Reinon hoitopäiväkirja

[Ansqu]

Jouluiset askareet 3
Leipuroimista aattoratsastusta varten HM 17

Olin kotonani keittiössä. Etsin itselleni esiliinaa leipomista varten, sillä vaatteeni likaantuisivat. Kävin pesemässä käteni.

Otin kaapista jauhot, hiivaa, kardemummaa ynnä muita joulupulliin tarvittavia aineksia.

Aloin tekemään taikinaa. Selailin keittokirjaa jossa oli upea kuva maukkaan näköisistä pullista. Toivottavasti lopputulokseni näyttäisi edes sinne päin.

Sekoitin kuivat aineet keskenään. Liuotin hiivan lämpimään veteen ja sekoitin sen sitten jauhoihin. Vaivasin käsilläni taikinaa, kunnes se näytti jo hyvältä. Vein sen kohoamaan.

Olin jo unohtanut laittaa uuninkin päälle. Niinpä säädin sen lämpötilan sopivalle ja sähköuuni alkoi lämmetä. Taikinan kohotessa siivosin tarvikkeita, joita en enään tarvinnut. Niiden tilalle otin kanelia, sokeria ja rusinoita. Levittelin jauhoja pöydälle ja otin pellin, johon laitoin leivinpaperin.

Hetken päästä vilkaisin kelloa. Jokohan taikina on kohonnut?

Kurkistin liinan alle. Taikina näytti hyvältä, joten otin sen pöydälle.

Otin taikinasta palasen, josta aloin muotoilemaan hienon näköisiä, jouluisia pullia. Tein myös muutaman hevosen kengänkin. Valmiit pullat asettelin pellille ja laitoin niihin rusinoita, kanelia ja raesokeria.

- Mmm.. Näyttävätpä ne herkullisilta, sanoin itsekseni. Vesi alkoi nousta kielelle.

Ensimäinen pelti oli täynnä. Voitelin pullat kananmunalla, jotta ne saisivat kauniin pinnan. Voideltuani laitoin pullat uuniin!

Pullien paistuessa aloin tekemään toista pellillistä. Tein suunnilleen samanlaisia pullia. Asettelin ne pellille ja koristelin jälleen rusinoilla, kanelilla ja sokerilla.
Tosin muutamasta pullasta jätin rusinat pois, sillä jos joku ei halunnutkaan rusinoita.. Vaikka olisihan ne voinut ottaa poiskin, mutta oli ne hyviä noinkin.

Ensimmäiset pullat olivat paistuneet. Otin ne uunista pois ja annoin niiden jäähtyä. Silloin veljeni tuli keittiöön.

- Nam! saanko ottaa yhden? hän kysyi ja katsoi himoitsevasti pullia.
- Et saa. Ne on aattoratsastusta varten.. sanoin hänelle ja loin kieltävän katseen.

Kiellostani huolimatta veljeni otti yhden pullan ja poistui nopeasti paikalta.

- Justjoo.. mutisin itsekseni, mutta se oli vain yksi pulla. Näitä kyllä riittäisi takuulla kaikille.

Voitelin vielä viimeiset pullat ja laitoin ne paistumaan.

Lysähdin tuolille istumaan. Leipominen ei ole kyllä lasten leikkiä. Niin minä ajattelin.

Odottelin pullia. Cd-soitin oli päällä ja sieltä kuului joulumusiikkia:

On lunta tulvillaan.
On raikas talvisää.
Ei liinakkommekaan, nyt enään talliin jää.
Sen kohta valjastan, reen pienen etehen,
ja sitten joutuin matkahan, me käymme riemuiten.

Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee.
Talven valkohiutaleet, ne kilvan leijailee.
Rekehen, rekehen, nousen matkaamaan.
Lumi alla jalasten, se laulaa laulujaan...

Olin vaipunut ajatuksiini, kunnes havahduin musiikin loputtua. Otin pullat uunista ja annoin niidenkin jäähtyä.

Pullien jäähdyttyä pakkasin ne pusseihin. Pakkasin yhden pullan erikseen, koska se oli nimenomaan Reinolle.

Jätin pussit sivummalle, kun siivosin keittiön. Tiskasin astiat, kuivasin ne, pyyhin pöydät jauhoista, ja olin valmis!

Vaikka ulkona alkoi jo hämärtää, lähdin vielä tallille viemään pullat. Matkalla otin yhden pullan maistaakseni, millaisia niistä tuli. Ja olin enemmän kuin tyytyväinen niihin.

[Ansqu]

Vuoden ensimmäinen ratsastus HM 18

Lumi narisi kenkieni alla. Pakkasta oli riittävästi. Ajattelin haikeana mennyttä vuotta, kun kävelin tallille. Mutta nyt oli uusi vuosi ja uudet kujeet.

Tie päättyi tallin pihaan. Muutamat hevoset olivat tarhassa loimet päällä. Siiri ja Pampula rapsuttelivat toisiaan sään kohdalta. Päätin mennä talliin lämpimään.

Tallissakin oli melko hiljaista. Kävin katsomassa Reinon karsinaa, jos ruuna olisi siellä.

Reino ei ollut karsinassa, mutta käytävän toisella puolella oli lantakärryt. Aksun karsinasta kuului ähinää. Nilla toi talikolla lantapalloja kärryihin. Hänellä näytti olevan hiki.

- Hei Nilla, tervehdin tyttöä, jonka ilme kirkastui.
- Hei Ansqu! Olin puhdistamassa Aksun karsinaa. Onneksi sain sen nyt putsattua kokonaan, hän kertoi urakastaan.
- Siivoaminen ei ole kyllä yleensäkään niin helppoa hommaa.. totesin Nillalle myötätuntoisesti muistellen omia kokemuksiani.
- No ei kyllä! Nilla sanoi ja lähti viemään kukkuralla olevaa lantakärryä.

Ennen ratsastusta minäkin päätin siivota Reinon karsinan. Niinpä hain talikon ja kärryt.

Karsinassa aloin tottuneesti kerätä lantaa kärryihin. Siivosin hyvin pikkutarkasti. Halusin Reinolle puhtaan karsinan.

Siivottuani hengähdin vähäksi aikaa ennen lantalaan menoa.

Vein talikon pois ja lähdin viemään lantakärryjä lantalaan. Siellä kippasin kärryt tyhjäksi ja palautin kärryt paikalleen.

Siivoamisen jälkeen pieni ratsastusretki oli ansaittu. Kävin hakemassa Reinon tarhasta, jossa se söi heppakavereidensa Liinun, Humun, Frankin ja Edin kanssa heiniä. Kutsuin Reinoa nimeltä ja viheltelin sille, kunnes se huomasi minut. Pörröinen ruuna lähti kävelemään laiskasti minua kohti.

Tervehdin Reinoa silittelemällä sitä. Laitoin riimunnarun kiinni ja avasin tarhan portin. Suljin sen perässäni. Kävelimme reippaasti talvisessa pakkassäässä, kun auringon kuulas valo näkyi alhaalla taivaanrannassa.

Tallissa jätin Reinon käytävälle. Otin karsinan ovessa olevasta harjaämpäristä suan ja kävin sillä läpi koko hevosen. Sen jälkeen harjasin kaikki mahdolliset irtokarvat ja -pölyn pois. Harjasin vielä jalatkin ja kaviot.

Harjauksen jälkeen oli jälleen kavioiden vuoro. Vaihdoin harjan kaviokoukkuun. Pyysin Reinoa nostamaan oikeanpuoleista etujalkaa. Kuten tavallisesti, ruuna ei halunnut sen kavioita puhdistettavan. Sen ilme muuttui ärtyneeksi. Reinon korvat kääntyivät taakse.

- Älä nyt, Reino! murahdin sille, mutta hevonen ei muuttanut mieltään.

En kuitenkaan antanut periksi. Sisukkaasti yritin kerta toisensa jälkeen saada puhdistettua kaviot. Lukuisien yrityksien jälkeen Reinon kaviot olivat puhtaat.

Laitoin kaviokoukun takaisin harjakoriin. Kävin hakemassa Reinon suitset satulahuoneesta. Ne oli paketoitu nättiin nippuun.

Reinon luokse palattuani irrotin siltä riimun ja pujotin sen kaulalle. Avasin suitset ja laitoin ohjat kaulalle. Lämmittelin hetken kuolaimia käsissäni, kunnes tarjosin niitä ruunalle. Se otti ne hyvin suuhunsa. Laitoin leukaremmin kiinni, oikaisin niskapehmusteen, ja kiinnitin turpahihnankin. Otin karsinan luota kypäräni ja talviratsastushanskani. Irrotin Reinon käytävältä ja talutin sen ulos.

Tallin pihalla hyppäsin hevosen pehmeään selkään. Annoin pohkeita ja se lähti kävelemään laiskasti ja tasasiesti. Kävelimme lumista tietä pitkin metsään.

Hetken käveltyämme pyysin Reinoa nostamaan ravin. Se ravasi hieman jähmein askelin ja minä pompin sen selässä, mutta pian Reino kuitenkin lämpeni ja pehmeni huomattavasti.

Taivas alkoi jo hämärtää ja päätin kääntyä kotitallille. Ajattelin laukata vähän matkaa, ja Reino nosti laukan, kun pyysin sitä. Laukkasimme loivan mäen päälle. Reino oli innokkaan tuntuinen.

Oli aika hiljentää raviin. Vähän matkan päässä jo näkyi Seppeleen valot. Hiljensimme käyntiin ja annoin pitempää ohjaa Reinolle. Kävelimme rauhallista käyntiä tallin pihalle saakka.

Laskeuduttuani vein Reinon talliin. Tallin käytävällä vastaamme tuli Fiia. Hän oli menossa maneesiin Elmon kanssa.

- Hei! Tulitko ratsastamasta? tyttö kysyi minulta.
- Joo. Ihana ilma, vaikka alkaakin kylmetä enemmän näin illasta, sanoin Fiialle.
- Jep. Ihanaa kun on lunta, hän vielä sanoi ennen, kun lähti maneesiin.

Reinon karsinassa riisuin siltä suitset. Harjasin sen, ja katsoin kaviot. Onneksi kavionpohjiin ei ollut syntynyt tilsoja, vain vähän lunta. Lopuksi puin Reinolle lämpimän loimen ja tarjosin sille leivän palasen. Se katosi nopeasti. Rapsuttelin sitä vielä hetken, kunnes minun oli aika lähteä kotiin.



Talvimerkki ansaittu erityisen talvisesta suorituksesta:

~Anne

[Ansqu]

Tavallinen talvinen lauantai HM 19



Ulkona oli raikas ilma. Pakkasta oli noin - 18 astetta. Reino oli vielä tallissa syömässä päiväheiniään.

Menin sen karsinaan laittamaan sille riimun. Kiinnitin vihreän riimunnarun Reinon päitsiin. Avasin karsinan oven ja lähdin viemään Reinoa tarhaan.

Lumi narisi jalkojemme alla. Hengitys höyrysi ja kaikki oli niin talvista.
Reino tuntui reippaalta. Se oli innokas päästessään ulos.

Tarhalla avasin portin. Siellä oli kaksi muuta hevosta. Tunnistin ne Ediksi ja Frankiksi. Päästin Reinon tarhaan ja se kirmasi vauhdikkaasti heppakavereidensa luokse. Frankilla ja Edillä oli loimet. Siitä minullekin tuli mieleen, että minun pitäisi käydä Reinolle loimi. Ilma oli nimittäin kylmä. Kipaisin nopeasti talliin hakemaan loimen.

Nappasin Reinon karsinan ovella olevasta loimitelineestä vihreän toppaloimen. Kiiruhdin takaisin Reinon luokse. Se katsoi minua ystävällisesti. Nostin loimen Reinon selkään ja suoristin sen. Laitoin vatsavyöt kiinni ja sen jälkeen vielä soljet edestä. Reino ei välittänyt loimesta, kun se palasin Edin ja Frankin luokse.

"Miten voinkaan olla näin hajamielinen.." sanoin itselleni. Mutta onneksi sentään muistin loimen. Kuitenkin palasin tyytyväisenä talliin muiden hoitajien joukkoon. Loppupäivä menikin nopeasti puuhastellen kaikenlaista.

[Anne]

Maastotunnilla 14.1.2012



Ansqu ja Rosie ympyrälaukalla. Uudempana tuntihevosena Edi vähän poukkoili. Reino puolestaan laukkasi rennosti ja hyvässä, vapaassa muodossa.
Spessu Ansqulle ja Rosielle!

[Ansqu]

Pakkaspäivä HM 20

Olin päässyt sisälle tallin lämpöön. Karsinoista kuului hevosten rouskutusta, kun ne söivät päiväheiniään. Tallissa oli melko hiljaista. Tunteja oli peruttu jo useammalta päivältä, eikä pakkasesta näy loppuakaan.

Anne lakaisi tallin käytävää puuvartisella harjalla. Otin muutaman askeleen häntä kohti ja tervehdin:
- Hei Anne!
- Heippa! hän tervehti takaisin.
- Aika kylmä ulkona vai? totesin sitten.
- Jep, Anne vastasi. - Ja se on paha se, kun hevosetkin joutuvat seisomaan suurimman osan päivästä tallissa. Ei niitä ulkona voi hyvin kauan pitää, hän jatkoi.
- Niin.. Olen ihan samaa mieltä. Mutta voinko käydä kävelemässä Reinon kanssa tietä pitkin vähän matkaa, että se saisi hieman vaihtelua? kysäisin nopeasti.
- Juu, käyhän se. Mutta laita Reinolle vielä toppaloimi, Anne sanoi.
- Joo laitan, vastasin ja hymyilin hänelle.

Anne jatkoi käytävän lakaisemista, kun minä menin Reinon karsinalle. Suloinen ruuna nosti päänsä heinäkasasta. Se näytti niin söpöltä syödessään heiniä. Aukaisin karsinan oven ja menin Reinon luo. Tervehdin sitä silittelemällä ja rapsuttelemalla sen kaulaa. Reino pärskähti ja jatkoi syömistään.

Hetken rapsuteltuani astuin käytävälle. Nostin Reinon karsinan ovella olevasta loimitelineestä sen toppaloimen. Oikaisin sitä. Palasin karsinaan ja nostin loimen Reinon selkään. Kiinnitin soljet ja vatsavyöt. Nappasin vielä ovessa roikkuvan riimun. Yritin saada Reinoa nostamaan sen pään heinäkasasta, mutta ruuna jatkoi vain syömistään.

- Reino, nostapa se pääsi nyt ylös, että saisin nämä päitset sinulle, sanoin sille.
Reino nosti päänsä. Sujautin riimun tottuneesti sen päähän.

Sen jälkeen suljin karsinan oven, tulin käytävälle ja kävin etsimässä riimunnarun.

Haettuani riimunnarun, kävin hakemassa Reinon. Aukaisin karsinan oven ja kiinnitin riimunnarun lukon päitsiin. Lukko oli hieman jähmeä. Talutin Reinon ulos karsinasta ja samantien lähdimme ulos.

Tallin pihalla laitoin huiviani paremmin kaulan ympärille. Ulkona oli kylmä. Onneksi ei kuitenkaan pyryttänyt lunta. Lähdimme melko reippaasti kävelemään tietä pitkin.

Reino kulki nätisti vierelläni. Se käveli rennoin askelin, korvat sivuille kääntyneenä. Hymyilin katsoessani sitä.

Nenääni alkoi kipristää. Takkini kauluskin oli muuttunut valkeaksi huurteesta. Päätin kääntyä takaisin tallille. Sain ainakin riittävästi ulkoilmaa, kun olin ollut koko edellisen päivän sisällä.

Pääsimme takaisin talliin. Reinokin tuntui olevan onnellinen päästessään sisälle omaan karsinaansa. Kuitenkin se näytti virkeämmältä, kun se sai käydä lyhyehköllä lenkillä. Tallissa riisuin siltä toppaloimen. Jätin fleeceloimen sen päälle. Asetin toppaloimen nätisti loimitelineeseen. Tarkistin myös Reinolta kaviot.

- Noni, hieno hevonen! kehuin sitä. Jäin vielä hetkiseksi rapsuttelemaan Reiskaa, ja samalla odottelin kyytiä kotiin. Laskeuduin istumaan ja katselemaan Reinoa. Otin taskustani kännykän ja otin sillä kuvan, kun Reino söi. Hymähdin kuvalle, ja laitoin sen taustakuvaksi.

- Hei Ansqu! kuulin äänen ja katsoin käytävälle. Siellä oli äitini.
- Hei äiti! vastasin hänelle. - Lähdemmekö nyt? kysäisin, vaikka tiesin vastauksen.
- Juu, minähän tulin hakemaan sinua, äitini vastasi. - Käymme ruokakaupassa kotimatkalla, hän ilmoitti.
- Selvä. Nousin ylös ja silitin vielä Reinon kaulalle.
- Heippa Reino! sanoin sille, ja lähdin automme luokse. Reino jäi karsinaansa syömään.

[Ansqu]

Kärryajelua HM 21

Ilma oli kaunis. Tulin tallille, mutten yksin. Mukanani oli serkkuni, joka harrasti myös hevosia. Hänellä on oma raviponi. Olin kertonut hänelle melkein kaiken Seppeleestä ja sen hevosista. Eniten olin hehkuttanut hänelle rakasta hoitohevostani, Reinoa. Serkkuni halusi välttämättä nähdä Reinon.

Sää oli niin hyvä, ettei hevosia pidetty turhaan tallissa. Menimme yhtämatkaa serkkuni kanssa maneesin takana sijaitsevalle tarhalle. Siellä olikin Reino ja sen tarhakaverit syömässä heiniä maasta.

- Oi, miten nättejä! serkkuni sanoi haltioissaan.
- Niin ne on.. Reino on tuo tiikerinkirjava, esittelin sen serkulleni.
- Suloinen tapaus, hän sanoi.

- Reino on ihana luonteeltakin, vaikka se on joskus aika itsepäinen.. Mutta se rakastaa kärryjen vetämistä, kerroin.
- Wau! serkkuni sanoi innoissaan. Kuule Ansqu, voisimmeko mennä ajamaan Reinolla? hän jatkoi.
- Nooo, kyllä se varmaan käy, mutten ole niin hyvä ajamaan. Hyvä, jos edes osaan valjastaa hevosen kärryihin! sanoin ehkä hieman turhautuneena.
Silloin serkkuni rykäisi: Et muistanut, että minä osaan?
- Ainiin! naurahdin. - Mennään hakemaan riimunnaru tallista, että voimme hakea Reinon, kehotin.

Palasimme pian takaisin. Astuin tarhaan. Serkkuni jäi odottamaan portille.

Reinon luokse saavuttuani tervehdin sitä ja muitakin hevosia. Ne katsoivat hieman ihmeissään. Kiinnitin riimunnarun Reinon päitsiin kiinni ja lähdin taluttamaan sitä portille päin.

Vein Reinon sen karsinaan. Aloitin sen harjaamisen. Annen ohi kulkiessa päätin kysyä häneltä kärryistä.
- Hei Anne!
- Heippa!
- Onko täällä lähistöllä kärryjä, jotta voisimme käydä Reinolla pienen lenkin? kysäisin.
- Tjaaa. Enpä ole varma, mutta autotallissa saattaisi olla jotkut, hän sanoi. - Käväisempä katsomassa, Anne jatkoi ja lähti reippaasti ulos.

Jatkoin harjaamista. Pian oli puhdistettava kaviot. Vaihdoin harjan kaviokoukkuun ja menin Reinon luo. Pyysin sitä nostamaan jalkaa, mutta se pysyi visusti maassa. Välillä Reino nostikin jalan, mutta laski sen saman tien maahan. En luovuttanut. Pian Annekin tuli kärryjen kanssa talliin. Reino katsoi niitä kiinnostuneena. Silloin se myös nosti pyytäessäni jalan ja sain putsattua kaikki sen kaviot.

- Hassu hevonen! hymyilin sille.

Anne käski minua tuomaan Reinon käytävälle. Hän auttoi meitä valjastamaan Reinon. Samalla opin itsekin joten kuten laittamaan kärryt. Siitä olikin hyötyä, jos joskus menisin Reinon kanssa kärryillä lenkille.

Olimme melkein valmiita. Kävin hakemassa meille kypärät. Talutimme Reinon ulos tallista. Se tuntui olevan hyvinkin innokas. Lähdimme matkaan. Aurinko pilkisti puiden takaa, ja oli muutenkin tosi raikas, talvinen ilma.

Pitkä suora tuli eteemme. Päätimme ravata pätkän. Serkkuni kannusti Reinon raviin.

Suoran päättyessä hän pyysi hiljentämään Reinoa käyntiin. Käännyimme sopivan leveässä kohdassa ja lähdimme takaisin kohti kotitallia. Ruuna tuntui nauttivan täysin siemauksin.

Pienen mäen takaa jo paljastui talli. Juttelimme serkkuni kanssa viimeisillä metreillä, kunnes pysähdyimme tallin pihaan. Nousin kyydistä ja talutin Reinon talliin. Serkkuni seurasi perässä.

Tallissa kiinnitin onnesta soikeana olevan hevosen käytävälle. Otimme siltä valjaat pois. Reinolle oli tullut vähän hiki, joten harjasin sen reippaasti ja laitoin sille loimen päälle. Jopa kavioiden puhdistuskin onnistui hyvin. Lopuksi taputin Reinon kaulalle ja kehuin sitä. Annoin sille pienen palan kuivaa leipää.

Vein kärryt takaisin autotalliin. Ulkona oli vielä valoisaa, joten veimme Reinonkin ulos.

- Kiitos! Oli ihana lenkki! kiittelin serkkuani.
- Minunhan tässä pitäisi kiitellä. Eli kiitos, kun toit minut tälle ihanalle tallille!
- No ole hyvä, sanoin ja ehkä punastuinkin hieman.

[Ansqu]

Ratsastusta HM 22

Olin tullut tallille suoraan koulusta. Tarkistin tuntilistoja. Reino ei näyttänyt menevän tänään tunneille, ja se olikin hyvä, sillä olin suunnitellut ratsastavani Reinolla maneesissa, vaikka ulkona oli loistava ilma. Kävin laittamassa sinne muutaman puomin. Palasin talliin ja kävin hakemassa ruunan tarhasta.

Tallissa harjasin Reinoa piitkään. Se tuntui nauttivan ihan kunnollisesta harjauksesta. Harjauksen jälkeen tarkistin sen jalat ja puhdistin kaviot kaviokoukulla. Reino pisti vähän hanttiin, mutta ei lopulta viitsinyt kiusata minua enempää.

Kävin hakemassa Reinolle satulan ja suitset. Palasin karsinalle, jätin suitset karsinan oveen roikkumaan ja aloin satuloimaan hevosta.

Kiristin satulavyötä reiän kerrallaan, molemmilta puolilta. Onneksi reino ei välittänyt siitä. Onneksi se oli muutenkin niin helppo hoitaa.. Kavioiden putsausta lukuunottamatta.

Nappasin suitset käsiini ja aukaisin ne paketista. Laitoin ohjat Reinon kaulalle ja tarjosin sille kuolaimia. Reino otti ne suuhunsa helposti. Laitoin leukahihnan ja turpahihnan kiinni, kun Reino pureskeli hieman tylsistyneen näköisenä kuolaimia.

Hetken päästä olinkin jo valmis. Nostin kypäräni ja laitoin sen päähäni. Aukaisin karsinan oven. Lähdimme Reinon kanssa maneesiin päin, kunnes vastaamme tuli Pilvi.

- Ansqu! tyttö vilkutti minulle.
- Hei Pilvi! tervehdin häntä.
- Minne olet menossa? Pilvi kysäisi uteliaana.
- Reinon kanssa maneesiin. Menemme puomeja.. sanoin tytölle.
- Hei, voisitko odottaa hetken, jos tulisin Sentin kanssa mukaanne. Mekin voisimme välillä harjoitella puomien kanssa.
- Juu käy se. Menen jo maneesille kävelemään Reinon kanssa.
- Ok! Pilvi sanoi ja lähti nopsaan Sentin luokse.

Maneesissa käänsin Reinon kaartoon. Kiristin sen satulavyötä ja laskin jalustimet. Nousin selkään. Annoin ruunalle kevyesti pohkeita, ja se lähti mukavaan, laiskahkoon käyntiin. Käänsin sen oikeaan kierrokseen.

Kävelimme hetkisen, kun Pilvi ja Sentti saapuivat. Reino katsahti heihin päin uteliaasti. Pian se kuitenkin jatkoi käyntiä. Pilvi kiristi Sentiltä satulavyön ja laski jalustimet. Hän nousi kevyesti orin selkään. Hekin alkoivat kävelemään uraa pitkin.

- Voisimme jo aloittaa ravilla, Pilvi ehdotti.
Nostimme molemmat kevyen ravin.

Aloitimme ravaamalla molempiin päätyihin pääty-ympyrät.

Pikkuhiljaa päätimme ravata kahden pitkällä sivulle olevien puomien välistä kevyessä istunnassa. Reinokin tuntui lämmenneen ja oli selvästi reippaampi. Vaihdoimme välillä suuntaa.

Olimme ratsastaneet noin puoli tuntia. Ennen loppuverryttelyjä halusimme vielä laukatakin. Ratsastimme saman puomivälin, mutta laukassa. Sentti ja Reino tykkäsivät laukata puomien yli.

Pian päätimme ravata vähän lopuksi, ennenkuin otimme loppukäynnit.

Annoin Reinolle pitemmät ohjat loppukäynnin ajaksi, jotta se sai venyttää kaulaansa. Käveltyämme riittävästi käänsimme hevoset kaartoon. Taputin ja silittelin Reinon kaulaa. Laskeuduin selästä, nostin jalustimet ja löysäsin vähän satulavyötä. Vein Reinon talliin.

Pilvi ja minä veimme hevoset karsinoihinsa. Otin Reinolta satulan ja suitset pois. Palautin satulan sille tarkoitetulle paikalle. Huuhtelin suitsista kuolaimet ja vein nekin satulahuoneeseen.

Harjasin vielä Reinoa ja tarkistin sen jalat sekä puhdistin siltä kaviot.

Olin valmis ja vein Reinon tarhaan. Tallin parkkipaikallekin alkoi tulla tuntilaisten vanhempien autoja. Sanoin heipat kavereille ja lähdin kävellen kotiin.

[Ansqu]

Maastossa tuli vastaan kisu HM 23

[Ansqu]

Juoksutusta HM 24

Tulin tavalliseen tapaani tallin pihaan. Olin suunnitellut juoksuttavani tänään Reinoa ja käyttää hyödyksi maastakäsin työskentely -kurssilta oppimiani asioita.

Vein kassini ynnä muut tavarat ylös, omaan lokerooni. Kävin samalla vilkaisemassa hoitajien taukohuonetta, mutta se oli aivan tyhjillään.

Palasin talliin. Alkoi olla vilinää, sillä oli alkamassa edistyneimpien tunti. Tallissa oli enimmäkseen vanhempia ratsastajia, jotka yleensä saivat isompia hevosia. Kurkistin muuten kyllä tuntilistaa ja totesin, että Reino ei mene tunnilla.

Reino oli varmaankin ulkona, sillä sitä ei näkynyt karsinassa. Etsin riimunnarua, mutten löytänyt sellaista. Päätin käydä etsimässä satulahuoneesta.

Satulahuoneessa penkillä istui Mirri, joka puhdisti Tiian varusteita todella tarkkaan ja huolellisesti.
- Hei Mirri! tervehdin vaaleaa tyttöä.
- Heips, Ansqu! Mirri vastasi ja katsoi minua hymyillen, mutta pian hän oli jälleen työn touhussa.
- Oletko muuten nähnyt missään riimunnarua? kysyin Mirriltä.
- Ööhh... Tuolla pöydällä taisi olla yksi. hän sanoi ja osoitti mainitsemaansa pöytään päin.
- Oho. Kiitos! hihkaisin ja nappasin riimunnarun pöydältä. Lähdin samantien hakemaan Reinoa.

Kävelin tarhalle päin, jossa Reino on yleensä. Oli vielä aika valoisaa.

Pian olinkin tarhan portilla, josta näin Reinon. Se katsoi kavereidensa kanssa minua korvat hörössä.
- No hei Reino! tervehdin sitä.
Astuin tarhaan. Kävelin reippaasti Reinon luokse. Tervehdin sitä uudestaan silittämällä kaulasta ja kiinnitin riimunnarun Reinon riimuun. Talutin sen pois tarhasta.

Vein Reinon karsinaan. Käänsin sen ympäri niin, että sen pää oli ovelle päin. Kiinnitin ruunan vetosolmulla kalteriin. Otin karsinan ovessa olevasta harjakorista pölysuan ja aloin harjaamaan Reinoa.

Harjauksen jälkeen oli kavioiden vuoro. Pyysin Reinoa nostamaan kaviota. Se nosti sen hyvin. Muuten se oli tavalliseen tapaan itsepäinen, mutta tarpeeksi jämäkästi ja maltillisesti sain puhdistettua loputkin kaviot. Päätin lopuksi laittaa Reinolle suojatkin.

Laitoin Reinolle vielä kapsonin ja mukaani otin juoksutuspiiskan ja - liinan. Talutin Reinon kentälle, sillä kentällä oli ratsastustunti.

Maneesissa Reinon suurehkolle ympyrälle. Annoin sen kävellä molempiin suuntiin useamman minuutin. Kävelemisen jälkeen pyysin Reinoa nostamaan ravin. Se ravasi oikein nätisti.
- Noin Reino, hyvä! kehuin sitä.

Vähitellen Reino alkoi pehmetä ja sen ravi näytti hyvältä. Vaihdoin suuntaa.

Ennen kuin lopettaisimme, pyysin Reino laukkaamaankin. Reino sai laukata molempiin suuntiin, ennen kuin annoin sen kävellä jälleen molempiin suuntiin. Kävelytin Reinoa yhteensä reilut kymmenen minuuttia.

Talliin mennessäni olin tyytyväinen. Minusta oli jotain todella hienoa saada hevonen kulkemaan ympyrällä hyvin. Kannatti kyllä käydä maastakäsin työskentely kurssi.
Tallissa hoidin Reinon hyvin. Rapsuttelin ja hellin sitä vielä hetkisen, kunnes oli aika käydä hakemassa tavarat ja lähteä kotiin.

[Ansqu]

HM 25 - laatu on huikea.
// Ja noi korvat ovat vähän isot. ^^

[Ansqu]

Alkeistunnilla HM 26

Tulin tallille tuulisessa säässä. Tänään olisi alkeistunti.
Tallissa vilkuilin ympärilleni, mutta en nähnyt vielä ketään. Kiipesin puisia portaita pitkin yläkertaan.

Avasin hoitajien huoneen oven. Siellä oli useampi henkilö juttelemassa keskenään. Tervehdin heitä ja he minua.
- Oletteks te menossa taluttajiksi alkeistunnille? Kysäisin heiltä.
- Joo mä olen menossa! Elle hihkaisi.
- Ja mä myös! Inkeri vastasi myös.

Liityin tyttöjen seuraan juttelemaan hetkeksi.

Aika tuntui menevän nopeasti. Huomasimme sen kun tallista alkoi kuulua pienempien ratsastajien iloista naurua. Katsoin kelloa kännykästäni ja huomasin kellon olevan jo liian paljon.

- Voi ei! Meidän on nyt pakko mennä. Tunti alkaa 10 minuutin päästä! parkaisin.

Minä, Elle sekä Inkeri lähdimme kiireellä alas. Hevoset olivat onneksi tallissa. Menin Reinon luo. Taputin sen kaulalle tervehdykseksi. Aloitin reippaan harjaamisen.

Laskin harjan takaisin harjakoriin ja otin kaviokoukun.
Kumarruin Reinon vierelle ja pyysin sitä nostamaan jalan. Se ei olisi taaskaan viitsinyt. Reino käänsi korvansa taaksepäin ja näytti niin tympääntyneeltä.
- Hassu hevonen.. sanoin sille. Yritin sinnikkäästi putsata kaviot edes jotenkin.

Laitoin kaviokoukun takaisin koriin ja kävin hakemassa satulan sekä suitset. Käytävillä notkui ratsastajia ja heidän vanhempiaan.

Palasin Reinon luokse ja asetin satulan sen selkään. Suoristin satulahuovan ja laskin satulavyön. Menin toiselle puolelle ja kiristin vyötä reikä kerrallaan. kiristin sitä vielä toiseltakin puolelta.

Satulan jälkeen aukaisin suitset paketista ja laitoin ohjat Reinon kaulalle. Otin suitset oikeaan käteeni, mutta poimin kuolaimet vasempaan käteeni. Tarjosin niitä Reinolle, joka otti ne kiltisti suuhunsa. Laitoin muut remmit kiinni.

- Huhhuh, kerkesin juuri ja juuri, huokaisin. Anne oli jakanut ratsastajille hevoset ja ponit. Reinon karsinan luokse tuli vähän vanhempi tyttö. Tervehdimme toisiamme esittelimme itsemme. Minusta tyttö vaikutti tosi mukavalta. Annoin hänen taluttaa Reinon maneesiin, kun oli aika mennä tunnille.

Maneesissa ohjasin tyttöä viemään Reinon kaartoon. Hän laittoi ohjat Reinon kaulalle. Laskin jalustimet ja neuvoin tyttöä mittaamaan ne oikean pituisiksi. Kiristin vielä satulavyön.

- Sitten kun olette valmiit, niin voitte nousta ratsaille! Anne ilmoitti. - Ja avustajat voivat taluttaa, tai ainakin kävellä hevosten vierellä, hän jatkoi.

Tyttö nousi Reinon selkään ja tarkistin vielä satulavyön. Lähdimme kävelemään oikeaan kierrokseen. Kävelin Reinon vierellä.

Alkukäynnin ajan Anne kertoi erilaisista ratsastusradan teistä.
- Tänään me harjoittelemme voltteja ja ympyröitä, sekä harjoittelemme suunnan vaihtamista. Suuntaa voi vaihtaa monellakin tavalla, hän sanoi.

Anne käski ratsastajia nostamaan ravin. Hän vielä ohjeisti tarkemmin heitä, jotka eivät sitä vielä osanneet niin hyvin. Suurinosa oli kuitenkin jo ravannut pieniä pätkiä.

Reinolla ratsastaja nosti ravin hyvin. Reino lähti laiskahkoa ravia, ja minä juoksin sen vieressä.

- Voisitte jo osa kokeilla keventämistä, jos haluatte. Nousette siis jalustimien varaan seisomaan, kun hevonen polkaisee ulkoetujalalla maahan. Se ei kuitenkaan vielä haittaa, jos kevennys on joillakin väärä.

Kaikki ratsukot ravasivat pätkiä kerrallaan. Vaihdoimme kaikki suuntaa koko rata leikkaa -kuviolla. Kaikki ravasivat vielä vähän toiseenkin suuntaan.

Tunnin aikana kaikki saivat tehdä voltteja hevosilla. Myös päätyihin tehtiin pääty-ympyröitä ravissa ja käynnissä. Suuntaakin vaihdettiin.

- Noniin. Te osaatte tehdä jo voltteja hyvin. Kaikki saavat ravat vielä yhden sivun, sitten voitte antaa hevosille ja poneille pitemmät ohjat.

Ravasimme yhden pitkän sivun. Tyttö hidasti Reinon käyntiin. Hän antoi Reinolle pitemmät ohjat. Kaikki ratsukot kävelivät rauhassa. Katsomossa istui muutamien ratsastajien vanhempia, jotka olivat katsoneet tuntia.

Kun tunti oli loppumaisillaan, kaikki käänsivät Annen pyynnöstä hevoset ja ponit kaartoon.
- Hyvä! Sitten voitte kiittää ratsujanne tunnista taputtamalla kaulalle ja laskeudutte pois ratsailta.

Kun tyttö oli laskenutunut ratsailta, niin nostimme jalustimet ja löysäsin satulavyötä parilla rei'ällä. Veimme Reinon talliin.

Tallissa otimme Reinolta varusteet pois ja tyttö harjasi sen. Minä puhdistin Reinon kaviot.

Kun olimme valmiita, niin sanoimme heipat toisillemme ja tyttö lähti kotiinsa. Kävin hakemassa omat tavarani lokerosta ylhäältä ja lähdin itsekin kotiin.

[Ansqu]

Hyppäämistä HM 27

Tulin ajoissa tallille. Koska oli kaunis ja lämmin päivä, niin ajattelin ratsastaa kentällä ja hypätä vähän esteitä. Kävin pystyttämässä sinne muutaman, noin 50 cm korkean pystyn ja pari ristikkoa. Menin käymään tallissa.

Tallissa Pilvi satuloin Senttiä käytävällä.
- Minnes matka? kysyin tytöltä.
- Maneesiin tässä ollaan menossa. Harjoittelen avotaivutuksia, Pilvi vastasi.
- Ookkei, pitäis varmaan minunkin ruveta harjoittelemaan enemmän itsenäisesti, kun on vielä ne kisat tulossa, totesin siinä kädet hupparin taskuissa.

Uppouduin hetkeksi omiin ajatuksiini kisoihin liittyen, kunnes havahduin Sentin kuopimiseen. Ori olisi ollut jo lähdössä mutta Pilvi asetteli kypärää päähänsä.
- Oisit nyt vähän aikaa paikallas, Pilvi torui Senttiä.
Hymähdin ja katsoin vierestä, kun parivaljakko lähti ulos.

Ennen kuin lähtisin ratsastamaan, niin kävin ylhäältä hakemassa ratsastuskenkäni. Alhaalla laitoin ne jalkoihini ja lähdin hakemaan Reinoa tarhasta.

Tarhassa hevoset olivat laiduntamassa tyytyväisinä, ja Reinokin olisi mieluummin jäänyt tarhaan kuin lähtenyt töihin. Se tuli kuitenkin kanssani talliin ilman suurempia välienselvittelyjä.

Tallissa kiinnitin Reinon käytävälle. Pilvi oli jo lähtenyt Sentin kanssa. Otin harjapakista piikkisuan, jolla harjailin kaulan, selän, kyljet ja mahan. Sen jälkeen kävin koko hevosen läpi pölyharjalla. Ennen satuloimista puhdistin vielä ruunalta kaviot, joskin se oli taas hieman jähmeää. Reino nosti jalkansa tympääntyneen näköisenä. Huokaisin ja taputin sitä kaulalle, kun olin saanut putsattua kaviot.

Hain satulahuoneesta Reinon satulan. Huomasin, ettei siinä ollut satulahuopaa, joten etsin sellaisen. Reinon luona asetin sen selkään satulahuovan. Sen päälle laitoin satulan. Sitten kiinnitin satulavyön ensin toiselta puolelta ensimmäisiin reikiin, ja lähdin kiristämään sitä tasaisesti molemmilta puolilta.

Irrotin vihreän riimun Reinon päästä ja suojautin sen Reinon kaulalle. Otin suitset ja avasin ne paketista. Laitoin ohjat kaulalle ja otin kuolaimet vasempaan käteeni. Tarjosin niitä Reinolle, joka otti kuolaimet nätisti suuhunsa. Laitoin kaikki remmit kiinni. Sitten vain laitoin kypärän päähäni, irrotin Reinon käytävältä ja lähdin kentälle.

Kentällä vein ratsuni kaartoon. Kiristin satulavyötä ja nousin selkään. Varmistin vielää satulavyön ja annoin Reinolle kevyesti pohkeita. Se lähti liikkeelle laiskahkoin ja keinuvin askelin. Kävelin useamman minuutin molempiin suuntiin.

Nostin ravin. Aloitin tekemällä loivaa kiemurauraa. Reino tuntui vähän jäykältä, mutta pehmeni pian ja ravasi rennoin askelin. Ratsastin myös puomeja.

Kun olimme verrytelleet tovin, käänsin Reinon ensimmäiselle ristikolle. Pyysin Reinoa nostamaan laukan. Se laukkasi laiskahkosti keinuvaa laukkaa, ja minä sainkin ratsastaa sitä eteen. Hyppy oli aika veltto. Yritin uudelleen ja Reino hyppäsi vähän paremmin.

Hyppäsimme molemmassa laukassa. Vähitellen siirryimme pystyesteisiin. Reino oli edelleen "löysä" joten töitä riitti pitää ruuna liikkeessä. Muutama kieltäytyminenkin tuli.

Vaikka Reino olikin laiska, niin koin silti välillä onnistumisenkin iloja, kun osa hypyistä oli hienoja.

Hyppääminen alkoi pian vähitellen riittää. Ravasin vielä Reinon kanssa loppuverryttelyksi.

Siirryimme käyntiin. Tunsin, kuinka hiki melkeinpä valui noroina otsaani pitkin. Reinokin vaikutti hikiseltä. Kävelimme rennosti noin 10 minuuttia, kunnes käänsin ruunan kaartoon.

Kaarrossa taputin Reinoa kaulalle. Laskeuduin alas satulasta ja nostin jalustimet. Löysäsin myös satulavyötä pari reikää.. Otin ohjat Reinon kaulalta ja lähdin taluttamaan sitä talliin.

Tallissa Reinon karsinassa otin Reinolta varusteet pois ja vein ne paikoilleen. Harjasin Reinoa huolella ja puhdistin siltä kaviot. Kun oli vielä erittäin lämmintä ja Reino oli hikinen, niin kastelin sitä hieman pesusienellä ja haalealla vedellä. Kävin myös jalat läpi.

Kun Reino oli hoidettu, niin vein sen tarhaan. Sen jälkeen kasasin esteet kentältä ja kävin hakemassa kamppeeni tallista. Lähdin pyöräillen kotiin, sen jälkeen kun olin ihastellut vielä hevosia ja poneja.

[Ansqu]

Vilvoittelua aurinkoisena kesäpäivänä HM 28

Oli todella lämmin päivä. Minulla ei ollut kummempia suunnitelmia päivälle. Ajoin pyörälläni tallin pihalle ja jätin sen nojaamaan tallin seinälle. Reippailin tallin sisälle, jonka käytäviä lakaistiin. Kipaisin ylhäällä hoitajien huoneessa. Siellä Miira ja Riella juttelivat jostain. Liityin hetkeksi seuraan, kunnes päätin mennä tervehtimään Reinoa.

Kävelin tarhalle, jossa Reino yleensä on. Näin pilkkuhepan kavereidensa kanssa nauttimassa lämpimästä. Hymyilin, ja kutsuin Reinoa luokseni. Kuitenkin se vain katsoi minua suloisilla silmillään, joten menin itse sen luokse.

Silittelin ruunan pehmeää kaulaa. Aurinko paistoi jo korkealla, pilvettömällä taivaalla. Oli todellakin lämmin päivä. Silloin ajattelin, että olisi mukava käydä uimassa. Tai ainakin vilvoittelemassa järvellä. Menin takaisin talliin.

Tallissa näin Ellen.
- Hei Elle! hihkaisin tytölle ja nostin kättäni tervehdykseksi.
- Moi! Elle vastasi hyväntuulisena takaisin.
- Ulkona on ihanan lämmintä, totesin siinä.
- Niinpä! Olisi mukava mennä nyt uimaan, tyttö sanoi.
- Hei, eiköhän mennä ihan ratsastamalla järvelle? Ihan vain vilvoittelemaan kävellen vedessä. En viitsisi uida, sillä minulla ei ole uikkareita mukana. Mut hevosetkin varmana tykkäis! ehdotin Ellelle.
- Joo, hyvä idea! Voitais kysyä vielä muitaki mukaan, Elle innostui ja kipitteli yläkertaan hoitajien huoneeseen.

Sillä välin minä otin mukaani Reinon riimunnarun ja lähdin hakemaan ruunaa tarhasta.

Avasin tarhan portin ja suljin sen perässäni. Lähdin kävelemään Reinon luokse. Kutsuin sitä nimeltä varmstaakseni, että se huomaisi minut.

Kiinnitin riimunnarun Reinon riimuun. Lähdin taluttamaan sitä portille päin.

Tarhan portilla avasin portin. Suljin sen, kun minä ja Reino olimme tarhan ulkopuolella. Kävelimme talliin.

Tallissa oli jo vähän enemmän porukkaa. Vein Reinon karsinaansa. Harjailin sitä pölysualla ja vielä sen jälkeen pehmeällä harjalla koko hevosen jalkoja ja päätä myöten. Puhdistin myös siltä kaviot. Kävin hakemassa Reinon suitset satulahuoneesta. Reinon karsinaan palattuani avasin suitset paketista ja laitoin ohjat hevosen kaulalle. Tarjosin Reinolle kuolaimia, joka otti ne suuhunsa kiltisti. Kiinnitin remmit. Lopuksi laitoin kypärän päähäni.

En tiennyt, missä vaiheessa muut olivat, joten kysäisin heiltä:
- Ootteko jo kohta valmiit?
Kuulin Ellen sanovan reippaalla äänellä: Joo!
- Okei, menen jo ulos, vastasin.

Vein Reinon ulos. Tallin vieressä hyppäsin sen selkään ja jäin odottelemaan muita. Reino seisoi kiltisti paikoillaan, hännällä huitaisten kärpäsiä.

Ei mennyt kauan, kun tallista tuli Elle, Inkeri ja Miira hoitopolleillaan. Tytöt nousivat ratsujensa selkään ja lähdimme ratsastamaan tietä pitkin.

Ratsastimme lähimmälle uittopaikalle. Perillä ratsastin Reinolla veteen, kunnes se pysähtyi veden äärellä kuin seinään. Maiskutin ja ratsastin pohkeilla napakasti eteen. Reino uskaltautui lopulta veteen ja se näytti nauttivan siitä. Kävelimme vain rantavedessä, mutta kastuin silti hieman Reinon kävellessä. Muutkin hevoset kahlailivat rannassa. Yhtäkkiä kuului kiljaisu ja heti sen perään loiskahdus. Katsoin taakseni ja näin Siirin seisomassa ilman ratsastajaa. Parin metrin päässä Inkeri nousi ylös vedessä.

- Siiri, se pukitti.. Inkeri mutisi märkänä.
Me muut aloimme nauraa hänelle ja hullunkurisen näköiselle Siirille. Pian myös Inkeriä alkoi naurattamaan. Hän nousi takaisin ponin selkään.

Viivyimme vielä hetken, kunnes oli aika lähteä takaisin Seppeleeseen. Osan matkasta ravasimme kevyesti.

Pian kotitalli alkoi häämöttää. Kävelimme tallin pihalle kiireettömästi.

Laskeuduin alas Reinon selästä. Talutin sen karsinaansa. Siellä otin siltä suitset pois ja harjasin sen ja putsasin kaviot rantahiekasta. Sen jälkeen vein vielä Reinon ulos tarhailemaan. Lopuksi sanoin tallikavereille heipat ja lähdin itse kotiin pyörälläni.


Kesämerkki ansaittu erityisen kesäisestä suorituksesta! ~Anne

[Ansqu]

Rauhallinen päivä HM 29

Olin tallilla tavalliseen tapaani. Reinolla ei ollut tunteja, koska se oli tullut vaellukselta. Muutenkin sillä olisi kaksi vapaapäivää. Ajattelin kuitenkin käydä lyhyen käyntilenkin sillä ja harjailla ja hoitaa sitä sen jälkeen.

Kävin hakemassa Reinon tarhasta talliin. Kiinnitin sen karsinaansa. Otin Reinon harjakorin ja otin sieltä pölysuan. Harjasin Reinon normaalisti, aivan kuin ennen ratsastusta. Puhdistin sen kaviot. Reino ei edes temppuillut jalkojen nostamisessa. Ilmeisesti se oli hieman uupunut vaelluksen jälkeen.

Otin Reinolle kuuluvat suitset satulahuoneesta. Palasin takaisin Reinon luo. Pujotin ohjat sen kaulalle ja tarjosin sille kuolaimia. Laitoin niskahihnan ja oikaisin mutkalle menneen harjan sen alta. Sen jälkeen kiinnitin muut hihnat normaalisti kiinni.

Tulin ulos karsinasta. Minun piti käydä hakemassa kypärä. Onnekseni Britta oli kulkemaisillaan ohitseni, kun keskeytin hänen ajatuksensa:
- Hei Britta! hihkaisin hänelle.
- Moi! tyttö vastasi hymyilevin suin.
- Et viitsisi katsoa Reinoa ihan vähän aikaa? kysäisin häneltä.
- En.. Nojoo, kuhan vitsailen. Tietty mä Reinoa voin hetken katsoa, Britta sanoi hyväntuulisena.
- Joo, kiva, kiitos! huikkasin hänelle, kun olin jo menossa hoitajien lokerikoille.

Ylhäällä avasin oman kaappini. Otin sieltä kypäräni ja laitoin sen samantien päähäni. Suljin kaapin oven ja kiirudin alas.

Alhaalla, Reinon karsinassa Britta seisoi kiireettömänä rapsutellen Reinoa.
- No sähän olit nopee, Britta sanoi, ehkä hieman ihmetellen.
- Ai, yritin ainakin, sanoin ja naurahdin. - Kiitos vielä, kun tuhlasit aikaasi kiittelin vielä tyttöä.
- No mitäs tuosta, ei mulla kiire ole minnekään. Kunhan hengailen, Britta vastasi.
- No, törmäillään! sanoin vielä lopuksi.
- Juu törmäillään, Britta vastasi komppaillen ja lähti yläkertaan.

Otin Reinon ohjat käsiini ja talutin sen ulos. Ulkona nousin sen selkään. Annoin kevyesti pohkeita ruunalle, joka lähti laiskahkoa käyntiä. Ohjasin sen tien reunaan.

Kävelimme ihan lyhyen matkan yhteen suuntaan. Nautimme kuulaasta auringonvalosta. Ilma oli hieman kylmä, mutta se ei niin haitannut. Käänsin jo Reinon takaisin ja kävelimme erittäin rauhallisesti. Kuuntelin, kuinka Reinon kaviot kopisivat tietä vasten.

Palattuamme tallille laskeuduin selästä. Taluttelin ruunan karsinaansa, jossa otin siltä suitset pois ja vein ne paikoilleen. Viimetöikseni puhdistin taas Reinon kaviot. Lopulta harjasin sen oikein, oikein huolellisesti, moneen kertaan. Reino vain seisoi rauhallisesti paikoillaan.

Kun olin harjannut jo tovin, laitoin harjat takaisin Reinon harjakoriin. Jäin kuitenkin vielä rapsuttelemaan sitä. Istahdin karsinan seinään nojaten, ja silittelin Reinon päätä. En kuitenkaan voinut jäädä kovin pitkäksi aikaa, joten taputin hevosen kaulalle pari kertaa, ja lähdin tyytyväisenä kotiin.

[Ansqu]

Vanha kunnon tallipäivä! HM 30

Oli niin elokuinen päivä. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, mutta silti muistelin haikaillen juuri tätä kesää. Miten paljon kaikkea hauskaa olimme tehneet kavereiden ja tietenkin hevosten kanssa. Mutta päätin unohtaa haikailut ja reippain mielin lähdin pyörällä tallille.

Matkalla sää muuttui puolipilviseksi, mutta ei se niin minua haitannut. Poljin nopeasti päästäkseni nopeammin Seppeleeseen.

Ei aikaakaan, kun parkkeerasin pyöräni tallin edustalla. Kipaisin talliin. Siellä oli onneksi lämmin ja ystävällinen sekä iloinen tunnelma ja vanha kunnon tallijengi! Osa hoitajista rentoili oleskeluhuoneessa, ja muutamat olivat tallissa puuhailemassa jotain muuta.

Tänään en ajatellut tehdä Reinon kanssa mitään sen ihmeämpää. Odottelin toista tuntia, jolle se menisi.

Tallissa kiipesin portaat ylös. Avasin hoitajienhuoneen oven ja astuin sisälle. Nappasin hyllyltä hevoslehden ja istahdin sohvalle lukemaan sitä. Hieman myöhemmin huoneeseen tuli Fiia. Tervehdimme tietysti toisiamme. Tyttö istui tuolille, ja pian sen jälkeen aloimme juttelemaan rennosti - mistäs muustakaan kuin hevosista!

Jutustelun lomassa katsoin kelloa. En pitänyt vielä kiirettä, mutta aloin pikkuhiljaa lähteä Reinon luokse. Fiia tuli mukanani alas talliin, sillä yksinolo ei juuri silloin hänelle maittanut.

Tallissa menin Reinon karsinalle, jossa se torkkui puoliunisena. Reino oli ollut jo tuntia aiemmin vammaistunnilla, ja nyt se oli menossa kello 16-17 tunnille.

Astuin karsinan sisäpuolelle ja tervehdin Reinoa lepertelemällä sille ja ojensin kättäni sille. Reino nuuhkaisi, ja käänsi päätään todettuaan minut tutuksi. Silitin Reinon pehmeää kaulaa, kunnes oli aika aloittaa varustaminen tunnille. Kävin hakemassa Reinolle riimun ja riimunnarun. Jälleen Reinon luona sujautin päitset sen päähän ja kiinnitin riimunnarun. Lähdin sen kanssa kävellen ulos tallista.

Päätin varustaa Reinon ulkona harjauspuomilla. Kiinnitin sen siihen vetosolmulla. Kävin hakemassa sen harjapakin ja palasin takaisin. Otin pakista pölyharjan ja aloitin harjaamisen. Välillä karistin liat piikkisukaan. Kävin läpi molemmat puolet. Harjauksen jälkeen harjasin vielä koko hevosen pehmeällä harjalla. Puhdistin myös kaviot, johon kului taas aikaa, sillä Reino on niin itsepäinen, eikä haluaisi, että sen kaviot putsataan. Ulkona oli muitakin hoitajia tai ratsastajia varustelemassa hevosia. Juttelimme vähän

Harjauksen ja kavioiden puhdistuksen jälkeen käväisin Reinon satulan. Laitoin satulan kaulalle ja liu'utin sen paikoilleen. Sen jälkeen laskin satulavyön ja laitoin sen kiinni kiristäen reikä kerrallaan.

Olin Reinon kanssa valmis. Rapsuttelin Reinoa vielä, kunnes sen ratsastaja tuli. Tervehdimme toisiamme ja ojensin hänelle ohjat, jotka hän otti vastaan hymyillen. Siirryin itse hieman syrjemmälle seuraamaan, kuinka mukavannäköinen tyttö talutti Reinoa kentälle päin.

Kun kaikki ratsukot olivat siirtyneet kentälle, menin perässä seuraamaan tuntia vähäksi aikaa, kunnes minun oli aika lähteä kotia kohti.

Ps, olin jo kirjoittanut tämän aikaisemmin, mutta muokkasin sen tähän päivään sopivammaksi.