|
Post by Tinka H. on Mar 10, 2011 9:34:34 GMT 2
|
|
|
Post by Tinka H. on Mar 10, 2011 10:55:12 GMT 2
"Sadan metrin päästä, käänny oikealle" kuului navigaattorin naisääni, kun ajoin maantietä pitkin lainakoppi perässäni. Pirelli matkusti tuttuun tapaansa rauhallisesti yksinkin ja luultavasti mutusteli heiniään ihmetellen montako U-käännöstä mamma oikein tekisi ennen kuin oltiin perillä. Oltiin jo jouduttu muutamaan otteeseen tekemään ylimääräistä lenkkiä oikeaa tietä etsiessä.
Luojan kiitos isot tiet olivat olleet jo sulia, sillä ajokortti oli komeillut taskussa vasta vajaat pari vuotta eikä ajotuntumaa etenkään trailerin kanssa juuri ennestään ollut. Hiekkatielle kääntyessäni hidastin kuitenkin huomattavasti vauhtia niin, että yksinäinen sunnuntailenkkeilijäkin hölkkäsi leppoisaa vauhtia ohitsemme ja ohittaessaan vaihtoi kanssani kummastuneen katseen. Selkäpiihini liukui aavistus siitä, että olin taas ajanut harhaan, navigaattorin ohjeistuksesta huolimatta.
Pelko muuttui pian helpotukseksi, kun näin palasen tarhoista sekä tallin reunaa. Mateluvauhtia ajoin tallin pihaan ja vilkaisin kelloa, kymmentä vaille kaksitoista. Muutamia hevosia tarhaili lähitarhoissa ja aitan ovilta kurkisti muutama utelias poni. Josefiinaa ei kuitenkaan näkynyt ja mietin hetken uskaltaisinko jo ottaa Pirellin trailerista haistelemaan uusia kotikulmiaan.
Nappasin takapenkin tavara- ja roskamerestä tamman suitset sekä juoksutusliinan. Minulla oli huono tapa säilöä kaikki mahdollinen tavara autooni ja tälläkin hetkellä pelkääjän paikan jalkatilassa komeili sekalainen mytty hampurilaispapereita sekä muuta roskaa. Noh, kerkeisi sitä siivoamaan myöhemminkin.
Pujahdin trailerin etuluukusta sisään ja puin tammalle suitset. Ihan vain varmuuden vuoksi vaikken uskonut Pirellin aiheuttavan mitään fiaskoa tallipihalla. Takaluukkuja avatessa päärakennuksen ovi kuitenkin kolahti ja pihalle asteli Josefiina hymysuin. Huokaisin helpotuksesta ja tervehdimme. Hän jäi auttamaan takaluukun avaamisessa ja kertoi samalla perusasioita tallin arjesta ja naureskeli hyväntuulisesti kertoessani ajomatkastamme ja vikareiteistä.
Pirelli ei ollut juuri moksiskaan peruutettuani sen tallin pihaan. Se katsoi leppoisasti ympärilleen ja imaisi suuren henkäyksen lopputalven viileää ilmaa päästäen sen jälkeen tuttuakin tutumman kimakan kutsuhuudon, "täällä mä oon". Aitan päiväunille kerenneet ponit hätkähtivät aavistuksen ja jäivät ihmeissään tuijottamaan uutta asukasta. Hetken ympärille katsottuaan tamma rauhoittui ja siirsi huomionsa Josefiinaan, joka oli tullut taputtamaan. Tuttuun tapaansa se koitti tutkia uuden ihmistuttavuutensa taskut läpi, mutta saikin napautuksen turvalleen.
Lähdimme kävelemään tallille päin ja samalla Jossu esitteli paikkoja ja osoitteli hevosia kertoen kaikesta aina jotakin. Olin jo päästä pyörälläni kaikesta tietovirrasta laskiessani Pirellin irti uuteen karsinaansa jossa olikin jo kuivikkeet ja heinät valmiina odottelemassa. Jossu jatkoi matkaansa rehuhuoneelle päin ja jäin itsekseni katselemaan tallia ja purkamaan tavaroita. Oli mukava tulla tallille siihen aikaan, kun ei ollut kamalasti ihmisiä, sillä kymmeniin uusiin kasvoihin ja uuteen talliin tutustuminen veisi kyllä aikansa.
Vietin vielä muutaman tunnin purkaessa vanhasta Corollastani Pirellin tavaroita niin satulahuoneeseen kuin yläkerran kaappiinkin. Lähtiessäni kävin vilkaisemassa Pirellin vointia ja tamma tekikin kalterien lävitse tuttavuutta läsipäisen kimotamman kanssa jonka nimen lunttasin karsinan ovesta. Lashay. Ruotsinsiskot näyttivät tulevan mainiosti naapureina toimeen, joten uskalsin lähteä tallilta rauhallisin mielin töihin ja soitella illalla tallille kysellen kotiutumiskuulumisia.
|
|
|
Post by Tinka H. on Mar 11, 2011 22:06:05 GMT 2
Leppoisa harjailutuokio vesikarsinassa :) // Oli ihan pakko piirrellä vielä kuvaakin. Älkääkä säikähtäkö, en mä ihan päivittäin aio/pysty päiväkirjaa päivittää ;)
|
|
|
Post by Tinka H. on Mar 15, 2011 8:09:52 GMT 2
Matkalla maneesiin juoksuttamaan tammaa.
|
|