Post by Anne on Nov 8, 2016 22:02:08 GMT 2
7.11.2016 Iltajuoksut
Kun luonto heitti talven tupaan viikossa.. Nuori herra Zodiac ei sitä ihan ymmärtänyt. Se oli loppuviikosta ensin riehunut tarhassa teloen itsensä. OIkeassa lavassa komeili kunnollinen, repaleinen 10-senttinen haava, joka oli täytynyt tikata. Olisi siinä mnulla kaunis tuleva kouluhevonen siis. Kun ori oli tajunnut, että lumentulo vaan jatkuisi ja jatkuisi, oli se kehitelly itselleen jonkin sortin kylmyyskompleksin. Mielestäni klippaamaton hevonen ei -4 asteessa välttämättä tarvinnut loimea, mutta musta orhi oli nähty hytisevän useaan otteeseen oritarhan portilla anova katse silmissään. Loimitin hevosen kunnon ulkoloimeen, mutta poju nyyhki edelleen korvat luimussa tarhassa.
Joten, energinen ori oli siis alkuriehuntojensa jälkeen lähinnä seisoskellut paikallaan viikonlopun yli. Yllättävä lumentulo ja koulukisat takasivat sen, että kuoksutusmahdollisuuksia ei juuri ollut sinuaantunut. Joten nyt maanantai-iltana tuntien jälkeen pitelin juoksutusliinan päässä sekopäisesti pomppivaa 2-vuotiasta oria. Samalla ikävöiden niin kovasti Topia, tuota järkevöitynyttä herraa, jonka selkään oli mukava istahtaa työskentelemään oikeasti. Söhläävän Zoden kanssa kuluisi vielä ikuisuus, ennen kun pääsisimme edes yrittämään selkäännousua.
Kun vihdoin sain Sössön jouksemaan edes jossain määrin ympyrää muistuttavaa uraa, palasin ajatuksissani sunnuntain koulukisoihin. Olin ottanut ratsastettavaksi muutaman tuntihevosen ja pihatossa asuvan Kiiran. Kiira oli hiljaisessa myynnissä ja oli edennyt mukavan tasaiselle ratsastettavuuden asteelle. Kisoissa olimme mennen tullen voittaneet helppo B-luokan. Itseasiassa minua harmitti, että olin vahingossa ilmoittanut meidät oikeasti kisaamaan, tarkoitus kun oli tarjota hevoselle kisakokemusta. Aivan hyvin olisimme voineet suorittaa luokan ulkopuolisina. Kiira oli tuntunut tasaiselta ja oli liikkunut hienosti omalla moottorilla. Helppo A -luokkaan olin ottanut Ariston. Olin treenannut pienen punarautiaan kanssa muutamaan otteeseen ennen kisoja. Aristo oli vieläkin hieman tahmea pohkeelle ja sillä oli huomattavan jäykkä ravi. En yhtään ihmetellyt tuntilaisia, jotka kirosivat saadessaan Ariston. Punarautiaan takajalkoja oli melko vaikea ratsastaa alle, herralla oli melko avokulmaiset kintereet, eikä hevosen rakenne ollut suunniteltu vaikeaan kouluratsastukseen. Olimme sijoittuneet luokassa 9/10. Van Daniel jäi Ransulla taaksemme. Danielin ilme tulosten tullessa oli kyllä näkemisen arvoinen.
Jostain syystä Vaativa B-luokkaan olin lähtenyt sekä Frankilla, että Rotalla. Rotalla oli alunperin tarkoitus osallistua Helppo A-luokkaan, mutta ilmeisesti aivoni olivat edelleen vauvasumussa, joten ilmoittautumiset olivat mitä olivat.. Noh. Olihan se hienoa viedä Rotta tekemään laukanvaihtoja. Varsinkin kun reppanalla ei ollut voimia niihin. Selvisimme radasta muutaman pukin saattelemana. Kuuliaisuus 2. Frank oli kulkenut tasaisesti, kankia maiskutellen. Eihän kimon löysä rakenne sallinut täydellistä suoritusta, mutta hienosti se oli käyttäytynyt.
Zoden laukatessa rytmikkäästi mietin miten hienoja tuntihevosia tallissa olikaan. Ei täydellisiä, eikä missään mielessä tylsiä. Hauskoja otuksia, joiden kanssa hoitajat pystyivät kehittymään ja opettajat vielä viemään hieman eteenkin päin. Vaikka talvi ja pimeys olivatkin tulleet rytinällä, olivat myös heppatyttöjen lumiset maastot ja seikkailut pimenevissä illoissa. Joulukin teki pikkuhiljaa tuloaan. Toimistosta varmasti löytyisi glöogitiivistettä, jos oikein etsisi.
Kun luonto heitti talven tupaan viikossa.. Nuori herra Zodiac ei sitä ihan ymmärtänyt. Se oli loppuviikosta ensin riehunut tarhassa teloen itsensä. OIkeassa lavassa komeili kunnollinen, repaleinen 10-senttinen haava, joka oli täytynyt tikata. Olisi siinä mnulla kaunis tuleva kouluhevonen siis. Kun ori oli tajunnut, että lumentulo vaan jatkuisi ja jatkuisi, oli se kehitelly itselleen jonkin sortin kylmyyskompleksin. Mielestäni klippaamaton hevonen ei -4 asteessa välttämättä tarvinnut loimea, mutta musta orhi oli nähty hytisevän useaan otteeseen oritarhan portilla anova katse silmissään. Loimitin hevosen kunnon ulkoloimeen, mutta poju nyyhki edelleen korvat luimussa tarhassa.
Joten, energinen ori oli siis alkuriehuntojensa jälkeen lähinnä seisoskellut paikallaan viikonlopun yli. Yllättävä lumentulo ja koulukisat takasivat sen, että kuoksutusmahdollisuuksia ei juuri ollut sinuaantunut. Joten nyt maanantai-iltana tuntien jälkeen pitelin juoksutusliinan päässä sekopäisesti pomppivaa 2-vuotiasta oria. Samalla ikävöiden niin kovasti Topia, tuota järkevöitynyttä herraa, jonka selkään oli mukava istahtaa työskentelemään oikeasti. Söhläävän Zoden kanssa kuluisi vielä ikuisuus, ennen kun pääsisimme edes yrittämään selkäännousua.
Kun vihdoin sain Sössön jouksemaan edes jossain määrin ympyrää muistuttavaa uraa, palasin ajatuksissani sunnuntain koulukisoihin. Olin ottanut ratsastettavaksi muutaman tuntihevosen ja pihatossa asuvan Kiiran. Kiira oli hiljaisessa myynnissä ja oli edennyt mukavan tasaiselle ratsastettavuuden asteelle. Kisoissa olimme mennen tullen voittaneet helppo B-luokan. Itseasiassa minua harmitti, että olin vahingossa ilmoittanut meidät oikeasti kisaamaan, tarkoitus kun oli tarjota hevoselle kisakokemusta. Aivan hyvin olisimme voineet suorittaa luokan ulkopuolisina. Kiira oli tuntunut tasaiselta ja oli liikkunut hienosti omalla moottorilla. Helppo A -luokkaan olin ottanut Ariston. Olin treenannut pienen punarautiaan kanssa muutamaan otteeseen ennen kisoja. Aristo oli vieläkin hieman tahmea pohkeelle ja sillä oli huomattavan jäykkä ravi. En yhtään ihmetellyt tuntilaisia, jotka kirosivat saadessaan Ariston. Punarautiaan takajalkoja oli melko vaikea ratsastaa alle, herralla oli melko avokulmaiset kintereet, eikä hevosen rakenne ollut suunniteltu vaikeaan kouluratsastukseen. Olimme sijoittuneet luokassa 9/10. Van Daniel jäi Ransulla taaksemme. Danielin ilme tulosten tullessa oli kyllä näkemisen arvoinen.
Jostain syystä Vaativa B-luokkaan olin lähtenyt sekä Frankilla, että Rotalla. Rotalla oli alunperin tarkoitus osallistua Helppo A-luokkaan, mutta ilmeisesti aivoni olivat edelleen vauvasumussa, joten ilmoittautumiset olivat mitä olivat.. Noh. Olihan se hienoa viedä Rotta tekemään laukanvaihtoja. Varsinkin kun reppanalla ei ollut voimia niihin. Selvisimme radasta muutaman pukin saattelemana. Kuuliaisuus 2. Frank oli kulkenut tasaisesti, kankia maiskutellen. Eihän kimon löysä rakenne sallinut täydellistä suoritusta, mutta hienosti se oli käyttäytynyt.
Zoden laukatessa rytmikkäästi mietin miten hienoja tuntihevosia tallissa olikaan. Ei täydellisiä, eikä missään mielessä tylsiä. Hauskoja otuksia, joiden kanssa hoitajat pystyivät kehittymään ja opettajat vielä viemään hieman eteenkin päin. Vaikka talvi ja pimeys olivatkin tulleet rytinällä, olivat myös heppatyttöjen lumiset maastot ja seikkailut pimenevissä illoissa. Joulukin teki pikkuhiljaa tuloaan. Toimistosta varmasti löytyisi glöogitiivistettä, jos oikein etsisi.