Seppeleen pikkujoulut 8.12.2012

[Salma]

Taas on tullut aika juhlistaa lähestyvää joulua ja sen kaikkia riemuja yhdessä Seppeleen väen kanssa! Vedä tonttulakki lämmittämään purevalta lumituiskulta, hoida heppasi priimakuntoon ja tule omalta osaltasi luomaan lämmintä joulutunnelmaa!

Ajankohta: 8.12 lauantaina klo 12 alkaen
Maksuksi käy kuva, tarina tai sarjakuva. Pikkujouluihin osallistumisesta ansaitset merkin:


Seppeleläiset saavat halutessaan ostaa toisilleen huokeahintaisen lahjan, jotka annetaan pukinsäkkiin ja myöhemmin jaetaan sattumanvaraiselle saajalle.
Kehystarina tulee pari päivää ennen pikkujouluja.



Ohjelma:

Kello 12 tallipihalla käydään läpi päivän ohjelma. Ne, jotka ovat ostaneet iltaa varten lahjoja toisilleen, saavat antaa lahjat tässä vaiheessa pukin säkkiin. Tehdään joulusiivouksen tehtävänjako.


klo 12-16:30
Talli, aitta ja tarhat kuurataan lattiasta kattoon. Kuka siivoaa karsinat, kuka puhdistaa varusteet ja kenelle jää oleskeluhuoneen imurointi? Kun koko Seppeleen tila loistaa puhtauttaan, haetaan vintiltä joulukoristeet ja luodaan talliin lämpimän kotoisa tunnelma. Oleskeluhuoneessa tarjolla glögiä, pipareita ja joulutorttuja, mikäli nälkä yllättää ahkerat puurtajat. Tallin koristelun jälkeen kuuluu tuttu puuhkalakki, karvanuttu koputtelevan täpötäysi säkki selässään satulahuoneen ovella...


klo 17-18 (Valitse jompikumpi)
Mahtava tilaisuus kokeilla jotakin uutta! Rentoutusta kaipaavat seppeleläiset peitellään tiukasti vällyjen alle suureen rekeen, hurjapäät taas saavat kokeilla hiihtoratsastusta kentällä. Rekeä vetää uutterasti Alma, hiihtoratsastuksen saloihin tutustuttavat Blade ja Sentti. Varustaudu pukeutumalla lämpimästi ja tuomalla kotoa sopivat monot, mikäli mielit kokeilla hiihtoa. Sukset saat tallilta.


klo 18-19
Koska eihän mikään juhla ole täydellinen ilman ruokaa! Kinkkua, herneitä, laatikoita, rosollia, riisipuuroa, luumukiisseliä, sekametelisoppaa, torttuja, taatelikakkua, pipareita... kokoonnutaan keittiömökin pöydän ääreen nauttimaan yhdessä jouluateriasta.


klo 20-21
Illan pimetessä satuloidaan (hoito)hevoset ja lähdetään yhdessä rauhalliselle maastolenkille. Ratsastajat saavat mukaansa lyhdyt. Tehdään noin tunnin mittainen tunnelmallinen kierros lumihankien keskellä Seppeleen lähimaastoissa.
Pukukoodi: Pukeudu lämpimästi ja pue hevosesikin!



klo 21:30-
Sauna on lämmitetty maastosta palaavien jäätyneitä varpaita ajatellen. Juhlat jatkuvat omalla painollaan myöhäiseen iltaan saakka rupatellen ja leikkiä laskien.


Osallistujat:
Salma - Bonnie (hiihto)
Taru - Humu (hiihto)
Britta - Hyperion (hiihto)
Soffi - Tiia (hiihto)
Robert - Venna (hiihto)
Linnea - Sentti (hiihto)
Fiia - Elmo (hiihto)
Inkeri - Siiri (hiihto)
Kirsikka - Sikke (hiihto)
Ansqu - Reino (hiihto)
Loviisa - Pampula (hiihto)
Anne - Liinu (hiihto)
Jesse - Tollo (hiihto)
Odelie - Edi (reki)
Miira - Myntti (reki)
Catrina - Frank (reki)
Mappe - Patron (reki)
Anthon - Taiga (reki)
Riella - Laila (reki)
Ilu - Pella (reki)

Viimeinen osallistumispäivä 5.12.2012. Kerrothan osallistuessasi, tuletko mukaan rekiretkelle vai osallistutko hiihtoratsastukseen.

TERVETULOA!

[Salma]

Heippa pikkujouluilijat! Ylihuomenna on viimeinen osallistumispäivä.

Mikäli haluat osallistua lahjojen jakoon, lähetäthän minulle yksityisviestiä jossa kerrot, millaisen lahjan pudotat pukin säkkiin! Vastausviestinä saat viimeisen osallistumispäivän jälkeen paluupostia jossa kerrotaan, mitä pukinsäkistä nostettiin sinulle pikkujouluissa. Kuumimmille kiville menevät varmasti hevosaiheiset lahjat!

(Esimerkkinä: Josefiina kertoo yksityisviestissä ostavansa lahjaksi sinisen kaviokoukun, Anne taas erimakuisia heppanameja ja Jaakko miehekkäästi tuhdin purkillisen kaviorasvaa. Josefiinan vastausviestissä kerrotaan, että hänen paketistaan löytyi kaviorasvaa, Annelle taas kaviokoukku ja Jaakolle heppanameja.)

[Salma]

Vaikka oli lauantainen aamupäivä, tuntui kutkuttavan jännittävältä nähdä Seppeleen pihalla niin paljon ihmisiä. Ympäriinsä kuljeskelevista ja tyytyväisenä heiluvista toppavaatekasoista kuului iloista pulinaa, joiden perusteella saattoi arvata, että niiden sisällä piilottelivat tallilaiset. Ilma oli kirkas ja kylmä, lunta sateli pikkuhiljaa, mutta joulukuisesta kaamoshämärästä ei ollut tähän kellonaikaan tietoakaan. Minä laskin siitä kapeasta raosta, josta villaisen piponi ja paksun kaulahuivini välistä näin, että pihalla oli yli kaksikymmentä ihmistä. Ihanaa!

Minun ja Annen katseet kohtasivat. Minua jännitti hiukan olla pikkujouluista vastuussa, mutta olin tehnyt suunnittelutyön säntillisesti ja sulkeutunut edellisenä päivänä kotiin kokkaamaan suussa sulavan makuisia jouluherkkuja. Olisin halunnut tehdä useammankin makutestin jo edellisenä iltana, mutta olin puoliväkisin nakertanut näkkileipää ja kiikuttanut ruoka-astiat Seppeleeseen heti aamutuimaan. Siitä pitäisi riittää runsaasti koko porukalle.

Kun mattimyöhäisetkin alkoivat olla paikalla, siirryimme kylmän tieltä satulahuoneeseen ja ahtauduimme istumaan kuka minnekin. Minä ja Anne jäimme seisomaan huoneen keskelle ja kuoriuduimme paksuista vaatekerroksistamme sen verran, että pystyimme toivottamaan kaikki tervetulleiksi ja käymään läpi päivän ohjelman. Olimme varanneet mukaamme paksun juuttikangassäkin, johon innokkain pikkujouluväki kävi tuomassa tarkkaan valitun joululahjan. Rapiseviin papereihin käärityt, kirkasväriset ja kiiltävillä nauhoilla koristellut paketit muodostivat sievän pinon säkkiin.

”Päivä alkaa perinteisellä joulusiivouksella”, Anne ohjeisti. ”Salma on tehnyt teille listan tuohon seinälle, voitte käydä katsomassa, millaista hommaa kenellekin on tiedossa!”

Päivä hämärtyi vähitellen meidän siivotessamme. Lähes jokainen päätti aloittaa karsinan puhdistuksella. Hevoset talutettiin yksissä tuumin tarhoihin ja karsinat puunattiin huippukuntoon. Pitkään ulkoilua ei kuitenkaan kestänyt, sillä olimme saaneet ylemmältä taholta käskyn käydä myös tarhojen kimppuun. Minä olin mukana siivousryhmässä. Kottikärryt mukanamme talsimme kylmässä ilmassa tarhoille, jakaannuimme ja aloimme työskennellä. En ollut aiemmin edes huomannut, miten monta tarhaa Seppeleessä olikaan.

Tuntui hyvältä nähdä koko talliporukka niin reippaana. Rehulassa Fiia ja Robert puunasivat rehukaukaloa, kun saavuin jatkamaan puuhia tarhansiivouksen jälkeen posket punoittaen ja iloisena reilun puolentoista tunnin ulkoilun jälkeen. Sillä osastolla oli oltu niin reippaita, ettei minulle jäänyt paljoakaan tekemistä. Britan kanssa lakaisimme uuden tallikäytävän pätkän ja lähdimme yläkertaan järjestämään lokeroitamme.

Kun kaikki olivat suunnilleen valmiita, avasimme heinävintin oven ja raahasimme joulukoristeet esille. Etenkin nuorimmat tallilaiset innostuivat niistä niin, etteivät olleet pysyä nahoissaan. Kieritimme joulunauhaa kaikkialle minne sitä turvallisesti saattoi laittaa, ripustimme kiiltäviä joulupalloja satulahuoneeseen ja oleskelutilaan ja teippasimme tanssivia joulu-ukkoja ikkunoihin. Ratsastajien odottelutilaan veimme lokerikkojen päälle pienen tekojoulukuusen, kuten kuulemma tallilla oli tapana. Reippaimmat kävivät viemässä ympäri tallialuetta lyhtyjä, minä ja muutama muu taas jäimme asentamaan joulutähtiä ikkunoihin. Yläkerran oleskeluhuoneeseen veimme myös adventtikynttelikön. Tulipa tallissa hienoa!

Muut jäivät vielä koristelemaan, kun minä, Jaakko ja mukaan värvätty Linnea hipsimme kukin satulahuoneeseen ja sitä kautta edelleen tahoillemme. Hetken kuluttua tallin väki kokoontuisi tallipihalle rekiretkeä tai hiihtoratsastusta varten, joten meidän pitäisi saada niitä varten varatut hevoset kuntoon. Jaakko oli luvannut auttaa valjastamaan Almaa, minä ja Linnea varustaisimme hiihtoratsastusta varten Bladen ja Sentin.

Rekiporukka pakattiin tiiviisti vällyjen väliin niin, että vain nenänpäät jäivät näkyviin. Jaakko lupasi kierrättää heitä tunnelmallisella reitillä peltojen ja jäätyneen lammen ohitse. Alman valjaisiin oli kiinnitetty kulkusia, ja aina kun se liikahti, saattoi kuulla vienoa kilinää. Jännittyneet, mutta onnelliset silmäparit loistivat peittojen ja vilttien alta, kun reki lähti hiljaa suhisten matkaan.

Kentälle taas jäi riehakkaampi joukko. Blade ja Sentti seisoivat sukset perässään, kun kypärin, monoin ja paksuin takein varustettu rämäpääjengi odotti lisäohjeita puolikaaressa. Sillä aikaa kun Linnea piteli Senttiä, Anne heilautti itsensä Bladen selkään ja minä kumarruin ottamaan pitkälle tamman taakse ulottuvat ajo-ohjat, jotka oli sidottu satulavyöhön vastinhihnojen kohdalle. Olin hiihtoratsastanut pari kertaa ennenkin, joten homma oli minulle jokseenkin tuttua.

”Kannattaa ennakoida ja käyttää laskettelulaseja, ni ette saa lumipaakkuja kasvoille”, neuvoin nostaessani kaulassani roikkuneet paksut laskettelulasit silmille. ”Multa saa nää lainaan, tuossa aidanpielessä on toiset.”

”Tasapaino pysyy paremmin, ku pitää polvia vähän koukussa ja nojaa himpun verran taaksepäin”, jatkoin, kun Anne pyysi Bladea käyntiin. ”Ei tää vaikeeta oo, ku mennään hitaasti. Kurveihin on hyvä varautua ennalta, jalat kyllä liukuu oikeeseen suuntaan kun on sukset, mutta ylävartalolla voi nojautua vähän käännöksestä ulospäin.”

Kiersimme laajaa kenttää hetken aikaa ja jaoimme hiihtointoilijat sitten kahteen ryhmään. Minun ja Sentin ryhmään tulivat Taru, Jesse, Britta, Loviisa, Soffi ja Fiia, Annelle ja Bladelle taas Robert, Linnea, Inkeri, Kirsikka ja Ansqu. Jokainen sai vuorotellen kokeilla miltä hiihtoratsastus tuntui ensin rauhallisessa käynnissä ja sitten nopeammassa vauhdissa. Lumi pöllysi ja välillä joku muksahti hankeen, mutta kaiken kaikkiaan ajelut sujuivat hienosti. Etenkin Taru ja Soffi osoittautuivat taiturimaisiksi hiihtäjiksi.

Kokoonnuimme jouluaterialle noin tunnin hiihtelyn jälkeen. Rekiretkeläiset saapuivat tallille, kun talutimme Annen kanssa Bladea ja Senttiä takaisin sisään. Hiihtäjät olivat lähteneet edeltä tallille vaihtamaan monojaan pois.

”Olipa ihanaa!” vilttien alta huudeltiin raukeasti.

”Me nähtiin tähtitaivas koko matkan ajan! Ehkä kivointa koko pikkujouluissa tähän asti!”

Jaakko oli luvannut auttaa ruoan kanssa, joten kun vartin kuluttua astelimme pitkässä letkassa keittiömökkiin, kaikki oli jo valmiina. Pöytä oli koreana: punaisella pöytäliinalla oli kinkkua, kalkkunaa, herneitä, sinappia, maksa-, peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa, rosollia ja kermavaahtoa, riisi- ja mannapuuroa, luumukiisseliä, sekametelisoppaa, joulutorttuja erilaisilla hilloilla, taatelikakkua, piparkakkuja ja suuria kannullisia glögiä, manteleita ja rusinoita. Ympäriltä kuului huokauksia.

Syötyämme jaoimme joululahjat. Kaikki vaikuttivat olevan todella tyytyväisiä lahjoihinsa! Omasta punapaperisesta paketistani löytyi Anthonin ostama ihana hevosmuki, jonka hän oli täyttänyt Fazerin sinisillä käärepäällysteisillä suklailla.

Jaksoimme kuin jaksoimmekin lähteä vielä jouluratsastukselle. Jokainen varusti oman nimikkohevosensa, varustautui otsalampuin ja lämpimin takein ja nousi tallipihalla satulaan. Pitkä jonomme kiersi reippaassa tahdissa valaistun maastoreitin ja päätti lumisen pikkujouluratsastuksen reippaaseen laukkapätkään. Porukka alkoi olla jo melko raukeaa kun palasimme tallille, mutta innostui silti vielä kuullessaan, että sauna oli lämmennyt. Kulutimme saunan lämmössä mukavia hetkiä leikkiä laskien ja rupatellen.

Hyviä pikkujouluja kaikille! Toivottavasti tekin nautitte.

[Ilona]

Maksu



Pella innostui paksussa hangessa ja lyhty meinasi livetä kädestä parikin kertaa maastoreissun aikana. =) Vennakin hermoili Pellan takana, mutta hauskaa oli!
(Piirsin tuosta maastoreissusta vaikkei sitä näköjään tuossa tarinassa ollutkaan)

[Jesse]

Pikkuinen joulutarina (vai miten se meni)

nica suunnilleen repi minut ylös sängystä ennen kahtatoista, kun yritin vain kääntää kylkeäni.
"JESSE YLÖS NYT!" nainen sähähti.
"Äh." murahdin ja käänsin kylkeäni kiskoen peiton korviini asti.
"JESSE! Seppeleen pikkujoulut tänään, ala laputtaa!"
"Ei hitto!" huudahdin ja hyppäsin ylös sängystä. nica naurahti ja katosi huoneestani. Kiskoin farkut jalkaani ja sitten paidan päälleni, nappasin naulakosta hupparin päälleni ja sitten kiskoin toppatakkini hupparin päälle.
"Etkö syö?" nica kysyi keittiöstä.
"En kerkeä, siellä on ruokaa." huikkasin ja kiskoin vielä SVEA-pipoa päähäni, kun juoksin autolle.

Olin Seppeleessä nopeammin, kuin ikinä. Onneksi matkalla ei sattunut yhtään poliisiautoa vastaan.
Parkkeerasin auton siististi parkkipaikalle ja juoksin tallille. Ryntäsin talliin, jossa ei ollut ristin sielua, joten mietin hetken ja kuulin sitten satulahuoneesta puheensorinaa. Suunnistin siis sinne ja satulahuoneeseen muut olivatkin jo kokoontuneet. Salma ja Anne katsahtivat minuun "vihdoinkin" ilmeellä ja aloittivat sitten päivän ohjelman kertomista.

Joulusiivouksen kohdalla huokaisin syvään, mutta kun vilkaisin listaa joka seinälle kiinnitettiin ilmeeni synkkeni jokaisen uuden lisätehtävän kohdalla. Olisin vielä pystynyt käsittelemään karsinan, lokeron ja oleskeluhuoneen, MUTTA listassa oli sen lisäksi vielä muistakin hommia.
Kaikkiin tuli vipinää ja satulahuone tyhjeni hetkessä. Lueskelin listaa kaikessa rauhassa.
"Hommiin siitä laiskamato." Salma huomautti tökätessään minua kylkeen. Tuhahdin.
"Päättömiä syytteitä." vastasin.
"Jotain mitä olen kuullut." tyttö totesi.
"En ymmärrä sinua." sanoin ja virnistin. Livistin tilanteesta ja vastoin kaikkia odotuksia laahustin loimittamaan Tolloa ja viemään sen ulos. Siivosin Tollon karsinan ja koska olin tehnyt karsinansiivousta niin paljon elämäni aikana ja Tollo oli järkyttävän siisti hevonen, minulla meni karsinansiivoukseen noin minuutti, jos sitäkään.

Pääsin siis jatkamaan siivousta muualla minne minut oli määrätty. Vessoista luistin sulavasti sanoessani meneväni auttamaan tyttöjä ripustamaan jouluvaloja, koska tytöt olivat avun tarpeessa (ja olin pitkä!).
Lisäksi minun oli pakko käydä pistäytymässä lähimmässä kaupassa hakemassa itselleni ruokaa, jotta en pyörtyisi ennen iltaa.

Siivousurakan jälkeen aloitettiin hiihtoratsastus ja rekiajelu. En missään nimessä voinut alentua istumaan reen kyytiin, joten olin tietenkin ilmottautunut hiihtoratsastukseen.
Olin ollut suksilla muutamankin kerran, kun Reita oli vedättänyt minua ja minä taas puolestani olin ratsailla ja Reita suksilla. Ja osasinhan minä sentään lasketella.
Pääsin omalla vuorollani suksille ja kieltäydyin tietenkin Salman laskettelulaseista. Kiskoin pipoa paremmin päähäni.
"Mennäänkö ensin rauhassa?"
"Ei mitään mummoilua, anna mennä nyt sitten."
Kuulin vain naurahduksen ja sitten oltiin jo menossa.

Kestin mukana ravissa ja laukassa ihan loistavasti, mutta kun Sentti teki valtavan hypyn innostuessaan vauhdista, se pölläytti samalla lunta niin paljon että en nähnyt käännöstä, joka oli edessä. Seuraushan oli sitten se, että olin rähmälläni lumihangessa. Kuulin naurunpurskahduksen, mutta kömmin pois hangesta ja nousin ylös puistellen vaatteitani.
"Ootko okei?" Salma kysäisi Sentin selästä. Tytön huulilla oli leveä virne.
"Älä. Sano. Mitään." totesin vilkaistessani tyttöön, joka pidätteli edelleen nauruaan.
"Puistele piposi." tyttö totesi lopulta ja käänsi Sentin ympäri. Tuhahdin ja nappasin kapulasta taas kiinni.
"Mennään." komensin ja Salma pyysi Senttiä taas liikkeelle.

Selvisimme lenkin läpi ja tallipihaan. Sain muutaman naurahduksen aikaiseksi, kun puistelin lumia itsestäni vielä pihassakin.
"Lensitkö hyvin?" Fiia kysäisi. Kohautin tytölle hartioitani, mutta en vastannut.
Salman loppukommentti minulle oli: "Toivottavasti et harkitse uraa, joka käsittää sukset."
Näytin tytölle kieltäni.

Vihdoin päästiin syömään, mitä olin odottanut koko päivän. Kaupan mikropitsa ei ollut pitänyt nälkää kovin pitkään.
Kun näin ruokapöydän herkut, olin ihan äimänä. Missä vaiheessa nämä herkut oli tänne loihdittu?
Yritin edes olla kohtelias ja päästin tytöt ensin ottamaan ruokaa ja menimme Jaakon kanssa sitten viimeisinä hakemaan sitä mitä oli jäänyt jäljelle.

Ruuan jälkeen piipahdettiin joulumaastossa, joten tuli Tollokin liikuteltua. Ulkona oli juuri sopiva ilta, mutta maastoilun ja muutenkin koko päivän järkyttävän tohinan jälkeen oli mahtava käydä saunassa.
Pikkujoulut olivat onnistuneet. Ainakin minulla oli ollut huomattavasti hauskempaa, kuin olin ajatellut. Vaikka minusta ei nyt super hiihtoratsastajaa ikinä tulisikaan.

Hyviä jouluja kaikille!

[anthon]

Alma vetämässä Rekeä Hyvää joulun odotusta kaikille!



(Painakaa siitä kuvasta, niin näette tosiaan isompana:D)


Pahoittelen, ettei koko rekeä näy ja tuo on ehkä vähän epäselvä, mutta olen tavallaan itse tyytyväinen, koska en oikeastaan osaa piirtää koneella, niin kuitenkin tämmönen tästä tuli.

[Linnea]

Ensimmäiset pikkujouluni Seppeleessä!

Jaahas. Taas oli se aika vuodesta kun pidettiin pikkujouluja. Tokihan meillä Salman ansiosta Seppeleessäkin oli tälläiset "karkelot" ja osallistuin näihin ensimmäistä kertaa. Pakko sanoa että jännitti vähän, mutta enköhän selviäisi ihan kunnialla tästäkin päivästä. Oltiinhan me tutussa paikassa ja tallilla.
Hipsin satulahuoneeseen tällein massan mukana, sillä pääsyni tallille oli viivästynyt uuden koiranpentuni takia, joten en tiennyt minne olisi pitänyt joutua. Pian kaikki pikkujouluihin osallistujat seisoivat huoneessa hiirenhiljaa.

-Tervetuloa Seppeleen pikkujouluihin, Anne toivottaa hymyssäsuin. -Aloitamme tallisiivouksella ja Salma on valinnut jokaiselle tehtävät. Tehtävienjako lapun löydät tuolta seinästä.
Koko joukkio ryntää lukemaan lappua ja kuuluu niin iloisia hihittelyjä, kuin hieman pettyneitä hymähtelyitä. Jokaisen täytyisi siivota hoitohevosensa karsina, joten mieluusti aloitin tällä hommalla.
Hain kottikärryt ja lapioin lannat kiltisti kärryyn. Sentti oltiin viety jo tarhaan, joten pystyin aloittamaan siivouksen suoraan.
Sain karsinan nopeasti siivottua ja vielä huolella, mutta sitten minua pyydetään jo seuraavaan hommaan.

-Linneaaa , Soffi huhuilee minua tallissa. -Tuutko meidän kanssa pesemään nyt sen pesupoksin?
Ahersimme, ähersimme ja teimme vaikka mitä. Siivosimme Fiian, Inkerin ja Mapen kanssa maneesin ja sitten siirryin hiekottamaan muiden kanssa tallipihaa. Välissä pidin kröhöm... muutaman tauon, mutta onneksi muut osasivat passittaa minua ympäriinsä. Olinko laiska? En kai, mutta jos halusin niin osasin vältellä töitä. Tosin tallilta nyt ei kummoisempia piiloja löydy ja joutuisinkin kummiskin hoitamaan minulle annetut tehtävät jossain vaiheessa. Eli samapa tuo että teenkö heti vai jälkeenpäin. Höh...
Mutta se tunne kun saatiin kaikki valmiiksi. Sitten vain ansaitulle limppari tauolle.

Sitten saimme hieman myöhemmin koristella koko tallin. Kaikenlaisia koristenauhoja pujoteltiin jokaiseen kohtaan mihin sitä sai, satulahuone koristeltiin kauniilla joulupalloilla ja myös lokerikkojen päälle saatiin tekojoulukuusi. Ikkunoihin kiinnitettiin silkkipaperi koristeita ja nekin näyttivät somilta. Tuli ihan jouluinen tunnelma tästä koristelusta. Vielä pitäisi kotonakin sama homma tehdä. Parin muun henkilön kanssa laahustimme pihalle ja kiinnitimme lyhtyjä valaisemaan tallipihaa. Sitten palaisin tallille auttamaan vielä sisätiloissa.

-Linnea! Salma huudahtaa Jaakko vierellään. -Haluutko tulla auttamaan minua varustamaan Bladen ja Sentin hiihtoratsastusta varten? Jaakko hoitaa rekipuolen...
Tottakai myönnyin ja hipsin tytön mukaan hakemaan tarvittavia varusteita satulahuoneesta.
Vartin päästä kaikki hiihtoratsastukseen osallistujat seisoivat kentällä. Pidin Senttiä paikoillaan ja tunsin kuinka se jännitti että mitä nyt tehtäisiin.
Anne hyppää Bladen selkään ja Salma valmistautuu suksilla perässä.
-Kannattaa ennakoida ja käyttää laskettelulaseja, niin ette saa lumipaakkuja kasvoille, Salma neuvoo ja lähtee tamman vetämänä eteenpäin.
-Multa saa lainaan, tossa aidanpielessä on toiset, Salma ehättää vielä sanoa.

Jaoimme innokkaat kahteen ryhmään ja minä pääsin Robertin, Inkerin, Kirsikan ja Ansqun kanssa menemään Bladella.
Oman vuoroni tullessa vastaan en jännittänyt enää yhtään, vaikka alussa vatsanpohjaa kutitti, koska perhosia lenteli mahassa. Koukistan automaattisesti hieman polvia, sillä olin tämän homman tajunnut kun koira veti minua. Oltiinhan me monet kerrat lennetty ojaan ja ties mitä, niin siitä sitten oppii. Hieman ainakin...
Anne siirtää tamman käyntiin ja liun perässä suksien päällä. Pyydän Annea menemään suoraan hieman kovempaa ja siinä saikin keskittyä että pysyy oikeassa kohdassa. En kaatunut kertaakaan ja muutenkin tämä onnistui upeasti. Taas sain hienon kokemuksen, jota en ollut vielä koskaan tehnyt.

Tunnin hiihtelyn jälkeen siirryimme jouluaterialle. Tarjolla oli mm. kinkkua ja erilaisia laatikkoruokia unohtamatta pipareita ja joulutorttuja. Nam!
Tietenkin myös riisi-ja mannapuuroakin oli tarjolla luumukiisselin kera.
En syönyt kovinkaan paljoa, vaikka mieli kyllä teki. Minulla olisi tänään vielä yhdet pikkujoulut kavereiden kesken ja varmasti sielläkin saisi syödä yllinkyllin. Ennen joulua yritän aina nimittäin syödä mahdollisimman vähän, koska aattona sitä tuli tuputettua aina liikaa pahaan oloon asti.
Jouluaterian jälkeen teimme joulumaasto lenkin liekkijärven kupruilevassa maastossa ja sitten halukkaat saivat mennä tämän jälkeen saunomaan. Minä tosin hipsin jo karkuun toisille juhlille. Tämä oli ensimmäinen pikkujouluni Seppeleessä, mutta ei varmastikaan viimeinen!

[mappe]

Autotallin siivousta

- Siis mitä nää on? Soffi ihmetteli ja veti autotallin perimmäisestä nurkasta kaksi ikivanhalta näyttävää kapistusta.
- Onks se joku alkeellinen tunkki? Ansqu ihmetteli ja otti toisen kapineen Soffin kädestä. - Anthon hei, sä kun oot mies, ni kerro.
Anthon otti metallisen, monipäisen esineen itselleen, tutkiskeli sitten ja laski varoen autotallin keskelle, johon olimme kasaamassa tavaroita saadaksemme siivottua autotallin nurkat pölystä ja roskista.
- Parempi varmaan olla rikkomatta sitä, näyttää antiikkiselta. Mut ei kyllä mitään hajua, mitä sillä vois muka tehdä! poika totesi.
- Millonkohan tää on viimeks tyhjennetty. Täällä on laatikollinen vuoden 1990 naistenlehtiä! huikkasin ja nostin raskaan lehtilaatikon autotallin keskiosaan.

Autotallista löytyi yhtä ja toista kummallista, mutta toki myös tavallisia esineitä, kuten Annen pari päivää sitten etsimä lumilapio. Siivottuamme autotallin otimme lumilapion mukaamme ja veimme sen tallin seinustalle pääoven viereen. Sen jälkeen hajaannuimme, jokaiselle meistä oli vielä siivousurakkaa jäljellä.

[Taru]

Pikkujoulut Seppeleessä

Pikkujoulut olivat alkaneet todella mukavasti, ja hauskan pito oli vasta alussa. Päivä aloitettiin hoitohevosen karsinan siivoamisella sekä lokerikon järjestelemisellä. Kun kaikki olivat siivonneet kullannuppunsa karsinan ja järjestelleet lokeronsa, päästiin isompien siivousoperaatioiden pariin. Minun ja Britan oli määrä siivota varsatarhan katos. Kun kaikki alkoivat siivota heille jaettuja alueita, lähdimme Britan kanssa varsatarhalle. Rattoisasti rupatellen saavuimme varsatarhan katokselle, joka oli määrä siivota.

Reippaina tyttöinä siivousoperaatio saatin pakettiin nopeasti. Menimme talliin auttelemaan muita, mutta suurin osa oli saanut jo työnsä valmiiksi. Joulusiivouksen jälkeen pääsimme koristelemaan Seben joulukuntoon, se olikin monen mielestä hauskaa puuhaa. Seppele alkoi näyttää jo tosi koristeelliselta. Kun koristelukin oli saatu kondikseen, niin aika olikin vierähtänyt siihen pisteeseen, että oli aika kokoontua joko rekiajelulle tai hiihtoratsastukseen. Minä kuuluin vauhdikkaan luonteeni vuoksi hiihtoratsastusporukkaan.

kuva tulee kunhan saan valmiiksi!

[Inkeri]

Maksu:



Tausta ja Inksun naama vähän kusas...
<selitys>
Olin just saanu kuvan valmiiks ja sit menin vessaan. Ku pesin käsiä, nii tää insideblondi loiskutti vahingos vettä ton kuvan päälle, ja värit vähä levis.. :D
</selitys>
Mutta kiitos pikkujouluista!

[Kirsikka]

zutgirl.deviantart.com/#/d5o7ao1 (hitsi kun en osaa laittaa tuota kuvaa mitenkään muuten, en ole mikään tekniikan ihmelapsi...)

Tonttulakkiemme kulkuset kilisevät ratsastaessamme lumihangessa pimeällä metsätiellä. Onneksi lyhdyt valaisevat tietämme näin pikkujoulumaastossa. Kaikki ovat pukeutuneet lämpimän jouluisesti ja painaneet tonttulakit kypärän päälle. Hevosillakin on jouluisia asusteita. Siken hännän olen letittänyt ja sitonut sen puna-hopealla nauhalla. Olen sitonyt myös sen harjaan pari nauhaa ja kinnittänyt kulkusen tamman suitsiin.

Etenemme rauhallista tahtia, sillä kaikilla on maha pullollaan jouluruokaa. Varpaani meinaavat jäätyä, mutta tallilla odottava sauna saa ajatukset muualle. Sikke hirnahtaa kun talli alkaa tulla näköpiiriimme. Tallin pihalla on ruuhkaa, kun melkein kaikki hevoset ja ponit ovat samassa paikassa. Hyppään alas Siken selästä ja viemme hevoset sisään.

Otan Sikeltä varusteet pois ja laitan sille fleeceloimen päälle. Irrotan nauhat tamman jouhista ja halaan sitä kaulalle. Se oli tänään niin rauhallinen, eikä yrittänyt temppuilla maastossa. Onkohan tämäkin sitä joulun taikaa? Puhdistan pintapuolisesti Siken varusteet ja laitan ne omille paikoilleen. Haen kaapistani kassini, jossa minulla on saunaan tarvittavat tavarat.

-Ihanaa päästä lämmittelemään! Ilu sanoo kun kävelemme saunalle.
-Niin, mutta oli tuo maasto tosi mukava vaikka vähän kylmä tulikin, hymyilen.
-Oltais kyllä voitu mennä lujempaa! Loviisa naurahtaa.

Hyvissä tunnelmissa jatkamme illanviettoa saunoen ja uskaliaimmat lumessa pörähtäen. Jouluaterian tähteet edustavat iltapalan roolia ja Anne on tuonut ajanvieteeksi erilaisia pelejä. Tämä on kyllä paras mahdollinen alku joulun odotukselle!


Kiitos mahtavista pikkujouluista!

[Britta]

Maksu[/u]

Oli koittanut kauan odotettujen pikkujoulujen ”aatto”, ja minäkin olin noussut ylös tarpeeksi aikaisin etten myöhästyisi kemuista – minä olinkin aika kuuluisa Britta Myöhänen... Nyt seisoin tallipihalla toppavaatteissani, takkini kauluksen taakse piiloutuneena. Olisi sittenkin pitänyt ottaa se kaulahuivi. Pihalla värjötteli arvoilta parikymmentä ihmistä, kaikki varmaan yhtä hukassa kuin minäkin. Pian Robert, Inkeri ja Loviisa saapuivat luokseni.
”So cold”, Robert hytisi vaatekasan alta, ”I'll be a snowman!”
Robertin kommentti sai minut repeämään. Herra Lämpimänmies potkiskeli lumipaakkua kauemmas jalastaan.
”Älä valita, täällä Suomessa kehittyy melkoiseksi sissiksi”, Inkeri kihersi tökäten Robsua kylkeen. Pikkuinen Inkeri hieroi käsiään yhteen ettei itse jäätyisi.
”Hyvähän se on sanoo kun on pidempi”, Loviisa selitti, ”Koska jos on pienempi nii on suhteessa isompi pinta-ala lämmön haihtumiseen.”
”Viisas pätytäti”, Inkeri naurahti, ”Sä oot perillä asioista!”
”Nii, me käytiin asiaa just bilsassa”, brunette selitti korjaten silmälasiensa asentoa. Tyydyin virnuilemaan tytöille.
”Mullakin on kylmä”, myönsin hyppelehtien paikallani, ”Lämmittäkää mua!”
Ilman varoitusta Robert kietoi kädet ympärilleni, lämmittäen. Tämä ei ollut kovin ennalta-arvattavaa, ja sydämeni taisi jättää puolikkaan lyönnin väliin. Pian myös Inkeri ja Loviisa kasautuivat ympärilleni ja me kaikki neljä lämmittelimme toisiamme.
”Aww, sulosia ootte”, sanoin minua halaavalle kolmikolle hymyillen.

”Siirrytään satulahuoneeseen”, Salma ohjeisti ja irrottauduimme lämmittelyryhmästämme lähtien kävelemään muiden mukaan kohti sisätiloja. Siellä olisi ainakin lämmin, mutta toisaalta ollessani keskimmäisenä lämmitettävänä olin lämmennyt jo kohtuullisen hyvin. Satulahuoneessa minä kerkesin istahtaa pukille ja sain viereeni Anthonin. Salma ja Anne jäivät seisomaan huoneen keskelle, raottaen hieman toppa-asujaan ja muita kamppeitaan etteivätn ihan paistuisi kuoliaiksi. Osasyynä taisi olla myös se, että he voisivat puhua helpommin – kuka tietää, vain he itse. Kaksikko toivotti meille hyvää joulua, ja pyysi sitten meitä joululahjan tuoneita tuomaan lahjan juuttikankaiseen säkkiin. Salamyhkäisesti kaivelin toppa-asuni alta pienen paketin, jonka kävin pikaisesti pudottamassa pussiin. Tällä välin Kirsikka oli kerennyt varastaa paikkani, joten tyydyin istumaan puoliksi Kiminäkin tunnetun tytön ja puoliksi Anthonin syliin.
”Päivä alkaa perinteisellä joulusiivouksella”, Anne aloitti, ”Salma on tehnyt teille listan tuohon seinälle, voitte käydä katsomassa, millaista hommaa kenellekin on tiedossa!”
Lössimme kipitti mahdollisimman nopeasti seinässä roikkuvan lapun luo muodostaen kunnon tungoksen, jonka takaa pienimmät meistä eivät nähneet mitään. Minäpä olinkin jo jopa 155 senttiä pitkä, yletyin sentään jonnekin.
”Kaikki siivoavat oman (hoito)hevosensa karsinan ja oman lokeronsa”, sanoi ensimmäinen kohta. Eipä kaappini siivoamisesta ollut kauaa, joten sen kanssa olisi vain päälipuolista siivoamista. Täytyi vain toivoa, ettei Hype ollut kovin kerennyt sotkea karsinaansa... Muita minun kontolleni lankeutuneita hommia olivat tallikäytävän siivoaminen Salman kanssa (varasimme uuden puolen), tarhojen putsaus Salman, Anthonin, Riellan, Annen, Jessen ja Odelien kanssa ja varsatarhan katos Tarun kanssa, asustihan Huju siellä. Onneksi minun ei tarvinnut siivota vessoja!

Melkein kaikki porukastamme aloitti illan hoitohevosensa karsinan puhdistuksella, kuten myös minä. Veimme kaikki yhdessä hevoset pihalle, hetkeksi. Varasin kottikärryt ensimmäisten joukossa itselleni ja otin talikon mukaani kärräten lastin Hyperionin karsinalle. Tottuneesti otin ensin näkyvät läjät ja virtsat, sen jälkeen kävin karsinan läpi tarkemmin. Kun olin saanut karsinan puhtaaksi, kävin tyhjentämässä kottikärryn lantalaan ja toin karsinaan uutta kuiviketta. Tämän jälkeen hain Hypen sisälle, nimittäin oli tarhojen putsauksen vuoro. Tarhoja tosissaan oli monta, mutta yhdessä huhkiessamme homma sujui sutjakkaasti, ja kylmä ilma olikin jo muuttunut hieksi otsalla. Taru tuli hakemaan minua varsatarhan katoksen siivoukseen, ja minä lähdin laahustamaan terhakkaan tytön perään.

Tarhojen jälkeen oli lakaisun vuoro. Salma ja minä olimme jo aikaisemmin päättäneet lakaisevamme uuden puolen, ja näin tapahtui. Lakaiseminen oli minusta ihan mukavaa, ja toimin terhakkaana harjanvarressa. Siivoaminen tallilla oli paljon, paljon kivempaa kuin kotona, jossa täytyi metsästää villakoiria imurin kanssa sängyn alta ja kahlita pölyhiutaleet pinnoilta. Tämä tuntui hyvältä. Tätä tehtiin yhdessä, yhteisen hyvän vuoksi. Salman tuomat jouluherkut antoivat meille Boostin vihreän potkuninjan tavoin lisää voimaa ja energiaa jaksaa päivän siivousurakkaa. Kun saimme lakaistua käytävän, lähdimme Salman kanssa yksissä tuumin kohti yläkertaa, siivoamaan kaappejamme. Siinä ei minulla kauan menisi.

”Vihdoinkin, kaikki valmista!” hihkaisin keskellä tallikäytävää, saavuttuani yläkerrasta takaisin alas. Soffi hymyili vieressäni.
”Kyllä se rankkaa oli, mutta todellakin vaivan arvoista”, tyttö myötäili hymyillen. Nyökyttelin kuunnellessani toista. Hän oli niin oikeassa. Kohta tämä raataminen palkittaisiin ja ilonpito saisi alkaa! Kun koko poppoo oli koolla alakerrassa, lähdimme hakemaan joulukoristeita heinävintiltä. Joulun henki heräsi minussa. Tämä oli minun ensimmäinen jouluni Seppeleessä, hoitajana. En tainnut hengaajana edes kehdata eksyytyä paikalle näin joulun aikaan, ainakaan kovin usein. Oli ihana katsoa tätä joulutouhotusta ja olla siinä mukana. Aattoratsastuskin tulisi vielä tänä vuonna olemaan, enkä malttanut odottaa. Tämä oli sitä vapaaehtoistyötä. Tämä oli voimaa, mukavuutta ja yhteenkuuluvuutta. Lahjanaru, tai siis joulunauha, löysi tiensä jokaiseen tallin kolkkaan, johon sitä passasi laittaa. Koristelin Hypen karsinan nauhalla, jokainen kalteri sai väriä. Pihistin pari joulupalloa omaan käyttööni ja käytin niitäkin karsinan koristelussa. Metsästä sain havunoksia ja paksut koristenauhat toimivat koristelun apuna, samoin kuin piparkakut, jotka köytin kiinni kaltereihin. Jospa ne pysyisivät siinä edes jouluaattoon asti... Kun sain Hypen karsinan valmiiksi, siirryin avustamaan muita yleisessä koristelussa, ja sain viedä lyhtyjäkin tallin alueelle. Oi tätä auvoa!

Oli illan toiminnan vuoro. Rekiläiset pakattiin niin tiukkaan vällyjen väliin kun vain mahdollista, kun me muut, ”hurjat hiihtoratsastajat”, odottelimme monoinemme opastusta, tietenkin tutussa ja turvallisessa puolikaaressa. Anne hyppäsi Bladen selkään ja varusteet kuntoon. Linnea piteli Senttiä tämän aikaa.
”Kannattaa ennakoida ja käyttää laskettelulaseja, ni ette saa lumipaakkuja kasvoille”, Salma selitti asettaen omat lasinsa silmilleen, ”Multa saa nää lainaan, tuossa aidanpielessä on toiset.”
Salma asettui itse suksille ja Blade lähti käyntiin.
”Tasapaino pysyy paremmin, kun pitää polvia vähän koukussa ja nojaa himpun verran taaksepäin. Ei tää vaikeeta oo, ku mennään hitaasti. Kurveihin on hyvä varautua ennalta, jalat kyllä liukuu oikeeseen suuntaan kun on sukset, mutta ylävartalolla voi nojautua vähän käännöksestä ulospäin.”
Nyökyttelimme sitä mukaa, mitä Salma kertoi ohjeita. Olin itse hiihtoratsastanut ehkä kerran, pellolla. Tulisi olemaan uusi kokemus, tämä kenttähomma nimittäin, kun oli aidat ympärillä. Ja silloin, kun minä viimeksi hiihtoratsastin, olin paljon nuorempi. Salman ja Annen kierrettyä kenttää, he jakoivat meidät kahteen ryhmään. Päädyin Sentin ja Salman (hehe, SS!) ryhmään kera Tarun, Jessen, Lovvun, Soffin ja Fiian.

Minun hiihtovuoroni koitti pian. Olin edellisistä huomannut, että ensin mentiin käyntiä ja sitten lujempaa. Tästä tulisi tosi hauskaa. Laitoin sukset kiinni monoihin ja vedin lainalaskettelulasit silmieni suojaksi. Tartuin kiinni kapulasta ja huusin Salmalle, että olin valmis lähtöön. Sentti lähti liikkeelle ja minä huojuin hieman. Sain pian tasapainoni kuntoon ja hetken rauhallisestioton jälkeen vauhti kiihtyi. Suuni piirtyi hymyyn ja lopulta kunnon nauruun, niin mukavaa minulla oli. Lumi pöllysi kiitäessämme ympäri kenttää, toiset vain katselivat menoamme kentän laidalta. Jäin varmaan tihrustamaan muiden ilmeitä liian tarkkaan, nimittäin en nähnyt edessäni lojuvaa lumikokkaretta ja lensin mukkelismakkelis mahalleni, roikkuen hetken ratsukon perässä. Päästin asian tajuttuani, huutojen avustuksella, irti ja jäin makaamaan maahan.
”Eihän käyny pahasti?” Salma huusi Sentin selästä, pysähtyen. Ratkesin railakkaaseen nauruun.
”Ei todellakaan”, vastasin, ”Mutta mulla on ilmeisesti aikamoinen pukinparta!”
Muutkin nauroivat nähdessään naamani, ja nousin ylös hieman huterasti. Salma tuli luokseni ja käänsi Sentin. Koppasin kiinni kapulasta ja taas mentiin!

Kävimme vaihtamassa monomme pois ja kokoonnuimme sitten yhteiselle jouluaterialle. Rekiretkeläiset hehkuttivat omaa juttuaan ja me omaamme. Kun näimme joulupöydän, kaikkien suu varmasti loksahti auki. Pöydässä oli kaikkea mitä vain toivoa saattoi, ja kävimme ahnaasti ruoan kimppuun. Syömisen lomassa keskustelimme vain vähän, pääenergia kuului vain syömiseen.

Ruoan jälkeen jaoimme lahjat. Kävin nappaamassa juuttisäkistä itselleni sinisen lahjan ja päädyin takaisin paikoilleni rapistelemaan sitä. Jotkut avasivat pakettinsa hienovaraisesti, mutta minä olin aina tottunut vain repimään, joten niin tein nytkin. Minun lahjastani paljastui satulasaippua ja sieni, jotka olivat peräisin Miiralta. Tulivat todellakin tarpeeseen! Kiitin tyttöä lahjasta ystävällisen hymyn kera. Mukavaa saada lahja todella hyvältä kaverilta!

Vielä olisi jäljellä jouluratsastus. Kävelin Hypen karsinalle sinisen harjapakin kanssa ja katselin hetken kauniisti koristeltua hoitohevoseni kotia. Aivan ihana. Raotin ovea ja pujahdin herraseni palatsiin sisään kera harjan. Hype näytti iloiselta nähdessään minut ja taisi tietää, että minulla olisi sille herkkua. Totta kai sitä piti omaa hoitohevostaan muistaa! Nakkasin porkkanan ja leipäpalan Hypen ruokakuppiin ja taputin sitä kaulalle. Hieno poika se oli. Harjasin Hypen pikapikaa puhtaaksi, alkoi meillä olla nimittäin pieni kiirus. Harjauksen jälkeen selvitin vielä harjan ja hännän ja puhdistin kaviot. Tämän jälkeen kävin viemässä harjapakin takaisin paikoilleen satulahuoneeseen, josta ”sattumalta” tarttui mukaan Hypen estesatula ja meksikolaiset suitset. Otin harjapakista mukaani myös ruunan suojat. Niiden kera palasin trakehnerin karsinalle ja jätin kaikki muut ulkopuolelle paitsi satulan, jonka nakkasin ripein liikkein selkään. Hype nakkasi totutusti päätään minun kiristäessä satulavyötä, mutta nyt ei voinut muuta. Kuolaimet suuhun, niskahihna korvien taakse ja muut hihnat kiinni. Suojat olivat viimeiset, ja Hype oli valmis. Ohjat jalustimen taakse ja omat kamat niskaan. Me olimme valmiit ”koitokseen”.

Joulumaasto oli aivan täysi kymppi. Otsalamppujen ja lopulta katulamppujenkin valossa ratsastimme tietämme valaistulla reitillä päättäen maaston laukkapätkään. Hype innostui kovasti ja annoin sen päästellä. Sydämeni pamppaili jännityksestä ja samalla vapaudesta, kun nousin jalustimille. Ihana olo. Tallilla olimme jo kovin väsyneitä, mutta jaksoimme vielä raahautua mukavan lämpöisään ja kodikkaaseen joulusaunaan, jonka jälkeen kaikkien oli aika lähteä omaa kotiaan kohti.

Kiitos paljon ihanista pikkujouluista! :--)[/color]

[Robert]

Nyt kun on oman tallin pikkujoulut (meinasin jostani kumman syystä lyhentää pikkujoulut pikkareiksi, mutta ehhhh mitäpä jos en) vietetty niin on enemmän fiilistä kirjottaa tätäkin! Saatoin vähän poiketa kehystarinasta kun siitä puuttui osa meiningistä, kuten pukki!

8. joulukuuta 2012 - Pikkujoulufiiliksissä
"Oho, äijä panostanut", Anthon virnisti kun kävin heittämässä lahjan, johon olin todellakin panostanut, daa, juuttisäkkiin. Okei, ehkä vähän liikaakin - maman avustuksella tehty fudge oli paloiteltu siististi ja laitettu kivaan peltirasiaan, jonka olin paketoinut nätisti ja koristanut lopulta rusetilla. En sitten tiedä, että mikä se myytti poikien paketointitaitojen puutteesta on... Istahdin tyynesti melko tyhjän roskiksen reunalle, koska meikähän ei lattialle istuisi.

Salma ja Anne höpisivät mukavia ja olin puoliunessa koko setin ajan, kiitos huonojen yöunien ja sattarin mukavan lämpötilan. Lopulta jengi ryöppysi jonkun seinän luo ja itsekin tajusin (kunhan Loviisa oli vähän tökkinyt mua ylös saadakseen heitettyä nenäliinan roskikseen) suunnata kohti tätä kyseistä seinää, even if I wasn't sure what was so magnifique about it. Vaan sepäs ei ollutkaan seinä, vaan lappu, ooh. Olisi voinut tietty kuunnella puhetta tästä työnjaosta.

"Käytävän lakasu! Sopii!" murjaisin riemuissani päästyäni hyvälle näköpaikalle suoraan Inkerin taakse. Blondi katsoi taakseen naurahtaen ja lähti sitten Loviisan kanssa juttelemaan shettisten karsinasta tai jotain. Kurtistin vähän kulmiani ja katsahdin listaa uudestaan. Rehula??? Pesari???
"I thought this was going to be all fun and games", nurisin itsekseni lukiessani listaa vähän pidemmälle ja lopulta Fiia repi mut mukanaan samalla käskyttäen meikäläisen "karsinaa puunaamaan ja sitten rehulan pariin niinku olis jo". Jaa.

Venna lähti ulos aika nyrpein mielin vaikka olikin saanut takkia niskaan ja kaikkea. Ihmeellinen kitisijäponi. No, itsekin kitisin itsekseni tamman karsinassa muun muassa edelleen puolirikkinäisesti ruoka-astiasta ja paskasta vesiastiassa ja takaseinässä ja ties mistä. Viereisestä karsinasta kuului aina välillä pieniä tyrskähdyksiä mun valittelulle ja lopulta angstasin valmiina karsinan ovella hetkeä ennen mun siivoustiimiä. Naapurikarsinan tyrskähtelijä, Riella, tuli lopulta tökkimään mua talikolla ja muistuttamaan joulumielestä. Mutta mun mielestä valitus oli ihan pakollinen juttu karsinaa siivotessa. Yritin aina välttää talikon varteen joutumista kaikin mahdollisin tavoin. Talikot ei vaan sopineet mun käteen. Tai harjat. Tai tiskiharjat. Tai pesusienet. Tai kumihanskat. Tai kottikärryt. Kerroin tämän myös vieressä nojailevalle Riellalle, joka sitten repi tonttulakin päästään ja veti sen niin syvälle mun päähän, että pipo tipahti kokonaan takaraivolle, näkyvyys katosi ja puhe muuttui epämääräiseksi ölinäksi. Okay, maybe I ought to take a hint, ajattelin ja virnistin tytölle korjatessa tonttulakin jokseenkin asiallisesti päähäni. Vastaukseksi sain jonkinlaista kuittalua Kirsikalta, näytin kuulemma ihan lapselta hymykuoppineni ja tonttulakkeineni. Mutta en voinut kuin virnistellä. Joulumieltä.

Ihan hyvillä mielin tuli siivottua loputkin, varsinkin kun lokeroa olin just vähän aika sitten siivoillutkin ja se oli yllättäen pysynyt hyvässä kunnossa. Muun muassa uitiin Fiian kanssa rehukaukalossa puunaillen sitä ja lopulta sipaistiin pääkäytävää Tarun kanssa. Seuraavaksi oli tarkoitus aloittaa joulukoristelu, jossa Seppeleen keskivertopituus taas huomattiin - Jesse taisi hoitaa suurimman osan koristeiden laitosta siinä missä tyttöporukka osoitteli paikkoja ja rutisi kun tonttu-ukko oli viisi milliä vinossa vasemmalle. Mussutin tyytyväisenä sattariin tuotuja herkkuja sillä välin, ajoittain ehdotellen ties mitä koristeita minnekin. Okei, kyllä mä laitoin pari joulupalloa satulatelineisiin, mutta Inkeri kävi ottamassa ne pois. Vaikeuttavat kuulemma satuloiden ottoa ja tippuvat heti. Pyh. Tästä innostuin ja heittelin palloja ties mihin roikkumaan, Inkeri perässäni juosten ja keräten niitä samaa vauhtia. Ainakin oli hauskaa ja kyllä se suostui pari palloa jättämään paikoilleen (Siirin poskihihnaan solmimaani jostain kumman syystä ei). Ihme natsi.

Leikkiminen, tai siis koristelu keskeytyi lyhyeen kun rakas vanha kuurapartamme, Joulupukki, ilmestyi paikalle. Nauruntyrskähdysten säestämänä Pukki hoiti kaikille lahjat ("Haluaisiko joku tonttu tulla Pukkia auttamaan kun Pukki ei näe lukea kelle lahjat ovat?" vanha patu kysyi ja tietty meikäpoika reippahasti ilmoitti: "Ei niissä paketeissa kyllä lue mitään, mutta tokihan mie!") ja osa avasi omansa heti. Mä tietysti tuohon osaan lukeutuen... Paketissa oli pintelipatjat, jotka Riella paljasti itsetekemikseen. Saattoivat olla vähän isot Vennalle, mutta ainahan meikä osaa pintelipatjat jalkaan sovittaa! Kiittelin tyttöä iloisena lahjasta - eipä ollut mitään turhaa krääsää! - ja yritin kurkkia, kuka sai mun herkut, mutta en niitä keneltäkään bongaillut.

Loppuilta sujui vähän villimmissä merkeissä! Hiihtoratsastus oli hurjan hauskaa, olin aiemminkin harrastanut kyseistä lajia ja kiitos laskettelutaitojeni, en päätynyt kertaakaan luminietoksiin. Blade hoiti homman kuin vanha tekijä ja Anne pisti tammaan välillä vähän liikaakin vauhtia! Kerran meinasin käydä kyljelläni, mutta sain onneksi korjattua asennon eikä tarvinnut nolata itseään... Ehdottelin parille lumipenkkaa kyntävälle tytölle tandemhiihtoa, mutta jostain syystä kukaan ei innostunut mun extreme-itsensä-pelastus-liikkeen jälkeen asiasta. Their loss!

Extremeaktiviteetin ja nössöt-kun-ette-tulleet-hiihtään/no-sori-ettei-olla-käpyaivoja -kinastelun jälkeen siirryttiin herkkuja notkuvaan joulupöytään, jossa jokainen veti itsensä niin täyteen, että olin varma, että kierittäisiin takaisin talliin ja kohti joulumaastoa... Ja niinhän me kierittiinkin, mutta pidettiin välissä pieni ruokalepo, joka sujui höpisten ja hälisten. Sama höpinä ja hälinä jatkui läpi hevosten laiton ja maastoilun, hiljentyen ainoastaan riemun kiljahdusten ja naurun täyttämällä laukkasuoralla.

[Loviisa]

Maksu

i923.photobucket.com/albums/ad72/WinterFelicia/IMG-6_zps2361e3ca.jpg



Eli siis minä, Ansqu ja Linnea hiekoittamassa tallipihaa. Älkää välittäkö, musta tuli aika lyhyt ja tyttöjen kasvot meni vähän mönkään. ;D

Toivottavasti kelpaa näin myöhäänkin!!

[Miira]

Viriteltyämme itsemme jouluhuumaan siivouksen, aterioinnin ja rekiajelun sekä hiihtoratsastuksen merkeissä, oli aika matkata rennolle maastoreissulle iltahämärään. Lähes kaikki tallin hoitajat olivat seisomassa hoidokkeineen tallipihassa mitä suloisimmissa jouluasuissa: joku oli sitonut muutaman joulupallon ratsunsa harjaan, toisella oli mistelinoksa otsahihnassa. Itse olin keksinyt viritellä hieman kimaltelevaa joulunauhaa Myntin kaulalle, punaisen loimen ja tonttulakin kaveriksi. Omassa päässä oli tietenkin edellämainittuun punaiseen kangassuikaleeseen verhottu kypärä ja kaulasta roikkui kulkusilla varustettu nauha.

"Hienoja asuja teillä", Salma naurahti Bonnien selästä satulavyötään kiristäessään. Hoitajajoukosta kuului iloisesti myhäilevää mutinaa.
"Selvästi on joulukoristelaatikot kaivettu läpi", Anne lisäsi hymyillen Liinun kyydistä. Seurasi hetken hiljaisuus satulavöiden kiristämisestä syntyvää ähinää ja puhinaa lukuunottamatta.
"Niin, hei nyt ne lamput päälle, vaikka mukana onkin hienot klassikkolyhdyt", Salma huudahti ja muisti napsauttaa oman kypäränsä lipalla keikkuvan ledin päälle. Itsekkin vein vasemman käteni lipalle ja etsin paksun talviratsastushanskani kanssa pehmeän silikoninappulan, josta valo syttyi. Myntti katseli uteliaana ympärilleen, mutta suhtautui joulusähellykseen selvästi rauhallisena. Odotin tietenkin maastoa innolla, mutta varovainen jännityskin maistui suussani; entä jos kaikki ei menisikään hyvin, vaan Myntti keksisikin vikuroida ja heitellä turhia voltteja?

Lyhtykulkueemme lähti etenemään pois pihasta. Yritin rentoutua ja hengitin pari kertaa syvään. Myntti aisti hermostuneisuuteni ja otti pari hyppyaskelta eteenpäin. Jokainen lihakseni jännittyi ja jäin hetkeksi etukenoon istumaan, kunnes tajusin palata normaaliasentooni. Välillä siirryimme tarpomaan paksuun lumeen, jolloin Mynttipossu vain innostui enemmän; käynti muuttui ravin kautta hidastempoiseksi laukaksi ja samassa tamma olikin jo karannut pois jonosta, hyppimään villisti paksuun hankeen. Tiputin lyhdyn hankeen - johon yllättävästi se tökähti täysin pystyyn, sammumatta - ja keskityin kaikin voimin hallitsemaan herkkisneitiä. Hermostuin tasapainon kadotessa johonkin kauas pois ja lennähdin pois satulasta, tosin jäin roikkumaan kaulalle. Vasta nyt Anne kääntyi katsomaan suuntaani.
"Miira nyt takaisin satulaan! Nojaa taaksepäin ja pidätä!" hän huudahti. Pidättäminen, satulaan palaaminen ja taaksepäin nojaaminen tuntuivat suunnattoman tyhmiltä ajatuksilta.

Siinä samassa jo humpsahdinkin lumeen. Myntti pysähtyi ja kääntyi nolostuneena katsomaan minua, pää matalalla ja korvat kahteen eri suuntaan sojottaen.
"Kaikki O.K?" jonon kärjestä kuului. Anne katsoi uteliaana minua ja lähti tuolemaan kohti Liinun kanssa.
"On", huokasin ja pudistelin lumet asustani. Kävelin Myntin luokse, otin ohjista kiinni ja lähdin hakemaan lyhtyäni. Tamma käveli perässäni hitaasti ja sain hoputtaa sitä useaan otteeseen. Äh, muut joutuivat odottamaan minua niin hurjan pitkään - harvinaisen noloa, jos saan sanoa.
"Pääsetkö ite selkään?" Salma kysyi Bonskun selästä.
"Joop", tokaisin samalla nousten polunreunassa olevalle kannolle, jolta pääsin helpommin kyytiin. Pian jo matka sai jatkua. Kävelimme pitkään ja otimme pariin otteeseen ravia omaan tahtiin. Olin kokoajan varpaillani Myntin kanssa ja aina ravin kiihtyessä epämukavaksi, tein useita pidätteitä. Lopulta tamma jo kulkikin nätisti kuulolla, ja sain rentoutua normaalitasolle.

Käännyimme hetken kuluttua kohti Seppelettä. Ravasimme kerran kotimatkalla, noin sata metriä melko rauhallista menoa. Myntti suistui välillä tieltään mutta onneksi sain sen ohjattua takaisin paikalleen ja matka sai jatkua reippaana. Hidastimme pian käynniksi ja annoimme hevosten tassutella vapain ohjin pihaan. Kun vihdoin pääsimme alas satulasta, hevoset pärskähtelivät vuoronperään ja me huokailimme ihastuneina kuorossa.
"Olipa kaunista, kun lunta oli niin paljon!"
"Tähtitaivaskin vilkutteli meille!"
" Ja rento meininki se vasta kivaa olikin!"
Kylmissämme kolistelimme talliin, jossa hevosia odottelikin jo iltaruoka. Kiireellä riisuimme varusteet ratsuiltamme ja tarvittaessa heitimme loimen selkään. Itse rapsuttelin vielä hetkisen Mynttiä ja tarkistin loimen olevan sopivalla kireydellä. Lopulta toivotin hyvän pikkujouluyön tammalle ja sujautin sen suuhun taskustani sokeripalan.

Onneksi seuraavaksi pääsimme lämmittelemään pakkasenpuremia poskiamme saunan lämpöön.

Kiitos kivoista pikkujouluista ja anteeksi maksun myöhässäolo!