|
Post by Josefiina on Dec 2, 2010 20:32:08 GMT 2
Kun joulu jo joutuu Seppeleen maille, kokoontuu Seppeleen talliväki - henkilökunta, hevosenomistajat ja hoitajapoppoo - viettämään jouluista aikaa yhdessä. Tiedossa on rentoa yhdessäoloa ja hauskaa puuhaa. Toiveena on, että mahdollisimman moni porukasta innostuu mukaan tonttuilemaan :) Pikkujoulujen kulku:13.00 Saapuminen; viimevuotisen kaltainen joulusiivous, tallin kuuraus katosta lattiaan! 15.30 jouluruokailu - riisipuuroa, glögiä, pipareita ja muita jouluisia herkkuja 17.00 Rekiajelu lyhtyjen kera Almalla, Reinolla ja Bladella; rekiajelun jälkeen virallinen Seppeleen lumihevonen-kilpailu - jakaudutaan pareihin ja rakennetaan lumesta mahdollisimman hieno kavioeläin, ehkä luminen versio jostain tallin asukista? 19.00 Varsinainen juhla alkaa! Tiedossa mm: - Tallin henkilökunta esittää: jouluinen katrilli
- Joululaulukaraoke ja muuta piparintuoksuista ohjelmaa
- Pukki vierailee ja muistaa hoitajia unohtumattomalla tavalla...
- Ja paljon muuta!
Ohjelman on tarkoituskin olla näin löyhä - näin ollen jokainen saa käyttää mielikuvitustaan mielin määrin luodakseen ikimuistoisen juhlan :) OsallistuminenPikkujouluihin osallistutaan toimittamalla tähän topiciin 20.12. mennessä piirros tai tarina pikkujouluista. Tarinan ei tarvitse lainkaan olla pitkä - vaikka 150 sanaa riittää mainiosti. Yhdessä näistä pikkujoulujen palasista muodostuu hieno kokonaisuus! :)
|
|
|
elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Dec 2, 2010 21:41:47 GMT 2
Fiia ja Ellu pikkuviimeistelyä vaille valmiin teoksensa kanssa.
|
|
|
Post by wear on Dec 6, 2010 14:10:32 GMT 2
wearkin tulee mukaaan !
maksu:
- Hyvää joulunodotusta! Sanoin hymyillen ja ojensin Sastulle kupin kuumaa glögiä käteen. Hääräilin Jossun ja Annen apuna Seppeleen pikkujouluissa, tarjoilemassa ruokia ja katsomassa että asiat sujuivat sulavasti. Porukkaa oli ihan mukavasti jo saapunut paikalle, tunnelma oli hyvä ja hoitajien posket yhä punoittivat pakkasesta. Tallitytöille tosiaan näytti maistuvan puuro ja piparit, olimme viettäneet koko päivän tallilla siivoillen ja laittaen paikkoja joulukuntoon. – Wear! Kipaisetko hakemassa alakerrasta lisää joulutorttuja, ne pääsivät jo loppumaan näiden nälkäisten työläisten suihin! Jossu huikkasi oleskeluhuoneen toiselta puolelta. Nyökkäsin nopeasti naiselle ja työnnyin rappusia alakertaan. Talliin laskeutuessani yläkerran melu vähitellen hälveni, ja kuului enää hevosten tasainen heinänrouskutus. Kävelin hitaasti tallikäytävän poikki toimistoon ja nappasin pöydältä korillisen joulutorttuja. Luulisi nyt riittävän syötävää kaikille herkkusuille.
Ruokailu oli pian ohi, ja siirryimme tallipihalle. – Oiii! pääsi ihastunut huokaus monen hoitajan suusta, kun astelimme ulos tallinovista. Jaakko seisoi siellä pidellen kolmen hevosen ohjaksia. Alma, Reino ja Blade oli valjastettu rekien eteen. Reet oli koristeltu jouluvaloilla ja jokaisessa oli paksu talja istumapaikkojen päällä. Hevosilla oli kaikilla paksut, joulunpunaiset viltit selässä ja suloiset tonttulakit pujotettu päähän, vain hevosten korvat pilkistelivät hattuihin leikatuista koloista. Lisäksi maassa odotti jokaiselle hoitajalle oma lyhty, valaisemaan kulkuamme. Jaakko hymyili tyytyväisenä työnsä tulokseen. Pakkauduimme rekiin. Bladea ohjasti Anne, Reinoa Jossu ja Almaa Jaakko. Minä kiipesin Alman rekeen Elisabethin, Reegan, Fiian, Dreamerin ja Alexin kanssa. Lähdimme peräkanaa tallipihasta. Lyhdyt loivat pimenevään iltaan aivan omanlaisensa tunnelman.
Kierrettyämme tunnelmallisen lenkin maastossa, palasimme tallille, Jaakko purki hevosilta varusteet ja me muut ryhdyimme rakentelemaan pareittain lumihevosia. Itse en touhusta kovinkaan paljoa innostunut, varpaani alkoivat olemaan jo todella kohmeessa, eikä sormissakaan paljoa tuntoa ollut. Lumihevosten rakentelun jälkeen palasimme oleskeluhuoneeseen lämmittelemään. Ehdimme istuskella muutaman minuutin, kun ovelta kuului möreä ääni: - ”Hou hou hou, onko täällä kilttejä lapsia?” Joulupukiksi pukeutunut Jaakko seisoi ovella suuri säkki olallaan. Hoitajatytöt ryntäsivät hihkuen ja nauraen pukin luokse, ja repivät tämän sohvalle istumaan. Muutaman joululaulun jälkeen suostui pukki viimein paljastamaan, mitä salaperäisestä säkistä oikein löytyikään…
|
|
alex
Uusi ja innokas
Posts: 54
|
Post by alex on Dec 11, 2010 20:13:09 GMT 2
Mukaan tulen! (: -------------------------------
|
|
|
Post by Dreamer on Dec 16, 2010 3:46:25 GMT 2
Piparien vieno tuoksu leijui tallissa, seikoittuen kuusenoksien hieman kirpeään hajuun. Olin täynnä jouluisia ruokia, riisipuuroa tuskin söisin taas vähään aikaan, ehkä ensi jouluna sitten. Melkein kaikki muut olivat yhä syömingeissä, paitsi rekihevosten hoitajat jotka valmistelivat hoitsujaan. Seppele itsessään ei olisi enää jouluisampi voinut olla, siellä täällä roikkui koristeita muistutuksena vuoden ajasta. Puunasin Bladea tunnollisesti, tutkaillen samalla hieman epäluuloisesti valjaita, en ollut aikoihin moisiin hökötyksiin kajonnut joten luonnollisesti niiden saaminen mustan päälle kunniakkaasti tulisi olemaan haussa. Tähtipää ei juuri ottanut paineita selvästi sähköisestä odotuksen ilmapiiristä, kohta päästäisiin hommiin, olin ollut kerrankin fiksu ja purkanut mustasta turhat energiat pois. Olisi ollut yhtä painajaista pistää ylilatautunut tamma reen eteen ja vielä odottaa kaiken menevän putkeen, rallihan siitä olisi tullut.
Lopulta puoliverinen ei enää voinut olla yhtään puhtaampi, siirryin mustan harjan puoleen. Jouhet olivat päässeet venähtämään normaalista lyhyestä muotistaan hieman pitemmiksi, päätin auttamattomasta pottusormisuudestani huolimatta värkätä hoidokilleni jouluisan kampauksen. Reippaan kiroilun ja taistelun jälkeen olin saanut harjan jouluisille leteille, joita luonnollisesti koristelivat hieman eripariset punaiset rusetit. Oli siinäkin kampaaja, onneksi olin ysillä tajunnut ettei minusta ollut taivuttelemaan muiden kutreja. Sitten vuorossa oli kaikkein kammottavin haaste; valjaat.
Pujotin kuolaimet mustalle tammalle valmiiksi suuhun ja nappasin valjastarpeet mukaani, suunaten sitten reelle. Laskin remmit käsistäni, ohjaten mustan puoliverisen aisojen väliin, tiedostaen varsin hyvin Artsin ja Tapin arvioivan katseen, pojat kun olivat tulleet avustamaan rekihevosten kanssa eikä ylpeyteni olisi antanut minun mokata nyt. Päästyäni selvyyteen mihin mikin kuului, asettelin länkipatjan ja setokan paikoileen ja kiinnitin mahavyön, tähtipään hieman vilkuillessa edesottamisiani, enää ei ollutkaan kyseessä mikään jokapäiväinen touhu. Puoliverinen kuitenkin tyytyi tutkailemaan uteliaana touhujani, sen kummemmin hermostumatta joten jatkoin haasteeni kimpussa, vanhojen oppien palauttaminen muistiin vei hetken verran. Seuraavaksi kalastin käsiini länget ja mäkivyön, asetellen ne huolellisesti paikoilleen.
Luokin käsiin poimittuani nielaisin hieman, kohta olisi pakko pyytää hieman miehistä voimaa avukseni länkien kanssa, mutta luokin aioin saada paikoilleen aisoineen päivineen kunniallisesti. Asettelin luokin länkien päälle, pujottaen sen rahkeen solmun läpi, nostin aisan omalle paikalleen ja kiinnitin sen tukevasti kiinni, ollen silmiin nähden ylpeä saavutuksestani. Vaikka tietenkin oli vielä toinen puoli, mutta Blade seisoskeli paikallaan kiltisti, eikä aiheuttanut minulle harmaita hiuksia sähläämällä. Artsi oli hiljalleen hivuttautunut lähemmäs, tutkaillen hieman epäillen mustaa tammaa. "Onko tuollasesta kukkakepistä nyt reen eteen?" mies kysäisi virnuillen, tarttuen länkiin ja kiristäen ne tottuneesti, joskin turhankin helpon oloisesti. Tosin tämän käsien lihakset kyllä kielivät ettei länkien kiristys ollut nyt niin helppoa ravi-isännältäkään, vaikka tämä niin antoi ymmärtää. "Eihän se ole sen kummempi ku ne sinun lämpösetkään." vastasin virnistäen, ottamatta sen kummemmin nokkiini miehen nimitystä tähtipäästä, siinäpähän puhui samalla omista ravureistaan. "No niin, onkos se sitten valmis?" Artsi kysyi, turhankin rauhallisesti, mies selvästi odotti että olisi päässyt näpäyttämään tietämätöntä hoitajaa valjastuksen suhteen. "Niin varmaan, tosin ellei herra unohtanu aisaremmiä." vastasin ojentaen remmin miehelle, joka selvästi pettyi kun ei päässytkään todistamaan miehisyyttään ja osaamistaan remmien kanssa. "No niin viisastelija, olisit sanonu että tiät jotaki näistä hommista." mies vastasi, tämä ei selvästikkään pitänyt siitä että olin päässyt hyppimään nenille, vaikka en nyt minäkään niitä nuorimpia tallityttöjä ollut.
Pian Blade seisoi valmiina lähtöön reen edessä, Artsin häivyttyä jo auttamaan Emmua Reinon kanssa, itse asiassa mies taisi puhua ruunasta täplikkäänä karusellihevosena. Silittelin hoidokkiani, odotellen loppujen tallilaisten valumista pihalle joulupöydän ääreltä, tosin Anne oli ilmoittanut tuovansa rekihevosille vielä viimeisen loppusilauksen kertomatta kuitenkaan mitä oli suunnitellut, jotain jouluista oli kuulunut vastaus kaikkiin kyselyihin. Musta puoliverinen liikahteli saaden setokan kellon kilkahtelemaan kirkkaasti. Nyt jo tuntui joululta.
|
|
|
Post by Sastu on Dec 17, 2010 11:50:58 GMT 2
Kuusenkoristelu alkakoon!I know, listassa ei puhuttu mitään kuusenkoristelusta mut mielikuvitusta, mielikuvitusta =)
|
|
|
Post by Maiss on Dec 18, 2010 12:12:19 GMT 2
MAISSIN MAKSU
Mutustan edelleenkin mukaan hetki sitten nappaamaani piparkakkua. Vierelläni seisoo jokseenkin kylläisen näköinen Loviisa. Olemme juuri, koko pikkujoulusakki, marssineet ulos päärakennuksesta jossa söimme joulupäivällisen ja nyt odottelemme rekiajelun alkamista. - Sitten voitte alkaa astelemaan rekien kyytiin, mutta älkää kaikki ängetkö samaan rekeen, jooko? Josefiina selittää kun ohjaa Reinon eteemme. Kuuluu pieni supatus kun kaikki valitsevat reen, jonne mennä. - Mennäänkö me vaikka Reinon rekeen? Loviisa ehdottaa ja nyökkään vastaukseksi. Nousemme Reinon vetämään rekeen ja katselen kuinka Bladen sekä Almankin reet täyttyvät ihmisistä. Lämmittelen käsiäni hieromalla käsiäni yhteen, mutta se ei näytä auttavan, mikä ilmeisesti johtuu siitä, että minulla on lapaset päällä. Pari hoitajaa hyräilevät Kulkuset-laulua kun rekijonon ensimmäisenä oleva Blade lähtee Annen pyynnöstä matkaan. Lyhdyt valaissevat pimeää tietä ja kuuluu kulkusten vaimea kilinä.
- Ei itkeä saa, ei meluta saa… laulamme Elisabethin kanssa duossa mikkeihin. Joulukaraoke on nimittäin parhaillaan käynnissä eikä kukaan porukasta malta pysyä paikallaan: joko tanssitaan tai lauletaan. - …joku voi tulla ikkunan taa… Anne ja Josefiina hörppivät vieretysten glögiä katsellessaan tallinsa hoitaja- ja hevosenomistajapoppoon tanssahtelua joululaulun tahtiin. Pari hiukan vanhempaa hoitajaakin pysyvät tallinomistajien lähellä ja katselevat meidän nuorempien touhuja. Mutta kun Anne ja Josefiina määrätään itse laulamaan, saavat kaikki naurun aihetta. - Voi, kun hassua mä nähdä sain äsken kun karamellin hain, Anne laulaa katsoen Josefiinaan, joka jatkaa: - Mä hiivin saliin päin, oven rakoon salaan jäin… - …kun äidin kanssa joulupukin juttelevan näin, kaksikko jatkaa yhdessä. Kun laulu loppuu, raikuu aplodit ja tallinomistajat kumartavat huvittuneina. - Hyvä, nyt sitten leikitään! Anne kertoo kun aplodit ovat laantuneet. - Onko ehdotuksia ekasta leikistä? Joku ehdottaa Rikkinäistä puhelinta, toinen taas kananmunan kuljetusta lusikassa, mutta lopulta päädytään pantomiimiin, jossa sääntönä on vain se, että pitää esittää jotakin Seppeleeseen liittyvää. Sara haluaa aloittaa, ja siirtyy keskelle huonetta ja alkaa esittämään jotakin seisoaltaan ja heiluttaen päätään villisti. - Aksu? Emmu ehdottaa, mutta Sara jatkaa päänsä heiluttamista. - Janus? Jenla heittää. - Ihan selvä Artsi! Elkku toteaa saaden meidät muut nauramaan. Lopulta kumminkin selviää, että kyseessä on Elmo, ja Fiia saa esittää seuraavana. Punapää alkaa selvästikin esittämään heti jotakin ylimielistä, eikä ole vaikea arvata että kyseessä on Bonnie. - Hei, ei se nyt ihan tommonen ole! Josefiina kertoo. - No ei ihan, mutta melkeen, Fiia vastaa blondille hymyillen ja saa Josefiinan tyytymään vastaukseen. Kun melkein kaikki hevoset ovat saanut esityksen - jopa Siiriä on esitetty Reegan ansiosta - alkaa seuraava leikki.
Kiitos kivasta pikkujoulutunnelmasta!
kökköys kunniaan
|
|
|
Post by Elkku on Dec 18, 2010 17:42:28 GMT 2
Maksuja:Tässä kolmikkomme siivoaa tallia. (: Jouluruokailua. Täs en oo nimenny ketään, koska ilmeet on mitä on.... Eipä ainakaan kukaan vedä hernettä nenään.. : D Blade ennen rekiajelua. Varusteetkin on oikein huippulaatua.. Ja reen päällä on sitten vilttejä, jos joku ihmettelee. Eli teimpä kolme kuvaa, kun tiesin etten pystyisi panostamaan yhteen niin tein sitten kolme tollasta ei niin panostettua kuvaa. (:
|
|
|
Post by Jutta on Dec 19, 2010 17:12:41 GMT 2
Pikkujoulut seppeleessä
Joulumusiikki raikaa radiosta ja kaikki syövät maittavaa puuroa. Takana on pitkä siivousurakka, mutta se kannatti. Nyt paikat hohtavat puhtauttaan ja talli oli täytetty joulukoristeilla. Dreamer ja muut vetohevosten hoitajat lähtevät jo valmistelemaan pian alkavaa jo perinteeksi muodostunutta rekiajelua. Minäkin nousen jo ja talsin tallin alakertaan Fiia vierelläni. Juttelemme iloisesti joululahjoista ja hevosista. Alhaalla erkanemme omien hoidokkiemme huomaan. Minun tapauksessani siis suuntaan Myntin ja väliaikaisesti myös pikkutamma Maagin karsinalle. Myntti jököttää väsyneenä paikallaan. Maagi taas seisoo huterilla jaloillaan karsinan suulla ja korottaa uteliaana pientä turpaansa kuullessaan askeleeni. Avaan karsinanoven ja taputan tuoretta äitiä. Silitän Maagia hellästi. Tuntuu että juuri Myntti oli tuollainen pikkupallero. Onneksi ehdin päivällä siivouksen lomassa hoitaa molemmat tammat. Niinpä sujautan Myntille taskustani kuivan leivänkannikan. Väsynyt mamma ilahtuu silminnähtävästi pienestä ruisleivänpalasta. Hassua että Mynttiä voi nyt kutsua nyt äidiksi. Kuulen jo Artsin ärtyisää murahtelua. Mahtaa olla paras jo mennä ennenkuin mies kurvaa tallinpihasta ja myöhästyn ajelusta kokonaan. ”Mikä teillä naisilla aina kestää” mies valittaa kipittäessäni kiireesti ulos.
Ilta on jo pimeä kun vihdoin lähdemme pihasta. Kiiruhdan Alman vetämään rekeen jossa muutkin tytöt jo istuvat. Käperryn vilttiin ja teen oloni mukavaksi. Laulamme, pulisemme ja nauramme koko matkan laukkasuoralle ja takaisin. Artsi murisee jotain kadonneesta joulunrauhasta, mutta emme ota kuuleviin korviimme. Tallipihalla hyppäämme pois kyydistä ja oiomme raajojamme. Seuraavaksi vuorossa on virallinen lumihevoskilpailu. Itse olen Maissin pari. ”Tehään joku Myntin ja Siirin sekotus meiän heposta” Tyttö ehdottaa. Kikatan ajatukselle ja ryhdyn muotoilemaan lunta yhdeksi raajaksi. Hevosen ja shetlanninponin sekoitus kohoaa ilmaan hiljaa mutta varmasti. Minuuttien kuluttua edessämme seisoo otus, joka ei ensisilmäyksellä ole tunnistettavissa hevoseksi eikä poniksi. Ei edes aasiksi, mutta teimme parhaamme. ”Hienoa Lynn ja Reega, olette luoneet hevoselle upean rakenteen näinkin pienessä ajassa” Anne kehuu ja siirtyy sitten meidän luoksemme. Hetken hän tuijottaa kasaa pidätellen hymyä, sitten hän purskahtaa nauruun. Myös Josefiina kikattaa Annen vierellä. ”Tyylipisteitä te ainakin saatte” Anne hihittää ja siiryy seuraavaan pisteeseen.
Kisan jälkeen vetäydymme kiireesti tallin oleskelutilaan. Alan taas tuntea varpaani. ”houhouhou” Kuulen alakerrasta ja jäykistyn. ”Mikä toi oli” kysyn vieressäni istuvalta Fiialta? ”Sehän on itse pukki” Fiia kiljahtaa ja pomppaa katsomaan ovelle. Jaakko tosiaan astuu ovelle punaisessa asussaan ja tekoparrassa. ”Pukki on kyllä aivan liian laiha oikeaksi” Elkku sanoo viisaana. ”Niinpä oot ihan ku yks niistä sen rare exports leffan tontuista” jatkan nyökytellen. ”Heiii toi oli jo julmaa” Jaakko ulvoo mutta muistaa sitten asemansa. Nuori mies aloittaa alusta, Mutta en jää kuuntelemaan vaan kiiruhdan alakertaan Annen kutsuessa. Portaissa kulkiessani kuulen vielä kikatusta. Mitä lie Jaakko nyt keksinyt. ”Sori et häiritsen sun pikkujouluilua, mutta autatko heppojen loimittamisessa kun mun pitäs järjestellä jo seuraavaa ohjelmanumeroa” Anne kysyy kun hyppelehdin alakertaan. Myönnyn ja ryhdyn hommiin. Ilu ja Elkkukin heittävät loimia hevosille joten hommassa ei kulu kovin kauaa. Sulkiessani sentin loimen solkia kuulen hevosen askellusta käytävältä. ”Mitä te ootte nyt keksiny” kysyn ratsastushanskoja käteen pukevalta Jossulta? ”Niin tytöt seuraavana maneesissa on vuorossa meidän henkilökunnan joulukatrilli” Jossu huutaa yläkerrasta pomppiville tytöille! ”En haluu nähdä mitä on luvassa jos Jaakkokin osallistuu” Elisabeth tirskahtaa. Hymyssä suin tallinväki lipuu maneesille päin. Tällaista on pikkujoulutunnelma parhaimmillaan!
Kiitos mukavista pikkujouluista koko seppeleen väelle! -Jutta
|
|
Metta
Perustallilainen
Posts: 142
|
Post by Metta on Dec 19, 2010 17:55:04 GMT 2
Minä ja Alex oltiin Almaa valjastamassa. Kävi kyllä ilmi ettei tamma oikein tyksinyt siitä, nimittäin hassuna tämä pukkasi Alexin lumihankeen. Muuten sujui oikein hyvin. Attachments:
|
|
|
Post by Ilona on Dec 20, 2010 15:21:20 GMT 2
Joo, Maissin kanssa tehtiin Blondi lumihevonen. (:
|
|
|
Post by Fiia on Dec 20, 2010 17:47:15 GMT 2
Olin kuumissani ja kädet likaisena kyynärpäitä myöten, mutta samalla olo oli onnellisempi kuin pitkään aikaan. Minä kerta kaikkiaan rakastin joulua ja sen juhlistamista hyvässä seurassa! Jo alkuiltapäivästä tunnelma oli ollut kohdallaan ja ilta tulisi varmasti vain paranemaan. Olimme kuuranneet tallin lattiasta kattoon kahdessa ja puolessa tunnissa – juttu oli lentänyt ja tilat puhdistuneet kuin itsestään. Nyt oli aika siirtyä talon puolelle ruokailemaan ennen ulkotouhuja ja sen jälkeen varsinaista juhlaa, jossa oli luvassa toinen toistaan höpsömpiä ohjelmanumeroita.
Josefiina oli kattanut pöydän kukkuroilleen herkkuja. Tungimme hälisevänä laumana sisälle, pesimme kätemme ja kävimme sitten melko maltillisesti ruuan kimppuun. Otin lautaselleni pienen kasan riisipuuroa ja kaadoin mukin täyteen glögiä. Pipari mahtui lautasen reunalle ja joulutorttu hampaiden väliin. Etsin istumapaikan Maissin vierestä ja asettelin lautaseni ja mukini pöydän reunalle. - Ihanaa, henkäisin otettuani siemauksen glögistä. – Tää on kyllä maailman paras juoma. - Ja nää joulutortut on taivaallisia, Maiss hehkutti murtaen yhden kärjen tortustaan ja nakatessaan sen suuhunsa. Minäkin maistoin; voitaikinaleivonnainen toden totta suli suussa!
Mussutettuamme tarpeeksi painuimme ulos ja autoimme parhaamme mukaan kolmen hevosen valjastuksessa reen eteen. Minä kapusin Alman kyytiin. Muutaman kyytiläisen käteen lykättiin lyhty, ja kaikkien ollessa matkassa lyhyt letkamme lähti liikkeelle. Hevoset kävelivät talvisessa maisemassa korvat hörössä ja kyydissä olijat hiljentyivät kaikki. Kuuntelin luonnon ääniä sydän joulumieltä täynnä. Hevosten siirtyessä kevyeen hölkkään joku sai idean helpon joululaulun laulamisesta, eikä aikaakaan, kun Juokse sinä humma raikasi metsikössä. Alman ravi sai veisuusta hieman lisäpontta ja minäkin uskaltauduin laulamaan mukana kaikissa kohdissa, jotka osasin, vaikka tavallisesti kammosin ääneen laulamista – muualla kuin suihkussa, siis.
Laulun tullessa loppuunsa hevoset jarruttelivat käyntiin, ja jatkoimme matkaa käynnissä. Reitti alkoi kääntyä takaisin Seppelettä kohden, joten pian luvassa olisi lumihevoskilpailu. Vilkaisin virnistäen Elisabethiin, joka oli arvottu minulle pariksi. Tyttö virnisti takaisin. Kaikki luovuus pistettäisiin varmasti tänä iltana peliin!
|
|
|
Post by Loviisa on Dec 21, 2010 19:44:04 GMT 2
Päivä myöhässä, mutta olin Jossun luona ni en voinu skannata Maissin kanssa kuuraamassa shettisten karsinaa!
|
|