihen roolin Hestia olisi varmasti sopiva. Tämä ponitamma varasti sydämeni suloisella värillään ja ihanalla luonteellaan. Olen aina pitänyt reippaista ja herkistä hevosista, jotka eivät tee kaikkea automaattisesti, vaan niillä täytyy oikeasti ratsastaa. Hestia vaikuttaa juuri tällaiselta, elämäniloiselta ja reippaalta ponilta! Eivätkä vastoinkäymisetkään haittaa, olisihan varmasti tylsää, jos ratsastaessa kaikki menisi täydellisesti, eikö?

Nadja...

... on seurallinen ja pirteä, lokakuussa neljääntoista kääntyvä tytsy. Hänen kanssaan on melko helppo tutustua ja tulla toimeen, sillä Nadja on ystävällinen ja auttavainen. Huonojakin päiviä toki löytyy, ja silloin on parasta antaa tytön olla ihan rauhassa leppymässä. Nadja osaa tosin olla vihainen vain noin 3 minuuttia kerrallaan...

Ruudun takana...

... istuu huumorilla höystetty ja kavereiden seuraa rakastava tyttö. Hevosia on tullut harrastettua pari vuotta, niin ratsastuksen kuin hevoskirjojenkin kautta. Virtuaalitalleillakin on tullut aika paljon pyörittyä, niin omalla kuin muidenkin talleilla.

Mutta miksi juuri Seppele?

Seppelettä olen ihaillut jo pidempään, hienosti piirrettyjen kuvien, laadukkaiden tarinoiden ja hyvän sivujen toteutuksen ansiosta. Olen jo pitkään miettinyt hoitajakurssin suorittamista, ja nyt kun sellainen tuli, oli tietysti pakko tarttua tilaisuuteen Hestiakin vaikutti juuri sopivalta!

Tarinan poikasta...

Tässä tulisi nyt tällainen pieni ja vähän erikoisemmin (hevosen näkökulmasta) kirjoitettu talliesittely (jostain täysin tuulesta temmatusta kuvitteellisesta tallista).

Hei kaikki rakkaat ystävät! Kyllä, se olen minä - teidän rakas ja hurmaava Totonne. Ajattelin tänään esitellä teille hieman tallia, jossa asun.

Noniin, aloitetaan tallista. Tässä ensimmäisenä oikealla on hyvän ystäväni Rollen karsina. Ja siinä heti vieressä tallin hurmaavimman ruunan - eli minun - karsina. Aloitan jokaisen päivän härnäämällä Rollea pikkaisen, juuri kun olen herännyt. Tässä vieressä ja vastapäätä on vielä vaikka kenen karsinat, mutta niitä en nyt jaksa teille esitellä. Tuossa taas on pesupaikka, josta useimmat ystävistäni eivät pidä ollenkaan.

Tältä näyttää varustehuone. Noissa telineissä säilytetään niitä nahkaisia kapistuksia jotka tungetaan väkisin selkäämme aina ennen tuntia. Ja tuossa taas roikkuvat kaikki ne oudot nahkavärkit, joista roikkuu hopean väriset, metalliset jutut. En pidä siitä, kun talvipakkasilla ratsastajat tunkevat ne metallijutut suuhuni, sillä ne ovat silloin jääkylmät.

Täällä taas on hoitajahuone. Tuossa sohvalla istuu Kaisa, joka on ystäväni Rollen hoitaja. Hän näyttää tekevän merkintöjä Rollen hoitovihkoon. En ymmärrä, miksi sellainenkin turha asia, kuin hoitopäiväkirjat on keksitty! Kaikki voivat nimittäin lukea niistä meidän hevosten "törttöilyt", jotka johtuvat kuitenkin aina siitä, että ratsastajat tekevät jotain väärin.

Haluaisitteko nähdä nyt kentän? No tietysti haluatte! Nyt siellä on menossa sellainen tunti, joista minä en pidä ollenkaan, mutta toisaalta pidän niistä hyvinkin paljon. Sellaisilla tunneilla selkäämme laitetaan ihmisiä, jotka hytkyvät satulassamme miten sattuu, eivätkä vaadi meitä tekemään vaikeita asioita. Olen kuullut, että heitä kutsutaan aloittelijoiksi. Pidän heistä siksi, että kun he ratsastavat, meiltä ei vaadita melkeinpä mitään. Toisaalta en pidä niistä tunneista siksi, että silloin ratsastajilla on taluttajat, enkä voi piristää päivää, jota pukittamiseksikin kutsutaan.

Tuossa menee minun hoitajani, Paula. Hän on näköjään kärräämässä kottikärryjä lantalaan. Paula on ihan kiva tyyppi, paitsi silloin kun hän suuttuu minulle. En ymmärrä, miksi minulle pitäisi suuttua, jos näykkäisen häntä takapuoleen. Minkä minä sille voin, että kavioiden puhdistaminen on inhottavaa?

No, nyt te olette nähneet millaisessa paikassa minä asun. Ensi kertaan! - Toto -


Onnea muillekkin hakijoille!

[Deleted]

Hoitajaksi Seppeleeseen?

Niin, haen siis hoitajaksi Hestia Morille. Aikoinaan, kun kuulin jostain virtuaalitalleista, kävin koneella todella harvoin. Sitten kokeilin vain googlettaa virtuaalitalli, ja Seppelehän sieltä ensimmäisenä tuli. Ihastelin "Klikkaile tallissa"-juttua - itse en osannut kuvitellakaan miten sellainen tehdään - enhän tiennyt mitään sivujen luonnista tai muustakaan. Silloin en kuitenkaan hirvittävän tarkasti voinut tutustua - enhän minä olisi päässyt Seppeleeseen jos kävin kotikoneella muutamia kertoja vuodessa. Nyt olen kuitenkin vuoden alussa saanut puhelimeen netin, joten tammikuun lopulla löysin itseni Ruolammesta hoitamassa ensimmäistä virtuaalista hoitsuani Allia. Vaikka olen harrastanut kovin vähän, olen ollut jo useilla talleilla ja olen hoitanut paljon. Oma tallikin oli vähän aikaa, mutta lopetin sen, koska en tuntenutkaan olevani tarpeeksi kokenut sitä pitämään. No mutta pidemmittä alkupuheitta asiaan!

Miksi haluan hoitaa juuri Hestiaa?
Hestia on nuorehko hevonen - rakastan nuoria hevosia, etenkin varsoja. Hestia on hieman harvinaisempaa rotua, ja erikoisen värinen, mikä lisää haastetta piirtämiseen. Piirtäminen on intohimoni, ja Hestiaa piirtäessä pitäisi aina katsoa että mitenkäs ne kuviot nyt menikään, eikä sen piirtämiseen kyllästy. Hestia on myös poni, jota jaksaisin hoitaa. Kun kiintyy tarpeeksi, niin ei osaa enää irrotaa, ja minä kiinnyn todella helposti myös virtuallihevosiin. Tällä en tietenkään tarkoita sitä, eten osaisi luopua hoitsusta vaikka aika ei enää riittäisi sille - olen varsin aktiivinen ja huolehdin että hoidan riittävän usein. Hestian luonne antaa myös sisältöä tarinoihin, vaikkasta jos seuraa tuntia missä poni hieman riehuu. Energinen poni jaksaa myös vielä hoitajankin kanssa liikkua kevyesti talutuksessa tai muuta vastaavaa.

Miksi juuri minut pitäisi valita?
Koska olen aktiivinen ja panostan hoitomerkintöihin. Tarinani ovat suhteellisen pitkiä ja teen kuvat huolella. Osallistun aktiivisesti kaikkeen toimintaan ja tutustun ihmisiin oma-alotteisesti - aika usein vaan lähettelen viestejä että olisi kiva tutustua ja sitten olenkin juttukaveri jo aika monelle : ) Käyn foorumilla useita kertoja päivässä katsomassa uudet viestit ja olen innokas ja positiivinen hoitaja.

Kuka minä olen?
No, nimeltäni tietysti Katrin. Kukapa muukaan? Katrin on 15 vuotta täyttävä 160 senttinen yläastelainen. Hän on juuri muuttanut lähistölle, mutta positiivisen elämänasenteensa vuoksi sopeutunut hyvin uuteen kouluun ja saanut kavereita. Hän on hartastanut hevosia viitisen vuotta ratsastaen kerran viikossa. Hän on vuokrannut joskus hevosia, mutta omaa hevosta hänellä ei ole ollut. Hoitsujakin on ollut joskus, mutta nyt hän on löytänyt tiensä Sebeen josta toivoo hoitsua. Katrin on luotettava ja huumorintajuinen. Ulkonäöstä tulee kuvausta sitten kun piirrän kuvan.

Ja minä täällä ruudun takana?
Myöskin pian 15 täyttävä tyttö, joka ei rahanpuutteen takia ole voinut tallilla käydä. Hevosia on tullut piirrettyä ja kirjoja ja lehtiä luettua ja paljon, mutta eihän se korvaa käytännön kokemusta. Kuitenkaan minun mielestä sen ei pitäisi vaikuttaa täällä virtuaalimaailmassa. Kyllä minä kuitenkin sen verran tiedän, että en omasta päästä keksi vaikka miten askellajia vaihdetaan, vaikka päättelenkin paljon asioita. Mä olen aika usein huomannut kuinka kerron siskolleni miten vaikka laukka nostetaan tai jotain muuta sellasta - enhän mä niitä sillee tiiä mut päättelen : ) Ja olen varsin nopea oppimaan, ja lukemani jää helposti päähän.

Ja miksi juuri Seppeleeseen?
Kukapa nyt ei Seppeleeseen haluaisi, jos tavoitteena on päästä tallille, joka on aktiivinen ja sillä on hienot kuvat. Seppelehän on paras talli mitä vastaani on tullut! Se ei ole Suomen ensimmäisiä, mutta niistä piirrostalleista mitä minä olen nähnyt niin varmasti paras. Ja suosittu. Kyllähän sitä on ajatellut että tää on niin hieno paikka että töitä joutuu tekemään tänne päästäkseen, mutta nyt minulla on tilaisuus yrittää joten yritän. Ja toivon, että pääsen : ) Niinhän kaikki muutkin : )

Näyttöä
Vaikkei sitä näyttöä tarvinnutkaan laittaa, niin täältä sitä kuitenkin löytyy. En ihan noin usein kirjoita, mutta halusin vaan saada kerrottua varsan kehityksestä : ) Kyllä minä kuitenkin usein kirjoitan. Ja piirrän : )

Mutta jään odottelemaan parasta, ja toivotan muillekin onnea!
♥:lla Katrin

[Deleted]

SEPPELEEN HOITAJAHAKU

Moips! Täällä siis Alysia, hakisin hoitajaksi upealle Hestialle, joka uskoakseni muutti hiljattain tänne Seppeleen tallille.

Kuka pestiä havittelee?

Olen siis Alysia, niin kuin sanoinkin, 19-vee nuori nainen. Minulla on mustat hiukset, perusvaalea iho ja kirkkaanvihreät silmät. Olen noin 167-senttiä pitkä, en siis mikään kovin hujoppi. Minulla on korvareiät, kielikoru ja käytän usein paljon koruja, kuten kaulakorua, korviksia ja rannekoruja. Usein pidän rentoja vaatteita ja tykkään merkkituotteista, mutta ihan tavallinen tämänikäinen olen pukeutumisenkin perusteella. Tallilla otan kaikki korut pois, ja pukeutuminenkin muuttuu toki asianmukaiseksi. Olen luonteeltani aavistuksen suorasanainen, kipakka ja erittäin päättäväinen. Minulla riittää huumorintajua vaikka muille jakaa, ja tykkään naurattaa muita ja toisinpäin. Olen aina ollut hyvin itsepäinen, enkä hevillä anna periksi. Olen tottunut lennättelemään ärräpäitä niinsanotulla kevyellä tavalla. Joillekin ihmisille - varsinkin läheisille - saatan suuttua helposti, mutta useimmiten minulla on rautahermot. Etenkin hevosten kanssa ei pinna turhasta kiristy, vaan jaksan yrittää. Hevosia käsitellessä olen tietyllä tavalla hyvin herkkä ja pehmeä, toisaalta kova ja periksiantamaton ihan tapauksesta riippuen. Shelyesissä pyörin nimellä Fia, ja hoidan Teviä sekä Heraa.

Minne olen menossa?

Olen todella kauan ajatellut, että haluan Seppeleeseen - siis siitä asti, kun pienempänä aloitin virtuaalitalleilun. Nyt kuitenkin vasta uskaltauduin tänne ihan kunnolla, hoitajakurssille vain ja sitten hoitajahakuihin. Täällä on ihan huippua väkeä, Anne mahtava piirtäjä ja tallinpitäjä, hoitajat todella hyviä tarinankirjoittajia ja uuden keksijöitä... Seppeleessä on ihana ilmapiiri, sopivan paljon porukkaa, mahtavia kuvia ja tarinoita ynnä muuta mukavaa. Tuli aivan ihana fiilis, kun tajusi että justiinsa tuo uusi ja sopiva hevonen osui hakuihin juuri, kun sain osallistuttua kurssille. Seppele on täydellinen virtuaalitalli, en voi asettaa mitään muuta tallia sen yläpuolelle. En kuitenkaan tullut tänne siksi, että talli on suosittu ja että kaikki haluavat tänne - vaan siksi, että Seppele täyttää kaikki toiveeni, enkä yksinkertaisesti halua muualle kuin tänne.

Se kaiken keskipiste?

Hestia, se se oli. Se, jolle minä halusin hoitajaksi heti sen muutettua talliin. Monet aina sanovat, että joku hoitajahaussa oleva hevonen on hänelle juuri se oikea, ja sitten kun ei pääsekään hoitajaksi, niin sama loru toistuu seuraaviin hakuihin osallistuttaessa. Minä en uskoakseni tee niin. Jos joku hevonen vaikuttaa minulle juuri sopivalta, sanon niin hoitajaksi hakiessani. Jos ei sen kanssa tärppää, mutta tahdon silti palavasti sille tietylle tallille, mietin seuraavassa haussa, onko kukaan hevonen toiveitani täyttävä, ja päätän, että yritän sen kanssa. Hestia on kuitenkin ihan mahtava hevonen, ja uskon, että se sopii minulle hyvin. Luonnetta ei sivuilla vielä mitenkään kovin pitkästi kerrota, mutta siitä saa selville, että tamma on vielä melko nuori ja herkkä. Olen itse pehmeäkätinen- ja otteinen, ja tutustun itse hevoseen huolella. Olen ratsastanut pienestä pitäen, säännöllisesti taas muutamia vuosia. Hevosten parissa olen ollut lähes koko ikäni, koska lähellämme oli pieni yksityistalli, jossa ratsastajaäitini avustuksella kävin aina opettelemassa uutta. Siitäkin syystä uskon, että osaisin käsitellä Hestiaa hyvin, ja varmasti yrttäisin sen kanssa erittäin kovasti.

Miksi minut pitäisi valita?

- Olen kokenut sekä IRL että URL
- Yitän kirjoittaa mahdollisimman pitkiä tarinoita
- Keksin hyvin usein uutta
- Etenen rauhallisesti hoitohevoseni kanssa
- Otan hoitsuni iän, luonteen, osaamisen jne. huomioon
- Käytän muita tallilaisia tarinoissani
- Tarjoan hevoselle uusia kokemuksia
- En ota turhia riskejä
- Toimin todellisuuden rajoissa
- Pyrin piirtämään aina välillä
- Huolehdin oikeinkirjoituksesta
- Runoilen aina joskus
- Noudatan sääntöjä parhaani mukaan
- Pysyn mukana kaikenlaisessa toiminnassa
- Ilmoitan lomista, hiljaisteloista yms.
- Pidän silmällä tallin ympäristöä ja muiden henkilöiden luonnetta esim. tarinoissa

Löytyykö niitä näyttöjä?

- Piirustus- ja runonäytöt: Tevin päiväkirja
- Tarinanäytöt: Heran päiväkirja



PUUHAILUA & ILTATALLEJA // 15.10.2012

Ehdin vilkaista ikkunalle juuri ennen kuin saksanpaimenkoiranpentuni Rodo hypähti minua vasten ja kaatoi minut maahan niin, että rymisi. Työnsin kooltaan täysikasvuisen koiranryökäleen pois päältäni ja rapsuttelin sitä päälaelta.
- Rodo, sun ois hyvä tietää, ettet sä tällä kertaa oo tulossa mukaan... mutisin. Koira kallisti päätään, mutta tyydyin sanomaan vain heipat ja kolautin oven kiinni perässäni. Lähdin kävelemään pois pihatieltä. Koska Shelyesin talli oli vain kivenheiton päästä kotoamme eikä pieni kävelymatka pahaa tekisi, vältin hyppäämästä pyörän selkään. Kaivoin Mp3-soittimen taskustani ja painoin nappikuulokkeet korvilleni. Teki hyvää ajatella, että olisin pian unelmieni tallilla, uuden hoitohevoseni luona...

Vedin kuulokkeet pois korviltani heti tallipihalle päästyäni. Sammutin Mp3-soittimen ja sujautin sen taskuuni. Tallista ilmestyi ruskeahiuksinen nainen, jonka luokittelin Jassuksi. Oli välttämätöntä, että naisnimitys jäisi, tytöksi kun olen niin useita tottunut nimittämään.
- Moi! Jassu hymyili kävellessään minua vastaan. - Sä oot Fia. Ai niin, mä oon Jassu...
Naurahdin. - Joo, oon Fia, sanoin virnistäen.
- Sä tulit tutustumaan meijän kiusankappaleponinpalleroon, Jassu arvasi. - Ja hoitaa saat, toki.
- Juu, vai ihan kiusankappaleeseen? kysäisin.
- Joo-o, mutta kyllä mä uskon, että se siitä leppyy, Jassu mumisi.

- Se on... täs näin. Jassu osoitti karsinanovea, jossa luki selkeästi Heran tiedot. Sisälle kurkistaessani sain osakseni häiriintyneen katseen, ja pian näköpiirissä oli vain ruunivoikon ponin takamus. Jassu työnsi kätensä sisälle ja taputti Heraa lautasille. Tamma käännähti hämmästyneenä.
- Heips, virnistin ja avasin karsinanoven. Hera astui lähemmäs korvat luimussa ja haisteli taskuni läpikotaisin. Se tosiaankin piti korviaan niskassa siihen asti, kunnes laski päänsä ja alkoi huokaisten napsia heinänkorsia huuliensa väliin.
- Pärjäätkös tän pullan kanssa, jos mä meen tekee omiani? Jassu hihkaisi. - Mä voin vähän myöhemmin tulla näyttämään sulle paikkoja, ellei joku tallitytöistä ehdi ensin, hän nauroi. - Heppojen harjakorit on tuolla. Heraa ei välttämättä tarvii sitoo kiinni, se vaan vähän saattaa näyttää hapanta naamaa.

Jassu hymyili vielä, ennen kuin katosi tallipihalle. Taputtelin hetken välinpitämätöntä Heraa. Sitten suuntasin varustehuoneeseen ja etsin käsiini Heran harjapakin. Kun astelin uudelleen karsinaan, tamma pärkähti ja pökkäsi minua turvallaan kuin mikäkin pomottelija. Pökkäsin nenäkästä ponia puolestani takaisin, jolloin se luimisti vaivaantuneena ja laski päänsä heinänkorsia suuhunsa hamuten. - Oot säkin...
Laskin harjapakin maahan ja vedin karsinanoven kiinni. Sitten nostin korista pölyharjan ja aloin sukia ponia, aloittaen kaulasta. Siirryin hiljalleen taaksepäin, selkään ja mahaan sekä jalkoihin ja lautasille. Otin väljästi kiinni Heran otsaharjasta, jotta se nostaisi päänsä ylös. Tamma ravisteli päätään puolelta toiselle, mutta ehdin juuri ja juuri pujahtaa toiselle puolelle, ennen kuin se lykkäsi lärvinsä jälleen alas.

Kun olin harjannut Heran läpikotaisin kaikilla mahdollisilla harjoilla mitkä hyviksi katsoin, otin harjakamman ja selvitin sekä harjan että hännän. Hera pysytteli moitteettomasti paikoillaan, vaikkei sen hapanta ilmettä voinut miksikään priimusponin näyttelykuontaloksikaan sanoa...
- Katsotaas, miten kaviot menee, tammaseni, hymähdin tummaharjaiselle poninpyörykälle. Se nosti päänsä ylös, muttei ottanut nokkiinsa kaviokoukun nähdessään. Se itse asiassa nosti kavionsa hienosti, joten kehuin ja rapsuttelin tammaa kylliksi kaviot puhdistettuani. Pian lykkäsin kaviokoukun takaisin pakkiin. - Mäpäs voisin itse asiassa vielä vähän sipaista sua tolla pääharjalla...

Kun olin vienyt harjapakin takaisin omalle paikalleen, kävelin takaisin Heran karsinalle. Viereisessä karsinassa asustelevan Neten hoitaja, Inkeri pyyhälsi luokseni shetlanninponitamman luota.
- Mooi, tyttö hihkaisi, jolloin pyörähdin ympäri ja hymyilin henkilön nähdessäni.
- Moi, vastasin ja rapsutin Heran turpaa karsinanoven välistä. Tamma puolestaan rypisti ylähuultaan ja nakkasi päänsä alas.
- Mä oon Inkeri, ootko sä Heran uus hoitaja? Se...
- Fia, nauroin. Joo, oon Heran hoitaja.
- Mä oon Neten, Inkeri virnisti.
Juttelimme kaikenlaista maan ja taivaan väliltä - eniten keskittyen hevosiin - ja rapsuttelimme samalla vuoron perään Netteä ja Heraa.

- Tehtäiskö iltatallit yhessä? Tai avitettais ainaki vähän? Inkeri kysäisi vihdoin. - Ei Jassu varmasti siit pahastu!
- Sopii, hihkaisin. Veimme Heran ja Neten ulos vähäksi aikaa, jotta ne saisivat tuuletella itseään toisten hevosten tavoin, sen aikaa kun tartuimme Inkerin kanssa talikoihin. Siivosimme kaikki tarvittavat karsinat tasapuolisesti, keräten hevosten lannat ja kärräämällä ne kottikärryissä lantalaan. Vaihdoimme purut, sitten lakaisimme tallikäytävän siistiksi. Pidimme pikkuisen tauon ja puhelimme jälleen kaikenlaista tallikäytävällä kävellen.

- Apua, mun pitää mennä jo kotii! Mulla oli ruoka puol tuntia sitten...
- Mee vaan, kyllä mä pärjään. Moikka! hymyilin tytölle, ennen kuin tämä virnisti pahoittelevasti ja katosi illan hämyyn. Tarkistin ajanvietteeksi kaikki vesikupit ja päätin jakaa heinät, ennen kuin hevoset tulisivat sisälle. Ravasin rehuhuoneen ja karsinoiden välillä oikosenaan, ennen kuin olin saanut kaikki heinät jaettua karsinoihin.
- Wow, mitäs täällä puuhaillaan? Jassu hihkaisi, kun huomasi puhtaat karsinat, siistin tallikäytävän ja karsinoihin kiikutetut heinät.
- No, me Inkerin kanssa tehtiin vähän iltatalleja, mä jaoin heinät just äsken...
- Jippiaijee! Kiitti tosi paljon teille molemmille! On kiva, että vaikka on ekana iltana täällä, niin rupee tolleen hommiin... Jassu virnisti. Itse asiassa riemu tuntui jo säteilevän hänestä pieninä hileinä ulos...

- Haetaanks hepat yhessä sisälle? Jassu kysyi minulta, kun seisoskelimme Heran karsinanoven vieressä.
- Käy mulle, vastasin. Riensimme ulos kaiken maailman riimunnarujen ja riimujen kanssa. Ensin haimme Lokan ja Ellin, sitten Vinjan ja Heran, ja lopuksi Neten, Brellan ja Danan. Pian tallin täytti hevosten tyytyväinen huokailu, heinien rouskutus, kavioiden ajoittainen kolina, sekä pieni korskunta ja pärskähdykset joidenkin hevosten suusta. Tunnelma oli mukava, ja Jassun kanssa oli hauska vain olla ja seisoa paikoillaan siinä tiedossa, että kaikki oli järjestyksessä. Loimitimme hevoset tarpeen vaatiessa ja tarkistimme ne vaurioiden varalta.

- No niin, Jassu sanoi vihdoin. - Nyt kaikki on kyllä tosi hyvin järjestyksessä, hän hymyili. - Vaikka mä unohdin näyttää sulle paikkoja tänää... Kyllähän sä näitä jo tiiät! Maneesin ja kentän valot on pois päältä... hän täsmensi. - Ja hälytykset tarkistettu!
Naurahdin ja köpöttelin vielä Heran karsinalle. Avasin oven ja pujahdin sisään.
- Tää tammuli on enemmän ku mun makuun, myhäilin ja nojasin tamman lapaan. Jassu virnisti. Hera ravisteli päätään, pärskähti ja kuopaisi maata kaviollaan. Sitten se vetäisi päänsä uudestaan ylös heiniä repien ja töytäisi minua kylkeen. Nauroin ja tönäisin sitä lempeästi takaisin. - Paljon, paljon enemmän...

No niin... Toivottavasti hakemukseni on kelvollinen, ja voin jo nyt hakea. Minulle tuli hieman kiire, kun arvuuttelin, että meneeköhän haku umpeen jo lähipäivinä... Nyt ollaan kuitenkin jo loppusuoralla tämän hakemuksen kanssa, joten uskon ja toivon että ehdin vielä mukaan. Olen nyt tosiaan ollut hieman epäaktiivinen viimeaikoina noilla muilla virtuaalitalleilla joilla käyn, mutta jos pääsisin Hestian hoitajaksi, varmasti aktivoituisin ja varaisin paljon aikaa Seppeleelle! Olen nyt siis sanani sanonut, ja jään toivomaan parasta. Panostin tähän hakuun erittäin kovasti. Onnea myös muille hakijoille, joka tapauksessa Hestia saa hyvän ja huolehtivaisen hoitajan.

- Erittäin innokkaana tulosta odottaa Alysia

[Tia]

Heppa kaikille!

Tällainen kummallinen tapaus yrittää hakea Hestian hoitajaksi. En rupea tässä mitään kaunistelemaan, vaan kerron suoraan miksi juuri minut pitäisi valita.

No, miksi Hestia ja Seppele?

Seppele on hieno ja aktiivinen talli, sen todistaa suosio ja ikäkin. Olen jonkun aikaa tarkkaillut tallin ilmapiiriä, ja se on todella hyvä!
Hestia taasen siksi, koska minusta olisi kiva päästä hoitamaan oikein kunnolla taas, ja Hestia on juuri sellainen hevonen, joka saa heti mielikuvituksen laukkaamaan ja inspiroi piirtämään kuvia.

Tia - virtuaali-ihminen

Tia on iloinen ja pirteä, 165 cm pitkä tyttö. Tämä punatukkainen kiharapää on iloinen, sosiaalinen ja vilkas tapaus, jolta yksikään kuiskattu salaisuus ei häneltä jää kuulematta. Silti hän on luotettava ja ahkera; hän ei tallitöitä pelkää! Hevosista on kokemusta parisen vuotta, mutta suhteellisen taitava hän on ja aina oppii uutta.
Punainen tukka hänellä on kainaloiden alapuolelle asti ja vihreät silmät tarkkailevat ilkikurisesti kaikkia, mutta hauskaa hän ainakin osaa pitää!

Tia - IRL

Tia on -99 syntyinen, hevosista tykkäävä tyttönen. Hevosista ei ole kovinkaan paljon kokemusta IRL, mutta virtuaalihevosia olen harrastanut aina vuodesta 2008 asti. Osaan kuitenkin aika paljon teoriassa hevosjuttuja, eli siitä ei pitäisi kiikastaa.

Näytteitä

Kirjoitusnäytettä löytyisi täältä:
kirkkojoki.boards.net/index.cgi?board=hoitokirjat&action=display&thread=2
Piirrosnäyttö voisi olla tällainen (laatu on huono, koska skanneri on vielä kaupassa):

Onnea muillekin hakijoille (: Täytyy kyllä sanoa, että taso on kovaa!

[Anne]

Hestin hoitajaksi valittiin Emsku!

Onnea ja pahoittelut, että päätös kiireistä johtuen venyi.