Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 21, 2012 12:53:36 GMT 2
Tehtävä 1. Olen pahoillani, skanneri ei toiminut ja känny pilas laadun... toivottavasti kelpaa Tehtävä 2.Seisoimme tallissa harjoittelemassa hevosen loimitusta. Kello oli kuusi, ja Anne oli juuri sitonut Edin kiinni. Hän näytti meille, miten hevonen loimitetaan, ja sen jälkeen saisimme harjoitella sitä käytännössä itse omien kurssihevostemme kanssa. Minä olin jo kokenut loimittaja, joten lähinnä etsin käytännön niksejä, miten homman voisi hoitaa helpommin ja aina samalla tavalla. Oma loimitukseni oli aina onnistunut, mutta vähän se oli vielä hapuilua kun yhtä ainoaa loimitustapaa ei ollut löytynyt. Anne laittoi loimen kaksin kerroin Edin selkään. Se oli Edin takaosan päällä siististi viikattuna pakettina. - Näin aloitatte loimen laittamisen. Laittakaa loimi niin päin, että se on helppo taittaa hevosen rungon päälle suoraan, ilman, että se pitää kääntää, Anne ohjeisti. Hän avasi yhden taitoksen, sitten toisen, ja pian loimi roikkui Edin yllä. Loimi oli melko rypytön, joten vain pieni suoristelu oli tarpeen. - Tällä tavalla loimen saa helposti hevosen päälle, eikä sen paikkaakaan tarvitse juuri muutella tai sitä suoristella sen kummemmin. Sitten vain suoristatte loimen niin, että selässä kulkeva sauma menee hevosen selän linjan mukaan. Okei, sitten laitetaan vyöt kiinni. - Aloitatte kiinnittämällä edessä olevat vyöt. Meidän loimista näkee kulumajäljestä päätellen, monenteen reikään vyö laitetaan, mutta perustarkistuksen voi tehdä vetämällä loimea taaksepäin niin, että hihnat koskevat hevosen ryntäitä. Näin ollen loimen tulisi pysyä suurin piirtein oikeassa paikassaan. Jos se on liian kireällä, loimi jää liian eteen eikä peitä takaosaa, Anne sanoi ja näytti meille, miten loimitus tapahtui. Kikka oli kieltämättä hyvä ja selkeä. - Sitten kiinnitetään ristivyöt. Tarkista, että vyöt kulkevat suorina ristiin ja kiinnitä ne sitten vasta paikoilleen. Toisen vyön voi vetää roikkumaan toisen yli jo ennen kuin toinen kiinnitetään, jotta paikkaa ei tarvitse etsiä sitten myöhemmin, Anne tokaisi. Nyökkäilimme rivissä ja kurkistelimme Edin toiselle puolelle, kun Anne oli kiinnittänyt toisenkin ristivyön. Sitten hän siirtyi kaulan ali meidän puolellemme ja näytti, miten jalkalenkit kiinnitetään. - Loimituksen jälkeen kannattaa vielä kerran suoristaa loimi ja katsoa, että se on hevosen yllä siististi ja peittää sään, ryntäät, on molemmilta puolilta tasan ja siististi. Jos toinen puoli on ylempänä, tulee avata ainakin etuhihnat, jotta ne eivät hierrä hevosta liikutellessasi loimea. Jokainen hihna tulisi aina avata ja laittaa uudelleen, jotta ne menevät oikein hevosen ylle, Anne selitti. Sitten hän näytti meille loimen riisumisen. Anne otti kaikki hihnat auki ja asetti ne siististi selän päälle. Sitten hän taitteli loimen takaapäin hevosen kaulalle aloitusasentoon ja pudisti sen. - Tällä tavalla loimen saa helposti pois eikä sitä tarvitse enää kummemmin viikata. - Nyt te voitte lähteä laittamaan loimitangoilla lepäävät loimet opetushevosillenne, mä tulen tarkistamaan sitten järjestyksessä kun olette valmiit. Jos olen jo tarkistanut opetushevosesi, kuljet mun perässä katsomassa muiden loimituksia. Annan luvan riisua loimen sitten kun olen katsonut, että se menee oikein. Taputin Tiiaa kaulalle ja heitin loimen sen selkään. Asettelin pakettia vähän sen lautasille ja avasin taitoksia kerraten ohjeita mielessäni. Toivoin, että mulla menisi oikein. Siirsin loimen siististi Tiian ylle ja liikutin sitä vähän. Kiinnitin etuvyöt ja ristivyöt ja pidin mielessäni ohjeet. Silittelin ryppyjä, katsoin, että loimi oli keskellä Tiian selkää ja odottelin sitten sen vieressä Annen tuloa. - Okei, katsotaan, miten täällä on mennyt, Anne huikkasi minulle. Justus, Mirri, Selena ja Kirsikka seurasivat Annea karsinan ovelle. Anne astui sisään, taputteli Tiiaa ja vilkaisi loimituksen. Hän kokeili ristivyöt, katsoi loimen paikkaa ja sen siisteyttä. Sitten hän minun helpotuksekseni nyökkäsi. - Oikein on. Voit riisua loimen, mä jään katsomaan. Oletko sä loimittanut aiemminkin? Anne kysyi. Avasin etuvyöt ja huuhdoin epävarmuuden kurkustani. - Joo, mä vaan en ole käyttänyt tätä tekniikkaa, totesin. Kumarruin ottamaan ristivyöt auki ja kiersin toiselle puolelle avaamaan toisenkin ristivyön. Anne katseli, kun laitoin ristivyöt paikalleen ja taittelin loimen siistiksi paketiksi. Pudistin sen ja suoristin jokaisen kulman. - Oikein, Anne virnisti, viittoi minut mukaansa. Heitin loimen tangolle ja vedin Tiian karsinanoven kiinni. Taktiikka oli ollut hyvä, sitä piti ehdottomasti soveltaa jatkossakin. Siirryin hymyillen Bladen karsinalle muiden perässä päivittelemään muiden kanssa loimittamisen ihmeitä. Oli se sitten niin ihmeellistä hommaa, tämä hevosten kanssa oleminen. Noita nelijalkaisia on ihan turha vähätellä! Kiitos aivan ihanasta kurssista Annelle! Tehtävän 3 vastaukset sä saitkin jo .Kiitokset, tehtävät pisteytetty!
|
|
|
Post by Karoliina on Aug 21, 2012 15:13:27 GMT 2
Tehtävä 1:Lähdettiin hakemaan hevosia tarhoista hoidettavaksi ja Laila kirmasikin joukon hännillä innokkaana. (Pahoittelut kuvasta, tässä on elävä todiste siitä miksi mä vaan kirjoitan D: ) Tehtävä 2:Kiristin Lailan satulavyön vielä varmuuden vuoksi yhden reiän ylöspäin ja taputin koitoksen jälkeen suurta puoliveristä kaulalle. Tuntui jotenkin oudolta seistä juuri tässä tallissa, tässä tallissa jonka ovet olin sulkenut selkäni takana pysyvästi ja kadonnut sen myötä uusien tuulien mukana muualle maailmalle. Olin kasvanut fyysisesti ja henkisesti, mutta tässä minä taas olin. Tosin en enää sen ponin vierellä jota pidin parhaana ystävänäni ja jota rakastin kuin omaa lastani. Nyt vierelläni seisoi ventovieras, karhunkokoinen merkkipää jonka epävarma katse harhaili välillä minussa, välillä tallin menossa. Laila oli vallan mukava hevonen, mitä olin siihen tutustunut puolentoista vuorokauden sisällä. Tajusin pian pureskelevani oikean käteni etusormen kynttä hermostuksissani, se oli pahuuteni aina kun satuin olemaan jännittynyt, poissa tolaltani tai muuten vain hermostunut. Tallikäytävältä kuului aloittelevien ratsastajien riemunkiljahduksia ja muutama valittava ääni. Annen ääni käski innokaimpia olemaan rauhallisesti hevosten lähettyvillä, osa totteli mutta osalta meni sanat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. - Moi!, takaatani kuuluva pikkutytön kimeä moikkaus sai minut ja Lailan hätkähtämään. Käännähdin ympäri ja näin vaalean pisamaposkisen tytön kirkkaat kasvot, jotka loistivat innokkuutta. Nostin kasvoilleni nopeasti hymyn ja tervehdin tyttöä. Kerkesin myös sanoa Lailalle muutaman rauhoittavan sanan, jottei puokki olisi hypännyt pois nahoistaan. Annen mukaan Laila ei käynyt yleensä alkeistunneilla sähäkkyytensä takia, mutta nyt se oli päätetty antaa aloittelijan käyttöön hoitajakurssin ajaksi. - Mä sain Lailan hepakseni, tyttö hymyili ja ojensi rauhallisesti kätensä kohti merkkipään turpaa. Hymyilin takaisin. - Sepä kiva, Laila onkin ihastuttava hevonen, vastasin nopeasti. Minun oli aika vaikea ylistää tai kertoa Lailan hyviä puolia, sillä hevonen oli minulle vieras, mutta yritin parhaani mukaan. - Voidaan lähteä!, Annen ääni kaikui käytävältä ja siirryin pyöräyttämään Lailan ohjat kaulalta siististi nyrkkiini. - Sä voit tulla tohon mun toiselle puolelle, ettet jää alle, ohjeistin tyttöä lempeästi ja tämä nyökkäsi. Jos kyseessä olisi ollut pikkuponi, olisin antanut tytön taluttaa ja itse olisin kävellyt toisella puolella, mutta Lailan suuri koko huimasi jo minua, 156-senttistä, kokenutta hevostyttöä, joten miten minua kymmenen senttiä lyhyempi tyttö olisi pärjännyt tällaisen jättiläisen kanssa. Onneksi ratsastajalle oli ihan okei että minä vein hevosen, saihan hän istua tunnin verran korkeuksissa. Kenttä kuhisi erinäköisiä- ja kokoisia hevosia, kurssilaisia ja ratsastajia. Jättäydyimme Lailan ja tämän ratsastajan kanssa toiseen päähän kenttää, jossa käänsin mustankimon puoliverisen ympäri. Muut ryhtyivät auttamaan ratsastajia hevosten selkään, joten minäkin päätin ryhtyä toimeen. Nielaisin kuitenkin hiukan hermostuneena, vieras hevonen, korkeutta sillä ainakin kaksikymmentä senttiä enemmän kuin minulla. En kuitenkaan jaksanut murehtia kauan, punttasin ratsastajan kepeästi ja vähemmän kepeästi Lailan korkeaan selkään ja mittasin jalustimet tytölle sopiviksi. - Onko hyvä?, kysyin hymyillen ratsastajalta ja tämä vastasi aurinkoisella hymyllä takaisin. - On, mutta mä oon hirmu korkeella, tyttö hihkaisi ja tähyili alas. Rukoilin syvästi ettei ratsastaja tipahtaisi tunnin aikana laisinkaan. - Jep, Laila on aika korkea, naurahdin. Siirsin riimunnarun oikeaan kuolainrenkaaseen, sutaisin pitkät hiukseni korkealle ponnarille ja lähdin Annen käskystä kiertämään kenttää muiden ratsukoiden perässä. Kirosin tunnin aikana porottavan auringon ainakin sata kertaa alimpaan helvettiin, pyyhkäisin hikeä otsaltani tuhansia kertoja ja sain varmasti lukuisia rakkoja jalkapohjiin ja kantapäihin. Luojan kiitos, ratsastajia tippui kuudenkymmenen minuutin aikana täydet nolla, joten rukouksiini vastattiin. Kuntoni oli päässyt huonontumaan reilusti, huomasin sen juostessani Lailan vierellä useammat ravipätkät. No, lenkkini olivat jääneet lyhyeen, kukapa ei jaksaisi nousta hyvän saippusarjan äärestä ulos hikiselle lenkkipolulle. En minä ainakaan. Autoin ratsastajan alas hevosen selästä ja seurasin letkaa talliin. - Sulla meni tosi hyvin, sanoin tytölle joka oli tunnin aikana esittäytynyt Irinaksi. Irina kiitti ja hymyili takaisin. Koitin peitellä hengästyneisyyttäni, kaikki muut kurssilaiset vaikuttivat olevan korkeintaan janoissaan äskeisestä tunnista, mutta minä tunnuin puhisevan kuin höyryveturi. - Purkakaa hevoset ratsastajien kanssa ja sen jälkeen voitte pitää pienen tauon ja syödä eväät, Anne huikkasi, kun työnnyimme joukon mukana sisälle talliin. Huh, minulla alkoikin olla jo aikamoinen nälkä! Parkeeraasimme Irinan ja Lailan kanssa merkkipään karsinalle. - Haluatko harjata Lailan, jos mä otan satulan ja suitset siltä?, kysyin tytöltä joka siveli hellästi Lailan pehmeää turpaa. - Juu, mä kun oon vähän liian lyhyt siihen, Irina hihkaisi ja sai minut naurahtamaan. - No, ei munkaan pituudessa oo mikään kehuminen, vastasin huvittuneesti ja ryhdyin riisumaan Lailaa varusteista. Irina tutki jo harjapussia valmiiksi, kun riisuin jättiläismäiseltä tammalta suitset pois. Pujotin riimun varpaillani seisten Lailan suureen päähän ja sain vaivoin riimun korvien ylitse. - Argh, miten sä olet näin suuri, naurahdin tammalle ja taputin sitä huvittuneena kaulalle. - Laila on syöny hyvin äidin laittamaa ruokaa, Irina vastasi minulle vakavasti. Naurahdin huvittuneena. - Se taitaa olla totta. Laila oli hoidettu perusteellisesti, sen karva kiilteli Irinan hyvän harjauksen jälkeen ja hevonen söi sille annettuja heiniä tyytyväisenä. Heitin pirteälle tytölle heipat, ennen kuin pisamaposki kirmasi vanhempiensa luokse tallin ovelle. Hymyillen suljin Lailan karsinan oven perässäni ja lähdin kulkemaan kohti oleskelutilaa. Jotenkin tuo tyttö oli tuonut mieleeni sen hetken, kun itsekkin olin hänen ikäisensä. Pieni poniratsastaja joka puhkui intoa ja tarmoa ylt ympäriinsä. Voi kun voisi välillä palata ajassa taaksepäin..Kapusin mietteissäni yläkertaan vieviä portaita, minkä yläpäässä kuului iloista puheensorinaa. Mahani kurnahti muistutukseksi siitä, että olin viimeksi syönyt aamupalan lähtiessäni. Jospa nappaisisin eväsleivät kouraani ja tutustuisin jengiin, vähän niinkuin vanhoina hyvinä aikoina. -- Tarinan jo kirjoitettuani tajusin katsoa, että kappas, Laila oli myös Ansqun opetushevonen, mutta en jaksanut ruveta kirjoittamaan stooria uusiksi. Toivottavasti tämä ei kamalasti haittane (: Tehtävä 3--> Lähetetty (: Kiitokset, tehtävät pisteytetty!
|
|
minttux
Uusi ihmettelijä
Toivo♥Blade♥ ja muut♥
Posts: 13
|
Post by minttux on Aug 21, 2012 17:04:41 GMT 2
Tehtävä 2. tiistai 15.00, hevosten haku tarhasta. Januksen villi leikki Kurssilaiset marssivat reippaasti ohjaajan perässä tarhojen luokse. -Minttu, Janus löytyy pienstä oritarhasta. -Selvä! Köpöttelin tarhan luokse ja huutelin Janusta. -Januus!! Pian puun takaa ilmestyi mutainen pikku poni. -Voi ei, missä liejussa sinä oletkaan! Avasin tarhan portin ja rämmin mudassa ponia kohti. Nappasin ruunan kiinni. Sitten.... Janus kiskaisi riimunarun pois otteestani niin kovalla voimalla, että kaadun muta lätäkköön. Nousin ylös yltä päältä mudan peitossa jä lähdin Januksen perään. Katselin sen villiä menoa. Sitä kun se hyppi korkean laisesti ja potki ilmaa. Yhtäkkiä se pysähtyi. Kun kävelin sen luokse se pökkäisi minua turvallaan ja pyllähdin pepulleni. Siinä se sitten pirteästi hörisi minulle. Loppujen lopuksi sain sen kiinni, vaikka ei se helposti onnistunut. Tosin jouduin kipaisemaan vaihtamassa vaatteet. LOPPU Kiitokset tehtävästä! Pisteytetty! -Anne
|
|
|
Post by lapanen on Aug 21, 2012 18:05:22 GMT 2
tehtävä 1. Pella tarhailemassa. Kuvan piirsin läppärin kosketusnäytöllä joten laatu on mitä on. Melkein tunti tässä meni ja olen ihan tyytyväinen. tehtävä.2 Tiistai 28.8 Istuin bussissa ja hypistelin edessäni olevan penkin huopakangasta. Hymyilin tajutessani että kaikissa busseissa oli samaa rumaa huopakangasta jota löytyy joka bussista. Kun bussi pysähtyi pienelle asemalle hiekkatien varteen hypähdin paikaltani ja reppuni hyppäsi melkein samaa vauhtia vierestäni ilmaan. Ilmassa haisi raikas sadeilma aamuisen sateen jäljiltä. Maassa oli vesilätäkköjä ja lähdin tallustamaan Seppelettä kohden iloisin mielin. Olin matkalla Seppeleen hoitajakurssille. Eilen järjestettiin kurssin ensimmäinen päivä ja tänään on vuorossa toinen ja viimeinen. Muistan kun eilen kävellyt jännittyneenä talliin ja ollut vähällä lähteä kotiin. Onneksi en mennyt, sillä sain paljon uusia kavereita kurssilaisista. Sain myös tutustua Seppeleen päähenkilöihin, hevosiin. Tutustuin myös tarkemmin Reinoon, kurssihevoseeni. Kun saavuin Seppeleen pihaan tallipihalla seisoi eilisestä tuttua porukkaa Annen kanssa odottamassa viimeisiä saapuviksi. Kiristin hieman pampulaani ja kävelin hymyillen porukan luokse. -Hei Lapanen! Mukava nähdä sinut noin reippaana. Anne sanoi minulle hymyillen. Sanoin että oli ihanaa olla taas tallilla pitkästä aikaa. Tieltä saapui pieni ryhmä kurssilaisia ankarasti puuskuttaen ja pyydelleen anteeksi myöhästymistä. Anne sanoi että voisimme nyt viedä kaiken ylimääräisen oleskeluhuoneen naulakkoon. Heinä ja hevoset tuoksuivat vahvasti kun veimme reppumme ja pussukamme oleskeluhuoneeseen. Hölkkäsin rappuset alas ja suuntasin Reinon karsinalle hakemaan riimunnarua. Nappasin punaisen riimunnarun naulasta ja suuntasin tarhoille väistellen vesilätäkköjä kuraisessa maassa. Onneksi olin laittanut kumisaappaat. Reino seisoi korvat lörpättäen tarhan portilla odottaen että se haetaan masentavasta säästä. Humu juoksi tarhan perältä korvat höröllä. "Kuuleppas Humu joudut odottaan Tiikeriä joka hakee sinut sisälle. Väistäppäs että saan ponini sieltä.", höpisin ponille tarhassa. Hevoset seisoivat tyytyväisinä karsinoissaan ja mussuttivat aamuheiniltä jääneitä rippeitä, osa loimissa. Olin jo matkalla oleskeluhuoneeseen jossa olisi seuraavaksi Asiakaspalvelun perusteita. Olimme kerääntyneet oleskeluhuoneen sohvalle ja lattialle odottamaan että Anne aloittaisi selittämään meille aiheesta. Anne alkoi kertoa velvoitteitamme ja miten pitää käyttäytyä asiakkaita kohtaan. Hoitajina me edustamme Seppelettä ja meidän pitää käyttäytyä kunnioittavasti asiakkaita kohtaan. Anne myös kertoi hieman hoitajien velvollisuuksista tunteihin liittyen. Lopuksi hän kysyi oliko jollakin kysyttävää. Pienikokoinen tyttö nosti kätensä ja kysyi jotain tunteihin liittyvää Annelta. Sen jälkeen saimme jatkaa päivää. Seisoin suka kädessä käytävällä katsoen pölyn peitossa olevaa Reinoa ja aloin harjata sitä. Pöly leijui pieninä hiukkasina maahan ja osa tarttui hikiseen otsaani samalla kun harjasin Reinosta kaiken pölyn pois. Reino venytti kaulaansa kattoon ja hirnahti iloisesti kavereilleen. Naurahdin ponin höpsölle käytökselle. Ovesta käveli pieni tyttö luokseni ja kertoi hymyillen ratsastavansa tänään Reinolla. Hymyilin ja kysyin tarvitseeko hän apua satuloimisessa. Tyttö nyökkäsi ja lähti hakemaan Reinon satulaa ja suitsia. Autoin tyttöä suitsimaan ja satuloimaan Reinon. Seurasin perässä kun tyttö talutti Reinon kentälle. Ratsukot kävelivät käyntiä ympäri kenttää joka oli sateen jäljiltä vielä hieman kostea ja kurainen. Ilmassa oli utua ja jossain kaukana käki kukkui iloisesti syksyn tulosta ilmoittaen. Talutin Reinoa reipas pikkutyttö selässä nauraen. Hän oli pyytänyt minua taluttamaan koska tämä oli ensimmäinen kerta kun tyttö, joka kertoi itsensä Sofiaksi pääsi isolla ponille. Hymyilin kun muistelin omaa ensimmäistä kertaani hevosella. Jalkani lisäsivät vauhtia kun Anne käski siirtyä reippaaseen raviin. Sofia alkoi keventää hienosta. Kenttä rahisi jalkojeni alla kun hölkkäsin Reinon vierellä. Tunti oli kulunut nopeasti Sofiaa avustaen. Sofia ojensi tunnin jälkeen melkein heti Reinon minulle ja sanoi että hänellä oli kiire päivällisille ja kysyi vielä että eihän se haittaa. Pudistin päätäni ja vilkutin Reinon ohjat kädessäni Sofialle. Talutin hieman hikisen Reinon talliin ja puunasin sen parhaani mukaan kiiltäväksi. Loppuvaiheissa poni kiilsi, harjaaja ei. "Alkakaa kurssilaiset sitten vähitellen siirtyä oleskeluhuoneeseen. Aloitamme Itsenäisen ratsastuksen perusteet hetken päästä", Anne sanoi hymyillen matkalla yläkertaan. Viimeistelin Reinon ja talutin sen karsinaanasa rauhoittumaan. Istuin Risifrutti kädessä sohvan reunalla ja nuoleskelin lusikkaani kun Anne aloitti selittämään itsenäisen ratsastuksen perusteita. Kuuntelin tarkasti kun Anne selitti ratsastusvuoroista ja milloin olisi hoitajalle otollisinta liikuttaa hoidokki. Otin myös merkille että valaistu maastoreitti löytyy pohjoispuolelta, tämä olisi tärkeä tieto jos sattuisin pääsemään nyt syksyllä hoitajaksi ja aikoisin talvella maastoilla. Kaivelin vielä lusikallani hillot purkin pohjalta ja kävin heittämässä lusikan reppuuni ja purkin roskikseen. Kun kaikki olivat syöneet aloitettiin käsittelemään varustehuoltoa ja kuinka usein ja miten varusteet kannattaa puhdistaa. Anne piti kädessään nahkariimua ja nahkasaippuaa ja alkoi selostaa otollista määrää saippua käytettävän nahkaan. Kuuntelin tarkkaan ja pistin muistiin joka sanan. Kurssi olisi pian ohi. Sain haikean olon ajatuksesta että nämä mukavat päivät eivät jatkuisi, mutta kuka tietää ehkä olisin hoitaja pian. Sanoin hyvästejä kaikille kurssilaisille ja halasin vielä lopuksi Annea. Lähdin kohti bussi-asemaa käytyäni hyvästelemässä Reinon joka oli ollut unelmien kurssihevonen. Kun kävelin bussi-asemalle päässäni alkoi soimaan sävelmä jonka olin keksinyt itse. "Seppele on paras paikka hevostytön iloisen." tehtävä 3. lähetetty Kiitokset tehtävästä! Pisteytetty! -Anne
|
|
|
Post by Aimie on Aug 25, 2012 19:42:10 GMT 2
2. tehtävä: MaanantaiKöröttelin Seppeleen pihaan mustalla Ooppelilla ja parkkeerasin sen vähän jotenkuten - vaikka ajokortti oli ollut taskussani jo miltei vuoden verran, farmari jäi nytkin vähän kyseenalaisesti odottamaan minua. Noh, ainakaan tallilla ei vaikuttanut olevan nyt paljon väkeä. Tunteja oli siirretty meidän hoitajakurssilaisten tieltä ja hoitajat taisivat olla vielä koulussa tai sitten vasta matkalla tallille. Kävelin tottuneesti kohti tallin pääovea. Paikat olivat minulle suhteellisen tutut vaikka viime käynnistä oli laskujeni mukaan kai jo yli vuosi. Ympäristöä oli kyllä rempattu, enkä tuntenut käytävää pitkin lampsiessani kovinkaan montaa hevosista. Persoonallisen näköisiä kavereita kuitenkin, tuumin ja jännittelin jo kenet näistä saisin kurssin ajaksi hoidokikseni. - Hei! Missähän satulahuone on? puuskuttava huudahdus kuului takaani. - Hoitajakurssille tulossa? Se on täällä näin, vastasin tytölle joka seurasi minua kirjaimellisesti tukka putkella. Satulahuoneessa olikin varsin tiivis tunnelma: nopeasti arvioiden meitä oli parisenkymmentä innokasta ja jännityksestä pulputtavaa tyttöä. Anne saapui paikalle ehkä pari minuuttia minun ja eksyneen tytön jälkeen ja alkoi heti jakaa hoitohevosia, sillä sen episodin jälkeen porukka pysyisi hiukan paremmin housuissaan. Jaon jälkeen lähdimme suoraan kiertämään Seppelettä. Matkalla vilkuilin hoitohevoseksi saamaani Frankia, jonka jaoin erään toisen tyypin kanssa. Taivas että se oli iso, ainakin näin 160-senttisen ponitytön mielestä. Toisaalta olin alkanut pikkuhiljaa lämmetä hevosille ratsastettuani pari kertaa oikein kunnon puoliverisellä, joten enköhän nyt pärjäisi. Ja olihan minulla kaveri nostamassa jos en ylettäisi harjaamaan Frankin selkää... Virnistelin itsekseni (ah, omat vitsit...) kun Anne osoitteli tarhoja ja muistutti missä tarhajärjestyslista oli. Aika monet hevoset olivat vielä ulkona, pari hoitajaa käveli riimunnarujen kanssa hakemaan varmaankin tunnille meneviä sisään. He katselivat meitä sumeilemattoman uteliaasti, tästä porukastahan ne Seppeleen tulevaisuuden toivot eli uudet hoitajat sitten tulisivat. Annen puheiden perusteella piakkoin muutama onnekas saattaisi jo olla noiden kahden seurassa hakemassa hevosia sisään ja puuhailemassa oman hoidokkinsa kanssa. - No niin, palataan sitten talliin, Anne kajautti. - Näytän Bladen kanssa perushoidon, osalle tämä on tuttua mutta muistakaa kuunnella tarkasti, käyn samalla läpi myös hoitajien tehtävät ja määrät. Jonkin ajan kuluttua pääsimme ansaitulle evästauolle. Vaikutti siltä, että porukka oli unohtanut täysin olevansa nälkäinen, mutta yhtäkkiä nälkä iski kaikkiin. Eväsleipiä hotkittiin ja jotkut jopa vaihtelivat eväitä keskenään, puraisu kaverin leivästä ja toisinpäin. Tallityöt ottivat veronsa, sen saimme kaikki huomata loimitusoppien jälkeen. Anne jätti estradin hyväntuuliselle Ellille, joka kertoi että nyt tekisimme yhdessä iltatallin. Puuhaillessamme en voinut olla pistämättä merkille miksi punapää vaikutti niin tyytyväiseltä. Kun talli oli täynnä innokkaita hevostyttöjä, ei Ellin tarvinnut kuin ottaa työnjohtajan rooli hoidettavakseen. Yhdessä talli ja hevoset saatiin ennätysajassa valmiiksi yöpuulle. Aprikoin mitenhän kauan kaikessa tekemisessä ottaisi, jos ja kun sen tekisi yksin tai kaksin. No, mitä hevoskärpäsen puraisema ei tekisi sen eteen että pääsi viettämään aikaa hevosten kanssa. - Hienoa, ihan kaikki! Huomenna sama jatkuu, muistakaahan levätä kunnolla! Elli vielä toivotti rättiväsyneille mutta iloisille kurssilaisille ennen kuin aloimme valua kohti kotejamme. 1. tehtäväMaanantain iltatallin hommiin kuului heinien jakoa tarhoihin; Pella odottelee innokkaana omaa osaansa. --------------------- 3. tehtävä lähetetty! Kiitokset, pisteytetty!
|
|
|
Post by Britta on Aug 26, 2012 10:42:30 GMT 2
Tehtävä 1.Oltiin Rotan kanssa menossa harjauspuomille, ja herranen hieman epäröi. Lopulta kuitenkin suostui harjattavaksi. Skanneri meinasi pissiä, mutta ihan ok:han tuosta tuli. Koulussa puoliksi piirretty, joten siksi ruutupaperi. Muuten onnistui mielestäni tosi hyvin, varsinkin Rotan ilme ja ruumiinkieli.Tehtävä 2.Ensimmäinen hoitajakurssipäivä oli kulunut kuin siivillä. Suurin osa asioista oli jo minulle tuttuja asioita, ja niiden kuunteleminen pisti kyllästyttämään, mutta muuten meillä oli hauskaa. Olin tullut tänään tallille jo aikaisemmin aamulla, vaikka toimintamme alkoikin vasta kolmelta. Halusin ratsastaa Rimpulan ensin (selästä käsin käyntiä, onhan tammalla jo aikamoinen vauvamaha), ja valmistautua sitten hoitajakurssille. Riinan kanssa meni kivasti, kävin käppäilemässä mamman kanssa maastossa satulan kanssa. Satulavyö meni todella huonosti kiinni, mutta meni vielä kuitenkin. Riinuli oli iloinen vaihtelusta, ja tykkäsi haistella metsän tuoksua. Se oli muutenkin rauhallisella ja leppoisalla päällä, eikä muitakaan ongelmia koitunut. Hoidin Riinan harjauspuomilla totuttaakseni tamman siihen, olihan se uusi. Riina kaihtoi sitä ensin, mutta sitä maaniteltuani se kuitenkin suostui puomin lähelle. Hoidettuani tamman vein sen tarhaan, ja se oli innoissaan päästessään kamujensa luo. Se ei oikein enää voinut riehua tarhassa taakkansa takia, mutta ravaili siitä edessä pää ja häntä korkealla, ylväinä kohti taivasta, liitävin askelin… ”Britta!” Huuto keskeytti fantasiointini. Äh. Life is unfair. Käännyin ääntä kohti ja huomasin blondin pitkätukan, Mirrinäkin tunnetun. ”Moi Mirtsu!” ”Mirtsu? Mikä toi oli?” Mirtsu aka Mirri kysyi hieman hölmistyneenä. ”No, se on sun uusi lempinimi?” sanoin epäilevästi, lähtien kuitenkin Mirrin mukaan. Kello näytti pian kolmea, jolloin haimme kaikki omat opetushevosemme. Minun opetushevoseni oli Rotta. Rotta oli kuntoutunut Pipsan hoivissa todella hyvin, eikä se ollut enää yhtä arka kuin ennen. Massaakin oli ruuna saanut, ja nyt se näytti enemmän hevoselta kuin luukasalta. ”Rotta-aa”, huhuilin ruunaa. Tämä ei korvaansa lotkauttanut houkuttelevalle huhuiluille, joten jouduin metsästämään päistärikön melkein tarhan perimmäisestä nurkasta. Vein ruunan karsinaan, ja lähdin itse ilmoitustaululle kuuntelemaan Annen ”teoriaa”. ”Kuten varmaan jo tiedätte, vaikkei hoitaja ole tallin työntekijä, hän edustaa silti tallia asiakkaille. Tämän takia hyvä käytös on kaiken A ja O!” Anne jatkoi selostamistaan, minä kuuntelin puolella korvalla, välillä uppoutuen omiin ajatuksiini ja puhelimeni sanomaan. Anne oli jo keskeyttänyt jonkun melkein-nukahtamisen pistokysymyksellä, mutta olin sentään vähän hereilläolevan näköinen; minulta ei mitään kysytty. ”…Voit myös auttaa muiden kuin oman hoitohevosesi kanssa, jos niiden hoitajat eivät satu paikalla olemaan”, päätti Anne puheensa. No, onneksi minulla ei sellaista huolta ollut, Riinahan ei tunneilla käynyt. Kyllähän minä silti voisin toisia auttaa, mikäs siinä. ”Menkää nyt harjaamaan omat opetushevosenne ja auttakaa tuntilaisia varustamaan ne”, Anne kertoi. Kun muut olivat jo lähteneet, ja minä viimeisten joukossa olin lähdössä, Anne pysäytti minut. ”Britta”, hän hihkaisi. Käännyin kannoillani luoden kysyneen silmäyksen naiseen. ”Rotta ei mene tunnilla”, nainen kertoi. Ai niin, Rottahan tulee tunneille vasta syyskuun alussa. ”Sinä voisit käydä kävelyttämässä Rottaa Pipsan kanssa, taisin häntä tuossa äsken nähdä.” Nyökkäsin, ja lähdin etsimään Pipsaa. Löysin tytön olohuoneesta lukemassa vanhaa Hevoshullua. ”Pipsa!” hihkaisin brunen nähdessäni. ”No mites miun näkemine siua nii innostuttaa?” Pipsa naurahti laskien lehden pöydälle. ”Anne sano, että meijän pitäs yhessä käydä taluttelemassa Rottaa maastossa, kun se ei vielä tunneille mee”, kertoilin. ”Aa... No eiköhän mennä sitten!” Veimme Rotan harjauspuomille ja harjasimme sitä molemmin puolin. Rotta oli hieman ihmeissään minun olemassaolostani, mutta tyytyi pian asemaansa. Yritin olla otteissani hellä, eihän Rotan karvaa loputtomasti ollut. Päistärikkö hörähti hiljaa ja kuopaisi maata. ”Rotta, hölmö”, naurahdin ja taputin ruunan ryntäitä. Pian olimme valmiita, ja lähdimme maastoon. Kävimme todella pitkän ja rauhaisan lenkin, ja huomasimme, kuinka paljon Rotta nautti. Se pörisi, nuuhki innoissaan ilmaa ja nappaili ruskaisia koivunoksia. Tosiaan; syksy oli saapunut. Lehdet olivat oranssinkeltaisia, myös ruskeita ja punaisia löytyi. Osa lehdistä oli kuitenkin säilyttänyt vihreytensä, ja toivat kivan yleisilmeen metsään. Tulimme maastosta virkistäytyneinä ja hoidimme Rotan kunnolla. Tämän jälkeen veimme Rotan karsinaan ja söin eväät Pipsan kanssa yläkerrassa. Tämän jälkeen tiemme erosivat, nimittäin minun oli aika mennä kuuntelemaan teoriaa itsenäisestä ratsastuksesta, joka oli minulle kyllä aika tuttua. Päivän viimeisenä hommana oli varusteiden huolto, jonka myöskin tiesin hyvin, mutta eikö se niin mene, että oppia ikä kaikki. Tehtävä 3.Lähetetty! Kiitokset vastauksista! Tehtävät pisteytetty.
|
|
|
Post by Mirri on Aug 26, 2012 16:21:02 GMT 2
Tehtävä 2 Tiistai. Asiakaspalvelun perusteet
Kun jokainen oli tuonut oman hoitohevosensa tarhasta, puhuimme asiakas palvelusta. Vaikka emme varsinaisesti ole työntekijöitä, vaikuttaa meidänkin käytöksemme asiakkaiden Yleiskuvaan tallista...
" Kuten tiedätte oma käytöksenne vaikuttaa positiivisesti ilmapiiriin... päläpölöpälä. "
Vaikka olen ajatuksissani se ei tarkoita sitä etten kuuntele. Jos rehellisiä ollaan yö uneni olivat jääneet vähiin. Kuulin melkein kaiken. Jotain aloittelevien ratsastajien auttamisesta ja...
"Ratsastajia, pitää auttaa, jos he tarvitsevat apua... lisäksi te tiedätte, että olisi hyvä mennä ajoissa nukkumaan ja KUUNNELLA vai mitä Mirri!"
Säpsähdin ylös. Porukasta minua katsottiin oudosti, jostain kuului myös kikatusta: "Tottahan toki, olen aivan samaa mieltä. Ja asiakkaalle pitää antaa mahdollisuus toimia itse!"
" Aivan oikein, kohteliaisuus ja hyvät tavat sekä avun anto tarvittaessa. Niillä pääsee jo pitkälle seuraavaksi saatte itse hoitaa hevosia ja voitte pyytää apua/ auttaa tarvittaessa. Toivotaan ettei kukaan nukahda... eiköhän ryhdytä toimeen!" Anne sanoi.
OK
|
|
|
Post by Ansqu on Aug 29, 2012 17:45:53 GMT 2
1. Tehtävä - Hevosten haku tarhasta (tiistai)/ Edit. Whouou, tulipas siitä iso.. Ja sisko vrm piirsi ihmiselle ripset. xp Tässä nyt tämä 2. tehtävä - tiistaiKurssin toinen päivä valkeni. Tulin normaalisti tallille polkien pyörälläni. Tallin pihassa ei ollut melkeinpä ketään, mutta kun avasin tallin oven, siellä oli jo koko kurssiporukka koolla. Liityin joukkoon, eikä aikaakaan, kun Anne tuli luoksemme meitä iloisesti tervehtien. - Tänään siis jokainen hakee ensitöikseen oman kurssihoitohevosensa tarhasta talliin, Anne selosti. - Käymme sen jälkeen läpi sitä, miten toimitaan asiakkaiden kanssa kohteliaasti ja oikeaoppisesti, eli toisin sanoen asiakaspalvelun perusteita, hän jatkoi. Kaikki lähtivät noutamaan hevosia. Minä kävin hakemassa Lailan. Tarhassa tamma katsoi minua kiltisti, mutta epäröi hieman minun laittaessani sille riimua päähän. Se kuitenkin tuntui rentoutuvan rapsutellessani sitä. Kun olin kiinnittänyt riimunarunkin, lähdin viemään Lailaa talliin. Meidän piti mennä jonossa ja pitää riittävää välimatkaa turhien hälinöiden välttämiseksi. Tallissa annoimme hevosten olla karsinoissaan hetken, kun Anne kertoi asiakaspalveluiden perusjuttuja. Tämän jälkeen kaikki aloittivat hevostensa harjaamisen ja muun hoitamisen. Jotkut hevosista oli menossa alkeistunnille. Laila ei kuitenkaan mennyt, sillä olihan se hieman arvaamattomampi. Sain silti autella muita Lailan hoidettuani. Kun kaikki olivat valmiita, lähdimme maneesiin. Siellä tuntilaiset, hevoset ja avustajat menivät nätisti kaartoon. Kurssilaiset, joilla muuten tehtävää, saivat avustaa ratsastajia hevosten selkään. Tunnin kuluessa istuin katsomossa katselemassa onnellisia ratsastajia. Välillä, jos joku avustajista tarvitsi taukoa, meni joku hänen tilalleen. Katsomossa oli myös muutamien ratsastajien vanhempia. Tunnin päättyessä hevoset siirrettiin kaartoon. Ratsastajat laskeutuivat hevosten selästä, ja joitakin käytiin auttamassa laskeutumisessa. Kurssilaiset taluttivat ratsastajien apuna hevoset ja ponit talliin. Minä autoin myös joidenkin hevosten hoitamisessa. Jos joku pyysi apua, niin menin auttamaan. Kun hevoset oli hoidettu, söimme eväät. Samalla kävimme läpi itsenäisen ratsastuksen perusteista. Anne kertoi, milloin on hevosta kannattaa liikutella itsenäisesti, ja milloin se kannattaa jättää väliin, jotta hevosten liikuntamäärä pysyisi kohtuullisena. Päivän lopuksi kaikki putsasivat ja huolsivat kurssinhoitohevostensa varusteet. Sen jälkeen oli kaikkien aika lähteä kotiin. Monet olivat saaneet uusia kavereita, ja muutenkin kurssi oli todella kiva. 3. tehtävä on sitten jo lähetetty. Kiitokset vastauksista! Tehtävät pisteytetty.
|
|
|
Post by tiikeri on Aug 30, 2012 15:38:03 GMT 2
tehtävä 1 OK
|
|
hiltsu
Uusi ihmettelijä
Posts: 4
|
Post by hiltsu on Aug 30, 2012 18:22:19 GMT 2
Tehtävä 1 15.15 Teimme kierroksen tallilla ja Anne tuli näyttämään mistä Venna löytyy. Kuva on piirretty Gimpillä ilman piirtopöytää. Toivottavasti kelpaa. Tehtävä 2 Avustamme alkeistunnilla 17:00-18:00 Aamupäivä oli sujunut oikein hyvin ja nyt oli vuorossa alkeistunnilla auttaminen. - Hei! Huusin yhdelle kurssilaisista. - Sinä olet varmaan Niina? Jatkoin ja menin hänen luokseen. - Kyllä, olen Niina. Hän vastasi minulle. - Tule sinä menet tänään Vennalla. Sanoin ja lähdin kävelemään kohti tallia. - Okei! Niina sanoi ja lähti seuraamaan minua. Kun olimme melkein Vennan karsinalla, niin Niina kysyi minulta. – Oletko sinä Vennan hoitaja? - Öhh… En, mutta haluaisin olla Vennan hoitaja. Vastasin ja jatkoin nopeasti. – Venna on opetushevoseni tämän hoitokurssin ajan. - Okei. Minäkin haluaisin joskus hoitokurssille, koska siellä näyttää olevan hauskaa. Hän naurahti ja hymyili minulle. - Jep, täällä tosiaan on hauskaa! Vastasin ja rupesin nauramaan. Kun opastin Niinaa harjaamaan Vennaa, huomasin, kuinka paljon haluaisin hoitohevosen tai tunneille. - Onko nyt hyvä? Niina kysyi. - Ai mitä? havahduin ajatuksistani oikeaan maailmaan. - Onko nyt hyvä? Niina toisti. - On! Tosi hyvä, Vennahan oikein kiiltää. Vastasin iloisesti. - Mitä nyt pitää tehdä? Niina kysyi hämmentyneenä. - Nyt sinun pitää putsata kaviot. Sanoin ja näytin miten se tehdään. Kun olimme putsanneet kaviot, me menimme satulahuoneeseen hakemaan suitset ja satulan. Opastin Niinaa laittamaan satulan oikeaan kohtaan ja laittamaan suitsen päähän hyvin. - Noin! Venna taitaakin olla valmis tunnille. Sanoin Niinalle tyytyväisenä. - Joko mennään kentälle? Niina kysyi. - Täytyy odottaa, että Anne tulee sanomaan, että saa mennä. Vastasin luottavaisesti. Kun Anne tuli viimein sanomaan, että saa mennä, niin lähdimme taluttamaan Vennaa kohti kenttää. Kun olimme kentällä, minä kiristin Vennan satulavyön, laitoin jalustimet oikean mittaisiksi ja punttasin Niinan Vennan selkään. Seuraavaksi lähdimme kävelemään uraa pitkin. Kun tunti oli loppu ja olin auttanut Niinan pois Vennan selästä, Hän sai taluttaa Vennan takaisin karsinaan ja ottaa varusteet minun avustuksellani pois, hän sai harjata Vennaa vähän. - Tarkistammeko me Vennan kaviot? Niina tiedusteli. - Kyllä tarkistamme, haluatko kokeilla itse? Kysyin Niinalta. -Joo! Niina vastasi hyvin innoissaan. Kun Vennan kaviot oli tarkastettu, kävimme hakemassa Vennalle loimen ja minä avustin Niinaa laittamaan se Vennan päälle. Toivottavasti saatte selvää kirjoituksistani, mutta näin meillä sujui Tiistaina. Tehtävä 3 Lähetetty! Kiitokset vastauksista, tehtävät pisteytetty!
|
|
Cecilia
Uusi ja innokas
Posts: 56
Hoitoheppa: Huijari
|
Post by Cecilia on Sept 1, 2012 21:21:01 GMT 2
Tehtävä 2- No niin, lähdetäänpä sitten hakemaan pikkuhiljaa opetushevosia tarhasta sisälle. Justus, Linnea, Nomppu, Anthon, Cecilia ja Tiikeri, tulkaa te minun kanssani hakemaan takatarhan hevosia! Anne huusi, ja järjestäydyimmekin nopeasti ns. "tarhoittain" jonkunsorttisiin porukoihin, joissa lähdimme hakemaan hevosia sisälle. Vihellellen astelimme takatarhalle, jossa Reino tarhasi muiden mukana ahnaasti heinää mässyttäen. Lähestyin hevosta varovasti, ja sain kuin sainkin sen kiinni äkkiä. Reinon ilme oli kyllä hyvin kaiken kertova, mallia "onks pakko jos ei tahdo?". Tallissa vein Reinon suoraa päätä karsinaansa, jonka jälkeen kokoonnuttiin kaikki satulahuoneeseen. - Jaahas, jospa sitä sitten vähän puhuttaisiin siitä, millaista asiakaspalvelun tallilla pitäisi olla. Vaikka hoitaja ei ole tallin työntekijä, edustaa hoitaja tallia ratsastuskoulun asiakkaille. Siksi hyvä käytös hoitajalta on kaiken A ja O! Tähän siis nyt omana lisäyksenäni, että toivon että en kuule kenenkään kiroilevan tallissa. Onhan tämä asia selvä kaikille ? (Anne nosti katseensa ja kohotti sen porukkaan. Kaikki olivat vaiteliaita mutta nyökkäilivät hiljaisuudessaan. Hyvät peruskäytöstavat on hyvä muistaa: tervehdithän niin tuntiratsastajia, leiriläisiä, tallin työntekijöitä, kuin myös tietysti sitten toisia hoitajia. Alkeis- ja jatkokurssilaisia kuuluu usein autetaan hevosenhoidossa ennen tunnin alkua. Näytäthän asiakkaille reippaasti tavarat ja niiden paikat, sekä neuvo hevosen hoidossa. Anna kuitenkin ratsastajan tehdä niin paljon kuin mahdollista, koska päätavoitteenahan on kumminkin se että kaikki oppivat tekemään mahdollisimman itsenäisesti, eikös? Opasta uusia asiakkaita tallissa, jos he kysyvät esim. tavaroiden paikkoja. Kokeneemmat ratsastajat laittavat hevosensa valmiiksi itse yleensä, ellei ole oikeasti kiire tai jotain muuta vastaavaa. Ole avulias, jos ratsastaja kysyy apua. Muutoin anna ratsastajan hoitaa hevonen rauhassa. Tämä koskee sitten kaikkia! Auta myös tarvittaessa muiden hevosten kun oman hoitohevosten kanssa, jos niiden hoitajat eivät ole paikalla, etkä jää seisomaan tumput suorina. Onko jollakin kysyttävää asioista, tai tipuitteko ihan täysin kärryiltä...? Kukaan ei vastannut mitään, joten hiljaisuus tulkittiin myöntymisen merkiksi. Näin saimme luvan siirtyä tallin puolelle hoitelemaan hevosia, ja odottelemaan sitten pikkuhiljaa myöskin alkeistuntien ratsastajia, joiden oli määrä saapua viideksi paikalle. Siinä puoli viiden maissa ilmestyi ujohkon oloinen tyttö karsinan ovelle äitinsä kanssa, joka kertoi pienen hiljaisuuden jälkeen nimekseen Anniina. Reippaasti, ja hyvin ottein hän harjasi Reinon jalat, ja silitteli ruunaa sen aikaa kun hain sille pintelit ja patjat etusiin, sekä suojat alusiin. Tyttö halusi itse pitää aina pintelipatjaa, ja minä sitten käärin sillä aikaa siniset pintelit kumpaankin jalkaan. Samassa hujauksessa menivät myös takasuojat jalkaan, minä laitoin ne. Sitten aloinkin hakemaan satulaa ja suitsia. Reinon ratsastaja oli sen pituinen, että hän sai kyllä itse satulan selkään, mutta minä autoin katsomaan että huopa ei ollut vinossa ja satula oli oikeassa kohdassa. Tämän jälkeen pistimme yhdessä ruunalle vielä suitset päähän, jonka jälkeen tyttö laittoi omat varusteensa päälle. Kentälle saavuttuamme laskin ensin jalustimet alas, ja kiristin Reinon vyötä senverran mitä pystyi. Sitten roikuin Anniinalle, ja tyttö pääsi kuin pääsikin äitinsä avustuksella rivakasti selkään. Säädimme vielä jalustimet sopivan mittaisiksi, ja kiristimme vyön, jonka jälkeen lähdimme kävelemään uraa pitkin. Tunnilla tuli koettua monenlaisia onnistumisia, ainakin ratsastajan ilmeestä päätellen...! Anniina hymyili loppukäyntien aikana kuin naantalin aurinko, ja kehuin häntä. Tottakai myös Reino ansaitsi kehut, jaksoi taas puurtaa yhden tunnin lisää. Tultuamme kaartoon nostimme jalustimet, ja löysäsin vyötä. Tallissa teimme selkeän työnjaon, minä vein varusteet pois, ja Anniina halusi itse omatoimisesti harjata Reinon. Tämä homma hoituikin suhteellisen rivakasti, ja pian saatoimme jättää ruunan tyytyväisen oloisena karsinaan lepäämään. Siitä suoraan suuntasin itse yläkertaan oleskelutiloihin, johon alkoi pian kerääntyä porukkaa muutenkin. Itselläni oli ainakin hirveä nälkä, ja moni näkyi availevan eväspakettejaan, kukin millaisiaan. - Mulla on ainakin ihan hirmunälkä! hihkaisi Karoliina istuessaan sohvalle viereeni. Itse aukaisin samantein eväsrasiani, ja join ahnaasti mukana olevaa Coca-Colaa. Parempiin suihin häipyivät pian myös äidin tekemä taivaallisen makuinen kinkkuvoileipä, ja muutama itse edellisenä päivänä tekemäni suklaahippukeksi. - Elikkä, jos nyt sitten käytäisiin ne itsenäisen ratsastuksen perusteet läpi tässä samantein, Anne aloitti ja porukka keskittyi taas vaihteeksi hänen puheeseensa. Kaikkihan tietää, että terveen maalaisjärjen mukana pitäminen aina Seppeleen hevosten kanssa, ja yleisestikin hevosten kanssa touhuamisessa on suositeltavaa. Osallistu tunneille, jos mahdollista. Usein voit toivoa hoidokkiasi ratsuksi. Tunneilla voi myös kerätä ratsastusmerkkejä. Itsenäisesti hoitohevosilla voi ratsastaa, kunhan hevosen liikuntamäärä pysyy kohtuullisena. Ajoita siis ratsastukset mieluusti niille päiville, jolloin hevonen menee yhden tai kaksi tuntia. Viikonloppuisin on vähiten tunteja, joten ajoita ratsastukset mielellään sinne. Maastoilun on hyvä tapahtua valoisaan aikaan tai pimeällä valaistuilla poluilla (tallin pohjoispuolella). Parhaiten ja turvallisimmin maastoilu sujuu kaverin kanssa. Ja eikös totta että kaverin kanssa on aina paljon mukavampi maastoilla kuin yksin...? Huomioliiviä pitäisi käyttää aina kun mahdollista. Ota myös puhelin reissulle mukaan. Maastoillessa pääaskellaji on käynti. Hyväpohjaisilla teillä voi ravata ja laukata, kohtuuden nimissä. Auton tullessa vastaan siirrä hevonen rauhalliseen käyntiin. Kentällä ja maneesissa saa ratsastaa vain, kun siellä ei ole tunteja. Aloita ratsastus aina kunnon verryttelyillä ja lopeta hyviin loppukäynteihin. Estekorkeus on hyvä pitää maltillisena. Ihan oikeasti ei niin, että hyppäätte jotain hullun isoa, eikä varsinkaan hypätä peräkkäisinä päivinä, järki tässäkin asiassa pitää olla mukana! Ethän vaihda koskaan hevosen kuolaimia "vahvempiin" ilman lupaa. Gramaaneiden käyttö on sallittu vain tallin ylläpidon luvalla. Onko jollain jotain kysyttävää asioista...? Yhteensä nolla kättä nousi tässäkin kohdassa, joten Annen kehotuksesta siirryimme yhtenä isona laumana alakertaan, satulahuoneeseen. Nyt oli vielä varustehuolto-infon aika. - Elikkäs, täällä kuuluu hoitajien tehtäviin myös tietenkin hoitohevosten varusteiden huolto sekä kunnossapito. Ilmoittakaa heti esimerkiksi minulle jos joku varuste on rikki. Seppeleen hevosten varustehankinnat suurimmaksi osaksi hoitaa pääasiassa talli. Hoitaja voi ostaa hevoselleen pieniä varusteita, esim. riimun, harjoja, riimunnarun ja pinteleitä virtuaalisista varustekaupoista esimerkkinä nyt vaikka Equesterian Pro, ja Mestyn varuste. Satula ja suitset plus sitten jos hevoselta löytyy niin apuohjat puhdistetaan satulasaippuan avulla vähintään kerran viikossa. Satulahuopa puhdistetaan karvoista tarpeen mukaan ja laitetaan pesuun. Jalustinhihnojen ja jalustimien puhtaudesta on pidettävä erityistä huolta kuraisina aikoina. Suojat harjataan tai pestään päivittäin aina käytön jälkeen. Harjat ja harjaämpärit puhdistetaan kunnolla väh. kerran kuukaudessa. Pintelit ja patjat harjataan tai pestään jokaisen käyttökerran jälkeen. Pintelit säilytetään kuivumisen jälkeen rullalle käärittynä. Loimipesusta huolehtii henkilökunta. Pienet liat voi poistaa harjalla tai kevyesti pesemällä. Loimet aina kuivumaan telineeseen, mikäli ne ovat hikisiä, tai olette vaikka pesseet niistä jotain pientä kohtaa, jotta eivät jää homehtumaan johonkin kasaan ja nurkkaan. - Mikäli kenelläkään ei ole enää mitään kysyttävää tai asiaa, olette vapaita lähtemään kotiin. Vihdoin ja viimein, väsyneenä mutta onnellisena...! Iloisena lompsin hakemaan yläkerrasta laukkuni, ja sieltä mitä nopeimmin isäni autoon, joka odotti pihamaalla jo minua. Tehtävä 3Laitettu menemään yksärillä Annelle =)! Tehtävä 1Reino erittäin innoissaan tunnille lähdössä(hiirellä piirretty, siksi laatu on mitä on ....)
Kiitokset tehtävistä, pisteytetty! - Anne
|
|
Soffi
Uusi ihmettelijä
Posts: 39
Hoitoheppa: Huiska
|
Post by Soffi on Sept 4, 2012 18:46:38 GMT 2
Tehtävä 1.[Kameran laatu...] Tehtävä 2.Tiistai: 17.00-18.00 Avustaminen alkeistunnilla Pieni, ehkä noin 8-vuotias tyttö myhäili tyytyväisenä kulorautiaan shetlanninponin vieressä kentällä. Siiri katsoi tyttöä ystävällisesti, ja otti mielellään vastaan rapsutukset ja lempeät sanat. Olimme yhdessä tytön kanssa puunanneet pienen tamman edustuskuntoon alkeistuntia varten. Hajamielisyyksissäni olin tietysti unohtanut kysäistä ratsastajan nimeä, mutta pian reipas tuntilainen esittäytyi kuitenkin oma-aloitteisesti Enniksi. - Tykkäätkös sinä Enni Siiristä? kysyin auttaessani häntä ponin satulaan. - Älä edes kysy! Tyttö huudahti. - Se on mun lemppari, hän jatkoi hieman rauhallisempaan sävyyn. Loin ratsastajalle ystävällisen hymyn ja säädin jalustimet sopivan mittaisiksi. - Olisko nää jalustimet nyt hyvät? puhisin kiristäessani satulavyötä vielä hiukan. Enni nyökkäsi ja paukatti sitten pohkeensa melko rajusti Siirin kylkiin. Neiti luimisti vähän, mutta hyväksyi kuitenkin aloittelijan virheen. Neuvoin Enniä pohjeapujen käyttämisestä ja autoin häntä sitten pitämään kiinni oikeaoppisella tavalla ohjista. Tyttö oppi nopeasti ja pian kiersimmekin jo uraa verkkaiseen tahtiin pitkin ohjin. Anne käveli aina silloin tällöin jonkun ratsukon luo ja tarkisti, että kaikki oli hyvin ja neuvoi muutamia ratsastajia istumaan keskellä ja mukautumaan hevosen liikkeisiin. Enniä hän kehui hyvästä ryhdistä, ja siitäkös tyttö ilostui. Hän loisti kuin Naantalin aurinko. - Ottakaas nyt ohjat tuntumalle, Anne kajautti kentän keskeltä. - Harjoitellaan pysähtymistä jokaisen sivun keskelle, hän jatkoi. Pysähtymisen Enni tuntui osaavan. Hän mallasi stopin aivan sivun keskelle ja nojasi vähän taakse pidättäen samalla ohjista. Minun ei tarvinnut kuin laahustaa mukana ja olla henkisenä tukena. - Hienoa! Sähän taidat hallita pysähdykset oikein hyvin, sanoin Ennille. Enni nyökkäsi keskittynyt ilme kasvoillaan ja antoi Siirille avut liikkeelle lähtöön. Välillä sain olla hieman mukana vauhdittamassa ponia, kun se tuntui jumiutuvan loputtomien pysähdysten lamauttavasta voimasta. - Jokainen ratsastaja saa nyt itse päättää haluaako ravata vai ei, taluttajat ovat kyllä auttamassa teitä, joten älkää empikö jos tulee jotain kysymistä, Anne sanoi. Enni alkoi heti vaikuttaa innostuneemmalta. R kirjaimella alkava sana sai Siiriinkin vähän lisää puhtia. Molemmat olivat valmiina toimintaan. - Haluutko ravata? kysyin Ennin innostuksesta tietoisena. - Totta kai! Tyttö virnisti. Pian jokainen halukas sai vuorollaan ravata yhden pitkän sivun kaksi kertaa. Siiri kiskaisi ohjat löysälle ja ampaisi reippaaseen raviin. Sain kaikkien onneksi hidastettua tammaa nopeasti, eikä kummempia vaaratilanteita tapahtuneesta syntynyt. Enni pomppi ja heilui harjoitusravissa , mutta vaikutti kuitenkin kaikin puolin tyytyväiseltä. Tunti alkoi olla lopuillaan, ja Anne tokaisi, että olisi loppukäyntien aika. Neuvoin Enniä löysäämään ohjia. Siiri venytti kaulaansa nautinnollisesti ja päästi helpottuneen huokauksen. Loppukaarrossa Enni kiitti Siiriä rapsutuksilla ja kehui sitä, luonnollisesti, maailman parhaaksi poniksi. Sitten hän kiipesi alas ja halasi tammaa vielä kunnolla. - Heippa Soffi, mun pitää mennä kun äiti oottaa jo, Enni sanoi lähtiessään. - Hei hei, toivottavasti vielä nähdään, vastasin tytölle. Siiri haukotteli pitkään ja hyvin hartaasti. Naurahdin sille. Ensimmäinen alkeistunti oli nyt kunnialla ohi, piti vain toivoa, että niitä tulisi lisää. Tehtävä 3.Lähetetty Annelle:) Kiitokset vastauksista, tehtävät pisteytetty!
|
|
|
Post by Veera on Sept 8, 2012 9:44:07 GMT 2
Kuva: Tarina:Maanantai 27.8.2012Kaarsin autoni Seppeleen parkkipaikalle, pääsin vihdoin omin kyydein minne halusinkin! Näin ollen olinkin ilmoittautunut Seppeleen hoitajakurssille. ”Viime kerrasta onkin aikaa,” mietiskelin ääneen. Ratsastusvaatteeni olivat lojuneet vaatekomerossa, ja jonkin aikaa myös pahvilaatikossa omaan asuntoon muuttoni jälkeen. Olinhan toki käynyt satunnaisesti kavereideni hevosilla ratsastelemassa, mutta nyt päätin jatkaa rakasta harrastustani ja Seppeleessähän se onnistuisi mitä mainioimmin. Toivoin vain, että vanha sama porukka olisi edes jokseenkin siellä… Porukkaa alkoi kerääntyä Seppeleen pihamaalle, myös Anne asteli tallista parkkipaikalle. ”Hei,” tervehdin tallinomistajaa. Toivottavasti Anne muistaisi minut, ajattelin itsekseni kun nainen käveli luokseni. Hän katsoi minua pitkään ja muisti sitten. ”Hei, sinähän olet se Mankin entinen hoitaja ja taisit Carkin Leeviäkin hoidella jonkin aikaa?” Anne kysyi. ”Juu, olenhan minä.” Lähdimme satulahuoneeseen, jättäydyin ryhmässä vähän sivummalle, osa oli minun ikäiseni, osa nuorempia. Tallissa tuoksui juuri siltä miltä muistelinkin sen tuoksuvan. Vetäisin syvään henkeä ja katsoin karsinoissa olevia hevosia ja lueskelin nimikylttejä. Toivo, Bonnie, Bris, Frank… Oli paljon nimiä joita en tuntenut. Kurkkasin karsinoihin ja totesin suurimman osan hevosista olevan ulkona. Korkea tummanruunikko seisoi loimi päällä karsinassa, Bris. Katsoin nimikyltistä omistajan olevan Josefiina, olipa hänellä hieno hevonen! Satulahuoneessa Anne jakoi meille opetushevoset, sain Bladen. Muistin hyvin tumman puoliveritamman, se oli aina ollut lempihevoseni Seppeleen tuntihevosista! Niin monet kerrat olin haaveillut pääseväni sen hoitajaksi, mutta Bladella oli hyvä hoitaja. Seuraavaksi siirryimme kiertämään tallia. Oli mukava nähdä oliko talli pysynyt samannäköisenä vai oliko muutoksia tullut. Anne esitteli meille toimiston ja pesupaikan. Kävimme myös yläkerrassa, se oli suhteellisen tyhjillään, muutama hoitaja rupatteli iloisesti aamupäivän tapahtumista. Tunnistin toisen tytöistä Loviisaksi, tervehdin häntä ja jatkoimme matkaa. Tajusin nyt myös että toinen suunnilleen ikäiseni tyttö hoitajakurssilla oli Aimie, muistaakseni Taigan entinen hoitaja. Aimie tuskin tunnisti minua, tai sitten hän oli todella ujo. Kentän luokse oli tullut uusi harjauspuomi jossa oli katos. Katoksessa oli myös muutama tuoli. Olipa kätevä, pääsi ulos raikkaaseen ilmaan harjaamaan pöllyävää hevosta, eikä sadekaan haittaisi! Lääkekaappi oli tärkeä ja sen Anne näyttikin huolella, painoin tiukasti mieleen mistä se löytyisi, jos jotain sattuisi hevoselle tai ratsastajalle. ”Mistä löytyy puhelinnumerosi, jos jotain sattuu?” eräs tyttö kurssilaisista kysyi. ”Se löytyy tuolta ilmoitustaululta ja toimiston oven edestä,” Anne kertoi. ”Jos jollain muulla on kysyttävää jotain tallista niin nyt voi kysyä!” Anne huudahti, niin että varmasti kaikki kuulivat. Itselleni kaikki oli selvää tallista esittelykierroksen jälkeen. Muutama kysyi vielä jonkun kysymyksen ja sen jälkeen meille kerrottiin hoitajan tehtävistä ja demonstroitiin ne. Anne näytti esimerkkiä Bladen kanssa. Tamma oli ilmeisestikin superkiltti hoitaessa, ratsastaessa vähän vaativampi. Se seisoi nätisti käytävällä kaksinpuolin kiinni. ”Voi Blade on minun lemppari ja Patron myös!” joku nuorimmista kurssilaisista sanoi ja meni suukottelemaan Bladea, muutama muukin meni rapsuttelemaan mustaa tammaa. Tunsin pientä mustasukkaisuutta Bladesta vaikka eihän se ollut kuin minun opetushevoseni kaksi päivää kestävällä kurssilla. Mietin kuitenkin, että kuka on Patron. Päätin käydä kysymässä sitä Annelta. ” Patron on meidän uusin asukki, se on pieni estetykki poni,” Anne kertoi ja tuli näyttämään sen minulle. ”Se hakee hoitajaakin,” Anne sanoi hymyillen, kun näin ponin. Se oli pesupaikan vieressä olevassa karsinassa. En ollut kiinnittänyt poniin mitään huomiota, vaikka olin kävellyt sen ohi jo muutaman kerran, ja kai se oli esiteltykin. Silitin ponin turpaa kun se työnsi päänsä ulos karsinasta. Muutkin kurssilaiset tulivat silittelemään ponia, osa meni katsomaan muita hevosia. ”Nyt olisi varmaan hyvä aika evästauolle, kohta jatketaan!” Anne kailotti. Menin autolleni hakemaan eväitä ja samalla haaveilin tuosta pienestä ponista, olisi kiva joskus ratsastaa sillä! Kysymykset:Lähetetty Kiitokset tehtävien suorittamisesta, pisteytetty! - Anne
|
|
|
Post by Anne on Sept 9, 2012 13:20:16 GMT 2
Vielä tämä päivä aikaa suorittaa kurssin tehtävät!
|
|