Reinon hoitopäiväkirja

[Ansqu]

Syyssiivouspäivä HM 31

Tarkoitettu eiliselle

Oli aurinkoinen syyspäivä. Olin ajatellut peseväni tänään Reinon varusteet. Aloitin ottamalla satulahuovan pois satulasta. Harjailin siitä liat ja karvat pois. Harjattuani sen laitoin vein satulahuovan pesuun. Harjasin myös satulavyöstä irtokarvat.

Oli satulan puhdistuksen vuoro. Kävin hakemassa ämpäriin lämmintä vettä ja satulasaippuaa. Irrotin satulasta jalustinhihnat. Kastelin pesusienen ämpärissä ja puristin ylimääräiset vedet pois. Otin hiukan satulasaippuaa ja aloin käymään satulaa läpi pesten sitä. Puhdistin joka paikan tarkasti. Puhdistin myös jalustinhihnat ennen kuin laitoin ne takaisin satulaan. Jalustimetkin vaativat pientä pesua, sillä niissä oli hiekkaa ja vähän kuivunutta mutaakin.

Kun satula kiilteli puhtauttaan, oli suitsien vuoro. Irrotin suitsien osat toisistaan niin, että muistaisin niiden oikeat paikat. Pesin kaikki remmit samaan tapaan kuin satulankin.

Pestessäni niskahihnaa Miira tuli satulahuoneeseen. Tervehdimme toisiamme ystävällisesti tuttuun tapaan. Miira keroi lähtevänsä hoidokkinsa Myntin kanssa maastoon. Kehuin ajatusta, sillä ulkona oli tosiaankin hieno ilma, viileää tuulta lukuunottamatta.

Miiran lähdettyä jatkoin hommiani. Seuraavaksi oli laitettava suitsien osat paikoilleen. Ajatus ei houkuttanut minua. Kuitenkin sain sen tehtyä hyvin päättelemällä myös nahkaan jääneistä painaumista. Lopputulos näytti tässäkin hyvältä.

Tarkistin vielä suojat. Ne olivat hiekkaiset, joten harjasin ne, jotteivät ne hankaisi Reinon jalkoja. Lopuksi laitoin ne siististi yhteen pakettiin ja pintelit vein pesuun.

Kun varusteet oli pesty, tyhjensin Reinon harjaämpärin. Pyyhin pölyt sen sisäpuolelta ja päältäkin. Harjoista puhdistelin liat ja karvat ja kammasta nypin irtojouhet pois. Kaviokoukusta pyyhin kuivuneen lian pois.

Kun harjat oli siistissä järjestyksessä harjaämpärissä, kävin vielä Reinon luona. Reinon rapsuteltuani lähdin tyytyväisenä kotiin ennen pimeää.

[Ansqu]

Syysiltana Reinon karsinassa HM 32



/Pahoittelen mittasuhteita. :/ Mutjoo, eli tässä minä ja Reino.

[Ansqu]

Jouhet siisteiksi! HM 33

Marraskuinen ilta oli jo aikalailla pimeä. Ulkona satoi reilusti lunta ja välillä tuulikin. Mielestäni tänään oli sopiva päivä selvitellä Reinon häntäjouhet, joten kävin hakemassa Reinon riimun ja riimunnarun.

Avasin oven ja kasvoilleni puhalsi viileä syystuuli. Kävelin hiekkaista tietä maneesin taakse, jossa Reino tarhaili.

Portilla kutsuin Reinoa sen nimellä. Pujahdin tarhan portin ali hakemaan sitä. Lähestyessäni pulleita hevosia maiskauttelin ja puhuin niille lempeästi. Jokainen käänsi päänsä ja katsoivat uteliaasti minua. Pörröinen poniruuna Edi, tuli luokseni hamuamaan takkini taskuja.
- Hehheh, sori Edi, mutta minulla ei ole mitään. Haen vain Reinon, sanoin ponille.

Laitoin Reinon päähän vihreän riimun ja kiinnitin riimunnarun lukon siihen. Lähdin kävelemään tarhan portille, ja Reino tuli kiltisti, joskin laiskasti perässäni.
- Tulehan nyt, et sinä töihin joudu, sanoin ja maiskautin.

Tallissa vein Reinon karsinaansa. En laittanut sitä kiinni, joten vein riimunnarun ja riimun karsinan oveen roikkumaan. Kävin kuitenkin hakemassa Reinon harjapakin. Jätin sen Reinon karsinan oven eteen, josta voin tarvittaessa ottaa tarvitsemani.

Niinpä otin harjakamman, jolla aloin selvittelemään Reinon harjaa, joka ei onneksi ollut kamalan takkuinen. Samalla siistin siitä yksittäiset, harottavat jouhet pois.

Kun harja oli siisti, aloitin hännän selvittämisen. Se tuntui kuitenkin olevan, varsinkin päästä, takkuinen, joten se oli vähän hankalaa. Yritin sormillanikin, kunnes päätin käydä etsimässä jouhille tarkoitettua selvityssuihketta.

En löytänyt suihkepulloa, joten minun piti kysyä sitä joltain muulta henkilöltä. Niinpä menin Annen puheille.

Anne auttoi mielellään, ja hän löysikin suihkeen nopeasti. Hänen antaessaan pullon minulle, kiittelin hymyillen ja palasin takaisin Reinon luokse.

Suihkautin pullolla testiksi, säikkyisikö Reino sitä. Se kuitenkin siesoi rauhallisesti paikallaan, eikä tuntunut välittävän selvityssuihkepullon äänestä.

Laitoin ainetta Reinon häntään ja harjasin sitä samalla. Pian takut olivat hävinneet, enkä tarvinnut pulloa, joten laitoin sen karsinan eteen, josta veisin sen takaisin.

Harjasin Reinon vielä kokonaan. Talvikarvakin oli selvästi huomattavissa, ja Reino tuntui nauttivan, kun harjasin sitä.

Kun olin valmis, jätin Reinon karsinaansa. Sen jälkeen vein selvityssuihkepullon takaisin sinne, minne se kuuluikin, ja samalla vein Reinon harjapakinkin paikalleen. Lopuksi kävin sanomassa Reinolle ja tuntia pitävälle Annellekin samalla heipat, ja lähdin jälleen tyytyväisenä kotiin.

[Ansqu]

Hyvää uutta vuotta alkavaa kaikille! HM 34

Ajattelin poiketa tallilla tapaamassa kaikkia Sebeläisiä viimeisen kerran tänä vuonna. Olinkin jo saapunut sen verran ajoissa, että kerkeäisin vielä ajoissa kotiin katsomaan ilotulitusraketteja.

Tallin pihassa siirryin tallin ovesta sisään. Sisällä tallissa katselin ympärilleni. Ketään ei ollut tallissa, hevosia lukuunottamatta. Niinpä päätin mennä ylös hoitajienhuoneeseen.

Iloinen puheensorina kuului jo ovelle. Aukaisin oven ja huomasin Britan, Anthonin ja Miiran kääntävän katseensa minuun päin. Silloin Anthon rikkoi hetken hiljaisuuden ja tervehti minua hymyillen:
- Moikka! Ja hyvää uutta vuotta!
- Hei, ja kiitos samoin! vastasin. - Ja hyvää uutta vuotta teille muillekin! jatkoin.

Istahdin heidän joukkoonsa. Puheenaiheeksi valitsimme kuluneen vuoden hauskoja muistoja Seppeleessä. Juuri kun olimme päässeet vauhtiin, huoneen ovi avautui ja sisään saapui Robert, joka toivotti kaikille vilpittömällä ja aidolla englanninaksentillaan:
- Happy new year to you!
- Oh, thank you! yritin matkia häntä, jolloin Robert rupesi nauramaan.
- Ihan hyvä, Robert vastasi hymyillen. Minua alkoi naurattamaan myös, sillä omasta mielestäni kuulostin vähän liioitellulta.

Muut jäivät huoneeseen, kun meinasin käydä tervehtimässä Reinoa. Toivotin heille, suomeksi tällä kertaa, onnellista uutta vuotta, ja lähdin takaisin talliin.

Tallissa menin ensimmäisenä Reinon luokse. Avasin karsinan oven ja laitoin käteni sen selän päälle ja sanoin sille lempeän hiljaisella äänellä:
- Hyvää uutta vuotta sinullekin, Reino.

Reino jatkoi heinien syömistä. Olin sen kanssa hetken kahdestaan, ennen kuin päätin lähteä kotiin. Rapsuttelin ja silittelin kaulalta myötäkarvaan. Lopuksi taputin sitä kaulalle ja avasin karsinan oven. Suljin sen perässäni ja suuntasin ulos.

Ulkona huomasin äidin auton. Menin sen kyytiin ja lähdimme kotiin. Ilta alkoi jo hämärtyä ja vettä satoi hieman, mutta se ei juuri minua haitannut, ainakaan paljon.

[Ansqu]

Pientä siivousta HM 35

Olin tullut tallille, sillä minulla oli mielessäni jo vähän aikaa Reinon harjakori, joka oli päässyt menemään hieman huonoon kuntoon. Aloitinkin hakemalla harjapakin satulahuoneeseen ja istahdin penkille.

Tyhjensin koko pakin harjoista ja muistakin hoitotarvikkeista. Pyyhin pakin pohjalta pölyt ja muut epäpuhtaudet. Sen jälkeen puhdistin harjat karvoista ja pölystä, myös pyyhkeenkin vein pesuun ja otin puhtaan tilalle.

Hommassa meni tovi ennen kuin asettelin kaikki harjat siistiin järjestykseen pakkiin.

Minulla oli vielä aikaa reilusti, joten ajattelin myös selvitellä Reinon kuontalonkin siistiksi harottavista jouhista. Otin mukaani nyppimiskamman ja sakset.

Menin Reinon luo sen karsinaan. Sujautin päitset sen päähän ja sidoin vielä riimunnarulla karsinan kalteriin kiinni siltä varalta, että Reino ei pitäisikään siitä.

Otin kamman käteeni ja otin hieman jouhia sen ympärille. Nyppäisin ne pois, ja jatkoin samaa kohti säkää. En ohentanut harjaa hirveästi, sen verran vain, että se näyttää siistimmältä. Reino onneksi seisoi paikallaan rauhallisesti, vaikkei se tyytyväiseltä näyttänytkään.

Vielä muutaman kerran otin kammalla jouhia, kunnes lopputulos näytti hyvältä. Leikkasin saksilla vielä jouhien latvoista hyvin vähän.

Kun olin päässyt vauhtiin, jatkoin vielä siistimällä hännän. Siihen ei kuitenkaan tarvinnut tehdä sen kummempia, selvittelin vain jouhet ja leikkasin häntää hieman lyhyemmäksi, jottei se jäisi esimerkiksi suojien väliin.

Viimeistelin ruunan harjaamalla sen nopeasti pölyharjalla. Otin riimun pois sen päästä ja jätin Reinon karsinaansa. Ennen kotiinlähtöä vein tavarat takaisin sinne, mistä olin ne ottanutkin.

Vaikka tämä päivä ei niin ihmeellinen ollut, mutta melkeinpä jokainen tallipäivä on silti hyvä päivä!

[Ansqu]

Keväinen maastoretki HM 36

Oli harmaa, mutta silti keväinen päivä, ja minun oli melkeinpä pakko päästä tallille. Kävelin tietä verkkaisesti Seppelettä päin. Oli ihanaa, kun kesään ei olisi enään niin hirveän pitkä aika.

Tallin pihalla ei näkynyt ketään, eikä mikään ihme, sillä olihan nyt pääsiäisen aika. Talliin mentyäni tapasin jo kuitenkin tuttuja kasvoja, joita tervehdin hymyillen, ja he tervehtivät samoin minua. Koska suurin osa hevosista ulkoili silloin, myös Reinokin oli tarhassa kavereidensa kanssa. Otin riimunnarun käteeni ja suuntasin maneesin lähellä olevalle tarhalle, jossa Reino tavallisesti oli.

Tarhan portille saavuttuani näin muutaman suloisen hevosen katselevan minua tarhassa. Erotin joukosta tiikerinkirjavan hevosen - Reinon. Kutsuin ruunaa nimeltä, joka höristikin korviaan, muttei kuitenkaan vaivautunut tulemaan luokseni. Se ei haitannut minua, vaan menin itse tarhaan moikkaamaan ruunaa.

Lähestyin hevosia rauhallisesti, niille ystävällisellä äänellä jutellen. Menin Reinon viereen, jota silitin kaulalta. Kiinnitin riimunnarun päitsien alta ja lähdin taluttamaan Reinoa.

Vein Reinon sen karsinaan. Otin siltä päitset pois, sillä yleensä se pysyi hoitamisen ajan paikallaan. Otin pölyharjan ja piikkisuan Reinon harjapakista, ja aloitin sen harjaamisen kaulalta.

Harjaamista riitti, sillä on hevosten karvanlähdön aika. Harjasin ruunan kuitenkin pölystä ja muusta liasta mahdollisimman huolella, välillä kopauttaen irtokarvat ja pölyt pois harjasta.

Harjauksen jälkeen otin kaviokoukun. Pyysin Reinoa nostamaan toisen etujalkansa. Jalka pysyi melko tiukasti maassa, kunnes Reino antoi periksi ja nosti jalkansa. Kavioiden pohjiin oli muodostunut pienet tilsat, jotka onneksi irtosivat.

Kun kaviotkin oli puhdistettu, kävin satulahuoneesta hakemassa Reinon satulan ja suitset. Karsinan luona ripustin suitset karsinan oveen ja menin satulan kanssa karsinaan.

Nostin satulan hieman Reinon kaulalle ja liu'utin sen oikealle paikalleen. Sen jälkeen kiersin sen toiselle puolelle ja laskin satulavyön. Menin taas toiselle puolelle ja laitoin satualvyön kiinni. Kiristin sen vielä toiselta puolelta.

Satulan laitettuani otin suitset ja avasin ne nipusta. Laitoin ohjat Reinon kaulalle ja otin kuolaimet vasempaan käteeni ja lämmittelin niitä hieman. Sitten tarjosin niitä Reinolle, joka otti kuolaimet suuhunsa ilman temppuilua. Laitoin niskahihnan ja oikaisin sen alle jääneitä harjan jouhia, laitoin leukahihnan ja turpahihnan kiinni.

Ennen kuin menin ulos, kävin hakemassa kypäräni nopeasti. Reino oli onneksi seissyt karsinassa kiltisti. Otin ohjat pois ruunan kaulalta ja talutin sen tallin pihalle.

Pihalla, tallin edessä varmistin vielä, että satulavyö on sopivan kireällä ja laskin jalustimet. Nousin Reinon selkään. Jouduin hieman säätelemään jalustimia. Kun jalustimetkin olivat sopivan pituiset, painoin pohkeeni Reinon kylkiä vasten ja se lähti laiskahkoon käyntiin.

Ratsastin tallin pihalta tielle. Ohjasin Reinon tien oikealle puolelle ja annoin sen kävellä hieman pitkin ohjin.

Kävelimme hieman lumisemmalle tielle. Keräilin ohjia jo enemmän tuntumalle. Nostin Reinolla ravin ja ravasimme rentoa ravia, mutta en antanut Reinon kuitenkaan heittäytyä liian laiskaksi.

Pitkähkön ravi pätkän jälkeen valmistelin laukannoston puolipidätteiden kautta. Laukka-avut annettuani Reino nosti hyvän laukan. Siirryin kevyeeseen istuntaan, jolloin Reino laukkasi vauhdikkaammin.

Laukkapätkän jälkeen hidastin Reinon ravin kautta käyntiin. Käänsin Reinon ja annoin sen palautua laukasta. Kävelimme samaa tietä takaisin. Annoin Reinolle vapaammat ohjat, jotta se sai venyttää kaulaansa.

Matka takaisin tallille ei tuntunut pitkältä. Kun olimme jälleen tallin pihassa, laskeuduin alas satulasta ja nostin jalustimet. Talutin Reinon talliin, sen omaan karsinaansa.

Karsinassa riisuin Reinolta suitset ja satulan. Vein ne satulahuoneeseen. Huuhtelin kuolaimet vedellä ja laitoin suitset siistiin nippuun. Menin Reinon karsinalle ja harjasin sen, sekä tarkistin kaviot. Reino oli hikoillut hieman, joten laitoin sille talliloimen. Lopuksi taluttelin Reinon tarhaan vielä ulkoilemaan.

Ennen kuin lähdin kotiin, järjestelin Reinon harjapakin harjat ja muut perushoitovälineet. Kun sekin oli tehty, lähdin tallilta kotiin hymyillen.

[Ansqu]

Ratsastusta kentällä HM 37

Hiekka rapisi kenkieni alla, kun kävelin tien reunassa Seppeleeseen. Päivä oli pilvinen, muttei hirveän kylmä. Minulla oli olallani kassi, jossa oli ratsastussaappaani ja kypärä. En ollut menossa ratsastustunnille, vaan olin päättänyt ihan itsenäisesti ratsastaa ja keskittyä istuntaani.

Tallin pihalla katselin tarhoja, joissa hevoset oleilivat ja söivät porukassa. Välillä ne huiskivat hännillään, kärpäsiä hätistelläkseen. Avasin tallin oven ja menin suoraan yläkertaan, hoitajienhuoneeseen.

Yläkerrassa ei ollut ketään. Katsoin vain ympärilleni. Paikka ei ollut muuttunut, mikä oli minusta mukavaa. En ollut käynyt Seppeleessä vähään aikaan. Lopulta en jaksanut odottaa pidempään. Minun oli pakko nähdä Reino. Menin alas talliin, ja sieltä määrätietoisesti tarhalle, jossa Reino yleensä on. Ennen tarhalle menoa otin mukaani kuitenkin riimunnarun.

Tulin tarhan portille. Huomasin pienen lauman tyytyväisiä, jopa hieman pulleita hevosia. Pujottauduin aidan ali tarhaan. Kävelin rauhallisesti hevosten luokse. Joukosta erottui pilkullinen hevonen, jonka tunnistin heti Reinoksi. Menin ruunan luoksen ja silittelin sen päätä. Kiinnitin riimunnarun Reinon päässä olevaan riimuun. Maiskautin muutaman kerran ja me lähdimme kävelemään tarhan portille. Avasin portin ja suljin sen perässäni kun olimme molemmat tarhan ulkopuolella. Vein Reinon karsinaansa ja päästin sen irti.

Toin Reinon harjat sen karsinan eteen. Harjasin ruunan pölysualla ja puhdistin myös sen kaviot. Samalla tarkistin, että sen kengät olivat kunnolla kiinni. Kävin hakemassa satulahuoneesta satulan ja suitset Reinolle.

Laitoin satulan Reinon selkään. Liu'utin sen oikealla paikalle niin, että karvat olivat oikeaan suuntaan. Kiristin satulavyön jo niin, ettei minun tarvitsisi sitä enää myöhemmin kiristellä paljon.

Seuraavaksi pujotin phjat Reinon kaulalle. Tarjosin sille kuolaimia, jotka olivat vasemmassa kädessäni. Reino oli hieman vastahakoinen, jolloin painoin peukalollani sen hammaslomaa, jolloin Reino aukaisi suunsa ja sain suitset laitettua. Laitoin vielä itselleni ratsastuskypärän ja hanskat. Avasin karsinan oven ja talutin Reinon kentälle. Kentällä laskin jalustimet ja varmistin vielä, että satulavyö on sopivan kireällä. Nousin Reinon selkään. Minun täytyi hieman pidentää jalustimia.

Pyysin Reinoa käyntiin. Se lähtikin käveleään, joskin vähän laiskasti. Kävelimme useamman minuutin, jonka jälkeen keräilin ohjat tuntumalle. Nostin Reinolla ravin. Ravasimme alkuun kevyttä ravia. Ratsastin voltteja eri puolille kenttää. Sain käyttää sisäpohjetta aikalailla, jotta Reino ei olisi oikonut voltilla. Reino asettui lopulta kuitenkin ihan hyvin.

Pidimme välillä käyntijaksoja. Myöhemmin ratsastin harjoitusravissa ja pyrin kääntämään hevosta vähemmän ohjilla. Käytin pohkeita ja painoapuja myös. Yllätyin siitä, kuinka hyvin Reino kuunteli painoapuja, kun se oli jähmeämpi alussa. Reino taipui myös mielestäni ihan hyvinkin.

Kun oli laukkaamisen aika, pyrin pitämään ryhtini myös kaarteissa. Laukkasimme sekä vasenta että myös oikeaa laukkaa ympyröillä, kentän päädyissä. Tunnin lopuksi ravasimme kevyttä ravia. Ratsastin keskiympyrällä, ja pyrin Reinolla rentoon, mutta reippaaseen loppuraviin. Ratsastuksen lopuksi siirsin Reinon harjoitusravin kautta käyntiin ja annoin sille vapaat ohjat. Kun olimme kävelleet noin kymmenen minuuttia, käänsin Reinon kentän keskelle kaartoon ja kiitin sitä taputtamalla. Laskeuduin alas satulasta ja nostin jalustimet. Löysäsin myös vähän satulavyötä ja otin ohjat pois Reinon kaulalta. Talutin Reinon talliin.

Reinon karsinassa riisuin Reinolta satulan ja suitset myös. Vein ne paikalleen ja harjasin vielä Reinon, sekä puhdistin kaviot. Silitin Reinon päätä vähän aikaa, kunnes päätin viedä sen vielä ulos tarhaan.

Kun Reino oli viety tarhaan, laitoin harjat harjapakkiin. Otin vielä kypärän ja kengät mukaani. Ovella "törmäsin" Anneen, jonka kanssa vaihdoimme hyväntuulisesti kuulumisia. Sanoin hänelle heipat ja lähdin kävelemään takaisin kotiin.

[Ansqu]

Ratsastus HM 38

Olin Seppeleessä jo melko aikaisin. Rakensin pieniä esteitä, enintään 30 senttimetriä. Kun olin valmis, menin hakemaan Reinoa tarhasta.

Toimin ripeästi hakiessani Reinoa. Kiinnitin riimunnarun riimuun ja lähdin Reino perässäni kävelemään talliin.
- Tules nyt Reino, sanoin sille ja maiskautin muutaman kerran. Laiskanletkeä ruuna seurasi, ei vastahakoisesti, vain hieman hitaasti hminua.

Tallissa kiinnitin Reinon käytävälle. Kävin hakemassa sen harjapakin ja poimin sieltä pölyharjan ja piikkisuan. Harjasin ruunan kokonaan, välillä pölysukaa piikkisukaan puhdistaen.

Laitoin pölysuan ja piikkisuan takaisin harjapakkiin ja otin sieltä pehmeän harjan, jolla harjasin Reinon pään. Laitoin senkin harjan takaisin harjapakkiin ja samalla otin kaviokoukun.

Liu'utin kättäni ruunan jalkaa pitkin ja sanoin "Nosta". Ensin Reino ei vaivautunut nostamaan jalkaansa. Lopulta se antoi periksi ja sain kaviotkin putsattua.

Vein harjapakin takaisin ja samalla kävin mukaani satulan. Palasin Reinon luokse ja nostin satulan sen selkään. Suoristin satulahuovan ja vaihdoin puolta Reinon takaa, aivan vierestä. Välillä rapsuttelin sitä.

Laskin satulavyön ja löysäsin sen niin, että saisin sen toiselta puolelta kiinni.

Kun satula oli paikallaan, kävin hakemassa nopeasti suitset. Otin Reinolta riimun pois ja laitoin ohjat sen kaulalle. Tarjosin kuolaimia, jotka Reino otti hyvin. Laitoin suitset paikalleen ja remmit kiinni.

Laitoin Reinon vielä hetkeksi kiinni käytävälle, kun kävin hakemassa kypärän. Jälleen Reinon luona otin riimun siltä ja ripustin sen oveen. Otin ohjat Reinon kaulalta ja lähdin taluttamaan sitä kentälle.

Kentällä kiristin satulavyötä, laskin jalustimet ja vielä mittasin ne sopivan pituisiksi. Sitten nousin Reinon selkään ja se lähti kävelemään uraa pitkin, kun pyysin sitä pohkeillani.

Kävelimme noin viisi minuuttia. Sen jälkeen ravasin ympyrällä. Ravasin molempiin suuntiin ja laukkasinkin vähän. Reino ei ollut jähmeä, vaan se tuntui kivalta. Niinpä lopuksi hyppäsin vähän esteitä, jonka jälkeen ravailimme, jotta ruuna palautuisi.

Tunnin lopuksi kävelimme vielä riittävästi, jonka jälkeen laskeuduin alas Reinon selästä, löysäsin sen satulavyötä. Otin ohjat ruunan kaulalta ja talutin sen takaisin talliin.

Tallissa riisuin Reinolta varusteet ja harjasin sen hyvin. Vein sen takaisin tarhaan ja siivosin jälkeni tallissa, jonka jälkeen lenkkeilin kotiin.

[Ansqu]

Kevyttä liikuntaa HM 39

Oli sopiva päivä tehdä jotakin kevyttä liikutusta. Kävelin reippaasti tallille. Minulla oli jo ratsastusvaatteet päällä, housujen päällä oli vielä tuulipuvunhousut, jotka saisivat mennä likaisiksi.

Tulin tallin pihalle. Menin talliin ja tein pienen kierroksen tallissa, katsellakseni hieman paikkoja – onhan viime kerrasta jo aikaa (pahoittelen :/).
Otin tallista mukaani riimunnarun. Tavalliseen tapaani menin tarhaan, jossa hoidokkini Reino tavallisesti tarhailee.

- Hei poika, sanoin sille ja silittelin sen päätä. Ruuna seisoi kiltisti, kun kiinnitin riimunnarun sen riimuun, joka sillä oli jo päässä.

Maiskautin pari kertaa ja lähdin kävelemään. Reino seurasi minua tarhan ulkopuolelle. Ennen kuin jatkoimme matkaa, suljin tietysti tarhan portin.

Kävellessämme kaviot kopisivat ihanasti tietä vasten. Sää oli raikas ja puolipilvinen, eikä ollut niin kylmäkään.

Vein Reinon karsinaansa. Sidoin sen vetosolmulla kalteriin. Menin hakemaan harjapakkia, jonka palatessani takaisin laitoin karsinan oven viereen. Otin sieltä pölyharjan ja piikkisuan, jolla voisin puhdistaa liat pölyharjasta. Harjasin hepan rauhallisin ja pitkin vedoin, välillä puhdistin pölyharjan piikkisukaan.

Kun olin harjannut, laitoin molemmat harjat takaisin pakkiin ja tilalle otin kaviokoukun.

Menin Reinon viereen ja liu’utin toista kättäni sen jalkaa pitkin, jotta se nostaisi jalkansa. Reino liikahti taaksepäin, ja laski jalkansa maahan. Yritin uudelleen, jolloin onnistuin saamaan jalasta tukevan otteen ja sain puhdistettua kavion.

Tein saman muillekin kavioille. Helppoa se ei aina ole, Reinohan ei oikein halua puhdistettavan sen kavioitaan.


Kun hevonen oli harjattu, kävin satulahuoneesta hakemassa suitset.

Reinon karsinassa otin suitsista ohjat pois ja laitoin suitset Reinolle muuten normaalisti. Kävin hakemassa juoksutusliinan ja kypärän itselleni.

Laitoin kypärän päähän ja pujotin liinan vasemmasta kuolainrenkaasta läpi, niskan kautta ja oikeaan kuolainrenkaaseen kiinni.

Talutin Reinon maneesiin. Sunnuntaisin ei muuten ole tunteja, paitsi päivällä valmennus, niin voimme olla maneesissa rauhassa.

Menin keskelle seisomaan ja ohjasin Reinon ympyrälle kävelemään. Kävelytin sitä useamman minuutin molempiin suuntiin.

Maiskutuksella ja ”ravi”-käskyllä Reino nosti ravin. Sain maiskautella vähän väliä, jotta se olisi pitänyt reippaan, mutta rennon ravin yllä.

Juoksutin Reinoa ravissa melko lailla saman verran molemmin puolin, ja laukkakin meni ihan nätisti.

Reino oli kuuliainen, vaikka välillä siitä nousi esiin pieni laiskuus. Juoksuttaminen sujui rauhallisesti, ja lopussa kävelin sen kanssa maneesissa uraa pitkin, tietysti lyhyemmällä narulla.

Pysäytin Reinon kaartoon. Taputin sitä kiitokseksi. Vein sen takaisin omaan karsinaansa ja hoidin sen normaalisti.

Laitoin ohjat takaisin suitsiin. Huuhtelin kuolaimet vedellä ja niputin ne. Vein ne paikalleen. Kävin vielä Reinon luona tarkistamassa, että muistin tehdä tarvittavat asiat. Jätin Reinon karsinaan, ulkona oli nimittäin jo pimeä, ja vein mukanani harjapakin takaisin sinne, mistä sen otinkin.

Tallireissu oli pulkassa ja lähdin kotiin hyvällä mielellä.

[Anne]

Jaloittelua



Reinon vapaapäivä: Ansqu päätti tehdä kevyen lenkin ilman satulaa. Taustalla Humu ja Pella odottavat 'pääsyä' tunnille.

Spessu Ansqulle!

[Ansqu]

Vaihtelua

Saavuin Seppeleeseen. Olin nyt ajatellut ratsastaa maastossa, mutta vaihtelun vuoksi maastossa koulua!

Menin talliin hakemaan riimunnarua. Otin sen ja lähdin tarhalle, jossa Reino on.

Tarhalla ensin katselin, missä heppanen mahtoi olla. Se seisoskeli rentona kavereidensa kanssa. Menin portista tarhaan ja kävelin rauhallisesti ruunan luo.

- No hei Reino! tervehdin sitä iloisena. Taputin sitä ja kiinnitin riimunnarun riimuun. Lähdin kävelemään ja Reino seurasi nätisti.

Tallissa laitoin Reinon käytävälle. Kävin hakemassa Reinon harjat ja palasin takaisin sen luo.

Aloitin harjaamisen pölyharjalla ja välillä putsasin piikkisukaan. Harjaamisen jälkeen putsasin kaviot. Reino näytti nyrpeältä, eikä ensin halunnut nostaa kavioitaan. Lopulta sainkin ne kaviot putsattua. Laitoin Reinolle pintelitkin.

Satulahuoneesta otin satulan ja suitset. Reinon luona jätin suitset roikkumaan karsinan ovelle. Satuloin Reinon ja laitoin sille suitsetkin. Laitoin itselleni kypärän ja irrotin Reinon käytävältä. Talutin Reinon ulos.

Tallin pihalla laskin jalustimet ja kiristin vielä satulavyötä. Nousin ratsaille ja pyysin Reinoa eteenpäin. Ohjasin Reinon tielle, jota pitkin kävelimme.

Vähän matkaa rennosti käveltyämme otin ohjat tuntumalle ja nostin ravin. Ravasimme metsäistä tietä pitkin ja asetin ja taivuttelin Reinoa. Menimme myös vähän pohkeenväistöjä.

Jonkun matkan mentyämme käännyimme takaisin. Ravasimme osan matkaa ja kävelimme loppumatkan.

Takaisin tallilla vein Reinon karsinaansa ja riisuin varusteet. Harjasin Reinon ja putsasin vielä kaviotkin. Reino jäi karsinaan ja vein varusteet paikoilleen. Oli mukavaa vaihtelua ja rento ratsastus! Iloisin mielin lähdin kotiin.

[Pyry]

Metsäpolun reunat olivat täyttyneet sienistä. Erikokoisia ja näköisiä sieniä oli syntynyt – no, kuten sieniä sateella - valtavat määrät viime viikkoina. Kaupunkilaispoikana Pyry tunnisti niistä nimeltä ja ulkonäöltä ainoastaan valkotäpläisen punalakin. Kiireisimmät puut tiputtivat jo kellastuneita lehtiään, jotka kahisivat kenkien alla Pyryn kulkiessa pienen metsän läpi tallia kohden. Poika puristi kädessään puuvillakassinsa olkaimia hyräillessään hiljaa viimeisintä tietokoneensa kaiuttimista soinutta kappaletta. Metsäpolku laajeni pian hiekkatieksi ja Seppeleen tarhat ja rakennukset ilmestyivät näkyviin.
 
Sää oli syyskuun alkamisesta huolimatta aurinkoinen ja lämmin, tallin ovi oli jätetty auki ja suuriosa hevosista sai nauttia auringon paisteesta ilman loimea. Pyry asteli vielä toistaiseksi melko hiljaiseen talliin. Tallikäytävän toisesta päästä kuului viheltelyä ja käytävällä olevat kottikärryt täyttyivät tasaiseen tahtiin. Kasper, Pyry painoi mieleensä nähdessään vilauksen nuoresta punapäästä. Ihmisten nimet katosivat pojan päästä hirvittävällä vauhdilla, ellei niitä alkuun painanut muistin pohjalle kunnolla.

Tallin yläkertaan johtavat portaat narahtelivat heikosti jalkojen alla. Pyry pyyhkäisi matkan aikana heikosti hionneet hiukset otsaltaan noustessaan viimeiset askelmat ja saapui lokerikkonsa luo. Lokerikkojen luona ei ollut muita, mutta silti Pyry vilkaisi hermostuneena olkansa yli kaivaessaan ratsastuskypäränsä kangaskassista ja asettaessaan sen lokerikkonsa hyllylle. Samalla hän pohdiskeli miten typerää oli yrittää piilotella kypärän tuomista tallille, sitähän odotettiinkin häneltä. Tosi asiassa häntä itseään nolotti (ja hermostutti) hänen halunsa päästä ratsastamaan. Hoitajakurssilla hän oli hetken vitkuteltuaan lopulta uskaltautunut nousemaan hevosen selkään. Kukaan ei ollut ihmetellyt asiaa ääneen, mutta silti Pyry oli tuntenut selässään muiden kurssilaisten katseet. Mitä tuo täällä tekee jos ei edes uskalla ratsastaa, hän oli vannonut arvaavansa muiden ajatukset. Todennäköisempää kuitenkin oli se, että itse kutakin jännitti ja innosti uudet hevoset ja kokemukset niin paljon, että yhden kurssilaisen hermoilu jäi monelta huomaamatta.

Pyry kolautti lokerikkonsa oven kiinni ja huokaisi syvään. Tuttu itse-epäilys nosti rumaa päätään. Pitäisivätkö muut häntä pelkurina? Hänet oli valittu hoitajaksi monien joukosta, selkeästi Anne oli uskonut hänen pärjäämiseensä. Mutta miten hän voisi oppia itse luottamaan siihen? Askeleet portaissa katkaisivat ajatukset. Punapäinen tyttö tervehti Pyryä hymyillen tämän huomatessaan. Sussu, poika pänttäsi mieleensä ja vastasi tervehdykseen.

~~~

Sussu jäi availemaan tarhan porttia Rotan riimunaru toisessa kädessään Pyryn jatkaessa matkaansa maneesin taakse. Hymy kareili huulilla, miten erilaisia talliporukoita maailmaan mahtuikaan? Pyry oli tottunut supatteluun ja naureskeluun selän takana ja likaisiin farkkuihinsa kohdistuneisiin kisaajatyttöjen arvosteleviin katseisiin hoitaessaan siskonsa estehevosta pääkaupunkiseudulla. Ensimmäisinä päivinään Seppeleessä hän oli saanut vastaansa iloisia tervehdyksiä ja tervetulotoivotuksia. Joku oli kehunut hänen lävistyksiään, toinen pyytänyt seuraansa oleskeluhuoneeseen. Ja mikä parasta, kukaan ei ollut kysellyt Pyryn ratsastustasosta tai -menneisyydestä.

Maneesin takana olevan ruunatarhan asukkaat norkoilivat puoliunessa nauttien vapaa-ajastaan ennen iltapäivän tuntien alkua. Kirjava Reino lepuutti takajalkaansa ja alahuuli roikkui lähes koomisen alhaalla ja rentona. Hevonen yritti parhaansa olla reagoimatta lähestyvään ihmiseen.
"Hei tyyppi, lähdetkö rapsuteltavaksi talliin?" Pyry koetti herättää sen huomiota.
Ruuna vaihtoi painoaan takajalalta toiselle, se ei vaikuttanut innostuvan ajatuksesta. Pyry hymähti ja nosti kättänsä napatakseen riimusta kiinni. Reino viskaisi päänsä ylös ja veti korvansa luimuun.
"Hömelö, senkun näytät hurjalta, en mä sua pelkää", Pyry naurahti ja napsautti riimunarun lukon kiinni. En ainakaan maasta käsin, hän lisäsi mielessään lähtiessään taluttamaan hevosta portille päin.

Reino seurasi poikaa laskoin askelin talliin. Karsinaan päästyään se heti ensitöikseen lorotti puhtaille kuivikkeille suuren lammikon.
"Kiva tuntea itsensä ja työnsä arvostetuksi", juuri oikealla hetkellä karsinan ohi kävelevä Kasper puuskahti.
Pyry naurahti tälle vastaukseksi ja livahti karsinan ovesta sisään. Reino alkoi heräillä viimeinkin kunnolla iltapäiväuniltaan ja haisteli pojan käsiä kiinnostuneena. Hengityksen lämpö käsissä ja samettinen turpa tuntuivat lohdullisen tutuilta ja Pyry tajusi kuinka paljon oli tätä kaikkea kaivannutkaan. Lyhyen hetken ruuna ja poika katselivat hiljaisina toisiaan, kunnes Reino tajusi ettei ihmisen taskuista löytynytkään mitään mielenkiintoista ja alkoi hamuilla karsinan pohjalle jääneitä heinänkorsia suuhunsa.
"Ai että hempeilyt sikseen ja ruokaa suuhun?" Pyry sanoi huvittuneena.
Hän kääntyi avatakseen karsinan oven ja siirtyi käytävälle. Kohta iltapäivän ensimmäiset tuntilaiset alkaisivat saapua tallille ja hevoset pääsisivät töihin. Mutta vielä hetken Pyryn korvissa kuului vain Reinon hampaiden rouske. Se oli ääni, jota hän oli kaivannut, niin kuin hän oli kaivannut niin monta muutakin asiaa. Kavioiden kopinaa tallin käytävällä, satulahuoneen tuoksua, häntäjouhien selvittämistä, suitsien pesua. Ja kyllä, myös hevosen rytmikkäiden askelten keinuttavaa liikettä, toisen ruumiin lämpöä ja pitkiä maastoratsastuksia. Pyry vilkaisi vielä kerran Reinoa ennen kuin kääntyi varustehuonetta kohden noutaakseen tämän harjat. Ehkä ne kaikki olivat asioita, joista hän pääsisi vielä nauttimaan uuden tuttavuutensa kanssa.

Pyry&Reino 1 hm

[Pyry]

Matkalla tarhasta talliin.



(Kuva linkkinä, jos ei toimi)

Pyry&Reino 2 hm

[Pyry]

Pyry nojaili tarhan aitaan mietteissään. Hevoset olivat keskittyneet päiväheiniinsä ja ajoittaista heinäkasoilla toisilleen naljailua lukuun ottamatta oli miellyttävän hiljaista ja rauhallista. Sunnuntaipäivä kulki verkkaisena eteenpäin. Aurinko jaksoi edelleen paistaa lämpimänä selkään ja Pyrylle tuli lähes unelias olo sen lämmöstä nauttiessaan. Hän suoristui venytellen aidalta ja päätti jättää ruunalauman rauhassa syömään heiniänsä.

Pyry käveli tallipihan poikki kohti avointa tallinovea. Hän oli suunnitellut juoksuttavansa Reinon tänään, mutta hevosten syödessä pitäisi keksiä jotain tekemistä. Tallilla harvoin kuitenkaan tekemisen puute pääsee yllättämään ja talliin käveltyään Pyry jatkoi satulahuoneeseen. Odotellessaan hän voisi puhdistaa Reinon varusteet.
Tarvikkeet kerättyään hän nosti suitset telineestään syliinsä.
”Hei, hyvä idea”, ovelta kuului ja katseen nostettuaan Pyry huomasi äänen kuuluvan nuorelle tytölle. ”Sä olit kai varusteita puunaamassa?” tämä jatkoi nähdessään Pyryn hämmästyneen ilmeen.
”Öh, joo” Pyry takelteli. ”Jäin vain miettimään sun nimeäsi, sori, se ei tule nyt mieleen.”
Tyttö hymyili hänelle. ”Clara.”
”Pyry”, poika vastasi takaisin.

~~~

Yhteisen harrastuksen parissa ikäero menettää monesti merkityksensä ja varusteiden huoltaminen sujui keskustelun merkeissä.
”No kohta tästä voi peilailla itseään”, Clara ihasteli rasvaamaansa Walman satulaa.
Pyry naurahti ja antoi loppusilauksen Reinon satulalle.
”Toivottavasti takamus pysyy silti penkissä kiinni”, hän tokaisi nostaessaan satulan kuivumaan ja koetti samalla olivatko suitset jo kuivuneet.
”Toistaiseksi on pysynyt!” Clara vastasi nauraen.

Pyry keräsi käsiinsä Reinon hoitopakin ja varusteet ja huikkasi Claralle lähtevänsä hakemaan ruunaa. Heinänkorret olivat kadonneet viimeistä myöten tarhasta ja Reino lompsotti hyvin syöneenä Pyryn perässä talliin.
”Lähdetään vähän hölkkäilemään”, Pyry mutisi puoliääneen harjatessaan kirjavaa hevosta. Reino oli nauttinut lämpimästä päivästä piehtaroimalla antaumuksellisesti, Pyryn onneksi ruuna oli malttanut etsiä tarhasta kuivan kohdan. Siniset pintelit kääriytyivät jalkoihin nopeasti. Tämähän on kuin pyörällä ajoa, Pyry ajatteli huvittuneena. Onneksi kaikki taidot eivät olleet rapisseet pois vuoden hevostelutauon jälkeen. Reino tuntui kuulleen pojan ajatukset, sillä suitsien laitto ei onnistunut yhtä suosiollisesti. Pää nousi korkeuksiin ja hampaat pysyivät tiukasti kiinni. Onnekseen Pyry ei ollut vielä irroittanut ohjia kuolainrenkaista ja sai niiden avulla pidettyä otteen suitsista. Muutaman turhautuneen huokauksen jälkeen Pyry pääsi kiristämään suitsien solkia. Suitsimisepisodiin keskittynyt poika ei huomannut karsinan oven ulkopuolelle ilmestynyttä henkilöä.
”Oletko sä menossa ratsastamaan?” tämä kysyi ujosti ovelta.
Pyry hätkähti toistamiseen ja vilkaisi hämmentyneenä ovelle.
”Reino oli supermukava eilen maastossa”, tyttö jatkoi hymyn noustessa tämän huulille.
Nimigeneraattori Pyryn aivoissa raksutti vimmatulla vauhdilla. Emmy!
”En mä...” Ratsasta. Pyry pyyhkäisi ajatuksen mielestään. Kurkku tuntui yhtäkkiä kuivalta. ”En mä tänään”, hän sai takelleltua suustaan ja tiputti samalla sivuohjat jalkoihinsa. ”Mennään juoksuttamaan vaan”, hän mutisi kerätessään ohjia käsiinsä. Reinoa alkoi vähitellen ärsyttää turhanpäiväinen seisominen.
”Okei, mut pitäkäkää hauskaa”, Emmy sanoi edelleen hymyillen. Joko hän ei nähnyt Pyryn hermostumista tai päätti kohteliaasti olla huomioimatta sitä.
”Joo”, poika totesi ja sähläsi apuohjia paikoilleen. ”Äh, siis kiitos.”
Miten sulavaa käytöstä, Pyry! hän kirosi ääneti.

~~~

Reino hölkkäsi rennosti liinan päässä. Pyry yritti saada hengitystään tasaantumaan ja keskittymistään kohdistumaan hevoseen. Loistavaa sosialisointia, hän harmitteli. Reino pärskähti äänekkäästi. Pyry pyysi ruunaa hiljentämään pysähdykseen ja käveli sen luo kiinnittääkseen sivuohjat paikoilleen. Ruuna narskutteli hetken kuolainta, mutta liikkeelle takaisin päästyään alkoi hyväksyä tuntumaa nopeasti. Pyry vajosi tahtomattaan takaisin ajatuksiinsa. Hänen täytyi pikku hiljaa tottua siihen, että ihmiset kyselisivät häneltä hevosiin liittyviä asioita. Ratsastukseen liittyviä asioita. Ja mistä hänen päähänsä oli ilmestynyt ajatus, ettei hän laisinkaan ratsastaisi?

Pyry kannusti Reinon laiskaan laukkaan.
”Takajalkasi jäi talliin”, hän huikkasi hevoselle ja napautti juoksutuspiiskalla ilmaan. Reino heilautti päätään protestiksi, mutta lisäsi laukkansa tahtia. Pyry kehui sitä innostuneella äänensävyllä. Hän jäi katselemaan hevosen liikkeitä ja ajatukset jättivät hänet hetkeksi rauhaan.

Reino sai laukata vielä toiseen suuntaan, kunnes Pyry löysäsi sivuohjia ja antoi hevosen ravata loppuverryttelynsä. Ruuna pärskähteli tyytyväisenä ja venytti kaulaansa. Poika kehui sitä rauhalliseen äänensävyyn ja antoi hiljalleen Reinon hidastaa askeleensa käyntiin.
”Mennäänkös kävelemään loppukäynnit metsään?” hän kysyi hevoselta rapsuttaessaan samalla sen kaulaa.

Metsäpolku vaimensi askeleet. Maisema muuttui päivä päivältä keltaisemmaksi, punaisemmaksi ja syksyisemmäksi. Reino käveli Pyryn vieressä korvat hörössä tarkkaillen ympäristöään. Ajatukset saivat Pyryn uudestaan kiinni. Oliko ajatus ratsastamisesta oikeasti niin pelottava vai tekikö Pyry asiasta vain liian vaikean? Jos hän vain suurenteli asiaa? Reino tallusti rauhallisesti pojan vierellä, varmasti se kulkisi yhtä tasaisesti Pyry selässään. Mutta entä jos jotain tapahtuu? Hevonen säikähtää, Pyry menettää tasapainonsa ja irtoaa satulasta… Vatsasta kouraisi kylmästi. Ei tästä tule mitään, Pyry ehti ajatella, kuka ties monennenko kerran.

Reino nosti äkkiä päätään ja sen sieraimet laajenivat. Se kuuli jotain. Pyry tarttui tiukemmin liinasta valmistautuen katastrofaaliseen säikähtämiseen, kun puiden välistä ilmestyikin vain karvainen voikko poni Odelie selässään. Pieni Pella seurasi Pihlan kanssa ratsukkoa. Reino haisteli ilmaa ja rentoutui yhtä nopeasti kuin oli jännittynytkin. Ratsastajat tervehtivät kaksikkoa iloisesti.
”Ihan mahtava ilma maastoilulle”, molemmat hehkuttivat Pyryn kompatessa näitä. Ponit jatkoivat matkaansa syvemmälle metsään. Pyry jäi katselemaan ratsukkojen perään Reinon kanssa. Hän huokaisi ja katsahti ruunaan.
”Ehkä mekin voitaisiin lähteä joskus lenkille muiden kanssa”, hän sanoi hiljaa. ”Jos lupaat olla viskaamatta mua tantereeseen.”
Reino pärskähti vastaukseksi ja koetti hamuta maasta viimeisiä vihreitä ruohoja. Pyry hymyili ruunalle, sen rauhallinen olemus tarttui helposti muihinkin. Ehkä pikkuhiljaa häneenkin.

Pyry&Reino 3 hm

[Pyry]

Reino hurjastelee tarhassa vapaapäivän kunniaksi.

Pyry&Reino 4 hm