|
Post by Anne on Aug 15, 2012 18:06:45 GMT 2
Hoitajakurssi löytyy täältä: seppele.piirroshevoset.com/hhk01.phpIlmoittaudu tähän topikkiin. Henkilöt otetaan mukaan ilmoittautumisjärjestyksessä ja opetushevosia jaetaan sen mukaan. Tehtävät voi tehdä vaikka heti, viimeistään kuitenkin 10.9.2012.
|
|
|
Post by justus on Aug 17, 2012 15:24:42 GMT 2
1. tehtävä
Maanantai: 18:00 Käydään läpi hevosten loimitusta.
Tiistai: Ratsastajan avustamista tunnille 2. tehtävä
Seppeleen tallipihaan asti takaisin selvittyäni yritin löytää pihalta vilkasta elämää, kenties muita kurssilaisia. Katseeseeni osui tallin nurkilta lähes juokseva Ansqu, joka heilautti kättään minuun päin. Ymmärsin sen kiireisenä tervehdyksenä, vaikka se saattoi hyvinkin olla pienehkö horjahdus tasapainon säilyttämiseksi.
- Ansqu, moi! Huikkasin tytön perään, joka yllätyksekseni reagoikin sanomaani pysähtymällä. - Hmm, hän hymähti kuumeisesti miettien jotain. - Säkinhän olet yks niistä kurssilaisista, eikö? - Mä olen, hymyilin reippaasti. - Mihin sulla on noin järjetön hoppu? - Oletko sä yhtään kattonut kelloos? Se on jo kohta neljän tienoilla, ja alkeisryhmäläisiä alkaa parveilla karsinoilla, Ansqu selitti ilmeisesti kokemuksiensa mukaan. - Todennäköisesti apua kaivaten, hän jatkoi tajutessaan kuinka tökeröltä sanomansa lause kuulostikaan.
Astelimme enää mitään sanomatta satulahuoneen jo avoimesta ovesta sisään, ja ennenkuin Ansqu ehti kadota silmistäni, kerkesin vielä kysyä kysyttäväni.
- Edin karsina kolmas pesuboksilta, olihan?
Sain kannustavan nyökkäyksen kera hymyn, johon ei voinut olla vastaamatta. Lompsin ohi Elmon ja Popparin tyhjien karsinoiden Edin luokse. En yllättynyt ollenkaan sen innottomuudesta; se oli kääntynyt turpa seinää kohden, eikä näyttänyt kovinkaan kiinnostuneelta innostuneista alkeistuntilaisista. Ehkä se ei ollutkaan innottomuutta vaan jännitystä, josta Anne oli eilen minulle selventänyt.
Juttelin pojalle mukavia rauhalliseen sävyyn, ja pyrin itsekin olla välittämättä ohikulkevista vieraista ihmisistä käytävällä. Olin tyyni, ulkoisesti sekä sisäisesti, ja se näytti rauhoittavan Ediäkin. Sen korvat alkoivat kääntyillä kohti ääniä, jotka eivät sittenkään olleet kummempia. Hiljalleen se käänsi päätään nähdäkseen mitä ympärillä tapahtui. Olihan se tottunut tälläiseen väkisinkin, mutta ihmiset olivat uusia. Jännitin itsekin välillä uusia tilanteita uusien ihmisten kanssa, miksei sitten hevonenkin. Raotin karsinan ovea, ja pujahdin sisään silitellen Edin kylkeä reippaalla otteella.
Karsinan ovelle ilmestyi minua nuoremman tytön kasvot, joita peitti vähän liian pitkäksi kasvaneet otsahiukset. Hymyilin tytölle ystävällisesti ja kysyin oliko hän saanut Edin ratsukseensa tunnille. Myöntävän vastauksen saatuani kehotin tyttöä hakemaan Edin varusteet karsinalle.
- Tiedäthän mitkä ovat Edin? Kysyin varmistukseksi.
Tyttö nyökkäsi nopeasti ja lähti suorittamaan annettua tehtävää. Hänen palattuaan karsinalla oli niin harjat kuin kaviokoukkukin, riimunnaru, satula sekä suitset. Tytön ratsastustavaroita ei näkynyt, joten kysyin niistä vielä.
- Olihan sulla kypärä ja jonkunlaiset hansikkaat mukana? Nekin olisi hyvä olla karsinalla mukana valmiina. Varsinkin jos kukaan ei ole auttamassa vaan laitat hevosta kuntoon itsenäisesti, ohjeistin. - Siten on sitten helpompi lähteä liikkeelle, ei tarvitse jättää hevosta yksin varusteineen, eikä odotella, että jollain olisi aikaa pidellä sitä sen aikaa kun haet omia tavaroitasi. - Joo on mulla. Ne vaan taisi jäädä satulahuoneeseen, tyttö vastasin ehkä vähän nolona tietämättömyyttään. - Nyt kun mä olen auttamassa, eikä tässä mitään kiirettäkään ole, ehdit ihan hyvin hakee ne vielä ennen lähtöä, hymyilin tytölle niin ystävällisesti kuin osasin.
Vinkkasin kohti riimunnarua, ja kysyin osasiko hän solmia hevosen kiinni. Vastasin epävarmaan ilmeeseen hymyllä, nostin narun lattialta ja sitaisin sen toisen pään Edin riimuun ja toisen karsinan kaltereihin jämäkälle vetosolmulle. Tyttö otti harjat käsiinsä ja alkoi sukia hevosta tottuneeseen tapaan, joten en puuttunut siihen. Harjailkoon hevosen aivan rauhassa omaan tahtiinsa. Siirryin hieman kauemmaksi katselemaan tytön puuhia, jotka sujuivat oikein mallikkaasti.
- Sehän meni kuin vanhalta tekijältä, tokaisin ja sain aikaan tytön kasvoille leveän hymyn. - Vielä tärkeä osa ennen satuloimista; jalat. Täytyy tarkistaa, ettei jaloissa ole ruhjeita, kaviot ovat puhtaat ja kengät paikoillaan.
Tyttö nappasi korista kaviokoukun ja asteli hiljalleen Edin jalkojen viereen. Toivoin sen nostavan jalkojaan kiltisti, mutten kyllä ihmettele miksei hevonen reagoinutkaan halutulla tavalla. Tytön otteet taisivat olla turhan helliä. Kävelin tytön viereen ja pyysin kaviokoukkua, jotta voisin näyttää kuinka hänkin saisi jalat ylös.
- Kylki kohti hevosta ja liu'uttaen päättäväinen ote lähemmäs kaviosta. Jos hevonen ei pyynnöistäs huolimatta nosta jalkaansa, on ihan turha jäädä nykimään sitä. Nojaa vähän hevoseen, jolloin sen painon on siirryttävä toisille jaloille. Siten on jalka kevyempi ja nousee sitä nostamalla, neuvoin mahdollisimman tarkasti. - Nyt sun vuorosi, lisäsin rohkaisevaan sävyyn.
Olin kiitollinen Edille, kun ei vikuroinut tytön nostaessa hevosen jalkaa. Jalka tuntui ilmeisesti painavalta melko pienehkön tytön otteessa, joten kävin neuvomassa miten kavion voisi asettaa polvelle, missä se pysyisi paremmin. Muistutin kumminkin varomaan omia varpaitaan laskiessaan jalkaa takaisin maahan.
Seuraavaksi olikin vuorossa satulointi. Pyysin tyttöä kokeilemaan, saisiko hän itse satulan selkään. Aivan ylös asti selkään ei tytön voimat ja pituus riittänyt, joten avustin hieman. Nostin satulaa vielä enemmän kaulalle, ja liu'utin siitä omalle paikoilleen, johon satula jämähti kuin valettu. Nähtyäni tytön hieman hämmentyneen ilmeen selitin vielä, kuinka satula olisi hyvä laittaa liu'uttamalla, jottei sitä tarvitsisi siirtää vastakarvaan, mikä ei taatusti olisi mielekästä hevoselle.
Aiempien oppien mukaan tyttö hamusi käsiinsä satulavyön ja kiristi sitä sopivasti niin, ettei satula keikahtaisi selästä hevosen liikkuessa. Oikealle kohdalleenkin se näytti menevän.
Otin suitset käsiini ja ojensin ne tytölle, joka oli nyt hyvin varma osaamisestaan. Hän otti riimun pois ja nakkasi sen minulle, siirsi ohjat Edin kaulalle ja asettui sen pään viereen tarjotakseen hevoselle kuolaimia. Kiltisti Edi ne vastaan ottikin ja laski päätään rennosti niin, että tyttö ylettyi laittamaan suitset paikalleen. Hän kiristi vielä turpa- sekä poskiremmit ja sanoi lähtevänsä tässä välissä hakemaan tavaroitaan.
Nyökkäsin hyväksyvästi ja menin tarkastamaan remmien kireyden. Poskiremmiä löysäsin yhdellä pykälällä, mutta muuten suitset olivat hyvin; suorassa, eivät kierteillä, sekä sopivalla kireydellä. Irrotin vielä riimunnarun kaltereista odotellessani ratsastajaa takaisin ja pyöritin sen kasaan kuten tapana on.
Merkki poistettu kuva kopioinnin takia. - Anne
|
|
Nomppu
Perustallilainen
Posts: 151
|
Post by Nomppu on Aug 17, 2012 20:14:09 GMT 2
Tehtävä nro. 117:30-18:00 Tauko, omien eväiden syönti.Jäin katselemaan Britan seurassa, Liinun ja muiden hevosten laiduntamista. Ps. Anteeksi laatu. Piirtopöytäni on rikki ja en osaa piirtää hiirellä YHTÄÄN. (Koordinaatiokyky perseestä) Näyttää siis aivan 6-vuotiaan tekeleeltä. Suloiset aasin korvatkiin näkyisi Liinulla olevan sutussani. Kiitokset tehtävän suorituksista! Tehtävä pisteytetty =) - Anne
|
|
Nomppu
Perustallilainen
Posts: 151
|
Post by Nomppu on Aug 18, 2012 17:26:50 GMT 2
Tehtävä nro. 2
Maanantain jännitys
Hätkähdin automme äkilliseen pysähdykseen. Olin ajatuksissani miettinyt tulevaa kurssia. Jännittyneenä katsoin hieman hämärästä auton ikkunasta ulos. Ja kuinka ollakkaan sieltä pilkisti Seppeleen tallirakennus. Oikein soma maalaistunnelmallinen paikka ensisilmäyksellä. Kuin automaattisesti väänsin oven kahvaa ja autonovi rysähti auki. En kuitenkaan saanut silmiäni irti pihasta. Jännitti niin, että melkein laskin alleni, kun äitini kaarsi auton pois hyvästelyiden kera. Olin yksin. Täysin yksin vieraassa paikassa... Toivottavasti kuitenkin tutustuisin täällä ihmisiin ja saisin ehkäpä jopa sellaisiakin tuttavuuksia joihin pitäisin yhteyttä kurssin jälkeenkin. No, nyt kuitenkin menoksi ja asiasta toiseen. Kävelin varmoin askelin uusilla ratsastussaappaillani tallin päätyovelle. Varmuus tosin loppui tasan siihen, kun brunette tyttö rytkäytti oven auki ja paiskasi sen melkein kasvoilleni. – Oih, sori. En huomannut sua, neiti pahoitteli pelästynyt ilme kasvoillaan. – Eihän toi mitään, kohautin olkia ja hymyilin hieman. – Mä oon Britta entäs sä? Britaksi itseään kutsunut henkilö kysähti uteliaana. – Anna, mutta ystäville Nomppu, vastasin hymähtäen ja avasin oven kadoten talliin. Jep, salamyhkäisyys on kiva asia.
Harhailin käytävillä, kunnes kysyin joltain blondilta missä päin satulahuone mahdollisesti on. Tytsy opasti minut satulahuoneeseen ja, kun avasin satulahuoneen narisevan tammioven, huomasin olevani viimeinen kurssilainen. Ups, toivottavasti pienoinen myöhästymiseni ei nostaisi kamalaa hälyä. – Moi. Anteeksi, kun oon tällä tavoin myöhässä, pahoittelen ja huomaan sen Britankin jo muiden joukosta. Kuinka ihmeessä se jo tännekkin ehti... – Ei mitään. Istu siihen vain, Anne vastasi hymyillen ja osoitti sitten puupenkkiä. Siinä, kun istuin kovalle penkille minulla oli sellainen tunne, että tulisin pitämänä tästä äidilliseltä vaikuttavasta naisesta.
Vartti menikin siinä sitten, kun kaikki esittäytyivät pikaisesti toisilleen. Oli aika aloittaa tallikierros. – Ja nyt kaikki jonoon mars! Anne komensi samalla heilauttaen ruskeat kutrinsa olalleen. Seurasimme kiltisti Annen perässä. Tosin muutamat ennestäänkin jo hoitajakaartiin kuuluvat marisivat tylsistä jutuista, jotka he kuulemma jo niiin hyvin tiesivät. En jaksanut huomioida heitä, vaan keskityin täysillä siihen mitä kerrottiin. Imin itseeni kaiken tiedon minkä pähkinänkokoiset aivoni pystyivät. Kuuntelin innolla, kun esiteltiin hevosten karsinat, uusi ja vanha puoli... Ja niin edelleen. Pettymyksekseni kierros päättyi kuitenkin aikanaan ja siirryimme takaisin karsinoiden puolelle. No, olihan tämäkin varmaan ihan mielenkiintoista. - Kun hoitaja aloittaa, tulee hänen hoitaa uutta hoidokkiaan kahden viikon sisällä. Muutoin hevonen siirtyy seuraaviin hoitajahakuihin... pälä pälä pälä… Hoitajan tehtävänä on huolehtia, että hevosen peruasiat ja sen varusteet ovat kunnossa…pälä pälä… Anne selosti erittäin kröhöm… mielenkiintoisia asioita. En yksinkertaisesti pystynyt pidättämään haukottelua enää sisässäni, niinpä sain pian osakseni paheksuvia katseita. Aloin tuijottamaan ruskeilla silmilläni, -ah niin mielenkiintoista- kattoa ja sen parruja. Yksi… Kaksi… Kolme… Laskin. - …Jos hoitajasta ei kuulu mitään kuukauteen, erotetaanko hänet, Nomppu? Anne kysyi minulta yllättäen. – Häh? Eikun siis ei kai… mumisin sätkähtäen. Minulla ei ollut aavistustakaan kysymyksen vastauksesta. Villi veikkaus on uskollinen ystäväni. - Ei. Vastaus on kyllä. Jos hoitaja ei anna kuulua itsestään mitään kuukauden sisässä hevonen pannaan uusiin hakuihin, Anne vastasi topakasti ja tunsin samassa punastuvani kauttaaltaan punaiseksi. Muutama kurssilainen hihitti takanani, ja tämäkös sai minut kaksi kertaa punaisemmaksi. – Nyt taitaa ilmeisesti olla sopiva aika pienelle tauolle. Jos teillä on omia eväitä, voitte syödä niitä nyt. Sen jälkeen noin kello kuudelta käydään läpi hevosten perusloimitusta, Anne ilmoitti ja lennähti toimistonsa suuntaan.
Kaikki tietysti innostuivat tauosta ja alkoivat hälistä ja häipyä, kuka mihinkin suuntaan. Olin kuitenkin naulinnut Britan ja Justuksen silmätikuikseni. Siinä sitten raahasin vastahankaisia Justusta ja Brittaa tarhoille päin. Aika meni rattoisasti herkkuja syödessä. Äitini oli pakannut minulle niin tuhdin välipalan, että annoin osan Justukselle joka suri kadonneita patonkejaan. Poika otti mielellään lohileivät vastaan ja katsoi minua silmät kiiluen, kun oli nekin hotkaissut kitaansa. – Enempää ei sulle heru, naurahdin ja heiluttelin cokispulloa tuon nokan edessä. – Epistä, Justus mankui koiranpentuilmeellä. Britta taasen otti osaa sekoiluihimme vähän hiljaisemmin. Sitä taisi kiinnostaa enemmän hevoset laitumella, kuin puolityhjä Coca Cola-pullo. – Oot muutes ihan ylipitkä! Mäkin haluun olla noin pitkä, Justus yllättäen laukaisi. – 176-sentin korkeudessa tuulee. Entä siellä? vitsailin ja näytin kieltä mokomalle. Vilkaisin huvikseni rannekelloa ja totesin, että oli aika siirtyä loimituksen pariin.
Anne odotteli tallissa viellä viimeisiä, joihin me lukeuduimme. Sitten, kun ketään ei enää kuulunut oli aika aloittaa. – Tämä tässä on Reino. Näytän nyt esimerkkiä Reinon kanssa, miten hevoselle laitetaan oikeaoppisesti hikiloimi. Ansqu, sähän tiedät jo miten tämä homma menee. Sä siis pääset tästä hommasta, Anne selitti ja taputti veikeän väristä ruunaa kaulalle. Ansqu niminen tyttö nyökkäsi. Muistelisin nähneeni hänet aikaisemminkin… Sitten muistin tytön esittäytymiskierroksella kertoneensa itsensä joksikin Anskuksi vai mikä Ansqu nyt olikaan. – Kesäisin ei yleensä tarvita loimea, ellei ole kylmä yö tiedossa. Hikiloimen laittamiselta voi joustaa useimmiten toimimalla siten, että harjaa hoidokkinsa erityisen tarkasti ja ottaa hikiviilalla enimmät hiet. Sitten voi pistää hevosen sille tarkoitettuun karsinaan jäähtymään joksikin aikaa, Anne kertoi laittamalla samalla ruunalle loimea. Katselin tarkkaavaisesti, kun Anne pisti viimeisenkin soljen kiinni. – Ja nyt te laitatte loimet kurssihoitsuillenne itse. Tulen jälkeenpäin tarkastamaan loimituksenne ja kritisoin, jos se on tarpeen. Jos siis yhtään kuuntelitte te osaatte kyllä loimittaa hevosen tai poninne. Jokaisen hevosen loimitusohjeet löytyvät ilmoitustaululta, Anne ohjeisti viellä lopuksi kaikille.
Etsiskelin sieltä täältä Liinun karsinaa ja lopulta löysinkin tamman. Avasin karsinan säpin ja suljin sen yhtä nopeasti, kuin aukaisinkin. Olin hieronut minttunamun hajua käteeni, joka tunnetusti rauhoittaa hevosta. Liinu tuli oitis uteliaana haistelemaan kättä ja pettyi pahemman kerran, kun siellä hyvän tuoksuisessa kädessä ei ollutkaan mitään herkkua. Rapsutin hymyillen tammaa korvan takaa ja se sai tuon venyttämään kaulaansa nautinnollinen ilme naamallaan. Jätin hetkeksi Liinun karsinaan ja kävin tarkistamassa ”Hoitajien nurkasta” Liinun loimitusohjeet. Samalla kipaisin hakemassa suloisen, purppuran värisen loimen joka ilmeisesti sitten kuului Liinulle.
Karsinan luona laskin loimen väliaikaisesti karsinan oven eteen ja kävin kiinnittämässä Liinun karsinassa, jottei se saisi päähänsä ruveta pyörimään ympäriinsä, kun yrittäisin pistää loimen. Salmiakkikuvionen riimunnaru löytyi helposti, kiitos Annen silloisen tallikierroksen avulla. Palasin suomenhevostamman luokse ja kiinnitin sen aloilleen. Sitten asettelin loimea Liinun päälle. Sain viimeisetkin soljet kiinni ja kehoni aivan puhkui hikeä. Liinu oli nimittäin hieman säheltänyt alussa ja kavahti selvästi loimea. Silloin jouduin ns. säkittämään tamman, eli näytin ensin loimen ihan pienenä myttynä. Sitten toin sitä lähemmäs ja lähemmäs, kunnes se oli melkein kiinni hevosessa. Sitten avasin myttyä hieman ja aloin sivellä Liinua sillä. Lopulta, kun se tottui loimeen sain loimitettua tamman. Huikkasin Annelle olevani valmis ja nainen käveli reippaasti luokseni ratsastusaapikkaat kopisten. - Ihan hyvältähän tää mun silmään näyttää, Anne totesi ja siveli loimen purppuraa pintaa. Hän joutui vain vähän siirtämään loimea kaulalle päin. Muuten asia ok. Minulle jäi luppoaikaa, kun osa viellä loimitti kurssihoidokkejaan. Sillä välin tutustuin viellä vähän paremmin Liinuun ja, kun en muutakaan keksinyt rupesin selvittämään sen häntää joka oli sadoissa solmuissa. - Kello näyttää nyt niin paljon, että Elli jatkaa tästä eteenpäin ja kertoo teille iltatallitöistä tiivistettynä, Anne sanoi vilkuillen kelloa. Ilmeisesti kaikkien hevosten loimitukset oli katsottu hyväksytyiksi ja hevosia vietiin tarhoihin Liinu mukaan lukien. Jokunen jäi ilmeisesti karsinaan yöksi.
Elli pian saapuikin ja esitteli itsensä kaikille. Nainen kertoi kaikenlaista tallitöistä ja sivussa muuta nippelitietoa. – Olen yleensä aina paikalla iltatallilla ja iltatalliin kuuluu esimerkiksi hevosten iltakaurojen ja heinien annostelu, tallin käytävän lakaiseminen ja kaiken yleinen katsastus, punapää selosti hymyillen lempeästi. Kuuntelin mielenkiinnolla mitä Elli selitti. – Saatte vähän esimakua tästä puuhasta sillä tavalla, että siivoatte läpikotaisin kurssihoitsunne karsinan. Jos saatte sen tehtyä voitte siirtyä käytävän lakaisemiseen, Elli sanoi naurahtaen ja pisti kätensä puuskaan. Töitä siis tiedossa… Kiva kiva…
Hain lantatalikon ja kottikärryt ja käärin hihani. Hommiin siis! Harmikseni totesin välittömästi, että Liinu taisi kuulua siihen ryhmään joka sonti ympäri karsinaa, eikä esimerkiksi vaikka johonkin tiettyyn nurkkaan. Huokaisin raskaasti ja siirsin lantaa ja virtsapaakkuja kottikärryyn. Hevosen virtsan pistävä ammoniakin haju ajautui nenääni aika-ajoin ja inholla yritin saada karsinan siistiksi niin nopeasti kuin pystyin. Kärräsin sitten kottikärryjä lantalaan ja ensimmäistä kertaa olin riemuissani, kun näin lannan valuvan muun sonnan joukkoon. Sitten kärräsin kottikärryt pesuboksiin, jossa huuhtelin siitä enimmät lannat pois, jotta voisin hakea kuiviketta siihen. Kun olin valmis kiikutin puhdasta kuiviketta kärryyn ja kävin kippaamassa ne karsinaan. Sitten levittelin kuiviketta tasaisesti joka puolelle ja totesin mielessäni olevani valmis. Pyyhkäisin otsaani ja poistuin karsinasta. Mietin hetken mitä minun pitäisi nyt seuraavaksi tehdä. Sitten muistin tallin käytävän lakaisun. Britta ja Justuskin olivat näköjään lakaisemassa käytäviä. – Moi tyypit, huudahdin Britalle ja Justukselle jotka kohottivat katseensa lattiasta. – Ai joo moi, Britta tervehti ja alkoi taas lakaista. Justuskin taisi jotain huikata, mutta en kuullut sitä.
Kun käytävä saatiin lakaistua kurssilaisten voimin Elli palkitsi meidät kaikki ruhtinaallisesti pullilla ja kotitekoisella viinimarjamehulla jota siirryimme nautiskelemaan odotustilaan. Siinä pullaa ahmeissani mietin, että ei tämä kurssi hassumpi ole. Kurssilaiset ja hoitajat pälpättivät yhdessä ja kaikkialta kuului tyytyväinen ruoan mussutus. Himmelamput toivat kodikasta, tietynlaista valoa. Ikkunoissa oli valkopunaruudulliset verhot. Aivan kuin olisin nähnyt niissä hymyilevät tallitontun kasvot... Höpsistä, taisin erehtyä.
Kiitokset tehtävän suorituksista! Tehtävä pisteytetty =) - Anne
|
|
Taru
Perustallilainen
Posts: 195
|
Post by Taru on Aug 19, 2012 7:23:44 GMT 2
Tehtävä 1Avustaminen alkeistunnilla Kaviot kopisevat hiekkakenttää vasten. Alkeistunti on meneillään, taluttajat juoksevat raavavien ponien vierellä. Kenttä täyttyy riemunkiljahduksista ja pienestä naurusta. Ratsastuksen opettaja, Anne, opettaa ratsastajia keventämään.Sori kuvan laatu yms. Värit jäi, anteeksi Mutta kelpuutan kuvan kuitenkin julkaistavaksi Tehtävä 2Tiistai Tallustelin bussista Seppeleen tallipihalle. Kannoin olallani mustaa tallilaukkua, jossa oli alareunassa melko pieni hevosenpää, joka oli rajattu valkoisella langalla. Olin pakannut tallilaukkuuni eväitä sekä puhelimen. Kello läheni kolmea. Kokoonnuimme tallipihalla. Anne kertoi aluksi perusjuttuja hevosten laitumelta/tarhasta hausta. Kurssilaiset kuuntelivat korva tarkkana. Nyökkäilimme ja osa mumisi jotain. Pian Anne kysyi, oliko kenelläkään kysymistä. Kysymysten jälkeen lähdimme hakemaan opetushevostemme riimuja ja -naruja satulahuoneesta. Nappasin Pellan riimun ja riimunnarun. Talsin muiden perässä laitumelle. Oli lämmin, mukava sää. Tässä ilmassa kelpasi olla hoitajakurssilla. Juttelin matkalla muiden kurssilaisten kanssa. Ystävystyin melko monen kurssilaisen kanssa. Juttelimme myös uudesta hevosesta, Patronista. Paloin halusta nähdä, minkälainen Patron oli. Se kun oli laitumella muiden ponskien kanssa. Rapsutin Pellaa tuuhean harjapehkon alta. Tamma kurkisteli otsaharjansa takaa nappisilmillään. Ujutin riimun Pellan päähän ja napsautin narun kiinni riimuun. Odotin, että muutkin saivat hevosensa kiinni. Lähdimme yhdessä taluttamaan hevosia talliin. Anne kertoisi tallipihalla asiakaspalvelun perusteista. - Hyvää työtä, Anne sanoi hymyillen. - Viekää ne vaan karsinoihinsa, ja aloittakaa harjaus ja muu työnskentely, nainen jatkoi. Nyökkäilimme ja jokainen talutti oman opetushevosensa karsinaan. Pella oli tullut tutuksi Seppeleessä oleilun myötä. Olin vieraillut Seppeleessä muutaman kerran, ja Pella on niiden kertojen perusteella noussut yhdeksi lempihevosistani. Almaan olin kuitenkin rakastunut, eikä Pellakaan mikään hullumpi ollut. Rapsuttelin tyyntä tammaa. Harmaata, paksua poninkarvaa oli mukavaa silittää. Hain harjapakin ja otin sieltä bobyharjan. Suin Pellan karvapeitettä tyytyväisenä. Hoitajakurssilla oli kivaa olla. Sai tutustua hevosiin sekä tallin tapoihin. Jatkoin Pellan harjaamista hymyillen. Pella seisoi paikallaan ja nautti jokaisesta harjanvedosta. Pella tarkkaili tallikäytävän meininkiä pää ylhäällä. Tallikäytävältä kuului jos jonkinlaista ääntä. Esimerkiksi kavion kopse ja iloinen puheensorina kantautuivat korviini. Alkeiskurssilaisia alkoi tulvia ovesta sisään. Pikkutytöt kikattivat tallikäytävällä. He puhuivat kovaan ääneen edessä olevasta alkeistunnista. Kuulin pikkutyttöjen lempihevoset sekä ratsutoiveet. Osa halusi mennä poneilla, osa hevosilla. Eräs poika, arviolta 8-9-vuotias, halusi ratsastaa uudella ponilla, Patronilla. - Eihän se käy edes tunneilla! Joku alkeiskurssilaisista huusi. Koko tallikäytävä raikui. Kova kiistely alkoi. Riita yltyi niin kovaksi, että Annen piti puuttua asiaan. Tuntilaiset nolostuivat ja kipittivät tuota pikaa ilmoitustaululle, jossa tuntilista odotti näkijöitään. - Jee, mä saan mennä Pellalla! Kuulin jonkun huutavan. Aloin varustamaan Pellaa tuntia varten. Kannoin Pellan satulan tamman karsinan ovessa olevalle satulatelineelle. Nostin satulatelineen ja laskin satulan siihen. Pujottauduin suitset kädessä Pellan karsinaan. Satuloinnin jälkeen ojensin Pellan ohjat tytölle, joka sillä sai ratsastaa. Menin kentän reunalle seuraamaan alkeistuntia, muiden kurssilaisten kanssa. Alkeistunnin seuraaminen oli kivaa, vaikkakin kohta pitäisi mennä taluttamaan. Alkukäyntien aikana ei tarvittu taluttajia, mutta ravaamisessa alkeiskurssilaiset halusivat taluttajan. Alkukäynnit sujuivat hyvin, eikä kenelläkään ollut ongelmia muun muassa hevosten hallinnassa. Jokainen hoitajakurssilainen pyyhälsi oman opetushevosensa luo, kun ravaaminen aloitettiin. Napsautin riimunnarun kiinni Pellan kuolaimeen. Pidin riimunnarua melko löysällä, etten vaikuttaisi hevoseen. Ravaaminen sujui hyvin, vaikka ratsastajalla oli ongelmia keventämisessä. Keventäminen sujui kuitenkin suht' hyvin. Alkeiskurssilaisten avustamisen jälkeen koko hoitajakurssipoppoo siirtyi hoitajien huoneeseen syömään eväitään. Juttelimme samalla hauskasta kurssipäivästä. Minulla oli kaamea nälkä, joten eväiden syönti ei ollut pahasta. Tehtävä 3--> Kiitokset tehtävän suorituksista! Tehtävä pisteytetty =) - Anne
|
|
Samppa
Uusi ihmettelijä
?AnneL.
Posts: 14
|
Post by Samppa on Aug 19, 2012 10:24:51 GMT 2
Tehtävä 119.00 - 20.00 Iltatalli Ellin kanssaBlade odottelee ruokiaan karsinastaan kurkistaen. Sain poltettua käteni jokunen aika sitten, piti laittaa ihosiirrännäiset, niin hankaloittaa piirtamistä niin pirusti. :'/ Tehtävä 2Tulin tallille sopivaan aikaan, bussi kun oli kerrankin ajoissa. Lompsin heti noutamaan Bladea tarhasta. - Bladetiin, kutsuin mustaa tammaa porttia sulkiessani. Eipä Blade halunnut kutsusta tulla, mutusti vain ruohoa pienen pään kohotuksen jälkeen. Lähdin hakemaan hoidettavaa hevosta ja pian olinkin saanut puoliverisen portille. Livahdimme portista nopeasti, ehkä yllättävänkin. Talutettuani reippaasti kävelevän tamman talliin, omaan karsinaansa meidän jokaikisen piti mennä kuuntelemaan asiakaspalvelu-juttuja Annen selostamana, vaikka moni varmaankin olisi halunnut jäädä rapsuttelemaan opetushevostaan. Anne alkoi kertomaan satulahuoneessa perusasioita, myös kyselemään perusjuttuja hevosen harjauksesta, satuloinnista sekä tunnilla avustamisesta. Kuuntelin valppaana koko ajan, vaikka vähän keskittyminen herpaantuikin mietiskellessäni Bladea. Taru-niminen tyttö istui vieressäni, toisella puolella olevan nimeä en muistanut. Hänellä oli pitkät kiharat hiukset. Pääsimme miltei heti avustamaan tuntilaisia. Bladen ratsukseen saanut tyttö ei ollut kovinkaan nuori, ja näytti harjaavan oikein hyvin tammaa. - Tota noi... Voinks mä auttaa? kysyin hieman tönkösti. - Joo, tyttö sanoi. - Voit vaik harjata toiselt puolelta ja selästä ku mä en selkään ihan vielä yletä. Nyökkäsin ystävällisesti hymyillen, varoen irvistämistä. Nappasin pakista kumisuan, jolla aloin pyörittelemään pahimpia likoja vastakarvaan pyöritellen. Vilkaisin selän yli tytön touhuja, ja tämä täpinöissään harjasi jalkoja. Laitoin omaan tahtiini hieman vauhtia. Mudat tuli pyöriteltyä nopeasti, siirryin pölyharjaan. Suin nopeasti, mutta huolellisesti toisen puolen ja selän. Blade oli kiltisti, eikä päässyt pyörimäänkään ollessaan kiinni. - Mä sain harjattua tän puolen jo, kuului ääni hevosen toiselta puolelta. Havahduin, menin tarkistamaan että joka puolelta oli harjattu. - No katotaako si kavioit? kysyin tytöltä. Tämä nyökkäsi, otti kaviokoukun, meni Bladen viereen, nosti jalan hyvin ja putsasi mudat ja muut möhnät oikeaan suuntaan. Takajalan kanssa oli enemmän ongelmaa, sillä Blade nojasi tyttöön enemmän. Neuvoin nojaamaan hieman hevoseen, että paino pysyisi paremmin toisella puolella. Muut kaviot sujuivat myös oikein mallikkaasti. Pian kehiin otettiin satula. - Osaaks sä laittaa satulan? kysyin tytöltä tämän ottaessa satulaa. Tämä nyökkäsi. - Mut en oo varma yltänkö. - No mä voin auttaa jos et yltä, sanoin. Tyttö nyökkäsi, koittaen samalla saada melko painavaa satulaa 160cm korkeuteen. Ei se kuitenkaan ottanut onnistuakseen. - Voitko sä auttaa? tämä kysyi. - Joo, vastasin ottaen satulan. Heilautin sen varovasti tamman selkään. Blade ei juurikaan tuumannut mitään. - Laitaks sä satulavyön? kysyin ojentaessani huopaa. - Joo, tämä sanoi alkaen laittamaan vyötä hyvin. Se meni iha mukavasti, vaikkakin vähän paikkaa joutui taaksepäin muuttamaan. - Oisko suitsie vuoro? kysyin tytöltä. Hän otti suitset ja alkoi niitä laittamaan tammalle. Blade otti kuolaimet nätisti ja piti päänsä tarpeeksi alhaalla, että tytön tyllerö sai poskihihnankin vaivatta kiinni. - Onkos tää ny valmis? kysyin pieni virne naamallani. Tyttö kävi tutkimassa Bladen molemmin puolin. - Suojat! hän sanoi napaten kapistukset. Ne menivät oikeille paikoilleen pienen pähkäilyn jälkeen. - Käyhä hakee kypäräs, sanoin irrottaessani tammaa. Tyttö kävi karsinan ulkopuolella nopeasti, laittoi kypärän päähänsä ja otti ohjat itselleen. Lähdimme kipittämään kohti kenttää, tyttö Bladea taluttaen. Blade alkoi reipastumaan. Päästyämme kentälle autoin tytön mustan hevosen selkään nopeasti. Mittailimme jalustimet, säädimme satulavyön. Seisoin tekemistä vailla Bladen vieressä. Anne käveli kentälle päättäväisenä, kuten aina, kävi tarkastamassa joka ratsukon varustukset ja kailotti: - Vasempaan suuntaan, pitkillä ohjilla! Niin tunti lähti käyntiin. Seurasimme jokainen ohjeistusta, pientä neuvojen jakelua silloin tällöin ratsastajille, minimaalisen vähän juttelua - homma hanskassa. Talsimme kentällä muutaman kierroksen, ennen kuin tuli seuraavia ohjeita. - Ottakaahan ohjia käteen, pysähdyksiä ja voltteja. Teimme kuten käskettiin. Hevoset pysäytettiin jos tarve oli, neuvottiin parhaan mukaan ohjien kanssa ja jatkettiin matkaa muutamien volttien ja pysähdysten kanssa. Omalta osalta neuvominen oli aika hanurista, kun en mikään mestari selittelijä ole, kamalan ystävällinenkään en ole, vaikkakin sosiaalinen - suustani kuuluu aina töksäytyksiä ja virnuiluja. Sain neuvottua jotenkin asiat, vakkakin sekavasti. Tyttö oli mukava. Kokeilimme myös ravia sekä keventämistä. Blade toimi hyvin ja kevennyskin sujui jo melko nopesti. Sain oikeastaan vain juosta hevosen vieressä ja jaella ohjeita jos tarvitsi. Tunnin loputtua hoitelin Bladen yksinäni. En olisi uskonut saavani hoidettavaksi oman mieleni mukaista hevosta. Vaikka olihan kaikki ihania, mutta Blade ihanin. Lailakin oli mukava, mutta sen kanssa puuhailin ajoleirillä. Bladea olisin sinnekin toivonut, mutta olkoot - vielä oli varusteita putsattavana. Tehtävä 3Lähetetty. Kiitokset tehtävän suorituksista! Tehtävä pisteytetty =) - Anne
|
|
Linnea
Perustallilainen
Posts: 137
Koulutaso: VaA
Estetaso: 140cm
|
Post by Linnea on Aug 19, 2012 17:23:30 GMT 2
Tehtävä 1 : hevosten haku tarhasta Tehtävä 2 : Tiistai 15.00Kaikki kurssilaiset seisoivat tarhojen edessä. Edmundin tarhassa oleskeli ruunan lisäksi 4 muuta hevosta ; Liinu, Humu, Frank ja Reino, joten Nomppu, Tiikeri, Cecilia ja Anthon seisoskelivat vieressäni odottaen että he pääsisivät hakemaan opetushevosiaan. -Tunnistavatko kaikki haettavan hevosensa? Annen ääni kaikui ulkona. -Juu! Kaikki huusivat yhteenääneen ja sen seurauksena Anne antoi meidän mennä sisälle tarhaan ottamaan hevosia kiinni. -Muistakaa kävellä ja mennä rauhallisesti hevosien ja ponien luo, Anne muistutti vielä kaikenvaralta, vaikka hän oli jo aikaisemmin kertonut miten pitää toimia. Kävelimme viidestään kohti pientä hevosrykelmää, jossa viisi silmä paria katseli meitä ihmetellen. -Edii, kutsuin ruunaa ja samalla sain muidenkin jännittyneiden hevosten mielentilan tasaantumaan. Myös muut kutsuivat jälkeeni hevosia, mutta tuloksetta. Ei kyllä Edikään luokseni tullut, vaikka uteliaalta näyttikin. Humu ja Liinu yhdessä Reinon kanssa ravasivat karkuun, mutta Frank ja Edi antautuivat heti kiinni ja pistin ruunalle pikaisesti riimun päähän, jotta se ei kuitenkaan muuttaisi mieltään kiinnijäämisestä. Talutin Edin Anthonin ja Frankin kanssa portille, mutta jäimme odottamaan vielä portin sisäpuolelle muita. Lopulta kaikki saivat opetushevosensa kiinni ja talutimme ne jonossa sisälle talliin omiin karsinoihinsa. Taputin Ediä kaulalle kiittäen sitä yhteistyöstä. Enhän ollut joutunut juoksemaan sen perässä ympäri tarhaa kuten kolme muuta joutuivat tekemään. -Hyvä! Kaikki saivat hevoset ihan hyvin kiinni, joten tulkaapa kaikki toimiston puolelle, Anne sanoi ja käveli edeltä alakerrassa olevaan huoneeseen. Pistin karsinan oven kiinni ja reippain askelin kävelin sisälle toimistoon, jossa muut oleilivat jo. 15.15Kaikki seisoivat hiljaa piirissä Annen ympärillä odottaen seuraavaa hevosenhoitokurssin aihetta. - Kuten kaikki varmasti tietävät niin täällä tallissa hyvä käytös on kaiken A ja O , Anne selitti. - Ja vaikka hoitaja ei kuulu tallityöntekijöihin niin silti hän edustaa Seppelettä, joten haluatte varmasti jättää hyvän mielen muillekin kävijöille. Kaikki nyökkäilivät ymmärtäväisinä, mutta pysyivät muuten aivan hiirenhiljaa. -Tuntilaisia, kuten myös muuta tallin väkeä on aina kohteliasta tervehtiä, vaikka tuntilaisten kohdalla ette välttämättä henkilöä tuntisi, Anne jatkoi. - Näin voitte antaa itsestänne ja koko tallista mukavan ja ystävällisen kuvan. Jotkut jo alkoivat tylsistyä seisoskelusta, mutta minä siihen tottuneena pysyin paikkoillani. Jotkut supisivat jotain tuttunsa korvaan. Minä en taas tuntenut täältä ketään, joille oisin voinut jutella. Eikä se minua haitannut lainkaan, koska halusin oppia Seppeleen tavoista ja asioista kaiken olennaisen. -Muistakaa aina auttaa ratsastajia, mutta antakaa heidän kuitenkin tehdä mahdollisimman paljon itse, niin he sitten oppivat paremmin, Anne kertoi kaikkea asiakaspalvelusta ja miten meidän eri tilanteissa pitäisi toimia. -Ja muistakaa auttaa muitakin ratsastajia jos huomaat heidän kaipaavan apua ja hevosen hoitaja ei ole paikalla, Anne sanoi vielä lopuksi. - Onko kysyttävää? Kaikki kurssilaiset katselivat toisiaan ja Nomppu vastasi kaikkien puolesta kieltävästi. -Nyt kaikki voivat mennä takaisin opetushevostensa luokse ja hoitaa hevosen kuntoon seuraavalle alkeistunnille. Muistakaa laittaa varusteet yhdessä ratsastajan kanssa ja neuvoa heitä aina tarpeen mukaan. Tunti alkaa vasta viideltä, joten ei kiirettä, Anne ohjasi meidät takaisin tallin puolelle hakemaan hevosten harjoja. 15.30 - 17.00Nappasin Edin harjaämpäristä kumisuan. Anne oli nimittäin lopuksi sanonut että me saimme nyt poikkeuksellisesti harjata opetushevosemme valmiiksi ratsastajille, vaikka yleensä ratsastaja harjaa hevosen. Toki ratsastajakin saisi vielä vähän hevosta puunata jos mielii. Aloitin kovan urakan ruunan putsaamisessa. Kuivunut muta oli tehnyt voikosta hevosesta enneminkin harmaan ja työtä riittikin. Pyörivin liikkein harjasin kuivuneet mudat irti karvoista kumisuoalla ja tämän jälkeen harjasin irtolian juuri- tai jotkut tuntevat sen nimellä pölyharja niin pois. Sain varmaan vartin harjata Ediä, jotta edes pahimmat pölyt olisivat lähteneet pois. Kuitenkin karvassa alkoi pikkuhiljaa näkyä puhtauttakin, joten aloin harjaamaan vain ripeämmin. Pian edessäni seisoi hyvin komea ja kiiltävä otus, jonka olin pölyharjalla kiillottanut. Nappasin ämpäristä vielä kovaharjan, jolla putsasin jalat mudan peitosta. Tämän jälkeen vielä pään harjaus ja kavioiden putsaus niin valmista tuli. Vein harjat takaisin paikoilleen ja tarkistin tuntilistasta, että menisikö Edi nyt tunnille. Tuskin nimittäin kaikkien opetushevonen menisi samalle tunnille, niitä kuitenkin oli sen verran. Ja menihän Ediläinen tunnille. Toisaalta olin kovin iloinen, niin saisin tälläisestakin kokemusta. -Hei Linnea! Anne kutsui minua luokseen. -Edin ratsastaja soitti ja sanoi myöhästyvänsä hieman, joten pystyistkös laittamaan ruunan kuntoon ja tuomaan sen kentälle? Anne kysyi hieman kiireisenä. -Joo. Tietty voin laittaa. No jospa sitten toinenkerta saan avustaa tuntilaista hevosen kuntoon laitossa, sanoin Annelle joka hymyili minun vastattua myöntävästi. Kävin hakemassa Edin varusteet satulahuoneesta ja palasin karsinan luokse, jossa ruuna tarkkaili minua rennosti. Nappasin käteeni suitset ja otin kuolaimet kämmeneni sisään, koska hevonen varmasti pitää enemmän jos sen suuhun tulee lämmin kuin kylmä kuolain. Pian suitset olivat ruunan päässä ja kiristin remmejä sopiviksi. Hevosten suitsien laitto oli minulle entuudestaan tuttua, olinhan koko ikäni hevosten kanssa puuhaillut, joten sain hyvin nopeasti remmit oikeisiin reikiin. Vilkaisin kelloa ja se näyttikin jo kuutta vaille viittä. Pistin satulan reippaasti hevosen selkään ja kiristin satulavyötä vain sen verran että se pysyisi selässä. Kentälle saavuttuani ratsastajaa ei näkynyt missään, joten Anne pyysi minua odottamaan kentän keskellä ratsastajan saapumista. Sainkin odottaa vielä vartin, mutta harmikseni ratsastaja lähetti Annelle viestin jossa hän ilmoitti ettei pääsekään tunnille, joten jouduin viemään Edin takaisin talliin. 18.30 - 20.00Kun kaikki olivat hoitaneet hevosensa tunnin jälkeen , kaikki siirtyivät syömään omia eväitään. Eväiden jälkeen kerrattiin vielä itsenäisen ratsastuksen perusteet ja lopuksi pesimme/ hoidimme hevosten varusteet kuntoon. Illan päätteeksi Anne kiitti kaikkia kurssin käyneitä ja kertoi ketkä pääsivät läpi. Tämän jälkeen kaikki kurssilaiset lähtivät omiin koteihinsa. Näin päättyi viimeinen kurssipäivä. Tehtävä 3 : Lähetetty Pahoittelen tosiaan tarinan laatua, kun siitä meinasi tulla vähän liiankin pitkä joten jouduin sitä aikalailla lyhentämään. Kiitokset tehtävien suorituksista! Tehtävät pisteytetty =) - Anne
|
|
|
Post by Odelie on Aug 20, 2012 15:31:39 GMT 2
Tehtävä 1.Tiistai: 15.00 Omien opetushevosten haku tarhoista.Tehtävä 2.Tiistai päivä; Avustamista, hoitoa ja eväitäVedin vielä hanskat käteen ja sitten nyökkäsin lempeästi hymyillen oman poikani ikäiselle tytölle, joka katsoi arvioivasti Myntin kokoa. Tämä ei selvästikään ollut hänen ensimmäinen kertansa, kun hän nousi hevosen selkään, sillä napakka maiskahdus sai Myntin lähtemään liikkeelle heti. Silti hän näytti epäröivän hieman, mutta sen ymmärsi hyvin, isot hevoset aiheuttivat toisinaan pelkoa. Kävelin koko matkan tytön rinnalla kentälle ja oma-aloitteisesti hän osasi kentällä vetää jalustimet alas ja parhaansa mukaan kiristämään vyötä. Pyynnöstä vielä kiristin satulavyötä lisää, sillä se jäi hieman liian löysälle tytön hentojen voimien vuoksi. - Taluttajat pysyvät ainakin jonkun aikaa vielä ratsastajien mukana, Anne ohjeisti rauhallisesti ja minä nyökkäsin. Vielä hetki sitten epävarma tyttö näytti nyt keskittyneeltä ja napakalta, eikä tuskin tarvinnut minua pitämään Myntin poskihihnasta kiinni. Tamma lähti kuuliaisesti tallustamaan eteenpäin ja sen tahdissa oli erittäin helppo pysyä, kuuntelin miten Anne ohjeisti ratsastajia ja seurasin sivusilmällä mielenkiinnolla, kuinka tyttö siitä oikein suoriutui. Hän oli kuitenkin lahjakas ratsastaja ja sai Myntin kääntymään, vaihtamaan askellajeja ja tottelemaan hienosti, eikä tammakaan näyttänyt pistävän pahakseen, sillä se nautti pienestä työnteosta. Tunnin jälkeen tyttö laskeutui Myntin selästä leveästi hymyille ja posket punoittaen. Ujous, jota hän oli kokenut minun auttaessa varusteita Myntin päälle, oli kadonnut ja innoissaan hän jaksoi keskustella kanssani omasta suorituksestaan. Vaikka en kommentoinut sen kummempia, taluttaessamme Mynttiä talliin, kannustin tyttöä jatkamaan harrastustaan rohkeasti. Karsinassa autoin tyttöä avaamaan satulavyön ja innokkaana oppimaan tyttö halusi itse ottaa satulan pois selästä, vaikka kävely painavan satulan kanssa näytti olevan vaikeaa. Samalla tytön äiti oli ilmestynyt karsinalle ja hoputti kiireisenä tyttöä lähtemään autolle päin, minulle jäi siis loput Myntin hoitamisesta. Myntti ei pistänyt pahakseen, vaikka hiljalleen riisuin siltä suitset päästä ja päästin sen nyppimään heiniä maasta. Se pärskähti tyytyväisenä, kun pyörittelin kumisukaa sen pehmeässä karvassa, eikä tamma ollut moksiskaan, kun tarkistin sen kaviot kivien varalta. Taputin tyytyväisenä Mynttiä, ennen kuin poistui karsinasta ja vein varusteet satulahuoneeseen. Pyyhkäisi sienellä suitset ja kuolaimet puhtaaksi ja hoidin satulankin pikaisesti, joka tuntui toisaalta turhalta, sillä varusteet oli ennestään hyvin hoidetut. Riistin vielä suitset, ennen kuin poistuin satulahuoneesta, eväät tekisivät todella terää touhottamisen jälkeen. Huolella valmistetut eväät ja hiljainen seura oli suorastaan nautinto pienten lasten hälinän jälkeen. Silti kuuntelin uteliaana, kun muutama muu kurssilainen kertoi suorituksistaan päivien aikana ja kuinka he odottivat vielä varusteiden tarkempaa huoltoa. Sitä minäkin odotin omalla tavallani, sillä mihinkään muuhun minulla ei ole ollut pitkään aikaan aikaa. Hymähdin tyytyväisenä, kun töitä tehnyt tuttuni Britta istui vierelleni. - Saat euron, jos heität mulle yhen tollasen leivän, tyttö huokaisi väsyneenä. - Ei siun tarvii mitään maksaa, naurahdin lempeästi ja ojensin toisen kolmion muotoisista kerrosleivistäni Britalle. Tyttö kiitti helpottuneena ja haukkasi leivästä suuren palasen. Juttelimme hetken kuluneesta päivästä, ennen kuin hänen täytyi taas rientää. Sellaista se oli, tallityttöjen elämä, kiireistä. Tehtävä 3.Lähetetty ->Kiitokset tehtävien vastauksista! Pisteytetty! -Anne
|
|
|
Post by Akku on Aug 20, 2012 16:46:38 GMT 2
Tehtävä 2. “ Mä olen siis Akku, tällänen 11 vuotias maalaistyttö, ja harrastanut ratsastusta muutaman vuoden epäsäännöllisesti ja nyt ilmoittauduin alkeiskurssille kertaileen. Ajanutkin oon, käyny ajon alkeis- ja jatkokurssin” kerroin itsestäni vetäen vaaleat hiukseni nutturalle, teen niin aina hermostuneena. Pian lähdimme jo talliin. Kiersimme tallissa ja katselimme mitä missäkin on. “ Eli kun hoitaja aloittaa, niin pitää hoitaa kahden viikon sisällä tai.. Kuka tietää mitä tapahtuu?” Anne katsoi kurssilaisiin. “ Hevonen siirtyy uuteen hoitajahakuun!” muutama kurssilainen sanoivat yhteen ääneen. Yritin tunnistaa tyttöjä, ne taisivat olla Nomppu, Ansqu ja Taru. “ Oikein” Anne sanoi jatkaen: “ Hoitsua olisi hyvä hoitaa ainakin kaksi kertaa kuussa. Ja luetellaan asioita, jotka kuuluvat hoitajan tehtäviin. Jos vaikka Tinja kertoisi yhden” ja Tinja kertoi esimerkiksi varusteiden huollon. “ Akku, kerro joku esimerkki kans” Anne sanoi ja katsoi minuun. “ Ongelmista kertominen henkilökunnalle” sanoin ujosti. Pian olikin jo tauko. osa tallitytöistä rupatteli iloisesti, osa istui hiljaa yksikseen. Havahduin Nompun kysymykseen. “ Ootko sä käyny tääl usein, en oo nähny sua” tyttö kysyi. “ Oon mä pari kertaa ollu kattelees poneja” vastasin hiljaa ja ujosti. Vähän ennen kuutta lähdin talliin. Menin katsomaan Almaa. Silitin sitä kaltereiden välistä. “ Moi!” joku tuli Alman karsinasta. “ Moi” vastasin. “ Taidat olla hoitajakurssilainen?” tyttö kysyi. “ Jep. Akku” nyökkäsin. “ Mä oon Jennyfer, Alman hoitaja” tyttö esittäytyi. Nyökkäsin. “ Alma on ihana” sanoin. “ Niinhän se on” Jennifer hymyili. “ Tauko loppuu!” Anne ilmoitti ja menin Annen luokse. Kävimme läpi hevosten loimitusta. Loimitimme kurssihevosemme, ja Alma oli kyllä kiltisti, mutta en meinannut saada loimea sen korkeaan selkään.. Noh, vihdoin loimi oli selässä ja Anne tarkasti lopputuloksen. “ Joo okei, nyt voit ottaa loimen pois ja harjailla jos jää aikaa” nainen hymyili. Sain loimen helpommin pois selästä kuin selkään. Harjailin vähän vielä Almaa, koska minulle jäi aikaa. Halasin hevosta. Voi kun joskus voisin hoitaa sitä! Lähdin karsinasta, koska suurin osa oli valmiita. Me jotka olimme valmiina, lähdimme rehulaan, jossa Elli jo odotteli. “ Jokainen jakaa hevoselle, joka on määrätty kurssille. Esimerkiksi Nomppu vie Liinulle ja niin edelleen. Mutta katsotaan kumpi vie Edille, Linnea vai Justus. Mutta aletaan laittaan näitä ruokia. Sitä ennen kuitenkin haetaan ulkona olevat hevoset pihalta yhdessä. Pian olimme jakamassa hevosille ruokia. Alman karsina oli lähellä rehulaa. Sain nopeasti vietyä ruuat sille. “ Yleisiin tallihommiin kuuluu esimerkiksi lattian lakaisu, kuppejen putsaaminen, heinien pudotus ja tarhaan vienti. Menin pesemään Alman kuppeja. Pari kurssilaista lakaisi käytävää, osa putsasi kuppeja. “ Akku ja Soffi voisitteko käydä tarkistaa tarhoista vedet?” Elli kysyi. “ Joo” vastasin ja lähdin Soffin kanssa tarhoille. Katsoimme vedet ja heitimme mahdolliset heinänkorret pois vesisaaveista. Sentin ja Rensun tarhaan veimme lisää vettä. Pian kello olikin jo kahdeksan. En olisi malttanut lähteä. Viisi yli kahdeksan Elli hääsi meidät ulos odottelemaan. monia oltiin jo tultu hakemaan. Hyppäsin äitini auton kyytiin ja lähdimme kotiin. Seuraavanakin päivänä tallilla kävi kova vilske. Hain Alman tarhasta ja tamma käyttäytyikin kovin mallikkaasti. Kävimme läpi asiakaspalvelun perusteet. Pian tulikin muutama alkeiskurssilainen, olin jo vähän harjaillut Almaa, mutta annoin pienen tytön harjata myös Almaa. Hain yhdessä tytön kanssa varusteet, ja tyttö varusti Almaa, ja autoin esimerkiksi satulan selkään nostossa. Laitoimme yhdessä satulavyön kiinni ja tyttö haki kypärän ja menin mukaan, ihan vain siksi että oppisin kulkemaan tallissa itsekin. Kaikki olivat valmiita ja lähdimme kentälle. Kuljin tytön - jonka nimestä minulla ei ollut aavistustakaan - ja Alman vierellä kun pieni, noin 6-vuotias hento tyttö talutti Almaa kentälle. Säädin jalustimet tytölle sopiviksi ja avustin hänet selkään. Kiristin vielä satulavyön ja lähdin kiertämään punasinisestä riimunnarusta kiinni. “ Noniin, otetaan ohjat ja aletaan ottaamaan pitkillä sivuilla ravia ja yritetään keventää ” Anne ohjeisti. Tyttö, jonka nimen olin saanut selville antoi pohkeita Almalle ja lähdimme raviin. Tyttö, Anna, kevensi pienesti ja hymyili. Hölkkäsin Alman vierellä ja tyttö hidasti lyhyillä sivuilla. Muutaman kierroksen mentyämme Anne ohjeisti tekemään voltteja. “ Sano aina kun alat tekemään volttia, niin mä tiedä varautua” sanoin ja Anna nyökkäsi. Vihdoin tunti oli ohi ja autoin harjaamaan Almaa. Anna jouti lähtemään melkein heti joten sain harjata Almaa yksin. Tarkistin jalat jätin Alman karsinaan kun menin pesemään kuolaimia. Vein varusteet satulahuoneeseen ja kävin rapsuttelemassa Almaa. Sitten alkoikin evästauko ja kävimme läpi itsenäisen ratsastuksen perusteet. “ Nyt aletaan putsaan varusteita. Putsasin Alman satulan ja suitset huolella ja harjasin vielä satulahuovan. Kun kello tuli kahdeksan, kurssi loppui. Kävin Alman luona ja kiitin Annea kurssista. sorry tuli iso ja oli pakko ottaa kuva kameralla ku ei osata käyttää viel uutta skannerii :/ Ja kuvassa kannan Alman loimea ( joo tiiän väärän värinen loimi, en löytäny oikeeta värii, kai jääny kouluun ) + Alman väri vääristyy Kiitokset tehtävien suorituksista! Tehtävät pisteytetty =) - Anne
|
|
Selena
Perustallilainen
Posts: 161
Koulutaso: Helppo C
Estetaso: re 50 cm
|
Post by Selena on Aug 20, 2012 17:24:15 GMT 2
Tehtävä 1.Tiistai, 15:30-17:00 Hevosten harjausta yms. hoitoa itsenäisesti sekä ratsastajien avustamista tunnille. skanneri vähän pissi tota väritystä, mutta eiköhän tuo kelvanne. Tehtävä 2.Tiistai, 14.57- Hei, Inkku! huudahdin lyhyelle blondille, joka kääntyikin katsomaan. - Ai moi Selena! Siekö tulit nyt sinne hoitajakurssille? - Joo, jänskättää ihan kauheesti. Mutta mun pitää mennä, oon varmaan viimesten joukossa siellä satulahuoneessa, hymyilin vuotta vanhemmalle kaverilleni. Olin tuntenut Inkerin jo pitkään, ja vihdoin olin edes jotenkin päässyt mukaan Seppeleen toimintaan. Tallin, jossa Inksun hoitoponi Siiri asui. Porhalsin talliin ja lähes törmäsin Elliin. - Oletkos hoitokurssilla? punapää kysyi. Nyökkäsin innostuneena. - Hopi hopi, muut ovat jo satulahuoneessa, nainen myhäili. Lähdin kiiruhtamaan satulahuonetta kohti ja ryntäsin sisään. - Noniin, onko nyt kaikki paikalla? Anne kysyi minut nähdessään ja alkoi laskea toisella seinustalla seisoskelevia kurssilaisia. - On. Sitten voidaankin aloittaa. - Okei, eli Edi on kahdella kurssilaisella. Edi saa opettaa Justusta ja Linneaa. Myös Laila on jaettu kahdelle kurssilaiselle, Karoliinalle ja Ansqulle. Lopuilla on "oma" opetushevonen, Sampalla Blade, Mirrillä Eela, Britalla Rotta, Tarulla Pella ja Selenalla Pampu, Tiikerillä Humu, Soffilla Siiri... Anne jakoi hevoset. - Noniin, ja nyt lähdetään tallikierrokselle. Älkääkä yhtään nurisko siellä, hoitajat, ihan yhtä lailla tekin olette opastusta tarvinneet alussa! Anne ohjeisti hevoset jaettuaan. Seurasin innolla ohjeistusta. Olinhan minä toki ollut jo leirillä, mutta... Kertaus on opintojen äiti, vai miten se nyt meni. - Noniin, ja nyt kun kaikki toivottavasti tietävät, missä on mitäkin, saatte hakea kurssihevosenne harjat ja mennä sitomaan hevosen karsinaan. Tietäähän kaikki, miten vetosolmu tehdään? Hyväksyvästi mumiseva kurssilaisporukka valui kohti harjoja ja hajaantui sitten ympäri tallia omien kurssihevostensa luokse. - Tulkaapa ennen kuin sidotte ne hevoset, niin tänne Elmon karsinalle, Anne pyysi ennen kuin aitalle menevät olivat ehtineet karata. - Noniin, Elmo kun on aika kurainen, ja tämä kura on jo kuivunut, niin millä harjalla olisi hyvä aloittaa? nainen kysyi. Nostin reippaasti käteni pystyyn, mutta niin teki moni muukin. Justus sai puheenvuoron. - Kumisualla, poika vastasi. - Oikein. Miten kumisualla harjataan, vaikka nyt tästä tätä kylkeä? Anne jatkoi. Nostin taas käteni ylös. - Selena. - Vastakarvaan pyörivin liikkein, vastasin. - Juuri niin. Entäs, kun kura on saatu kumisualla irrotettua, mikä harja otetaan sitten? Ansqu voi vastata. - Pölyharja, blondi vastasi. - Kyllä. Pölyharjalla on hyvä poistaa irronneet karvat ja liat hevosen karvapeitteen päältä. – Jalat tulee myös ehdottomasti muistaa harjata, kukas tietää, mitä tapahtuu, jos esimerkiksi vuohiskuoppiin jätetään kuraa? - Tulee riviä, Nomppu vastasi luvan saatuaan. - Juuri niin. Entä, jos hevosta ei harjata, heitetään vain varusteet selkään? - Se lika hiertää sen ihon rikki siellä varusteiden alla, vastasin. - Niin. Muistakaahan myös puhdistaa kaviot ja harjata pää, Anne opasti. - Sitten voitte mennä harjaamaan omat hevosenne. Niin ja Selena, sä voit ottaa Pampun tähän käytävälle, että sekä sinä että Soffi saatte harjata rauhassa. Nyökkäsin ja menin hakemaan Pampua Siirin luota. Poni ei olisi millään halunnut jättää heiniään, mutta sain sen kuitenkin käytävälle ja aloin harjailla. Pampu ei onneksi ollut totaalisesti kurassa, ja sain tamman nopeasti puhtaaksi. Jäin kuitenkin selvittelemään tamman harjaa muita odotellessani. - Sitten kun olette valmiita, viekää hevoset karsinoihin ja tulkaa satulahuoneeseen, siellä puhutaan sitten hoitamisen määristä ja hoitajien tehtävistä, Anne huikkasi. Soffi ja Siiri näyttivät valmiilta, joten vein Pampun karsinaansa ja lähdimme Soffin kanssa satulahuoneeseen. Ääh, tuli vähän kökkö tarina, mutta toivottavasti pääsen läpi... Kiitokset tehtävien suorituksista! Tehtävät pisteytetty =) - Anne
|
|
Dinsku
Uusi ihmettelijä
50%
Posts: 5
|
Post by Dinsku on Aug 20, 2012 18:29:23 GMT 2
1. TehtäväHaimme hevoset tarhoista Muitten tehtävien maksut myöhemmin! Kiitokset tehtävien suorituksista! Tehtävät pisteytetty =) - Anne
|
|
|
Post by anthon on Aug 20, 2012 20:11:00 GMT 2
Tiistai - Hevosten haku tarhastaTeht. 1Laitan Frankille päitsiä päähän Maanantai - IltalalliTeht. 2Päivä oli kulunut nopeasti perusasioiden parissa ja seuraavaksi olikin vuorossa iltatalli Ellin opastuksella. Kävelimme koko ryhmä yhdessä jutellen Ellin perässä talliin. - Tallitöihin kuuluu monenlaista hommaa, kuten hevosten ruokintaa, tarhausta, karsinoiden puhdistusta ja muutenkin yleisesti tallin puhtaana pitoa, Elli kertoo. - Mitä me teemme tänään? minä kysyn heti reippaasti. - Siihen me olemmekin juuri tulossa, hän vastaa kysymykseeni. - Tänään meillä on siis iltatalli, johon kuuluu hevosten ruokinta, tallin siivous ja hevosten tarkistus, ettei löydy mitään haavoja tai muita sairausoireita. Kerron kuitenkin ensin lisää tallitöistä, mitä töitä hoitajat voivat tehdä, hän jatkaa. - Hoitajat saavat ja heidän on hyväkin auttaa tallitöiden tekemisessä, sillä niitä on todella paljon jatkuvasti. Kuitenkaan ihan mitä vain ei saa tehdä. Hoitajat voivat huolehtia tallin yleisestä siisteydestä, kuten käytävän lakaisusta, tavaroiden järjestelystä, ämpäreiden yms. välineiden pesusta. Sitten heiniä voi viedä tarhoihin, jos näin pyydetään ja satunnaisesti auttaa myös karsinoiden siivoamisessa, mutta yleisesti ottaen hoitajat voivat siis auttaa pitämään tallissa yleisen siisteyden hyvällä mallilla, hän kertoo. - Entä varusteiden putsaus? Voiko hoitajat puhdistaa varusteita? joku kurssilainen kysäisee. - Kyllä voi, mutta kysykää kuitenkin ensin joltakin henkilökunnalta. Jatketaan, eli mihin minä jäinkään. Ainiin, ne tehtävät kuuluvat siis hoitajille. Periaatteessa seuraavat tehtävät kuuluvat vain henkilökunnalle, ellei hoitajaa ole palkattu, esim. tekemään iltatallia, kuten te nyt teette kanssani. Hevosten ruokinta, maneesin ja kentän lanaus, piha-alueiden kunnossa pito kuuluvat yleisesti ottaen siis henkilökunnalle, Elli kertoo. Minä ja muut kurssilaiset kuuntelemme hiljaa ja rauhallisina paikoillamme, kun Elli kertoo tarkasti tallitöistä. Olen itse ainakin ennen tehnyt tallitöitä ja nämä asiat ovat tuttuja, mutta myös uutta asiaa tulee pääni sisään, nimittäin eri talleilla, on eri käytännöt myös tallitöiden suhteen. - Seuraavaksi vuorossa on siis se itse iltatalli ja mitä me nyt teemme. Ensimmäiseksi annamme hevosille heinät. Jokainen voi antaa kurssin omalle opetushevoselle heinät, mutta järjestyksessä. Ensin voi aloittaa Fuyu Taigan karsinasta, Elli kertoo ja näyttää oikeat karsinat, jos ei muistanut kunnolla. Minun ei tarvinnut kauaa odottaa, sillä Frankin karsina oli viidentenä, heti Taigan, Humun, Pellan ja Brissin jälkeen. Otinkin Frankin ison heinäkasan sen karsinan edestä ja tämä lempeä herra tuli hamuamaan heiniä sylistäni. Heitin ne heinät sinne karsinan nurkkaan, joita se meni heti rauhallisesti rouskuttelemaan. Tämä herra olikin minun mieleeni, lempeytensä vuoksi. Osa hevosista paukutteli karsinoiden ovia hermostuneesti etusillaan. Kun kaikki olivat saaneet heinät, oli kaurojen vuoro. Sama järjestys. Vein Frankin rehut sinne sen ruokakippoon ja tämä odotti jälleen rauhallisesti, eikä vain rynnännyt päälleni, niin kuin jotkut hevoset viime tallilla missä kävin, saattoivat tehdä. Kun jokainen hevonen oli saanut rehunsa, annettiin niiden jäädä syömään rauhassa ja me rupesimme lakaisemaan käytävää. - Käytävän lakaisu kuuluu iltatalliin. Aloitamme lakaisemaan tasaisin liikkein kunnolla, että ei huolimattomasti lakaista sitten. Jaetaan kurssilaiset puoleen. Akku, Hiltsu, Dinsku, Anthon, Cecilia, Odelia, Minttux, Fuya, Tinja, Nomppu ja Kirsikka voivat aloittaa tuolta toiselta puolelta ja loput aloittavat tältä puolelta. Lakaistaan tuohon keskelle yhteen läjään, Elli opastaa ja näyttää meille helposti luistavan lakaisu tekniikan. Kun nimeni mainittiin, niin kävelin muun porukan kanssa toiseen päähän ja rupesimme kaikki lakaisemaan niin huolellisesti, kuin onnistuimme. Elli tuli luokseni ja näytti, kuinka lakaisisin nopeammin, sillä oma tyylini oli aika hidas, enkä halunnut käyttää sitä aikaisemmin näytettävää tapaa. Lakaisu onnistui tämän jälkeen paljon nopeammin. Käytävä loisti puhtauttaan, mutta oli siinä jonkin aikaa mennytkin, vaikka meitä oli paljon. Silti loppu tulos oli hyvä ja Elli kehui meitä jokaista paljon. - Nyt tarkistamme jokaisen hevosen haavoista ja muista sairaustapauksista. Jos hevosella on tiedossa olevia haavoja, ne hoidetaan. Näytän ensin mallia vaikka tällä Almalla. Tulkaapas kaikki tänne, Elli selittää ja näyttää samalla. Hän tutkii hevosen läpikotaisin ja tarkistaa kaviot, jonka jälkeen taputtaa Almaa ja jättää sen taas syömään heiniään. - Nyt tarkistakaa omat hevosenne ohjeeni mukaan. Jos on kysyttävää, kysykää. Tarkistus sujui kuitenkin ongelmitta, nimittäin hevosilla kenelläkään ei ollut mitään haavoja ja kaikki olivat syöneet ruokansa normaalisti. - Tässä taisikin sitten olla tämä päivä, nimittäin kello on jo ylittänyt parilla minuutilla kurssin ajan. Jos teillä on vielä kysyttävää, niin kysykää ja sitten huomenna taas nähdään, Elli sanoo ja hymyilee. Käyn vielä Frankin karsinan luona katsomassa, kun se syö. En mene karsinan sisälle, sillä annan sille ihan ruokarauhan. Hymyilen pienesti ja lähden autolle samalla sanoen heipat kaikille kurssilaisille ja Ellille. Tänään olikin mahtava päivä ja mukava taas mennä huomenna uudestaan. Tehtävän kolme oletkin saanut jo Kitokset tehtävien suorittamisesta! Pisteytetty! -Anne
|
|
minttux
Uusi ihmettelijä
Toivo♥Blade♥ ja muut♥
Posts: 13
|
Post by minttux on Aug 20, 2012 20:12:46 GMT 2
|
|
Kirsikka
Perustallilainen
Posts: 215
Koulutaso: HeA
Estetaso: 110cm
|
Post by Kirsikka on Aug 20, 2012 21:22:16 GMT 2
Tiistai: Ratsastajan avustaminen tunnille2. tehtäväNolostelin kuraisia housujani kävellessäni talliin. Olimme aiemmin hakeneet “hoitohevosemme” tarhasta, ja tietenkin olin kompuroinut yrittäessäni saada kiinni minuun verrattuna jättimäistä suokkia. Olin jo valmiiksi hieman kauhistellut maanantaina, että miten minä heiveröinen pieni kirppu pärjään minua melkein 20cm suuremmalle Toivolle. Mutta onneksi Toivo on sellainen herrasmies, että olin pärjännyt sen kanssa ihan hyvin tähän asti. -Mitenköhän tämä varusteiden laitto sujuu, ajattelin puistellessani ruskeiksi värjäytyneitä beessejä housujani tallin sisäänkäynnillä. Anne oli kertonut että Toivo menee tänään poikkeuksellisesti alkeistunnille, koska nyt on tämä hoitokurssi. Mutta tietysti talutuksessa. Sisällä kävi vilinä ja huiske, kaikilla oli hoppu auttaa alkeistuntilaisia hevosten valmiiksilaitossa. Tietenkin olin jo ehtinyt unohtaa missä Toivon karsina on ja tuntuisi tyhmältä vaellella kaikki karsinat läpi, joten nykäisin hihasta ensimmäistä tunnistamaani vakkariseppeleläistä. Arpa osui Pipsaan, joka hieman säpsähti koska taisi olla vähän omissa ajatuksissaan. -Anteeks, Pipsa eikö, kysyin tytöltä luottaen pettämättömään kasvomuistiini. -Jep ilmielävänä! Pipsa vastasi hymyillen kiireisen oloisena. -Hyvä, mä oon täällä sillä hoitajakurssilla ja yritän muistaa missä Toivon karsina on, vastasin kysyvästi. -No hyvä kun kysyit multa, katos kun Toivo on mun hevosen Siken naapuri, Pipsa sanoi naurahtaen. –Yritä vaan seurata mua. Puikkelehdimme Pipsan kanssa ihmisten läpi lopulta päätyen oikean karsinan luo. Katsahdsin karsinaan, ja siellähän tuo tuttu ruuna noukki pienimpiä heinänkorsia turpa turpeessa. Mutta pakko myöntää että se näytti komealta vaikka olikin kurainen. -Kiitos, pärjään tästä varmaan itse, sanoin jo hevostaan halaavalle Pipsalle. -Eipä mitään, oli kiva auttaa ja kysy vaan jos tulee jotain mieleen, tyttö vastasi reippaasti hymyillen. Hetkessä luokseni oli tullut tyttö joka tirkisteli suokin karsinaan. Tämä näytti minua nuoremmalta, mutta oli minua pidempi. -Moi menetkö sä Toivolla? kysyin tytöltä vähän ylöspäin katsoen. -Kyllä, onhan se tämä? hän kysyi ujosti. -Jep olet oikean hevosen luona. Tiedätkö missä harjat ovat? vastasin tytölle. -Tiedän, voin hakea ne nyt, tyttö vastasi. -Okei odotan täällä ja auttelen sinua sitten, olen muuten Kirsikka, sanoin hymyillen tytön lähtiessä noutamaan harjoja. Otin Toivon riimun ja riimunnarun jotka olin aiemmin jättänyt sen karsinan oveen roikkumaan. Astuin karsinaan ja tervehdin Toivoa jotta se ei pelästyisi minua. Ruuna nosti päänsä ja katsahti minuun korvia höristäen. Annoin sen haistella kättäni ja sain laitettua riimun vaivatta sen päähän. Rapsutin ruunaa otsasta ja se näytti nauttivan huomionosoituksesta. Sillä välin alkeistunnin tyttö palasi harjalaatikon kanssa. -Tiedätkö miten hevonen sidotaan riimunnarulla kiinni? kysyin tytöltä. -En ole ihan varma, tyttö sanoi maahan katsoen. -Okei mä näytän sulle ensin ja voit sitten kokeilla itse, sanoin tytölle hymyillen. Näytin solmun tytölle joka onnistui heti ensimmäisellä yrittämällä vaikka Toivo vielä hamuili heiniä ja yritti laskea päätään alas. Kehuin tyttöä joka sai vilautettua pienen hymyn ja ryhtyi harjaamaan suokkia. Hän ei saanut muutamaa kuraista kohtaa harjattua, joten neuvoin hanta käyttämään kumisukaa. -Näin pyörivin liikkein ja sitten vielä pölyhärjalla tuo irronnut lika pois. Päähän käytetään sitten tällaista pehmeää harjaa kun tuo hevosen pää tuppaa olemaan herkempi, neuvoin ja ojensin tytölle harjoja tarpeen mukaan. -Kiitos kun autat, en halua että Toivosta tuntuu epämukavalta, tyttö sanoi taas vähän virnistäen. Seuraavaksi autoin tyttöä selvittämään Toivon toisaalta ihanan ja toisaalta pirullisen paksun harjan sekä hännän. Lopuksi puhdistettiin kaviot, mutta Toivo ei olisi jaksanut jalkojaan ruveta nostelemaan. Neuvoin tyttöä liu’uttamaan kättä hevosen koko jalkaa pitkin ja hieman nojaamaan siihen jolloin hevonen pyrkisi tasapainoon ja se nostaisi helpommin jalkansa. Tyttö sai etujalat puhdistettua, mutta takajalat olivat ruunalla vahvemmat, joten autoin pitämään niitä ylhäällä. Neuvoin tyttöä myös olemaan koskematta kaviokoukulla hevosen säteisiin, koska ne ovat pehmeät ja voivat alkaa vuotamaan verta jos niitä rupeaa kaapimaan. -Nyt voimme hakea Toivon satulan ja suitset. Ota samalla mukaan kypärä ja muut varusteesi jotta Toivon ei sitten tarvitse seisoa kun muut hevoset lähtevät tunnille, sanoin tytölle. -Okei, tulen kohta, hän vastasi lähtien hakemaan omia kamppeitaan. Laitoimme Toivolle ensin satulan, koska se oli riimulla kiinni. Tyttö sai en nostettua hyvin ison ruunan selkään. Se meni vähän liian taakse, joten näytin että satulan oikean paikan löytää kun sen laittaa ensin kaulalle ja siitä liu’uttaa taaksepäin kunne se jämähtää oikeaan kohtaan. Tyttö kokeli itse ja onnistui. Neuvoin häntä vielä tarkistamaan molemmat puolet ja hänen pitikin suoristaa taittunut satulahuopa Toivon oikealta puolelta. Tyttö kiristi vyön aika tiukalle ja sanoin että sen voi jättä ensin löysemmälle ja kiristää sitten enemmän kentällä, kun se on hevoselle mukavampaa. Seuraavaksi olikin suitsien vuoro. Tyttö otti riimun pois Toivon päästä, mutta kerroin että helpompi tapa on laittaa riimu kiinni kaulalle, jolloin hevonen ei pääse kiemurtelemaan tai nostamaan/laskemaan päätään. Tyttö laittoi suitset ruunan kaulalle ja yritti saada kuolaimia vastustelevan hevosen suuhun. -Paina peukalolla tuolta suun hampaattomasta kohdasta, näytin tytölle mallia. Tyttö teki perästä ja sai lopulta Toivon sun auki ja suitset päähän. Hän laittoi turparemmin ja poskihihnan kiinni. Kiristin vähän turparemmiä ja näytin että sinne pitäisi mahtua kaksi sormea väliin. Muuten suitset olivat suorassa ja muutenkin tosi hyvin laitetut. Tyttö laittoi kypärän päähän ja hanskat käteen samalla kun irrotin Toivon riimusta ja otin suitset sen kaulalta. -Laitoit nämä suitset tosi hyvin ja kyllä harjoitus tekee mestarin, sanoin tytölle hymyillen ja rohkaisevasti. Tyttö hymyili ja vaikutti muutenkin vähän rohkeammalta, onneksi. Ojensin suitset tälle itsevarmemmalle (toivottavasti myös oppineemmalle) tytölle ja kieputin riimunnarun kuten pitää. Anne tuli antamaan tunnillelähtömerkin ja kävelin tytön ja onneksi ihanan rauhallisen Toivon kanssa viimeisten joukossa ulos tallista. 1. Tehtävä (korjattu) zutgirl.deviantart.com/art/Toivo-hevonen-laitumella-324074205Toivoa tarhasta hakemassa... 3. Tehtävä lähetetty Kiitokset! Tehtävät pisteytetty.
|
|
Dinsku
Uusi ihmettelijä
50%
Posts: 5
|
Post by Dinsku on Aug 21, 2012 7:36:28 GMT 2
2. TehtäväOdottelimme Annea tallin pihassa. Minua jännitti, mutta toisaalta olin hirveän innoissani. Seppele oli hieno paikka. Pelkästään sen tallipihalla seisominen oli hienoa. Mietin Seppeleen hevosia - minkälaisia ne olisivat? Odotin innolla myös paikkoihin tutustumista. Anne saapui pihalle, niin kuin halusimmekin. Anne tervehti meitä iloisesti. Vastasimme tervehdykseen. Anne kutsui meidän mukaansa satulahuoneeseen. Aloitimme hoitajakurssin opetushevosten jaolla. "Kaikki saavat siis opetushevosen, jonka kanssa tulette työnskeltelemään kurssin aikana. Hevonen pyritään jakamaan tasonne mukaan", Anne selitti. Minulle napsahti Elmo. Olin kuullut Elmosta puhuttavan: "Mä menin Elmolla maastossa, se oli hirvee vauhtitykki!". Elmo saattoi olla hieman juro, mutta uskon, että sen juron ulkokuoren alta paljastuu oikea symppisponi. Kun kaikki olivat saaneet opetushevosen, alkoi kierros tallilla. Olin odottanut juuri tätä hetkeä. Halusin tutustua Seppeleeseen tarkemmin, enkä vain kuvien perusteella. Kiersimme koko tallin: Seppele olikin suuri talli! Näimme yläkerrän ja alakerran, heinävintin ja aitan. Vilkuilin karsinoissaan olevia hevosia. Elmo seisoi karsinassaan happamana. En voinut olla nauramatta sen hassulle ilmeelle. Kaikki saivat jättäytyä oman opetushevosensa luo. Anne kertoi samalla hevosen perushoidosta, hoitamisen määristä sekä hoitajien tehtävistä. Kaikki kuuntelivat tarkkana, mitä Anne sanoi. Harjailimme samalla opetushevosiamme, puhdistimme perushoidon mukaan myös kaviot. Elmo oli ihan kiva poni. Tympeä ja juron oloinen poni ei ihastuttanut kauhean helposti. Pian se alkoi kuitenkin nauttia harjaamisesta, vaikkei sitä paljon näyttänyt. Kaviot herra nosti ihan hyvin. Pidimme tauon, jonka aikana sai syödä omia eväitä. Hörppäsin hieman kivennäisvettä, että minulla olikin jano! Myös voileivän syönti ei ollut pahitteeksi, koska minulla oli myös hirveä nälkä. Hotkaisin kaksi leipääni nopeasti. Pistin poskeeni vielä omenan, mutta porkkanan jätin Elmolle. Kävimme tauon jälkeen läpi hevosen loimitusta, joka oli vaikeampaa miltä kuulosti. Loimi tuntui koko ajan menevän väärin, liian sivulle, liian löysälle. Pian kaikki suoriutuivat loimittamisesta kunnialla. Menimme iloisin mielin tekemään iltatallia Ellin kanssa. Että olikin ollut mukava hoitajakurssin ensimmäinen päivä! Huomenna olisi toinen päivä hoitajakurssista, jolloin kävisimme läpi eri asioita kuin tänään - siitä olin 100% varma. Kiitos kivasta hoitajakurssista! Tehtävän 3 vastaukset lähetetty Kiitokset tehtävien suorituksista! Tehtävät pisteytetty =) - Anne
|
|