Maastoestekusrssi vanhuksille 10.-12.9.2010

[Anne]

Järjestän viikonlopun kestävän maastoestekurssin seppeleäisille, jotka ovat pyörineet mukana ainakin vuoden. Kurssilla ratsastetaan Seppeleessä asuvalla yksityisellä, hoitsulla tai jopa ex-hoitsulla, jos jollekin hevoselle tulee tunkua.

Kurssille mahtuu 8 osallistujaa. Jos halukkaita on yli, suositaan hommassa kylmästi Sebessä pisimpään henganneita.

Nukkua saa kotona tai mökeissä, ja toki viikonlopun aikana tehdään muutakin kuin ratsastetaan!

Maksuna toivon vähintään yhden panostetun tarinan tai kuvan, jotka pohjaavat laatimiini kurssin tarinoihin.

Osallistujat / täynnä

Pipsa - Sikke
Fiia - Pella
Lynn - Sentti
Maiss - Siiri
Sara - Aksu
Loviisa - Pampula

[Anne]

Sivu tuolla:

www.virtuaalitalliseppele.com/tapahtumat/maekurssi.htm

Materiaali tulee sinne. Maksuja tähän topikkiin, mieluiten syyskuun loppuun mennessä.

[Sara]

Su-Leikkimieliset kilpailut

- Noniin poni, näytetääs mitä opittiin..!
hymyilin Aksulle joka pureskeli kuolaintaan allani. Viimeinen kurssipäivä Liekkijärven syksyisissä maastoissa oli alkanut ponien kuntoon laitolla ja maastoihin suuntaamisella. Leikkimieliset kurssikisat olivat edessä, ja olimme kuin olimmekin lähdössä pian radalle. Aksu ei ehtinyt aloittaakaan kuopimistaan kun käänsin sen voltille purkamaan energiaansa.
- Sitten voi Sara ja Aksu lähteäkkin jo radalle..
Anne sanoi ja osoitti kädellään lähtöviivaa.

Laitoin pohkeeni varoivaisesti kiinni Aksun kylkiin ja poni ampaisi laukaten radalle. Omasta mielestäni rata oli helppo, olin ollut paljon vaikeampia ratoja selvittämässä rataestekilpailuissa. Tämä oli kyllä ihan eri juttu. Aksun hypyissä oli edelleen helppo pysyä mukana, ne vaan olivat niin liidokkaita! Liitelimme radan loppuun ja palailin pian maalilinjalle. Jossu ja Jaakko kirjasivat ajan ylös kun taputtelin Aksua. Hevostytöt jotka olivat katsomassa ja huolehtimassa hevosista sillä aikaa kun olimme harjoitelleet radan, kehuivat kovasti Aksua ja silittelivät sitä.
- Ompas sulla aivan tavattoman suloinen hoitoponi!
Rita sanoi silitellen Aksun kaulaa.
- Niimpä, oon aika onnekas saadessani olla tekemisissä tämmösen kanssa!
vastasin ja lähdin viemään poniani kauemmas maalilinjasta.

Kun viimeinenkin lähtijä oli saapunut maaliin, kokoontuivat Anne, Jossu, ja Jaakko laskemaan aikoja. Kolmikko kerääntyi salaperäisesti puun taakse laskemaan. Olivat kuulemma kehitelleet jonkun ihmeen systeemin sijoituksiin. Lopulta kun kaikki oli valmista, tuli Anne ratsukoiden luokse:
- Noniin, olis sijoitukset kasassa. Elieli... Kuudes sijoitus menee.... Maissille ja Siirille... Viides paikka Saralle ja Aksulle...
Taputin Aksun kaulaa ja ruuna pärskähti kovaan ääneen. Loputkin sijoitukset kerrottiin ja olin erittäin tyytyväinen Aksuun!

Kaikki lähtivät hyvin mielin tallia kohti missä seuraisi haikea leirimökkien ja tallin siivous ja puunaus. Huomenna olisi taas koulupäivä mutta kurssi pysyisi muistoissani ikuisesti! =)

[Maiss]

MAISSIN MAKSU nr. 1
Sunnuntain leikkimieliset maastoestekisat

Mahassani lentelee perhosia. Vaikka kyseessä ovatkin vain leikkimieliset kilpailut, niin minua jännittää. Koskaan ei nimittäin tiedä mitä Siiri keksii töistä päästäkseen, en yllättyisi jos se vaikka nousisi pystyyn jonkun pelottavan maastoesteen nähdessään.
Kävelemme maastoesteradan lähtöpistettä kohti jonossa, minä ja Siiri luonnollisesti viimeisinä. Edessämme tallustavat Pampula sekä Loviisa, kun taas heidän edessään on Fiia ja Pella.
Anne seisoo jo odottamassa meitä parin hoitajatytön kanssa, ja kaikki katsovat huvittuneena kurssiporukkaamme, mikä saattaa johtua monestakin syystä.
“Hienoa, löysitte perille!” Anne tervehtii ja aloittaa sitten selityksen päivän ohjelmasta.

Taputan omaa laukkaavaa shetlanninponiratsuani kun vilkaisen lähtöviivalla seisovaa Loviisaa ja tämän hoitoponia. Pampula ei vaikuta niinkään jännittyneeltä, mutta sen sijaan nuori ratsastaja puree huultaan ja käy luultavasti itsekseen läpi mitä kohta pitäisi tehdä.
Ennen kuin ehdin tajuta, Loviisa ja Pampula jo laukkaavat ensimmäistä maastoestettä kohti. Siirrän Siirin raviin, vaihdan suuntaa, ja jatkan laukkaverryttelyä vasemmalle. Huomaan että tamma alkaa painamaan kädelle, joten teen pari puolipidätettä mikä auttaa huomattavasti. Käännän Siirin ympyrälle ja jatkan sitten suoraan, kunnes käännän taas ympyrälle.
Kun Anne pyytää meidät lähtöviivalle siirrän ponin raviin ja ravaamme Jaakon luo. Siiri katsahtaa epäluuloisena Jaakkoa, eikä ensiksi haluaisi antaa miehen taputtaa itseään, mutta kun tämä on tarjonnut neidille lehden, ei taputtelu tuota ongelmaa.
“Ootteko valmiita?” Anne kysyy ja nyökkään vastaukseksi.
Meidät vihelletään matkaan. Siiri lähtee jo alkumetreillä täyteen laukkaan ja se ei todellakaan ole hallinnassani. Kumminkaan en ehdi tehdä asialle mitään, kun ensimmäisen esteen virassa toimiva tukkieste jo lähestyy. Ihme kyllä Siiri ei kiellä, kierrä, ohita tai alita estettä - vaan hyppää sen yli. Kiitän tammaa taputtamalla sitä oikein kunnolla, ja sitten otan sen hallintaani. Näky ei ole mikään kaunis, mutta ainakin saan sen kuuntelemaan minua eikä menemään oman päänsä mukaan.
Seuraava este on jostain syystä erittäin pelottava, ja siksi Siiri ei tietenkään voi hypätä sitä. Joudun hakkaamaan sitä ihan kunnolla raipalla jotta se edes menisi tukin lähelle… Kun aika kauan kestänyt taistelu on saatu päätökseen, shettis hyppää esteen ja jatkaa seuraavaa kohti laukassa.
Vene-esteelle en ota riskiä vaan heilautan raippaa ennen estettä niin, että pikkuinen varmasti hyppää, ja niinhän se tekee. Teen pari pidätettä ennen auton renkaista tehdystä estettä, ja kun se on hyvän etäisyyden päässä painan pohkeeni kunnolla Siirin kylkiin ja odotan kunnes se hyppää. Hyppy on ilmava, mutta kumminkin erittäin mukava, joten en tee muuta kuin mukaudu ponin hyppyyn.
Pari lopuista esteistä ylittyy mutkien kautta, kun taas jotkut Siiri hyppää innoissaan jo ensi yrittämällä, mutta en kumminkaan tipu kertaakaan. Kun ylitämme maaliviivan meitä ennen ollut ratsukko taputtaa ja minä tunnen itseni juhlalliseksi. Kumminkin Loviisan taputus vaihtuu nauruksi, kun juuri vapaat ohjat saanut Siiri yrittää laukata lehtikasan luo ja minä taas koitan saada ohjat käteeni, sekä vetäistä ponin takaisin. Yritykseni kumminkin epäonnistuu - ja löydän itseni kohta syyslehtien seasta, sillä olen onnistunut tippumaan satulasta. Hienoa!

Kun kaikki maastoesteratsukot ovat maalissa, alkaa sijoitusten julkistus. Siiri seisoo vaihteeksi kiltisti paikallaan kun Anne kaivaa taskustaan kynän ja raapustaa jotakin paperille.
“Eli siis…” aloittaa tallinomistaja luoden nopean katseen rivissä seisovaan kurssiporukkaamme. “Kuudennen sijan kisoissamme nappasi… Maiss ja sympaattinen Siiri-poni!”
Naurahdan pienesti. En todellakaan ihmettele sijoitustamme ratsastukseni ja Siirin kieltojen jälkeen, mutta kumminkaan en tunne itseäni pettyneeksi: sillä onhan juuri tämä, allani seisova, kulorautias shetlanninponitamma, kaikista paras!
Pipsa ja Sikke selviytyvät ensimmäisiksi, ja Sentti Lynneineen toiseksi, sekä Loviisa Pampulan kanssa kolmansiksi. Meitä ennen ovat Aksu ja Sara, ja heidän edellään ovat Fiia sekä Pella. Häntäpää oli siis jo aikalailla ennalta odotettavissa, koska eivät Siiri tai Aksu, kumpikaan, ole mitään rauhallisimpia tapauksia…
“Ja sitten mars takaisin tallille! Antakaa pitkää ohjaa jos ponit tuntuvat rauhallisilta, mutta esimerkiksi Aksulle ei ihan välttämättä tarvitse antaa pisintä ohjaa, eikä kyllä Sentillekään, eikä varsinkaan sille Siirille jos lähistöllä on lehti-” Anne ei ehdi saada lausettaan loppuun, sillä juuri silloin Siiri ampaisee lähimpään puskaan. “-kasaan…”
Joudun ihan todella käyttämään raippaa, niin että saan sen poniletkan viimeiseksi. Muut nauravat, kun Loviisa kertoo että juuri samalla tavalla tapahtui aiemmin, ja minä haluan vain kadota maan alle.
Saan aihetta kumminkin vaihdettua kun alan viisastelemaan siitä, että Jaakon ja Annen ajanvähennyskaava on jotenkin erittäin huono ja että se ei tykkää Siiri-nimisistä poneista.
“Mutta mähän selitin jo sen idean, ensin kun siinä on se neliöjuuren-” matematiikkanero Lynn aloittaa, mutta keskeytän tämän raa’asti:
“Ensinnäkin mä en tajua tosta mitään, ja toisekseen musta tuntuu että sä keksit ton, ja kolmannekseen pitäs kehittää semmonen kisa jossa voittaja on se, jonka poni kieltää eniten!”
“Sehän ois epäreilua, te voittaisit sen ihan helposti!” Sara vakuuttaa.
“No siks just se haluu semmosen kisan, viisas Saranen”, Pipsa heittää.
“Jep! Me oltais ihan mestarit, eiks nii Siirini?” kysyn ponilta ja halaan sitä selästä käsin.
Mitäs poni silloin tekeekään? Jos ette itse arvaa, voin kertoa: se lähtee pensaaseen lehtiä syömään.


---------
Kuva tulee myöhemmin. (:

[Jusu]

Lynn & Sentti kisaradalla

[Maiss]

MAISSIN MAKSU nr. 2
Lauantain ratatunti


Ton kanssa vierähti monta tuntia. Tausta nyt on mitä on, mutta mä oon jotenki nii ylpee siitä, että Siiri ei näytä kamelilta! <3