LOMAKEVäsäsin tuommoisen lomakkeen, jossa on pari peruskysymystä ja vastaukseni. Kuten siinä jo kerronkin, olen hyvin kiinnostunut ravitouhuista. Tietämykseni on vielä aika vähäistä, mutta olen innokas oppimaan lisää. Merri on komea hevonen ja luonne mitä mahtavin! =)
URL-iältäni olen 15-vuotias ja IRL pari vuotta nuorempi. Olen hevostellut jo viitisen vuotta, mutta ratsastuksen aloitin hieman yli kaksi vuotta sitten. Ravurit ovat aina kiinnostanet minua ratsujen ohella. Olen hyvin urheilullinen ja harrastan ratsastuksen lisäksi Team Gymiä ja jalkapalloa. Hevosten kanssa olen päättäväinen enkä anna suurempienkaan otusten pelotella itseäni. Kehuja olen saanut hyvästä istunnasta ja pehmeästä kädestä. Jalat ovat ongelmakohtani selässä.
Täytän myös vaatimuksesi hoitajalta:
- IRL kokemusta on, joten hoidot ovat realistisia.
- Aktiivisuutta, järkevyyttä, huumorintajua ja luotettavuutta löytyy. =)
- Tulen hyvinkin toimeen kuumien hevosten kanssa.
- Suht. hyvin tunne Artsilan.
- Tunnen foorumin säännöt - osaan käyttäytyä täällä.
UlkonäköäPätkityt vaalean ruskeat hiukset ja etutukka. Hiukset on leikatti takaa lyhyiksi ja edestä pidemmiksi. Siniset silmät ja tummat ripset. 157cm pitkä ja hoikka. Päällä yleensä sininen ratsastustakki, ruskeat tai liilat kokopaikkaiset ratsastushousut, mustat tallikengät ja chapsit tai ratsastussaappaat, valkoinen lössöpipo tai musta normipipo, ruskeat lapaset tai topparatsastushanskat, joskus pinkki kaulahuivi. Aika sekava selitys, mutta toivottavasti saa jotakin selkoa ulkonäöstäni. =)
Näyttöjä:- Ristooo! huutelin ihanaa hoitohevostani. Hoitamisessani oli ollut aika pitkä tauko, joten oli ihanaa päästä taas tänne. Risto ravasi tarhan portille ja hörisi. Halasin ruunaa ja silitin sen pehmeää turpaa. Risto puhalsi lämmintä ilmaa sieraimistaan suoraan kasvoihini.
- Voi sinua höpsöä. Et arvaakkaan, kuinka typerältä tuntui vain olla kotona, kun olisi voinut olla tallilla kanssasi, puhelin Ristolle. Kiinnitin riimunnarun ruunan ruskeanväriseen riimuun. Ilma oli vielä viileä yön jäljiltä, mutta eihän kellokaan ollut vasta kuin yksitoista. Olin juuri taluttamassa Ristoa talliin, kun huomasin Pipsan.
- Moikka! huudahdin ja Pipsa kääntyi katsomaan.
- Ai hei! Siitähän on jo vähän aikaa, kun sut täällä viimmeksi näin, hän vastasi iloisesti.
- Niimpä onkin. On ollut vähän flunssaa, koulukiireitä ja kaikkea mitä äiti nyt sattuikaan keksimään, tuhahdin. Risto tökki turvallaan minua selkään, yrittäen saada minut liikkeelle.
- No, mutta meenkin tästä hoitamaan tän hätähousun. Sitten pääsen taas ratsaille, sanoin Pipsalle ja vein Riston talliin.
Tallissa oli sama tuttu tuoksu kuin aina. Siellä tuoksui hevoselle, heinälle, aamulle ja toisinaan lannalle. Riston kengät kopsuivat hauskasti sementtilattialla. Käänsin ruunan sen karsinassa ja irrotin riimunnarun.
- Noniin poika. Nyt lähtee kaikki liat, pölyt ja mitä ikinä oletkaan itseesi kerännyt, sanoin Ristolle. Ruuna todellakin oli, kuin sontaläjä. Ja hajusta pääätellen se oli siinä pyörinytkin.
Aloitin puunauksen pesusienellä. Hain ämpärin täyteen vettä ja aloin pestä Ristoa. Sitten pesin myös hännän ja harjan. Pesun jälkeen kuivasin ja harjasin, putsasin kaviot ja letitin harjan.
Puunauksen jälkeen Risto näytti komealta. Jouhet olivat siistit ja vaaleat, ja karva kiilsi.
- Huh, huokaisin ja pyyhkäisin hikeä otsaltani. Risto hirnui, sekin taisi tykätä uudesta look:ista. Pussasin hoitsuni turpaa ja jätin sen hetkeksi ihastelemaan itseään. Menin hakemaan Riston varusteita ja törmäsin satulahuoneessa Melluun ja Jemppuun. He olivat putsaamassa hoitsujensa varusteita.
- Moi, sanoin tytöille ja nappasin Riston ruskeat suitset telineestä.
- Terve! Sua ei ookkaan näkynyt tallilla hetkeen, Mellu sanoi.
- Joo, on ollut kaikenlaista. Olisin tullut jo aikaisemmin, mutta sitten iski se flunssa. Mutta onneks oon nyt terve ja pääsen ridaamaan Ristolla, vastasin ja otin myös ruunan satulan käsivarsilleni.
- Onneks mä oon säästynyt flunssalta. Me ollaan menos maastoon Tuitsulla ja Vilillä. Lähetkö mukaan? Mellu kysyi.
- Kiitos vaan kysymästä, mutta oon menos kentälle. Pitää saada vähän tuntumaa taas Ristoon. Mennään vaikka joskus toisten, sanoin ja lähdin Riston karsinalle päin.
- Ok, tytöt vastasivat ja jatkoivan puuhiaan.
Karsinassa Risto seisoskeli takajalkaansa lepuuttaen. Livahdin sen vierelle ja rapsutin sitä korvan takaa. Suokki laski päänsä alas ja nautti rapsutuksesta.
- No nyt riittää helliminen herraseni. On aika lähteä töihin, sanoin tiukasti ja otin pintelit. Käärin Ristolle, joka jalkaan vihreät pintelit. Ne olivat ajan saatossa kuluneet ja yhteen oli tullut jo pari reikääkin. Sitten laitoin hepalle satulan. Suoristin vihreän satulahuova ja kiinnitin satulavyön sopivan löysälle, ettei se kiristänyt, eikä myöskään tipahtanut selästä. Lopuksi pujotin ohjat Riston kaulalle ja riisuin riimun. Laitoin suitset ruunan päähän, suoristin korvat ja otin etutukan pois otsahihnan alta hankaamasta. Nyt Risto oli valmis töihin ja samoin minä.
Talutin Riston ulos kentälle. Kentällä kiristin satulavyön, tarkistin muut varusteet ja nousun hevosen selkään. Mittasin jalustimet selästä käsin ja laitoin se sopiviksi. Sitten ohjasin Riston uralle ja annoin pitkät ohjat. Suomenhevonen kulki reippaasti radalla. Sillä oli paljon energiaa varastoituna, joten varauduin temppuiluun. Pipsan liikutuksen ansiosta ruunan kunto oli pysynyt hyvänä, mutten silti viitsinyt ratsastaa täysillä. Parin kierroksen alkukäyntin jälkeen keräsin ohjat ja valmistelin Riston raviin.
Sitten napautin pohkeilla ruunan kylkiä, ja se lähti reippaaseen raviin.
Risto yritti oikoa kulmissa ja kiihdytti aina tallin puoleisella lyhyellä sivulla. Huomasin sen ja ajoin Riston kunnolla kulmiin ja estin sitä oikomasta. Kevensin ruunan tahdissa, ylös ja alas, ylös ja alas. Yhtäkkiä Risto pukitti ja pysähtyi kuin seinään. Lensin kaulalle ja kapusin nopeasti takaisin satulaan. Risto vain toljotti eteenpäin eikä välittänyt pohkeista. Näpäytin ruunaa suht. reippaasti raipalla pepulle, jotta se lähtisi liikkeellee. Ja niinhän se lähtikin. Näytti varmaan uskomattoman typerältä, kun Risto laukkasi ympäri kenttää ja ratsastaja roikkui melkein mahan alla. Kun parhaaksi näin, tiputtauduin maahan. Hiekka pöllähti, kun tömähdin alas. Risto laukkasi vielä vähän matkaa ja hidasti sitten raviin. Hämillään suokki ravasi luokseni ja katseli minua. Nappasin salamannopeasti ohjista kiinni ja nousin pystyyn.
- Kiitos nyt vain Risto, sanoin ja kipusin takaisin selkään.
Loppuajan ratsastin Ristolla koulua. Kevyttä ravia, harjoitus ravia, laukannostoja ja -vaihtoja. Perusjuttuja. Mutta ajoin sen tiukasti jok'ikiseen kulmaan, enkä antanut enään kiihdyttää tai hidastaa omin luvin. Kun oli aika lopettaa, otsaltani valui hikinoro, eikä Ristokaan ollut yhtään sen kuivempi. Nostin jalustimet ylös, ja löyhendin satulavyötä. Taputin Ristoa hikiselle kaulalle ja talutin sen talliin.
Riisuin ruunalta vatusteet, hoidin ne ja vein satulahuoneeseen. Harjasin Riston vielä hikiviilalla ja normaalilla harjalla. Sitten annoin söpölle hoitsulleni pusun ja jätin sen karsinaan lepäämään. Laahustin hoitajien huoneeseen, jossa oli Mellu ja Jemppu selostamassa upeaa maastoretkeään. Istahdin kuuntelemaan ja nauroin muiden mukana.
------------------------------------------------------------
Aurinko paistoi ja pari harmaata pilvenhattaraa leijaili taivaalla. Viileä syystuuli puhalsi ja sai vilunväreet kulkemaan seässäni. Astuin nopeasti talliin ja läimäytin hiljaa oven kiinni. Kävelin kohti Riston karsinaa ja pari uteliasta päätä kurkisti karsinoista. Rapsutin jokaista vuorollaan, kunnes saavuin Riston karsinalle. Pujahdin karsinaan ja annoin pojalle ison halin.
- Heissuli kulta! Tänään mennään maastoon, kerroin ruunalle, joka kuunteli tarkasti. Se hörähti vastaukseksi ja käväisin hakemassa pojan harjapakin. Harjasin vaaleanrautiaan karvan kiiltäväksi ja putsasin kaviot hyvin. Selvittelin hetken Riston harjaa, mutta jätin sen sitten kesken. Astuin ulos karsinasta ja lähdin hakemaan Riston varusteita. Hyräilin hiljaa yhtä biisiä.
Baby you're all that I want
When you're lying here in my arms
I'm finding it hard to believe
We're in heaven..Suustani pääsi pieni kiljahdus, kun törmäsin vauhdilla johonkin. Nousin pystyyn ja pyyhin pölyn vaatteistani.
- Öh.. sori, mumisin ja huomasin edessäni seisovan Wican.
- Ei mitää, mun olis pitäny kattoo eteeni, tyttö sanoi ja kasvoilleni ilmestyi pieni hymynpoikanen.
- Ootko menos ratsastamaan? kysyin ja katsoin Wican päällä olevia ratsastusvaatteita.
- Juu, aattelin mennä Janella maastoon, tyttö vastasi hymyillen.
- Mäki aattelin. Tuutko mun ja Riston kans? kysyin ja menin satulahuoneeseen.
- Joo voidaanhan me, Wicca vastasi ja lähti laittamaan Janea valmiiksi. Nappasin Riston varusteet ja kävelin reipaasti takaisin karsinalle. Menin sisään ja heitin satulan ruunan selkään. Suoristin huovan ja kiristin vyön.
Sitten kieputin hallitusti pintelit Riston jalkoihin ja taputin ruunaan lihaksikasta lapaa. Poika katseli puuhiani ja huomasin innostuneen pilkkeen sen ruskeissa silmissä.
- Me mennäänkin maastoon Wican ja Janen kanssa. Saat vähän seuraa. Ja vaikka Jane onkin pieni niin kyllä se perässä pysyy, huomautin Ristolle ja laitoin sille suitset.
Talutin ruunan ulos ja aloin kiristää satulavyötä. Samassa Wicca ja Janekin tulivat tallista. Hymyilin tytölle ja laskin Riston jalustimet. Ponnistin ketterästi ruunan selkään ja odotin Wiccaa.
- Noniin. Mihin ratsastetaan? kysyin, kun molemmat olivat valmiita.
- Mennäänkö tota metsäpolkua ja tullaan takasi hiekkatietä missä ei liiku paljoa autoja? Wicca ehdotti.
- Joo mennään vaan, vastasin ja käänsin Riston metsää kohti. Ruuna pärskähti innostuneesti ja lähti reippaasti matkaan.
- Pruut poika! Ei tää oo mikään kilpailu, toruin Ristoa ja pidätin sen rauhalliseen askellukseen. Vilkaisin Wiccaa vieressäni ja hän näytti oudon pieneltä. Sitten muistin, että oma ratsuni oli paljon korkeampi, kuin Jane ja naurahdin.
- Mitä sä naurat? Wicca kysyi ja katsoi minua oudosti.
- Ei mitään, vastasin ja hymyilin leveästi.
Polku oli sen verran leveä, että mahduimme hyvin ratsastamaan vierekkäin. Metsä oli hiljaisempi, kuin kesällä, mutta kyllä siellä silti eloa oli. Risto hidasti ja jäi tuijottamaan pusikkoon.
- No mikä sielä nyt on, kysyin hevoselta ja katsoin mitä se pelkäsi. Samassa iso jänis loikkasi pensaasta ja Risto loikkasi taaksepäin. Wicca rauhoitteli Janea, joka katsoi epäluuloisesti jäniksen perään. Ajoin Riston rauhallisesti toisten vierellä ja hymyilin pienesti Wicalle.
- Tää Risto on välillä aika hölmö, sanoin hiljaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen Wicca kysyi:
- Ravataanko?
Hymyilin ja kannustin Riston reippaaseen raviin. Jane kiristi tahtiaan ja pysyi vieressämme. Wicca pomppi ponin tikitysravissa ja tunsin naurun kuplivan sisälläni. Tiesin kyllä, että shettiksen tikitys on erilaista, kuin suokin ravi, mutta en voinut olla nauramatta. Wiccakin yhtyi nauruun ja pian me molemmat pompimme ratsujen selässä holtittomasti.
Kun naurukohtaus vihdoin loppu ryhdistäydyin ja jatkoin kevennystä.
Pian pidätimme ratsut käyntiin ja jatkoimme matkaa puhellen ja naureskellen.
Sitten saavuimme hiekkatielle, josta ol ivain lyhyt matka tallille.
- Otetaanko laukkakisa? kysyin Wicalta ja virnistin.
- Okei, tyttö vastasi ja kannusti Janen laukkaan. Vasta pian tajusin, että kisa oli jo alkanut!
Kannustin Riston nopeaan raviin ja tartuin sen harjaan. Annoin ruunalle lisää ohjaa ja aloimme saavuttaa toisia. Talli häämötti jo edessä ja Jane johti vain puolella hevosen mitalla. Kirimme aivan heidän vierelleen, mutta sitten täytyi jo hidastaa.
- Sä otit varaslähdon! huudahdin Wicalle. Risto ja Jane olivat uupuneita lenkistä ja liuúin alas selästä.
- Se oli ihan reilua! Huomioi, että Ristolla on kakskertaa pidemmät jalat, ku Janella, tyttö paasasi ja nauroi. Tiesin kyllä tuon, mutta silti.
Hymyillen talutin Riston karsinaan ja riisuin siltä varusteet. Ruunan toffeenvärinen karva oli hikinen, joten aloin kuivatta sitä pyyhkeellä. Sitten harjasin sen hyvin. Pyyhkäisin otsaltani hikinoron, joka oli tiukan kisan aikaansaannos. Tarkistin Riston jalat ja kaikki oli kunnossa. Annoin ruunan turvalle pusun ja vein varusteet putsauksen kautta pois.
Sitten menin katselemaan Janen karsinalle Wican hoitopuuhia.
---------------------------------------------------------------------------
Tallissa on enemmän porukkaa, kuin yleensä. Lasken satulan Riston selkään ja liu'utan sen paikalleen. Suoristelen vihreää satulahuopaa ja kiristän satulavyötä. Riston korvat käännähtävät automaattisesti luimuun. Ruuna vaihtaa painoa jalalta toiselle ja hörisee matalasti. Suupieleni kohoavat hitaasti leveään hymyyn. Suukotan Ristoa turvalle ja naurahdan, kun suokin pitkät turpakarvat kutittelevat kasvojani.
Risto
Hörisen matalasti ja katselen hoitajatyttöni onnellista hymyä. Annan turpakarvojeni kutitella hänen kasvojaan ja hymyilen omaa hevosenhymyäni. Höristän korviani ja kuuntelen tytön tuttua ja turvallista ääntä. "Suomenhevospolleni, tänään on maallamme juhlapäivä. Tänä päivänä itsenäistyimme eikä Ruotsi tai Venäjä halllitse maatamme. Ja niistä rohkeista ja suurista avustajistamme sodassa, sinäkin olet saanut alkusi. Heppaseni." Värähdän ja tuijottelen naapurikarsinaan onnellinen pilke silmissäni. Olen maamme oma hevonen! ajattelen ja mieleni tekee päästää riemupukkeja ympäri pihaa. Tyydyn kuitenkin reippaaseen hännän heilutukseen ja hirnahdukseen.Talutan Riston viileään pakkasilmaan, pois tallin lämmöstä. Ruuna pärskähtää innokkaasti, kun lasken sen jalustimet. Ponnistan selkään ketterästi ja painan pohkeeni kevyesti ratsuni kylkiin. Reippaassa ravissa lähdemme kulkemaan lumista maastopolkua.
Risto
Kuulosten lumen narsketta kavioideni alla ja katselen lehtien tilalle ohuen lumipeitteen saaneita puita. Oksat pudottelevat vähän väliä pieniä hiutaleita ja suurempia paakkuja maahan ja paljastavat oksansa. Tunnen ratsastajani pohkeiden painalluksen kyljissäni ja kuulen kannustavan äänen. Nopeutan askellustani ja siirryn sitten reippaaseen raviin. Haluan kulkea mahdollisimman mukavasti hoitajaani ajatellen, joten pyrin tasaiseen kulkuun.Kirpeä pakkanen saa nenäni punottamaan, mutta talviratsastushanskojeni ansiosta sormet säästyvät kohmeelta. Nautin Riston tasaisen reippaasta ravista ja katselen lumista maisemaa. Uittolammen pinnalla on ohkainen jääpeite, joka kestää ehkä juuri ja juuri ihmisen painon. Näen lumessa omien jälkiemme lisäksi kevyet käpälän painaumat. Luultavasti ketun. Pian saavumme laukkapätkälle epäröin hieman. Kehotan hetken kuluttua Ristoa nostamaan hitaan laukan.
Risto
Tunnen taas hieman erilaisen pohkeiden painalluksen kyljissäni ja ymmärrän heti sen tarkoittavan laukkaa. Tyytyväisenä nostan hitaan laukan, kunnes ratsastajani antaa luvan mennä kovempaa. Harjani hulmuaa tuulessa, kun viiletämme polulla eteenpäin. Tarkkailen askeliani hieman, etten astuisi jäiseen kohtaan. Heitän kevyesti päätäni ylös pyytäen lisää ohjaa tytöltä. Sitä en saa, joten tyydyn nykyiseen vauhtiimme.Tunnen sydämmeni tykytyksen rinnassa. Se kuitenkin peittyy pian tuulen huminan ja vauhdin hurman alle. Kiidämme polkua pitkin laukaten. Pian joudun kuitenkin hidastamaan Riston käyntiin ja kuljemme rauhallisessa käynnissä tallille saakka.
Risto
Näen punaisen tallirakennuksen häämöttävän edessäpäin. Hengitän nopeasti ja vaahto valuu suustani. Käännän päätäni nähdäkseni ratsastajani ilmeen ja tyytyväinen hymy hänen kasvoillaan saa minut onnelliseksi. Kuljen reippaasti viimmeiset metrit ja pysähdyn sitten tallin ovelle. Odotan kiltisti paikoillani, kun ratsastajani liukuu alas satulasta, nostaa jalustimet ja löysää hieman satulavyötä. Sitten hän taluttaa minut sisälle ja tuttu tuoksu tulvahtaa sieraimiini. Kuulen muiden hevosten iloiset tervehdykset ja hörähdän vastaukseksi. Omassa karsinassani, annan hoitajani riisua minut varusteista.Kuljen juuri putsattua käytävää pitkin Riston varusteet käsissäni ja suu hymyssä. Lasken satulan telineelle ja heitän pintelit koppaan. Kuolaimet pesin jo, joten laitan suitset koukkuun. Sitten palaan takaisin Riston luo harjapakin kera. Alan sukia ruunaa tasaisin ja pehmein vedoin.
Risto
Lepuutan toista takajalkaani ja nautin harjauksesta. Ratsastuslenkin jälkeen se tuntuu aina ihanalta. Nostan kavioni ilmaan, kun hoitaja pyytää putsatakseen sen. Hiljalleen alan nuokkua ja pian torkahdan kesken harjaustuokion.Laitan harjat takaisin pakkiin ja annan ison halin pojalle. Suljen karsinan oven ja kiinnitän salvan. Sitten lähden laahustamaan hoitajien huoneeseen kuuntelemaan muiden pälätystä. Itse en viitsi avata suutani muuten, kuin vastatessani minulle kohdistettuihin kysymyksiin.
------------------------------------------------------------------------
Tallustelin Annin luo, minulle hörähti poni tuo.
Karsinaan livahdin harjaamaan, jumituin kuitenkin paijailemaan.
Satulan ja suitset hain, helposti ne Annille sain.
Talutin ponin maneesiin, Riston jätin nyt talliin.
Raahasin keskelle puomin, sitten tamman selkään nousin.
Käynnistä kuljimme uraa, toisin kuin ulkona ei täällä ollut kuraa.
Puomin kerran ravasin, kevennys tahtia päässäni tavasin.
Myöhemmin laukkaakin mentin, sitten käännyin satulassa selin.
Näinkin mentiin hetki, kunnes putosin ja Anni pakoon pötki.
Juoksentelin sen perässä, mutta pian olin taas selässä.
Oikein päin istuin koko loppuajan, esteen rakensin ja se oli kuin maja.
Anni kiltisti hyppäsi, se esteistä myös tykkäsi.
Lopuksi talliin palasin ja Annia tiukasti halasin.
Oot mulle tärkiä, et kavahda ees pillastuneita härkiä.----------------------------------------------------------------------
i56.tinypic.com/110li5z.jpg----------------------------------------------------------------------
Sori, kun tuli vähän pitkä, mutta noi näytöt venyttää. Tällänen hakemus tälläkertaa, toivottavast onnistaa =J
Artsin tallissa vierailen viikottain ja enemmänkin! Tällainen hullupää ja vähän pimpo (eli minä) tyyppi olisi kuin kala vedessä Artsin tallissa!
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!