|
|
Post by Loviisa on Dec 2, 2013 21:16:26 GMT 2
Joulukuun eka
Aamulla heräsin joulukuun ensimmäiseen päivään. Päivän aloitin tietenkin joulukalenterista luukun avaamalla, sieltä paljastui pieni enkeli. Sen jälkeen söin ja laitoin vaatteet päälle, tallille mieli teki. Tonttu Toljanterin katsottua lähdin polkemaan Seppeleeseen.
Polkupyörällä lähteminen ei ollut paras mahdollinen idea. Tiet olivat kamalassa kunnossa, yön lumipyryn jälkeen edes aura-auto ei ollut teitä ajanut. Autojen raitteita pitkin yritin päästä eteenpäin, edes pystyssä pysyminen tuotti vaikeuksia.
Puolen tunnin päästä kuitenkin punainen katto ja valkoiset seinät häämöttivät edessä. Jouluvalot säihkyivät pihassa. Ne toivat kotoista tunnelmaa. Lumi narkuis tallikenkien alla kun kipaisin sisään.
Menin suoraan hakemaan riimunnarua, tänään halusin mennä maastoon. Tallityttöjä ei näkynyt, olihan kello vasta puoli kymmenen, vain Kasper siivosi hevosten karsinoita.
”Jatka samaan malliin, näyttää hyvältä” irvistin punapäälle.
Poika vastasi jotain mumisten. Nappasin riimunnarun Franksun karsinan edestä ja lähdin hakemaan sitä tarhoilta.
Riemastukseni koko hevoslauman odottavan portilla. Ainakin saisin helpolla ruunan kiinni. Menin portista sisään, napsautin narun kiinni riimuun.
”Menkää te muut vähän kauemmaks, hus! Myös sinä Huijari” hätistelin muita heppoja.
Muut eivät kerenneet edes askeltakaan ottaa kun olimme jo ulkona.
Tallissa kuului hiljaa joululaulut:
”Reippahasti käypi askeleet,
äidin hommat on niin kiireiset.
Lahjat peittyi kääröihin,
ukset kiinni pantihin,
vaan on hauskaa sentään”
Laitoin Frankin käytävälle, se näytti aivan uniselta. Aloin harjata sitä nopsaa. Frank seisoi puoli unissaa, silmät sirrillään ja alahuuli väpättäen. Ainakin se tykkäsi.
Harjattuani selvitin harjan, se vasta olikin takussa. Innostukseni loppui hiukan kesken joten harja ei tullut ihan selväksi.
Seuraaksi hain satulat ja suitset satulahuoneesta. Liu'utin satulan paikoilleen ja kiristin hiukan satulavyötä. Laitoin riimun kaulalle, kutitin suupielistä ja ujutin kuolaimet suuhun. Frankille oli paljon helpompaa laittaa kuolaimet kun Pampulle, shettis keksi milloin mitäkin. Perus oli kun se viskaili päätä minne sattui ja juuri kun kuolaimet olivat pujahtamassa suuhun se kiskaisi pään ylös tai alas. Onneksi Frank ei niin tee.
Leukahihnan kiinnitettyä olin valmis. Tarkistin oliko puhelin taskussa, otin kypärän lattialta ja laitoin päälleni turvaliivin.
Hanki kimmelsi kauniisti, talvi oli tosiaan tullut. Onneksi polun päälle oli tamppaantunut lunta joten se ei ollut liukas. Rauhassa oli kuitenkin mentävä ettei mitään sattuisi. En ollut edes varma mihin suuntaan olimme lähteneet, sillä lähdimme vain jotain polkua pitkin menemään tallin pihalta. Luulin kuitenkin että tämä tie veisi Pyöstin vuorelle.
Frank oli rauhallinen, niinkuin aina maastossa ja muulloinkin. Päivä oli kaunis, aurinko paistoi ja pieniä lumihiutaleita leijaili taivaalta. Maasto sai ruunan hiukan virkeämmäksi, se oli kuulolla ja katseli tarkkaavaisesti ympärilleen. Sopivan kohdan tulessa otin sen kanssa pätkän ravia. Laukata en uskaltanut sillä pelkäsin meidän kaatuvan.
Mieleni oli iloinen: saan ratsastaa omalla ihanalla hoitohevosella, lunta sataa ja kohta on joulu!
Takaisin tallille palattuani rennon maastoin jälkeen purin Frankilta varusteet ja vein sen tarhaan. Annoin sille portilla vielä palan omenaa, ”Nähdään taas pian Funky Frank!”
Tää piti tulla jo eilen mutta unohin sen sitte..
Lovvu & Frank 7HM!
|
|
|
|
Post by Loviisa on Dec 6, 2013 14:12:59 GMT 2
Itsenäisyyspäivä Pieni kollaasi 
Lovvu & Frank 8HM!
|
|
|
|
Post by Loviisa on Dec 22, 2013 19:03:07 GMT 2
Kaksi yötä jouluun!
Kipaisin tallille vilkaisemaan Frankia. Tallissa olikin jo joulu hääräilyt meneillään, joulukoristeet oltiin otettu ullakolta ja nyt niitä ripusteltiin tallikäytävälle ja karsinan ulkopuolelle. Minäkin liityin mukaan joukkoon ja ripustin tähden roikkumaan Frankin nimikyltistä, kotoa olin ottanut mukaan myös yhden valosarjan ja toisenlaisen tähden. Saimme myös mahtumaan tallin käytävälle joulukuusen. Se tulikin täyteen koristeita, sillä innostuimme hiukan..
Oleskeluhuoneeseen joku oli tuonut heppapipareita ja joulutorttuja, myös glögiä oli tarjolla. Otin yhden piparin ja söin sen matkalla Frankin karsinan luo. Kävin antamassa sille porkkanan ja sanoin heipat. Nyt oli kiirehdittävä kotiin siivoamaan, enää kaksi yötä jouluun!
Lovvu & Frank 9HM!
Sorry tää laatu muttakun skanneri ei toimi vieläkään ja joudun aina kuvaamaan kuvat kameralla..
|
|
|
|
Post by Loviisa on Jan 17, 2014 18:28:08 GMT 2
Kentällä
"Hei Frank! Päästään tänään kentälle" sanon ja taputan ruunan kaulaa.
Jää oli sulanut sopivasti ja tuntilaisetkin olivat maneesissa joten päätimme mennä Ilonan ja Inkerin kanssa kentälle pieniä hyppyjä tekemään. Otin tutun pölyharjan karsinan vieressä olevasta ämpäristä ja aloin tavalliseen tapaan harjaamaan pollea. Sen vaaleasta karvasta lähti isoja pölypilviä.
Päätimme mennä ilman satulaa kentällä, siitä tulisi hauskaa! Syötin kuolaimet kimon suuhun, se otti ne rutiinilla. Kiinnitin poskihihnan. Suitsien jälkeen laitoin nopeaa suojat ja varusteet olivat kunnossa.
Nostin lattialta kypärän ja kiskaisin sen päähän. Ready!
"Pikkuesteitä?" kysyin.
"Joo se sopii! Mulle tiesti vähän vielä pienempiä" Inksu virnisti.
"Pidä Frankkia, mä pystytän pari estettä. Ehkä Ilonaki tulee sinä aikana"
Pari pystyä, pari ristikkoa ja kavaletteja. Siirille vähän pienempiä pystyjä.
"Onko sopivia?"
Ilonakin saapui Lailan kanssa. Molemmilla tytöille esteet sopivat joten nousimme selkään. Tosin Inkeri sai puntata molemmat, minut ja Ilonan selkään.
Frankin selässä oli helppo istua, sen tukevat askeleet keinuttivat mukavasti. Pari kiekkaa rauhassa kävellen siirryimme raviin. Siiri tipsutti eteenpäin Inkeri pomppien selässä. Laila taas ravasi ylväästi Ilonan alla.
"Mä testaan jo paria estettä" Inkeri hihkaisi antaen Siirille laukkapohkeet.
Siiri hyppäsi kevyen rennosti esteen yli.
Mekin aloitimme Frankin kanssa hyppimään. Ensimmäinen ristikko meni päin mäntyä. Surkea ajoitus esteelle, keskittymisen herpaantuminen ja kasassa oli jo melkeinpä kolmannen maailmansodan ainekset. Frankin kaviot kopsahtivat puomeihin ja alas tullessa nytkähdän niin että tipahdin istualleen maahan.
"Eihän suhun sattunu?" Ilona huuti toiselta pitkältä sivulta.
"Ei onneks! Pitää ottaa uudelleen toi este" hymähdin.
Onneksi Frank ei tajua olevansa irti vaan seisoo suorilla jaloilla vähän matkan päässä esteellä.
"Hahahhaaa, onko mitään järkeä ratsastaa ilman satulaa?" Kasper hekotti kentän laidalla.
"Lopeta se hörötys ja tuu punttaamaan mut selkään pliiiis" komensin punapäätä joka alistuneena lompsotti luokseni.
"Kolmosella! Yks... Kaks... Kol..."
"Siis mitä mun pitää tehdä?!?" Kasper kattoi mua pipo syvällä päässä.
"Hyvä kamu, etkö oo vielä ikinä puntannu ketää selkää?"
Kasperin kasvot kertovat kaiken: "Oh my.... On jo aikaki oppia"
Selitin nopeasti mitä punttaaminen tarkoittaa vaikka en tiedä menikö se tyypin pääkoppaan.
Kahden ja puolen minuutin kuluttua olin kuitenkin turvallisesti Frankin selässä.
"Hei kiitti jäbä!" kiitin ja komensin Frankin liikkeellä.
Jännitti miten este nyt menisi. Nostin laukan ja suuntasin samalla ristikolle. Nyt ajoitus oli huomattavasti parempi ja Frank liisi esteen yli. Minäkin pysyin selässä.
"Hyvä Frank, tästä se lähtee!!" taputin ruunaa kaulalle.
Ilonalla ja Lailalla meni hyvin, Laila oli tosi upean näköinen. Eikä Laila säikähtänyt koko aikana mitään. Hyppäsimme moneen otteeseen esteitä ja Frank innostui ainavain enemmän.
Loppuverkkojen aikana vaihdoimme hepoja, minä menin Siirillä Inkeri Lailalla ja Ilona Frankilla. Siiri oli aivan samanlainen kuin Pampula, yhtä jääräpäinen. Surullisena mietin Pampulaa, en luultavasti näkisi sitä enää koskaan..
Inkeri taas huokaili ihastuksesta Lailan kanssa.
"Eiköhä lopeteta?" sanoin ja lipuin Siirin selästä.
Veimme hetkelliset uudet hoidokit omiin karsinoihin, olemmehan kaikki aika lähekkäin jonka jälkeen riisuimme varusteet.
"Oho, sähän oot oikeen hionnut"
Otin varusteet ja vein ne satulahuoneeseen, ennen sitä pesin tietenkin kuolaimet. Harjasin vielä Frankin puhtaaksi ja laitoin loimen. Ja vein sen tarhaan.
Kävelimme Inkerin kanssa oleskeluhuoneeseen, käytävällä vastaan tuleva Eetu tervehti ja iski Inkerille silmää.
"Mitä toi oli? Onks sulla jäänyt jotain kertomatta?"
Inkeri katto mua murhaavasti, "Ei, ei oo mitää kerrottavaa" tyttö puuskahti ja lähti paahtamaan yläkertaan.
"Hahhahh, Inkeri on Inkeri vaikka voissa paistettuna" nauroin itsekseen.
Lovvu & Frank 10HM!
|
|
|
|
Post by Loviisa on Feb 26, 2014 19:14:57 GMT 2
Hiihtoratsastusta
”Vitsi sä oot söpö, mutta tuima!” ihailin tiikerinkirjavaa tammaa. En ollut vielä oikein kerennyt tutustua tähän uutuuteen. Mutta en tiedä halusinkokaan, se nimittäin mulkoili minua todella pahaa enteilevästi. En halunnut tietää mitä sen päässä liikkui. ”Moikka!” minua iloisesti tervehti sinisilmäinen vaaleaverikkö. ”Mä oon Windin hoitaja, Kia!” ”Moi! Ai sä oot uus hoitaja, onneks olkoon! Mä oon Loviisa, Frankin puunaaja. Kiva tutustuu!” esittäydyin. ”Frank taitaa olla se toinen pilkukas?” ”Joo, just se! Tää näyttää olevan vähän tulisempi tapaus” naurahdin, sitä Windi näytti todellakin olevan. ”Nojoo, ei ihan helpoimmasta päästä. Mutta mä rakastan haasteita” Kia selitti, tyttö pujahti karsinaan. ”Mä taidan tästä mennä häirittemästä, kävin vaan tsekkaa minkälainen kaunokainen täältä löytyy” totesin ja lähdin pois. Kia tuntui tosi rennolta tyypiltä! ”Vitsi se olis siistii! Ainainen talven kohokohta, mistä ne löytyis?” ”Muistaakseni ne on aitan vintillä, siellä pitäs olla kahdet. Niihin ei tarvii monoja, ne menee kenkiinkin” Anne kertoi meille iloisesti. ”Suosittelen ottamaan Sentin ja Frankin, ne on varmoja!” Jes, vihdoinkin päästään asiaan. Hiihtoratsastamaan. Olimme Linnean, Pihlan sekä Claran kanssa päättäneet mennä hiihtoratsastamaan, se kuului joka talveen. Yöllä oli satanut sen verran lunta jotta pääsisimme jotenkuten pellolla menemään suksien kanssa. Pihla ja Clara menivät etsimään minisuksia kun minä ja Linnea menimme laittamaan varusteita hepoille. Liu'utin satulan ja varmistin että se on sopivan edessä. Sen jälkeen laitoin suojat sekä suitset. Katsoin käytävälle oliko Linnea jo valmis. ”Ootko jo valmis?” huikkasin toiselle puolelle. ”Oon, oon. Onkohan ne tytöt löytäny jo ne sukset. Mennään ulos kattoo” Talutimme hepat ulos, etsimme katseella tyttöjä. ”Täällä! Me löydettiin ne! Ja narukin on jo valmiina” Pihla huudahti vähän matkan päästä. ”Mennään suoraan tonne pellolle” Kiinnitimme narut satulan takakaaresta löytyviin pieniin renkaisiin. Pihla ja Clara aloittivat hiihtämällä ja minä ja Linnea ratsastimme. Kun kaikki oli kiinnitetty ja tytöillä oli sukset jalassa olimme valmiita. Aluksi rauhalliset, lyhyet alkukäynnit. Kiersimme pariin kertaan pellon ympäri, tytöt kerkesivät totutella miltä hiihtoratsastus tuntui. ”Jos meinaatte kaatua ni päästäkää heti naruista kiinni älkääkä vainkaa jääkö roikkumaan” Linnea opasti. ”Joo! Nyt vaan vauhtia” hurjapää Clara huusi. Aloitimme ravaamaan, Frank ei tajunnut mitään että perässä roikkuisi joku. Pihla ja Clara nauraa käkättivät kun me Linnean kanssa ravasimme mahdollisimman mutkikkaasti jotta tytöillä olisi hankalaa pysyä perässä. ”Laukkaa, laukkaaa!!!” molemmat huusivat innostuksesta. Komensin Frankin laukkaan, se laukkasi kömpelösti ja niinkuin hidastetussa filmissä. ”C'moon Frank, vähän kovempaa” Alku kankeuden jälkeen, Frank kiisi pellolla kuin mikäkin pikajuna. Tai, noh ei nyt sentään ihan kuin pikajuna.. Pihlan ja Claran kyllästyttyä vaihdoimme osia. Jes, vihdoinkin päästiin asiaan. Sukset vaan jalkaan ja menoks. Ja voi että kun se oli hauskaa! Nauroin mahani kipeäksi kun kaaduin mallikkaasti naamalleni ohueen lumi hankeen. Saimme jonkun ajan päästä seuraa kun Jesse, Salma ja Nadja tulivat katsomaan. ”Tulkaa testaa! Tää on ihan sika kivaa” Kun olimme tarpeeksi hiihtoratsastaneet ja nauraneet lähdin ottamaan pois Frankilta kamat. Varusteiten purun jälkeen kävin vielä nopeasti tsekkaamassa oleskeluhuoneen jonka jälkeen oli taas aika lähteä kotiin. ”Ens kertaan!”
Lovvu & Frank 11HM! 
|
|
|
|
Post by Loviisa on Mar 3, 2014 20:13:51 GMT 2
Iltatalli
”Äh, kiertääks tää tänki lenkin.. En pääse tätä menoa ikinä tallille” ajattelin bussissa.
Tuntui kuin olisin istunut ikuisuuden siinä tunkkaisessa tupakan hajuisessa linja-autossa vaikka oikeasti kyytin nousemisesta oli mennyt vasta vartti. Edellisen kerran kun olin tullut bussilla oli matka kestänyt puolet lyhyempään, ehkä tämä oli vakiovuoro jolloin se kiersi pienemmätkin peräkylät.
Onneksi 25 minuutin matka riitti ja tarvoin jo pysäkiltä kohti tallia. Onneksi ihan vielä ei ollut pimeä, kerkeisisin hetken ottamaan kuvia Frankista valoisassa. Olin aloittanut tekemään albumia mun ja Frankin hoitaja taipaleesta. Albumiin talletin mahdollisimman paljon kuvia ja muistoja. Olin tehnyt samanlaisen myös Pampun kanssa, siihen tulikin ihan hirveenä kuvia.
Avasin satulahuoneeseen vievän oven ja kipaisin sisään. Menin ensimmäiseksi katsomaan ilmoitustaulun menisikö Frank tunneille tänään.
”Mhhh, jaahas alkeistunnille ja se alkaa... Neljältä jo”
Minulle tulisi kiire jos ajattelisin parikaan räpsyä ruunasta ottaa. Kellon viisarit näyttivät jo puolta neljää joten pian alkeistuntilaiset menisivät hakemaan hevosia tarhoista. Tallikäytävältä kuului jo pikkutyttöjen ja -poikien hälinää.
Sain otettua kärpäskimosta pari ihanaa kuvaa jotka onnistuivat kerrankin kunnes noin 130 senttinen pikkulikka tuli jo Frankia hakemaan.
”Tarviitsä apua? Mä oon Frankin hoitaja” kysyin iloinen palvelija ilme kasvoilla.
”No en todellakaan, tää ei oo mun eka kerta hevosta tarhasta hakemassa” tyttö tiuskaisi ja katsoi minua vihaisesti.
Oho, sorry.. Päätin jättää omahyväisen tytön itsekseen ja keksiä parempaa tekemistä. Varusteiden puunaus taikka karsinan siivous ei ikinä ollut pahitteeksi.
Kävelin takaisin talliin, vein kameran kaappiini ja menin tsekkaamaan oliko Frankin karsina jo siivottu. No ei todellakaan oltu, joten ei muutakuin talikon ja kottareiden hakuun.
Tallilla oli muutamia hoitajatyttöjä, yleensä tähän aikaan ei paljon muutakuin tuntilaisia ollut.
Alkeistuntilainen oli jo häippässyt Frankin kanssa joten minulle oli tilaa rauhassa siivota karsinaa. En ymmärrä miten tuo hevonen pysyi olemaan näin sottainen, tuntui että se talloi ja levitteli lannat tahallaan. Tuskinpa kuitenkaan.
Puolen tunnin rehkimisen jälkeen olin viittä vaille valmis. Enää uutta turvetta lisää ja sitten olisi valmista.
Ihailin hetken työn tulosta, kunnes Pipsa palautti minut maan tasalle.
”Loviisa, pitkästä aikaa! Tuntuu että ei olla nähty vuoteen, ei vaa olla satuttu samaan aikaan tallille” brunette sanoi tuttu hymy kasvoillaan.
”Moikka Pipsa, ihana nähdä sua pitkästä aikaa! Mä tulin tänään vaa pika käynnille kun Frankikin on tunnilla” selitin.
”Mennään oleskeluhuoneeseen oikein juttelemaan ja otetaan matkalla cokikset!” Pipsa ehdotti.
Noin hyvään tarjoukseen ei voinut kuin tarttua!
Lovvu & Frank 12 HM!
|
|
|
|
Post by Loviisa on Mar 7, 2014 19:48:47 GMT 2
Hymyä!  Yksi uusi kuva albumiin, ainakin Frankin silmistä päätellen sekin on onnellinen. Lovvu & Frank 13 HM!
|
|
|
|
Post by Loviisa on Jun 7, 2014 11:03:55 GMT 2
Täällä taas.
”Mun oma pieni kullanmussukka!” halailin Frankia. ”Ootsä unohtanu mut?!?!?! Oikeesti!!”
”Älä huoli Loviisa, ei se oo sua unohtanut! Sehän katsoo sua niin lempeesti” ohi kulkenut Salma totesi mennessään.
Huokaisin helpotuksesta, ehkä se tosiaan katsoi minua niin tai sitten vain kuvittelin.
Kaivoin taskustani sokeripalan ja annoin sen puomilla seisovalle Frankille. Se nappasi sen kädestäni ennen kuin kerkesin kissaa sanoa.
”Tänään hemmottelen sut ihan lällyks”
Jätin Frankin puomin luo ja lähdin hakemaan harjat. Takaisin tullessa huomasin unohdukseni.
”Hahahahahahhaaah, mä oon kyllä varmaan aika hajamielinen”
En ollut laittanut Frankia ollenkaan kiinni! Mutta eihän se tietenkään kaus ollut lähtenyt vaan vain parin metrin päähän syömään vihreää ruohoa.
Laitoin ruunan kuitenkin kiinni, ei tarvisi ainakaan kokoaikaa olla pyydystämässä sitä. Vaikka ei se ruohopläntiltä mihinkään lähtisi.
Harjailin heppaa kaikessa rauhassa. Frankin torkkuessa hyräilin tuttuja lauluja. Se oli kyllä niin huomionkipeä. Kun hetkeksi lopetin sen harjaamisen, se avasi silmänsä ja tökkäsi kevyesti turvalla. Se oli ihana!
Letitin hännän kalanruotoletille vaikka muut ruunat tarhassa varmaan nauraisivat sille. Minusta se näytti kivalta.
Harjauksen jälkeen annoin sen vielä syödä vähän ruohoa, ennen kuin vein sen takaisin tarhaan. Ulos meinasi tukehtua, tallin mittari näytti melkein 25 astetta. Onneksi tallin sisällä oli ihanan viileä. Nousin rappuset ylös tuttuun olekeluhuoneeseen. Siellä tutut kasvot tervehtivät kun astuin sisään. Radio soitti kesähittejä ja ihmiset pulisivat hyväntuulisina.
”Loviisa, sä oot täällä taas!”
”Joo, täällä taas” irvistin.
Lovvu & Frank 14 HM!
|
|
|
|
Post by Loviisa on Jun 23, 2014 21:01:57 GMT 2
Kesäkamu juhannuskoivujen alla.  Maalasin eilen tän kuvan ja nyt huomasinki et Essi olikin ehtiny ensin laittaa kukkaseppele kuvan, mut toivottavasti tää ei haittaa.  Ja Frankin pilkuista tuli vähän liian tummat...
Lovvu & Frank 15 HM!
|
|
|
|
Post by Loviisa on Aug 18, 2014 20:20:15 GMT 2
Maailman kirjat sekaisinVoiko tämä tosiaan olla todellista? En voinut uskoa, kesä oli taas takana. En tajunnut sitä ennen kuin heitin sadetakin niskaan ja lähdin pyöräilemään tallille tuttua ja turvallista hiekkatietä pitkin. Vasta äskettäin niin vihreät ja tuuheat koivut olivat lakastuneet. Lehdet alkoivat jo vaihtaa väriä, vettä satoi ja ilma tuntui viileältä. Tästä se alkaisi, pitkä syky ja talvi. Ja kirsikkana kakun päällä koulu. Kun näin Frankin odottamassa minua tarhassa, tunsin sisälläni onnellisuutta. Olin onnekas kun sain käydä täällä, hoitaa valloittavaa hoitohevosta, tutustua upeisiin ihmisiin. Mistä kaikesta olisinkaan jäänyt paitsi jos en kävisi Seppeleessä? Palasin takaisin maan pinnalle. Siinä minä seisoin, keskellä mutaista tarhaa sadetakki päällä, punaiset nokian kumpparit jalassa. Jossain kaukana jyrisi ukkonen ja salama välkähti taivaalle. Olin epätoivoinen. Maailman kirjat olivat pahasti sekaisin. Frank joka oli hevosen ruumiissa mutta aivoiltaan laiskianen juoksi nyt karkuun minua minkä kavioiltaan pääsi. Se vain juoksi ja juoksi, tarhan toisesta päästä toiseen ja vaikka kuinka huusin, houkuttelin, rapistelin paperia, juoksin sen perässä mikään ei auttanut. Mikä sitä vaivasi? Lopuksi käännyin ja jätin sen. Annoin olla, en välittänyt. Jäin seisomaan portille selkä tarhaan päin. Odotin odotin odotin ja kohta kuulin mudan natisevan kavioissa. Käännyin ja silitin sen samettista turpaa. Hengityksemme höyrysivät kun kävelimme tallille. Olimme rauhoittuneet molemmat ainakin osittain. Talli oli hiljainen ja olimme kahdestaa. Kukaan ei ilmaantunut tälläisellä koiran ilmalla tallille. Otin kumisuan ja irrotin tarhasta lentäneet mudat. Pyyhin myös vedellä likaisimmat kohdat. Rauhassa harjasin hevosen huolella, puhdistin kaviot ja lähdin hakemaan varusteita. ”Moikka Anne! Siis et ikinä arvaa, Frank oli ihan kauhee. Kuvittele että en meinannu saada sitä kiinni tarhassa. Pyydystin varmaan puoli tuntia sitä” ”Voii sitä Frankia, se pelkää ukkosta. Ratsasta se tänään kevyesti läpi, se saattaa olla aika jäykkä ja jännittynyt alussa mutta kyllä se sitte laantuu kuhan oot vaan kärsivällinen. Mutta et ikinä arvaa mitä se teki eilen?” Anne sanoi rauhoittava hymy kasvoillaan. ”Toimi Kasperin ratsuna!” ”Ratsastiko Kasper sillä  ?” kysyin silmät soikeana. ”Joo o, mulla on kuvaki. Oota ku etin sen, otin sen salaa” Anne pläräsi kosketusnäyttöpuhelintaan. Toden totta kuvassa Kasper istui Frankin selässä, ehkä hieman jäykän oloisesti mutta ihan asiallisen näköisenä. ”Oli muuten naurussa pitelemistä kun tyyppi lähti ravaamaan. Hirveetä kengurukevennystä. Mutta älä kerro Kasperille että oon sanonu sulle tästä. Sen itsetunto ei ehkä kestäis sitä että joku tallityttö saa tietää” Anne nauroi kunnes lähti takaisin jatkamaan matkaa. Ratsastin Frankin kevyesti maneesissa. Sain sen kuulolle ihan hyvin vaikka ruuna säpsähtelikin ukkosen pauketta ja hössötti välillä kaikkea omaa. Tein muutamia koulukiemuroita ja taivuttelin sen oikein kunnolla. Lopuksi otimme reipasta laukkaa molempiin suuntiin muutaman kierroksen. Frankin tarhaan vietyäni näin Kasperin käytävällä. Tilaisuuteni oli tullut. En pystynyt pitämään kielenkantojani kiinni Annen kielloista huolimatta. ”Sullahan oli hyvännäköstä kengurukevennystä eilen” virnistin käytävää lakaisevalle Kassulle. Se ilme olisi pitänyt saada nauhalle. Kasperin naama muuttui tomaatiksi ja se yritti mumista jotain takaisin. En jäänyt kuuntelemaan vaan moikkasin jo lähdön merkiksi samalla hihittäen kekseliäisyydelleni. Lovvu & Frank 16 HM!
|
|
|
|
Post by Loviisa on Sept 9, 2014 18:10:37 GMT 2
Koulua
”... ja sit Pella vaa heitti mut selästä. Mä retkahdin maahan ja aloin nauraa ihan täysillä. Brittaki meinas tippuu Hypen selästä ku se nauro niin paljo. Mä en tajuu..”
”Siis ketä nää kaikki on?” keskeytin Pihlan tarinan vanhasta maastoretkestä ja katsoin tuntemattomia ihmisiä suu auki.
”Siis Loviisa... Ootsä ihan vajaa? Uusii hoitajii tietty!” Pihla huokaisi.
”Onks ne tulokset tullu jo, mä luulin et vasta kymmenes päivä”
”No nehän tuli jo neljä päivää sitte! Sen jälkee talli on ollu niinku muurahaispesä. Täynnä vilinää” Pihla selitti. ”Mut mä käyn hakee vaan kamat ja lähen kotii, moikka!”
”Joo, nähään!” huikkasin vielä bruneten perään.
”Vai että uudet hoitajat..” pohdin mielessä. ”Pitää ehdottomasti heti tutustuu”
Lähdin hakemaan Frankia tarhasta. Tänään ei tarvinnut onneksi tapella niinkuin viime kerralla. Sillon Frank oli ihan kreisi. Rutiininomaisesti kärpäskimo tallusti luokseni kun huusin sitä portilla.
Vastapäätä Frankin karsinaa hääräili Vennan parissa uusi hoitaja. Olisiko liian creepyä mennä tosta vain juttelemaan? Nojaah, ei varmaankaan.
”Moikka!” tervehdin iloisesti ruskeahiuksista lettipäätä.
”Moi..” tyttö sanoi hieman häkeltyneenä.
”Mä oon ton Frankin hoitaja. Ja sä vissiin Vennan” totesin.
”Joo, Vennan hoitaja, Helge” Helge esittäytyi.
”Nii, siis mun nimi on Loviisa, hauska tutustuu” sanoin. ”Jos tarviit apua tai ratsastusseuraa niin mua voi aina kysyy”
”Kiva, kiitti Loviisa” Helge hymyili.
”Mahutaanko myö tänne?” kysyin Kuulta joka ratsasti Eelalla kentällä.
”Tottakai! Me ollaan just lähössä” Kuu vastasi iloisesti.
Kiristin satulavyön, pidensin jalustimet ja nousin selkään.
Aloitin normaalit alkuverkat, pysähdyksiä, voltteja. Frank oli aika tahmee joten olin tarkkana heti alusta ettei se laiskottelisi koko tuntia. Kuu ja Eela lähtivät jo ennen meidän alkuverkan loppumista.
Teimme ihan perusjuttuja, pysähyksiä suoraan ravista, voltteja ja laukannostoja. Suurimmanosan aikaa kuitenkin teimme pääty-ympyröillä harjoituksia.
Aloitin ihan normaalisti taivuttelemalla Frankia sisäänpäin. Sisäpohje ja ulko-ohja tarkkana. Tein samat kaikissa askellajeissa.
Vaihdoimme suuntaa, tunsin heti jo käynnissä että Frank oli tänne suuntaan vaikeampi, jotenkin nihkeä. Tuntui ettei se tajunnut vaikka kuinka yritin antaa selkeät ohjeet. Tarpeeksi jankattua sain hevosen taipumaan tähänkin suuntaan hyvin.
Lopuksi otimme siirtymisiä ravista käyntiin. Frank siirtyi käyntiin todella pienillä avuilla. Vielä loppuravit erillaisia uria tehden ja sitten pitkät ohjat ja käyntiä.
Olin niin tyytyväinen Frankiin, tunti meni kaikinpuolin hyvin.
Tallissa pesin vielä ruunan, se tosiaan oli hionnut valtavasti. Hyvä vain sai kunnon treenin. Ja niin sain minäkin. Vaikka oli syksy, ulkona paistoi aurinko kirkkaasti ja lämmintä oli lähemmäksi viisitoista astetta. Kuka vain hikoaisi tuolla
Kuivasin Frankestainin ja vein sen takaisin tarhaan. Kaivoin taskusta sille vielä yhden sokeripalan palkaksi hyvästä tunnista.
”Enskertaan mussu!”
Lovvu & Frank 17 HM!
|
|
|
|
Post by Loviisa on Sept 15, 2014 19:23:03 GMT 2
Memories Kuva taulusta joka on huoneen seinälläni. Hoitajataipaleelta napattuja muistoja, ensimmäinen ratsastustunti Seppeleessä, syksyinen maastoreissu Frankin kanssa, leirillä auringon laskua katsomassa ja tarhassa laiduntavia hevosia. <3
Lovvu & Frank 18 HM!
Skanneri ei suostu taaskaan toimimaan joten laatu on kameralla otettu.. :/
|
|
|
|
Post by Loviisa on Sept 18, 2014 20:19:24 GMT 2
Ihmeellinen maastoretki.
On syksy niin ihmeellinen. Minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa, värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa.
Nousin pienesti kevyeen istuntaan jotta Frank jaksoi paremmin pinnistää mäen ylös. Maisema näytti taianomaiselta. Tuntui etten vain voinut uskoa silmiäni kun pysähdyimme mäen päälle. Keltaiset koivunlehdet varisivat alas polulle kun tuuli puhalsi niihin lempeästi. Heijastinliivi kimmelsi hämärässä metsässä samalla tavalla kuin iltakaste ruohikon päällä. Maassa kasvavat horsmat olivat jo kuihtuneet ruskeiksi ja mustikanvarvut värjäytyneet pakkasen pistäneenä punaisiksi. Sienet seisoivat jalallaan ja odottivat noutajaansa.
Mihin siilit ja etanat käy? Niitä syksyllä missään ei näy.
Mihin pois katoaa, missä siilien maa,
mullan allako ne asustaa?
Polku lasketteli mutkikkaasti mäkeä alas, mutta mikä pieni pallo könötti keskellä polkua. Menin lähemmäksi ja tunnistin sen pienen pieneksi siiliksi. Huomatessaan meidät, piikkipallo kipitti ketterästi polun poikki metsään. Laulun sanoin, se vaelsi talvea piiloon. Jatkoin matkaa, ravasimme isompaa tietä pitkin. Kevensin kevyesti. Katselin ympärilläni olevaa luontoa ja ihailin sen kauneutta. Pellon päälle laskeutui sumu kun ohitimme sen ravissa. Frankin kaviot kajahtelivat maahan ja lehdet rahisivat tiellä kun otimme laukkaa. Syksy oli varmaan valanut siihenkin intoa kun se nyt laukkasi niin kovaa ja innoissaan.
Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?
Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?
Missä maalarin tuon kotimaa?
Takaisin päin tullessa katsoin tallin pihassa olevia kauniita vaahteroita. Yölliset pakkaset olivat värjänneet ne aivan oranssinpunaisiksi. Oli jo niin hämärää että erotin ne vasta kun kävelimme aivan puiden juuresta. Sisältäpäin tulevat valonsäteet valaisivat lehtiä. En tiennyt yhtään, paljon kello oli. Pihalla hyppäsin alas selästä ja menin takaisin talliin. Siellä tutut kasvot tekivät kukin omia hommiaan. Vein Frankin karsinaan, riisuin siltä varusteet, heitin kevyen loimen päälle ja vein tarhaan. Ihmettelin kyllä miten ne tarkenivat vielä olemaan yöt ulkona mutta Anne oli vakuutellut että ne olivat tottuneet olemaan ulkona myöhälle syksyyn. Vaikka kello löi jo reilusti yli kahdeksan kuulin vielä kuitenkin oleskeluhuoneesta iloista puheensorinaa. Vedin kaapistani pitkät ja lämpimät villasukat palelevien varpaiten päälle ja liityin mukaan seuraan. Lämmin ja iso kuppi kaakaota oli vielä kirsikkana kakun päällä. Päivä oli ollut täysi kymppi! On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan.
Lovvu & Frank 19HM! |
|
|
|
Post by Loviisa on Oct 25, 2014 22:10:26 GMT 2
Rentoa siivoilua ja kylmää vettä
Pidin visusti kiinni irtokarkkipussistani sekä Domino keksipaketista kun naapurin lihava ja laiska ajokoira hiillosti minua pyöräilessäni. Ihmettelin miten tuo lyllerö hurtta oli edes jaksanut roikkua vierellä jo hetken aikaa. Koira ajatteli saavansa päivän sapuskat helpommalla juostessa (jos tota nyt juoksuski voi sanoa, pikemminkin lyllertäen) minun vierelläni kuin rämpimällä metsässä jänisten perässä.
Tallilla oli suurinosa hoitajista, olihan tänään yhteinen siivouspäivä, josta ei niin vain parane jäädä pois. Siivouksen jälkeen pidimme myös nyyttärit. Pöytä notkui herkuista kun vein tuomiseni sinne oleskeluhuoneeseen. Ensimmäiset maistelivat jo pöydän herkkuja. (olisin mielelläni liittynyt joukkoon mukaan..)
Aluksi Anne selosti työjakoa ja yleisiä ohjeita päivään liittyen. Jokainen siivoaa ja pesee oman hoitsunsa boxin ja sen jälkeen jatketaan yleisiin tiloihin. Kasperilla olisi tänään ansaittu vapaapäivä.
Aloimme kaikki hommiin innokkaasti. Kottikärryjä oli haettu ravitallilta lisää jotta melkein jokaiselle riitti oma kärry. Kappasin punaisen hieman ruostuneen kottikärryn mukaani ja lähdin Frankin karsinan luo. Turpeen lappaminen kottareihin kävi sutjakkaa, kun ei tarvinnut erotella lantaa joukosta sekä höpötellen naapurikarsinoiden kamujen kanssa.
”IIIIIIK, KYLMÄÄÄÄÄ” kuulin kiljaisut kantautuvan poniboxista.
Käännyin katsomaan ja näin läpimärän Inkerin ja Claran seisovan keskellä karsinaa.
”Inkeri, sun ilme, olisitpa nähny sen!!” Eetu nauroi katketakseen käytävällä vieressään hieman nolostuneen näköinen Nuutti.
”M i k ä sua nytte vaivaa? Mistä sulle yhtäkkii tuli idea kaataa vettä toisten niskaan?” Inkeri kimahti.
”Heii beibi, tää siivouspäivä olis muuten ihan blaaah. Pitää olla jotain äksönii” Eetu selitti ja vinkkari Inkerille silmää. ”You know me”
Saatuaan kuivat vaatteet Inkeri ja Clara vain nauroivat tapahtuneelle. Eetun sanoin, mitäpä päivä olisi ilman pientä äksöniä. Onneksi kukaan ei ruvennut kostosuunnitelmiin.
Frankin karsina melkein kiilsi, kun lopetin sen pesemisen. (en kuitenkaan olisi nauttinut ateriaani siltä lattialla..) Hain lattialle uudet turpeet ja sen jälkeen boxi oli valmis. Vaikka itse sanoinkin, se näytti yllättävän siistiltä hevosen huoneeksi.
Karsinoiden siivouksen jälkeen jatkoimme yhdessä satulahuoneen, odottelutilan sekä oleskeluhuoneen siivoamisen. Minä siivosin Helgen, Sandran ja Tuulian kanssa yhdessä odottelutilan. Se kävi rattoisasti, eikä työtä ollut yhdessä paljon mitään. Puistelimme maton, veimme roskat, imuroimme lattian sekä pyyhimme pölyjä. Helgen kertomat hauskat kommellukset saivat meidät nauramaan mahat kipeiksi jo nyt, vaikka koko ilta oli vielä edessä.
Kaiken saatuamme siivottua kokoonnuimme yhdessä oleskeluhuoneeseen. Rosa ja Fiia järjestelivät ja kattasivat pöydän täyteen herkkuja. Seppeleläiset yhdessä, hauskat jutut ja pöytä täynnä herkkuja oli yhtäsuurta kuin onnellinen Loviisa ♥
Lovvu & Frank 20HM!
(Kasper oli varmaankin pessyt karsinat huonosti kun Anne käski tallitytöt siivoamaan uudestaan xd)
|
|
|
|
Post by Loviisa on Feb 28, 2015 18:22:15 GMT 2
Kevättä ilmassa
”Voihhh, Seppele…” huokaisin ja ihailin keväisen auringon säteilyä tilan päällä. Olin kasvanut Seppeleessä. Muistan kuinka manguin talutusratsastustunnille pääsyä äidiltä 5 vuotiaana: ”Mutta kun Jossukin niin miksi en minä” oli yksi lauseistani. Äiti lupasi että pääsen kokeilemaan kerran. Se kerta ei unohdu koskaan eikä se jäänyt viimeiseksi, tunnin jälkeen olin ikionnellinen ja heti sen jälkeen aloin käymään vakiotalutustunneilla. Muistan myös miten ylpeä 8-vuotias olin kuin sain alkaa Pikun apuhoitajaksi eikä mennyt aikaakaan kun siirryin jo Pampulan apuhoitajaksi. Tunsin itseni isoksi ja vanhaksi muitten hoitajien rinnalla kävellessäni. Kerskuin kakkosluokalla miten upea hoitohevonen minulle oli ja kuinka osasin jo varustaa hevosen. Vuodet vierivät ja Seppele juurtui aina vain syvemmälle minun sydämeeni.
Heräsin ajatuksistani tähän hetkeen. Ilma oli keväinen ja lämmin. Tarkenin helposti vain kollareilla ja kevättakilla. Hiekka narisi tallikenkien alla, onneksi polku oli hiekotettu muuten se oli ihan peilijäällä. Sipsuttelin menemään pienin tipuaskelin etten kaatuisi ja murtaisi häntäluuta. Frank odotti portilla ja nopeasti napsaisin pollen kiinni.
Jätin sen ulos jotta voisimme nauttia ihanasta kelistä. Huomasin myös että kohta olisi taas kevään kurjin aika, karvanlähö…
Hain harjat tallista, moikkasin ystäviä matkalla ja palasin takaisin. Hoitsuni paistatteli päivää ja nautti olostaan. Harjasin pitkään ja rauhassa, mikään kiire ei ollut.
Rupattelin hetken varusteita puhdistamassa olevan Tuulian kanssa viime viikolla olleesta western tunnista. Tunti vaikutti tosi mielenkiintoiselta ja siistiltä. Lännenratsastus on niin coool!
Varustettua Frankin ajattelin nauttivamme vielä lisää ihanasta auringon paisteesta joten lähdimme maastoon. Onneksi oli turvallisesti hokit alla, tiet olivat kauhean jäässä. Menimme rennosti, rauhassa nauttien kevään tulosta. Puista tippui märkää vetistä lunta, etelästä palanneet linnut visertelivät iloisesti kevään sointuja ja pajunkissojen nupuista oli tuloillaan pieniä pörröisiä kissoja.
Saimme otettua ravipätkää puhki sulaneella tiellä, Frank oli jäykkä eikä ihmekkään pollella ei ole ratsastettu kunnolla tosissaan vähään aikaan.
Käännyin takaisin Liekkijärven uimarannalla. Olen niin nössö etten uskaltanut mennä jäälle vaikka sata varmasti se olisi kestänyt. Loppumatka meni hujahtaen. Pysähdyimme käymään laukkasuoralla jossa oli kinoksittain lunta. Muutaman muunkin kavion jäljet olivat uppoutuneet lumihankeen. Annoin Frankille pohkeet ja se antoi mennä. Lumi pöllysi. Pistin hetkeksi silmät kiinni ja rentouduin tuttuun keinutukseen.
Tallille takaisin tullessa tein tutu rutiinit. Varusteet pois ja harjaus. Lopuksi otin vielä venytykset taka- sekä etujaloille. Ulkona oli alkanut tihkuttaa vettä joten heitin vielä sadeloimen hoitsun päälle ja vein tarhaan.
”Oot niin kultanen vai mitä?” sanoin ja annoin muutaman sokeripalan.
Loppuajan puhdistelin varusteita ja etsin varasolkea yhteen Frankin rikki menneeseen toppaloimeen.
Tavallisen ihana päivä tallilla.
Lovvu & Frank 21 HM!
HM1
|
|
Ja Frankin pilkuista tuli vähän liian tummat...
?” kysyin silmät soikeana. 
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!