Bonnien ja Blisin Hoitokirja

[Anne]

Clara ja Bonnie estevalmennuksessa



Spe Claralle joulukalenteriluukun voitosta!

[Sara]

8.9.11 - The pink princess pony, or not?

Tummat pilvet täyttivät taivaan. Vettä tihutti ja kumisaappaisiin pukeutuneita tallilaisia liikkui pitkin Seppeleen pihaa. Kävelin tuttuun talliin, mutta suuntasin vähemmän tutummman karsinan luo. Tälläkertaa vastassa ei tainut ollakkaan se sama vanha rautias poniruuna. Edessäni seisoi Bonnie KN, suloisen näköinen tamma. Neiti tuijotti minua kun ihailin sen kauniin näköistä päätä. Tervehdin Bonnieta ja silitin sen silkkistä turpaa. Herkän oloinen poni aristi ensin, mutta tyytyi lopulta rapsutuksiin. Päätin tuoda varusteeni satulahuoneeseen.
Raivasin kaikki mahdolliset tavarani ponin kaapin luo. Pari pinkkiä satulahuopaa, muutama varariimu, pari loimea, sekä tietysti upean aidon enkkuvilttini. Uusia harjoja, ja kaikenlaista, mitä nyt varusteratsastaja voikaan talliin viedä.

Oli ehkä aika tutustua uuteen kumppaniini paremmin. Otin pari porkkanaa mukaan, vaan sen takia että oltaisiin heti kavereita. Herkut kyllä kelpasivat, ja niitä olisi Bonnie halunnut lisääkin. Se haisteli hupparini taskut läpikotoisin, kunnes tajusi ettei löytäisi enää mitään. Silitin ponin kaulaa, muttei se näköjään tykännyt jokaisesta hellyydenosoituksestani. Korvat kääntyivät luimuun ja pää heilui ilmassa. Tokaisin tähän:
"Okei tajusin! Chillaa, enhän mä sulle mitään pahaa tee.."
Tamma oli näköjään aikamoinen likka. Tempperamenttiä ainakin löytyi. Josefiina olikin kuvaillut Bonskua puhelimessa tällaiseksi, ja varoittanut ulkonäköön ihastumisesta ensisilmäyksellä. Olin sitten näköjään jo joutunut 'Pink Princess Pony':n uhriksi. Olihan se vaan niiin suloinen..!
Hain pikaisesti hankkimani harjat ja pakin, ja otin esiin pehmeämmän harjan. Bonsku oli selvästikin jo harjattu, mutta päätin aloittaa tutustumisprojektin. Laitoin ponille sen riimun päähän, ja suljin karsinan oven.
Neiti yritti olla pomo, ja yritti montakin kertaa. Tässä kestäisi vielä hetki että saataisiin yhteistyö pelaamaan. Mutta kyllä se siitä vielä lähtee. Olinhan minä ennenkin joutunut samankaltaisien tapauksien joukkoon.

Aksun ja minun hoitotaipale oli näköjään vielä jollain jäänyt päivittämättä. Moni olikin jo ehtinyt käydä kysäisemässä, että eikös sen kuraisen poninrääpäleen voisi jo hakea sisälle. Vastasin vaan, että en mä sille ehdi enää mitään tehdä, kun mun uusi projekti seisoo jo tässä mun vierellä.
Kun olin vihdoin saanut koko ponin kiilteleväksi, päätin viedä sen pienelle kävelylle ennen tarhausta. Iltatallin tekijä oli sanonut ottavansa selvää Jossulta ponin ulkoilusta, mutta kyllä tässä vielä aikaa olisi ennen sen iltarutiinia. Käväisin hakemassa ponin varusteet satulahuoneesta, mutta päätin vielä käydä läpi sen nykyiset tavarat etten toisi tallille enää mitään turhaa.

Ja Bonskulta kyllä löytyi vaikka mitä.. Suitset swarowski otsapannalla varustettuna, aitoa lampaankarvaa oleva romaani, hieno este- ja koulusatula, sekä superhyvät nahkasuojat. Pakko sanoa, että olihan minusta tullut aikamoinen varusteratsastaja nykyaikoina. Ponilla pitää olla, ja itsellänikin kaikenmaailman uusimmat kingslandit ja equilinet. Hienoimmat nahkasaappaat ja kypärät. No, sehän oli vaan nykyaikaa, muttei mitään maailman järkevin kohde rahantuhlaukseen.

No, pistin ne swarowski suitset Bonnien päähän ja lähdimme käväisemään hiljattain pimenevässä metsässä. Mitäköhän mörköjä sieltäkin löytyisi pikkuisen ihmeteltäväksi.
Metsän hiekkapolulle kävellessämme tokaisin Bonille:
"Kyllä meistä vielä tulee jotain. Musta ja susta, prinsessa ponistani."

# 1, Sara ja Bonsku

[Sara]

9.9.11 - She's got the moves like jagger

Saavuin tallille iltapäivällä kiirehtien Bonnien kanssa touhuamaan. Tällä kertaa minä, varusteratsastaja, olin pukeutunut kingslandin softshelliin ja tiukkoihin farkkuhin. Olin myös varautunut siihen, että tällaisella sadekelillä jalassa koreilevat Converse tennarit tulisivat kärsimään. Suuntasin oman pikku prinsessani tarhalle. Pikkuhevonen antoi kiltisti kiinni kun hain sen tarhasta. Se luimisteli Elmolle kun ponipoika haisteli neidin silkkistä showshine häntää, mutta käyttäytyi kuin enkeli kun lähdin sen kanssa talliin. Ruskearuudulliseen sadeloimeen puettu Bonnie oli tänään ihmeellisen rauhallinen. Se kulki kiltisti vierelläni ja hörisi muutamalle kaverilleen tervehdykseksi. Talutin Bonin käytävälle ja sidoin sen kiinni molemmin puolin.

Kun sadeloimi oli saatu neidin päältä pois, oli aika puunata se juoksutusta varten. Pölyä en juuri Bonnista löytänyt, sehän oli aina topattu kaikenlaisilla loimilla, minne ikinä menikään. Tosin talvella joutuisin itsekin tunkemaan sille toppaloimet selkään, ettei vaan tulisi vilu. Onneksi sadeloimi oli vielä riittävän lämmin varuste syyspäiviin.
Selvitin harjan ja hännän, kun muutama takku oli jo ehtinyt kertyä tamman kiiltelevään pehkoon. Bonsku ei ollut bad hair day:tä koskaan edes nähnyt, vaikka oma aamurutiinini olikin pistää tällainen pipo päähän heti herättyäni. Olin suorastaan kateellinen Bonnien upealle kampaukselle!
Harjattuani ponin puhdistin kaviot ja tarkistin kenkien tilanteen.. Kaikki kunnossa.

Lähdin hakemaan satulahuoneesta tarvitsemiani varusteita. Tyttöporukkaa näkyi tallissa nyt ihmeen paljon. Se oli hoitajahakujen tuottamaa, halukkaita oli tullut taas kymmenenkertainen määrä siitä, minkä verran hevosia oli tarjolla. Ja nyt mukana olikin vielä Laila, upea puoliveritamma. Monia muitakin houkuttelevia hevosia ja poneja oli vailla hoitajaa, joten nyt tytöt olivat tosiaan vallanneet käytävät. Ja lisätään siihen sitten vielä tuntilaiset, jotka kävelivät ympäriinsä tuntihevosten varusteiden kanssa. Tämä oli kiireistä aikaa Seppeleessä.
Saavuin Bonnien karsinalle tämän suojat, suitset, ja juoksutusvälineet kädessäni. En vaatisi mitään ihmeellisempiä liikkeitä tai taivutuksia tammalta, vaan pelkkää perustyöskentelyn näyttöä. Halusin myös nähdä miten yhteistyöhaluinen Bonnie on maastakäsin.
Tamma osoitti neitimäisyytensä kun kiristin vyötä ja säädin sivuohjia kiinni. Näytin sille silti heti, kuka tulisi olemaan pomo, ja hämmästyneenä prinsessa lopetti näykkimisen.

Timanttisuitset päässä, juoksutustarvikkeet päällä, ja nahkasuojat jalassa lähdimme kulkemaan maneesiin. Sain taas kohdata hämmentyneitä kasvoja kun kävelimme käytävää pitkin ulos ja sieltä maneesiin. Monet tallilaiset olivat jo huomanneet että liikun nykyään Seppeleessä Bonnien kanssa. Itse olin ihan haltioissani siitä, kun Jossu oli tarjonnut minulle Bonskua mutta olihan se vähän erikoinen näky joillekin, ketkä olivat jo tottuneet minuun ja Aksuun parivaljakkona.
Maneesiin saapuessamme talutin tammaa ensin uraa pitkin. Taputtelin sen kaulaa ja lörpöttelin niitä ja näitä. Bonnie pärski ja olisi mielellään kulkenut välillä reippaampaa, joten sillä selvästi oli energiaa purettavana.
Ympyrällä työskentely oli Bonille näköjään jo tuttua. Josefiinan mukaan Clara olikin työskennellyt ponin kanssa aluksi paljon juoksutuksen ja yhteistyön merkeissä. Siinä se avain menestykseen taitaakin sitten olla, yhteistyössä. Halusin todellakin löytää sen yhteisen kielen, joten olin innoissani työskentelystä tamman kanssa.
Kiristin sivuohjia sen verran, että Bonnie kulkisi kevyellä tuntumalla. Vähän ajan päästä pyysin siltä ravia, ja katselin lennokkaita askelia jotka suorastaan liitelivät maneesin pohjaa pitkin ympyrällä. Ihastuin upeisiin liikkeisiin niin, että kuvittelin jo päässäni ne kaikki estekilpailut ja valmennukset. Siihen olisi kyllä vielä matkaa, mutta Bonilla on sitä jotain, mitä siihen tarvitaan.
Laukka askeleetkaan eivät olleet mitään peruspollen liikkeitä. Upea tamma antoi kaikkensa ympyrällä, ellei enemmän. Verryttelyjen jälkeen lyhensin pikku hiljaa sivuohjia kunnes ne vastasivat tavallista ohjastuntumaa.
Bonnie nautti työskentelystä ja se kuunteli apujani kuuliaasti. Olin erittäin tyytyväinen sen työskentelyyn. Vilkaisin puhelimesta kelloa, ja se olikin jo sen verran että päätin ravauttaa tammaa vielä ennen tuntien alkua. Sivuohjat pidennettyäni katselin vielä upeita raviaskelia ja ohjasin Bonia ympyrällä. Sitten vähitellen hidastimme tempoa ja päädyimme lopulta uralle kävelemään tyytyväisissä merkeissä. Tamma oli upea yksilö jolla olisi mahdollisuuksia vaikka mihin.

Lähdin taluttamaan rauhallista ponitammaa takaisin talliin, kun joukko tuntilaisia tuli jonossa vastaan. Bonnie arkaili rupattelevia tyttöjä, mutta ehdimme sisätiloihin ennen sen hermoromahdusta. Tamma oli kuitenkin rauhoittunut siitä, mitä se oli kun sen kanssa aloitettiin. Se oli saanut jo kavereita eikä hermoillut läheskään niin paljon kuin ennen.
Hoidettuani Bonin tallissa annoin sille karsinaan iltaheinät ja muut ruoat. Tammalla oli näköjään tarkat ruokinta- ja loimitusohjeet, joita pitäisi noudattaa hyvin. Puin sille fleecevuorellisen sadeloimen ennen kuin lähdimme tarhoille. Rapsuttelin sitä hetken tarhan portilla, ennen kuin heitin hyvästit ja palasin talliin kirjoittamaan päivän tapahtumista Bonnien hienoon päiväkirjaan..

# 2, Sara ja Bonsku

[Sara]

10.9.11 - I told you we'd make it up there!

Oli lauantai aamu-päivä, kun talutin sadeloimeen pukeutuneen ponin tallin lämpöön, pois ilkeältä tuulelta. Tallissa oli hiljaista, Elli teki aamutallia ja pari hoitajaa oli lähdössä maastoilemaan. Kiinnitin Bonnien käytävälle ja se katseli ympärillensä uteliaana. Tamman jalkoihin oli ehtinyt kuivua mutaa, mutta harja oli pysynyt entisellään. Bonsku taisi tietää itsekin, että showshine harja piti säilyttää kauniina. Viikkailin tamman loimen sen karsinan oveen ja suljin tallin oven, jotta kylmä tuuli ei ehtisi sisälle asti.
Bonnien komeaan turkkiin oli tarttunut harmaata pölyä jota kuurasin pois kumisuolla, pölyharjalla, ja lopuksi pehmeällä harjalla. Urakastani ponitamma ei välittänyt mitään, se oli vaan ihana itsensä. Saatuani jalat siistiksi, puhdistettuani kaviot, ja kiillotushanskaa käytettyäni viimeiseksi silaukseksi, oli Bonnie valmis. Olin päättänyt mennä tänään selkään, sillä tamma tuntui niin hyvältä eilen, että se oli valmis ratsastettavaksi. Clara oli ilmeisesti totuttanut sen jo kaikkeen, olin ennen katsellutkin niitä leikkejä, ja tamma suhtautui kaikkeen hyvin. Edistystä oli tapahtunut jo sen verran, että minun olisi ihan hyvä nousta selkään jo nyt.

Satuloin neidin huolellisesti ongelmitta, tai siis melkein ongelmitta. Se yritti kerran pomotella vyön kiristyksessä, muttei mikään ihme, sellainenhan se vielä yritti olla. Tamma kuitenkin lopetti kun näpsäisin sitä turvalle takaisin. Hämmentyneenä se seisoi loppuajan kiltisti paikoillaan.
Laitoin hupparini päälle kingslandin tummansinisen toppaliivin, ja jalkaani narulliset nahkasaappaat. Suitsin vielä Bonnien, ja laitoin pintelit kaikkiin jalkoihin. Pistin kypärän päähäni, ja olimme sitten valmiita lähtemään. Nappasin mukaan vielä ratsastusloimen, sillä maneesissa tuuli voisi siltikin tuntua.

Päästyämme maneesin keskelle, käänsin Bonnien kaartoon ja testasin sen kärsivällisyyttä. Hetken tamma jaksoi seistä paikallaan, mutta antamieni kehujen jälkeen se hermoili. Olin kuitenkin varautunut porkkananpaloilla, joita annoin kun Bonsku rauhoittui. Tämä taisi olla joku tottelevaisuuskoulutus poni..!
Kiristin vyötä ja säädin jalustimet koulujalustimien pituisiksi, ja ponnistin selkään. Bonnie pyöri hieman mutta pysähtyi kun jaksoin olla kärsivällinen ja rauhallinen itsekin. Parin sekunnin paikallaolon jälkeen pyysin ponia jo liikkeelle, sillä vähitellen siitä parista sekunnista tulisi pari kymmentä sekuntia.
Ihastuin askeleisiin taas, jo alkukäynneissä. Tunsin saman tien liitelevistä ja kevyistä askelista, että allani oli ratsuponi. Kuulin että ovi katsomoon avautui ja joku astui sisään. Bonniekin hätkähti hetkeksi ja pyörähti ympäri. Josefiinahan se siellä oli:
- Moi, näin sut ja tamman kävelemässä maneesiin kun tulin, niin mä ajattelin tulla katsomaan teitä vähäksi aikaa.
- Kiva, senkus tulet. Ollaan tässä alkukäyntejä köpöttelemässä.

Uralla reippaan tarpomisen jälkeen päätin ottaa vähitellen ohjia tuntumalle. Tamma tuntui saman tien hermostuneemmalta kuin aikaisemmin. Rentoutin ranteeni ja siirsin niitä hieman eteenpäin aina ponin kaulan mukaan, mikä sai Bonnien tuntumaan hieman rennommalta. Päätin kulkea uraa ja hieman kaarevia uria samanlaisella ohjastuntumalla. Josefiina kehotti myötäämään sisäohjasta ympyrällä, ja tukemaan ihan kunnolla ulkoavuilla. Vähitellen tamma alkoi rentoutua enemmän, ja otin välillä aina lisää ohjastuntumaa.
- Muista edelleen rento käsi ja pehmeä pohje. Älä töki sitä kylkiin, se on liika herkkä sellaiselle. Yritä ohjata mahdollisimman paljon istunnalla. Teeppä vaikka keskiympyrällä töitä, niin saadaan homma menemään paremmin. Keskity nyt ensin ohjaamiseen istunnalla, ja sitten temponvaihteluihin käynnin sisällä., Josefiina sanoi.

Yritin parhaani, ja lopulta onnistuinkin ohjaamaan istunnalla, käyttäen vaan vähän pohjetta ja ohjaa. Jossu oli tyytyväinen molempiin suuntiin, ja aloitimme temponvaihtelut. Bonnie pärski tyytyväisyyden merkeissä sekin. Hidastaessani käyntiä yritin tehdä töitä mahdollisimman paljon vatsalihaksilla pidättääkseni. Käteni piti pysyä mahdollisimman rentona. Se vaati paljon työntekoa, mutta jonkun ajan päästä onnistuimme siinäkin.

- Kokeile nyt ravia. Muista edelleen kaikki mainitsemani asiat ja keskity tempoon ja rauhallisuuteen. Pidä pohje kokoajan lähellä jotta tamma tottuu siihen kunnolla, ja ratsasta lyhyille sivuille pääty-ympyrät.

Bonnien energisyys heräsi ravissa, mutta erittäin pehmeillä puolipidätteillä ja rentouttamisella sain ravin toimimaan. Josefiina oli todella tyytyväinen istuntaani ravissa, ja se kuulemma sopi Bonnien kaltaiselle ponille hyvin. Yritin kokoajan parastani, ja joka kerta kun kuulin Jossulta sanan ”hyvä!”, hymy levisi kasvoilleni. Kävelimme hetken uraa pitkin. Seuraavana tehtävänämme olisi tulla keskiympyrää laukassa, jälleen kerran pehmeällä kuolaintuntumalla, ja pohje lähellä mutta pehmeänä. Nostin laukan uralta ja ohjasin Bonskua keskiympyrälle pohkeella ja istunnalla. Annoin ulkoavut ja aloitin pehmeät puolipidätteet joka kolmannen askeleen ajan. Pidätteen jälkeen voimistin pohjetta hieman, ja jatkoin samaan malliin. Jotta Bonnie kulkisi pehmeällä tuntumalla, se vaati sisäohjalla myötäämistä millin verran. Jossu nyökytteli tyytyväisenä ja kehui tekniikkaani.
- Näyttää upealta työskentelyltä, superhienoa! Bonniessa näkee sen yhteistyöhalun juuri tällaisina hetkinä., Jossu kehui.
Toistettuani saman toiseen suuntaan, oli aika aloittaa loppuverryttelyt. Niissä ei ollut mitään sen erikoisempaa, rentoa laukkaa pitkillä sivuilla, ja kevyttä ravia ympyröillä molempiin suuntiin. Hymyilin ja kehuin tammaa paljon, kun kävelimme loppukäyntejä maneesissa. Se tuntui ensimmäistä kertaa todella luotettavalta työmyyrältä.

Loppykäyntien jälkeen talutin tamman talliin jossa hoidin sen huolellisesti. Bonnie mussutti päivämössöjään tyytyväisenä karsinassaan, ja heitti hohtavanvalkean päänsä välillä ylös katsellakseen tallin menoa. Puhdistin likaisen satulavyön sienellä ja puhdistin hopeanväriset kuolaimet taas kiilteleviksi. Nostin upouuden satulahuovan kuivumaan väärinpäin tamman satulan päälle. Pyyhin vielä Bonnien hiet pois kostealla harjalla ja heitin ruskearuudullisen sadeloimen tamman selkään. Lähdimme ulos tarhoille, jossa ponineiti hörähteli kavereilleen ahkerasti. Katselin sen touhuja tarhassa hetken, kunnes keräsin kamppeeni kasaan ja lähdin kirjoittamaan päiväkirjaan..

# 3, Sara ja Bonsku

[Sara]

11.9.11 - Practice is the way to success

Aurinko tirkisti pilvien takaa, kun talutin Bonnieta talliin. Sunnuntai aamuna tallissa oli niin hiljaista, että tamman kavioiden kopse kuului selkeästi tallin käytävällä kun saavuimme satulahuoneen kohdalle. Jätin Bonskun odottamaan hetkeksi käytävälle sidottuna, kun hain harjat ja sen aamuämpärin. Elli ei ollut vielä ehtinyt jakaa aamuruokia yksityisille, joten huomautin naiselle että antaisin ämpärin Bonnielle itse. Tallille ei ollut ilmestynyt ketään muita, joten tammakin pysyi rauhallisempana kuin ennen.
Otin esiin kumisuon ja pölyharjan, ja ryhdyin harjaamaan pölyistä ponineitiä käytävällä. Luulen että saisimme tänään pärjätä ilman Josefiinaa, sillä kello ei ollut vielä paljon mitään. Kertaisimme kuitenkin samankaltaista koulutreeniä kuin eilenkin, joten ehkä me selviytyisimme yhteistyöllä. Olin ensin ajatellut pitää Bonskulla aina sunnuntaina vapaapäivän, mutta se saisi sellaisen vasta ensiviikolla, sillä muuten eilen tehty työ menisi hukkaan, jos en jatkaisi harjoittelua vielä tänään. Tammalla on sitä paitsi vieläkin energiaa purettavana, koska sillä ei ole ratsastettu minua ennen kuin viimeksi joskus kun Clara vielä kävi.

Harjattuani Bonnien ja puhdistettuani sen kaviot, hain varusteet käytävälle. Ennen satulointia käärin ponin jalkoihin sen vaaleanpunaiset pintelit ja patjat. Kun ne olivat tarpeeksi tiukasti kaikissa jaloissa kiinni, asetin satulahuovan tamman selkään. Ja tietysti sen päälle romaanin ja koulusatulan. Bonnie ei enää yrittänytkään näykkiä, vaan katseli kiltisti kun kiristin vyötä mahdollisimman rauhallisesti ja vähitellen. Vaaleanpunaisen värinen satulahuopa, jota koristi kaunis vaaleanpunainen timanttivaakunalogo, sopi Bonnielle täydellisesti. Suitsin tamman sen hienoilla swarowski timantti nahkasuitsilla, ja varustin itseni nahkasaappailla ja Charles Owen Wellington kypärälläni. Vetäisin t-paitani päälle vaaleanpunaisen Kingsland hupparini. Nyt olimme valmiita lähtemään kentälle.

Bonnie hermostui hieman, kun saavuimme kentälle. Talutin sitä ensin maasta käsin muutaman kerran uralla, ja ohjasin sitten kaartoon. Harjoittelimme taas viimekertaista paikallaan seisomista, ja tällä kertaa tamma maltti seistä hiukan kauemmin kuin eilen. Siitä se sitten lähtee. Kiristin vyötä ja nousin selkään, sitten pyysin Bonia eteenpäin. Kävelimme uralla kymmenisen minuuttia reippaalla tahdilla. Poni katseli pari kertaa hermostuneena ympärilleen, ja olisi halunnut säikkyä vaikka mitä, mutta lauloin sille purkkapoppia muutaman minuutin ajan kunnes se kyllästyi kuuntelemaan laulujani ja alkoi rauhoittua.
Pehmeän ohjastuntuman saaminen tuntui hankalammalta kuin eilen. No, jos ilma olisi sattunut olemaan tuulinen, tästä hommasta ei olisi tullut mitään. Muistin pitää pohkeen lähellä, mutta minusta tuntui että käteni eivät toimineet niin kuin eilen. Päätin kuitenkin kärsivällisesti säädellä käsiäni, ja vähitellen tehtävä alkoi toimia. Päästin pääty-ympyröillä sisäohjasta millin, ja tuin paremmin ulko-ohjalla ja pohkeilla, niin Bonnie jopa taipui. Pitkillä sivuilla rentoutin käsiä enemmän ja päästin aina välillä ohjasta hieman ja vahvistin pohjetta, niin tamma alkoi taittaa kaulaansa ja kulkemaan erittäin nätin näköisesti. Kun homma oli kerrattu molempiin suuntiin, aloitin työskentelyn ravissa.

Muistelin Josefiinan sanoja eilisestä, ja niin sain temponvaihtelut toimimaan. Bonnie oli nyt kuuliainen ja erittäin miellyttävä ratsastaa. Aloin itsekin uskoa jo, että osaan ratsastaa tätä ponia. Harjoittelimme kentän keskellä kahdeksikkoa jossa minun pitäisi yrittää saada tamma taipumaan. Ensin emme saaneet yhtään mitään aikaiseksi, hyvä asia oli ainoastaan tempo. Sitten paransimme hieman, Bonnie taipui jo kaulasta, muttei etujaloistaan. Tajusin vähän ajan päästä että ulkopohkeeni oli ehkä liian pehmeästi ponin kylkeä vasten, joten vahvistin volttiosassa ulkopohjetta ja suoristamisessa vahvistin myös sisäpohkeen. Näin saimme ratkaistua tämänkin ongelman.
Suunnanvaihdoksia harjoittelimme harjoitusravissa. Pääpainotuksena oli kokorataleikkaa. Tamman upeissa askeleissa oli kyllä jotain ärsyttävää: niissä oli erittäin vaikea istua. Isot ja liitelevät liikkeet olivat oikeasti hankalia, jos ei ollut täysin rento. Se vaati minulta pitkää harjoittelua, ennen kuin pystyisin oikeasti istua niissä kuin kouluratsastaja.

Laukkatehtävänä käytin kaarevaa uraa pitkillä sivuilla. Bonnien taivuttaminen oli taas hankalaa ensimmäisillä yrityksillä. Se ei tuntunut rennolta, vaikka laukannostot olivat taivaallisia. Siispä päätin tehdä pääty-ympyrät lyhyille sivuille, jos se vaikka auttaisi edes vähän. Ja kyllä se vähän helpotti asiaa, tamma oli vähän rennompi. Tiesin nyt, että seuraavissa koulutreeneissä voisimme harjoitella tätä ravissa ja laukassa. Toinen suunta oli hieman parempi, muttei lähelläkään täydellistä.
Loppuverryttelyt eivät olleet sen kummoisemmat. Rentoa laukkaa pitkillä sivuilla, ja lopuksi keventelyä puolipitkin ohjin. Lähdimme maastopolulle kävelemään loppukäynnit, ja törmäsimme Jossuun matkalla tielle:
- Moi Sara! Mites koulutreenit meni?, tallin omistajatar uteli.
- Hmm.. No, ihan hyvin kai. Tai no, Bonnie oli hieno, ja kyllä se yhteinen kieli lopuksi löytyi.
- No hyvä. Ja by the way, aika upeat kuteet tammalla..!
- Mähän oon sanonut että oon varusteratsastaja!, virnistin Josefiinalle.

# 4, Sara ja Bonsku

[Sara]

18.9.11 - Challenging but succesful

Kauniina syyspäivänä päätin suunnata Bonnien kanssa kentälle päin, mihin olin asetellut muutamia puomeja tämän päivän treenausta varten. Talutin energisen mutta omalla tavallaan rauhallisen ponitamman kentän keskelle, turpa päin tallia. Kiristin vyötä ja lyhensin jalustimia parilla reiällä, ja silmänräpäyksessä istuin satulassa. Harjoittelimme jälleen paikallaan seisomista ja vaikkei aika tällä kertaa pidentynyt sekunnillakaan, olin silti tyytyväinen tamman pieneen kärsivällisyyden näytteeseen.

Kymmenen minuutin reippaan kävelemisen jälkeen hain Bonnien ja itseni välille tuntumaa keskiympyrällä. Yritin rentouttaa alavartaloani, sillä rentoutuminen oli tänään hieman haastavampaa minulle ja sitä kautta myös ponilleni. Tein todella paljon tempon vaihteluita käynnin sisällä ja myötäsin millin sisäohjasta, niin huomasin pian että aloimme molemmat rentoutua ja Bonnie alkoi hakea tuntumaa suuhunsa. Molempiin suuntiin onnistumisen jälkeen taputin työmyyrää ja siirsin sen raviin.
Tammalla oli tapana pistää kaasu päälle liiankin voimakkaasti, ennen kuin sain sen kunnolla kuuntelemaan pidätteet ja hidastamaan tempoaan. Muistutin itseäni jatkuvasti käsien rentouttamisesta, mikä sekin vaati tänään tarkkaavaisuutta. Kymmenen minuutin päästä olimme saavuttaneet tavoitteen yhteistyöllä jopa molempiin suuntiin, joten pyysin Bonnielta pitkillä sivuilla rentoa laukkaa ja siirsin sen sitten käyntiin.

Sillä aikaa kun ponini venytteli kaulaansa ja tarpoi menemään energistä ja liidokasta käyntiään uralla, minä mietin seuraavaa haastettamme. Tarkoituksena olisi tulla pitkän sivun uran sisäpuolella oleva linja, mikä sisälsi kolme puomia, kaikki noin neljän askeleen väleissä. Ajattelin tarkkaan ne kohdat jossa pidättäisin ja ne jossa myötäisin. Meidän pitäisi myös pysähtyä aidalle linjan päätteeksi.
Bonnie siirtyi raviin kuin ajatuksen voimalla. Teimme lyhyelle sivulle vielä pääty-ympyrän ennen kuin ohjasin sen linjalle. Tamma ei meinannut kuunnella pidätteitä kunnes huomasin että pohkeeni ei ollut tarpeeksi hyvin kiinni sen aikana. Tämän ongelman selvitettyäni Bonnie kulki jo paljon paremmin, vaikka ei aina mahtunutkaan väleihin. Ravin voimakkuutta säädettyäni sen liikkeet olivat varmasti upean näköiset, tunsin ne jo satulasta asti. Pidimme pienen tauon tästä tehtävästä ja teimme keskiympyrällä laukassa temponvaihteluita. Puomien jälkeen Bonnie tuntui paljon mukavammalta ympyrällä, vaikka taivuttaminen oli aluksi oma haasteensa. Palasimme puomitehtävään hetken päästä, tällä kertaa laukassa.

Tajusin että tämän herkän ponini pidättäminen oli vaikeampaa kuin kuvittelinkaan. Se pisti kaasut päälle suoralla, ja linjan lopussa pysähtyminen tuntui mahdottomuudelta. Minun oli tehtävä iso laukkaympyrä ennen puomeja, muuten en saanut Bonnia pidätteille ollenkaan. Kaiken lisäksi, pidätteiden oli oltava tarkasti tehtyjä, eikä suusta saanut repiä hiukkasenkaan verran. Tätä olisi harjoiteltava, mutta kyllä me siihen vielä pystyisimme. Harjoitus tekee mestarin, joka asiassa.

Päätin lopettaa varsinaisen työnteon, kun suorituksemme laukassa oli ollut vähänkään lähellä hyvää. Bonnie ravaili rennosti uraa pitkin, kun keventelin selässä ja annoin tammalle puolipitkää ohjaa. Se oli tuntunut tänään hieman haastavammalta, mutta kuitenkin luotettavalta ja varmalta. Meistä oli muodostumassa mainio parivaljakko.
Käveltyämme viisitoista minuuttia uraa pitkin, nousin pois satulasta ja nostin jalustimet ylös. Taputin Bonnieta sekä löysäsin vyötä, ja sitten lähdimme talliin. Sunnuntai päivä oli Seppeleessä peruskiireistä aikaa, käytävillä kävi jonkinlainen hulina, suurimmalta osin hoitajien aiheuttamaa.

Riisuin ponitamman varusteet ja asettelin paikoilleen satulahuoneeseen. Kävin Bonskun läpi pehmeällä harjalla ja tarkistin sen kaviot ja kengät. Bonnie katseli uteliaana kun hävisin rehuhuoneeseen, ja palasin ruoka ämpärin kanssa takaisin. Se hörisi minulle kun huomasi kirkkaanväriset porkkanat, näkkileivän palaset ja kauran sen vaaleanpunaisessa ämpärissä. Tamma mussuti mössöjään reippaasti ja nuoleskeli kuppinsa puhtaaksi. Palasin karsinaan hetken päästä viemään Bonnieta ulkoilmaan. Päätin olla heittämättä sadeloimea sen selkään, iltatallin tekijä saisi pistää sen päälle jos yöstä olisi sittenkin tulossa sateinen. Silitin nätin tamman kaulaa ja asetin riimun päähän, ja pian hävisimme tarhoille päin. Katselin hetken kun Bonnie ravaili muiden ponien kanssa tarhassaan, kunnes palasin talliin kirjoittamaan vaaleanpunakantiseen päiväkirjaan haasteellisesta mutta onnistuneesta ratsastuksesta.

#5 by Sara + Bonnie

[Sara]

28.9.11 - Is she a jumping machine?

Josefiina rakensi keskiympyrälle pari 40 sentin pystyä, kun aloitin verryttelemisen hiljaisessa maneesissa. Bonnie yritti kiihdytellä vauhtiaan kun kuuli puomien kolahtamisen, mutta sain sen onneksi hallintaan vatsalihasten ja puolipidätteiden ansiosta. Teimme päätyihin ympyröitä joita pienensin hitusen joka kerralla. Tamma pärski tyytyväisenä nähdessään esteet odottamassa hyppääjäänsä. Jossu avusti vielä etujalkojen taivuttamisen kanssa:
- Muista selkeät ulkoavut, ei niin paljon sisäohjaa. Vahvista enemmän ulkopohjetta ja jätä sisäpohje rauhaan.

Poni alkoi pikkuhiljaa totella apujani kun ne olivat selkeämmät. Josefiina laski keskiympyrän esteitä puomeiksi, ja ratsastin Bonskun ympyrälle jossa tarkoitus olisi nostaa laukka ja ratsastaa rauhallisesti puomien yli. Puolipidätteellä ja rauhallisilla pohkeilla sain aikaiseksi hienon noston, mutta laukka lähti kuitenkin liian vauhdikkaasti liikkeelle.
- Pohje kiinni mutta hiljaa kun teet pidätteen. Joka kolmannella askeleella pidätät. Istu hiljaa satulassa ja pidä hartiat takana. Hyvä Sara, nyt sujuu jo paremmin!, tallinomistajatar neuvoi.
Jatkoimme samaa tehtävää jonkun aikaa, kunnes pääsin Bonnien kanssa rauhallisesti molempien puomien yli pari kertaa. Jossu pyysi meitä kävelemään hetken ja toistamaan saman toiseen suuntaan.
Nyt Bonnie oli malttamattomampi, ja laukannostosta tuli hätäisempi kuin edelliseen kierrokseen.
- Nyt se ennakoi, ota ravia pari kierrosta ja koita sitten uudestaan. , Josefiina sanoi.
Työskentelyn jälkeen saimme jotenkin nostettua laukan hienosti, ja sama prosessi kuin edellisessä kierroksessa alkoi. Tamma työsti minua viisi minuuttia puomien kanssa, mutta lopulta työstä tuli jotain aikaiseksi.

Aloitimme esteiden kanssa. Bonnie hyppäsi kyllä heti, muttei malttanut rauhoittua millään. Se olisi mielellään hypellyt metrin radan ja laukannut tuhatta ja sataa ympäri maneesia, mutta sen ilonpilaajat eli omistajat, päättivät tehdä toisin. Ihme kyllä, tähän vaivaan tepsi yksi Jossun mahti ideoista: nimittäin esteiden korotus! Työskentelin tammani kanssa laukassa pääty-ympyrällä, kun Josefiina nosti puomeja seitsemään kymppiin. Bonnie hörähti mielissään ja hyppäsi pystyt mahtavasti. En pystyisi ikinä kuvailemaan sitä fiilistä, kun taivaallinen esteponi ponnisti mahtavaan liitoonsa. Ihan niin kuin olisin lentänyt itsekin. Jossu oli erittäin mielissään tähän työskentelyyn ja pyysi meitä ravailemaan hetken uralla, kun tämä rakentaisi muutaman esteen rataa.

- Eli tulette vasemmassa kierroksessa sinivalkoisen pystyn, käännät oikealle, ja sitten pitkällä sivulla toi kahden esteen linja, eli okseri ja pysty.

Nostin ravin kautta laukan ja istuin rennosti satulaan. Melkein huomaamattani olinkin jo ohjannut Bonnien ensimmäiselle esteelle ja painanut sisäpohkeeni kiinni laukanvaihtoon. Josefiinalta kuulin vaan sanat ’oikein hieno!’. Ponitamma vastusteli oikealle kääntymistä mutta kunnollisilla ulkoavuilla sekin onnistui. Se katsoi innostuneena okseria ja hyppäsi jättimäisen loikan johon oli erittäin vaikea tulla mukaan. Pysyin kuitenkin kyydissä, ja jatkoimme viimeiselle esteelle. Sinne poni teki mahtavan hypyn, jonka jälkeen siirsin raviin ja keventelin kuunnellessani Jossun kehuja.
Hyppäsimme 80 sentin okseria ja 70 sentin sarjaa kunnes valmentajamme oli täysin tyytyväinen tämän päiväiseen tuntiin. Jatkoin keventelyä uralla kun Josefiina lähti laittamaan kuntoon omaa huippuratsuaan, Brisiä. Hetken uralla reippaan tarpomisen jälkeen ratsastin ponini tallin pihaan jossa hevosia vietiin sisään, ulos, maneesiin, kentälle, maastoon, ja vaikka minne. Uudet hoitajat olivat tosiaan tuoneet valoa ja väriä tavalliseen arkeen. Kiva kun entinen hoitsuni Aksu oli myös saanut uuden ja kivan hoitajan.

Talliin saapuessamme Bonnie katseli hälinää ihmeissään, kuten se aina teki. Riisuttuani ponin varusteet kävin laittamassa ne paikoilleen ja toppaamassa itseni kingslandin liivillä. Bonsku taas sai selkäänsä kevyesti topatun vaaleanpunaisen loimen, vaikka se olisikin tänään viettämässä yönsä tallin lämmössä. Kiinnitin siihen vielä kaulakappaleen, sillä tamma oli hikoillut tänään melkoisen paljon. Rapsuttelin työmyyrääni otsasta ja syötin sille vielä yhden porkkanan, ennen kuin vein ruokakulhon paikoilleen ja hävisin hoitajahuoneen puolelle kirjoittelemaan estevalkasta Bonnien päiväkirjaan.

# 6 by Sara ja Bonsku

[Anne]

1.10. Maastotunti




Spessu Saralle!

[Sara]

Kiitos Anne ihanan syksyisestä piirroksesta ! :)

1.10.11 - When you press this button, she's got the speed mode on..

Ponnistin Bonnien selkään kiristettyäni sen vyön sopivaksi. Ilma olisi täydellinen maastoiluun, aurinko tirkisti nurkan takaa ja lämmitti tuulta sopivasti. Pidin kuitenkin toppaliivin päälläni, sillä metsässä puiden oksat sulkisivat valon tiehensä. Ponitammani odotteli innoissaan lähtöä, kuten muutkin ratsut pihalla. Anne pyysi minua jättämään raipan pois, ja tajusin itsekin että olin ottanut sen turhaan mukaan.
Tämä olisi minun ja uuden ponini ensimmäinen kunnon maasto. Olin kuitenkin tutustunut tammaan jo sen verran, että tunnistaisin varmasti ajoissa sen pienet kohtaukset jos niitä eteen tulisi. Tämä olisi hyvää harjoitusta minulle ja ponille itsellekin.
Maastoon oli lähdössä suurin osa melko uusia kasvoja. Hermoheikki Lailan, Alman, Pellan, ja Reinon selässä istuivat minulle aivan uudet hoitajat. Mutta mukaan oli mahtunut myös pikku Pampu ja Loviisa, jotka olivat minulle jo ennestään tuttu ratsukko.

Anne kertoi meille järjestyksen, jonka mukaan Bonnie kulkisi Alman perässä jonon ensimmäisinä. Kun kaikki olivat löytäneet omat paikkansa jonosta, päätimme lähteä liikkeelle. Riinan selässä ratsastava Anne ohjeisti paria ratsastajaa hevostensa kanssa. Lähdimme pikkuhiljaa reippaassa käynnissä kohti kuusimetsää jossa aurinko piiloutui miltei saman tien. Maaston tarkoituksena oli avata hevosten lihakset, joten käynti piti olla pitkää ja pohkeita piti antaa takajalkojen tahdissa. Bonnie oli sen verran herkkä, että se reagoi pienillekin pohjeavuille todella nopeasti.
Tamma katseli innoissaan metsän ihmeitä ja pärskähteli muiden ratsujen mukana. Poni meinasi kyllä välillä lähteä mukaan Lailan säpsähtelyihin, mutta saimme onneksi Danielin kanssa pidettyä hevoset allamme.

Oli aika pyytää hevoset reippaaseen raviin. Alman lähdettyä ravaamaan Bonnie halusi itsekin heti kiihdyttää tahtia, mutta halusin nostaa ravin itse. Odotin kunnes se jaksoi odottaa ja siirsin sitten raviin. Näin lähdimme kaikki pikkuhiljaa liikkeelle reippaaseen tahtiin. Tarkoituksena oli kuitenkin saada hevonen myös hallintaan, joten Bonsku tarvitsi paljon pieniä pidätteitä ja myötäilyjä. Kun homma alkoi kulkemaan tasaisesti, oli minun helpompi keventää tamman pehmeissä askeleissa, kuin pitkissä ja töksähtävissä.
Peltoa kiertävällä tiellä siirsimme hevoset käyntiin. Bonnie ei olisi millään halunnut lopettaa kovaa vauhtiansa, mutta se tyytyi kuitenkin kävelemään muiden mukana. Tamma ihmetteli meitä ohittavaa autoa ja meinasi juosta eteen, mutta taistelun jälkeen sain sen lopulta pidettyä tien sivussa. Lailakin oli kohtauksen partailla, mutta kun annoimme hevosille ohjaa, ne saivat silmäillä tilannetta rauhassa. Tämäkin probleema selvitetty.

Siirryimme pian polulle joka johti meidät laukkasuoralle. Otin ohjat käteen ja painoin kantapääni syvälle alas. Bonsku tajusi, että pian saisi mennä kovaa. Se nosti laukan ihmeen rauhallisesti ja jatkoi kyllä vahvasti eteenpäin. Pysyttelimme Alman perässä ja pääsimme lopulta suoran loppuun ilman mitään ongelmia. Anne pyysi meitä jatkamaan ravissa metsän läpi. Saavuimme pian taas tielle. Bonnie ei ihme kyllä pelästynyt haukkuvaa koiraa erään talon pihassa. Sen sijaan Pampulan ja Lailan ratsastajilla oli työtä selässä pysymisen kanssa. Tämäkin ongelma ohitettiin kun koira ja hevoset rauhoittuivat vähitellen.
Ravailimme ennen kesannolle saapumista. Anne ilmoitti, että hubertuskisat pidettäisiin täällä parin viikon päästä. Pelto oli tosi tasainen, varmaankin ratsastuksen jäljiltä, mutta se olisi oiva paikka kiitolaukoille. Minun ja Danielin oli määrä lähteä ensimmäisenä rinnakkain. Bonnie oli jo matkan myötä tottunut laukannostoihin, eikä ennakoinut liikaa. Hevosemme menivät kokoeroa huomioimatta melko lailla samaa tahtia.

Ravasimme loppumatkan ennen tallille saapumista. Olimme Bonskun kanssa molemmat nälkäisiä ja hikisiä, joten ponin pesu taitaisi olla nyt ajankohtaista. Nautinnollinen lenkki meille, jossa kummankin luottamus toisiinsa nousi varmasti tason ylöspäin.

# 7 by Sara + Bonnie

[Sara]

5.10 - ..Oh and this button has the hard working mode..

Olimme Bonnien kanssa maneesissa neljän muun ratsukon kanssa. Koulutunti oli alkamaisillaan, ja tamma käveli reippaasti astellen uraa pitkin pää uljaasti pystyssä. Mukana olivat tutut Fiia ja Elmo, sekä Sastu ja Rensu. Uusia hoitajapaikan saaneita oli myös, Daniel Myntillä ja Jaana Epulla. Pikkulinnut olivat laulaneet korvaani että tunnin teemana olisi avotaivutus, joten odotin mielenkiinnolla mitä minun ja Bonatsoni työskentelystä tulisi. Ainakin tamma vaikutti virkeältä kuten aina, joten sillä olisi taas energiaa purettavana työskentelyyn.

Anne astui sisään maneesiin ja pyysi meitä aloittamaan itsenäisen verryyttelyn. Keräsin ohjat käsiin, suoristin ranteeni, pistin nyrkit pystyyn, ja aloitin työskentelyn. Tarkoituksena oli tehdä omaan tahtiin ympyröitä ja siirtymisiä. Aloitimme ponineidin kanssa pääty-ympyrältä jossa taivuttelin Bonnieta parhaani mukaan. Minun oli tarkoitus pienentää ympyrää aina vähitellen, mutta jotenkin Bonsku ei kulkenut niin kuin pitäisi. Tajusin että oli keskityttävä ärsyttävään sisäkäteeni jonka Anne tunnin aikana vielä takuulla huomaisi. Minulla oli tapana kohdistaa tuntumaa enemmän sisäkäteen josta Bonnie tuskin piti. Päätin ryhdistäytyä ja homma alkoi pikkuhiljaa sujua paremmin. Lähdimme ravaamaan uraa pitkin josta siirryimme toiseen päätyyn, taas ympyrälle. Tein saman taivutustehtävän ravissa joka meni huomattavasti paremmin kuin käynnissä.

Taivutuksien jälkeen oli vielä hetki aikaa verrytellä ennen avotaivutus rääkin alkua, joten teimme käynti-ravi siirtymisiä uralla. Pehmeillä käden avuilla Bonnie kuunteli hienosti, vaikka raviin siirtymiset olivatkin aluksi erittäin huonon oloisia, ja varmasti sen näköisiäkin. Vähitellen tamma aloitti peräänannossa kulkemisen, miltei vapaaehtoisesti, kun annoin sille ohjaa ja pohjetta sen tarpeiden mukaan.
”Bonniehan on selvästi saanut eloa ja uutta ilmettä kun olet sillä aloittanut, Sara. Tamman liikkeetkin on vahvistunut sen myötä upean näköisiksi”, Anne huomautti. Tallin omistajatar oli kyllä mielestäni oikeassa, olihan Bonniesta tullut entistä upeampi.

”Valmistellaan laukannosto! Isoa laukkaa kevyessä istunnassa! Avataan hevosten lavat oikein kunnolla. Avotaivutuksessa kun sitten päästään heppoja kokoamaan.”, Anne kuulutti meille. Puolipidätteellä ja pehmeillä pohkeilla tammani nosti hienosti laukan käynnistä. Nousin kevyeen istuntaan kun olin saanut sen hallintaan istuessani satulassa. Painoin kantapääni alas ja pidin pohkeeni lähellä Bonnien kylkiä. Pidin kädet tarpeeksi hiljaa alhaalla vaikka yritinkin kantaa ne parhaani mukaan. Bee liikkui upeassa, isossa laukassa uraa pitkin. Ja pian Anne pyysikin meitä vaihtamaan suunnan. Laukka vaihtui meillä ravin kautta ja sain jälleen Bonnien työskentelemään isossa laukassa ympäri maneesin. Anne hymyili meitä katsellessa, mikä oli näköjään hyvä merkki.

Oli aika siirtyä käyntiin ja antaa hevosten tasoittaa hengityksensä hetkeksi.
”Aloitetaan avojen tekeminen käynnissä. Tehdään alkuun voltteja, joilla tarkistetaan, että hevonen taipuu ja on sisäpohkeen ja ulko-ohjan välissä. Jos tuntuu, voltit voi ratsastaa sisäohja aivan löysänä, niin näkee miten hyvin hevonen on avuilla.”, Anne selitti. Aloitimme saman tien tämän tehtävän. Sisäkädestäni huomauttaminen alkoi saman tien, minkä olin jo aikaisemmin arvannutkin. Huomauttaminen kuitenkin auttoi, sillä hiomisella Bonnie siirtyi ’ei keskittyneestä’ keskittyneeseen ratsuun. Annen mukaan se seurasi sisäkättäni, kun pidin sen rentona. Ulkoavut ja rento sisäohja pitivät siis ponini voltilla.

Kun aloitimme itse avotaivutukset, huomasin että meille helpointa oli kulmasta asettaminen sisään, ja sieltä uralle ja taivutukseen. Työskentelymme ei kuitenkaan ollut vielä parasta mahdollista sillä Bonnie taisi vaatia voimakkaat ulkoavut minulta, jotta se irrottautuisi kunnolla uralta etujaloillaan. Anne huomautti keskellä satulaa istumisesta, ja kun jaoin istuntani molemmille puolille satulaa, Bee oli itsekin hieman tasapainoisempi eikä vääntynyt ihan miten sattuu kun yritin saada sen pois uralta. Olin tyytyväinen, sillä saimme edes jonkinnäköiset avot saavutettua ennen raviin siirtymistä.

Eli tehtävänä oli nyt tehdä avotaivutusta harjoitusravissa. Anne antoi meidän itse valita paikan jossa taivuttaisimme. Oli kuitenkin välillä suoristettava ja tehtävä voltti. Valitsin paikaksi pitkät sivut, sillä koin ne itse miellyttävimmiksi meille. Voltit tein aina molemmilla lyhyillä sivuilla. Anne sanoikin että meillä sujuu paljon paremmin ravissa, ja olin täysin samaa mieltä. Tuntui siltä että me molemmat, Bonnie ja minä, nautimme yhteistyöstä kun se oikeasti sujuu. Minun oli kuitenkin keskityttävä sisäkäteen koko ajan, ettei se vaan ohjaisi tammaa väärään suuntaan.

Jatkoimme samaa tehtävää vasemmassa kierroksessa, joka sujui meiltä taas samaan tahtiin kuin edellisessä suunnassakin. Kun Annekin oli erittäin tyytyväinen minun ja Bonnien työntekoon, saimme siirtää käyntiin ja nostaa siitä laukan loppuverkkoja varten. Bee pärski tyytyväisenä kun se laukkasi pehmeällä kuolaintuntumalla pääty-ympyrät ja lopuksi uraa pitkin. Ravailimme hetken pitkillä ohjilla kunnes siirsimme koko porukka käyntiin ja kiitimme hevosiamme. Anne tuli luoksemme ja auttoi minua laittamaan Bonskulle sen pinkin fleeceviltin päälle. Opettajamme kehui tämänpäiväistä työskentelyä ja taputti tammaa tyytyväisenä.
Onnistumisista tulee aina hyvä olo.

# 8 by Sara + Miss Bee

[Sara]

Eli Bonnien kanssa siis kilpailut 3.11 (Anne ja Jossu, check pm) :)

10. Lokakuuta 2011

Astuimme sisään esteillä täytettyyn maneesiin, missä Josefiina viimeisteli vielä okseria asettamalla aaltoesteen sen alle. Huomasin esteitä katsellessani että valmennuksen teema olisi erikoisesteet. Bonnie oli tietysti ihmeissään ja kulki uraa pitkin katsellen sateenkaari estettä epäilevästi. Tänään saataisiin nähdä, mitkä esteet olisivat sille ongelmana. Olin jostain kummasta mielijohteesta käynyt ilmoittamassa itseni ja Bonskun kilpailuihin jossa olisi tarkoituksena hypätä 70 sentin rata. Jos tamma olisi hyvällä päällä, voittaisimme kaikki. Mutta jos se sattuisi hermoilemaan liikaa, olisi luvassa painajainen. Ajattelematta sitä liikaa, keräilin ohjia tuntumalle sillä Jossu pyysi minua verryttelemään ponini itsenäisesti.

Aloitin ottamalla puolipidätteet läpi ravissa, ja kokeilemaan Bonnien jarrut ja kaasut läpi. Tunsin sen hermostuneisuuden kun kiersimme esteitä ympyröillä. Poni jaksoi kuitenkin kuunnella eikä keskittynyt liikaa muuhun maailmaan. Yritin pitää Been huomion jatkuvasti työskentelyssä. Josefiina oli sanonut, että sille oli hyvä keksiä kokoajan tekemistä, jottei se hermoilisi liikaa. Teimme paljon voltteja kevyessä ravissa molempiin kierroksiin kunnes Jossu sanoi että voisin laukata vielä ennen hyppyjä. Siirsin Bonnien käyntiin ja valmistelin noston joka onnistui upeasti. Pienellä hypähdyksellä tamma siirtyi laukkaan jossa työskentelin ensin tiukasti kiinni satulassa. Kun sain ponin koottua, siirsin itseni kevyeen istuntaan ja pyysin Beeltä hieman isompaa laukkaa. Suoritettuamme saman toiseenkin kierrokseen, oli aika siirtää Bonnie käyntiin ja antaa puheenvuoro Josefiinalle:
”Hyvää työtä tähän asti. Anne onkin jo varmaan muistuttanut suo sisäkädestä, keskity siihen aina ympyrällä. Siten saatte paljon miellyttävämmän näköisen yhteistyön.”
”Nyt voisitte tulla tuon kahden pystyn linjan pitkällä sivulla, oikeassa kierroksessa. Väliin pitäisi mennä kahdeksan askelta, joten yritä saada se mahtumaan.”

Nostin laukan lyhyellä sivulla ja tein pääty-ympyrän ennen linjalle ratsastamista. Sisäkäsi oli nyt rennosti paikoillaan minkä Bonniekin huomasi. Sitten siirryimme linjalle:
”Pohje lähellä Sara. Hyvä hyppy tuli! Nyt ota pidätteet, vielä pidätä. Ja nyt käsi joustaa.”, Jossu ohjeisti.
”Muuten ihan hyvä, mutta viimesessä hypyssä mukaan Sara. Olit jäljessä kuin juna. Koita saada se kahdeksan askeleen väli, pidätteet kunnolla läpi. Uudestaan vielä.”

Toinen kerta sujui paremmin. Pidätteet olivat tärkeitä kahden esteen välissä joten niitä sai tehdä ihan äärettömän määrän. Pääsin mukaan toiseen hyppyyn sillä sain tamman mahtumaan kahdeksalla askeleella, eli Josefiina oli tyytyväinen. Oli aika siirtyä seuraavaan tehtävään:
”Hyvä. Ja nyt ratsastat toiselta pitkältä sivulta oikeassa kierroksessa sen sateenkaariokserin. Sen päällä pitäis vaihtua laukka koska lähdet sen jälkeen vasempaan kierrokseen, siitä heti perään sen äskeisen linjan eka pysty, mutta nyt toiseen suuntaan. Voit aloittaa.”

Bonnie epäröi sateenkaarelle tullessa mutta hyppäsi kuitenkin lennokkaasti yli. Jossu neuvoi pitämään sen pään ylhäällä, ettei se ehdi turhaan kytätä. Laukka onneksi vaihtui ja pääsimme onnistuneesti yli. Josefiina nosti linjan pystyjä ja sateenkaariokseria, ja pyysi meitä tulemaan nämä 70 senttisinä.
”Eli ensin se linja, sitten siitä perään toi äskeinen tehtävä.”
Linjalla muistin pohkeet ja pidätteet, Jossu tosin huomautti että pohkeiden pitää olla kunnolla mukana hypyissä. Sateenkaari meni tällä kertaa hyvin ja niin meni viimeinen estekin. Josefiina oli todella tyytyväinen Bonnieen ja minuun, joten saimme ravailla hetken aikaa ennen varsinaista rataa.

Jossu oli kehitellyt kuuden esteen radan mikä vaikutti melko helpolta minulle, ehkä vähän haastavalta meidän yhteistyön tasolle. Se oli kuitenkin valmentajani mielestä sopiva meille. Bonnie pysyi keskittyneenä radalla eikä kytännyt mitään erikoisesteistä. Se vaan selvästi halusi hypätä. Esteet olivat 70 – 80 sentin väliltä joten kisoja ajatellen meillä menisi varmasti ihan kivasti siellä. Hyppäsimme radan pari kertaa sillä Josefiina halusi käteni joustavaksi ennen estettä. Lopuksi kokeilimme 90 senttisiä esteitä muutaman esteen radalla. Olin äärimmäisen tyytyväinen Bonskuun joten loppuravien jälkeen heitin tälle fleeceviltin selkään ja kävelin sen kanssa maneesissa ennen talliin palaamista.

Saimme paljon kehuja tämän päivän hypyistä. Tytöt osasivat kyllä olla kannustavia..! ”Te voitatte kaikki ihan varmasti!” jutut saivat minut hieman itsevarmemmalle fiilikselle. Mutta olihan tässä silti vielä aikaa treenata, nehän olisivat vasta kolmas marraskuuta. Pitäisi vaan toivoa, että kaikki menisi hyvin.

# 9 by Sara + Miss Bee

[Anne]

Koulutunnilla 2.11.2011



Spessu Saralle ja söpistys Bonnielle!

[Sara]

26. Lokakuuta & 2. Marraskuuta 2011

Annen estetunti oli alkamaisillaan, joten aloitimme verryttelyn. Tällä kertaa tehtävänä oli venytellä ennen hyppyjä. Bonnie kulki reippaasti uralla pitkin ohjin, kun irrotin jalkani jalustimista ja pyörittelin nilkkoja Annen selittäessä asian merkitystä. Tämä pitäisi kuulemma opetella rutiiniksi ennen estetunteja, opettajamme selitti. No, enhän haluaisi olla kankea mummeli vanhempana, joten ei se pahempikaan juttu voisi olla.
Kun kädet, hartiat, nilkat, ja polvet oltiin venytelty, oli aika siirtyä ratsastamiseen. Siirsin Bonnien raviin ja ohjasin taas uran sisäpuolelle.
- Kaksi ylhäällä, yksi alhaalla kevennyksiä!, Anne selitti.
Tammani aloitti pään viskailun taivaaseen, sillä se huomasi heikon rytmini ja epävarmuutta. Yritin ryhdistäytyä, sillä Annekin neuvoi rentoutumaan jotta ponin olisi mukavampi työskennellä kanssani. Kun olin taistellut ylävartaloni kanssa hetken aikaa, oikea istunta ja tahti alkoi vähitellen löytyä. Bonnien huomattuaan eron, se alkoi rentoutua eikä enää kulkenut lapa edellä.

Vaihdettuamme suunnan keventelimme normaalisti kunnes Anne pyysi meitä jälleen vaihtamaan tahtia. Tällä kertaa kaksi alas, yksi ylös keventelyä. Bonsku alkoi lämmetä ja kulki erittäin hienosti allani. Löysin tahdin helpommin rentouduin liikkeeseen täysin.
- Kerätkää ohjat täysin, ja nostakaa laukka. Kevyessä istunnassa etenette, niin että saadaan ponien lavat irtonaisiksi.
Puolipidätteillä ja selkeillä pohjeavuilla Bonnie nosti ison ja sujuvan laukan. Siirsin painon jaloille kevyessä istunnassa ja pidin huolen ettei käteni nousisi liikaa. Kun Anne oli tyytyväinen, saimme siirtää ponimme käyntiin tehtävän selostuksen ajaksi.
- Meillä on tällainen S:n muotoinen ura. Keskellä tehdään laukanvaihto ja molemmissa päissä on 60-senttiset esteet. Laukanvaihtoalueen merkkaan puomeilla. Ensin tehdään ravin kautta, katsotaan, että saatte avut hyvin siirtymissä läpi. Noin neljä raviaskelta, ja sitten uusi laukka.

Lähdimme Bonnien kanssa kolmantena suorittamaan tehtävää. Se nosti hienosti laukan mutta kuumeni ensimmäisen esteen jälkeen melkoisesti. Oli erittäin haastavaa saada se siirtymään raviin, mutta onnistuin kuitenkin saamaan parin töksähtävän raviaskeleen puomien väliin. Uusi laukka nousi taas hienosti ja pääsimme toisen esteen yli ongelmitta. Anne käski rentouttaa reidet ravisiirtymisen jotta ravisiirtyminen olisi parempi.

Suorituksemme parani kohti loppua. Saimme erityiset kehut viimeisestä tehtävästä, jossa ura toiselle esteelle oli loivempi ja laukan oli vaihduttava kahden esteen välissä, laukassa. Mahtava ponitamma pärski tyytyväisenä tunnin lopussa kun keventelimme uran sisäpuolella. Heitin sen selkään enkkuviltin ja köpöttelin vielä loppukäynnit ennen tavallisia tallin iltarutiineja.

-------------------------------------------

Uhkasin tunkea Bonnien selkään tuhat kiloisen toppaloimen, sillä joutuisimme tänään jäätymään ulkona. Olin tottunut ratsastamaan syksyt maneesissa joten vierastin vielä kentän tuulta ja erilaista pohjaa. Siellä on tullut vietettyä vain alkusyksyt ja kuumat kesäpäivät, joten puin itselleni toppaliivin ja lähdin kankeana kävelemään muiden kanssa kohti valaistua kenttää joka sijaitsi aivan tallin vieressä. Tunnin teemana olisi sulkutaivutukset joten Anne oli varmasti valmistanut meille hiostuttavan rääkin.
Kun ohjat oli aika kerätä käteen, päätin rentoutua istunnallani saman tien, jottei tulisi ongelmia ponini pään viskomisen kanssa. Annen mielestä Bonnie oli tänään tasapainoinen ja sen käynti kulki sopivassa tahdissa. Jatkoimme samaan tahtiin uralla kunnes aloitimme tekemään ympyröitä, hevoset ylitaivutettuina ilman ulko-ohjan tukea. Asia ei ollut hirveän tuttu minulle, joskus olin toisen opettajan tunnilla käyttänyt tätä tapaa.

Anne sai homman kuulostamaan erittäin helpolta, verrattuna siihen mitä haasteita se oikeasti toi tullessaan. Bonnie pienensi ympyräänsä ilman ulko-ohjaa, joten yritin saada sitä sisäpohkeen ja istunnan kanssa ulospäin. Muutaman ympyrän tehtyämme, Anne pyysi meitä siirtämään hevoset raviin ja muistutti minua pienistä rauhallisista kevennyksistä. En saisi keventää vauhtia, vaan pysyä lähellä hevosta.
Suunnan vaihdoksen jälkeen oli tehtävänä edetä harjoitusravissa niin että hevoset taipuvat sisäänpäin, kuitenkin ilman avotaivutusta. Bonnie taipui hyvin kun sain vihdoin käyttää ulko-ohjan tukea. Anne muistutti minua tekemään vielä muutaman temponvaihtelun ravin sisällä ennen sulkuja. Tämän jälkeen jäin kuuntelemaan Annen tehtävänantoa:

- Suoristetaan ensin hevoset kunnolla. Keskittykää istuntaan ja yrittäkää istuinluilla tuntea, onko hevonen suora. Voitte vilkaista kaulaa, missä asennossa se on. Sitten katse taas hevosen niskasta ylös ja eteen!


- Tehdään pieni voltti. Voltin lopuksi jätetään hevosen takaosa uralle ja ratsastetaan eteen. Ulkopohje siirtyy pari senttiä satulavyön taakse ja rytmissä annatte sillä pieniä sysäyksiä. Ei jatkuvaa painamista. Istunnalla ratsastetaan eteen. Sisäpohje pysyy tiukkana ja korjaa, jos hevonen taipuu liikaa.


- Aluksi vain pari askelta taivutusta, sitten kunnon suoristus. Suoristuksen aikana keskitytte siihen miltä hevonen tuntuu, kun se on suorana versus taivutus. Sulkutaivutuksen huono puoli on nimittäin se, että liikettä ei selästä näe, vaan se pitää tuntea. Lisäksi, kun meillä ei ole peilejä käytettävissä, homma on hankalaa.

Bonnie taipui liikaa. Sen kaula pitäisi olla suora ja liike täytyisi mennä eteenpäin. Asia vaati useita toistoja ennen kuin se miltei onnistui. Pidemmällä pätkällä harjoittelu, ja kiintopisteen löytö helpottivat asiaa paljon. Lopulta tamma meni paremmin joten lopetimme sulut siihen. Laukkasimme lopuksi uraa pitkin muutaman kierroksen kunnes keventelin loppuravit ja kiitin Annea tunnista. Kentällä ratsastaminen ei ollutkaan tuntunut niin hirveältä, sillä minullahan oli jo melkein kuuma. Taputin kimoa ponitammaa kaulalle ja annoin sille pitkät ohjat.
Asiat voivat olla haastavia, mutta tunti pitää aina jättää hyvään fiilikseen, mietin.


# 10 & 11 by Sara ja söpistys.

[Sara]

9. Marraskuuta 2011

Minä, kylmäkalle, hytisin tuulisessa ja syksyisessä ulkoilmassa kun kimo ponitamma tuijotti minua tarhansa portilla. Kävelin kohti sitä vaaleanpunainen, lampaankarvalla pehmustettu riimu olallani. Olin ollut tyhmä pistäessäni ohuet farkkuratsastushousut päälleni, sillä ulkona oli todella synkkä ja kylmä ilma. Onneksi sentään kingslandin toppatakki lämmitti käsivarsia. Kävelin Bonnien tarhaan ja annoin tamman haistella lapasiani ennen kuin asetin riimun sen päähän. Sen olisi tehnyt mieli hermostua kun se joutui odottamaan portin avausta, ja sain rauhoitella sitä ennen kuin edes päästin hermoheikon neidin tarhasta ulos. Poni steppasi paikoillaan ja katseli ympärilleen korvat jännittyneinä. Vihdoin, kun porttioperaatio oli saatu selvitettyä, kiirehdimme tuulisesta ilmasta sisään lämpimään talliin.

Tallissa kuhisi aina se sama lämpö arki-iltoina. Tänään ei sisällä ollut mikään hurja tuntikohina, mutta tallin väkeä käytävillä näytti silti olevan. Talutin Bonnien käytävälle ja sidoin sen kiinni oman karsinansa viereen. Riisuin ponimukselta sen ulkoloimen sekä tämän alla olleen fleecen. Olin jo etukäteen hakenut tamman harjalaatikon, joten aloitin saman tien kumisuolla ja pehmeällä harjalla puunaamisen. Bonni ei onneksi ollut sen kummemmin liassa tai pölyn peitossa, mutta harjaa sain kyllä selvittää hetken aikaa. Kävin sen läpi juuriharjalla ja suihkutin sitten hieman selvitysainetta. Pian oli poni taas puhdas, ja viimeistelin sen vielä lampaankarvaisella kiillotushanskalla.

Olimme olleet edellisenä torstaina ensimmäisissä estekilpailuissamme. Bonnien valmisteleminen kisoihin oli ollut melkoinen operaatio, päivän pääasia taisi olla showshine. No, paikan päälle asti selvittiin, ja verryttely meni yllättävän hyvin. Poni kuunteli minua ja hypyt olivat mukavia. Josefiina oli valmentamassa ja kannustamassa meitä, sekä toimi kuskina. Radalla keskityin suoriin teihin, hallintaan, sekä tempoon. Olin yllättävän tyytyväinen Bonnien ratsastettavuuteen radalla, sillä sijoituksemme taisi olla 28/53. Yksi pudotus meiltä tuli sillä ajoitus meni vähän pepulleen, mutta muuten Bonni oli mahtava. Mukana taisi olla niitä kehittyneempiä ratsukoita, joten hyvin meillä meni kun ajattelee, että nämä oli ensimmäiset kilpailumme.

Lähdin satulahuoneeseen hakemaan enkkuvilttiä, suojia, sekä suitsia. Olin päättänyt, että ottaisimme tänään rennommin maastolenkin puitteissa. Bonnie oli tehnyt töitä hyvin, joten palkkio olisi rento liikutus. Pistin itselleni kypärän päähän ja heitin enkkuviltin tamman selkään. Se oli rauhallisesti suitsimisen ajan, joten pääsimme lähtemään nopeasti.
Tallin pihalla ponnistin Bonatson selkään. Huomasin että Fiia oli Elmon kanssa lähdössä heijastimien kera jonnekin pihasta:
- Moi, maastoon menossa?, kysyin tumman ponin selässä istuvalta hoitajalta.
- Joo, kyllä me ollaan. Olisko teistä seuraa meille, vai?, Fiia vastasi hymyillen.
- Voishan meistä olla. Jos suunnistettais tässä joku puolen tunnin iltalenkki.
- No, eikun menoks.

#12 by Sara + Bonnie

[Sara]

27. Marraskuuta 2011

Bonnie pysähtyi katsomaan minua oudosti, kun täysin puolikuolleena ja hiestä märkänä seisoin ponitarhan keskellä odottaen sitä. Itsepäinen ja pilalle lahjottu prinsessaponini oli tänään päättänyt, ettei se lähtisi tarhastaan mihinkään. Ei sitten mihinkään. Keinoja oli ollut kiinni ottamiseen monia: houkuttelua, jahtausta, kärsivällisyyttä, ja jopa aivojen käyttämistä. Mutta ei, se ei tulisi. Irrotin lapasen toisesta kädestäni ja kaivoin taskusta vielä viimeisen porkkanapalaseni. Tämän olisi pakko toimia sillä muuten emme pääsisi täältä pois. Emme ikinä. Lähestyin kimoa rauhallisesti ja näytin sille syöttini, johon tämä kiinnitti huomionsa. Kun Bonnie alkoi kurottaa kaulaansa kohti herkkua, otin muutaman askeleen ja vähitellen siirryin lähemmäs ja lähemmäs. Päästyäni Been viereen, rapsuttelin sitä ja annoin tämän hamuta porkkanaa kädestäni hetken aikaa, jotta mielenkiinto varmasti pysyisi siinä riimun laittamisen ajan. Ponin syödessä herkkuaan, otin salamyhkäisesti riimun esille ja sujautin sen hitaasti Bonnien päähän. Sitten vielä riimunnaru paikalleen, ja tamma huomasi olevansa kiinni ja tökkäsi minua ärtyneesti Kingslandin toppatakkiin.

Ilma oli jäätävän kylmä, kuin talvinen lauantai-aamu ilman lunta. Halusin päästä ponineitini kanssa äkkiä talliin, sillä villasukat, Adidas tennarit ja collegehousut eivät valitettavasti olleet paras ratkaisu tällaiseen lämpötilaan. Bonnie taas oli topattu mahdollisimman lämpimäksi. Alla oli villaloimi, ja sen päällä vielä ulkotoppaloimi. No, eihän tamma edes kasvata mitään jättimäistä shettiskarvaa. Sille jäisi vain upea kiiltävä karvakerros. Showshine pulloa on vähän säästelty, sillä ponin karva on pysynyt hyväkuntoisena ilman sitäkin. Ehkä sitten kisoihin.

Talliin saavuttuamme sidoin Bonnin käytävälle ja nappasin sen harjapakin satulahuoneesta. Puunausurakan aloitin riisumalla miljoona kiloa painavat loimet pois poniparan selästä ja siististi taittelemalla ne karsinan ovella olevaan telineeseen. Kaivoin harjapakista pehmeän harjan ja kumisuon, joilla vuoronperään harjailin sen läpikotaisin. Tamma nautti kaulan alta rapsuttelemisesta, sillä se heitti päänsä taivaisiin ja tökki minua jos olin lopettamassa. Naurahdin tämän touhuille ja harjailin vielä jalat pehmeällä harjalla. Tarkistin samalla Bonnien etujaloista polvet, jänteet, ja vuohisnivelet sekä takajaloista kinnerjänteet sekä vuohisnivelet. Omasta mielestäni on hyvä kokeilla hevosen jalkoja päivittäin, sillä näin ne oppivat tuntemaan. Sitten huomaa myös herkemmin, kun jalat ovat jotenkin kipeät sillä ne eivät tunnu samalta.

Ponineiti oli tänään pirteä ja iloinen. Se tökki minua korvat hörössä vähän väliä, herkkuja anoen kai. Kaviotkin tämä nosti nätisti, ja loppuen lopuksi saikin yhden omenan viikonlopun kunniaksi. Bonsku jäi käytävälle odottamaan, kun lähdin hakemaan sen suitsia, suojia, ja kaikkia juoksutustarvikkeita satulahuoneesta. Oh yes, it’s juoksutuspäivä! Palattuani heitin tamman selkään karsinan ovessa roikkuvan vaaleanpunaruudullisen villaloimen, sekä tarkistin että suojat olisivat sisältä täysin puhtaat ja ehjät. Pistin ne Been jalkoihin ja laitoin kypäräni päähän. Suitsimisenkaan kanssa ei tänään ollut ongelmia, joten pääsimme nopeasti lähtöön.

Maneesiin saavuttuamme, oli ilo huomata että paikka oli tyhjä. Tämä antoi meille työskentelyrauhan ja enemmän tilaa. Jätin juoksutuskamat vielä odottamaan, sillä päätin kavuta Bonnien selkään alkukävelyiden ajaksi, ja aloittaisimme sitten juoksutuksen. Se kuljeskeli uralla rennosti mutta pirteänä, kun minä taas mietiskelin niitä näitä. Aikaa kului siinä noin kymmenisen minuuttia, kunnes tajusin että olisi aika riisua loimi ja ryhtyä hommiin. Kamojen pukemisessa menikin hetki, sillä tamma pyöri ympäriinsä kuin apina. Se oli näköjään vähän liian innostunut. Hetkisen aikaa meni kunnes luottamustaistelu oli ohi ja Bonnie valmiina työntekoon. No, ainakin oli vihdoin valmista.
Aloitin säätämällä sivuohjia kevyelle tuntumalle, kuten teen yleensäkin juoksutuksen alussa. Saatuani tämän kulkemaan hyvän kokoisella ympyrällä hyvää käyntiä, pyysin ravia. Liikkeet olivat jälleen kerran upeat, ja niitä oli vaan niin helppo jäädä tuijottamaan, että keskittyminen meinasi herpaantua. Se työskenteli kevyellä tuntumallakin ihan semi hyvin, kun kukaan ei ollut häsläämässä selässä. Vähän ajan päästä päätin vielä pyytää verryttelyiden lopuksi laukkaa. Tamma ampaisi laukkaan kuin mikäkin cheetah. Saatuani sen hallintaan, pyörivyys oli upea ja päätin ottaa ravia toiseen suuntaan. sitten verkka oli siinä, ja oli aika kiristää sivuohjia niin että niissä olisi tavallinen ohjastuntuma.

Bonnie kuunteli tänään upeasti, sillä tavallisella ohjastuntumallakin sain haluttua tempoa mitä siltä vaadin. En kuitenkaan työstänyt sitä liikaa, sillä päätin ettei siihen olisi tällaisella työnteolla tarvetta tänään. Lopuksi otin kaikki juoksutuskamat kaunokaisen päältä pois ja vaihdoin tavalliset ohjat suitsiin. Bonnie sai sillä välin kävellä maneesissa vapaasti loppukäyntinsä. Läksimme pian talliin happy horse and a happy rider fiiliksissä. Tämän päivän viisaus: Työnteko on kivaa.


# 13 by Sara & Bee