Seppeleen pikkujoulut 8.12.2012

[Anne]

Hiihtoratsastusta

[Odelie]

Mökit oli vihdoin saatu kuntoon ja väsyneenä minä nojasin mökin seinään. Katsoin hiljaa kun Catrina vielä viimeisteli oman kohtansa ja huokaisi sitten tyytyväisenä. Joulusiivous meidän osalta oli vihdoin tehty, vaikka toisaalta se ei kyllä tuntunut missään. Tallissa olisi varmasti jo koristelut käynnissä, olihan se selvää, että olimme olleet sietämättömän hitaita mökkien siivoamisen suhteen.

- Kohta on sitten lähtö ratsaille, Kirsikka puuskaisi innokkaasti. Hän taisi olla ainut meistä neljästä, joka mielummin lähtisi hiihtämään kun lämmittelisi leppoisassa reessä. Lähdimme reippaasti tallillepäin kävelemään koko konkkaronkka, pahin oli nyt sitten suoritettu.

Kiersin kaulaliinan tiukasti ympärilleni ja painoin pipon syvälle päähäni, kun istahdin rekeen. Alma katseli valppaana ympärilleen ja käskystä lähti lönkyttelemään eteenpäin. Sen henkitys höyrysi kylmässä pakkassäässä ja iloinen hirnahdus kaikui koko tallinpihalla. Lenkki tekisi myös omille aivoilleni hyvää. Saisin rentoutua ja nollata ajatukset hetkeksi, hetki täydellisessä rauhassa.

- Tuskin maltan odottaa jouluateriaa, Miira hymähti ja kietoi vilttiä paremmin ympärilleen. Oli pakko myöntää, että minäkin odotin mielen kiinnolla, mitä kaikkea olisi meille tarjolla.

- Kinkkua ja puuroa ja kaikkea, mun maha kurnii jo, mutta silti jotenki nautis tästä, Catrina hmyili ja kuuntelimme hetken kun kulkuset kilisivät samaa tahtia kun Alma liikkui.

Rekimatkamme sujui hiljaisissa ja rauhallisissa merkeissä. Oli hetkiä, jolloin vain jäimme nautiskelemaan hiljaisuudesta, välillä innoistuimme juttelemaan jopa melko kovaäänisesti tallin tapahtumista, varsinkin tämän päiväsistä juhlista ja tulevasta maastosta. Se jännitti ainakin minua, sillä maastossa jolkottelu, varsinkaan isoissa ryhmissä ei ollut aivan minun vahvinta lajiani. Pelkäsin aina, että jotain sattuisi jollekkin tai hevoset saisivat ketjureaktiona sätkyt.

- Mä uskon, että siitä maastosta tulee ihan rauhallinen juttu, tuskin hevoset nyt joulun alla keksii mitään tyhmää, Anthon sanoi kun olin esittänyt pelkoni ketjureaktiosta, että me kaikki eksyisimme pimeään metsään ja soihdut sammuisivat ja kukaan ei löytäisi takaisin tallille.

- Ja vaikka ei itse osaisi tallille, hevoset varmasti löytäisivät viimeistään siinä vaiheessa, kun olisi iltakaurojen aika, Miira nauroi ja kaikki naurahtivan pehmeästi. Olihan se totta.

Tallin pihalle saapuessamme takaisin kaikki hyppäsivät re'estä pirteinä pois. tunsin mahani hieman kurnivan, mutta odotin autuaasti, että kaikki pääsisivät ensin aloilleen, ennen kuin kukaan ryntäisi pöytään. Pikkujoulut olivat onnistuneet tähän mennessä hienosti, iloista porukkaa ja kaikki oli yhtä. Hymy ei meinannut hyytyä kasvoilta millään. Ainakaan enään, kun istuimme muhkean ruokapöydän ääreen.