Huijarin hoitokirja

[Akku]

Upee kuva, kiitos Anne! </3

Kömmin ylös hoitajien huoneeseen. Sain Huijarin hoidettua hetki sitten. Nauttikoon oripoika vapaapäivästään.
- Äh, ihan tylsää, Britta valittaa oleskeluhuoneen sohvalla maaten.
- Niin onkin, Anthon vastaa.
- Niin. Ja harjaämpärit on siivottu, varusteet putsattu, ei mitään tekemistä! vastaan.
- Heei, mennään heinävintille harjotteleen vikellystä! Anne puhu jotain, että siel on vikellyspukki tai pari, Salma sanoo.
- Hei joo, vastaan heti ja pomppaan ylös. Repäisen oven auki ja astumme sisään.
- Hmm, missä ne on? Britta kysyy.
- Ööö… Täällä! Anthon hihkaisee ja viskoo olkia tynnyrin päältä.
- Kröhöm, saanen huomauttaa, että tää on aika pieni meille, Salma sanoo. Tosiaan, se vaikuttaa vain noin 95 cm korkuiselta, ja muutenkin huteralta.
- No, ei muuta kuin remonteeraan! Britta naurahtaa.
- Ja täällä on toinenkin pukki! huudan heille.
- Hei, pyydetään lisää porukkaa hommiin, saadaan projektia tylsille päiville! Salma keksii.
- Juu hei! Anthon vastaa ja pian oleskeluhuoneesta tulee sisään Emmy
- Moi, mitä te teette? hän kysyy katsellen ympäriinsä hilluvia ihmisiä wtf-ilmeellä.
- Ööö, suunnitellaan tulevaa Remontti-Reiska uraa meille, Britta irvistää.
- Ei vaiskaan. Projekti vikellyspönttöpukit mitkä onkaan alkakoon! hän julistaa.

AH 13
jatkoa seuraa siis, ja vielä pääsee mukaan jos joku haluaa.. (;

[Akku]

HUIJARIN ANATOMIA:



1. Korvat: Kuulee kauraämpärin rapinan 0,5 km etäisyydelle (ei toimi kutsuessa).
2. Sieraimet: Haistaa herkut kaukaa.
3. Suu: Toimii heinän jauhamiseen.
4. Jalat: Karkuun juoksemiseen, ei koulukiemuroihin soveltuvia.
5. Maha: Heinät & muut rehut kulkeutuvat tänne.
6. Ks. kohta 4.
7. Häntä: Huiskii kärpäset (ja ratsastajat) tiehensä.
8. Pukkinappula: ( Ei näkyvillä) Pukin heittomerkki.
9. HArja: Tästä voi pidellä kiinni hurjassa laukassa.
10. Silmät: Näkee ratsastajat ja kaurasangot kaukaa.

Sellainen on Huijarin anatomia. <3

Akku&Huijari14

[color=Purple=) Ihana! ~Anne[/color]

[Akku]

- Hei, kuka toi jätkä on? Inkeri pamauttaa kysymyksen ilmoille.
- Sitä mekin ollaan mietitty Miiran kans, Pinja sanoo.
- Jos toi on sen Sallan boyfriend? Miira kysyy.
- Tyhmät. Te ette kans oo perillä mistään! Kimi nauraa.
- Se on uus tallityöntekijä! Emmy sanoo.
- Aijaa, milloin se tääl on alottanut? Inkku kysyy.
- Tänään kai, osallistun keskusteluun.
- Aaa, mut tuleeko joku hyppään? Maneesi on vapaa 15-17, Pinja kysyy.
- Joo mä jos ei hypätä isoja! ilmottaudun heti.
- Ja mä voin tulla kans, Emmy sanoo.
- Mä voin tulla vaikka kuvaan, Inkeri lupautuu ja lähdemme alas.
- Moi, tervehdin tallityöntekijää. Hän kääntyy, moikkaa ja sydämeni heittää pari volttia. Aww.

Talutan Huijarin sisään, ja vien sen karsinaan, tuttuun tapaan. Harjaan sen nopeasti, eihän ori ole sotkuinenkaan. Putsaan sen kaviot, ja haen satulan ja suitset. Lasken satulan hevosen selkään, ja laitan sille suitset. Ori saa vielä suojat jalkaansa, ja olen valmis.

Talutan oria maneesiin Emmyn perässä. Myös Aino on tullut messiin, ja Loviisakin on kuulemma tulossa. Inkeri on mennyt jo maneesiin ja tehnyt esteet (orja…). Esteitä ei ole kuin kaksi, toinen 30cm ja toinen 40. Korotamme niitä, mutta koska en ole hypännyt Huijarilla, aloitamme pienillä. Nousen Huijarin selkään. Ori kävelee reippaasti, mutta tasaisesti.

- Mä otan ravin! Emmy huutaa. Myös minä nostan ravin, kuten Ainokin. Loviisa ottaa vielä alkukäyntejä kentän keskellä, sillä hän tuli vasta viisi minuuttia jälkeemme. Huijari ravaa hienosti. Teen voltteja, ja urallakin Huijari kulkee suoremmassa kuin ennen.

Kun Lovvukin on ravaillut, otamme laukkaa. Jokainen vuorollaan keskiympyrällä. Ensin laukkaa Emmy ja Patron, sitten Aino ja Gitta, ja sitten minä. Nostan laukan, ja Huijari laukkaa mallikkaasti.
- Hyvää, kehun oria taputtaen sitä ja löysentäen ohjaa. Otan hetkeksi käynnin, ja laukkaan vielä pitkän sivun. Inkeri lyhentää jalustimia rei’ällä, ja alamme hyppäämään. Ensin Patron ja Emmy. Sitten minä ja Huijari. Huijari ottaa varman päälle, ja hyppää ainakin metrin ennen estettä, noin puolen metrin ilmavaralla. En ole valmistautunut hyppyyn, joten meinaan tippua kaulalle.
- Heei, rauhotutaan, sanon ja ohjaan isommalle. Hidastan orin kiihtyvää vauhtia, sillä se yrittää rynnätä esteelle. Huijari ponnistaa ajoissa, mutta ei niin kaukaa kuin äsken.

Tulen esteet vielä uudelleen ravissa, ja sitten laukassa. Laukassa esteet menevät ihan hyvin, ja Inkeri korottaa esteitä sillä välin, kun otamme välikäyntejä.

Kokoan ohjat, ja otan ravin. Käännän orin esteelle, ja nostan laukan. Huijari singahtaa laukkaan, ja hidastan sen menoa.
- Kädet alas, nojaa taakse! hyppäämistä seuraamaan tullut Anne huutaa. Huijari hidastaa, ja hyppy sujuu hyvin. Hidastan raviin ja ohjaan uralle. Este oli 50 cm, ja olen tyytyväinen oriin. Hyppään vielä toisen esteen, 60 cm pystyn. Tulen esteelle laukassa, ja lähestyminen on paljon rauhallisempi. Kehun oria ja laukkaan pitkän sivun, hidastaen raviin. Löysään ohjat, ja ravaan maneesia ympäri. Muutkin ovat lopettelemassa, ja Inkeri laskee esteet 35 cm, ja tekee niistä sarjan. Tulen vielä sen ravissa, ja Huijari kieltää toiselle. Tulen sarjan uudelleen, ja ravaan vielä hetken. Sitten alamme ottamaan loppukäyntejä. Kaikki olivat säästyneet tippumisilta, mitä nyt Loviisa lentänyt kerran pari, kun Pampu otti esteet varman päälle… Aino ja Emmy hyppäsivät isompia kuin me pari kertaa, Emmy 75, ja Aino 80. Loppukäynneiksi lähdemme maastoon ja Inkeri (orja…) jää purkamaan esteet.

- Ihanaa, kevät tulee, sanon tihkusateessa.
- Jep, tai ainakin nää sateet sulattaa lumet, Aino nyökkää.
- Toivottavasti, Emmy huokaisee.

Taputan Huijaria kaulalle. Se menee vasta tunnin kuluttua tunnille, joten otan siltä varusteet pois, ja jätän ne karsinan ovelle. Harjaan muutamalla vedolla orin läpi, ja katson jalat. Lähden ylös suljettuani karsinan oven. Hypin viimeiset rappuset, ja istun sohvalle. Nälkä kouristelee vatsaani ja menen hakemaan kaapistani eväät.

Selaamme kuvia, ja nauramme otoksille. Parhaita ovat tietenkin tilannekuvat. Esimerkiksi kuva, jossa Huijari loikkaa ilmavaran kanssa, minä suu auki kauhistuneen näköisenä, tai Loviisa jahtaamassa karkuun lähtenyttä Pampua. Kello tulee jo sen verran, että lähdemme Ainon, Loviisan ja Inkerin kanssa alas auttamaan hoitsujemme ratsastajia. Huijarilla menee Milla-niminen tyttö, noin 14-vuotias tyttö, ja hän saa varustettua ponin itse. Välillä tuntuu oudolta auttaa itseään vanhempia ratsastajia. Milla ei puhu koko aikana mitään. Menen seuraamaan heidän tuntiaan maneesiin.

- Milla, ravia nyt, kuunteletko sä nyt yhtään?! Anne huutaa maneesin keskeltä. Pian tyttö alkaa potkia Huijarin kylkiä, ja vetää ohjista.
- Ravia, ravia! Älä vedä ohjista, purista pohkeilla, älä potki! Anne huutaa.
- Akku, tuu taluttaan, Anne käskee ja hyppään alas. Laitan riimunnarun orin sisempään kuolainrenkaaseen. Milla vihdoin antaa selvemmät raviavut. Hetken he ravaavat, ja sitten on laukan aika. Milla antaa epäselvät laukka-avut, ja vetää ohjista. Huijari kaahottaa kiitoravia, koska ei tiedä mitä tekisi.
- Huijari seis! Anne sanoo. Pysäytän orin.
- Ja nyt laukka! Anne käskee.
- En mä halua! Enkä halua ravata, Milla sanoo.
- Olisit sanonut, Anne sanoo. Hän juttelee hetken tytön kanssa.
- Akku, menkää toiseen päähän, tehkää vaikka ympyrää, Anne sanoo.

Milla on vuodattanut melkein koko elämäntarinansa. Ei minulle, ei kellekään, mutta puhunut silti. Sijaiskodista, kauas jääneistä kavereista, perheestä, kaikesta. Parhaan kaverin kuolema, poikaystävä joka jätti hetki sitten, huono koemenestys ja tyhmät opettajat.
- Ravataanko? hän kysyy hieman hymyillen itkuisten kasvojen takaa. Katson Annea joka on kuullut kysymyksen ja nyökkää. Lähden hölkkäämään orin vierellä.

Onneksi tunti loppuu pian. En olisi jaksanut juosta enää kauaa. Harjaan Millan kanssa Huijarin.
- Kiitos, hän sanoo.
- Ei mitään, hymyilen.
- Milla tule jo! sanoo kärttyinen ääni kännykässä.
- Kyllä Marj… siis äiti. Tulen, Milla vastaa.
- Heippa, täytyy mennä. Toivottavasti saan joskus toistekin mennä Huijarilla, hän sanoo.
- Varmasti saat, kunhan kysyt Annelta, vastaan. – Heippa. Halaan Huijaria pitkään. Asiani on hyvin, verrattuna Milla-parkaan. Äitipuoli kuulosti siltä, että en pystyisi elämään hänen kanssaan. Noh, mene ja tiedä.


artpad.art.com/?mlcs1bhgj8k ♥

Akku & Huijari 15.

[Akku]

Etsin mahdollisimman kuivaa reittiä mutaisesta tarhasta Huijarin luo. Vihdoin pääsen heinäkasan luo, jossa Huju nököttää. Kurkottauduin hevoseen, joka vaihtoi paikkaa. Horjahdin, mutta pysyin pystyssä.
- Noniin, sanon ja kurottaudun laittamaan riimua oripojan päähän. Sain sen ja törkeästi kaakki lähti karkuun. Tarhassa olevat Alex ja Susi innostavat kakaran leikkimään. En todellakaan aio lähteä rämpimään mutaan kolmen riehuvan hevosen perään. Leikkiköön rodeohevosia, kyllä ne pian kyllästyisivät.

Toden totta, ei hevoset kauaa jaksanut. Sen sijaan, Huikkis päättikin piehtaroida. Siinä vaiheessa kirosin mielessäni koko kevään alimpaan maanrakoon. Vihdoin ja viimein saan Huijarin kiinni, ja talutan sen suoraan pesarille. Laitan sen kiinni. Onneksi olin tullut tallille jo 12:30, reilu tunti aikaa hoitaa ponny talutustunnille. Ilmoitustaululle kiinnitetyn lapun mukaan, tunti ei alkaisi 14:00 vaan 14:15. Huh, jokaisesta minuutista olisi otettava kaikki irti! Nappasin mukaani kumisuan, pyyhkeen, piikkisuan ja juuriharjan. Näillä pääsisi alkuun. Muistin napata myös pesusienen mukaani. Ensin vedän perusteellisesti ponin läpi kumisuan kanssa. Sitten letkutan koko hevosen läpi. Huijari vähän yrittää väistellä, mutta ihan nätisti se kuitenkin on. Kuivailin sen pyyhkeellä, ja harjasin kumisualla. Juuriharjalla harjaan kuraiset jalat, ja kuivaan ne vielä. Kello on 13:05, joten ehtisin kuivata hevosen loppuun. Heitän sille verkkoloimen, jonka Elli oli jostain tuonut, ja sen päälle enkkuviltin. Lähden taluttamaan hevosta ulos.

Käännän orin kentälle, ja lähden taluttamaan sitä ympäri kenttää. Aurinko paistaa vielä mukavasti. Nyt kun kerran taluttamaan olin tullut, niin voisin ottaa saman tien muutamia maastakäsin-juttuja. Ensin teen peruutuksia muutamia. Sitten teen käännöksiä, ja pysähdyksiä.

Talutan Huijarin sisään ja vien sen nyt karsinaan. Otan viltin ja loimen pois, ja harjaan hevosen pehmeällä harjalla. Alan pikkuhiljaa varustaa hevosta tunnille. Saan sen nopeammin varustettua kun ajattelin, ja päätän lähteä kentälle. Voisin mennä sillä hetken ennen tuntia. Vedän kypärän päähäni, ja talutan ohjista orin kentälle. Nousen selkään, ja alan ottamaan kymmenen minuutin alkukäyntejä.

Ohjaan Huikkiksen raviin, ja kevennän reippaassa ravissa muutaman kerran kentän ympäri, ja vaihdan suunnan. Ravaan muutaman kerran toiseenkin suuntaan tehden voltteja. Aluksi oli pientä taistelua sen kanssa, että voltit alkaa ja loppuu samaan kohtaan. Muutaman onnistuneen voltin jälkeen nostan laukan. Saan laukan onneksi nousemaan ihan hyvin. Laukkaan pitkän sivun, ja lyhyelle otan harjoitusravin. Päätän jatkaa harjoitusravia pitkänkin sivun, sillä itselleni on vielä aika hakemista istua orin harjoitusravissa. Nostan vielä laukan uudelleen pitkällä sivulla, mutta Huijari ei ole samaa mieltä. Seuraavalla sivulla se onnistuu, ja lopetan siihen. Vaihdan suunnan, ja otan muutaman kierroksen kevyttä ravia. Teen samalla muutamia voltteja, ja lopettelen siihen. Päästän ohjat pitkiksi. Otan hieman lyhyemmät loppukäynnit, olisihan seuraava tunti pääosin käyntiä. Laskeudun ratsailta kahta minuuttia ennen tunnin alkua. Näen muutamia hoitajia taluttamassa hevosia maneesiin. Lähden heidän perään ja olemme maneesissa samoihin aikoihin kun tuntilaiset tulee. Anne ohjaa noin 7-vuotiaan tytön Huijarin luokse, ja auttaa hänet selkään.


Kävelen Huijarin vierellä naru löysällä roikkuen. Tuntilainen juttelee itsekseen ja hymyilen hänelle. Jossain vaiheessa otamme ravipätkän, ja Huijari valpastuu vihdoinkin.

Se jäikin ensimmäiseksi ja viimeiseksi ravipätkäksi. Lopputunnin kävelin vain Huijarin vierellä. Rapsuttelin oria aina välillä. Vihdoinkin tunti loppui. Jäin Huijarin kanssa vielä maneesiin, ja nousin sen selkään haettuani kypärän katsomosta. Alkeistuntilaiset tulisivat pian. Otin vain viitisen minuuttia käyntiä pitkin ohjin, ja lähdin talliin. Otan varusteet pois, ja harjaan pikaisesti orin. Tämä oli Huikkiksen tämän päivän ainoa tunti, joten lähdin taluttamaan sitä vielä kentälle. Vähän se yrittää kokeilla johtajuutta, mutta ei sen jälkeen, kun napakasti komennan sitä. Otan ravia ja pikkaisen ori yrittää rynniä. Hidastan sen menoa kuitenkin. Otan sen kentän keskelle ja päästän irti. Otan riimusta kiinni, ja alan taluttaa sitä riimusta kiinni pitäen. Pian päästän irti, ja koska Huijari tulee hyvin perässä, lopetan pienen pätkän jälkeen. Otan riimusta uudelleen kiinni, ja alan hölkätä. Huijari tulee vieressä, ja päästän irti. Todella lyhyen pätkän jälkeen pysähdyn ja taputan Huijaria.
- Hyvä poika! sanon. Annan sen mennä omia menojaan. Se heittäytyy pian piehtaroimaan.

Päästän orin tarhaan. Se jää portille seisomaan. Halaan sen kaulaa, ja annan pusun turvalle. Lähden viemään tavarat paikoilleen, ja alan hipsiä kotiin.

Akku-Huijari 16

Anteeks jos jossain kohtia aikamuoto vaihtelee, tottunu kirjottaan imperfektis, mutta nyt koitin preesensiä.



Kevät 1 -merkki suoritettu keväisestä hoitomerkinnastä:

~Anne

[Akku]

Onneksi Huijarilla oli vapaapäivä. Hain sen tarhasta ja talutin sen pesuboxille. Se oli jälleen onnistunut kuraamaan itsensä, ja jonkun Seben entisen hevosen sadeloimi oli jo tuhantena silppuna, kun oripojat olivat leikkineet sillä, eikä Huijarille oltu ehditty hakea EQPltä uutta loimea. Huuhtelin Hujun mahan alta ja jaloista. Muut lähtisivät harjalla. Kuivasin ja suin sen huolella. Hain varusteet herralle, ja sitä ennen kävin katsomassa, olisiko kentällä tunteja. Ei ollut, ja ilmoitustaululla kerrottiinkin, että kaikki ovat tänään maneesissa, joten kenttä olisi vapaassa käytössä, jes!

Varustin ripeästi orin, ja nousin pihassa selkään. Lähdin kentälle, ja otin pitkät, noin 15min alkukäynnit. Otin ohjat tiukemmalle, ja tein paljon voltteja ja ympyröitä. Keskityin vain siihen, että voltit alkaa ja loppuu samaan kohtaan. Asetin Huijaria hieman, ettei se kulkisi suorana koko tehtävän ajan. Vahdoin taas suuntaa, ja tein saman tähänkin suuntaan. Sitten aloin ravata. Otin kevyttä ravia pitkät sivut, ja lyhyet sivut käyntiä. Jatkoin ja tein voltteja. Nyt otin myös lyhyet sivut ravia.

Aloin tehdä kolmikaarista kiemurauraa käynnissä. Huijarilla oli hieman vaikeuksia, ja itsekin piti varoa, etten repisi oria suusta tai potkisi sen kylkiä. Lopulta sain pari kivasti onnistunutta kiemurauraa, ja otin ravia. Tein ravissa samaa, ja sitten ravasin koko kenttää ympäri. Lyhyet sivut otin harjoitusravia, pitkät kevennettyä. Katsoin kelloa. Olin mennyt 35minuuttia. Taputin Huikkista ja päästin ohjaa löysemmäksi. Otin pienet välikäynnit, ja sitten vaihdoin suuntaa. Ravailin hetken ja nostin laukan istuin mahdollisimman rennosti. Jatkoin laukkaa vielä lyhyen, ja toisen pitkän sivun. Huijari meni kivasti, vaikka kerran ravatessa yritti testata, onko pakko. Laukkasin vielä keskiympyrän joka meni kivasti. Otin vielä yhden pitkän sivun laukkaa, ja aloin ottamaan kevyttä ravia. Ilu ja Taru olivat menossa maastoon, ja lähdin mukaan. Menisimme suht. rauhallisen lenkin. Etenimme käynnissä kymmenisen minuuttia.
- Otetaan ravi! Ilu huikkasi. Huijari meni kivasti, vaikka yritti ryöstää muiden edelle.
- Seuraavan mutkan jälkeen laukka! hän huusi pian. Valmistauduin laukkaan. Mutkan jälkeen kolme erikokoista ponia laukkasi, Huijari kärjessä ja lujaa. Huomenna olisi VappuVaihtarit, ja Britta hoitaisi Huijaria.
- Rakastan sua päivä päivältä enemmän, kuiskasin orille. Huijari ja minä nautimme laukkaamisesta. Tämä se vasta oli elämää!

Akku ♥ Huijari 17hm!

[Akku]

Marssin vihaisena tallin läpi oleskeluhuoneelle vieville rappusille. Loikin ne ylös ja kaivoin kaappini avaimen taskustani.
- No voi hitto! ärähdin, kun huomasin jättäneeni avaimet kotiin. Siitä marssin oleskeluhuoneeseen. Hyppäsin sohvalle taittaen selkäni oudosti.
Kaksi silmäparia tuijottivat minua. Wear ja Anthon. Sitten he laskivat katseensa johonkin pikkukirjaan ja puhuivat Taigasta. Nousin ja lähdin alas kiukkuisena. Jesse käveli vastaan.
- Pahat päivät tulossa? Jesse kysyi ilkikurinen virne naamallaan.
- Häivy sinä jätkä siitä virnuilemasta! ärähdin.
- Oho, pikkulikasta lähtee ääntä, hän jatkoi.
- Herra on hyvä ja lähtee mun silmien edestä! Jesse kohautti olkiaan ja käveli kaapille.
Lähdin alas ja komeasti toiseksi alimmalla rappusella lensin alas. Kirosin hiljaa ja nousin ylös. Läksin Huijarin karsinaan, ja halasin oria.
- Sie oot niin paras, kuiskasin oriille. Päätin hakea sen suitset ja satulan, ja lähteä ratsastamaan. Totta kai kypäräni oli kaapissa, kuten liivi ja hanskat, joten tyydyin lainakypärään. Lähdin kantamaan varusteita Huijarin luo, ja harjasin sen nopeasti. Putsasin vielä kaviot ja aloin varustamaan oria ripeästi. Se oli jo ollut puolen tunnin talutustunnilla.

Nousin orin selkään, ja maiskautin sen käyntiin. Maneesin seiniä katsellen se käveli ympäri maneesia.

- Ravi, sanoin, annoin pohkeita ja maiskautin. Huijari nosti reippaan ravinsa. Kevensin sen tahdissa ja myötäilin kulmissa. Yht’äkkisesti hevonen pysähtyi ja lensin kaulalle. Katsoin ovelle, jossa seisoivat Aino ja Gitta.
- Hei, ei kai me häiritä? Aino kysyi.
- Ette suinkaan, vastasin ja kipusin takaisin satulaan. Jatkoin ravailua, ja aloin tehdä myös ympyröitä. Huijari meni paljon nätimmin kuin esimerkiksi tämän kuun alussa. Ilmoitin Ainolle laukkaavani. Nostin laukan pitkällä sivulla, ja nousin esteistuntaan. Huijari laukkasi, mutta lähti yhtäkkiä sivulle. Se siis halusi vain temppuilla. Lensin maahan voimalla, mutta nousin kuitenkin ylös ja lähdin ottamaan Huijaria kiinni. Hyppäsin vihaisesti takaisin selkään ja nostin uuden laukan. Eikö kopukka voinut edes toimia hyvin kerrankin?

Talutin Huijarin talliin.
- Tuu nyt! huusin orille, joka jäi ovelle seisomaan. Käänsin sen karsinassa, ja otin varusteet pois. Harjasin orin nopeasti ja ripein, vihaisin vedoin. - Kasper, vienkö mä tän tarhaan, vai jätänkö sisälle? kysyin.
- Ööö, no vie vaikka ulos, hän sanoi. Talutin Huijarin tarhaan, ja otin siltä portilla riimun pois. Kävelin takaisin Huijarin karsinaan, ja vajosin seinän viereen, ja hautasin pääni polviin. Pian punapää Fiia, kurkisti karsinaan. Mitä lie hän täällä suunnalla teki, ehkä hakemassa jotain tallin perällä olevasta kaapista. Hän käveli sanaakaan sanomatta viereeni.
- Kuulin ettei sulla oo ollu paras päivä tänään, Fiia sanoi.
- Ai, tääl kokoontuu joku juorukerho. Pääsiskö mukaan? kysyn sarkastisesti.
- No ei… Jesse vaan ihmetteli, että sä et olekaan pelkästään ujo ja rauhallinen, kun olit vähän raivonnu sille, ja Wear oli nähnyt kun sä taitoit selkäs ja silleen, hän sanoi.
- Joo, hymyilin vaisusti.
- Mut onko sun huonoon päivään joku erityinen syykin? hän kysyi.
- No ei oikeestaan… Tai kaikki menee päin sanonko mitä.
- Mennään oleskeluhuoneeseen juomaan jotain, ja vaihda vaatteet, jos sulla on kaapissa, Fiia komensi ja nousimme. Pudistelen turpeet housuistani.
- Avain kotona. sanoin lyhyesti.
- No kyllä mun kaapis on varmaan jotain, hän hymyili.

- Tadaa! astuin oleskeluhuoneeseen Fiian isot, mustat lökärit ja punainen villapaita päälläni.
- En sano mitään kritisoivaa, Jesse ilmoitti heti alkuun. Loin häneen vihaisen katseen, joka vaihtui heleään nauruun.
- Mennäänkö huomenna maastoon? kysyin. – Ja Fiia kans!
- Mennään vaan, Fiia sanoi.
- Joo, mennään vaan! Jesse sanoi.
- Sanoko joku maastoon!? Inkeri kysyi.
- Eeei, Jesse sanoi.
- No vähän mäki aattelin, et lähtisittekö te ilman mua maastoon!
- Tyyppi taas vähän kujalla, Jesse totesi.
- Mennään me maastoon, ja voidaan ottaa sutki mukaan, sanoin.
- Jos pysyt sillä pikkuponilla mun sikanopeen peeveen peräs, nii teretulemast vaa, Jesse sanoi.
- Tuu tänne niin mä näytän sulle..! Inkeri huusi nyrkki pystyssä. – Mä sulle vielä pikkuponit näytän! Inkeri huusi Jessen katoavan selän perään. Kaikki oli taas ennallaan!

AGGU JA HUJJARI 18

[Akku]

aijaa.com/CsI2Nd

Pääsimme vihdoinkin kyläkaupalle. Reissulla olivat mukana minun ja Huikkiksen lisäksi Emmy ja Patron, Pipsa ja Sikke sekä Salma ja Bonnie.
- Mä voin jäädä vahtiin hevosia, tuokaa mulle cocis-pullo, mä maksan tallilla! Pipsa sanoi.
- Mäkin jää, en mä ilman kenkii viitti tulla! sanoin. - Tuokaa joku jäätelö ja Fanta.
- Missä sun kengät on? Emmy kysyi.
- No ne tippu siel pellolla kun me laukattiin! naurahdin.

Kesä 1 ansaittu kesäisestä suorituksesta:

~Anne

[Akku]

uus kansi Huijarille, koska edellinen on.. ööh... hirvittävä ;o

[Akku]

kahdeskymmenes hooämmä.

[Akku]

13:20 päättyneen koulupäivän jälkeen menin suoraan bussilla tallille. Olin vaihtanut vaatteet koulun vessassa, joten pääsin nopeammin aloittamaan. Hain heti Huijarin tarhasta. Ori söi viimeisiä päiväheiniään, ja pian sain otettua sen sisään. Talutin orin sen karsinaan, ja aloin harjata sitä. Syksy oli tulossa, ja hevoset olivat aloittaneet talvikarvan kasvattamisen. Harjailin Huijaria kaikessa rauhassa. Menin katsomaan kuka Hujulla menisi, ja hakemaan varusteet. ”Huijari – Elina (Akku)” Otin Huijarin varusteet: yleissatulan, enkkusuitset ja hivutussuojat. Varustin Huijarin nopeasti, ja menin taluttamaan sitä ulos. Pian pihalle tuli Inkeri Siirin kanssa.

- Tervetuloa kaikki, Anne sanoi ja ohjasi ratsastajat ratsuilleen. Elina oli tyttö, jonka olin nähnyt pari kertaa koulussa. Tyttö oli aloittanut eskarin. Elina oli hiljainen koko alkutunnin, joten sain vain kävellä. Juttelin toki takana tulevan Emmyn kanssa.
- Sitten otetaan tämä pitkä sivu ravia. Ottakaa satulan etukaaresta kiinni, mutta pitäkää ohjat käsissä. Taluttaja auttaa nostaan ravin ja pysäyttään. Teidän ei tarvi kuin keskittyä kyydissä pysymiseen. Ja ekana Pampula ja Venla! Anne sanoi.
- Muut tekee vaikka ympyrää siellä, Huijari ja Elina voi tulla odotteleen tähän päätyyn.
- Jännittääkö? kysyin Elinalta hymyillen.
- Ei. Mä oon ravannu jo. Mä menin mun serkun kans sen hevosella. Se oli tosi iso, mutta ravi ei ollu yhtään pelottavaa! Elina kertoi.
- Okei, mutta nyt mennään, sanoin. Hölkkäsin Huijarin vieressä pitkän sivun.

Kun kaikki halukkaat olivat ravanneet, ratsastajat halusivat maastoon. Aluksi Anne empi, olihan tämä joidenkin eka ratsastuskerta, mutta keksi, että voisimme viedä ”maastoon” ratsastajat käymällä leirimökkejen luona. Ratsastajat hihkuivat jännityksestä. Talutimme hevosia, ja ratsastajat näytti tyytyväisiltä. Kun palasimme, odotti jo montaa pientä, onnellista ratsastajaa äiti tallinpihassa. Pian huomasinkin ottavani Huijarilta varusteita pois. Harjasin Huijarin nopeasti ja putsasin vielä kaviot, ennen kuin vein sen tarhaan odottamaan illan tuntia

21hm

[Anne]

Maastoestetunti




Tutustumisesteitä ravissa, Huijari hieman hyytyy askellajissa ja tutkailee puunrunkoa. Hieno Huijari on jo saanut kunnon ratsun lihakset ja alkaa vähitellen näyttämään upealta harrastehepalta.

Spessu Akulle!

[Akku]

aijaa.com/upEFkT

Käytiin hyppimässä esteitä. Muutamaa max. 60cm pystyä ja pienempää ristikkoa. Huijari meni hienosti kaikki esteet!

aijaa näköjään käänsi kuvan(..!) ja teksi "estetreenin jälkeen Akku&Huijari" ei näy.. laatukaan paljo päätä huimaa..

[Akku]

- Kukaan haluis tulla reippaalle maastolenkille mun ja Huijarin kans? kysyin.
- No mie ja Sikke voidaan tulla, Pipsa sanoi.
- Ja Siiri ja mä tullaan kans, Inkeri huikkasi jynssäten satulaa.
Sovimme näkevämme puolentunnin kuluttua, ja jouduin pistämään töpinäksi kuraisen orin kanssa.
- Lisäaikaa, pliis, Pipsa ilmoitti taluttaessaan Siken viereiseen karsinaan. – Sain tän nyt vasta kiinni, ja tää voi olla hiukan kuranen, hän virnisti.
- Okei, sopii mulle, nyökkäsin. Menin kertomaan Inkerille. Sillä välin matkaan oli ilmoittautunut mukaan Salma ja Bonnie. Harjasin Huijaria vielä hetken, ja varustin sen vajaassa kymmenessä minuutissa. Inkerikin oli valmis, joten menimme odottamaan Salmaa ja Pipsaa kentälle.
- Koskakohan mä oon ollu maastos viimeks? mietin. –Pitäis varmaan käydä oikeesti useemmin kun Anne suositteli meille reippaita maastolenkkejä.
- Meillekin Anne sano et pitkät maastolenkit loppuviikosta ois suositeltavia, Inkeri sanoi. Pian Pipsa ja Salma tulivat poneineen, ja nousivat kentällä selkään. Ensimmäisenä letkassa olin minä Hujun kanssa, seuraavana tuli Inkeri ja Siiri(!), sitten Pipsa ja Sikke, lopuksi Salma Bonnien kanssa.
- Jokainen osaa huolehtia turvaväleistä, Salma sanoi.
- Varsinkin ravissa ja laukassa.. Katotaan ravin jälkeen, pitääkö vaihtaa paikkoja, Pipsa jatkoi.

Lähdimme valaistulle maastopolulle. Alkuravit sujui hyvin, eikä Sikke tallannut pikku-Siiriä. Pienen käyntipätkän jälkeen, ravasimme taas hetken. Sitten otimmekin pidemmän, melkein kilometrin pituisen ravipätkän, joka sujui kaikkien osalta hyvin.
- Laukataanko? Pipsa kysyi.
- Vois sitä ainakin kokeilla, Salma sanoi. – Mutta kannattais ehkä nyt vaihtaa meijän ja Sirpan ja Inkun paikkaa.
- Joo, Inkeri nyökkäsi ja pikkuponi kipitti Bonnien paikalle, ja Bonnie tuli meidän perään. Annoin pohkeita Huijarille, joka viskaisi päätään ja lähti raviin.
- Laukka ton mutkan jälkeen! huusin.

Nousin kevennettyyn istuntaan ja annoin Huijarin laukata. Perässämme tuleva Bonnie pärskähteli, ja muut tulivat perässä. Hiljensimme pikkuhiljaa vauhtia. Huijari tepsutteli melkein paikoillaan, ja ravisteli päätään.
- Otetaan nyt hetki käyntiä, että nää rauhottuu vähän, Siiri kuumu ainaki ihan sikana, Inkeri sanoi.
- Huikkis kans. Maanantaina laukattiin vähän molempiin kierroksiin, tiistaina oli kans otettu vähän laukkaa jatkotunnilla, mutta eilisellä jatkolla ei oltu laukattu.. Huijari on kuitenkin aika energinen tapaus.
Ravasimme taas hetken päästä aika pitkän pätkän. Emme enää olleet valaistulla, sillä halusimme tehdä pidemmän lenkin. Jonkin ajan päästä tulisimme takaisin valaistulle lenkille. Silloin pitäisi taas olla pieni suora edessä, ja voisimme laukata.

Toisella laukalla Huijari oli hieman rauhallisemmin kuin ensimmäisellä. Sen jälkeen ravasimme vielä jonkin aikaa, ja hiljensimme käyntiin. Päästin ohjat löysemmäksi, vaikkemme olleet vielä lähellä Seppelettä.
- Ravataanko viel? Alkaa oleen kylmä, Inkeri huikkasi.
- Joo, nyökkäsin. Otin ohjia enemmän tuntumalle, ja kannustin Huijarin raviin. Ravasimme taas aika pitkän pätkän, jonka jälkeen hiljensimme käyntiin. Annoin ohjaa enemmän, ja Huijari venytti kaulaansa. Seppeleeseen oli reilu kilometri matkaa. Juttelimme hevosten kävellessä kotia kohti.

Seppeleeseen päästessämme alkoi olla jo kunnolla hämärä. Talliin päästessämme siellä kävi kova vilske, sillä Junnu Alkeistunti oli alkamassa. Purin Huijarin jutellen Pipsan kanssa, ja jätin hikisen hevosen kuivumaan karsinaan fleeceloimi päällä. Satulahuoneessa pyyhkäisin satulan liinalla.
- Inkku, sä et vissiin ehtiny putsata Siirin suitsia? Nimittäin aattelin totaalisesti putsata Huikkiksen suitset, niin jos sais seuraa, kysyin ja otin vettä ämpäriin. Purin suitset osiin, ja menin hakemaan toiseen ämpäriin vettä, jolla putsaisisin kuolaimet. Hieroin kuolaimia vedessä, ja kuivasin ne pyyhkeellä. Puhdistin suitsien osat rupatellen Inkerin kanssa. Aloin kokoamaan suitsia, ja sain ne yllättävän nopeasti koottua, jonka jälkeen harjasin suojat ja pesin ne vedellä. Aikaa kului varusteiden kanssa noin tunti, ja menin ottamaan Huijarilta loimen pois, ja talutin sen vielä tarhailemaan pariksi tunniksi.

[Akku]

Nappasin Huijarista kuvan kun olin taluttamassa sitä tunnilla.

[Akku]

irtojuoksutin Huijaria noin 45min.

(öö... lol, tuli aika tylsä, piirsin hevosen käsin, skannasin ja PAINTILLA [xd] tein taustan...)