Riina etsii taitavaa hoitajaa

[Anne]

Chaon ja Annen omistuksessa oleva, kilparatsu, Riina kaipailee hoitajaa.

Hakusessa on:

• pitkäaikainen
  
• luotettava
  
• Seppeleen menosta innostunut
  
• osaava
  
• hoitoihin panostava
  

hoitaja.

Hoitajan tehtäviin kuuluu perushoidon lisäksi kilpailuissa mukana oleminen ja rento liikutus. Riina on melko vaativa ja herkkä hevonen, joten hoitajalla olisi hyvä olla kokemusta ennestään.

Toivottavasti juuri Riinan hoitaminen innostaa sinua!

Hoitaja pääsee mukann Seppeleen toimintaan ja hänen on mahdollista hankkia merkkejä , spessuja yms. Myös nykyiset Seppeleen hevosten hoitajat voivat hakea, jos nykyisen hoitsun hoitaminen on loppumassa.

Hakemusta alle 30.6.2011 mennessä. =)

[Jeccu]

21-vuotias tyttö on ennenkin hoitanut herkkiä hevosia. Myös sellaisia jotka hermostuvat helposti ja muutenkin ovat hieman villejä. Nainen rakastaa niitä, koska ne eivät ole sellaisia jotka tunkevat päänsä heti uuden hoitajan syliin, vaan niitten luottamus täytyy voittaa.

Hoitajana koitan täyttää nämä kriteerit:

x Olen aktiivinen
x Tarinani ovat mukavia ja niitä pystyy lukea
x En halua olla sellainen joka näyttää ns. huonoa mallia (vaihtaa hoitsua joka päivä, tms.)
x En lopeta viikon kuluessa

Olisin varmasti pitkäaikainen hoitaja, koska Riina on ollut mieleiseni hevonen jo pitkään, ja olen kovastikin unelmoinut tamman hoitamisesta. Koska olen pyörinyt Seppeleessäkin nyt hetken, niin mikään ei olisi parempaa kuin päästä hoitajaksi tänne.
Tarinoissani koitan olla luova. Haluan käyttää monta ihmistä siinä, mutta en kuitenkaan niin että kaikki hoitajat ja henkilökunta menisi riviin seisomaan ja esittäytymään. Haluan kirjoittaa tarinani reaalisesti.

Jeculla on se paha tapa, että hän värjää tukkaansa suht paljon. Ikinä ei voi tietää mitä väriä tulee seuraavaksi, mutta tällä hetkellä hän on blondi.
Huumorintajuinen ja hieman räikeä tyttö saattaa joskus todeta asiansa ehkä hiemankin liian suorasuisesti. Ikinä hän ei luovuta. Jos hän on kysynyt samaa kysymystä ennenkin tai tehnyt jotain monta kertaa eri tavalla, hän tuntee itsensä ehkä hieman noloksi, mutta päättää ettei ole.
Eläimiä rakastava Jeccu ei koskaan löisi niitä tai muutenkaan tekisi niille mitään ilkeää, koska vain ei haluaisi. Eikä todellakaan pystyisi. Hän on rauhallinen ja tykkää niistä hevosista joitten luottamusta ei heti voi voittaa. Joskus joku tilanne on hieman hankalempi ja suusta saattaa tulla suuri huokaisu, mutta tyttö ei kuitenkaan jätä sitä kesken. Harjoittelu tekee mestarin.

Piirrän aina inspiraation tullessa, ja nyt olen taas alkanut tykätä piirtämisestä. Omistan piirtopöydän mitä en vielä ihan hallitse. Toivon skanneria syntymäpäivälahjaksi eikä isä siihen kieltävää vastausta sanonut, joten 30.7 päivän jälkeen voin alkaa silläkin lähetellä piirrustuksia. :>
Tarinoiminen olisi jo itsestään selvää. Rakastan tarinoiden kirjoittamista, ja kirjoitan päivisin aika paljon. Virtuaalitalleilla olen pyörinyt vuoden 2009 lopusta, ja olen nähnyt monia talleja, ja hoitanut monella tallilla. Innostus virtuaalitalleihin ei ole lopahtamassa pitkään aikaan, koska kun minulla ei ole kovin kummoinen mahdollisuus päästä IRL ratsastamaan, niin virtuaalitalleissa en hellitä. ;>

Jos nyt jollain ihmeellisellä tavalla pääsisin Riina-tamman hoitajaksi (mikä olisi enemmän kuin mahtavaa) olisin todella onnellinen. En hyppäisi heti tamman selkään enkä laukkaisi ensimmäisessä (enkä varmasti neljännessäkään) peltoa pitkin kiitolaukkaa.
Seppeleen arjesta olen myöskin enemmän kuin kiinnostunut, ja niin kuin varmasti muistatte, olen yrittänyt päästä Riinan hoitajaksi jo aiemminkin. Riinan hoitajaksi pääseminen olisi todella kivaa, ja hoitaisin puhtaalla intohimolla, todella mielelläni. En tekisi hoitamisesta pakkopullaa, vaan hoitaisin silloin kun tekee mieli, ja varmasti tekisi mieli lähes joka päivä, ensimmäistenkin tarinoiden jälkeen. En todellakaan voi sanoa että inspiraatio olisi loppumassa ensimmäisten hoitokertojen jälkeen.

Panostaisin hoitoihini enkä todellakaan lähettäisi mitään viiden rivin tarinaa. Tarinani ovat yleensä pitkiä, joten pituuteen haluan myös panostaa. Ja jos piirrän teille kuvia, en halua että niistä tulee mitään tikku-ukko mallisia. En kehtaisi laittaa sellaisia juttuja julki netissä, joten voi sanoa, että myös panostan töihini.
Täällä nyt kuittailee todella innostunut ihminen, joka mielellään pyörisi Seppeleessä hoitokertojen kera. ;>

Kesäterveisin,
Jeccu

[Deleted]

Jes:) Viimeinkin seppeleessä aukenee uusi hoitajahaku. Olen pitkään katsellut täältä itselleni hoitsua, mutta tilaisuutta ei ole vielä tullut. Olen katsellut Riinaa moneen kertaan. Se on kaunis tamma. Olen hoitanut vähän kaiken laisia hevosia, joten kokemusta löytyy.
Olen:
•aktiivinen
•huolellinen
•ystävällinen
•pitkäaikainen
•Kirjoitan keskipitkiä tarinoita

Minusta: Saara on 15vuotias tyttö, joka rakastaa hevosia ja muitakin eläimiä. Hän on ratsastanut lähemmäs 9vuotta. Hevosia Saara on hoitanut niin kauan kuin muistaa. Omistaa Mustat pitkät hiukset ja ruskeat silmät. Päällään yleensä vaalea huppari tai toppi ja ratsastushousut. Luonteeltaan Saara on huumorintajuinen ja rauhallinen. Joskus kun hänellä on huono päivä, kannattaa mennä vaan juttelemaan sillä siitä hän piristyy. Koulussa Saara on ollut aina hyvin yksinäinen ja hiljainen, mutta tallilla ujoudesta ei ole tietoakaan. Saaralla on ollut oma hevonen, mutta rahahuolien takia se jouduttiin myymään.

Tarinanäyttöä: Astelin seppeleeseen vievää pietä pitkin. Oli pilvinen keli. Kuulin kun tuuli suhisi puissa.

Huokaisin syvään ja astuin tallin ovesta sisään. Vatsassani liiteli tuhansia perhosia.
En jaksanut odottaa että näkisin Riinan. Kävelin käytävää eteen päin ja saavuin karsinan luokse, jonka ovessa luki: "Riina".
Kurkistin oven kaltereiden välistä sielä seisovaa hevosta. Riina vilkuili minua kummissaan.
-Hei, tyttö, kuiskasin sille. Se tujotti minua hetken, kunnes laski päänsä ja alkoi hamuilla maasta heiniä. Katselin sitä vielä hetken, ennen kun lähdin hakemaan harjoja. Matkalla törmäsin Anneen.
-Moi, tervehdin iloisesti.
-Moi, Hän vastasi takaisin ja jatkoi matkaansa, niinkuin minäkin. Saavuin varustehuoneeseen jossa oli paljon harjapakkeja, satuloita, suitsia ja monen moisia vempaimia. Etsin katseellani harjapakkia jossa lukisi Riinan nimi. *Haa, tuossa* huomasin sen ja nostin sen ilmaan. Lähdin takaisin Riinan luokse.

Avasin harjapakin ja otin käteeni harjan. Sujahdin Riinan karsinaan ja annoin sen haistella minua. Se huokaisi ja jatkoi syömistä. Aloin harjaamaan sen silkkistä karvaa. Riina seisoi rauhallisesti paikallaan. Lopulta, laitoin harjan pois ja otin kaviokoukun. Aloin putsaamaan sen kavioita. Se sujui hyvin, jokseenkin Riina tuijotti minua epäilevästi.

Kun kaviot olivat puhtaat, vein harjat pois ja menin tallihuoneeseen. Sielä ei ollut ketään. Istahdin penkille ja otin lehtikasasta jonkun ikivanhan villivarsa-lehden. Selailin sitä hetken ennen kun laskin sen alas ja lähdin ulos. Kiertelin tutustumassa paikkoihin, kunnes äidiltä saapui viesti, jossa hän käski tulemaan jo kotiin, joten ei auttanut muukaan. Lähdin talssimaan kotia kohti.

Piirrystystaito: Mielestäni piirrän ihan hyvin. Mukana pieni esimerkki:)

No, toivottavasti onnistaa, mutta onnea muillekkin hakioille:)

[Pihla]

Jee! Uusi hoitajahaku, näitä olen odottanut jo viimeiset kaksi kuukautta, melkein...

Minä:
Olen siis Suuva. Iältäni olen 15vuotias tyttö joka harrastaa ratsastusta. Olen ratsastanut jo 4-5 vuotta, siinä ajassa olen ehtinyt kokea kaikkea. Nyt lähiaikoina olen oppinut paremmin, kuin alkuvuosina. Nyt osaan jo: harjata, puhdistaa kaviot, mennä: käyntiä, ravia, tölttiä ja laukkaa, esteitäkin osaan mennä, mutta en ihan korkeimpia, mutta kuitenkin esteitä silti, etten vain puomeja. En hoida täällä Seppeleessä juuri nyt ketään, ja suurin toiveeeni on saada mikä tahansa hoitsu täältä, rakastan hevosia enemmän kuin poneja.

Miksi minä:
No, olen taitava ratsastaja ja tykkään mennä herkillä(kaikki joilla olen mennyt, on mlko herkkiä). Esteetkin ovat ihan Ok minulle. Riina on ihana!!!!♥ Rakastan juuri Riinan tapaisia hevosia, ja jos se olisi mustaruskea, ja tuon kokoinen, niin se olisi UNELMANI! Vaikka onhan se nytkin jo, kaikki hevoset ovat unelmia ja rakkauksiani!♥

Tarinanäyttöä:
tarina on tältä tallilta: riinantalli, en tiedä tuliko se linkiksi, mutta toivon niin. Hoidan siellä Milkaa.

Ihanaa, että kesäloma viimein alkoi! Suorastaan juoksin kello 10 tallille. En pääsyt aiemmin, kun nousin klo 9. Avasin tallin oven, se ei vieläkään narissut. Suljin sen samantien. Tallissa oli jo muutama tyttö hoitamassa ponejaan. Kävelin käytävällä. Katsoin pitkään Allia ja Nellaa(siksi pyysin niitä hoitsuksi). Ne olivat söpöimmät issikat koko maailmassa! Sitten kävelin Mikan luo. Se hamusi maasta heiniään. Avasin karsinan oven ja astuin sisään. Milka kääntyi ja tuli luokseni. Annoin sille pienen palan omenaa. Minulla oli päälläni uusi paitani ja mukana kaikki ihanat tavarani jotka olin voittanut! Ajattelin laittaa Milkan harjan leteille tänään ja mennä sitten maastoon. Niinpä hain riimun ja riimunarun. Laitoin ne Milkalle ja talutin sen harjauspuomille. Milka tosin veti ulos päin. Päätin harjata sen ulkona tänään. Otin mukaani harjan, kamman ja letitysnauhat. Kiinnitin riimun harjauspuomiin. Milka veti metsään päin, mutta työnsin sen pään tallille päin. Silloin se heitti päätään minua kohti ja AUTS! Kaaduin iskun voimasta maahan... Nousin pystyyn ja aloitin vain harjaamisen. Milka kuopi maata ja heitteli päätään, mutta minä en välittänyt. Lopulta olin harjannut sen karvan ja jouhet. Nyt oli enää letitys. Silloin Milka rauhoittui vähän, mutta se kaapi silti maata... Sain tehtyä 4 lettiä, yksi etuhiukseen ja loput harjaan. Vein harjat ja hain suitset tallista. Panin uuden kypäräni päähäni ja laitoin suitset Milkalle. Talutin Milkaa perässäni kun vein riimun ja riimunarun talliin. Milka vähän hagoiteli talliin menemistä, mutta kun se tajusi pääsevänsä ulos, se tuli mukaani. Ulkona nousin sen selkään. Menin ilman satulaa. Kun nousin sen selkään, tajusin sen. Olin kasvanut niin, että oli melkkein liian iso Milkalle. Olin luokkamme lyhin, siksi sain ratsastaa Milkalla 12 vuotiaana, mutta nyt olin tehnyt kasvupyrähdyksen. Tajusin, että maastolenkki oli ehkä viimeinen ratsastus Milkalla. Painoin pohkeita. Kyyneleet valuivat Milkan harjaan. Kun olimme metsässä, avustin sen raviin. Yhtäkkiä Milka pysähtyi, minäkin kuulin saman kuin Milka. Oksan rasahduksen. Se lähestyi. HUH! Huomasimme, että asia olikin vain ratsastaja! Jatkoimme matkaa. Pian laukkasimme. Milkan letit lensivät naamaani kohden. Mutta minä en välittänyt. Pian polku päättyi ja kevensin käyntiin. Matka tallille kesti puolituntia, yleensä se kesti vartin, mutta hidastelin, koska tiesin sen olevan luultavasti viimeinen ratsastuskertamme. Voin toki talutella sitä ja kaikkea kivaa, mutta haikeaa se oli siltikin. Kun tulimme tallille. Kävelin hitaasti laitumen luo, päästin Milkan sinne ja vein suitset ja kypärän pois. Katsoin vielä hetken Milkan laukkaa laitumella ja sen nousuja takajaloille, mutta pian kello "löi" 6 ja minun oli lähdettävä.

Melko lyhyt ja surullinen, mutta yksi tarinoistani kuitenkin.

Täs pitäs olla yks kuva jos se tuli linkiks...
www.elsuteam.suntuubi.com/?cat=24&img=162
www.elsuteam.suntuubi.com/?cat=24&img=164

Jos noi oli linkkejä, niin siä pitäs olla kuva musta(ylempi) ja joku hevonen(alempi).

Toivottavasti tämä riitti, sillä haluaisin hoitajaksi, vaikka kaikki haluaisivat toki...

[panda]

Heips!

Täällä kirjoittelee 15-vuotias tyttönen kiinnostuneena Riinan hoitajapestistä.
Tamma vaikuttaa mukavan reippaalta ja nuorehkolta pakkaukselta, johon olisi hienoa tutustua tarkemmin.

Kokemusta hevosista löytyy kuuden, ja puolen vuoden takaa. Noiden vuosien aikana reippaammat kaviokkaat ovat olleet enemmän suosiossa, kuin niinsanotusti "mukavuudenhaluisemmat" hevoset, joiden jo pelkästään eteenpäinsaamiseen tarvitaa rutkasti energiaa. Myös hieman taipumusta sinne estepuolelle löytyy, ja olisin mielelläni mukana kisoissa hoitamassa. Tasoltani olen melkein HeA & 100cm ratana on hypitty.

Hieman vanhahko piirros:

Lyhyestä virsi kaunis, ainakin toivottavasti. Toivotan onnea vielä muillekkin hakijoille! :)

- Panda

[Jolanda]

Hellou :) Täällä kirjoittelee 15-vuotias tytsky nimeltään Jolanda joka olis kiinnostunut Seppeleen ihanan kuuloisesta arjesta :)

Irl hevostyttö:
13-vuotias tyttö ollut hevosien kanssa olen ollut tekemisissä jo mooonta vuotta ja ratsastanut olen 5 vuotta. Olen asunut perheessä jossa oli niin ratsuja kuin ravureitakin eli ihan 1 vuotiaasta asti olen taaperrellut hevosten kanssa, tietenkin shettisten kanssa mutta kyllä isompana hevoset ovat olleet paljon lähempänä sydäntäni kuin ponit, mutta pääasia on se että rakastan hevosia ja poneja olivat ne sitten laiskoja, punkeroita ym. :)

Herkin hevonen jolla olen ratsastanut oli sellainen että ei tarvinut kuin selässä vaihtaa vähän toiselle puolelle painoa kääntyi jo sinne suuntaan :)

Ja esteratsastus.. Se on lähellä sydäntäni. <3 Vauhti, esteet ne ovat yhdessä sellainen pari että huhhuh, en ole parempaa kuullutkaan. :)
Sitten ihanat käynti ja ravi askeleet hiljaisessa maastossa ovat niin ihania hetkiä :)
Oli hevosen hoitaminen sitten lannanluontia tai likaisen hevosen sukimista ne kaikki ovat niin mukavaa hommaa että en pärjäisi ilman hevosia tässä maailmassa :)

Lyhyesti vielä kertaus minusta:

○ Aktiivinen
○ Huumoria vaikka millä mitalla
○ Vauhtia rakastava tyttö
○ ystävällinen ja avulias
○ HEVOSHULLU

Entäs sitten url-Jolanda

Jolanda on ystävällinen ja huolellinen kaikessa työssään.
Hevoset menevät Jolandalla kaiken edelle.
Jolandalla on milloin minkäkin väriset hiukset, mutta
yleisesti tämän tyyliset hiukset:

○ Mustat, selkään ulottuvat hiukset
○ Vinot ohtahiukset, kirkkaan pinkkiä ohtahiuksissa.
○ Kirkkaan pinkkiä myös latvoissa
○ Musta/pinkki panta
○ Ja Silmät ovat tummanruskeat :)

vaatetus tallilla (kun lähtee ratsastamaan)
○ Ruskeat ruuturatsastushousut
○ Violetti tai musta huppari
○ Ratsastussaappaat harvemmin yleisemmin
näkee Jolandan jalassa ratsastuskengät.
○ Ilmastoitu ruskea ratsastuskypärä

Tavalliset vaatteet
○ Farkut
○ Violetti tai turkoosi huppari

Hieman näyttöä tarinoissa:

Heräsin aamulla jo kuuden aikaa kun auringonsäteet suorastaan tulvivat huoneeseeni ikkunasta. Kesäloma oli alkanut jo 3 viikkoa sitten ja sovinkin eilen parhaan kaverini kanssa että tapaamme tallilla klo 12.00. Olikait sitten pakko herätä ja pukea päälle.
Kävelin keittiöön jossa äiiti oli jo työn touhussa.
"Miten sää jaksat jo heti 6 aikaan aamulla siivota ja tehdä aamupalaa?" Kysyin väsyneesti.
"Jaksaisit sinäkin jos et olisi illat ja päivät tallilla!" Äiti virnisteli.
"No tottakai mä sinne meen! Onhan siellä ihania eläimiä ja tietenkin ihmisiäkin." Hymyilin ja otin puuroa kattilasta.
"Kyllä, kyllä ymmärrän!" Äiti naureskeli.
Söin puuroni ja menin minun tallihuoneeseen. Tallihuone on saanut nimensä siitä että äiti ei pidä hevosen TUOKSUSTA ja haluaa minun säilyttäväni tallivaatteita täällä komerossa.
Otin hyllyköstä ruskearuudulliset ratsastushousut jotka sain 2 kuukautta sitten
synttärilahjaksi tädiltäni. Nappasin myös komeron alimmalta hyllyltä kypärän ja ratsastushanskat.
Minun piti lähtä vähän aikaisemmin tallille jotta kerkeän olla vähän aikaa hevosten kanssa yksin. Kun olin pukenut lähdin kävelemään tallille.
Ulkona oli satanut yöllä ja siellä tuoksui ihanan raikkaalle. Saavuin tallitielle ja katselin laiduntavia hevosia, joita todentotta oli paljon. Jotkut hevosista oli tuotu sinne kesälaitumille joten kaikki eivät todellakaan olleet meidän tallilta. Kävelin tallin suurelle pihalle ja kävelin talliin. Kaikki hevoset eivät olleet tallissa koska oli niin hyvä ilma ulkonakin. Otin Nellin riimunarun ja avasin sen karsinan. Vuonohevosen turpa tuli heti hamuamaan hiuksiani.
"Moi Nelli! Lähdetään ulkoilemaan." Sanoin nellille ja napsautin riimunarun pätsiin kiinni..

Tarina loppui nyt kesken, mutta kun tykkään kirjoittaa kamalan pitkiä hoitotarinoita niin päätin tuon nyt jättää kesken. :)

Seppeleessä olen pyörinyt nyt ainakin jo 2 vuotta, mutta vähän aikaa sitten tein tänne tunnuksen ja nyt toivon pääseväni pidemmälle tällä tallilla :)

Omistan piirtopöydän joten tykkään kamalasti piirrellä ja kirjoitella piiitkiä tarinoita :)

Jotain pikaista piirtoa:

www.petsie.fi/pet.php?petid=171631&s=images&img=21066992&setid=109218 (koira)
----------------------------------------------------------------------------------
www.petsie.fi/pet.php?petid=171631&s=images&img=21131980&setid=109218 (heppa)
----------------------------------------------------------------------------------


Sepe paikkaa toivoen Jolanda

Ja toivon muillekkin onnea hakemuksiinne :)

[mia]

Ihanaa!Vihdoinkin herkkä hevonen.Rakastan niitä ja hoitaja kokemusta löytyy.
Hoitajana olisin:
•aktiivinen
•ystävällinen
•luotettava
•pitkäaikainen
Minusta:
Mia on 14 täyttävä tyttö. Mia ratsastanut/hoitanut hevosia 5 vuotta.Mia rakastaa hevosia/muita eläimiä yli kaiken.
Mia on tummanruskea hiuksinen tyttö jolla on "takana lyhyet hiukset ja edestä pitkät".Yleensä limen vihreä toppi, huppari ja Ratsastushousut. Mia on aika hiljainen, mutta kiltti ja ystävällinen kaikille.Itsepäisyyttäkin löytyy.Kotona hän saattaa huutaa pää punaisena äidilleen tai pikkusiskolleen. Oma hevonen oli mutta kuoli valitettavasti kaviokuumeeseen.





Pieni näyttö minkälaisia tarinoita kirjoitan:
"Lopeta Anna!Et sä älyä, että kello on seitsemän aamulla ja mä haluan vielä nukkua!"huusin pää punaisena pikkusiskolleni.
"Niin, mutta Mia kun nyt on kesäloma ja etsä muista mikä päivä tänään on.Mä tuun ekaa kertaa tallille." sanoi Anna.
"No joo joo muistan.Mennää sitten aamupalalle." sanoin.
Laahustin portaat alas puoli unessa.Pikkusisko alkaa ratsastaa tallilla jossa käyn ja on hoitohevoseni.
Nyt oltiin jo mennossa tallille.
"Mua jännittää ihan älyttömästi.Mitä jos se poni puree mua?" Anna kysyi.
Katsoin kentälle ja samalla silittelin hoitsuani.
"Voi mä rakastan sua niin paljon. Mennääks maastoon kohta." löpertelin hoitsulleni. "Pikkusiskostakin tais tulla heppatyttö vai mitä Mirsku." höpöttelin hoitsulleni satulan takaa.
Tällainen oli esimerkki tarinani.Kirjoitan kyllä mielestäni paljon pidempiä tarinoita.

[kikka]

Jee,vihdoinkin tilaisuus päästä hoitajaksi!

Miksi minä?
Olen luotettava,rehellinen ja kaikkien kaveri.Rakastan heposten hoitelua ja niiden rapsuttelua.Minulta löytyy huumorintajua,enkä suutahda helposti.Virtuaalimaailmasta minulla on kokemusta nelisen vuotta!

Minusta:
Olen siis Kikka,viisitoista vuotias heppatyttö.Luonteeltani olen huumorintajuinen ja iloinen,rehellinen ja helposti tutustuttava.Ulkonäöltäni olen hieman tumma,ruskeahiuksinen,ja hiukset ovat yleensä ponnarilla.Hiuksissa on pitkiä mustia raitoja,jotka ulottuvat olkapäille asti;niinkuin muutkin hiukseni.

Näyttöä:
Oli kuuma päivä,ja taluttelin Dumboa ympäri tallin pihaa nautiskelemassa ruohoa.Join limsapullosta kulauksen,ja taputin Dumboa kaulalle.
-Sinä olet aina yhtä ihana!Sanoin Dumbolle,ja jatkoin rapsuttelua.
Annoin Dumbon syödä hetkisen,kunnes sidoin sen kiinni puuhun.
-Taidan harjata sinut.Tokaisin,ja kiiruhdin hakemaan hirveässä kuumuudessa harjapakkia.Sivelin harjalla Dumbon ruskeaa karvaa pitkin vedoin.Se sulki silmänsä,ja LV-ruuna nautti selvästi harjaamisesta.Juttelin sille,rapsuttelin korvan takaa ja puhdistin kaviot.-Käydäänkö lammella?Kysyin Dumbolta,ja lähdin taluttamaan sitä lampia kohden.Aurinko porotti Dumbon sileää turkkia vasten.Saavuimme lammelle,ja annoin sen kaikessa rauhassa haistella vedenpintaa.Se hörähti matalasti ja joi vettä.Lähdimme tallia kohden.Pesin sen,ja Dumbo nautti siitä.Vein sen takaisin tarhaansa.Se hörisi kavereilleen.
//Pientä näyttöähän tuo,mutta kirjoitan yleensä pitempiä tarinoita,tuo oli vain tekaistu näyttöä varten eräältä toiselta tallilta

Miksi haluan juuri Riinan hoitajaksi?
//Anteeks,laitan uuestaan tän kyssän,koska olin vähä "pöljästi"laittanu ed.//
Riina on kaunis,ihana tamma mielestäni.Olen toiminut monenlaisten kauraturpien kanssa,ja huolella valitsen kuitenkin hoitsuni,sillä en halua hoitaa hevosta jolle en todellakaan pärjää.Riinalle luulisin pärjääväni,ainakin olen toiminut herkkien hevosten kanssa:)

Tässä viel toista näyttöä/jatkoa ed.tarinalle.
Kävelin talliin,kai siellä sitten olisi edes vähän viileämpää.
-Moi,Jenny kurkkasi satulahuoneesta.
-Moi..Vastasin tylsistyneenä.Itse suuntasin Raffen,itsepäisen shettisorin karsinalle.
Inhosin liikuttaa tuittupäistä shettistä,mutta,olin luvannut Jennylle,Raffen omistajalle että tekisin sen hänen puolestaan.
Ihmettelin itsekkin,miksi.
Laitoin oriille riimun ja sidoin sen riimunarusta kalteriin.
Se luimi hieman.
-Hei Raffe,otetaanko ihan vaan rennosti tänää?Kysyin Raffelta,ja suuntasin hakemaan harjat sehtulle.
Törmäsin taas Jennyyn,jolla oli satula käsivarsillansa.
-Mitä meinaat?Kysyin Jennyltä.
-Taidan vähän ratsastella Pixiellä.Jenny vastasi,ja suuntasi käytävälle seisovaan vuonistammaan.
Nyökkäsin,ja tartuin harjapakkiin.
Jenny se on onnekas.
Omistaa kaksi ponskia,Raffen ja Pixien.
En erityisesti fanittanut Raffea,mutta ottaisin kyllä senkin mielellään.Harjasin luimivaa Raffea pitkin vedoin.
-No no,eikö poika tykkää edes harjauksesta?Kyselin,ja tartuin ikäkuluun kaviokoukkuun.Harjakin oli ihan pilalla.
-Voi voi,ostais nyt Jenny sulle uuden kaviokoukun!Päivittelin ja nostin etukavion.Putsasin kaviot läpeensä,vein ne takaisin satulahuoneeseen ja otin satulan.
Satulahuopa oli kaunis,vaaleanpunainen,jossa luki kullanvärisin kaunokirjaimin "Prince Raff".
Laitoin satulan shettiksen selkään.Satulavyötä oli hieman vaikea saada,sillä poni oli lihonut viimeaikoina melkoisesti.
-Olet sellainen Lihapulla!Sanoin,ja sain viimeinkin satulavyön kiinni.Mittasin jalustimet,ja kiinnitin häntäremmin.Hain suitset,ja laitoin riimun kaulalle.
Poni luimi taas.
-Hyvänen aika Raffe!Sanoin,ja sanojani seurasi näykkäisy.
-Apua,en kyl enää KOSKAAN hauku sua,ja laitoin pelokkaana ohjat kaulalle.
Kuolaimia se ei millään meinannut ottaa.
Työnsin sormeni suuhun,ja sitten Raffe ottikin kuolaimet suuhunsa.
-Kas kummaa,sä et näykkässy mua!Hymähdin,ja laitoin leukaremmin.Pian poni oli valmis.
Rapsutin sitä ja talutin kentälle.Nappasin tuolilta kypärän ja raipan.
Jenny meni jo alkukäyntejä Pixiellä.
Annoin pohkeita,jota seurasi pukkisarja.
Pysyin kuin pysyinkin selässä,kunnes poni väsyi.Menin muutaman kierroksen alkukäyntejä yhteistyöhaluttomalla oriilla,kunnes nostin ravin.Kevensin nopeatahtisessa ravissa,sitä en ennen osannut ponilla tehdä.Se muutaman kerran ponnahti takajaloilleen,mutta pysyin selässä.Seuraavalla kerralla en!
Lensin taaksepäin,ja melkein tein takaperinkuperkeikan maassa.
Jenny hihitti.
Pian se yltyi raikuvaan nauruun,jota Pixie hieman ihmetteli,ainakin sen ilmeestä päätellen.
-Senkun naurat!Kohta en enää liikuta Raffea!Kikka sanoi murhaavalla ännensävyllä.
Raffe juoksi ympäri kenttää tyytyväisenä.
Lähdin juoksemaan ponin perään.
-Raffe!Tule tule!
Kaivoin taskustani porkkanan,ja Raffe päätti sitten tulla.Kipusin pikaisesti takaisin selkään,ja Raffe ei oikein pitänyt siitä,ja heitteli taas pukkisarjan.
Ja;minä tipuin tietenkin.
Jenny purskahti vahingossa nauramaan.Muutuin tulipunaiseksi.
Minulla alkoi mennä hermot.
Raffe ei jaksanut enää juosta,vaan pysähtyi.
Nousin sen selkään.
Annoin pohkeita,ja poni lähti laiskasti nopeatahtiseen raviin.
Nostin laukan.
Tällä kertaa poni ei temppuillut.
Päätin koettaa jopa kentällä seisovaa ristikkoa.
Poni lähestyi sitä.Katsoin sitä tarkasti.
Ponnistus,liito,ja HYPPY!
-Ei pudotusta!
Taputin Raffea kaulalle.
-Hyvä hyvä..
Annoin sen mennä vielä loppukäynnit kunnes lopetin.
Talutin ponin talliin,ja riisuin varusteet.
Harjasin sen vielä;niin hyvin se meni.Poni selvästi nautti siitä,viime kerralla vaikka se luimikin.
-Jenny,meneekö Rafsu tarhaan,ainaki kokopäivän on tääl sisäl seisonu?
-No ei,Raffe ei kestä aurinkoa.Jenny vastasi.
Nyökkäsin,ja laitoin Ponille riimun.
Suljin karsinanoven,ja lähdin tyytyväisenä kotiin.

[eveliina]

Täällä olisi yksi innokas hoitamaan Riinaa!
Olen 17-vuotias Oona, hevosia pitkään harrastanut tyttö. Minulla on tummanruskeat, olkapäiden pituiset kiharat hiukset ja suora otsatukka. Kiinnostuin Riinasta kauan sitten, ja pidänkin siitä ehkä eniten Seppeleessä. Rakastan isoja hevosia. Hoidan yhtä rautiasta, 170 senttistä ruunaa, ja on siksi kai myös normaalia, että pidän Riinasta.
Minulla on virtuaalihevoskokemusta viisi vuotta. Olen hoitanut melko monella tallilla.

Luonteeltani olen rehellinen ja pirteä. Uusien ihmisten kanssa saatan alkuun vähän ujostella, mutta kun minuun tutustuu, niin alan tulla rohkeammaksi. Hevosten seurassa olen rauhallinen ja varma, enkä ujostele isojakaan sellaisia tai pelästy helposti. Minulla on kokemusta temppuilevista hevosista, joten en hätkähdä jos hevonen alkaa tehdä jotain, mitä ei pitäisi.

Hoitajakriteerit täytän mielestäni ihan hyvin. En nyt tee mitään suurta numeroa tästä, mutta ainakin pitkäaikaisuus olisi tallessa. Luotettavuus on vähän vaikea selittää, mutta omasta mielestäni olen ihan luotettava tyyppi.
Seppeleen menosta olen innostunut, ja kuten varmaan olette huomanneet, olen pyörinyt vähän aikaa Seppeleessä keräämässä tietoa itseeni. Minulla on siis "kokemusta" Seppeleestä, tarkoittaen että olen lueskellut sääntöjä ja ohjeita ja hoitopäiväkirjoja. Lisäksi olen tutustunut Seppeleen hevosiin. Suosikeikseni olen nimennyt nämä: Bonnie, Riina, Aksu, Alma, Elmo (eivät ole missään järjestyksessä).
Minä teen niin, että jos en saa hoitsukseni jotakuta niistä, joista pidän, odotan, sillä sitten saatan olla pettynyt kun sellaisen haku tulee ja hoidankin jo toista.


Tässä linkki virtuaalihevoseni kotisivuille, siellä on tarinaa kalenterissa: kajonsivut.webs.com/
myös tämä: fawziyansivut.webs.com/
Kiinnostukseni on vähän enemmän hyppäämisessä, mutta tietysti koulua voisi kisata ja käydä tunneilla!
Merkkisuunnitelmakin olisi, ja spessuja joskus niin sitten kaikki olisi hyvin.
Toivottavasti saitte minusta selkeän kuvan Ja toivottavasti tämän kirjoituksen koko ei haittaa

Seuraava konepäivä 11.7 alkavalla viikolla, kun ollaan reissussa- eli jos ei nyt pääty niin en ole paikalla

[kikka]

Ainiin,kuvanäyttö unohtui
Mut tässä:

kikanratsutalli.suntuubi.com/datafiles/gallery/1/s/F%C3%B6%C3%B6djurkuva.png

[vuonis]

Moi!
Kukas täällä ruuduntakana piileskelee?
IRL MINUSTA...
Olen 12vuotias,hevostelua,piirtelemistä ja kirjoittelua harrasteleva nuori tyttö.Rakastan hevosia,ja meidän kotonakin on 3heposta.Kokemusta riittää,vaikka ainahan on parantamisen varaa!
Olen luonteeltani puhelias,vaikkakin vieraiden ihmisten seurassa muutun ujoksi ja tuppisuuksi.Omistan vaaleat,pitkät hiukset,olen pitkä ja hoikka.Jos ketään kiinnostaa(no ei kyllä varmasti!!) minulla on myös sini-harmaat silmät...
Miksi juuri Riina?
Tietysti mikä tahansa Seppeleen hevonen olisi ihana,mutta Riina on niin...Ei sitä voi noin vain sanoa.Ihastuin Riinan luonteeseen,se on niin vaikeasti tavoiteltava,mutta sitten kun sen saa ystäväksi niin...Siinä onkin minulle tavoite,jos pääsen hoitajaksi.Pidän siitä,että saa tehdä työtä Luottamuksen eteen,mutta sitten kun sen saavuttaa,niin mennään toistemme vuoksi vaikka tulen läpi.Kaikkihan voi mennä myös ihan pieleen.Hevonen ei olekkaan opiva ratsastajalle,ratsastaja ei olekkaan sopiva hevoselle.Tässä tapauksessa hoitaja ei ole sopiva hevoselle,hevonen ei hoitajalle.Mutta sitten,vaikeuksien kautta,jos saa muodostettua sen ystävyyden siteen,se tuntuu kahta paremmalta!Ystävystiminen,kun kaksi eri lajia tulevat toimeen niin hyvin...Se on kaunista ja harmonista.Siihen minä pyrin.
URL MINUSTA...
Vuonis on 12vuotias,rohkea hevosen omistaja.Hän omaa vaaleat kiharat kutrit ja silmälasit.Huononeva näkö vaivaa,mutta sokeaa hänestä ei varmaankaan tule.Vaikeidenkin hevosten kanssa tulee yleensä juttuun,ja nauttii kun saa hiukan haastetta.Vuonis pitää pitkistä maastoretkistä,mutta kentällä olokin kuulostaa upealta.Vuonis harrastaa mieluiten maastakäsin työskentelyä,jolloin hevonen voi tutustua häneen rauhassa,ja hän saa parhaiten selville,mitä hevosen ajatusmaailmassa tapahtuu.Myös lännenratsastus ja vaihtoehtoiset hoidot ovat miettimisen arvoisia hänen mielestään.Mieluiten Vuonis katselee laiduntavia hevosia,ja kun hänen sydänkäpysensä astelee hänen luokseen ja hörähtää lempeästi,saa sydämen sulamaan...

Näyttöä

Astelin soratietä pitkin jännittyneenä.Puristin käsissäni olevaa kassia kaksin käsin,niin että kynnet uppoutuivat ihooni.En tuntenut kipua,vaan mietin minkälaista olisi hoitaa Riinaa,katsella sen kaunista ulkomuotoa ja sen sulavia liikkeitä.Hän ei voinut uskoa,että juuri hän,niin mitätön silmälasipäinen lyhyt tytön tyllerö,sai mahdollisuuden hoitaa Riinaa.Hän voisi ehkä päästä tämän upean eläimen hoitajaksi.Ei,se ei olisi mahdollista.Vaikka hänelle olikin tapahtunut kaikenlaista ihanaa elämänsä(lyhyen elämänsä aikana!!) ei ikinä voisi mennä niin että juuri hän pääsisi Riinan hoitajaksi.
-Ei se oo mahollista...Rauhotu!mutisin itsekseni kun näin tallin.
Kaunis punainen rakennus sai minut pysähtymään ja hieraisemaan silmiäni.Näinkö unta?
Perhoset lentelivät laitumilla,hevosten ympärillä.Auringon säteet leikittelivät hevosten karvalla.Ruohikko vaikutti vihreältä mereltä,kun se kimalteli kesäisessä auringossa.Aamu oli satumainen.Tiirailin aitauksissa olevia hevosia,mutta Riinaa en nähnyt.
-Se on varmaa sisällä...mumisin.
Tallustin sisälle talliin.Ennen en täällä ollut käynyt,joten pysähdyin ovella katselemaan ympärilleni.
-Nätti talli,mietin.
Ei,nätti ei ollut hyvä sana ilmaisemaan tätä näkyä.Se oli jotenkin kodikas,hevosmainen,lämminhenkinen...Tajusin että tähän henkeen ja rutiiniin halusin kuulua,tajuta itsensä tärkeäksi.Hevosen hoitajaksi.Halusin Riinan hoitsukseni,ja kuulua siinä samalla tallin henkeen ja sieluun.Olisin halunnut ammentaa tuota tunnetta säkkiin talteen ja ottaa sitä sieltä pimeinä,epätoivoisina päivinä.Halusin käpertyä nurkkaan katselemaan tallin vilskettä ja hengittää hevosten ihanaa tuoksua...
-Hei,olet kai Vuonis?Minä olen Anne.Riina on tuossa,voit harjailla sitä,ja talutella vähän ulkona...Anne herätti minut ajatuksistani.
Säpsähdin ja pompahdin taaksepäin kuin säikky hevonen.
Anne katsoi minua hetken oudoksuen,mutta jatkoi puhumistaan outo ilme yhä kasvoillaan.
-Puhista kaviot ym...Ei mitää ratsastusta tai tuommosta,sillee et tutustutte toisiinne ja katot et onks se sun tyyppinen hevonen.
Ilmeeni näytti tältä kun Anne lähti harppomaan toimistoon.Olin pilannut hyvän ensivaikutelmani.Minusta ei ikimaailmassa tulisi Riinan hoitajaa.Hevoset katselivat karsinoistaan tätä silmälasipäistä tyttöä,joka tuoksui vieraalle ja käyttäytyi epävarmasti.Lähestyin Annen osoittamaa karsinaa,ja näinkin kuvan kauniin Riina-tamman karsinan nurkassa rouskuttamassa heinää kapinallinen katse silmissään.Sillä hetkellä ryhdistäydyin.En ehkä osannut olla ihmisten seurassa luonnollinen,mutta paremmin hevosten kanssa.Vaikkei minua valittaisikaan Riinan hoitajaksi,niin saisin silti viettää nyt aikaani tämän tamman kanssa.
-Hei Riina!tervehdin karsinan ovelta.Riina mulkaisi minua,mutta lopulta uteliaisuus vei voiton ja tamma kääntyi puoleeni korvat hörössä,mutta silmissä paloi elämän liekki ja hämmennys.
-Hei,tammaseni.Onkos ollut hyvä päivä?maanittelin ja annoin kämmenselkäni tammalle haisteltavaksi.
Hevonen veti tuoksuani sieraimiinsa,ja pärskähti.Katsoimme toisiamme hetken.Yhteys välillämme ei ollut kovin vahva,mutta aistin sen.Riina tuijotti minua uteliaana,arvostellen.Minä taas katselin tammaa kunnioituksen vallassa.Kuinka mikään olento maan päällä saattoi olla noin kaunis?Siihen en osannut vastata.Mutta tiesin,että jos pääsisin Riinan hoitajaksi,hoitaisin sitä aktiivisesti ja kunnioituksen vallassa,rakastuneena.Tiesin,että olin rakastunut tähän tammaan.Mutta sitten yhteys välillämme katkesi,Riina muljautti silmiään ja kääntyi.Se alkoi syödä heiniään.Tuntui kuin ajatus kupla olisi poksahtanut,putosin maankamaralle pilvi linnoista.En saisi kiintyä tammaan liiaksi.En välttämättä saisi sitä hoitsukseni.Sydämeni särkyisi.Mutta oli pienen pieni mahdollisuus että saisin tuon kauniin tamman hoitsukseni..Pienen pieni mahdollisuus...Otin harjapakin ja menin karsinaan.Riina nosti päänsä heinistään ja sen elegantin pään sieraimista kuului korahdus.
-Sooh,tyttö.Minä tässä...rauhoittelin itsevarmalla äänelläni.
Tamma rentoutui ja tuli luokseni.Se haisteli T-paitaani ihmeissään.
-Onko siinä hevosten hajua?kysyin hymyillen.
Aloin harjailla Riinaa,ja parin ensimmäisen vedon jälkeen se rauhoittui.Ensimmäisellä vedolla sen lihakset olivat kireät kuin viulunkielet,mutta ne rentoutuivat heti kun Riina ymmärsi että minä vain harjasin sitä.Puolituntia kului kevyesti,ja aloin puhdistaa Riinan kavioita.Riina jännittyi jälleen,mutta antoi minun nostaa kaviot.Rauhallinen olemukseni tarttui Riinaan,ja pian se oli taas rauhallinen ja rento.Korvat roikkuivat sivulla ja alahuuli roikkui.Kun olin saanut kaviot puhdistettua,aloin hieroa Riinaa.Aluksi Riina epäröi että "mitä tästä ajatella?" mutta pian Riina rentoutui ja korvat lerppuivat ja alahuuli roikkui,jälleen.Venyttelin jalat ja avasin hengitys tiet.
-Moi!
Ääni säikäytti minut ja Riinan.Yllemme laskeutunut rauhallinen tunnelma lennähti pois.Riina nosti päänsä korkeuksiin ja alkoi pyöriä ympäri karsinaa.Minä taas jähmetyin mutta heräsin eloon parin sekunnin kuluttua.
Anne oli ovella Chaon kanssa.
-Moi!Sä pärjäät tosi hyvin Riinan kaa!Se vaikutti nauttivan hieronnasta,Chao kehui.
-Kiitti.Äiti opetti mut hieromaa hevosia,vastasin yhä hämilläni.
-Kello on muuten kuus,ja sie oot ollu täällä 4tuntii,Anne huomautti lempeästi.-Kaivataankohan sua kotiin tänään ollenkaan?
Hymähdin.
-Joo,mun pitäis varmaan jo mennä.
Käännyin Riinan puoleen.Riina olikin huomannut rakkaan Chaonsa,ja työnsi turpansa Chaon kainaloon.
Voikunpa voisin tutustua Riinaan noin.Voittaa sen luottamuksen.Päästä sen ihmisystäväksi.
-Voikunpa pääsisin Riinan hoitajaksi,huokaisin.
-Se on mahdollista.Mitään ei vielä olla päätetty,joten kaikki on mahdollista.Ehkä sinusta tulee sen hoitaja,tai sitten jostain muusta.Ei kannata odottaa liikoja,mutta ei kannata ajatella sitä mahdottomanakaan,Anne jakeli viisauksiaan.
-Tosi syvällistä,Anne!Chao tirskahti.
Minäkin naurahdin tunnelman kevetessä.
-No,miun pitää nyt mennä,sanoin.
Painoin suukon kevyesti Riinan turvalle,ja kuiskasin hiljaa..
-Toivottavasti tapaamme vielä.
Sen sanottuani poistuin tallista sydän hypähdellen.Pääsisinkö Riinan hoitajaksi?Annen sanoin,kaikki on mahdollista,mitään ei vielä päätetty.

Kuva näytettä...
Koska kamera temppuilee,joudun laittamaan huonommalla kameralla kuvat,ja sen takia ne näyttävät huonommilta kuin oikeasti ovat...Tiedän,huono tekosyy,mutta on se kyllä ihan totta!


En saanu laitettua kuvia kokonaisina,vaan juoduin pienentämään niitä...Muuten niistä ei saanut yhtä hyvin selvää...
Onne muillekkin hoitajaksi hakeville,ja terkkuja Riinalle ja Seppeleen väelle!

[Deleted]

13-vuotias tyttö kiinnostunut Riinan hoitamisesta.

Kyllä, aivan totta. Minä nimimerkillä PipoIippo, olisin kiinnostunut hoitamaan Riinaa. Olen IRL 13-vuotias. Olen luotettava, enkä varmasti lopettaisi hoitamista heti. Kirjoitan suhteellisen hyvää ja selvää tekstiä. Jos ei nyt paria hassua virhettä huomioon oteta. Mutta niinhän sitä sanotaan että virheistä oppii! (: Olen seuraillut Seppeleen tapahtumia siitä asti kun löysin sivut, eli jo 2010 vuodelta. Opin todella nopeasti kaiken ja olen rehellinen. Olen virtuaalitoimintaa harrastellut jo vuodesta 2009, hoitanut monella eri virtuaalitallilla, joissa minua on kehuttu selvän tekstin takia. Noh, eiköhän nämä alku lörpöttelyt ollut nyt tässä, joten tässä on yksi tarinoistani, jonka olen kirjoittanut yhdesta hoitsustani virtuaalitallilla.

Näyttö:

Best day Ever
Olin tallilla jo varhain aamulla, koska halusin osallistua aamuruokintaan mukaan. Laittelimme mössöjä valmiiksi omiin kuppeihin. Havahduimme, kun käytävältä kuului ouota kolinaa. Ei, ei hevoset ainakaan karsinoiden ovia malttamattomina potkineet. Ja tuskinpa tallitytöt näin aikasin lauantaina tallille tulevat.
- Pipo, mene katsomaan mitä siellä tapahtuu! Ensku käski nopesti. Ehdin vain nyökätä ja hiippailin pois rehu-huoneesta.
Pääsin tallikäytävälle vilkuilin joka puolelle.
- MJAAAAU... Säikähdin, kunnes huomasin edessäni Ollin. Tallin ihanan kollikissan. Naurahdin ja nappasin Ollin syliini. Menin takaisin rehu-huoneen ovelle.
- Ei siellä ollu ketään.. Paitsi tää napero joka oli taas päässy omin avuin talliin. Ilmoitin Enskulle, joka nauruaan pidätellen yritti sekoittaa Topin mössöjä.
- Kuules Pipo, menisikkö viemään jo heinät hepoille. Ensku sanoi minulle.
- Jes söör! Sanoin ja lähdin marssien kohti heinävinttiä.
Kuulin takaani, kuinka Ensku jäi nauraen rehu-huoneeseen. Hymyilin, itselleni. Miten onnellinen olinkaan. Kapusin heinävintille ja aloin heitellä heinää alas.

- Huhhuh... Sanoin pyyhkien kädellä hikeä ostaltani. Kaippa tämä nyt riittää täksi aamuksi.
Kapusintikkaat alas ja survoin kaikki heinät isooihin kottikärryihin. Työnsin kärryt talliin. Ensku olikin jo aloittanut mössöjen jaon. Annoin jokaiselle hevoselle sylillisen heinää, jonka pöyhin ennen kuin laskin karsinan lattialle.

- Nyt olis Topin vuoro saada heinää. Sanoin ja annoin Topin silkkiselle turvalle märän muiskun. Heitin heinät karsinan lattialle, jossa se heti alkoi rouskuttamaan niitä. Tunnin päästä kaikki oli saanut ruokansa. Tallista kuului vain rouskustusta.
- Pipo, oot ollu tosi hyvä apu. Joten taidan olla sulle kahvin velkaa. Ensku sanoi hymyillen.
- Joo, nyt kyllä maistus! Sanoin nauraen ja siirryimme kahvioon. Juttelimme siellä ehkäpä jopa pari tuntia.
- Oho kellohan on jo kymmenen. Nyt on pakko alkaa viemään heppoja ulos. Ensku sanoi. Join nopeasti lopun kahvista ja lähdin Enskun perässä talliin.

Nappasin Topin ovessa olevan riimun ja riimunnarun. Avasin varovasti karsinan oven ja puhelin Topille kaikkea. Pujotin riimun Topin päähän ja kiinnitin riimunnarun siihen kiinni. Avasin oven kokonaan ja lähdin taluttamaan sitä kohti tarhaa. Se yritti hamuta tallin vieressä olevia ruohontupsuja, mutta sain sen huomioon takaisin kävelyyn.
Kun tulimme tarhan ovelle, päästin Topin siitä, ja vedin nopeasti lankut kiinni. Jäin hetkeksi katsomaan Topia, kunnes Ensku tökkäsi minua olkapäähän. Huokaisin ja lähdin hakemaan tallista muita hevosia ulos.

Kun olimme saaneet kaikki ulos, alkoi tallityttöjä ja muita hoitajia tulemaan talliin. Alkeisratsastajia vanhempineen olivat tulleet alkeistunneille. Joten se tiesi enemmän taluttamista. Menin katsomaan ilmoitustaululla olevaa tuntilistaa.
- Jaha, kiusaksikohan se on laittanut Topin menemään jokaisella tunnilla... Huokaisin ja menin kahvioon oleskelemaan. Juttelin siellä muiden tallityttöäjen kanssa, kunnes Ensku tuli passittamaan meidät pois sieltä, sillä tunnit alkavat ja meidän piti lähetä laittamaan heppoja alkeistunneille. Lähdin hakemaan Topia tarhasta.

Hain Topin harjat karsinan oven ulkopuolelle ja aloin harjailla sitä.
- Hei, onko tämä Topi? Kysyi tyttö, joka varmaan meni nyt tulevalla tunnilla Topilla.
- Joo on, haluatko tulla harjaamaan? Kysyin. Tyttö nyökkäsi ja tarrautui harjaan kiinni. Harjasimme molemmat sitä.

Saimme yhdessä Topin valmiiksi. Kiinnitin riimunnarun kuolainrenkaaseen ja lähdin taluttamaan sitä kohti maneesia. Muutkin olivat saaneet hevosensa valmiiksi ja odottelivat Enskua.
Kun Ensku tuli autoin tytön selkään ja lähdimme kiertämään maneesia. Näin jatkui koko aamupäivä.

Kun tunnit loppuivat riisuin Topilta varusteet pois, harjasin sitä hieman ja vein sen takaisin tarhaan. Sen jälkeen menin kahvioon. Otin kaapista lasin ja täytin sen kylmällä vedellä. Join lasin tyhjäksi yhdellä kulauksella. Miksi piti olla näin kuuma päivä. Ja kellokin oli vasta kolme. Istahdin penkille ja aloin lukea vuoden 1989 Hevoshullua, joka sattui olemaan lempilehteni.

Lukemisessa vierähti tunti ja paras tallikaverini Susu tuli tallille. Susulla oli ollut muuta menoa eikä päässyt aamulla tallille, mutta sanoi tulevansa heti kun pääsi.
- Hei Pipo. Susu juoksi ja halasi minua.
- Moi Susu, yllättävän kuuma tänään. Vois jopa mennä uimaan. Sanoin.
- Sanon muuta. Mut hei! Mehän voitais mennä uittaan heppoi, ja samal uimaan! Susu keksi.
- Toihan on tosi hyvä idea! Mennään heti? Sanoin innoissani.
- Ilmotetaan Enskulle eka, mä voin lähettää sille testarin. Susu sanoi.
- Mennään laittaan jo heppoi valmiiks. Sanoin.

Kun olimme harjanneet hevoset Susu huikkasi:
- Ensku vasta että käy se mutta olkaa varovaisia. Eli voidaan mennä!
- Jee, mennään ilman satulaa? Kysyin.
- Joo. Susu vastasi innoissaan.
Kävin hakemassa suitset ja laitoin ne Topin päälle. Menin ulos ja odottelin Susua.
Hetken päästä se tulikin jo Aksun kanssa. Talutimme hevoset kentän viereen ja nousimme tuolilta selkään. Käännyimme leveälle metsätielle.

Pian tulimme polulle jota pitkin on mukava ravata. aloimme ravaamaan, mutta välillä jouduimme hidastamaan, sillä melkein tipuimme.
- Hei! Täs tulee se yks ihana laukkasuor, laukataanko? Susu katsoi minua ja nyökkäsin. Annoin Topille laukkapohkeet ja se lähti pieneen laukkaan, jossa oli helppo pysyä.
Hetken päästä hidastimme raviin ja siitä käyntiin.

Löysimme oikean tien uittopaikalle. Pysäytin Topin ja heitin kenkäni pois jalasta. Käärin housuni lahkeet makkaralle polvien kohtaan ja annoin Topille pohkeita. Nätisti se meni järveen ja alkoi loiskuttaa. Tämä oli ihaninta mitä hevosten kanssa voi tehdä pian tulimme niin syvälle että minun piti hypätä pois selästä. Ei se mitään vaikka vaatteeni kastuikin.

Uimme hevosten kanssa tunnin verran, sitte etsimme sopivan kohdan ja menimme takaisin selkään. Minä olisin halunnut olla tuolla vielä kauemmin, mutta alkoi jo hämärtää. Kävelimme takaisin pitkin ohjin ja juttelimme kaikkea mukavaa yhdessä.
Kun pääsimme tallin pihaan hyppäsimme selästä ja talutimme hepat talliin.

Kun olin ottanut Topilta suitset pois, kuivasin sitä hieman pyyhkeellä ja vedin pari vetoa viilalla, jotta suurinosa vedestä lähtisi pois. Laitoin sille vielä verkkoloimen, jotta se lämmittäisi hieman sitä. Olin niin poikki että olisin tahtonut vain lysähtää heiniin. Vilkaisin kelloa se oli jo puol 6. Hain tavarani kaapista, annoin Topille hyvän yön suukon ja lähdin kotiin.
-----------------------------------------------------------------
Toivotan onnea muillekkin hakijoille! (:

[Kuva näyttöä minulla ei ole... Mutta mielelläni piirrän kyllä (:]

Porkkanantuoksuisin kesäterveisin: PipoIippo, eli Pipo

[Cecilia]

Riinan hoitajaksi?

Heippa kaikki Seppeleläiset(erityisesti nyt Anne ja Chao)! Täällä olisi nyt aivan viidennentoista ikävuoden kieppeillä oleva tyttö(14 URL, 12 IRL) nimeltänsä Evine.

Olen juuri kasiluokan lopettanut, luonteeltani rauhallinen mutta suht perfektionistinen tyttö. Hevosia olen harrastellut URL sen kuutisen vuotta, ja IRL noin vuoden enemmän. Kokemusta on niin pienistä kuin isoista, laiskoista kuin vauhdikkaista. Ulkonäöltäni olen 165 cm pitkä, mutta hyvin hoikka tummahiuksien tyttö.

Olen nyt pitänyt noin neljän kuukauden tauon nyt virtuaalimaailmasta. Sinä aikana olen aika hyvin saanut selviteltyä asioitani, ja mietittyä mitä haluan tehdä. =) Ensin olin täysin vastaan minkäänmoiselle paluulle, mutta pikkuhiljaa taas ajatus paluusta on syttynyt, ja viimeiset pari viikkoa on ollut hillitön hinku ns"takaisin piireihin".

Miksi sitten juuri Riina?

Nii-in, miksi juuri se? Tähän ei ole ihan yhtä ainoaa vastausta, mutta voisi sanoa, että kiinnostuin Riinasta sen luonteen vuoksi. Haastava olisi hyvää vaihtelua, sillä 2/3 entisistä hoitohevosistani on ollut luonteeltaan suhteellisen tylsiä, aika automaattisia ratsastuskoulun hevosia. Joten sen vuoksi Riina olisi aivan loistavaa vaihtelua tähän pitkään, aika samantapaiseen letkaan ! (=

Enpä keksi muuta sanottavaa, joten tähän kohtaan ei muuta.

Tulisin olemaan melko isolla todennäköisyydellä hyvinkin pitkäaikainen hoitaja, koska inspiraatiota minulla on aina edes hiukan, ja koska heppakin vaikuttaa niin mielenkiintoiselta niin en lopettaisi kyllä heti viikon jälkeen. Osaan myös panostaa hoitoihin, sillä varsinkin piirtäminen on lähellä sydäntäni, mutta ei se kirjoittaminenkaan ole mikään uusi juttu ! (-;

Olen pyörinyt täällä Sebessä nyt kauan ilman hoitsua, joten mikäs olisi sen mukavampaa kuin saada vihdoin oma hoidokki !

Kuvanäyttö:
monimutkainen.webs.com/PHOT0013.JPG
(Pahoittelen kuvan huonoa laatua).

Tarinanäyttöä en nyt valitettavasti löydä tähän hätään, mutta liitän ehkä tähän jonkun tarinan vielä ! (=
Toivottavasti hakemuksen lyhyys ei haittaa, mutta en yksinkertaisesti keksi muuta.

Kiitos mahdollisuudesta, sekä onnea muille hakijoille ja sille, joka Riinan puunaajaksi ikinä pääseekään ! =)

Evine

[Anne]

Vaikia valinta taas kerran... Mutta hoitajapaikan viepi tällä kertaa Jeccu. =)

Kiitokset myös muille hakijoille!