Tollon hoitopäiväkirja

[Salla]

tiistai 16.4.2013

Valvovan silmän alla[/center]

- Ristiässä, Fiia sanoi ja heitti pöytään pelikortin. Olimme intoutuneet pelaamaan korttia ja nyt nyhjäsimme oleskeluhuoneessa porukalla minä, Fiia, Pipsa, Robert, Emmy ja Miira. Muutama muukin istuskeli sohvilla, mutta kortinpeluuta harrastava kuusikkomme tuskin kuulikaan kommentteja, kun kaikki puhuivat toistensa päälle. Robertin tuomat pelikortit olivat tallipölyn ja turvetahrojen peitossa, mutta niinhän sitä aina tuppasi täällä käymään.
- Okei, näytetäänkö kaikki? Än, yy, tee - nyt! Emmy laski. Hän oli Patronin hoitaja, 18-vuotias pirteä blondi. Vilkuilin muiden käsiä.
- Ei mulla oo mitään, sanoin ja mutristin huultani korttiriviä kääntäen. Pipsa vilkaisi korttejani.
- C'mon, sulla on värisuora! hän puuskahti. Tarkastin kuvioitani.
- Eiku - niin onki! Mä oon ihan amatööri, hitsi. No, onko teillä jollain parempia? virnistin ja kiersin silmilläni toisten kortit. Kolmoset, kakkoset... täyskäsi, aha!
- Mä voitin! Noni, limsan ootte velkaa, ottaisinkohan mä colaa vai jaffaa... Miira hymyili voitonriemuisesti. Pyöräytin silmiäni ja nousin pöydästä.
- Mun pitää nyt mennä kattomaan sen yhen pöljän perään, tuleeko joku mukaan?
- Mä voin, Pipsa sanoi ja lähdimme portaat alas kohti tallin lisäosaa.

Pipsan vuonohevostamma, Sikke, asui Tolloa vastapäätä. Suloinen ja riehakas ponineiti oli myös saanut hoitajan, Kirsikan, jonka olin ohimennen tavannut, mutta sen kummempia en ollut pysähtynyt juttelemaan. Nyt olisi vuorossa puomiverkkaa ulkokentällä, ja Jesse oli lupautunut katsomaan - en siis yllättynyt törmätessäni häneen satulahuoneessa. Haimme Tollon varusteet karsinanovelle ja Jesse auttoi minua harjailemisessa ja varustamisessa, jotta selvisimme hommasta nopeammin. Suojitin Tollon ruskeilla suojilla jokaiseen jalkaan ja laitoin kypärän päähäni, kun Jesse tarkisti satulavyötä.
- Valmiina rääkkiin? Jesse virnisti sitten, kun olin saanut ratsastuskamat päälleni. Takki piti vähän kosteutta ja olisi varmasti mukavampi päällä kuin huppari, ainakin tuulisessa ulkoilmassa. Nyökkäsin.
- Okei, let's go!

Ulkokenttä oli hieman sateinen ja sää harmaa, mutta pikkuruinen tihkutus ei lannistanut treenailufiilistä. Sillä välin kun Jesse rahtasi puomeja jonkinlaiseen muodostelmaan kentälle, nousin tuolilta Tollon selkään ja säätelin jalustimet sopiviksi, omistajan jalat kun olivat vähän pidemmät kuin minun. Tollo oli energisellä tuulella ja viskeli päätään innostuneesti, kun kävelimme alkukäyntejä ja Jesse selosti meille tehtävät, joita tuli tehdä.

Kermansävyinen ratsuni lähti liikenteeseen ravi- ja käyntityöskentelyllä niin, että toinen pitkä sivu tehtiin käynnissä loivalla kiemuralla kolmen puomin yli ja toinen sivu ravissa voltilla tempoa muuttaen. Puomitehtävässä Tollo meinasi rynnätä suoraan läpi, mutta ravissa muoto ja ryhti löytyivät oikein.
- Rauhalliset kädet, muista nojata taakse, ettei se jää hätäilemään, Jesse ohjeisti, kun saavuimme käyntipuomeille toista kertaa. Pidin istuntani vakaana, annoin vartalon joustaa liikkeissä ja myötäsin aina, kun Tollo vastasi apuihin oikein. Jokaisen puomin kohdalla pieni puolipidäte, napautus pohkeella ja asetus, hieman höllennys ja sitten suoristus takaisin uralle. Ulkokentällä ei ollut kovin paljon lunta, joten liukastelustakaan ei ollut tietoa, ja etenimme perusvarmalla asenteella. Vaihdoimme suuntaa ja tein hetken itsenäisiä puomitehtäviä niin, että Jesse vain katsoi vierestä.

Siirrettyämme tehtäviä pidemmiksi ja enemmän treenaamisen puolelle rupesin tekemään kokonaista ravityöskentelyä. Tollo oli kevyt ja sen askeleet ilmavat, eikä ori painanut ohjalle niin kuin viime kerralla. Välillä se spurttaili puomeilla ja nosti päänsä ilman minkäänlaista muotoa niin, että jouduin kokoamaan uudestaan tehtävän jälkeen. Säilyttääkseni muodon piti muistaa säännölliset puolipidätteet ja johtavat avut.
- Pehmitä vähän pohkeelle, noin, että se taipuu niskasta ja kyljestä yhtä aikaa. Yritä saada askeleista vähän matalammat, nyt se nostelee jalkojaan ku flamingo, kuului valmentajamme kommentti. Kääntelin Tolloa isoille ympyröille ja vaadin siltä taso tasolta yhä enemmän.
- Se ei oo mikään kouluratsastusheppa, mutta kyllä sekin osaa työskennellä ja siltä pitää vaatia kunnon muotoa. Ota käyntitauko ja ruvetaan sitten katsomaan laukkaamista, hyvältä näyttää!

Kävelyn aikana mietiskelen tulevaisuudennäkymiä. Uuden hevosen myötä pääsen treenaamaan myös kenttää ja esteitä ja Tollo on rennompiluontoinen, mutta loistava treenikaveri, jolla voi kuitenkin mennä ihan tavoitteellakin. Jesse oli kuitenkin antanut mulle paljon vapauksia hevosella menosta, joten mä aioin ne täyttää. Seuraavaksi jättäytyisin sitten vaikka vaan maastotalutteluun tai juoksuttamiseen, etten joka kerta hyppäisi satulaan asti.

- No niin, voit ottaa ohjia käteen ja ruveta kokoamaan sitä pikku hiljaa. C-päädystä ympyrälle, ravin kautta laukkaan ja tuut vähän pitkänsivun sisäpuolelta laukkapuomit. Sit käännät tänne, mut muista tulla ihan uralle asti, ettei se pääse oikomaan, Jesse aloitti seisoessaan pitkällä sivulla osoittelemassa kenttää. Keräilin ohjia käsiini ja tein pari volttia herätelläkseni Tollon takaisin harjoitteluun. Nyökkäilin Jesselle sitä mukaa, kun hän antoi ohjeita, ja siirryin rentoon raviin hieman ennen lyhyen sivun keskustaa. Sitten käänsin ympyrälle, annoin laukkapohkeet ja Tollo oli laukassa ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Korjasin sen oikealle laukalle ympyrän jälkimmäisellä puoliskolla, kokosin hieman ja ryhdistin asentoani satulassa. Isot askeleet olivat erilaista mihin olin tottunut, mutta loppujen lopuksi hyvin miellyttävät istua. Pidin Tollon pehmeänä suustaan ja ratsastin pitkälti istunnalla puomeille. Aktivoivat avut, tarpeeksi kontrollia hommaan ja hienoa, ei kompasteluja sen enempää.
- Hyvä! Nyt se alkaa oikeesti toimia! Taivuta kunnolla tossa kulmassa vielä ens kerralla, ihan semmoseen L-muotoon, että se ei vaan luisu läpi, Jesse sanoi ja katsoi Tollon menoa. Hidastin laukkaa reilusti, tein keskihalkaisijan puomin yli ja rupesin työstämään laukanvaihtoja kahdeksikolla niin, että suoristin joka kerralla pitkien sivujen väliselle keskustalinjalle tarkoituksena vaihtaa laukka puomin yhteydessä. Aluksi Tollo oli hidas vaihtamisessa ja jäykkä ympyröillä, kun taas suoristaessa se meni banaanimuotoon, mutta Jessen ohjeilla pärjäsin pitkälle ja ori alkoi oikeasti pelittää. Taputin sitä, kun pidimme tauon laukasta ja mietin, miten hyvin olimme tehneet laukanvaihtoja vain muutaman raviaskeleen kautta lopulta melkein suoraan puomin päältä.

Verkkasimme loppuun puomien kanssa ja Tollo sai viltin päälleen. Ilmastakin aiheutuen se oli hiessä, ja olin tyytyväinen aikaansaannokseen. Ratsastin kermanvärisen pois kentältä, pysäytin ulkopuolelle ja jäin odottelemaan Ilua ja Pellaa, jotka liittyisivät kävelyseuraksi.
- Hyvä hyvä! Kyllä te ihan mukiinmenevä kouluratsukko olette, vaikka välillä meno olikin ei-niin-esimerkillistä. Treeniä vaan! Jesse hymyili ja taputti hevostaan. Halasin Tolloa hymyillen.
- Ens kerralla mä meinasin mennä vaikka juoksutusta, mikä suunnitelma sulla olis? tiedustelin ja heilautin kättäni tallista tulevalle, hiirakolle gotlanninrussille. Suloinen connemaranponi Janus oli muuttanut Seppeleestä, ja nyt tallille etsittiin uutta tuntiponia - Pellakin oli ollut täällä kauan.
- No jos ihan maastakäsin teet, niin milloin vaan. Infoilen sulle vaikka tarkemmin aikatauluista kun tiedän? Mä laitan Tollolle melassivedet valmiiksi, sä voit ottaa kunnian kävellä sillä, Jesse hymyili.
- Thänks, hienoa, virnistin. Olisin jotenkin rutiininomaisesti lykännyt hevosen omistajansa ratsastettavaksi, mutta omassa suhteessani olin päässyt aika spesiaalivirkaan. Kevätsade alkoi taas tihkua taivaalta. Ilu nousi Pellan paljaaseen selkään lähempää tallia ja käveli ponillaan meidän viereemme. Tamma-ori, mutta no problem, Pella kyllä pysyisi hanskassa ja Tollokin oli asiallinen.
- Mä annan sulle luvan kävelyttää sen sit ihan vaan tän takia, Jesse virnisti vetäessään hupun päähänsä. Sade.
- Heeei, toi ei oo reilua! irvistin leikilläni. Jesse naurahti kääntyessään tallia kohti ja minä valmistauduin saapumaan lenkiltä kuin litimärkä koiranpentu - ihan kuin Ava.

[Jesse]

Koulutuuppausta koulutunnilla - helmikuun arkistoista...

Keli rupesi pikkuhiljaa näyttämään keväiseltä ja aurinko paistoi. Silti tunti oli maneesissa.
No oikeastaan maneesissa olikin miljoona kertaa mukavampi hevosenkin liikkua, kun ei kokojan tarvinnut varoa jalkojaan ja meinata liukastua.
Talutin Tollon maneesiin ja pysäytin keskelle. Sitten säädin koulusatulan jalustimet itselleni sopivan mittaisiksi, sillä nyt ne olivat nican jäljiltä.
Kun kaikki oli valmista, niin nousin satulaan. Tollo liikahteli vähän hermostuneesti, mutta kun se pääsi likkeelle niin ori tuntui rentoutuvan ja malttavan kävellä.

Aluksi käveltiin hetki pitkin ohjin ja sitten otettiin ohjat puolipitkiksi. Komensin Tolloa kävelemään reippaasti, niin että se venytti vähän eteen-alas ja käytti selkäänsä. Monta kertaa Tollon kanssa tapahtuu niin, että ori rullaa itseänsä turhankin koottuun muotoon jo heti alkutunnista, eikä oikein malta rentoutua. Nyt kun se joutui rauhassa kävelemään, niin käyntiki rupesi tuntumaan paremmalta ja malttavaisemmalta.

Sitten lyhennettiin ohjia hieman, niin että saimme kunnollisen tuntuman. Jokaisen sivun puoleenväliin piti lyhentää käyntiä ja muualle sai tehdä voltteja. Tollo rupesi taas kokoamisessa rullaamaan itseään kuolaimen taakse ja Anne huomautti että nosta nyt sitä päätä sieltä ryntäistä. Vähän joutui tekemään hommia käynnin kanssa edelleen, mutta parempaan suuntaan mentiin.

Sitten ruettiin ravaamaan. Kevyttä ravia ja kevennyksellä tahdin säätelemistä. Sivujen keskelle hidastusta ja paljon voltteja. Tollo heitteli välillä päätään, mutta rauhoittui sitten selvästi, kun komensin sitä pohkeella eteenpäin.
Seuraavaksi istuttiin harjoitusraviin. Luojan kiitos Tollolla on suht hyvä ravi istua, sillä mm. nican Anilla ratsastaessa ei harjoitusravista tule yhtikäsmitään.
Ravia koottiin ja lyhennettiin huomattavasti. Tollo tunti taas rullalle, mutta nypin sen päätä ylemmäs. Lisäyksessä Tollo toimi hyvin pohkeesta eteenpäin. Jouduin antamaan sille ihan vähän ohjaa, mutta en voinut päästää sitä silti löysälle. Istuin hieman taaksepäin ja pidin alapohkeet kiinni hevosessa. Tollo keveni edestä ja polki hyvin takaa.
Sitten taas lyhennettiin ravia ja vaihdettiin suuntaa, kokorataleikkaalla taas keskiravia. Sen Tollo taisi tänään loistavasti!
Uralla taas kokoaminen ja laukan valmistelu. Tollo nosti laukan pelkästä ajatuksesta. Ensin olisi pitänyt saada mennä kovasti, mutta tovin kuluttua ori rauhoittui ja odotti nätisti.

Laukkalisäys oli myös hyvä. Tänään Tollo toimi eritoten lisätyissä askellajeisa hyvin, eikä edes uuttunut villiksi.
Olin myös tyytyväinen siihen, että se ei kiukutellut millekään muulle hevoselle, kuten sillä on joskus ollut tapana.

[Anne]

Kevät!!!



Kevät tuli! Salla hoitaa Tolloa Jesselle valmiiksi. Jesse keskittyy tappelemaan nican kanssa puhelimessa. Jaakko ottaa rennosti ja Ilu puhdistaa Pellan varusteita.

Spessu Ilulle, Jesselle ja Sallalle!

[Jesse]

Huide kuva Voisit niin pirtää jotain sarjakuvaa jonnekin lehteen

Toukomaasto

Kevättä oltiinkin jo odoteltu, mutta näki sen kyllä hevosistakin, että kun se vihdoin saapui niin ilo oli irti. Tollo veti ainakin aikamoista rodeota päästessään tarhaan aamuisin. Olin muutaman kerran ollut viemässä sitä pihalle aamulla, niin näin. Sen jälkeen lähti viesti nicalle ja käsky ostaa kermapepulle tarhasuojat, että se ei hajota jalkojaan.

Tänään oli kuitenkin maastoilupäivä. Olin maastoillut Tollolla nyt melko paljon, jotta se osaisi käyttäytyä yleensäkin kun lähtisin jonkun kanssa maastoon. Noh, vähän virtaa oli ja muutama pikkukeuliminen saatiin lähtötilanteessa, mutta selvisimme kuitenkin liikkeelle. Alkukäyntien jälkeen päästiin ravailemaan. Ponien ja suomenhevosten seassa Tollo ei voinut mennä kiitoraviaan, vaan jouduin ottamaan sitä kiinni ja kokoamaan ravia. Tulipahan nyt kunnolla ratsastettua hevonen maastossakin avuille, kun sen oli pakko mennä hidasta ravia ja silti se oli niin innoissaan että askeleen piti olla 'isoa', no nytpä se olikin sitten korkeaa eikä pitkää, joten saatoimmepa näyttää aikamoiselta kouluratsukolta.

Maastot olivat hyvässä kunnossa, missään ei ollut enää hirveän mutaista, vaikka lunta olikin vielä näkyvissä paikoittain. Maastokin alkoi hitusen vihertää.
Pääsimme hiekkatieltä isommalle tielle, jossa oli pakollinen hidastaminen, kun vastaan tuli auto. Herra punaisen ferrarin kuljettaja ei hidastanut tippaakaan. Muutama hevonen meinasi ottaa hatkat, muunmuassa Bonnie Tollon takana pyörähti ympäri ja näytti siltä että olisi aika lähteä kotiin. Tollokin säpsähti ja etujalat ottivat taas ilmaa alleen. Ärsytti tämä hevosen keksimä tapa hypätä pystyyn, tapa pitäisi kitkeä heti pois.
Tytöt kirosivat kuskia.
”Se on niitä, jotka luulee, että omistaa koko tien vaan siksi että pääsee lujaa ja kovalla äänellä” tuhahdin ja ohjasin Tollon takaisin omalle paikalleen.

Seuraavaksi vältimme isoa tietä ja puikkelehdimme tallia kohti pikkuteitä pitkin. Hevoset rauhoittuivat, kun en pääsivät uudelleen ravailemaan ja laukkailemaan. Tolloa jouduin taas vähän hyssyttelemään, että ei mentäisi muiden ohi, kun taas perässä tulevat lyhytjalkaisemmat joutuivat pinkomaan minkä jaloistaan pääsivät.

Liekkijärvellä en ollutkaan vielä ikinä 'kesä'aikaan käynyt. Vesi oli varmasti kylmää, mutta muutama sai hevosensa ohjattua veteen. Tollo kahlasi miellään ja se olikin ensimmäisten joukossa vedessä. Ori ei pelännyt vettä, mikä oli tietenkin hyvä kun ajatteli että sen kanssa olisi tarkoitus starttailla myös kenttäkisoissa.
Järvelläkin aikaan saatiin pientä säpinää ja yksi muksahdus, jolle kaikki naureskelivat.
Kotiin selvittiin kuitenkin ilman sen pahempia loukkaantumisia, vaikka matkalla olikin ollut vaaratilanteita.


Kevät 1 -merkki suoritettu keväisestä hoitomerkinnastä:

~Anne

[Jesse]

Sijoittukoon tämä ajalle ennen Pyöstinvuoren reissua..

Perusmaanantai 27.05.2013
Ei sillä että eilen olisi mennyt pitkään Reitan kanssa kaupungilla, tai kyllähän se taisi puoli viiteen venähtää, mutta kello oli silti kahdeksan kun sain nicalta kyydin Seppeleeseen. En pystynyt vapinaltani ajamaan autoa itse.
”Soita kun tarviit kyydin pois, tai sit tuut bussilla. Tai hommaat jostain kyydin.” nica totesi, ennen kuin veti autonoven kiinni ja lähti takaisin Mel Sereniä kohti.
Jäin hetkeksi parkkipaikalle tuijottamaan serkkuni perään ja käännyin sitten tallia kohti. Hyi, hyi ja hyi. Laahustin talliin ja navigoin itseni yläkerran oleskeluhuoneeseen ja lysähdin sohvalle.

Sävähdin hereille, kun tunsin jonkun istuvan selkäni päälle.
”Mitä hemmettiä..” ähisin ja yritin vilkaista, kuka häiritsijä oli.
”Ilmeisesti huonot yöunet. Meinasitko koko päivän nukkua?” kuulin Salman kysyvän. Niimpä tietysti, kukas muukaan sitä sattui paikalle ilkkumaan kuin Salma. Oleskeluhuoneen ovella seisoi Fiia, joka tirskahti nähdessään ilmeeni.
”Mene pois.” tuhahdin ja painoin pääni takaisin sohvatyynylle.
”Onko sulla krapula?” Salma kysyi virnistäen.
”Ei.” tokaisin.
”Valehtelee.” Fiia totesi ovella.
”Niin tekee.” Salma myönsi, mutta huitaisin kädelläni ovea kohti, ja yritin tarkoittaa eleelläni että menkää pois.
”Hemmetti vieköön, menkää nyt pois.” yritin uudelleen, mutta Salma ja Fiia eivät liikahtaneet senttiäkään. Salma tuntui vain ottavan paremman asennon ja nojasi sohvan selkänojaan.
”Mietin tässä vain että pitäis kai sitä olla yheltä hevosenselässä.” Salma sanoi.
”Ai mitä? Paljon kello on? Salma nyt pois mun päältä.”
”Kakstoista.” Fiia vastasi. ”Montako tuntia vetelit sikeitä?”
En vastannut Fiialle, vaan liikahdin hieman. Salma tajusi nousta ja päästää minut pois sohvalta. Haroin hiuksiani siistimmiksi ja vilkaisin tyttöjä.
”Miks ette herättäny mua aikasemmin?” kysyin ihmeissäni ja vilkaisin puhelintani, joka oli jäänyt äänettömälle. Reita oli soittanut sekä nica oli laittanut viestin ja kysellyt milloin olin tulossa.
”No anteeks vaan herra, kun tultiin tallille vasta äsken. Ois vaan pitäny jättää sut nukkumaan.” Salma naurahti. Pudisitin päätäni, olo oli jo parempi, kiitos neljän tunnin extra-unien.
”Eikun mun piti tulla kysymään et lähetkö keskiviikkona Pyöstinvuoren metsästysmajalle yöks.” tyttö kysyi.
”Ai sun kanssas?” kysyin hämmentyneenä ja edelleen unisena. Fiia tirskahti ovella.
”Ei, kun meitä on lähössä useempikin. Mennään hevosilla ja ollaan yötä siellä.”
”Ai, no kai sitä pitää lähtee.”
”Hyvä.” tyttö hymähti ja neitokaiset katosivat oleskeluhuoneesta. Tuhahdin ja lampsin itsekin alakertaan tallin puolelle.

Kävin nappaamassa Tollon narun orin karsinan edestä ja hain hevosen sisälle. Harjailin Tollon ja heitin sille varusteet päälle. Ori oli hieman levoton sisällä, mutta heti kun talutin sen pihalle, niin se rauhoittui. Luulisi että hevonen olisi rauhallisempi sisällä, koska siellä ei ollut ötököitä eikä niin lämmin, mutta Tollo päätti olla ihan nurinkurin hevonen ja toimia täysin yleispäteviä sääntöjä vastaan.
Nousin tallipihalla hevosen selkään ja lähdin käymään alkukäynnit maastossa. Kävelyiden jälkeen suuntasimme kentälle ja vedimme kunnon koulutreenit. Ori oli läpimärkä, kun vihdoin annoin sen hiljentää loppuraveista käyntiin. Annoin hevoselle pitkät ohjat ja se puhalsi pitkään ja hartaasti. Kävimme loppukäynnit myös maastossa, ja kävelytin Tolloa hieman tavallista pidempään. Tarvitsin itsekin pidemmän huokauksen, sillä vaikka olo oli ollut parempi unien jälkeen ja vapina oli kadonnut, niin olo oli silti hieman voimaton. Koulutreeni oli kyllä laittanut kunnon tiukille.

Talliin päästessämme vein Tollon pesukarsinalle, purin sen ja huuhtelin hiet pois. Sitten hevonen sai kuivatusloimen niskaansa ja pääsi hevoskavereidensa kanssa ulkoilemaan vielä loppupäiväksi.
Sain kuin saikin kaupunkiin päin lähtevältä Kasperilta kyydin Mel Sereniin. Tallilla minua odotti kysymys: ”Mikä kesti?” johon en vastannut totuudenmukaisesti.

[Jesse]

8.6. Maastoestetunti ja hallintaongelmia
"No voi kevät sun kanssa hevonen, voitko nyt kuunnella!" sähähdin kerman väriselle ratsulleni, kun se puri kiinni kuolaimeen ja ryntäsi kohti minipientä verryttelyestettä. Esteen ori ylitti järkyttävän isolla hypyllä, aivan kuin alla olisi ollut joki, jossa kuhisi krokotiilejä. Kiskaisin hevosen pysähdyksiin todella rumasti, mutta en saanut siihen muuten mitään kontrollia.
"Tuun uudelleen" Huikkasin Annelle ja tämä nyökkäsi. Käänsin Tollon ympäri ja laukkasin esteen ohi toiseen suuntaan. Kun olimme taas esteen toisella puolella, käänsin Tollon ympäri kohti estettä. Ori laukkasi paikallaan, mutta en päästänyt sitä menemään ennen kuin olin valmis. Löysäsin ohjaa ihan vähän ja hevonen ampaisi eteenpäin. Esteelle mentiin kuitenkin kontrollissa, kun hevonen oli niin pienessä paketissa että sen laukka oli lyhentynyt jo ponien laukan mittaiseksi.
"Ei tuu mitään, kun tää ei kunnioita noita pieniä esteitä." totesin Annelle kävellessäni takaisin muiden hevosten luo.
"Verrytellään vielä hetki ja sitten voitte mennä noita isompia ja jospa se tehtävillä rauhoittuisi." Anne totesi. Hymähdin. Niimpä, toivottavasti rauhoittuisi. Ei sillä että minä olisin joskus pelännyt hevosta, mutta kunhan kukaan muu ei sattuisi eteen kun Tollo saisi kilarit.

Olin kuitenkin hyvin positiivisesti yllättynyt, kun esteiden korkeus nousi, niin hevonenkin rauhoittui. Tollo rupesi jopa keskittymään. Hyppäsimme vielä tukkia ja tulimme ravissa bankettia ennen kuin siirryimme 'ratoihin'. Bankettia tultiin myöhemminkin vielä laukassakin.

Veden kanssa Tollolla ei ollut ongelman ongelmaa. Ori porskutteli menemään ihan onessaan (olisikohan sillä ollu kuuma?) ja hyppäsi jopa ilman epäröintiä ensimmäisen kerran alas veteen. Olin todella tyytyväinen. Toivottavasti se ei nyt tajunnut että tämä tarkoittaa sitä että kentällä olevan pitkän vesiesteen sekaan saa mennä porskuttelemaan, kun sehän täytyy hypätä yli koskematta veteen ollenkaan.
Portailla Tollo vähän jäätyi, mutta annoin sen hevoselle anteeksi. Iltapäivävarjo tai portaat näyttämään ylhäältä alas tultaessa todella pitkiltä ja siltä, ettei laskeutumistilaa ollut melkein yhtään. Onneksi yhden kerran toisesta suunnasta tullessaan hevonenkin tajusi miten este oikeasti muotoutui ja hyppäsi seuraavan akerran esteen myös alaspäin. Se tultiin ensin ravissa ja tutustuttiin ja sen jälkeen laukassa.

Vaikka oli hieman kuuliaisempi avuilleni loppuajasta, niin sain silti kiskoa sitä kädet rakoilla. Muutaman kerran rengasestettä hypätessä Tollo valitsikin lähteä hyppyyn yli kaksi metriä ennen estettä ja laskeutui sopivasti noin puolentoistametrin päähän esteestä. Loikka oli valtava ja olin onneksi tarrannut harjasta kiinni niin, että en kiskaissut hevosta suusta. Vaihtaisin todellakin kuolaimen vahvempaan tapaukseen seuraavalle maastoestetunnille!

[Jesse]

Naiset..

Vaikka keli oli syksyinen, niin aurinko paistoi ja ilma oli lämmin. Olin niin tuskastunut toimimattomista hevosista kotipuolessa, että minua ei kiinnostanut pätkääkään yrittää vääntää koulukiemuroita hiekkalaatikolla täyskahjon kermapellen kanssa. Niinpä päästäisin Tollon tänään helpolla ja yksinkertaisesti lähtisin sen kanssa maastoon. Jos vaikka kävisi hyppäilemässä muutaman maastoesteen ja veisi hevosen kahlailemaan rantaveteen.
Saavuin Seppeleeseen ja heitin tavarani satulahuoneeseen Tollon laatikon päälle. Sitten laahustin pikkupuolelle noutamaan Tollon narun. Kävelin jo huolettomasti kohti tallin isompaa puolta, kun kuulin yskäisyn. Vilkaisin sivulleni ja virnistin.
”Huomenta.” totesin. Salma pyöräytti silmiään.
”Siinä sitä vaan tallustellaan, niin kuin maailmanvaltias eikä kehdata edes moikata. Ja miten niin huomenta?” Salma kysyi.
”Näytät heränneeltä. Kannattaa vilkasta peliin joskus, vaikka nyt tallilla ollaankin, ettei muutkin joudu samanlaisien väärinkäsityksien vaikuttamaksi.”
Salma kokeili hiuksiaan ja alkoi heti haroa niitä siistimmiksi. ”Hitto” tyttö totesi.
”Ei sillä ettei se pukis sua..” virnistin taas.
”Mitä?”
”Lähe maastoon.”
”Mikä se ensimmäinen oli?”
”Lähe maastoon?”
”Eikun ennen sitä.”
”En mä mitään sanonu.” totesin. Salma tuhahti.
”Kuule, en tiiä kehtaanko nyt sotkee tätä hiuskuontaloa enää, ettet vaan saa sydänkohtausta siitä että kaikilla ei oo hiukset siististi, kun ne ottaa kypärän pois päästä.. Kuten siis eräällä liimaletillä” Salma huomautti napakasti.
”No problem, lähen sitten yksin laukkailemaan sänkkäreille..”
”Tuun mukaan.”
Ja niin sain mukaani maastokaverin, vaikka jouduinkin hieman taivuttelemaan.

Hain Tollon sisälle ja harjailin sen. Sille oli laitettu kevyt loimi, sillä (ah luojan kiitos oli!) olin niin pyytänyt ja ilmeisesti Kasperkin oli tajunnut että rakastin mutaisen hevosen harjaamista yli kaiken. Nyt harjattavaa oli jäänyt vain jalat ja kaula, sillä Tollohan oli tietysti piehtaroinut mudassa. Loimi oli niin kauhean näköinen, että jos sitä ei olisi ollut, niin olisin joutunut pesemään koko hevosen.
Aloitin siis harjausurakan ja sain puoleen tuntiin hevosesta ihan siedettävän näköisen otuksen. Salmalla ei ollut samanlaista ongelmaa Bonnien kanssa, sillä se oli fiksu ponitamma eikä ollut mudannut itseään. Ilmeisesti Salma oli ratsastanut jollain muulla hevosella aikaisemmin, sillä Bonnie näytti siltä että sillä ei oltu tänään tehty vielä mitään.
Salma oli valmis ennen minua, ja joutui odottelemaan pihalla, kun vielä kasasin tavaroitani. Laitoin Tollolle vielä nopsaan suitset päähän ja vedin saappaat jalkaani ja nappasin kypärän päähäni. Raahasin hevosen pihalle ja kipusin satulaan. Bonnie pyöri pihassa malttamattomana.
”Hopihopi.” tyttö käskytti minua. Nyökkäsin, kiristin vyön ja olin valmis. Lähdimme siis maastopolkuja kohti, jotka veivät maastoesteille. Suunnitelmistani en ollut vielä Salmalle kertonut, mutta tyttö kyllä ymmärtäisi. Maastoesteradan vieressähän oli sänkkäri, jossa sai käydä, joten tyttö luultavasti ajatteli meidän menevän sinne.
Aluksi käveltiin ihan rauhassa, tai yritettiin. Tollo höyrysi edessä ja steppasi milloin mihinkin suuntaan.
”Oisko se parempi takana?” Salma kysäisi. Pudistin päätäni.
”Tamman takana ei sen enempää, tässä se ei sentään ehkä häirihe teitä niin paljoo kö takana. Mutta kyllä se kohta asettuu, kun pääsee liikkeelle.”
”Juu.”
”Ravaillaanko?” kysyin. Salma nyökkäsi.
Tollo ampaisi eteenpäin, kun annoin sille luvan lähteä raville. Herra näytti parastaan ja kaviokin nousi siihen malliin, että joku saattaisi jo erehtyä luulemaan elukkaa kouluhevoseksi. Bonnie kipitti perässä ja askeleen pituus oli varmasti ¼ Tollon askeleesta. Poni vähän jäi, mutta malttoi ravata rauhallisesti eikä hätäillyt kaverin perään.
Lopulta ravattava tienpätkä loppui ja oli pakko hiljennellä käynnille. Käännyin ympäri katsomaan milloin Salma saapuisi poninsa kanssa paikalle. Tollo ei enää hermoillut, vaan seisoi kiltisti paikallaan ja hörähti kohti kipittävälle tammalle muutamaan otteeseen.
”Otetaan vähän laukkaa, kuhan päästään tohon radalle. Jos siellä on kuivaa, niin vois ottaa muutaman hypyn.” ehdotin. Salma näytti mietteliäältä.
”Eiks meijän pitäny mennä sänkkärille?”
”Se oli heitto.” virnistin ja käänsin hevoseni jo toiseen suuntaan kohti maastorataa.
”Jesse! Pirulainen sun kanssas, perhana. Mennään kyllä tän jälkeen sänkkärille! Kuulitko!”
En vastannut, mutta hymähdin kiukkuavalle tytölle. Kävelin edeltä polun maastoradalle ja nostin sitten radalle päästyäni laukan. Laukkasin edellä rauhallisesti, jotta ratsut saisivat verrytellä rauhassa. Kun oli verrytelty tarpeeksi, niin hiljensin käyntiin ja ehdotin muutamaa hyvää estettä. Salma myöntyi, vaikka näyttikin murjottavan minulle.
Hyppäsimme ensin muutamaa matalaa tukkia ja portaat. Sitten Salma hyppäsi muutaman pienemmän esteen ja minä taas suuntasin Tollon kanssa isommalle tukille ja ’okserin’ tapaiselle arkulle, joilla oli kokoa jo päälle metri. Ne olivat oikeastaan ainoat kuivalla pohjalla olevat esteet. Hevosilla ei ollut hokkeja, joten märkiin paikkoihin ei voinut mennä hyppäämään. Olisin halunnut hypätä alashypyn, mutta laskeutumispaikka oli niin liejua, että siitä ei olisi selvinnyt välttämättä edes hokkien kera. Hemmetin syksysateet.

Kun hyppelöt olivat ohi, niin annoimme hevosten kävellä hetken. Salma ravasi Bonniella Tollon rinnalle ja huitaisi minua sääreen raipallaan.
”Au!” äänähdin ja vilkaisin tyttöä ihmeissäni.
”Nyt sänkkärille, lupasit.” Salma sanoi napakasti. ”Arvaa lähenkö sun kanssas enää maastoon kun oot tommonen..”
”Mimmonen?”
”Tyhmä.” Salma töksäytti. Hymyilin ja Salma huitaisi minua taas.
”No AU, mitä ihmettä nainen?!”
”Sä et ota mitään vakavasti.”
”Otanhan.”
”Et ota.”
”No otanhan.”
”Todista se sitten.”
”Enkä mä oo kertaakaan sanonu, ettei voitas mennä sänkkärille.” huomautin. Salma hiljeni hetkeksi.
”No siltä se kuulosti.” tyttö totesi mutristaen suutaan. Pudistin päätäni. Naiset.
”No ooks sä valmis, mennään nyt sitte?”
”Juu”

Nostin ravin ja ravasimme radan sinne kohtaan mistä lähti polku sänkkäreille. Pellolla ravasimme reunan ensin eestakaisin ja katsoimme, että pelto oli laukattavassa kunnossa. Siinä oli jo revitelty, mutta ihan kaiken varalta. Sitten palasimme lähtökohtaan, sovimme lähtökohdan ja maalin ja kolmosella lähdettiin.
Kumpikin ratsu oli ihan innoissaan. Tollo oli onneksi jo kuluttanut pahimmat energiansa ja molemmat oli lämmitelty hyvin. Silti ori jaksoi painaa menemään kovempaa, kuin olin aikaisemmin antanut sen juosta. Se oli saanut voimaa ja nopeutta lisää kaikesta siitä intervallitreenistä ja hypyistä joita olimme kesällä treenailleet kilpailujen ohella. Voitimme ylivoimaisesti, mutta täytyy kyllä sanoa että Bonnie oli kiihdytyksessä melkeimpä nopeampi. Se oli todella säpäkkä lähtemään, mutta lyhyemmän askeleensa takia jäi Tollolle jonkin matkan jälkeen. Ponia ei kuitenkaan tarvinnut odotella pitkään maalissa.
Salma oli yhtä hymyä. Hassua miten nopeasti neidin mieliala oli taas muuttunut.
”Jos me oltais menty 60 metrii niin Bonnie olis vieny.”
”Luultavasti, tää on vähän köntys.”
”Haha.”
Otimme vielä toisen, rauhallisen laukan takaisin lähtöpaikkaan ja sitten kävelimme radalle ja ravailimme rataa pitkin siihen kohtaan mistä pääsimme Seppeleeseen vievälle tielle. Loppukäynnit tehtiin hieman tavallista pidemmällä kaavalla, jotta kumpikin ratsu sai hengähtää kunnolla.
”Kuule mä lähen kahen viikon päästä tonne etelämpään kisoihin ja mietin, että rekkaan sopis vielä yks hevonen. Sanoit vaan sillon leirillä et haluisit kokeilla käydä vähän kauempana, niin jos kiinnostaa niin sinne pystyy vielä ilmottautumaan. Siellon ihan helppojakin luokkia perjantaina ja lauantaina, joihin pystysitte menee. Ja siis tarviisin groominkin, kun en saanu Suvii mukaan, eikä nicakaan lähe. Reitalta ei tarvii ees kysyy, kun ei sitä kiinnosta kisat vaikka ne ois kuinka lähellä. Eikä tonne varmaan aja kö 5 tuntii, mut oishan se vähän vaihteluu. En oikeen pärjää kolmen hevosen kans yksin.”
”Ketä sä otat mukaan?” Salma kysyi ja näytti mietteliäältä.
”Tollon, Sakun ja Pöljän. Tollo ja Pöljä hyppää warmUpit ja GP:n ja sit Pöljällä vähän pienempää, kun sillä oli vähän ongelmia tässä niin pääsee taas kisarytmiin mukaan. ”
”Mun pitää miettii.”
”Juu ihan rauhassa. Ylihuomenna on viimoset ilmot. Ei paniikkia siis.” naurahdin.
”Joo, no niinpä tietysti.” Salma huokaisi.

Olimme tallinpihassa ja laskeuduimme satuloista. Hevoset saivan jäädä sisälle, sillä kello oli jo viisi. Piipahdin vielä Bonnien karsinalla Tollon hoidettuani .
”Laita mulle viestii miten käy, Tollon ovessa on numero. Lähen ny, mmo.” huikkasin moikat ja lähdin kohti Mel Sereniä.

[Jesse]

Hikipingot

"Tollo hoi! Jätkä ala laittaa töppöstä toisen eteen ja tulla tänne päin!!" huusin orille, joka jatkoi tarhan toisessa reunassa seisoskelua, eikä ottanu askeltakaan minun suuntaani. Tarha oli niin kuravellissä, kuin se ikinä pystyikään olemaan. Lunta oli satanut, mutta toisaalta muutamia päiviä oli ollut plusasteita ja vettä oli tullut taivaan täydeltä, mikä tarkoitti rapakoita ja mutavelliä. Sitä jos muuta sai inhota vaalean hevosen kanssa.

Tollo oli sen näköinen, että sillä ei ollut aikomustakaan tulla portille, joten kipaisin talliin. Lainasin joltakin (luultavasti tyttö) kumisaappaita, jotka olivat ainakin 7 numeroa liian pienet, eivätkä mahtuneet jalkoihin, joten en saanut niitä asettumaan kunnolla. Tuntuikin fiksummalta vaihtaa kumpparit jalkaan vasta portilla, jotta joutuisin kävelemään niiden kanssa vain tarhan poikki.
Niin tein ja voin sanoa, että huojutti joka askeleella jonka astuin siihen mutavelliin. Tuntui että se oikein imaisi kumisaappaan, eikä meinannut päästää irti. Kenkä ei ollut jalassa kunnolla, joten muutaman kerran jouduin kiskomaan kumisaappaan irti mudasta ihan käsin ja laittaa sen sitten 'takaisin jalkaan'. Olin niin syvästi kiitollinen siitä, ettei kukaan tallitytöistä ollut näkemässä tilannetta.

Selvisin tarhasta ehjin nahoin. Vaihdoin portilla kengät ja otin kumpparit mukaan ja vein hevosen kuivaan talliin. Ori pörisi joutuessaan sisälle yksin. Kello oli jossain puolen päivän hujakoilla, joten sisällä ei ollut muita hevosia edes tuntilaisia varten, sillä tunnitkin alkaisivat vasta myöhemmin. Maneesi olisi vapaa, joten pääisisn hyvin ratsastelemaan.

Riisuin klipatulta puoliveriseltä kolme loimea ja vein päälimmäisen kuivaushuoneeseen kuivumaan. Muut loimet viikkailin oven telineeseen. Tollolle oli hokkien myötä laitettu suojat etujalkoihin, sillä polkemilta ei oltu vältytty ilman niitä. Herkkis kun hevonen oli, niin tottakai se kehitti itselleen impparin, vaikka haava oli mitättömän näköinen. Siispä suojien myötä ei oltu tarvittu hoitaa imppareitakaan niin usein. Tosin, nekin polkemat ovat ihan Tollon omaa syytä, mitäs on hevonen niin uskomattoman kömpelö.

Tollo joutui suojista huolimatta jalkojen pesulle. Huuhtaisin jaloista ravat pois ja kuivasin ne pyyhkeellä pikaisesti. Sitten ori pääsi takaisin karsinaansa ja harjailin sen, sekä varustin ratsastuskuntoon. nica oli taas shoppaillut pumpulia hevoselleen ja ori oli saanut uudet suojat, joissa oli lampaankarvaa. Niitä piti nyt kuulemma käyttää, kun semmoiset on kerran hommattu. Hölmön hommaa sanoin minä, kun asiasta kuulin, mutta minkäs sille voit kun omistaja käskee.
Kun Tollo oli valmis, niin oli aika laittaa itselle kypärä päähän ja saappaat jalkaan. Nappasin vielä kouluraipan ja graamaanit ja sen jälkeen suunnistimme maneesille.

Tollo tuntui hyvin virkeälle. Eilen sillä oli käynyt joku maastossa, veikkasin itse Suvia, sillä tätä ei ollut näkynyt Mel Serenissä. Sitä edellisenä päivänä Tollolla oli ollut estetreenit, joten hevonen oli 'viritetty' reippaaseen moodiin. En tietenkään laittanut asiaa pahaksi, sillä ratsastin mieluummin hevosta joka eteni itse, eikä ollut lahna-mallia. Kuten esimerkiksi kesällä ratsastamani suomenhevonen, jolla jouduin leirillä hyppäämään. Tai ainakin lahnalta se tuntui estepuoliveristen jälkeen.

Kävelin pitkät alkukäynnit ja selailin samalla puhelintani. Sitten keräsin ohjat ja rupesin verkkailemaan. Tollo oli aavistuksen liian hätäinen, joten jouduin vähän hidastelemaan sitä. Tarkoitushan ei ollut tänään vääntää mitään hikikoulutreeniä, mutta sellainenhan siitä tuli, kun hevonen ei ottanut toimiakseen.
Menin siis väistöt, vaihdot, taivutukset, avot, sulut, kaikki mahdolliset millä sain hevosta vähän herkisteltyä. Tein paljon siirtymisiä, jotta Tollo tulisi hyvin kuulolle ja paljon kaikenlaisia kaarevia reittejä, jotta sain pelailtua asetuksen kanssa. Puolitoista tuntia hurahti kuin siivillä, kun kuulin lopulta maneesin oven kolahtavan. Valkoinen tuttu ponimus käveli ratsastajansa kanssa maneesiin ja moikkasi meitä. Moikkasin Salmaa takaisin.
"Onko sulla kuuma?" Salma kysäisi ja virnisti.
"On Tollolla joo" vastasin.
"Sulla." tyttö toisti
"Mistä niin päättelet?" kysäisin siirtäessäni ratsuni käyntiin.
"Oot ihan punainen." tyttö totesi ja naurahti.
Kokeilin poskeani ja vasta silloin tajusin, kuinka poskeni helottivat. Yritin naurahtaa muutaman kerran.
"No ehkä sitä vähän tuppaa tulemaan, kun joutuu työstämään tätä pösilöä."
"No mutta nyt se näyttää kuuliaiselta."
"Toivottavasti, koska se tuntuukin siltä."

Kävelin loppukäynnit ja katselin, kun Salma käveli ponin kanssa, tehden samalla kaikenlaisia kontrolli ja kuuliaisuusharjoituksia, kuten etuosakäännöksiä ja väistöjä. Kun tyttö rupesi ravailemaan, niin poistuin heidän tieltään. Vein Tollon karsinaan ja purin siltä varusteet. Heitin ne paikoilleen ja viskoin hikiselle hevoselle vilttiä niskaan, laitoin oveen lapun "Saa heittää myöhemmin ulos, kunhan kuiva". Vein orin pesupaikalle, kylmäilin sen jalat ja palautin sitten takaisin karsinaansa.
Se sai muutaman porkkanan ja heinätukon, jotta pysyisi karsinassa hösymättä. Kävin seurailemassa Salman ratsastusta muutamankymmentä minuuttia, mutta kun Salma hääti minut pois neuvomasta, niin suunnistin sitten Mel Sereniä kohti.

[Jesse]

Vuoden ensimmäisiä isoja kisoja ja hyvin pomppaa poni!





Superia menoa!

[Jesse]

Lumipesuja pienemmille

Treeni intoni ei ollut suurimmillaan, kun pysäytin autoni Seppeleen parkkipaikalle. Eipä auttanut, hevonen oli hoidettava. Hyppäsin ulos autosta ja laahustin talliin. Väsytti niin pirusti, olin koko viime yön vahtinut ähkyistä Verttiä Mel Serenissä. Ori parka oli ollut todella kipuinen, mutta pahin oli ohi ja kun olin ennen Seppeleeseen lähtöäni käynyt hevosta katsomassa, niin se oli näyttänyt jo melkein omalta itseltään. Toki hevosta vahdittiin nyt jatkuvasti vielä jonkin aikaa.
Tallista hain riimunnarun ja lähdin hakemaan Tolloa sisälle. Kello oli päälle kolmen, mutta ulkona ei ollut vielä ihan pimeää. Onneksi päiväkin oli kokoajan valostumaan päin. Tollo odotteli jo portilla, sillä Topi ei ollut enää ulkona sen kanssa. Vein Tollon talliin, otin siltä loimet pois ja hain muutaman harjan joilla rupesin oria harjaamaan, vaikka puhdashan se oli kun oli seissyt loimet niskassa ulkona. Silti harjaaminen teki hyvää hevosen karvalle.
”Onko väsy?” kuulin äänen karsinan ovelta. Katsahdin ovelle ja huomasin Salman nojailevan oveen.
”Äh, ei mulla ole mustia silmänalusia, jos sitä tarkoitat” totesin. Salma pudisti päätään.
”Harjaat jo kymmenennettä kertaa samaa kohtaa sillä harjalla.” tyttö totesi. Tajusin itsekin, että en ollut oikein edistynyt puuhassani. Kerroin tytölle vähistä yöunista ja siitä, että olin edelleen huolissani Vertistä. Ori kun oli ensimmäinen oikea kisahevoseni, olin saavuttanut sen kanssa paljon.
Salma kuunteli kärsivällisesti eikä keskeyttänyt. Kun hiljenin, tyttö mutristi suunsa ja näytti mietteliäältä.
”Kuule, ei muakaan nyt oikein huvittais treenata. Entäs jos lähetään käppäämään maastoon. Vaikka ilman satuloita?” Salma ehdotti. Nyökkäsin hyväksyvästi.

Salma haki poninsa talliin ja saimme ratsut kuntoon rivakasti. Heitin Tollolle viltin niskaan ja laitoin sen kiinni loimivyöllä. Bonnie sai myös loimen päällensä.
Kun olimme valmiita, niin kipusimme pihamaalla hevosten kyytiin.
”Oltas voitu vaihtaa ratsuja, jos olisit 20cm lyhyempi” Salma naurahti.
”Joojoo, eiköhän se oo nyt ponin koosta kiinni eikä mun pituudesta.” totesin laittaessani kypärän hihnan vielä kiinni ja otin ohjat käsiini.
”Valmis, mennään!” Salma huikkasi ja lähdimme matkaan.

Lähdimme automaattisesti Liekkijärvelle päin. Kävelimme tovin, ennen kuin Salma sai tahtonsa läpi ja lähdimme ravaamaan lumista tietä pitkin kohti laukkasuoraa. Kerkeäisimme käydä siellä ennen pimeää, joten annoin periksi Salman toiveelle. Meillä ei nimittäin ollut mukana yhden yhtä heijastinta tai otsalamppua, sillä reissun piti alun perin olla kävelyreissu lähimaastoissa.
Laukkasuoralle päästyämme hevoset olivat lämmenneet hyvin, sillä lunta oli satanut sen verran, että ne olivat joutuneet kahlaamaan hangessa. Vielä kun yhdisti tämän märkään, painavaan lumeen niin hevosilla oli kyllä tekemistä.
Laukkasuoralla en kysynyt Tollolta kahdesti, että laukataanko. Oikeastaan en kysynyt ollenkaan, löysäsin vain vähän ohjaa ja hevonen ampaisi matkaan. Lumi pöllysi taaksepäin Salman ja Bonnien päälle, mutta se ei kaksikon menoa näyttänyt haittaavan. Poni pysyi lyhyillä jaloillaan hyvin Tollon perässä.
”Huippua!” hihkaisi tyttö kimon ponin selässä, kun saimme hevoset rauhoittumaan käyntiin. Molemmat pärskivät ja Tollo nakersi kuolainta. Vilkaisin Salmaan ja purskahdin nauruun. Tyttö puisteli lunta päältään hymy huulillaan.
”Sait lumipesun” sanoin ja hymyilin. Salma nyökäytti päätään, mutta lumipesu ei ollut haitannut tyttöä yhtään.
”Mennäänkö uudestaan? Annan sulle kyllä nyt vähän etumatkaa, niin ei tuu lumet naamalle taas.” Salma sanoi.
”Joo mennään vaan.”

Käänsimme hevoset ympäri, otimme pätkän ravia ja nostin sitten laukan. Nyt oli Tollonkin tahti hieman hiipunut ja kun pääsimme taas suoran toiseen päähän, niin hevonen höyrysi pakkasilmassa. Harvoin se näin hikiseksi oli saatu.
”Nyt pimenee jo, lähetään tallille päin, kun ei oo valoja.” totesin ja käänsin Tollon Seppeleeseen päin.
Annoimme hevosten kävellä pätkän, sitten ravasimme hyvät loppuravit ja kävimme valaistun maastolenkin kävellen ympäri, jotta hevoset saivat vähän poistaa maitohappoja lihaksistaan.

Maaston jälkeen olin jo paljon paremmalla tuulella. Olin saanut vähän virtaa laukkaspurteista. Salma sanoi, että hänellä oli kiire bussiin, mutta lupasin heittää tytön kotiin, niin saisi hoitaa Bonnien kunnolla.
Sain kiitokseksi tästä avuliaisuudestani lumipallon selkääni, kun puhdistin kenkiäni lumihangessa ennen autoon kipuamista. En tohtinut antaa takaisin, kun tyttö oli joutunut vaihtamaan melkein kaikki vaatteensa tallille tultuaan, sillä takin sisälle päässyt lumi oli kastellut tämän paidankin. Omat vaatteeni olisivat olleet tytölle liian isoja, jos olisin joutunut tarjoamaan ne tytölle kolmansiksi vaihtovaatteiksi tänä päivänä. Toki, mitäpä sillä on väliä, miltä sitä tallilla näyttää

[Jesse]

Sietämätön hiljaisuus

Oltiin pääsemäisillään siitä kauheasta kuravellistä eroon, kun Tollon ja Topin tarha oli melkein kuiva. Myhäilin, kun sain ensimmäistä kertaa moneen viikkoon hakea hevosen tarhasta, ilman että jouduin viemään tennarit kuivamaan heti talliin päästyäni. Myöskään hevosen jalat eivät olleet enää paksun kuran peitossa ja ratsastamaan lähteminenkin sujui hitusen nopeammin.

Raahasin Tollon tuttuun tapaan sisälle. Olin tänään niin mattimyöhäinen, että tunnitkin olivat alkamassa ja maneesiin ei siis ollut asiaa. Kenttä oli kuitenkin jo ratsastuskunnossa ja olin miettinyt hyppääväni Tollolla jotain pientä jumppasarjaa, ihan vain verrytelläkseni hevosta kisaviikonloppua varten.
Päästin hevosen irti karsinassa ja kävin sille nökkösen heinää nenän eteen, jotta se malttaisi olla vähän rauhallisemmin sisällä. Otin siltä loimet pois ja laskostin ne oven telineeseen roikkumaan. Noudin orin harjakorin ja rupesin harjailemaan kermanväristä oria, jotta pääsisin tänään treenailemaankin.

Olin saanut hevosen kuntoon ja olin kavioidenpuhdistusta vaille valmis, kun kuulin oven avautuvan. Vilkaisin karsinan seinän yli ja näin harmaan ponin vilahtavan karsinan ohi. Taluttajaa en kerinnyt edes nähdä. Puhdistin Tollon kaviot loppuun ja vein sitten harjakorin pois ja palasin orin muiden varusteiden kanssa satulahuoneesta. Kävin viemässä ne Tollon karsinalle ja hipsin sitten Bonnien karsinan ovelle. Pakko minun oli Salmalle jotain sanoa, tyttö oli näyttänyt joka päivä niin vaivaantuneelta minut nähdessään (mitä ei ollut muuten tapahtunut kovin useasti) puhelimenetsimisepisodin jälkeen. Muutaman kerran olin ollut Salman kohdatessani kääntymässä ja sanomassa tytölle jotain, mutta tämä olikin jo kadonnut jonnekin muualle.

En oikein ollut osannut päättää olinko edes ollut yllättynyt tytön aloitteesta. Toisaalta olin, sillä en ollut varma mitä tyttö minusta ajatteli ja olimmeko viettäneet aikaa yhdessä vain todella hyvinä ystävinä. En edes tiennyt, oliko Salma vapaa vai varattu, ennen kuin tyttö oli suudellut minua estevajassa. En ollut ikinä kysynyt, sillä en ollut tiennyt mitä tyttö halusi.

Toisaalta en ollut varma itsestäni. Mitä minä halusin? Se oli ihan selvää, että Suvin kanssa minulla ei ollut enää mitään, eikä välillämme tulisi varmasti ikinä tapahtumaankaan mitään. Tyttö oli sen tehnyt selväksi ja kunnioitin hänen päätöstään. Salman kanssa taas.. osasin olla itseni. Tyttö ymmärsi huumoriani, vaikka välillä saattoikin olla kipakka jos vitsailin liikaa. Tämä oli hyvää seuraa, avulias, ystävällinen ja kaunis.

En myöskään ollut osannut päättää oliko tyttö ollut häpeissään siitä mitä oli tapahtunut. Oliko se ollutkin vain hetken mielijohde, minkä jälkeen hän oli tullut järkiinsä ja yrittänyt päästä minusta eroon. En ollut sanonut Salmalle mitään, mutta en kyllä itse ollut vältellyt tyttö tarkoituksella. Olin ajatellut, että ehkä Salma jossain vaiheessa tulisi sanomaan minulle jotain, jos halusi, mutta mitään ei ollut tapahtunut.

Nojasin Bonnien karsinan oveen ja olin hiljaa. Salma harjaili ponin häntää, selkä ovelle päin. Odotin, kunnes tämä oli valmis ja kääntyi laittamaan harjan pois. Kääntyessään tyttö näki minut, hätkähti ja lehahti punaiseksi poskiltaan. Olimme molemmat hetken hiljaa ja katsoimme toisiamme. Ensimmäisen kerran pitkään aikaan, tunsin oloni hieman epämukavaksi, en tiennyt mitä sanoa, mutta jotain oli sanottava.

”Siitä suukosta..” aloitin ja virnistin. Tyttö näytti siltä, että vajoaisi maanrakoon.
”Mä..”
”Oot kyllä aika vikkelä jaloistas” huomautin.
”Hmm..” Salma äänähti.
Olimme taas hetken hiljaa.
”Jos sä vielä joskus suostut puhumaan mulle, niin se ois ihan kiva.” huomautin.
Salma herätteli itseään ja ilmeisesti mietti kuumeisesti mitä sanoa.
”Mä vaan.. en mä tiedä mikä muhun meni.” Salma sanoi lopulta.
”En mäkään.” vastasin. Salma hymyili, vaikka puna ei silti laskenut tytön poskilta.
”Okei, jos tuut auttaa mua esteiden kanssa, niin hypytän sua ja Bonnieta sen jälkeen? Ja mä vien sut sitten kahville?” heitin ehdotuksen ilmaan.
Salma vilkaisi minua kysyvästi.
”Kyllä, kahvillle. Ja kahvilaan, en tallin yläkertaan.” toistin.
Tyttö nyökkäsi ja hymyili, huomasin miten tämän olemus rentoutui.
”Hei jos sä meinaat pyörtyä, niin ilmota etukäteen niin kerkeän ottaa sut kiinni.” huomautin. Salma tuuppasi minua kävellessään ohitseni hakemaan toisen harjan.
”Emmä mitään meinaa pyörtyä..” tyttö tokaisi.
”Näytit kyllä vähän aikaa siltä, että ei oo kaukana. Pidätitsä hengitystäs tai jotain kun muutuit ihan punaseks?” naurahdin.
Salma kääntyi tuuppaamaan minua toistamiseen, mutta nappasin tytön käsistä kiinni ja vedin tämän lähemmäs. Painoin suudelman tytön huulille. Tällä kertaa hitusen pidemmän, kuin aikaisempi.

Lopulta astuin kauemmas.
”Meen kasaamaan esteitä, tuun sit laittaa Tollon. Jos tuut sit jossain vaiheessa kentälle, niin pystyy muuttelee korkeutta?”
Salma nyökkäsi ja huomasin pienen sievän hymynkareen tytön huulilla.

[Jesse]

Mitäs me uimarit?

Niin uskomattoman laiska kuin olin nyt kesällä ollutkin, mikään ei kuitenkaan vetänyt vertoja Tollolle. Olimme nican kanssa hämmästyneitä siitä, miten flegmaattiseksi ori oli helteiden alettua ryhtynyt. Ori oli jopa uskallettu antaa tunneille, sillä se ei ihan oikeasti halunnut edes liikuttaa jalkojaan eteenpäin puhumattakaan siitä, että sillä olisi ollut energiaa järjestää jotain kohtausta. Olimme siis päätyneet siihen, että Tollo oli turvallista antaa kokeiltavaksi tunneille. Ja hyvin se oli mennytkin, tytöt olivat päässeet harjoittelemaan oikein kunnon estehevosella, joka oli kuitenkin hyvin taitava ja toimi aivan eri tavalla kuin normaali tuntihevonen.

Oma treenaamiseni oli ollut jäätelönsyöntiä Salman kanssa tallin pihalla aurinkoa ottaen tai kaupungilla terassilla aikaa viettäminen. Tollon kanssa oli menty kevyesti, käyty uimassa ja maastossa ja treenailtu vähän myöhemmällä, jolloin oli viileämpi ilma. Hevonen oli silloin tyytyväisempi, vaikka ötököitä olikin enemmän.
Tänään minun oli käytävä tallilla päivällä ja olin hakenut Salman matkalla kyytiin. Saavuimme Seppeleeseen pahimman auringonpaisteen aikaan.
"Huh, kuuma jo autossa vaikka tässä on ilmastointi" huokaisin. Salma nyökkäsi, mutta hyppäsi ulos autosta.
"Lähetään uimaan hevosten kans? Ei muakaan kiinnostas treenata just nyt" tyttö ehdotti.
"Miksei, kopilla vai ratsastamalla?" kysäisin, kun suljin autonoven ja laitoin auton lukkoon.
"No kyllä me nyt sen verran jaksetaan, että mennään ratsastamalla. Senkin laiskimus!" Salma naurahti.

Laahustimme kuumasta kärsien talliin, noudin itse Tollon narun ja Salma haki Bonnien narun ja päitset. Noudimme hevoset sisälle ja varustimme ne nopeasti, jotta pääsisimme matkaan.
Ilmeisesti voivottelin kuumasta liikaa, sillä Salma komensi minua tukkimaan suuni ja ajattelemaan talvea. Puhahdin ja pysyin hetken hiljaa.
Kun olimme valmiita, talutimme hevoset tallipihalle. Punttasin neidin ensin poninsa kyytiin ja tyttö kiitti minua pikaisella pusulla. Sitten etsin itse paikan mistä pääsin kipuamaan Tollon kyytiin ilman satulaa. Oivaksi paikaksi tähän osoittautuikin aitan rappuset.
"Hei oota mä jätän paidan ja kengät tänne. Okei, sit mennään." sanoin ja Salma nyökkäsi. Komensin Tollon liikkeelle ja ori lähti etanavauhtia matelemaan kohti maastopolkua.
"Jos en olisi ikinä nähnyt kamelia, niin voisin kyllä veikata että ratsusi on pahimman luokan kameli."
"Pyh, saa kisahevosetkin lomailla joskus."
"Saa, mutta eikös sulla ole kisat viikonloppuna?" Salma kysyi ja virnisti.
"Toivotaan, että kelit viilenee tai Tollo saa auringonpistoksen ja rupeaa taas liikkumaan" sanoin ja kohautin olkapäitäni.
"Sä oot niin kuollu siellä, ei toi pääse puomistakaan yli tällä hetkellä. Kesämaha ja kaikkea. Joutaisitte molemmat salille kuntoilemaan!" tyttö hihitti. Vilkaisin dramaattisesti mahaani.
"Salille vai.. tämähän on jo ihan täydellinen kroppa." sanoin levittäen käteni, yrittäen jännittää olemattomat vatsalihakseni, jotta näyttäisin paremmalta.

Saavuimme Liekkijärven rantaan. Olimme kävelleet koko matkan ja matkalla Salma oli luvannut rueta minulle personal traineriksi. Olin vain naureskellut asialle, mutta tyttö väitti olevansa tosissaan. Olin kuulemma valahtanut rapakuntoon, kun kesälomat olivat alkaneet.
Hevoset astuivat rantahiekalle ja Tollo kokeili hiekkaa varovasti. Se oli joka kerta aina yhtä hämmästynyt rantahiekasta ja veden aiheuttamasta solinasta. Veteen piti mennä oikein oikein varovasti. Mutta voi sitä lystiä, kun sinne veteen sitten vihdoin uskaltautuu menemään. Ori kahlasi mielellään syvemmälle. Se seisoi hetken paikoillaan ja rupesi kauhomaan vettä sen minkä jaloistaan sai. Salma nauroi Tollolle, sillä ori näytti niin hassulta ja oli niin innoissaan. Se kasteli minut heti, vaikka ei ollutkaan kuin etupolviaan myöten vedessä. Vettä roiskui Salman ja Bonnienkin päälle ja Bonnie hyppäsi kauemmas turvaan.

Kun Tollo vihdoin rauhoittui veden pärskyttämisestä, pyysin sitä menemään syvemmälle. Bonnie kierteli jo niin syvällä, että sen selkä oli kokonaan veden alla. Vein Tollon niin syvälle, että sen selkä peityi myös vedestä. Ori örisi tyytyväisenä, kun viileampi pohjavesi viilenti sitä kesäkuumalla. Pintavesi oli kyllä todella lämmintä.
En ollut ikinä käynyt uimassa Tollon kanssa, siis niin syvällä että sen olisi pitänyt oikeasti uidan. Salma kuitenkin suosutteli meidät syvemmälle ja pienen epäröinnin jälkeen Tollokin suostui Bonnien perässä lähtemään oikeasti uimaan. Hevonen tuntui vajoavan veteen, niin että vain pää jäi pinnalle. Tunne oli todella hassu. Kävimme tekemässä muutamia uimareissuja syvemmällä.

Pulikoimme vedessä varmaan tunnin. Välillä hevoset pääsivät rantaan ja saivat levähtää, ja sitten mentiin taas takaisin. Bonnie keksi heittäytyä piehtaroimaan kerran rannalla ollessamme ja Salmalle tuli kiire päästä selästä pois. Tilanne näytti huvittavalta ja Salma oli täysin hämmästynyt, Bonnie ei ollut tehnyt moista aikaisemmin.
Pääsimme kuitenkin lähtemään kotiin päin ehjin nahoin. Kävimme laukkaamassa laukkasuoran, mutta hevosista näki että ne olivat väsyneitä uimisesta. Kuka nyt ei olisi, veden vastus on niin suuri.
Sitten kävelimme laukkasuoralta kotiin. Bonnie oli aivan hiekassa, joten se pääsi vielä pesulle. Vein Tollon suoraan takaisin ulos ja ori häipyi heti varjoon. Menin vielä auttamaan Salmaa laittamaan Bonnien ulos ja sitten olikin jo kiire toisia hevosia hoitamaan.

[Jesse]

Linjakasta estehyppelyä

Aloitimme estetunnin perus verryttelyllä. Tollo oli vähän ihmeissään kun kentällä olikin niin monta hevosta yhtä aikaa. Se kuitenkin pysyi hyvin hanskassa, vaikka tuntui hyvin vahvalta ratsastaa. Kerkesin jo ennen tuntia, mittiä minne olin pääni pistänyt, mutta kun päästiin laukkaamaan ja sain Tollolta isoimmat hyperenergiat pois, niin meno tuntui jo mielekkäämmältä.

Ori kuunteli laukan jälkeen paljon paremmin pidätteitä, sekä pohjetta. Se lähti ravissakin eteen jalasta, eikä vain jäänyt hyppimään ylöspäin. Myös muita ratsukoita piti kokoajan väistellä, mikä teki verryttelystä haastavaa. Varsinkin, kun oli oikeasti tottunut menemään vain yksin koko kentällä.
Verryttelyesteenä mentiin pientä pystyä. Tollolle se oli helppo nakki. Tulin esteelle hieman pienemmällä tiellä kuin muut, ihan vain että ori pysyisi edes hieman hanskassa. Suoristin ennen estettä ja Tollo loikkasi liioitellun hypyn pikkupystyn yli. Taputin hevosta, ainakin se oli varovainen jalkojensa kanssa. Tulimme pystyä vielä muutaman kerran, molemmista suunnista. Pyysin tulla pystyn lopuksi metrisenä, jotta Tollo joutuisi edes vähän nostamaan jalkojaan. Hyppy meni hyvin.

Sitten jatkoimme linjalle, pysty, okseri, okseri. Molempien väli oli 17m, joten molempiin väleihin pitäisi tulla saman verran askeleita, jos tuli hyvässä rytmissä sisälle pystylle. Tosin okseri okseri väli on aina lyhyempi, kuin pysty okseri väli, joten se piti ottaa huomioon pienellä pidätteellä.
Menin viimeisenä, että saisin tulla vähän isompana. Hyppäsin linjan muutaman kerran peräkkäin. Aluksi oli vähän hakemista rytmin kanssa, mutta toinen ja kolmas kerta olivat superhyviä ja tasaisia. Esteillä oli korkeutta 120cm.

Innarit olivat seuraava tehtävä. Tulimme ne ympyrällä. Tollon ison laukan takia jouduin tulemaan innarit hieman ulkoreunasta, jotta ori saisi ponnistaa kunnolla. Sitten pidettiin hengähdystauko, jonka ajan Tollo höyrysi ja steppaili. Tauon jälkeen aloitimme heti kaarevalla linjalla. Tulimme taas viimeisenä. Pirre nosti esteitä ja Tollo vain höristi korviaan. Se ei välittänyt pienistä, mutta kun esteellä alkoi olla kokoa yli 120cm, niin ori heräsi. Ehkä liikaakin, sillä ensimmäiselle esteelle tuli valtava loikka ja kiire ennen seuraavaa, jolloin ajauduimme pohjaan ja Tollo veti liinat kiinni. Olin valtavan hypyn jälkeen ottanut Tolloa niin paljon kiinni, että laukka oli kuollut ja hyppääminen olisi ollut ihan mahdotonta. Otimme uusiksi ja tällä kertaa hyvä lähestyminen onnistui ja pidin rytmin kaarteen läpi ja saimme sujuvan hypyn toiselle. Pirre käski tulla vielä kerran, joten tottelin mukisematta. Aina oli varaa parantaa suoritusta.

Extratehtävänä tulin vielä 17m välejä erilaisilla laukka-askeleilla. Pidentäminen oli helppoa, mutta lyhentäminen isommilla esteillä vaikeampaa, sillä laukan piti kuitenkin pyöriä ja edetä, jotta hevonen pääsisi hyppäämään. Selviydyimme tehtävistä kuitenkin. Pirre sanoi, että näytti niin hyvältä, että minun ei tarvitsisi tulla viimeistä tehtävää ollenkaan. Nyökkäsin, kiitin tunnista ja rupesin loppuverkkaamaan Tolloa

[Jesse]

Naurakaa vaan

Kouluratsastuspäivä. En pitänyt ajatuksesta, mutta pakko sitä sileätäkin oli silloin tällöin mennä. Oli ilta, kun saavuin tallille. Tunnit pyörivät jo hyvää kyytiä, tällä kertaa maneesissa. Ulkona oli satanut koko päivän ja olin tarkoituksella pitkittänyt tallille tulemista, jotta voisin sitten tuntien jälkeen mennä tuuppaamaan maneesiin. En halunnut kastua, mutta olin tyytyväinen, että keli oli hieman viileämpi. Ehkä hevosessakin olisi sopivasti enemmän virtaa?

Juoksin autolta talliin ja huokaisin helpotuksesta, kun Tollo oli haettu jo sisälle. Kävin piipahtamassa yläkerrassa vaihtamassa ratsastusvaatteet ja palasin sitten satulahuoneeseen hakemaan Tollon harjoja. Salma istui satulahuoneessa muutaman muun tallitytön kanssa ja kuulin iloista puheensorinaa. Tytöt keskustelivat estetunnistaan.
"Siis aivan loistava tunti. Meni jotenkin aivan nappiin kaikki, ei oo pitkään aikaan ollu näin hyvä fiilis tunnin jälkeen." kuulin Britan iloitsevan, tyttö oli yhtä hymyä. Fiia äkkäsi minut ja moikkasi heilauttamalla kättään. Salma ja Britta kääntyivät katsomaan ja moikkasivat myöskin.
"Rapaisia varusteita vai?" kysyin astellessani lähemmäs. Britta nosti hiekkaista satulavyötä näytille.
"Mentiin ulkona, kun sillon ei satanu niin paljon, mutta sit lopputunnista tuli oikein ämpäristä sitte vettä.." Salma sanoi. Pörrötin tytön kosteita hiuksia ja Salma yritti suojautua nojautumalla eteenpäin.
"Sen takia mä meenkin maneesiin." totesin virnistäen.
"Siellon joku valkka tuntien jälkeen." Fiia huomautti.
"Ai on? Hitto." tuhahdin, en todellakaan ollut tietoinen mistään valmennuksesta. "Pitää vaan pyytää, et saan tulla samaan aikaan maneesiin.. en jaksa oottaa kolmea tuntia et pääsen ratsastamaan."
"Kyllä sä jotain keksit. Muistaakseni Tollon varusteet on viimeks puunattu kesäleirillä miljoona vuotta sitten."
"Se oli viime kesänä ja oon muuten varmasti puhistanu niitä senkin jälkeen." totesin.
"Kunnosta päätellen.. empä uskois." Salma virnisti. Fiia ja Britta naurahtivat myös.
"Ja pah. Hyvässä kunnossa ne on. Neiti on vaan hiljaa ja puunaa oman poninsa varusteita." huomautin ja kumarruin suukottamaan Salmaa huulille. Muut tytöt tirskahtivat, kun käännyin ympäri ja poistuin tallin puolelle Tollon harjalaatikon kanssa. En ymmärtänyt mitä tirskuttavaa meissä enää oli. Luulisin, että suurinpiirtein tuntilaisillekin oli jo selvää, että olimme Salman kanssa enemmän kuin ystäviä. Ehkä minussa oli jotain hauskaa? Kuka sen saattoi tietää?

Harjasin ja varustin Tollon pitkän kaavan mukaan. Harjasin oria melkein tunnin, siistin harjan ja selvitin hännän. Siistin myös vuohiskarvat ja korvakarvat, jotta ori olisi oikein siistin näköinen.
Tuntilaiset tulivat talliin Annen kanssa ja kävin kysymässä olisinkohan sopinut maneesiin valmennuksen ajan. Anne näytti ihmettelevän kysymystäni ja sanoi, ettei tänään olisi mitään valmennusta. Tunsin oloni tyhmäksi ja yritin selitellä, että olin sekoittanut päivän. Perhanan tytöt.. nyt ymmärsin tirskumisen syyn.
Palasin Tollon luokse ja nappasin kypäräni ja hevosen matkaan. Suunnistin maneesiin ja kipusin orin kyytiin. Olin maneesissa aivan yksin.

Aloitin alkukäynneillä ja sain ratsastettua Tolloa hieman kuuliaisemmaksi pysähdyksillä ja temmonvaihteluilla. Pitkillä ohjilla se oli saanut kävellä vain kierroksen ja sitten rupesin heti hommiin. Tein käynnissä paljon väistöjä, pysähdyksiä, temmonvaihteluita ja avoja ja sulkuja suoralla uralla. Kun hevonen tuntui hyvältä, nostin laukan ja normaalista arjesta poiketen rupesinkin verryttelemään Tolloa suoraan laukassa.

Ori oli aluksi hyvin eteenpäin pyrkivä ja olisi laukannut mieluusti valtavilla askeleilla.
Se ei kuitenkaan käynyt minulle ja otin hevosen heti pakettiin. Lyhensin laukkaa ja tein samoja tehtäviä kuin käynnissäkin. Laitoin orin oikeasti töihin jo verryttelyssä. Ei tietenkään mitään liian repivää, eikä liian kokoavaa, mutta sopivasti työlästä, jotta ori tulisi kuulolle. Tollo rupesikin tuntumaan hyvälle noin 20 minuutin verryttelyn jälkeen.
Annoin hevosen kävellä hetken välikäyntejä ja sitten aloitin ravityöskentelyn. Tein paljon väistöjä ravissakin, jotta Tollo tulisi aktiiviseksi takaosallaan ja astuisi hyvin ristiin. Menin myös lisäyksiä kokorataleikkaalla ja leikkaan jälkeen orin piti palata takaisin koottuun raviin.

45min ratsastuksen jälkeen olimme molemmat aivan vettä valuvia. Maneesissa oli niin kuuma, varsinkin kun ulkona oli suhteellisen lämmin ilma ja maneesi oli lämpimien kelien jälkeen vielä ulkoilmaan lämpimämpi. Ilma oli hiostava.
Menin muutaman kierroksen kevyttä ravia, jossa Tollo sai venyä pidemmäksi ja venyttää eteen alas. Sitten kävelin hyvän tovin, jotta maitohapot saisivat kyytiä Tollon lihaksistosta.
Ratsastin lopulta vähän reilun tunnin. Treeni oli erittäin hyvä ja hevonen kulki loistavasti. Olin jopa paikoittain nauttinut sileällä ratsastamisesta ja kokenus ahaa-elämyksiä, ihan vain sillä varjolla että en ollut saanut Tolloa ikinä menemään niin hyvää koottua ravia. Se oli oikeasti ponnistanut joka askeleeseen takajaloillaan, mutta mennyt silti hyvin ryhdikkäässä ja kootussa muodossa.
Ehkä alkuverrytely laukassa oli saanut Tolloa hieman väsyneemmäksi ja se ei ollut lopputunnista jaksanut taistella vastaan, niin kuin yleensä. Laukkaverryttely ilmeisesti toimi hevoselle todella hyvin ja tulisin kyllä jatkossakin käyttämään samaa tapaa.

Jalkauduin aivan tallin edessä, jotta minun ei tarvinnut kävellä mutaisessa ja märässä maassa pitkää matkaa. Vein Tollon karsinaan, otin varusteet pois, vein ne paikoilleen ja menin sitten pesemään Tollon. Tai en pessyt, huuhtelin vain hiet pois. Teki melkein mieli käydä samalla itsekin suihkussa, mutta sain kuitenkin itseni pois pesupaikalta ennen kuin kastelin vaatteeni läpimäriksi.
Tallissa oli hyvin autiota. Tuntiratsastajat olivat lähteneet jo aikoja sitten ja tytötkin olivat varmaan lähteneet kotiin.
Harjasin Tollon vielä hyvin ja heitin sille nökkösen heinää eteen. Iltatallin tulisi joku tekemään varmaan tunnin sisään.
Kävin vielä ennen lähtöä lisäämässä Tollon ruokaa elektrolyyttejä, sillä Tollo oli hikoillut tänään paljon.

[Jesse]

Käytiin ottamassa Tollosta rakenneposetuskuvia pellolla. Ori oli kerrankin edukseen!