|
Post by Anne on Oct 13, 2012 18:19:55 GMT 2
Hoitajaa etsii siis vuonohevosneiti Sikke. Käsitellessä tamma on oikein kiva, joten mikään hevoskuiskaaja ei tarvitse olla sen kanssa pärjätäkseen. Ratsastaessa Sikellä riittää taitoa niin esteiden kun koulunkin saralla. Lisätietoa vuonohevosesta löytää sen omilta sivuilta sekä päiväkirjasta. Hoitajan tehtäviin kuuluisi Siken yleinen hoito ja myös liikutus silloin tällöin. Sopimuksen mukaan voi tammalla myös kisata ja valmentautua, mutta pelkkä puskaratsastuskin riittää. Hoitajalta vaadin aktiivisuutta (minimissään kerran kuussa olisi hyvä osoittaa aktiivisuuttaan), pitkäaikaisuutta (jos siis tiedät hoitavasi maksimissaan viikon tai pari, älä vaivaudu) ja hyvää käytöstä. Hakemuksessa kerro itsestäsi (paljonko kokemusta hevosten parista löytyy, vaatteillasi ei ole väliä ) ja miksi haet juuri Sikelle. Plussaa saa tarinasta, jossa käyt esittäytymässä Pipsalle (ja Sikelle). Haku on auki kunnes sopiva henkilö löytyy, mitään kiirettä ei hoitajan etsimisessä ole.
|
|
|
Post by Akku on Oct 13, 2012 20:52:41 GMT 2
Ohhoh! Varmaan sekunnin sadasosassa klikkasin tän auki kun näin topan " Siken hoitajahaku" Olen halunnut jo pitkään tälle vuonikselle hoitajaksi, ja nyt on mahdollisuus! Tarinaa: Tutustumista Pipsaan ja Sikkeen ” Moi Pipsa!” huikkaan tytölle astuessani talliin, jossa Pipsa seisoskelee. ” Moi, sie taidat olla Akku?” Pipsa kysyy. ”Jep, Akkuhan mä” hymyilen hieman ujoa hymyäni. ” Okei, hyvä. Mennään tonne hoitajien huoneeseen jutteleen, ja sit voidaan käydä katsomassa Sikkee” Pipsa sanoo ja lähdemme marssimaan ylös. Pipsa istahtaa sohvalle, minun seuratessa mallia. ” Joo, kerro vaan ittestäs” Pipsa sanoo. ” Hmm.. Kokemusta on vuoniksista tosi paljon. Hypännyt olen mun tädin hevosella, yllätys, yllätys vuoniksella kasikymppiä, mut en oikeen hirveen paljoa enää tykkää hypätä” naurahdan. ” Enemmän mä oon maastakäsittelijä typpiä. Rakastan hevosten hoitamista yli kaiken, on ihana vaan olla hevosen kans ja harjata sitä. Niin, ja siis vuoniksista löytyy kokemusta, osaan esimerkiks siistiä harjan ja näin” kerron innoissani. ” Tykkään Siken kokosista hepoista. Sellaset ponskit on ihania, jotka on reippaita, muttei kaahota aina tuhatta ja sataa, ja joilta joskus saattaa muutamat pukit lentää.” naurahdan. ” Että mielummin viree kun pystyyn kuollut” lisään. Alakerrasta alkaa kuulua mekkalaa, ilmeisesti hoitajia on alkanut lappautua talliin. Aivan oikein, pian rappusia pitkiin juoksee muutama hoitaja. ” Terve Pipsa!” joku huutaa. ” Moi” Pipsa vastaa, ja katsomme parhaaksi lähteä jatkamaan juttelua muualle. Menemme ponitarhaan, sillä äskeinen sade on lakannut. Katselemme laiduntavia poneja. Tai no, oikeastaan, Sikke piehtaroi hulluna, ja muut ponit syövät syksyn viimeisiä ruohotuppoja. ” Miun hullu porsas” Pipsa naurahtaa heleästi. Sikke ilmeisesti tunnisti äänen, sillä tamma nousi pystyyn, ja ravasi portille. ” Mennään tarhaan, ja jutellaan lisää” Pipsa sanoo, ja pujottaudumme lankojen ali tarhaan. Pella ja Taiga tulevat katsomaan tulijoita. Rapsutan Sikkeä varovasti. ” Mihinkäs mä jäinkään.. Noh, joka tapaukses, Sikke ois kiva saada hoitsuks, koska Sikke on… Sikke on Sikke!” naurahdan vetäen hiukseni löysälle nutturalle. Taputan Sikkeä. Tamma olisi kyllä ihana saada hoitsuksi. Huokaisen ja katson Sikkeä. ” Okei, haetaanko päitset ja otetaan Sikke sisään harjattavaks?” Pipsa kysyy. Nyökkään innokkaasti. Hillitsen itseni ja kävelen Pipsan vierellä. Taltutan Sikkeä talliin Pipsan vieressä. Vuonohevonen kävelee vierellämme yrittäen välillä syödä ruohotupsuja maasta. Kävelemme Siken edellä talliin. Käännän Siken sen karsinaan, ja Pipsa on lähtenyt hakemaan harjoja. Käännän tamman ympäri ja sidon tiukalla vetosolmulla Siken kiinni. Pipsa saapuu karsinaan harjapakin kanssa. ” Aletaan harjaan vaan” Pipsa sanoo ja nostaa pakista kumisukan, alkaen pyöritellä sitä hallakolla karvapeitteellä. Otan kovan harjan ja menen sen kanssa Pipsan perässä. Sikke alkaa koluta ruokakippoa, mutta koska sieltä ei ruokaa löydy, tamma alkaa nypläämään riimunnarua. ” Sikke!” Pipsa toruu poniaan. ” Onko sulla ollu ennen vuonista hoitsuna?” Pipsa kysyy. ” On. Jopa vuokralla” kerron. ” Aaa, okei” Pipsa sanoo siirtyen Siken toiselle puolelle, minä perässään. Harjaamme Sikkeä tovin. ” Haetaan varusteet” Pipsa sanoo. Suljemme huolellisesti karsinan oven, ettei jouduttaisi pian juoksentelemaan ympäri Liekkijärven seutua karanneen vuonohevosen perässä. Pipsa nostaa telineestä ruskean satulan, ja minä suitset. Kävelemme Siken karsinaan rupatellen kaikkea Sikestä. ” Satuloi sä vaan” Pipsa sanoo, ja antaa satulan minulle. Nostan satulan Siken selkään, ja oikaisen satulahuopaa. Kierrän toiselle puolelle, ja vedän satulahuopaa hieman alemmas. Kierrän takaisin, ja kurottelen satulavyön käteeni. Silmissä näkee, kuinka Siken maha alkaa pullistua. Vyö ei tosiaankaan mene kiinni, joten tönäisen Sikkeä, ja ainakin puolet ilmoista lähtee. Laitan satulavyön nopeasti ensimmäisiin reikiin. Pipsa ojentaa suitset, ja otan Siken riimun hallakon kaulalle. Nostan ohjat kaulalle ja tottuneesti laitan suitset päähän. Kentällä kiristän Pipsan kanssa satulavyön. Tyttö nousee Siken selkään ja alkaa kävelyttää tammaa kenttää ympäri. Pipsa kerää ohjat ja tekee pari volttia ennen kuin nostaa ravin. Toden totta, Siken ravi näyttää reippaalta. Pipsa kääntää Siken voltille ja keventää hallakkonsa selässä. ” Noh, miltäs näyttää?” Pipsa virnistää. ” Kivalta” vastaan. Pipsa tekee täyskaarron ja vaihtaa kevennyksen. Sikke ravaa ja hörähtää. Ennen seuraavaa pitkää sivua Pipsa alkaa valmistella laukkaa. Pitkänsivun koittaessa Pipsan laukka-avut nostaa Sikeltä reippaan laukan. Tamma alkaa vetää päätään alas, valmiina pukittamaan, mutta Pipsa tunnistaa poninsa pukkiyritykset, ja vetää Siken päätä ylös. Puolen tunnin kuluttua Pipsa oli saanut Siken jo menemään kunnolla. Enään ravi ei ollut kiireistä ja töksöttävää, vaan kaunista. ” Joko näyttää paljonki kivemmalta kun puolituntia sitten?” Pipsa kysyy. ” Jep” naurahdan. ” Haluisitko sä koittaa?” Pipsa kysyy. ” En mä taida.. Tai, voisin mä ottaa vaikka loppukäyntejä sit vähän” vastaan. ” Okei, mä otan viel ravia ja sit voit tulla” Pipsa sanoo. Pipsa ojentaa hieman liian ison kypäränsä ja laitan sen päähäni. Tyttö lyhentää jalustinhihnoja parilla reiällä, ja nousen tuolilta selkään. Laitan jalat jalustimiin, ja Sikke lähtee kävelemään uraa pitkin. Tamman käynti on reipasta ja eteenpäin pyrkivää. ” Miltä tuntuu?” Pipsa kysyy. ” Kivalta” hymyilen, ja ilmeisesti naamani on kuin Naantalin aurinko. Laskeudun alas selästä, ojennan kypärän Pipsalle, ja taputan Sikkeä. Talutan Siken talliin jäykin askelin. Käännän sen karsinaan, ja otan satulan pois, ja Pipsa suitset. Koska ulkona alkoi satamaan, Pipsa kertoo jättävänsä Siken karsinaan, ainakin hetkeksi. Alamme harjaamaan Sikkeä pitkin vedoin. ” Heippa Sikke, toivottavasti saan vielä hoitaa sua toistekin!” sanon ponille lähtien kantamaan sen suitsia Pipsan viedessä satulaa. Mutta itsestäni lisää. Olen ratsastanut noin 7 vuotta epäsäännöllisesti. Vuoniksia olen hoitanut neljää eri: 1-vuotiasta tammaa, 9-10-vee 138cm vuonotammaa, ja sitten 6-vuotiasta ruunaa ja vielä 4-vuotiasta tammaa, jonka omistaja ei ollut tehnyt sen kanssa mitään. Muutenkin vuoniksista on kokemusta, koska käyn vuonistallilla. Ja tota yhtä olen vuokrannutkin. Mutta Sikke muistuttaa lempihevostani, Blondia. Sekin on vuonis, karkailee joskus, ja piehtaroi tosi paljon. Jopa kerran kun ratsastin sillä, oli eka ja varmaan myös vika kerta, koska kyseinen heppa on yksäri. Mutta se vuokra/hoitoponikin oli sellanen, että jos karsinan ovi ei ollut kiinni, niin neiti lähti huiteleen, kaksi kertaa olen mennyt perässä pitäen loimien 'naruista' kiinni. Mutta hoitaisin Sikkeä tosi kauan, ja aktiivinenkin olisin, osallistuisin tallin muihinkin juttuihin yms. Sikke on vaan niin Sikke, kuten tarinassa mainitsinkin. Sikke tuo mieleeni niin monia muistoja Roosan kanssa. Entäs kuka ihmeen Akku (URL)? Akku on samanlainen tyttö mitä IRL:issäkin olen. Tyttö rakastaa hevosia ja etenkin vuoniksia. Joten ei URL AKusta enenmpää, vaan kivenmpaan kysymykseen: Miksi juuri Seppele? No Seppele on ihanan aktiivinen paikka, jossa sattuu ja tapahtuu. Täällä on sitä jotain, mitä tallilta jossa käyn puuttuu. Nimittäin yhteishenki. Ja Sebe on ihana paikka kaikkine kuvine ja teksteineen. Toivon että tärppää. Tähän hakuun panostin enemmän kuin muihin, koska Sikke on koko ajan ollut toive number one. Pusut Sikelle, ja terkut Pipsalle! ♥: Akku // e: Onko hoitajakurssi oltuna suoritettuna? Laitan tähän viel, jos ei oo pakko, niinmä oon ainakin käynyt hoitajakurssin
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 14, 2012 15:53:54 GMT 2
Hoitajahaku. Haluan Siken koska, se vaikuttaa kivalta ponilta. Ja haluan tän ponin niin kovasti hoitsukseni. Siken ja Pipsan tutustuminen: Kävelin hiekkatietä kohti Seppeleen joka näytti hienolta paikalta. Näin kävelessäni Pipsan. "Moi Pipsa" minä huudahdin ja Pipsa tervehti takaisin. Minun oli aika mennä katsomaan Sikkeä joka oli tarhassa. Kun näin Siken, minä ihastuin siihen paljon. Silitin vähänaikaan Siken pehmeää ihoa. Menin takaisin Pipsan luokse ja Pipsa näytti minulle paikkoja. Ensin Pipsa näytti minulle kerhohuoneen joka oli rauhallinen ja lämmin. Seuraavaksi kävelimme tarhoille ja Pipsa näytti missä Sikke on tarhassa. Ja Pipsa näytti myös maneesin sekä kentät. Maneesi oli minun mielestäni iso. Pipsa näytti minulle myös muitakin hevosia ja nekin olivat myös hienoja. Näin kun joku harjaili sen hoitsuaan. Menimme takaisin kerhohuoneseen ja otimme kupin mehua ja keksiä ja aloimme juttelemaan. Haluatko kertoa kokemuksista? Pipsa sanoi ja minähän vastasin "Joo voin kertoa". Aloin puhumaan. "Eli mä oon ratsastanut aika paljon ja oon menny myös vuoniksella ja osaan jotenki hallita hevosta. Tykkään eniten esteistä ja olenkin hypännyt 90cm eli aika korkeita. Ja paras rotuni on shettis ja vuonis. Vuoniksella olen hypännyt noin 80cm ja oon menny koulua vuoniksella HC. Tykkään Sikestä ja se onkin minulle sopivan kokoinen koska, en halua isompaa hevosta mutta, voin tunneilla mennä isommallakin ettei pakko ole mennä Siken kokoisilla tai sitä pienemmillä". Menemme Siken tarhan luokse ja katsomme mitä hän tekee siellä. Näimme kun Sikke piehtaroi ja teki ilopukkeja vaikka olikin hellepäivä. Minulla oli kyllä aika kuuma joten piti juoda aina välillä ettei tulisi nestehukka. Haimme tallista Pipsan kanssa ämpärin ja täytimme ämpärit kylmällä vedellä ja kannoimme ämpärit hevosten luokse että hekin saisivat hieman juotavaa. Katsoimme Pipsan kanssa kun Sikke leikki vedellä mutta, kyllä se joikin sitä. Pipsa ja minä päätimme mennä Siken tarhaan, jossa oli Taiga ja Pella. Menimme Siken luokse ja silitimme Sikkeä. Sikke tuli reippaasti tervehtimään meitä, mutta se oli vähän ujo kun oli uusi ihminen hänen lähellä. Pipsa rauhotteli Sikkeä. Taiga ja Pella tulivat meidän luoksemme myös ja Taiga tuuppaisi minua vähän. Pipsa sanoi "Älä huoli se vaan tutustuu sinuun" Minä vastasin "Joo, en minä pelkääkkään koska, minua on purassut yks hulluhevonen joka myytiin mutta en tiedä minne". Sitten Sikke tönäisi minua. "Oletpas hassu poni" naurahdin ja Pipsa naurahti myös. Menin viemään laukkuni kerhohuoneseen jossa oli tyttöjä juttelemassa kaikenlaisista asioista jotka ei kiinnostanut minua. Kävelin portaita alas kohti tallia ja menin takaisin Siken tarhan luokse jossa Pipsa odotti minua. Katsoin Sikkeä silmiin ja totesin "Jos saan sinut hoitsuksi niin lupaan hoitaa sinua melkeimpä jokapäivä" Pipsa sanoi minulle "Haetaampas nytten naru ja talutetaan Sikke karsinaan ja harjaillaan se.
Otin narun ja kävelimme Pipsan kanssa Siken tarhaan ja talutin Siken karsinaan. Pipsa käveli minun vieressäni. Pipsa aukaisi Siken karsinanoven ja kaarsin Siken turvan kohti tallia. Laitoin oven ravolleen ja Pipsa kävi hakemassa Siken harjapakin. Otin harjapakista harjan ja harjailin Sikkeä ja Pipsa harjasi toiselta puolelta. Harjauksen jälkeen otin kaviokoukun ja puhdistin kaikki neljä kaviota. Sikke oli tälläkertaan kiltti. Sitten Pipsa kysyi minulta "Haluatko ratsastaa Sikellä?" Minä nyökkäsin iloisena ja sain lainata tallilta kypärää koska, omani ei ollut mukana. Menin hakemaan kerhohuoneesta kypärän ja sovittelin kaikkia kypäriä siihen saakka kunnes löysin sopivan kypärän. Pipsa oli laittanut jo satulan ja minä sain laittaa suitset. Menin satulahuoneseen ja otin sieltä Siken suitset ja kävelin suitsi kädessä Siken karsinaan. Laitoin sievästi ohjat kaulalle ja laitoin toisen käteni pään toisellepuolella ja pidin suitsia ja työnsin kuolaimet Siken suuhun. Ensin Sikke ei antanut minun laittaa kuolaimia mutta sittenkun Pipsa rauhotti Siken niin sitten sain kuolaimet. Kun kuolaimet olivat Siken suussa, laitoin leukaremmin ja turparemmin kiinni ja Pipsa vielä tarkisti että ne olivat hyvin kiinni. Laitoin kypäräni päähän ja aukaisin karsinanoven ja otin ohjat kaulalta ja talutin Siken manesiin.
Kun olemme maneesissa, Laitan ohjat takaisin kaulalle ja Pipsa vielä kiristää satulavyötä ettei vaan käy että minä tipun. Minä laittoin jalustimet kummaltakin puolelta alas ja sitten ponnistan Siken pehmeään selkään ja Pipsa laittaa vielä jalustimet sopiviksi. Pamautin sievästi pohkeita ja otin alkukäynnit. Siken käynti oli ihastuttava, se oli sopivan reipas.
Vähänajan päästä otin ohjat käsiin ja tein käynnissä voltteja ja kaikenlaisia kiemuroita. Sitten vaihdoin suunnan ja otin ravin ja tein toiseen suuntaan myös kiemuroita. Siken ravi oli ihanan pehmeä ja ravi oli myös sopivan reipas. "Sikke on tosi kiva" minä sanoin Pipsalle. Pipsa naurahti ja sanoi "Hyvä että pidät siitä, minäkin pidän Sikestä mutta, onhan muutkin kivoja". Tein pitkälle sivulle kiemurauran käynnissä ja pitkällä sivulla ravasin niin isoa ravia kun poni vaan pystyi. Siken liikkeet sujuivat hienosti ja asettelu meni myös hyvin. Olin tyytyväinen Sikkeen joka on tosi ihana. Toistin mielessäni "Kumpa minä saisin Siken hoitsuksi" Sitten otin käynnin ja vaihdoin suunnan ja aloin laukkailemaan.
Tein toiselle pitkälle sivulle kiemurauran ja toisen pitkänsivun laukkasin ja tein laukassa myös pääty-ympyrän. Otin ohjat käsiin ja siirsin Siken raviin ja käänsin Siken kiemurauralle. Lyhyellä sivulla menin perusistuntaan ja valmistelin laukan nostoa. Kun olin kulmassa, nostin laukan ja laukkasin pitkääsivua pitkin ja tein myös pääty-ympyrän. Vähänajan päästä otin ravin kautta käyntiin ja annoin Sikelle pitkät ohjat ja oatin jalat jalustimelta ja venyttelin jalkoja.
Tunnin jälkeen talutin Siken karsinaan ja Pipsa kävi pesemässä kuolaimet ja minä otin satulan ja vein satulan satulahuoneseen. Menin kerhohuoneseen ja otin kypärän ja laitoin kypärän takaisin sinne missä se olikin ja otin mehua. Illalla minun oli aika mentävä kotiin. Mutta ensin sanoin heipat Sikelle ja Pipsalle ja kiitin Pipsaa.
Miksi juuri Sikke?: Haluan Siken koska, tykkään Siken kokoisista poneista ja se on minulle juuri sopiva.
Ulkonäköni: Eli oon Vaalee tukkane tyttö ja minulla on päälläni yleensä punainen huppari.
Toivottavasti tämä tarina kelpasi, haluan kovasti Siken hoitsuksi!
Terkut Pipsalle ja Sikelle! ja hyvää syksyä.
Syksyin terveisin: Kate
|
|
Taru
Perustallilainen
Posts: 195
|
Post by Taru on Oct 15, 2012 20:37:02 GMT 2
Siken hoitajaksi? Niin, olen nyt tässä miettinyt toista hoitohevosta. Siken hoitajahaun auettua aloin miettiä, olisiko Sikke sopiva hevonen toiseksi hoitohevoseksi. Päädyin hakemaan, koska Sikke valloitti sydämeni vuonismaisilla eleillään sekä hieman erilaisilla luonteenpiirteillä. Minähän olen ollut Seppeleessä hoitajana vasta muutaman viikon, eikä siten voi olettaa mitään suurta kokemusta Seppeleporukassa. Olen kuitenkin suht’ aktiivinen hoitaja, kirjoittelen sellaisia keskipitkiä tarinoita ei-niin-inspiroivina aikoina. Pyrin kuitenkin aina kirjoittamaan, vaikkei sitä inspiraatiota löytyisi heti joka puun takaa. Nyt minulla on kuitenkin melkoisen paljon inspiraatiota, ja olisi kiva päästä purkamaan sitä Sikkeen. Humua en kuitenkaan unohda, vaikka sattuisinkin saamaan kaksi hoitsua. Pyrkisin kirjoittamaan tasapuolisesti molemmille hevosille, sekä piirto onnistuisi aina joskus. Sikke vaikutti inspiraationtäytteiseltä ja ”Ikuinen ystävä”-tyypiltä, jota voisi aina hoitaa hymyssä suin (paitsi silloin kuin se on piehtaroinut…). Sikessä on myös rutkasti unelmien hoitohevosen piirteitä, vaikkei se heti kättelyssä saata vaikuttaa siltä. Auttaisin mielelläni Pipsaa Siken kanssa, enkä jäisi vain tyhjänpantiksi seisoskelemaan. Vaikka tammaneiti on hieman vaativaa sorttia, ei se tarkoita, etteikö se olisi hyvä hoitohevoseksi. Kaipaan hoitohevosessa haasteellisuutta ja sitähän Sikke osaa tarjota. Suunnitteilla on jo jos jonkinlaista, tutustumista ja pieniä kokeiluratsastuksia. Toki en ole heti ensimmäisenä hyppäämässä selkään, vaan tutustuminen uuteen hevoseen on aina A ja O. Ilman kunnollista tutustumista ei pääse jyvälle hevosen luonteesta, eikä siten voi tietää, mitä metkuja Sikellä on takataskussaan. Parasta oppia tuntemaan Siken eleet, jotta osaa käsitellä sitä. Minulle tutustuminen ei tuota ongelmia – Siken kanssa olen valmis uhraamaan aikaa, enkä ole kiirehtien ratsastamassa metrin esteitä. Eli rauhallisesti edeten uusiin haasteisiin! Seppele on juuri se upein virtuaalitalli, niin ulkonäöllisesti kuin tallihenkensä puolesta. Olen jo hoitajana, mutta toinen hoitohevonen olisi piste iin päälle. Saattaa olla, että olen hakemassa toista hoitohevosta liian aikaisin, mutta en voi olla hakematta, koska tuskin ihan heti tulee tilaisuutta hakea Siken hoitajuutta. Päätän nyt ottaa härkää sarvista, vaikkei unelma toisesta hoitohevosesta toteutuisikaan! ”Taru on rehti ja reipas neiti, joka on aina valmis uusiin haasteisiin. Esteisiin ja peltolaukkoihin hurahtanut, korpinmustat hiukset omaava nuori neiti on myös mitä luotettavin ystävä”. Tällainen Taru, mahdollisesti Siken uusi hoitaja, on luonteeltaan. Minusta voisi olla apua Siken jukuripäivinä, kuten myös, kun aikasi ei riitä yksin Siken hoitamiseen. Haluan todella olla osana Siken elämää – enkä muuten olisi täällä hakemassa tuon upean ilmestyksen hoitajuutta. Piste iin päälleSaapastelin koleassa syysilmassa kohti Seppeleen tallia. Odotin kovasti Pipsan ja eritoten Siken tapaamista. Seppeleen tuttu tallipiha avautui silmieni eteen. Aavistin heti, ettei kaikki ollut kondiksessa. Elli talutti Brisiä tallista. Näin, kuinka hän pidätteli kyyneliään. ”Onko jotain sattunut?” Kysyin, kuin en näkisi, että hän pidätteli itkua. ”Se lähtee Irlantiin, kuten minäkin. Mutta Bris jää Jossun hoivaan, minä olen Irlannissa vain viikon. En tiedä, palaisiko Bris enää Seppeleeseen…” Elli kertoi haikeana. Nyökkäsin ymmärtäväisesti. Katsoin, kun Elli talutti suuren tummanruunikon oriin kuljetusautoon. Bris upea hevonen, kerta kaikkiaan mahtava. Minuakin harmitti Brisin lähtö, vaikken ollutkaan mitenkään yhteydessä sen elämään. Elli hymyili hieman, mutta ei niin riemuisesti, kuin olisi oikeasti innoissaan. Brisin kohtalo harmitti minua, mutta nyt päätin katsoa tulevaa säteilevin silmin. Minullahan oli tämän päivän kohokohta vielä kokematta – pääsisin tutustumaan vuonohevoseen, joka olisi toivottavasti tuleva hoitohevoseni. Pipsa tuli iloisesti vastaan. ”Moikka! Tulehan peremmälle, tutustumaan Sikkeen. Se on täällä yksityissiiven puolella.” Pipsa kertoili ja minä tyydyin vain nyökkäilemään. Sikke hirnahti kipakasti huomatessaan omistajansa saapuvan. Rapsuttelin tallin ääniä kuuntelevaa Sikkeä sillä aikaa, kun Pipsa kertoi Siken tavoista, hoito-ohjeista sekä muista nippeliasioista. Kuuntelin pelkkänä korvana, nyökkäilin välillä. ”Tutustupa sinä rauhassa Sikkeen, käyn hakemassa sen harjat.” Pipsa sanoi ja hymyili hieman. Nyökkäsin taas ja heti Pipsan lähdettyä aloin puhella Sikelle mukavia. Poni tuntui rauhalliselta ja todella mukavalta. Saatuani harjat Pipsalta aloin heti harjaamaan paksukarvaista otusta todenteolla. Sikke seisoi melkein kokoajan paikallaan, jota arvostin hevosen luonteessa. Sikke ei kuitenkaan ollut pystyyn kuollut, vaan liikutteli korviaan ja pärskähteli riemukkaana. Satuloimme Siken kunnon harjaustuokion jälkeen yhdessä. Sikke seisoskeli tyynenä paikallaan, vaikkei satulavyön kiristys ollutkaan vuoniksen lempitoimenpide. Naurahtelin tamman nyrpeälle ilmeelle. Pipsa lähti vaihtamaan ratsastustamineita, jonka aikana sain taluttaa Siken kentälle. Olin saanut luvan verrytellä Siken valmiiksi, koska Pipsalla oli muutama asia hoidettavana ennen ratsastusta. Nousin tarmokkaasti selkään ja onnekseni omasin napakan ratsastustyylin. Otin ohjia hieman käsiini ja suuntasin katseen eteenpäin. Kuten kaikki ratsastustunnit, tämäkin alkoi kunnollisilla alkukäynneillä. Ratsastin voltteja sekä muita kiemuroita aika kauan. Sikke alkoi tuntua taipuisalta, vaikka yleensä vuonikset eivät ole maailman taipuisampia eläimiä. Ravasin pari kierrosta, kunnes Pipsa tuli paikalle. Luovutin Siken Pipsalle hymyssä suin. ”Sikke on kyllä tosi ihana!” Huudahdin ja otin kypärän pois päästäni. ”Mmm.” Pipsa mumisi ja nousi Siken selkään. ”Mä meen tänään hieman esteitä, sä voit auttaa nostaan puomeja ja sellasta.” Pipsa sanoi ja aloitti ravailemaan. ”Sopii!” Huudahdin toistamiseen. Raahasin maneesista muutaman puomin ja estetolpan. Pipsa sanoi, että voisin laittaa muutaman puomin kentän reunustalle. Nyökkäsin ja raahasin puomit Pipsan osoittamalle pitkälle sivulle. Pipsa ratsasti puomit muutaman kerran ravissa. Sikke näytti reippaalta mutta kuuliaiselta. Se harppoi puomisarjan yli pärskähdellen. ”Nyt pari estettä kehiin!” Tyttö huudahti vuoniksensa selästä. Nostin muutaman 60cm korkean esteen, jotka Sikke hyppäsi tarmokkaasti ja riemukkaasti. Toimin esteiden nostajana ja sainkin nostella/laskea niitä aika usein. Katselin Siken ja Pipsan menoa lumoutuneena – Jonakin päivänä minä ja Sikke ratsastamme suurissa estekilpailuissa. Jos vain saan Siken hoitohevosekseni. ”Lasketko ne esteet jo?” Pipsa naurahti. ”Ai, anteeksi!” Puhisin takaisin ja laskin esteet 40cm korkeiksi. Sikke alkoi osoittaa väsymisen merkkejä, joten Pipsa päätti ottaa loppuverryttelyt. Hyppäsin aidalle istumaan, kun olin vienyt esteet maneesiin. Pipsa lopetteli ratsastustaan. Tyttö käänsi Siken keskihalkaisijalle ja laskeutui notkeasti selästä. Hoidimme Siken tallissa. Sain kunnian viedä tamman tarhaansa. Talutin innokkaan Siken takatarhoihin. Menin vielä taukohuoneeseen juttelemaan Pipsan kanssa. Sikke olisi piste iin päälle hoitajataipaleellani!
Eli tällainen hakemus =) Toivon Siken hoitajuutta, tulisin hoitamaan sitä innolla ja aktiivisesti. Kiitosta vain, jään odottelemaan maltillisesti tulosta Odottavaisin miettein, TaruPS. Kuvanäytöt pian!
|
|
Nuanda
Perustallilainen
100%
Posts: 102
|
Post by Nuanda on Oct 17, 2012 6:27:41 GMT 2
Tadaa! Nyt lähtee Ninnikin tähän kelkkaan. Kerronkin koko jutun vaihteeksi tarinan voimin!
-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-
Astelin kyllästyneenä tallipihassa, kunnes pihaan ajoi auto. - Pipsa! hihkaisin. Pipsa asteli reippaasti luokseni. - Taisit sie tulla hakeen Sikelle hoitajaksi! No, tervetulloo! hän naurahti.
- Miksi just sie haluat Sikelle? - Se mestaripiehtaroija sopis justiinsa mulle. Heittäydyn äkillisen inspiraation kelkkaan nähdessänikin tamman. Haen sille, sillä haluaisin saada kokea elämyksiä juuri unelmieni hevosen kanssa. Lisäksi Sikellä on mukava luonne, ja se on sopivan kokoinen. En kasva yli ponikoon. Tavoitteena olis päästä hengaamaan oiken kunnolla Seben arkeen ja Siken upeaan elämään. Tamma saisi liikuntaa enemmän ja haluaisin myös osallistua Sebeläisten tapahtumiin. Mutta jokapäiväiseksi elämänkumppaniksi haluan juuri Siken!
- Harkinnassa, Pipsa hymähti. - Kertoisitkos sie itsestäsi? - No, ulkonäöstä ei ole vielä hyötyä. Olen sympaattinen ihminen, ja teen kaiken täydestä sydämmestä. Olen aktiivinen, 14v juuri täyttänyt ja todella pitkäaikainen jos vaan uskallat luottaa sanoihini. Olen hevosten kanssa pesunkestävä. Osaan kaikki perusjutut, mutta voinhan mä muutenkin harjoitella muita juttuja. Ähh, nyt varmaan kieltäydyt: Mä oon aika alottelija, mut Mä rakastan Sikkeä jo! Oon kyllä hypännyt ja tehnyt laukanvaihtoja ja ratsastan hyvin myös itsenäisesti, tai ainaskin Myntillä. Et osaan mä. Ennätykseni on 40cm. Ja pisteenä iin päälle, mä oon tosi kova maastoilija ja maastakäsittelijä. Olen erittäin ahkera päiväkirjan pitäjä, ja osaan kirjoittaa persoonallisesti. Tarinoiden ulkonäkö on siisti. Kirjoitan suunnilleen tällaisia tarinoita ( näytti käsillään tän tarinan pituuden ). Ainiin ainiin, olen myös sitkeä kuin piru itse. Jos plussia haluat etsiä, niin oon ainaskin suorittanut hoitajakurssin. Mulle kelpaa oikein hyvin hevosen lämmitys tilannetta kuin tilannetta varten, nautin taluttelusta siis. Ei muuta sitten.
- Mennäänkö katsomaan Sikkeä? Vai etkös sie haluu? Pipsa kysyi. - Joo, vaikka heti! Menimme Siken luo tarhaan. Se piehtaroi. Pipsa vihelsi ja pystyharja juoksi luoksemme. Se haisteli minua, mutta ei ollut jännittynyt. Silitin turpaa.
Yhtäkkiä puhelimeni soi. - Nenu, heti kotiin! - Yes, mother... - Ja vikkelään! - Viel tunti. - Sovittu! äiti sulki luurin.
Lopuksi harjasimme Sikkeä ja katsoin kun Pipsa satuloi. Näytin, kuinka hyvin käsittelin tammaa. Katselin hetken Pipsan ratsastusta ennen lähtöäni. Miten onnekas onkaan Siken tuleva hoitaja?
Tämä hakemus loppuu nyt. Onnea muillekkin ja terveisiä Sikelle & Pipsalle!
PS. IRL oon harrastanut virtuaalisia 4v ja oikeita 6v, mut Niina on katos alkeiskurssilainen.
|
|
Emsku
Perustallilainen
Posts: 126
Hoitoheppa: Rosa
Koulutaso: He B
Estetaso: 80cm
|
Post by Emsku on Oct 19, 2012 19:13:09 GMT 2
Heippa Anne, Pipsa ja muutkin Sebeläiset! Se olen siis taas mä, Emsku, joten varmaan huomasitte, etten vähällä luovuta. Pitkän harkinnan jälkeen kirjoitan nyt tämän hakemuksen Siken hoitajaksi. Nyt sormet savuamaan. Vähän kopioitu edellisestä hakemuksestani. Eli vielä kerran: Kuka se Emsku nyt olikaan? Emsku on 13wee superhypermega hevoshullu neitonen. Hevosella ei hänen mielestään ole mitään väliä, oli se sitten pieni shettis tai suuri shire, kuuma puoliverinen tai laiskahko vuonis, halaamaan on päästävä. Emsku menee läpi vaikka harmaan kiven jos siihen liittyy hevonen. Tähän tyttöön on todella helppo tutustua aremmankin ihmisen, sillä Emsku yleensä aloittaa keskustelut ja kun hän pääsee vauhtiin on vaikea sanoa mitään väliin, kun tytön suu liikkuu miljoonaa ja uusi asia tulee mieleen ennen kuin toinen on ehtinyt loppua. Toisin kuin ihmisten, hevosten kanssa Emsku on yleensä hiljainen ja "juttelee" enimmäkseen eleillään ja mielentilallaan, joskus kyllä sanoillakin. Suuttumaan Emsku on vaikea saada ja pistareissa hän usein lipsauttaa epätoivoiselle kaverilleen vastauksen, koska hän on liian kiltti sanoakseen ei. Emskulla on pitkät vaaleanruskeat hiukset ilman otsatukkaa, jotka tallilla menevät yleensä ponnarille tai kahdelle letille, joskus ihan vaan auki. Tyttö on 160 senttiä pitkä ja siro. Kesäisin käyttää tallilla toppia tai T-paitaa ja ratsastushousuja. Talvella jotain takkia. Silmien väriksi hän on äidiltään perinyt vihreän. Emsku on hulluna cocikseen ja nougat suklaapatukoihin. IRL olen ratsastanut neljä vuotta. Virtuaalitalleilla aloin käydä joskus kaksi vuotta sitten. Tutustuminen Pipsaan ja Sikkeen... Käänsin punaisen joponi Seppeleen pihaan. Vatsassa lenteli perhosia, samalla kun parkkeerasin menopelini tallin kulmalle. Tapaisin tänään Pipsan ensimmäistä kertaa. Hörppäsin muumilimsaa kädessäni olevasta pullosta ja astelin sisälle talliin. Joku tyttö kyyristeli käytävällä poimimassa maahanpudonneita harjoja. - Moi. Tiedätkö sä missä Pipsa on? kysäisin. Tyttö sai harjat kerättyä ja suoristi selkänsä. Huomasin vasta nyt, että tytön käsissä olevassa harjapakissa luki "Rotta". - Tiedämpä hyvinkin. Mie nimittäin olen Pipsa! hän naurahti ja jatkoi. - Ja sie taidat olla Emsku, eiks vaan. Nyökkäsin. - Mennääs kattomaan sitä Sikkeä, Pipsa sanoi ja näytti minulle tietä vuonohevosen karsinalle. -Voi, kuiskasin nähdessäni Siken suloisen karvaisen pään. - Se on ihana! - Kyllä maar, sanoi Pipsa ja meni karsinaan. Rapsuttelimme tammaa hetken ihan hiljaa, kunnes Pipsa rikkoi hiljaisuuden: - Miks sie muuten haluaisit Siken hoitsuksi? - Se vaikuttaa niin hauskalta otukselta. Tykkään sellaisista vähän velmuista hevosista, jotka keksii kaikkia jekkuja hoitajalle. En silti halua mitään liian jekkuilevaa hoitsua, koska haluan viettää hoitsun kanssa sellaisia leppoisia hoitohetkiä. Ratsastaminenkin on paljon hauskempaa, kun hevonen ei vain löntystele eteenpäin, vaan siinä on jotain eloa, selitin. Pipsa nyökytteli pyöritellen samalla Siken otsatukkaa sormiensa välissä. Kävimme hakemassa Siken harjat, satulan ja suitset. Pipsa antoi minun harjata ja satuloida Siken yksinäni, jotta hän näkisi miten osasin käsitellä hevosta. Harjasin tamman ihan perusteellisesti. Aloitin kaulasta ja jatkoin alaspäin lapoihin ja ryntäisiin, seuraavaksi etujalkaan, selkään ja vatsaan, lopuksi lautaseen ja takajalkaan. Harjasin toisen puolen samalla tavalla. Sikke seisoi koko homman ajan kauniisti ja korvat hörössä. Puhdistin vielä kaviot ja aloin satuloida. Sain satulan heivattua hyvin selkään ja siirryin suitsiin. Kohotin kuolaimet tamman turvan eteen, mutta se ei ilmeisesti olisi välittänyt ottaa niitä suuhunsa. Pujotin sormeni Siken suupielestä ja kutittelin vähän sen kieltä, mikä sai sen avaamaan suunsa. Kun tamma oli valmis Pipsa talutti sen maneesiin. Hän tarkisti vielä varusteet ja nousi selkään. Minä kiipesin katsomoon ja jäin seuraamaan heidän työskentelyään. Kun Pipsa oli ratsastanut tarpeeksi, veimme Siken takaisin talliin. Se oli hiukan hionnut joten pyyhein sitä vähän märällä sienellä, jonka jälkeen laitoimme sille loimen. Pipsa antoi sille myös pienen tupsun heinää. Kävelimme vieretysten ulos tallista ja Pipsa sanoi hymyillen: - Sie taidat olla ihan kelpo tyyppi, mutta katotaan nyt miten käy. Sanoimme heipat ja hyppäsin pyöräni päälle. Sikke oli ollut kivempi kuin mitä olin kuvitellut. Nyt täytyi vain jäädä toivomaan parasta. Miksi juuri minut pitäisi valita Siken hoitajaksi? Olen aktiivinen, luotettava ja asiallinen. Siinä muutama syy Onnea kaikille hakioille!!!
|
|
Kirsikka
Perustallilainen
Posts: 215
Koulutaso: HeA
Estetaso: 110cm
|
Post by Kirsikka on Oct 22, 2012 22:56:00 GMT 2
Hei Pipsa! Minä, Kirsikka, haen hoitajaksi ultra söpölle vuonis neidollesi Sikelle. Olen Kirsikka, tutummin Kimi, 16 vuotias tyttö. Hevosia rakastan yli kaiken, joten nyt olisi pelkkien tunneilla käymisien jälkeen hoitohevonen toivomuslistalla. Olen rento, maanläheinen, spontaani ja huumorintajuinen. Mutta kuitenkin järkevä, suht tarkka ja johdonmukainen hevosten kanssa. En hätkähdä turhista, vaikka hevonen yrittäisi vetää höplästä. Olen sosiaalinen ja minuun on helppo tutustua. Huonoja päiviä minulla on tuskin koskaan. Olen ponikokoinen ja kevyt, joten voisin Sikellä ratsastella. Hevostelu ja ratsastus kokemusta semmoset 9 vuotta. Hoitokokemusta löytyy kun landella vielä asuessani minulla oli ylläpitoponi muutama vuotta. Kaikenlainen ratsastus on mieleeni, mutta kyllä olen maastoilu- ja esteihminen. Olen valmis harrastamaan Sikke neidin kanssa muutakin aktiviteettiä kuin ratsastusta ja harjausta, esim maastakäsin työskentelyä. Haluan luoda hevoseen tiiviin suhteen, niin että luotamme toinen toisiimme. Miksi sitten haluan Siken hoitajaksi? No, ensinnäkin se on suloinen tamma, jolta löytyy kuitenkin sitä jotain. Pidän poneista, joilta löytyy pippurisuutta, pilkettä silmäkulmasta ja joiden kanssa pitää oikeasti tehdä vähän töitä. Sikke on myös sopivan kokoinen ja sen osaaminen on minulle hyvällä tasolla. Olen valmis myöhemmin kisaamaan/valmentautumaan, jos Siken kanssa se yhteinen sävel löytyy. Puskaratsastus näin aluksi riittä kuitenkin vallan mainiosti. Olisi kivaa hoitaa yksityishevosta, koska sen kanssa saa tehdä asteen enemmän asioita kuin tuntihevosen kanssa. Sikke toisi varmasti iloa ja tekemistä arkielämääni. Ja eihän tuollaista pörröistä nappisilmää voi vastustaa! Esittäytymis tarina:Kaarran skootterillani Seppeleen tallin pihaan. Minua harmittaa sateinen ja kylmenevä sää, mutta se menee ohi kun ajattelen mitä varten tulin tänne; tapaamaan Pipsaa ja hänen poniaan Sikkeä. Olin tavannut Pipsan jo hoitajakurssilla, kun hän oli neuvonut minut Toivon karsinalle joka oli sopivasti Siken karsinan vieressä. Yritän hillitä kuplivaa intoani kun astun valoisan tallin käytävälle. Onneksi näen melkein heti tutut kasvot. -Moi Pipsa! huudahdan tytölle. Mä olen Kirsikka, haen Sikelle hoitajaksi. -Ai moi, olin just menossa loimittaman Siken, tuu perässä, Pipsa vinkkaa seuraamaan. Seuraan reippaasti kävelevää tyttöä kulman ympäri ja näen vuonis neidon kohottavan kiinnostuneena päänsä karsinassa. Pipsa menee sisään tervehtien hevostaan, ja minä jään ovelle katselemaan. Tyttö heittää kuivatusloimen tamman selän yli ja alkaa samalla kyselemään. -Niin oliko sulla aiempaa hoitamiskokemusta, ja kauan oot harrastanu hevosia? Pipsa kysyy suoristaessaan loimea. -Joo oli mulla pari vuotta taaksepäin ylläpitoponi jonkinaikaa, ja hevoskärpänen puri mua jotkut 9 vuotta sitten, vastaan yrittäen olla tuijottamatta Sikkeä koko ajan. -Entäs ratsastuspuoli? Pipsa jatkaa. -Yhtä pitkään olen ratsastanut ja menen ihan mielellään koulua, maastossa sekä esteitä. Oon ruvennut jo kaipaamaan kisaamista, mutta ei ole tullut tilaisuutta sen ylläpitoponin jälkeen. Eli siitäkin on kuitenkin kokemusta. Pipsa sai loimen viimeisenkin soljen kiinni ja minä sain luvan tehdä lähempää tuttavuutta Siken kanssa. Annoin sen haistella kättäni ja naurahdin kun se pärskäisi ja ravisteli päätään. Rapsulin neitiä kaulalta, ja se näytti pitävän siitä. -Miksi sä sitten haluat Siken hoitajaksi? Pipsa kysyi silittäen siken otsaa. -Mä haluan nyt pienen tauon jälkeen aktiivisempaa hevostelua ja hoitoponi olisi just sitä mitä kaipaan. Ja Sikke ei kuulemma ole sellainen automaatti, niinkun että siitä löytyy pippurisuutta. Mä tykkään sellasista hevosista joilla on pilkettä silmäkulmassa ja joiden kanssa pitää tehdä vähän töitä. Siken osaaminen koulussa ja esteillä on hyvä mulle, ja eihän tämmöstä suklaasilmää voi vastustaa, vastaan ja katsahdan hymyillen Sikkeen. -Ok, no hyvä ettei Sikke ainakaan näillä näkymin sua vihaa, Pipsa sanoo naurahtaen. Ei mulla kai sitten ollut muuta kysyttävää. -Niin, onneksi. Ja kiitos kun sain kallista aikaasi, vastaan hymyillen. Taputan vielä Sikkeä kaulalle ja kättelen Pipsaa. Annan hänelle vielä kirjallisen hakemukseni joka sisältää myös tietoni. Sanomme kumpikin heipat ja kävelen skootterilleni. Hymyilen itsekseni niin leveästi kuin vain voin, koska minusta tuntuu että tapaaminen meni ihan hyvin. Käynnistän skootterini ja voin ajaa kotiin hyvillä mielin odottamaan onnistaisiko minua. Sitoutuisin hoitamaan Sikkeä aktiivisesti ja pitkäaikaisesti. Olisi mahtavaa olla osa Siken (ja sinun) elämää. Toivotavasti onnistaa. Terveisiä sinulle ja Sikelle, Kirsikka
|
|
|
Post by jennifer on Oct 24, 2012 20:51:52 GMT 2
Heips! Kun huomasin vuonistamma Siken hoitajahaun olevan auki, harkitsin kauan ennen kuin klikkasin viestikentän auki ja aloin näpytellä. Aiemmat hoitohevoshakemukseni Seppeleessä olivat menneet penkin alle, mutta kaivauduin tarmokkaasti esiin piilostani, nyt päätin nimittäin yrittää. Olen kauan hamuillut päästä mukaan Seppeleen porukkaan, johtuen tallin hienoista kuvista, aktiivisuudesta, loistavasta ilmapiiristä, sekä mukavista ihmisistä sekä hevosista. Seppeleessä tuntee olonsa kotoisaksi, ja voi olla varma, että muut ottavat mukaan tekemiseen. Tapahtumia täällä riittää, josta erityisesti plussaa, sekä myös siitä, että hoitajat ovat aktiivisesti mukana. Olen siis sama Jennifer kuin aiemminkin, profiilin perusteella päätin estää sekaannukset ja tehdä profiilin puhtaana uudelleen.
Minä olen seitsemätoistavuotias, pitkä- ja mustahiuksinen hevostyttö, joka rakastaa esteitä. Olen kokenut niin jukuripäistä, pukkiponeista kuin myös itse rauhallisuuksista. Olen noin 155-senttiä pitkä, eli lyhyehkö tyttö. Olen ratsastanut polvenkorkuisesta, ratsastuskoulutunnit alkoivat kuitenkin vasta kahdeksanvuotiaana. Olen hypännyt paljon, kouluakin vääntänyt - vaikkei laji kuulukaan lemppareihini. Luonteeltani olen huumorintajuinen, ja minuun on helppo tutustua. Vaikka ratsastus sujuu joskus tärkeämmillä tunneilla vakavin kasvoin, saa minusta tutustuessa hyvän kaverin, joka nauraa oudoimmillekin vitseille, eikä vältä kertomasta itsekin ihan päätöntä herjaa aina välillä. En suutu helposti, joten kustannuksellani pilaileminen ei tuota muuta kuin naurua - ellei kyse ole jostain ihan eri jutusta.
Sikke taas on hyvin mukavan oloinen vuonis, jolta löytyy varmasti potentiaalia monitoimihevoseksi. Esteitä tamman kanssa ylittäisimme varmasti mielellämme, koulukin sujuisi hyvissä merkeissä, ja maastoon lähdettäisiin pilke silmäkulmassa. Vaikka kujeitakin voisi esiintyä, eivät pukkilaukkapyrähdykset tai solmujen avaamiset hermoromahdusta aiheuttaisi, itse asiassa moiset höykytykset voisivat tehdä hyvää päiväaskareiden jälkeen. Sikke vaikuttaa mukavalta, elämäiloiselta ja huvittavalta tammalta. Siihen tutustuessa voi hevosen oikea luonne paljastua - en usko, että tuttavallisuuden teon jälkeen olisivat ihan jokapäiväiset päänmenot mielessä. Sikkeen - ja tietenkin myös Pipsaan - tutustuisin enemmän kuin mieluusti, olisi hauska päästä kokemaan jokapäiväisiä touhuja hassun vuonisneidin kanssa ja touhuamaan mukana Seppeleen arjessa.
Seppele on se mieluinen, hyvin piirretty, iloisella ilmapiirillä varustettu talli, josta löytyy aktiivisuutta ja kommelluksia jokaiselle päivälle. Monet varmasti haluavat päästä Seppeleen kaltaiselle tallille. Monta hoitajahakua olen tietenkin jättänyt väliin - ei jokaisesta voi sitä oikeaa hoitohevosta löytyä! Seppeleessä on paljon hoitajia, yksityistenomistajia ja muuta porukkaa. Mukaan pääseminen olisi minulle iso pala, enkä voi kiistää aikovani olla mukana touhuilussa. Piirtää voisin välillä, tarinoiden kirjoittelemiseen varaisin aikaa. Tapahtumissa yritän olla mukana aina, kun sellaisia sattuu. Tunneillekin voisin välillä osallistua, leireistä puhumattakaan.
Esittäytyminen: Kävelin Seppeleen pihaan käsiini puhallellen. Olin jättänyt hanskat kotiin, eikä kylmä syysilma antanut anteeksi. Vilkaisin ympärilleni, mutta katsoin parhaaksi suunnata heti talliin. Seitsemännessä karsinassa vilahti hallakko, ponimainen pää. Jatkoin kävelyä, ja pian seisahduin vuonohevotamman karsinalle. Sisällä karsinassa touhuili ruskeahiuksinen tyttö putsaamassa tamman kavioita. Kun yskäisin, tyttö laski jalan maahan ja käännähti ympäri. - Ai moi! Sä oot varmaan Jennifer? Mä oon Pipsa. - Moi, sanoin hieman jännittyneenä. - Joo, oon Jennifer. - Tää on Sikke, Pipsa esitteli. Hän rapsutti tamman kaulaa, jolloin se ravisteli päätään ja pärskähti.
- Sä voit tulla karsinaan, Pipsa sanoi vähän ajan kuluttua. - Sikke on tänään ihan hyvällä tuulella. Avasin karsinanoven, pujahdin sisään ja suljin oven perässäni. Ojensin käteni Sikelle, joka nuuskaisi sitä ja käänsi päänsä pois. Sitten se nosti päänsä uudelleen ja katsoi minua hieman kummastuneena. - Haluutko sä ottaa noi kolme viimeistä kaviota? Mä voisin sillä aikaa hakea varusteet. - Voinhan mä, totesin pirteästi. Aikookohan Pipsa ratsastaa...? mietin. Pipsa ojensi kaviokoukun minulle ja pyyhälsi varustehuoneeseen. Minä puolestani kumarruin Siken oikean takajalan kohdalle ja nostin sen ylös. Sikke kannatteli jalkaansa hieman laiskasti, muttei kuitenkaan temmpuillut.
Kun olin putsannut kaviot, Pipsa astui karsinaan satulaa ja suitsia kannatellen. - Mä voin laittaa satulan, jos sä laitan suitset. Käykö? - Juu, käy, hymyilin ja otin suitset Pipsan ojennetusta kädestä. Pujotin riimun Siken kaulalle ja kiersin sen vasemmalle puolelle. Ensin laitoin ohjat kaulalle. Otin kunnon otteen suitsista ja pujotin kuolaimet Siken suuhun. Tamma oli nopea, ja ikään kuin sylkäisi kuolaimet pois suustaan. Toistin otteeni ja sujautin kuolaimet uudelleen suuhun. Sikke yritti hetken protestoida, mutta pujotin niskahihnan korvien takaa ja kiinnitin soljet, ennen kuin se ehti kujeilla enempää. - Valmista tuli.
Pipsa ilmoitti meidän olevan lähtokunnossa, joten avasimme karsinanoven, pujotimme riimun pois Siken kaulalta ja lähdimme taluttamaan tammaa kentälle. Ilta hämärtyi, joten laitoimme valonheittimet päälle ja kävelimme kaartoon kentän keskelle. Pipsa napsautti kypärän kiinni ja kiristi satulavyön. Sitten hän laski jalustimet alas. Pian tyttö oli ponnistanut vuonohevosen selkään ja säätänyt jalustimet sopiviksi. Hän lähti kävelemään uralle vapain ohjin. - Sä saat toimia katsojana keskellä, Pipsa nauroi. - Kyllä sekin mulle käy, vastasin virnistäen.
Kun Pipsa oli ravaillut hetken, hän aloitti kolmikaarisen kiemurauran tekemisen. Hän muisti vaihtaa kevennyksen joka kaarroksessa, ja Sikkekin toimi hienosti avuilla, eikä koittanut muutella suuntaa tai oikoa. Kun Pipsa oli harjoitellut kiemurauraa tarpeeksi, hän teki ensin molempiin päätyihin voltit ja nosti sitten pitkällä sivulla laukan. Ensimmäisessä nostossa Sikke innostui ja pukkaili pari kertaa, mutta sen jälkeen kaikki sujui moitteettomasti. Pieniä poukkoiluja sai tamma pidettyä yllä, mutta muuten laukannostot, sekä laukassa käytävät pääty-ympyrät sujuivat mallikkaasti, ja Sikke eteni kuuliaisesti - ilman välikohtauksia. Pian Pipsa hiljensi ensin raviin, sitten käyntiin, ja lopuksi se sai kävellä uralla hieman vapaamman ohjan kanssa. - Sun vuoro, Pipsa ilmoitti vähän ajan päästä. - Häh...? - Sun vuoro ratsastaa!
Pian seisoin paikallani kuin tatti. Pipsa oli laskeutunut Siken satulasta, ja taputteli tammaa kaulalle. - En mä meinannut, että mä saisin ratsastaa, mutisin. - Eihän mulla oo varusteitakaan... - Sä saat lainata kypärää, Pipsa naurahti. - Ja kyllä noi vaatteet ihan ratsastustamineista menee. Hanskatkin saat lainaan. Mumisin hetken itsekseni, mutta loppujenlopuksi päätin kokeilla. Painoin Pipsan antaman kypärän päähäni ja kävelin Siken vierelle. Vedin hanskat käteen, sitten nostin jalan jalustimeen ja ponnistin satulaan. Pipsa hymyili ja alkoi laittaa jalustinhihnoja sopiviksi. Kun sekin oli tehty, lähdin kävelemään uralle pitkin ohjin. Pipsa lämmitteli käsiään kentän keskellä ja katseli pilke silmäkulmassa uralla köpöttelevää kaksikkoa.
- Voit ravata, Pipsa sanoi vihdoin. Painoin kantapäät paremmin alas - tai no, niin hyvin kuin hankalilla kengilläni vain suinkin sain. Sitten otin ohjat tuntumalle ja puristin pohkeilla. Sikke kuopaisi maata etukaviollaan, mutta jatkoi kävelyä. Maiskautin ja annoin uudelleen pohkeita, jolloin tamma pörähti ja siirtyi ponimaiseen raviinsa. Vilkaisin ulkoetujalkaa, ja avaintoni perusteella vaihdoin kevennyksen. Pipsa antoi minun ratsastaa itsensä tavoin kolmikaarista kiemurauraa, ja sen pari kertaa tehtyäni, antoi Pipsa neuvon vaihtaa suunta. Tein täyskaarron, ja Sikke alkoi vähitellen lämmetä avuilleni. - Saat laukata pitkän sivun. - Ai ton seuraavan? kysyin posket punaisina. - Vaikka, Pipsa naurahti. - Ja sitten voltti päätyyn ravissa. Jos menee hyvin, niin uus laukannosto seuraavalle pitkälle sivulle.
Olin mennä ajatuksissani sekaisin, joten ravistin päätäni ja annoin laukkapohkeet pitkän sivun alussa. Sikke pyöräytti ainakin kolme ilopukkia heti laukannostossa, mutta loppusivun sain laukattua mallikkaasti - lukuunottamatta pieniä takapään heilautuksia vielä sielläkin. Ravivoltti onnistui, ja seuraava laukannosto sujui helposti, heti kun Sikke tajusi, mistä on kyse. Tein vielä ravivoltin ja laukkasin pitkän sivun, kunnes Pipsa hymyili virkeästi kentän keskellä ja neuvoi antamaan vapaan ohjan. Tein työtä käskettyä, ja vähän ajan päästä otin myös jalustimet pois jaloista. Kun Pipsa viittoi minut takaisin kentän keskelle, ohjasin Siken kaartoon ja taputin sitä kaulalle. Heilautin oikean jalkani sen lautasten yli ja laskeuduin maahan jalkoja joustaen.
- Hyvin meni, Pipsa nauroi talutettuamme Siken talliin. Ojensin hänelle kypärän ja hanskat, ja tyttö näytti olevan helpottunut, kun sai vihdoin käsienlämmikettä. - Sikellä on tosiaankin hyvä päivä tänään. - Sikke on tosi kiva ratsastaa, totesin. - Mä en itse asiassa olisi edes halunnut tulla pois. Sen laukka on aika pyörivää, tasaista istua, ja ravi on sellaista ponimaista. - Joo, Sikellä on kiva laukka, ja ravikin mukavaa. Sillä on tosi kiva hyppiä, Pipsa virnisti. - Uskon, vastasin hymyillen. - Kiitti, kun mä sain ratsastaa. Enpä ois uskonut, että tolleen vaan pääsen selkään, kun ilmestyn talliin ilman pilkahdustakaan tallivaatteista. Itse asiassa mä luulin, että mä tuun vaan sanomaan käsipäivää ja häivyn, nauroin hieman hämilläni.
Riisuimme Siken yhdessä, sitten harjasimme sen ja putsasimme kaviot kertaalleen. Harjasin hännän, Pipsa harjan, ja pian loimitimme sen yökuntoon. Ilmoitin surukseni, että minun olisi aika lähteä. Pimeä oli jo laskenut, joten minun oli sanottava heipat tältä päivältä. - Katsotaan nyt, että kenet sä hoitajaksesi valitset, virnistin pian. - Joo, päätöksestä ei tule helppo... Pipsa naurahti. - Mutta, moikka sitten, sanoin vihdoin, ja silitin Siken turpaa. - Moikka, Pipsa vastasi yhtälailla hymyillen ja vilkuttaen. Astuin ulos hyytävän syysiltaan ja lähdin harppomaan kohti kotia.
No niin, tässä sitä nyt ollaan. Toivoisin pääseväni tänne Seppeleen arkea seuraamaan, olemaan mukana tapahtumissa ja puuhailemaan Siken kanssa niitä näitä. Käytän toki aikaa hevoseen tutustumiseen, hoitaminen, taluttaminen ja juoksutus olisi varmasti etusijalla ainakin alkuun. Myöhemmin alkaisin ratsastella Sikellä Pipsan valvonnassa, jos hyvin menisi, niin sitten vain itsenäistä touhuilua ja siitä eteenpäin. Toivon pääseväni hoitajaksi Seppeleeseen, Sikkeen ihastuminen tuo paljon mukanaan! (:
Paljon onnea muillekin hakijoille, hyvän hoitajan Sikke saa joka tapauksessa!
- Jännittynein odotuksin, Jennifer
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 25, 2012 18:09:16 GMT 2
Jes, huomasin haun foorumilla, ja innostuin samantien! Haluaisin hoitaa Sikkeä, sillä se kuulostaa mukavan monipuoliselle ja kiltille hevoselle jonka kanssa olisi varmasti helppo toimia niin valvonnassa kuin itsenäisesti. Ajattelin tehdä pienen esittelyn niin itsestäni kuin kirjoituksestani. Minä itse, Sanna. Olen pyörinyt virtuaalimaailmassa -09 vuodesta asti, ja hevosia harrastanut vuodesta -06. Minulla on ollut monta hoitohevosta, ja olen ratsastanut monentyyppisiä hevosia vuosien varrella. Sikkeen ihastuin ensimmäisenä, kun Seppeleen sivut aukaisin. Olen ennenkin ihastellut täällä kuvia, ja ollut muuten vain seuraamassa tallin arkea, joka on tehnyt minuun suuren vaikutuksen, ja haluaisin päästä remmiin mukaan. Osallistuisin Siken kanssa joskus vaikkapa satunnaisesti valmennuksiin, kun Pipsalle sopisi. Joskus voisin sillä myös pienet kilpailut käydä, se olisi mukavaa, ja molemmille hauskaa ajanvietettä! Pipsan kanssa voisin maastoilla, niin Pipsan valvovan silmän alla, ja lopulta itsekkin. Voisin myös lämmitellä Sikkeä aina valmiiksi, ja auttaa kuntoon laittamisessa, verryttelyssä ja kaikessa, mihin apuani vain tarvitset. Pääosin varmaan alottaisin Siken kanssa yhdessäololla, joka kasvattaa molempien luottamusta, ja luo siteen välillemme. Kuten harjailua, taluttelua ja juoksuttamista. Irtohypytyskin on mukavaa. Olen itse todella energinen ja positiivinen, enkä pahastu pienestä. En puhu rumia, ja olen muutenkin siisti suustani. Olen aikamoinen pätkä, siksi päädyinkin hakemaan juuri Sikelle. Nyt viimeiseksi kirjoitan pientä tarinaa, niin saatte jonkinlaisen käsityksen minusta: Käänsin valkoisen Lange Rover -autoni Seppeleen pihaan, ja parkkeerasin muiden autojen rinnalle. Sammutin moottorin, ja vedin avaimet virtalukosta. Hypähdin autostani ulos, ja suljin oven. Painoin ne lukkoon, ja lähdin katselemaan talliin Sikkeä, ja Pipsakin oli luvannut tulla paikalle. Kävelin tallin ovesta sisään. Talli oli tilava, ja siisti. Kävelin käytävää pitemmälle, ja katselin hevosien karsinoita. Pipsa käveli sisään pääovesta Sikke perässä kävellen. Silmäni kiinnittyivät kauniiseen hevoseen. Hymyilin intopiukassa, ja yritin pidätellä intoani juosta halaamaan tuota pörröistä hevosta! Pipsa hymyili aurinkoisesti. - Moikka, luulisin sinun olevan Sanna? Pipsa kysyi minua katsoen, ja pysäyttäen Siken eteeni. - Joo, minähän se. Sanoin naurahtaen, ja annoin Siken nuuhkia kämmeniäni. - Hyvä, harjataanko vaikkapa Sikke läpi? Pipsa kysyi minulta, ja taputti Siken kaulaa. - Tottakai, sopii paremmin kuin hyvin! Sanoin leveä hymy kasvoilleni nousten. Pipsa sitoi Sikkeä kiinni. Hymyilin tyytyväisenä vierellä, ja kävelin lähemmäs silittämään tammaa. - Näytän sinulle varustehuoneen, tulehhan! Pipsa sanoi, ja viittoi minua mukaansa. Lähdin kävelemään Pipsan matkaan, ja Sikke jäi seisomaan somasti karsinaansa. Pipsa veti varustehuoneen oven auki. Katselin huonetta, jossa oli paljon, PALJON varusteita. - Tadaa! Pipsa hihkaisi, ja naurahti makeasti. - Vautsi, hieno varustehuone täällä Seppeleessä. Sanoin, ja hymyilin ilosena. Meinasin suoraan sanoen ratketa innostuksesta kahtia. Pipsa näytti Siken tavaroita, ja missä sen pakki on. - Sanna, ota sinä Siken pakki. Pipsa sanoi, ja iski silmää. - Sopii! Nappasin pakin kantokahvasta tukevalla otteella, ja Pipsa oli jo ovella. - Palataan Siken luokse jo. Pipsa sanoi, ja aukaisi minulle oven. Kävelimme mukavia jutellen Siken luokse. Jätin pakin karsinan edustalle. Aukaisin sen, ja katsoin sisältöä. Pipsa aukaisi Siken loimen, ja veti sen pois tamman selästä. Otin Dandy -harjan, ja kumisuan. Kävelin Siken luokse, ja taputin sitä kaulalle. Pipsa otti kamman, ja tuli siistimään Siken häntää samalla, kun harjasin Sikkeä kumisualla läpi perusteellisesti. - Millaisia hevosia olet ratsastanut ennen? Pipsa kysyi samassa. - Puoliverihevosia ja ratsuponeja eniten varmaankin, vastasin hymyillen. - Puoliveriset ovat hienoja hevosia! Pipsa heitti perään, ja naurahti. - Niin on, toimivat ihan eritavalla kuin vaikkapa suomenhevoset, vastasin ja naurahdin itsekkin. Tunsin oloni jo oikein rennoksi ja kotoisaksi Seppeleessä, talli teki todellakin minuun vaikutuksen! Toivottavasti minäkin tein heihin jonkinlaisen. Tämmönen:) Aika lyhyt, mutta näyttöähän tämä vain oli. Tässä nyt ollaan, loppua kirjoitellaan. Sikke on todellakin kuin unelma, toivottavasti saisin pestin. No, jännitetään nyt päätökseen asti!
|
|
|
Post by Pipsa on Oct 28, 2012 11:40:28 GMT 2
Olin itseasiassa positiivisesti yllättynyt, kun tuli näin paljon varteenotettavia hakijoita Sikelle. Kaikilla teillä oli tosi kivat tutustumistarinat ja oli mukava nähdä, että hakuihin oli panostettu. Tällä kertaa Siken hoitajan paikka menee kuitenkin Kirsikalle :3 Hoitamisen voit aloittaa heti ja jos jotain kysyttävää on, niin laittele miulle vaan rohkeesti yksityisviestiä.
Tsemppiä kaikille muille hakijoille tuleviin hoitajahakuihin, kyllä se vielä nappaa! (;
|
|
saru04
Uusi ihmettelijä
Posts: 6
|
Post by saru04 on Dec 6, 2012 19:56:21 GMT 2
kivaa katselin hoitaja hakuja ja huomasin että sikelle etsitään hoitajaa olen aina halunnut hoitaa vuonista mutta en edes tiädä saanko koska mua ei edes tunneta . mutta silti os kiva saada se hoitsuksi ! ei haittaa vaikka en saisi sitä hoitsuksi.
|
|
|
Post by Miira on Dec 6, 2012 19:59:49 GMT 2
kivaa katselin hoitaja hakuja ja huomasin että sikelle etsitään hoitajaa olen aina halunnut hoitaa vuonista mutta en edes tiädä saanko koska mua ei edes tunneta . mutta silti os kiva saada se hoitsuksi ! ei haittaa vaikka en saisi sitä hoitsuksi. Vastaan nyt Pipsan puolesta: Sikelle näyttää olevan jo löytynyt hoitaja. :--)
|
|
saru04
Uusi ihmettelijä
Posts: 6
|
Post by saru04 on Dec 6, 2012 20:27:32 GMT 2
ei haittaa
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 15, 2012 15:12:06 GMT 2
Moi,
Olisin kiinnostunut Siken hoitamisesta!
Täällä kirjoittaa kauan hevosia harrastanut tyttö Sinttuu. ja rakastan vuoniksia ylikaiken. Kävisin todella usein ja tykkään kaikesta tälläisestä toiminnasta. Toivoisin saavani tämän pestin:)
|
|