Post by kopsu on Apr 6, 2009 16:17:21 GMT 2
Estekurssi 24-26.4.09
Eli nyt olisi tulossa estepainotteinen kurssi huhtikuun lopulla ja nyt tärkeintä tässä kurssissa ei ole se että kuinka korkealle hypätään, vaan keskitytään tempoon, istuntaan, oikean ponnistuspaikan löytämiseen ja muuhun tilpehööriin. Kurssilaiset yöpyvät Seppeleen leiri mökissä.
Pikkaisen sääntöjä (lue hyvin)
- Estekurssille otan vain viisi joten nopeat syövät hitaat!
- Jos olet hevosen omistaja saat tulla omalla hevosellasi koko kurssin, hoitajien tunti ratsut ovat minun hallinnassani, joten hoitajat eivät saa päättää kenellä menee vaikka olisi yksärin hoitaja Ratsut siis vaihtuvat joka tunti.
- Viikonlopussa on tasan neljä tuntia.
- Tullaan perjantaina ihan milloin halutaan(vaikka aamusta) ja sunnuntai iltana lähdetään.
- Tuntikirjoituksen sääntö on että kun minun tarinani tulee, on sinulla 2viikkoa aikaa kirjoittaa/pirtää tarina/runo yms.
Siinä oli vähän sääntöjä. Saatan keksiä uusia joten tarkkaile sääntö osiota.
Tunnit:
La ensimmäinen tunti, koulua:
Ellady-Humu
Henni-Jambo
Manta-Pella$
Keikki-Aksu$
Brenna-Manki$
La toinen tunti, esteitä, tempo:
Ellady-Tiia
Henni-Luy
Manta-Eppu
Keikki-Cassu$
Brenna-Manki$
Su ensimmäinen tunti, esteitä, istunta, ponnistuspaikka:
Ellady-Blade
Henni-Sentti
Manta-Anttu
Keikki-Blade
Brenna-Manki
Su toinen tunti, Toivetunti+toivehepot:
Ellady-Blondi
Henni-Cassu
Manta-Pikku
Keikki-Anttu
Brenna-Manki
Osallistuneet:
1. Ellady
2. Henni
3. Manta
4. Keikki
5. Brenna
TÄYNNÄ
Stoorit:
Perjantain tutustuminen:
Tutustumista
Kävelin portaat ylös ja kuulin jo iloista puhumista oleskeluhuoneesta. Puheen aiheena oli tietenkin millä hevosilla mennään tunnilla. Katsoin vielä kerran listaa. Ellady, Henni ja Brenna olivat tuttuja, mutta Keikki ja Manta olivat uutta. Astuin oleskeluhuoneeseen ja puheensorina vaimeni.
- Moi eli mä olen Kopsu ja opetan teitä täällä. Sanoin ja rojahdin nojatuolille.
- Öömm… Brenna vetää varmaan aina Mankilla, koska tämän omistaa ja muut sitten päätän. Olen jo päättänyt ekan tunnin hevoset. Ekana on siis koulua, jotta näen istunnan yms. Sitten olisi tempo harjoitusta. Kolmas tunti on ikuistettu istunnalle ja ponnistuspaikan etsimiselle ja neljäs on toivetunti. Sanoin ja virnistin kun kaikki huusivat kilpaa kenet haluaa sille tunnille.
- Te voitte vaikka viime tingassa muuttaa toive hepoa, mut jos se on varattu niin voivoi. Mutta tästä keskustellaan myöhemmin. Pläräsin vielä papereitani ja pyysin kaikkia esittäytymään. Ensimmäisenä kutsuin paikalle Elladyn.
- Eli olen Pikun apuhoitaja ja yritän mahdollisimman paljon osallistua Seppeleen toimintaan ja olen täällä noin 24/7. Ellady poistui areenalta ja lopulta minä esittäydyin.
- En täällä Seppeleessä ketään hoida, mutta Simorassa yksi kopukka on. En varmaan rupeakaan täältä ketään hoitamaan, kun aika niin kortilla, mutta tunti toiminnassa tulette minut usein näkemään! Istuin taas tuoliini ja kysyin kenet kukakin haluaa toive tunnille.
- Pikku on mun! Huusivat yhteen sekä Keikki että Ellady. Kaikki rupesivat nauramaan ja kun naurun kyyneleet oli pyyhitty silmistä sovimme, että Keikki saisi Pikun ja Ellady saisi hänen toisen toivoman hevosen, Blondin. Henni ja Manta sanoivat miettivänsä vielä, mutta eihän tässä mitään kiirettä ole.
- Ja kaikki viisi saatte sitten ahtautua yhteen mökkiin, koska kahta mä en siivoa. Saatte päättää kuitenkin kumpaan menette. Siihen missä on sauna vai siihen missä on isompi tupa yhdessä oloa varten. Saunaan kyllä muutenkin pääsette. Tuli iso väittely siitä kumpaan mökkiin mennään ja lopulta päädyttiin sauna mökkiin, kun täälläkin voi olla.
- Eli saunamökki… noni menkää laittamaan tavarat sinne ja nopein saa parhaan sängyn hopihopi!! Huusin ja joukko ryntäsi kohti mökkejä.
1. tunti Lauantai, koulua:
Ensimmäinen tunti, Koulua
- Hopi hopi tytöt! Tunnin pitäis alkaa just nyt! Kailotin tallissa kun oppilaat tarkistivat varusteita. Tunnin alussa olin kertonut tunti hepot ja kaikki olivat ihmetelleet.
- Humu? Miten mä ikinä pysyn sen ravissa? Ellady oli ääneen ihmetellyt.
- Jambo on mun, Henni kailotti ja meni pussailemaan ruunaa turvalle. - Ei haittaa yhtään vaik olet kolho! Nauroin vielä tuolle tilanteelle. Sitten kaikki viimein olivat valmiita.
- Dodi hyvä ja sit vaan kentälle ja selkään. On niin hyvä sää että olisi rikollista ratsastaa maneesissa.
Katselin vähän kosteaa, mutta ei mitenkään märkää kenttää.
- Tämähän on täydellinen kouluun! Huudahdin viisikolle, joka oli nousemassa ratsujen selkään. ¬¬
- Keikki pidennätkö vähän jalustimiasi, kun sitten rupeat pomppimaan laukassa. Keikki nyökkäsi ja pidensi jalustimia. Ratsukot lähtivät uralle hyvässä käynnissä.
- Brenna hidasta! Manki kaahottaa ympäri ilman otetta! Voltteja ja puolipidätettä, älä jää roikkumaan ohjaan, please! Katsoin Brennaa joka yritti saada Mankin kulkemaan rauhallisemmin.
- Aksulla muuten hyvä käynti, mut sen pää heiluu edestakaisin kuin hullulla. Tee puolipidätteitä, mut anna samalla pohkeita. Kun Aksun pää lakkasi nykimästä kehuin Keikkiä. Siirsin katseeni Mantaan ja Pellaan.
- Pella menee nyt just hyvin. Yritä vain mukautua sen liikkeisiin ja älä purista pohjetta kiinni. Pohje vähän taakse, noin. Hymyilin nähdessäni tytön tyytyväisen ilmeen. Katsoin hetken Henniä ja Jamboa ja yritin saada ajatukseni kokoon.
- Jambo kolhii itseään pahasti ellet saa sitä askeltamaan paremmin. Pohje kiinni ja ulko-ohja kireämmälle. Sun pitää Henni saada se keskittymään muualle kuin jalkoihin. Äläkä ite mieti niitä liikaa vaan ratsasta. Vähän ulos tuntumaa ja suorista itsesi. Sitten vuorossa Ellady ja Humu.
- Pyssääs Ellady hetkeksi, sanoin ratsukolle, joka kaarsi keskelle. Siirsin Elladyn pohjetta eteen.
- Oikeen hyvä juuri näin. Aja Humua enemmän eteen.
- Ja sitten ohjat käteen ja kootkaa ratsujanne. Huikkasin ja kaikki tekivät työtä käskettyä.
- Brenna ja Manki hidasta, Keikki suorista itseäsi nyt vähän, Ellady ohjat kireämmälle ja pohjetta eteen. Se on nyt valunut taakse. Henni hyvä, sait Jambon menemään oikein hyvin ja ei se kolhi itseään enää niin pahasti, Manta, Pellalle pohjetta se kulkee kuin liisterissä ja selkä suorana.
- Sitten ravia mars! Istukaa alas ja löytäkää rytmi. Kuulin Elladyn vähän huokaisevan, mutta hän painoi pohkeen kiinni Humuun, joka päätä viskellen lähti töksähtävään raviin. Ellady ärähti ja yritti saada Humusta tuntuman.
- Manki hidasta, muuten hyvä. Suunnan vaihdos harjoitus ravissa BH. Huudahdin ja Keikki kääntyi B:stä kokorataleikkaa:lle. Jouduin vielä painottamaan harjoitus ravia. Muuten kaikilla meni hyvin. Ellady tosin pomppi kuin säkki Humun selässä.
- Ellady pohkeet kiinni, älä ota tukea jalustimista. Yritä istua syvälle ja myötää liikettä. Sitten kädet eivät saisi heilua. Jatketaan harjoitus ravissa! Huudahdin ja kaikki istuivat alas. Katselin ravaavaa katrillia ja käskin nämä käyntiin. Hmm… jos tuosta laukkaisi tuohon… Mietin laukkarataa, jonka oppilaat saisivat ratsastaa. Kunnes lopulta päätin.
- Kuunnelkaapa nyt kaikki hyvin! huudahdin ja kaikki katsoivat minuun keskellä kenttää. Lähdettä tuolta päädystä, keskeltä lyhyttä sivua ja laukkaatte keskiympyrän kahteen kertaan. Muistakaa pitää hevoset kontrollissa. Ja sitten menette vähän vielä tuonne toiseen päähän kenttään ja heti käyntiin keskellä lyhyttä sivua. Eka Ellady ja Humu. Muut seisoo poissa tieltä. Ellady antoi Humulle epäselvät ohjeet ja Humu meni kiito raviin.
- Ravaa alkuun ja käynnistä heti laukkaan, ei ravia välissä. Ellady nosti nyt paremmin laukan ja Humu meni radan hyvin ja kunnialla.
- Hyvä lopetus kanssa. Ei tullut ravi askelia. Sitten olisi vaikka Henni ja Jambo. Jambo muuten hyvin mutta vähän enemmän painoa sisälle ympyrässä. Manta ja Pella seuraava. Kokoa Mantaa. Ja lähtö, hyvä juuri näin. Vähän tasaisempi tempo olisi voinut olla. Keikki ja Aksu olis seuraavana. Kokoa! Vähän ohjaa ulos ja pysy siellä satulassa. Keikki näytti tyytyväiseltä, kun Aksu veti toisen ympyrän hyvin. - Sit olis Brenna. Ja pidä se Manki aisoissa. Brenna antoi Mankille pohkeita ja tämä räjähti laukkaan.
- Pidätä, pidätä. Huusin Brennalle, joka hammasta purien sai Mankin lopulta hidastettua.
- Hyvä tässä oli tämä ja loppu käynnit. Seuraava iltapäivä tunti on siis esteillä tempoa. Sanoin ja lähdin tallille päin.
Ellady & Humu
Ihmeen hyvin pysyit siellä Humun satulassa ja laukasta käyntiin siirtyminen meni hienosti ilman raviaskelia. Sait hyvin Humun kuuntelemaan.
Henni & Jambo
Sait Jambon hyvin eteen alas, ja jalkojen kolhiminen ei ollut lopputunnista enää niin pahaa. Laukka meni hyvin, vaikka oli ulospäin painoa näkyvissä
Manta & Pella
Hyvin sait Pellan kulkemaan vaikka alussa oli vähän laiskan puoleinen ja voisit enemmän olla yhtä hevosen kanssa, eli mukautua liikkeisiin. Muuten meni todella hyvin.
Keikki & Aksu
Aksu oli ensin vähän virkeä, mutta sait sen hyvin keskittymään pikkuisiinkin siirtoihin. Aksu oli herkkänä koko tunnin. Hyvin meni. Vähän voit enemmän miettiä selkääsi, että pysyisi suorana.
Brenna & Manki
Vaikka Manki kaahotti tunnin alusta loppuun, olet selvästi tottunut tällaiseen. Välillä jäit ohjaan roikkumaan, joten muista puoli pidäte! Muuten todella hyvin.
2. Lauantai, tempo:
Toinen tunti, esteitä, tempo
- Tänään olisi tempo tarjolla. Sanoin ja katsoin ratsastajia. Manta näytti epävarmalta.
- Tää Eppuhan on aika vilkas… Manta kuiskasi Elladylle katsoen samalla kuuden esteen rataa maneesissa. Hymyilin vähän.
- Esteet on nyt vaan 50cm mutta muuta ei kai tarvita kun on tempo harjoittelua. Ohjat pitkäksi ja uralle siitä estepullat! Brenna näytti muka loukkaantuneelta, mutta ei osannut pidätellä nauruaan.
- Että estepullat! Brenna sai sanotuksi naurun välistä. - Mistä tollaista olet oppinut?
- Njää, vedin hatusta, sanoin ja hymyilin Brennalle. - Yritäs pitää sit se Manki tänään aisoissa, huikkasin Brennalle ja keskityin taas tuntiin. - Luy askeltamaan vähän reippaammin. Huudahdin Hennille ja Luylle, jotka matelivat uralla. Katselin käveleviä ”pullia” ja käskin nämä raviin. Cassu oli hypätä yhtä estettä päin.
- Cassu voltille! Älä päästä sitä miettimään esteitä. Et itsekkään saa niitä miettiä. Huusin Keikille, joka yritti saada Cassua aisoihin.
- Pitäkää ne reippaassa ravissa ja paljon kiemurauria, voltteja ja muuta. Huusin maneesin keskeltä ja Brenna teki heti kiemurauran.
- Hyvä Brenna, vähän isompia kiemuroita ja pidä Manki reippaassa ravissa. Katsoin Eppua ja Mantaa. Eppu kaahasi ympäri kenttää esteiden hurmiossa.
- Pidätettä Manta, pidätettä. Ota ajan kanssa ja paljon voltteja. Volteissa Eppu hidastaa. Manta teki työtä käskettyä ja Eppu hidasti vaikka joutui kulkemaan kireänä. - Nyt sun pitää saada se rentoutumaan. Ei se noin voi esteitä hypätä.
- Miten? Manta kysyi ja ohjasi Epun pääty-ympyrälle. Kävelin pääty-ympyrän keskelle.
- Ihan ekaksi, rentoudu itse. Kevennä rennommin äläkä kisko ohjista vaikka Eppu kuinka veisi. Jos hevonen maastossa ryöstää, on lupa roikkua ohjassa jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Mutta täällä? Ehei, ei Eppu voi lähteä täältä minnekään. Näetkö? Se rentoutti itsensä heti kun itse rentouduit. Huudahdin ja Manta ratsasti pois ympyrältä. Katsoin Elladya.
- Vaihdapa kevennys ja vähän reippaammin. Se kulkee hyvässä tempossa, mutta laahaa jalkojaan. Ja sitten se laahaa jalkojaan myös esteillä. Tee pidätteitä ja tempon vaihteluja paljon.
- Henni sulla menee nyt tosi hyvin! Sait Luyn kuuntelemaan. Joskin Luylla on välillä ”omia” tempon vaihteluja, eli se lisää ja hidastaa vauhtia mielensä mukaan. Sä päätät, ei Luy. Katselin vähän vielä ravaavaa ryhmää, kunnes pyysin nämä käyntiin.
- Antakaa pitkät ohjat niin samalla selitän radan.
Eli tuo ensimmäinen este on 40cm pysty. Sanoin ja kävelin esteen luo. Sitten mennään kakkoselle… joka on okseri kooltaan 50cm. Siitä kaarros. Voi mennä kummalta tahansa puolelta, kun kierretään kutos estettä, kauempaa tai tiukempaa. Kolmonen on trippeli, ylin puomi 50cm ja siitä sarjalle. Sanoin ja osoitin sarjaa. - Kaikki sarjassa on 50cm. Viides este on ristikko, myös 50cm. Se on ristikko koska se on myös lämmittely este. Ja kuudes este onkin 80cm! Pysty sekin, mutta ei pakollinen. Saa hypätä jos haluaa. Katsoin taas ratsastajia.
- Kerätkääs ohjat ja laukkaa ympäri uraa, kutsun teidät yksitellen tänne pääty-ympyrälle ja hyppäätte tuon ristikon. OK? No sit laukkaa! Huusin ratsastajille, jotka aloittivat laukan.
- Eka Eppu ja Manta tähän. Sanoin ja katsoin hurjana kulkevaa Eppua. – Pidäte, ja mene este kun olet saanut Epun hallintaan. Manta laukkasi pari kierrosta ja ohjasi Epun kohti estettä. Eppu hyppäsi kovaa ja korkealta.
- Pidätettä, pidätettä. Mene vielä kerran. Manta ohjasi Epun kohti estettä. Eppu hyppäsi nyt Mantan kontrollissa ja päästin nämä uralle. Sitten Brenna ja Manki. Manki hyppäsi hienosti pari kertaa ja päästin nämä uralle. Kaikki hyppäsivät hienosti ja pyysin nämä vapaalle lyhyelle sivulle.
- Sit vaikka Ellady ja Tiia. Sanoin ja näin Elladyn nielaisevan. Nauroin ja sanoin että, hyvin se menee. Ellady ratsasti päätyyn ja aloitti merkistäni laukan.
- Nyt pidä toi tempo, oikein hyvä tempo juuri. Pohkeita! Huusin ja Tiia ylitti vähän vauhdikkaasti esteen. - Pidätä, Ellady! Liian nopea tempo. Rentoudu. Ellady pidätti Tiia kolme kertaa ennen toista estettä ja antoi sitten pohkeita. Tiia hyppäsi liian aikaisin ja puomi kolahti.
- Jatka vaan mä nostan! Sanoin kun Ellady valitsi tiukan reitin kohti kolmosta. - Suorista! Sanoin samalla kun nostin puomia. Ellady suoristi Tiian ja teki puhtaan hypyn.
- Hyvä ja nyt suorana sarjalla. Pohkeita! Se tulee… -Tiia kieltäytyi- …laiskasti. No uudestaan vaan ei se mitään ja nyt pohkeita. Huusin ja Ellady sai Tiian menemään sarjan hyvin.
- Hyvä jatka vaan. Katse esteelle, hyvä tempo. Purista pohkeet kiinni! Ja jos menet koittamaan tuota 80cm pystyä niin mene sinne nyt heti. Ellady oli näköjään jo päättänyt menevänsä pystyn ja kannusti Tiiaa yhä kovempaan suoritukseen. Tiia ponnisti ja selvitti hyvällä ilmavaralla esteen.
- Mahtavaa sitten vaikka Manta ja Eppu. Sanoin heti kun katsoin teutaroivaa parivaljakkoa.
- Manta jos olet itse hermostunut niin voin luvata että ratsusi on myös hermostunut. Manta nyökkäsi ja yritti rauhoittua. Eppu hellitti vähän, mutta oli selvästi innoissaan tulevasta radasta.
- Ei sitten kaahoteta satanen lasissa tuolla radalla. Huusin kun Manta antoi laukka pohkeet Epulle. Sitten yhtäkkiä ennen ensimmäistä estettä tyttö ryhdistäytyi ja antoi Epulle yhä enemmän pohkeita. Hän selvitti pystyn kunnialla ja kakkonenkin meni hyvin vaikka vähän vauhdilla jatkoi.
- Pidä tasainen tempo. ei kaahottamista, kuten sovimme. Huusin ja Manta pidätti Eppua huimasti ennen kolmatta estettä. Eppu hyppäsi hyvällä tempolla esteen ja lähestyi sarjaa. Juuri sarjan keskellä Eppu heitti railakkaat pukit ja Manta löysi itsensä maneesin puruista. Juoksin ottamaan Epun kiinni ja katsoin ylös teutaroivaa Mantaa.
- Mites… pthyi… tässä näin nyt… yäk hiekkaa… kävi?! Hymyilin vähän ja kysyn sattuuko Mantaa mihinkään. Tyttö vastasi kieltävästi ja nousi Epun selkään.
- Eipä sitten mitään joten jatka, sun pitäis ehtiä kakkukin leipomaan… Sanoin naama virnistyksessä. Mantan suu loksahti auki.
- Kakku? Joudunko mä tekeen kakun?! Manta kysyi kauhistuneena. Nojasin vähän taaksepäin.
- Vanha leiri perinne. Ja mä pidän siitä kiinni. Joten älkääs putoilko tai joudutte Mantan kanssa kakkua leipomaan, vaikka kahdestaan se helpompaa… Sanoin naama virneessä. Kaikki nauroivat ja vannoivat etteivät putoaisi maneesin puruihin. Manta näytti kaikille kieltä.
- Apu olisi kyllä kivaa. Manta sanoin. Nauroin ja kehotin Mantaa jatkamaan. Manta nyökkäsi iloisesti ja aloitti Epulla ravin kautta laukan. Eppu meinasi heti lähteä alta.
- Pidätettä, tee vaikka ympyrä kunnes se rauhoittuu. Katsoin kuinka Manta istui alas satulaan ja ohjasi Eppua ympyrällä. Kun Eppu oli taas Mantan ohjattavissa, tämä antoi katseensa valua kohti sarjaa. Manta pidätti Eppua nyt paremmin ja oli varautunut pukkeihin, joita ei sillä kertaa tullut. Manta katsoi viidettä estettä ja Eppu leiskautti kevyesti yli. Manta katsoi 80cm estettä, mutta sanoi katsovansa jos uskaltaisi vaikka myöhemmin. Kutsuin seuraavaan ratsastajan, joka oli Henni ja Luy. Annoin Hennille luvan aloittaa ja hän onnistui saamaan Luy heti hallintaan. Luy hyppäsi ensimmäisen esteen vähän liian kaukaa, mutta yli meni kuitenkin.
- Vähän kaukaa joten hidastapa tahtia. Pikku esteistä voi mennä vauhdilla läpi, mutta nyt pitää alkaa jo katsoa miten hyppää. Henni nyökkäsi, hidasti ja suoritti toisen esteen kunnialla. Kehuin Henniä, joskin tasapainoa voisi katsoa tarkemmin. Henni kaarsi mahdollisimman kaukaa ja sai Luylle upean lähestymisen kolmannelle esteelle. Henni käänsi Luyta kaukaa ja lähestyi sarjaa sahaten ohjia edestakaisin. Luy hyppäsi sarjan vaihdellen tempoa jälleen oman maun mukaan.
- Tempoa jos vähän katselet. Huudahdin Hennille, joka parhaansa mukaan yritti saada Luyn tempon tasaiseksi. Ristikon Luy hyppäsi kevyesti, joskin vähän oikealta. Henni yritti korjata Luyta, mutta Luy ei suoristunut ja 80cm esteen ylin puomi kolahti. Menin laittamaan puomin ylös.
- Joo ei se mitään seuraavana vaan vaikka Keikki ja Cassu. Sanoin ja näin Keikin virneen. Keikki antoi Cassulle pohkeita ja nämä lähtivät radalle. Cassu meni ontuen radalle.
- Kopsu tää ontuu! Keikki huusi kauhuissaan. Juoksin Cassun vierelle ja tarkistin tämän jalat. Oikeaan etukavioon oli kiilautunut kivi. Nyppäisin kiven pois ja laitoin Cassun kävelemään. Cassu huokaisi ja parin askeleen jälkeen se ei enää ontunut.
- Menet nyt vähän ravia ja laukkaa ja katson pystyykö se jatkamaan. Cassu ravasi ja laukkasi huolettomasti ympyrällä.
- Joo eiköhän se ole ihan kunnossa. Mutta jos se rupeaa ontumaan, niin lopetat heti ja viedään se talliin. Keikki nyökkäili ja aloitti laukan. Keikki ajautui liian lähelle estettä ja Cassu löi jarrut pohjaan. Keikki roikkui puoliksi Cassun mahalla ja yritti kammeta itseään ylös.
- Haistan jo suklaakakun tuoksun! Henni sanoin ja lipoi huuliaan.
- Mä en ole pudonnut vielä! Keikki huusi ja sai kuin saikin itsensä takaisin Cassun satulaan. Henni voihkaisi, mutta Keikki oli hyppiä satulassa. Minuakin hymyilytti.
- Ei saanut Manta apuria ei. Vielä. Sanoin ja vilkaisin Brennaan, joka saman tien kielsi tippumasta. Nauroin ja kehotin Keikkiä aloittamaan alusta. Keikki antoi Cassulle pohkeita ja ensimmäinen sekä toinen este hypättiin kuin vettä vain. Kolmas este ylitettiin vähän tasapainottomasti, mutta siitä tuli heti huomautus. Keikki korjasi ja sarja este meni jo GP tason hyväksyttäväksi. Cassu alkoi innostua, ja Keikillä oli enemmän hommaa kuin koskaan, mutta silti ristikko meni hyvin. Keikki päätti hypätä ison pystyn. Cassu hyppäsi hyvin tasapainossa ja laskeutui pehmeästi Keikin taputtelujen seassa.
- Hyvä hyvä! Oikein hyvä tempo ja lopuksi Brenna, Mantan viimeinen toivo saada apuri leipomaan.. Virnistin leveästi kun Brenna meni kentälle. Brenna mulkaisi minua ja pidätti Mankia kolmesti. Mankilla oli meno päällä ja se oli karata laukkaan ennen Brennan pyytämistä.
- Istunta, älä vedä Mankia suusta! Siitä se lähtee vielä kovemmin. Brenna nosti laukan ja luopui ensin esteen yrittämisestä, Mankin melkein ryöstettyä. Brenna laukkasi pari ympyrää ja lähestyi estettä vaarallisen nopeasti. En sanonut mitään, koska näin Brennan tekevän kaikkensa. Este ylittyi kovaa ja Manki oli hypätä seinää päin.
- Rauhallisesti, ihan voisit pikkuruisen hidastaa. Sanoin ja näin Brennan tekevän voltteja saadakseen Mankin kuuntelemaan. Manki heitteli päätään ja hidasti haluttomasti. Brenna ohjasi Mankia seuraavaa estettä kohti ja näin ruunan rauhoittuvan silmissä. Manki käänteli korviaan, kuin odottaen Brennan käskyjä. Toinen este ylittyi paljon rauhallisemmin ja Brenna sai Mankista otteen. Hän löysäsi ohjia ja päästi Mankia enemmän venyttämään askeltaan. Manki laukkasi nyt Brennan täydessä hallinnassa kolmosesteelle.
- Hyvä! Näin se menee! Huusin ja näin Brennan keskittyneenä lähestyvän sarjaa. Kuulin vain kilahduksen ja yhtäkkiä, täydestä tasapainosta, Brenna putosi. Kaikki olivat kauhistuneita kun Brenna sinkoutui pää edellä sarjan b:osaa päin. Kaksi puomia tippui ja puomin kannatin, se oli kallistumassa Brennaa kohti. Juoksin äkkiä kallistuneen tolpan väliin. Se ei ollut lähellä kaatumista, mutta kuka tietää. Manki oli koulutettuna ponina jäänyt seisomaan sarjan jälkeen paikalleen ja tepasteli nyt Brennaa kohti, naamalla kysyvä ilme.
- Ai saakeli mun selkä… Brenna vaikersi ja kierähti pois puomin päältä. Brennan naama vääristyi kun tämä nousi seisomaan. Hän hoippui hetken ottaen tukea Mankista, joka oli kuin auttamaan tullut. Katsoin maahan ja näin irronneen jalustimen. Kumarruin ja otin sen maasta. Brenna katsoi minua ja otti jalustimen.
- Helvetin jalustin. Brenna manasi ja venytteli jäseniään.
- Tuskin sinulta mitään poikki on mennyt. Sanoin ja korjailin estettä. - Muuten sä makaisit tuossa maassa shokissa ja ulvoisit täyttä kurkkua. Brenna huiskautti kättään.
- Kyllä tämä tästä, vähän vain vahvaa hevosten linimenttiä ja huomenna olen ihan terve.
- Menetkö radan loppuun? Kysyin ja jätin kakku asiat tuoneemmalle. Se tuskin huvittaisi ketään.
- Joo kyllä mä… muuten olen ihan rampa kun pitää se kakku leipoa… Brenna sanoi ja onnistui hymyilemään. Hymyilin takaisin ja kaikki huokaisivat hevosten selästä.
- Suklaa kakku… Sanoi Henni.
- … kermavaahtoa… jatkoi Ellady.
- … sekä nonparelleja! Sanoi Keikki joka lipoi huuliaan.
- Saatte kyllä kakkunne, mutta nyt Brenna autanko sinut sinne selkään? Brenna mutisi jotain avuttomuudesta ja pyysi mut toiselle puolelle roikkumaan. Brenna kampesi itsensä selkään ja keräsi ohjia. Nyökkäsin ja menin pois tieltä. Brenna antoi Mankille pohkeita. Manki totteli nyt paremmin ja olikin paljon rauhallisemmin. Sarja meni nyt paljon paremmin ja Brenna joutui nyt ajamaan eteen varovaiseksi muuttunutta poniaan.
- Pohkeita aja eteen! Huusin ja viides este ylittyi hieman latteasti, mutta yli meni kuitenkin. Brenna otti ympyrän ja lähestyi nyt paremmassa tempossa viimeistä estettä kohti. Este ylittyi nyt paremmin kuin mikään muu.
- Hyvä! Ja voitte ottaa vaikka loppukäynnit tuolla maastossa. Mutta ei sitten laukata! Vähän voitte ravata ja muuta. Sanoin ja menin ulos maneesista. Katsoin vielä hevosten jonoa, joka pikku hiljaa hävisin metsää ja menin etsimään netistä kakku ohjetta.
Ellady & Tiia
Vaikka Tiia alussa kulki vähän laiskanpuoleisesti, sait sen hyvin lämpenemään. Rata meni hyvin, lukuun ottamatta kieltäytymistä. Joskin välillä mentiin kovaa ja välillä hiljaa. Vielä on hiomista, mutta kyllä se siitä. Enemmän tempon vaihteluja ja ”olen pomo” meininkiä olisi saanut olla enemmän.
Henni & Luy
Vähän oli Luylla omia metkuja mielessä, eikä se millään halunnut totella, mutta tempo on ehkä vaikein asia ponnistuspaikan vierellä. Otit esteet ajalla etkä pitänyt mitään kiirettä. Sait kärsivällisyydellä Luylle hienot lähestymiset.
Manta & Eppu
Vaikka Eppu ei ollut aina hallinnassasi ratsastit asian vaikuttamatta mitenkään. Rata meni hienosti, jos putoamista ei oteta mukaan. Tasapainoa kannattaa harjoitella lisää ja hyvin Epun hallitsit rentoutumalla itse.
Keikki & Cassu
Cassu hurjasteli paljon, mutta rauhoittui aikast äkkiä. Rata alkoi vitsikkäästi, mutta korjasit tilanteen hyvin. Lopussa rataa Cassu alkoi innostua, mutta 80cm este meni todella hyvin. Välillä näkyi tasapainottomuutta esteellä, joten lähestymiset tarkemmin.
Brenna & Manki
Ei nyt aleta jauhomaan siitä tippumisesta, mutta tarkistathan ensi kerralla jalustimet :D. Olet selvästi tottunut Mankin kujeiluun. Manki oli tänään tosi räävitön ja olin iloinen ja hämmentynyt Mankin ”persoonan vaihdoksesta” tippumisen jälkeen. Harva hevonen tällainen on.
Kolmas tunti
Istuin sohvalla enkä vieläkään saanut asioita järjestykseen. Kaksi tuntia pidetty, Ellady lähtenyt ja haluaisin Bladen edes yhdelle tunnille! Katsoin paperia. Henni oli saanut Sentin, Mantalle en viitsisi vaihtaa kun Blade sen verran kuuma on, Brennaa en voi vaihtaa ja sitten on vielä Keikki. Se olisi sitten Keikki tai Henni. Tosin, haluaisin oriin tunnille, valintani lopulta osui Keikkiin. Vihdoin tyytyväisenä tein paperin hienostelun ja vein sen ilmoitustaululle.
- Ja sit selkään hop, hop! Huusin hieman kalpeana. Mietin vieläkin Elladya. Tämä innostuneena oli juossut tallikäytävää ja salaman iskusta, tuupertunut. Ambulanssi tuli ja meni, eikä Elladysta vieläkään ollut tietoa. Huokaisin ja vannoin keskittyväni muihin. Pakotin itseni hyräilemään ja katsoin ratsastajia, jotka pyysin käyntiin uralle.
- Otetaan ensin ripaus koulua, eli kokoamista, jotta saadaan hepat kuuntelemaan. Pidättäkää ja tehkää pysähdyksiä, sanoin ja katsoin Keikkiä, joka innokkaana aloitti tanssahtelevan Bladen kokoamisen. - Pidätteletkö vähän sitä Senttiä, huudahdin Hennille, jonka alla tanssahteli Sentti.
- Mjoo’o, kuulin Hennin epämääräisen vastauksen kääntyessäni jo Mantaan päin.
- Vähän Antulle pohkeita, hyvä, ja sitten taas pidätä, latelin ohjeita ja siirryin Brennaan ja Mankiin.
- Nyt se Manki kulkee hyvin kuolaimella, suoristapa itsesi satulassa, se on nimittäin vinossa, se satula siis, sanoin sekoillen ja pudistin päätäni. Kun ratsukot menivät suht hyvin, käskin nämä nostamaan jalustimet kaulalle ja menemään ravia kevyessä istunnassa. Brenna rupesi nauramaan ja Henni näytti järkyttyneeltä. Keikki sen sijaan kannusti Bladen heti raviin kieli ulkona. Nauroin kun kaikki, vähemmän tai enemmän, onnistuivat kevyessä istunnassa.
- Hyvä Manta ja Anttu, aja sitä vaan enemmän eteen, huusin ja näin Mantan nyökkäävän. Henni kiesus pidätä sitä Senttiä nyt pikkuisen! Joo no nyt se on hyvä! Brenna! Heh he, yritä nyt pysyä siellä selässä! Nauroin ja katsoin Brennan huteraa menoa. - Noin tuo riittää, sanoin kun maneesi oli ravattu kahteen kertaan ympäri. Annoin ratsukoiden kävellä ja pyysin sitten kevyeen raviin, jalustimien kanssa.
- Eli nyt kun olette ravissa niin katsokaa että selkä suora, kädet ei heilu, katse eteen, vatsa sisään, rintakehä vähän ulos, pohkeet paikallaan ja pehmeä kevennys! Huusin yhteen putkeen ja vedin sitten henkeä. – Ja sitten ravissa puomit, vaihtakaa ensin toki suunta ja myödätkää vain vähän! Sanoin ja kävelin puomien viereen arvioimaan.
Keikki tuli ensin puomeille ja Blade karautti vauhdilla ohi.
- Oho, hidasta nyt vähän! Huusin Keikille ja samassa palomino ori vilahti ohi.
- Ei juma, nyt rauhallisemmin! Keikki tulee uudestaan rauhallisemmin ja saman tekee Henni! Kailotin ja keskityin jälleen Keikkiin. Keikki tuli nyt rauhallisemmin ja samoin Henni. Manta ja Brenna olisivat sitten seuraavia. Brenna ehti ensiksi ja myötäsi vähän liikaa, mutta Manki askelsi upeasti.
- Manta! Muista ajaa Anttua paljon eteen, koska nämä puomi välit ovat sille liian pitkät! Huusin ja Manta painoi pohkeensa Antun kylkiin. Antun askel pidentyi ja se nippa nappa pääsi läpi. Kaikki menivät vielä toiseen kertaan ja käskin kaikki vaihtamaan suuntaa ja laukkaamaan. Katsoin ensin laukkaa vähän aikaa ja pyysin hetkeksi käyntiin ja pitkät ohjat.
- Eli seuraavaksi otatte nämä kavaletit ja yritätte saada lähestymisen mahdollisimman hyvin! Huusin ja katsoin kun Manta lähestyi kavaletteja. Anttu ponnisti hyvin läheltä ja harppasi kaksi kavalettia yhdellä ja löi jarrut lukkoon kolmannella.
- Oho! Vähän nyt meni liian lähelle, ota uudestaan, sanoin ja Manta sai täydellisen lähestymisen. Kehuin Mantaa ja siirryin Henniin ja Senttiin. Sentti laukkasi innoissaan Hennin alla.
- Suorista! Huusin ja Henni teki puolipidätteitä ja kohensi asentoaan. Sentti meni rytmissä yli ja oli lähteä käsistä lopussa. Nauroin ja Keikkiä ja Bladea menemään seuraavaksi.
- Käsi rennoksi! Ja istu laukassa alas, ohjeistin ja Blade meni vauhdilla, mutta hallitusti yli. - Sitten viimeisenä Brenna! Huusin ja poni leiskautti kavaletit hienosti yli. Käskin kaikkia menemään vielä kerran yli ja edistystä oli selvästi tapahtunut. Kun olin tyytyväinen, käskin kaikki uralle pitkin ohjin aloittamaan loppukäynnin.
Henni & Sentti
Hienosti oriin hallitsit ja yritit selvästi. Sentti meni todella hienosti ja lähestymiset olivat hienoja.
Manta & Anttu
Sait Antun menemään hienosti puomit. Vaikka lähestymisissä on vielä harjoitusta, niin hyvin meni.
Keikki & Blade
Vaikka Blade oli vähän kuuma, sait sen hyvin hallittua ja lähestymiset olivat hienot.
Brenna & Manki
Manki meni tänään reippaasti ja eteenpyrkivästi, et joutunut pidättämään paljoaa ja kavaletit menivät hienosti.
Neljäs tunti
Hymyilin itsekin radalle ja näin kun kaikki ponnistelivat satulattomien hevosten selkään.
- Vitsit tää Cassu on iso… Henni päivitteli ja lopulta ponnisti mahalleen ruunan selkään. Cassu säpsähti ja otti sivuaskeleen. Henni oli vähällä pudota, mutta sai juuri ja juuri kammettua itsensä selkään. Naurahdin ja lopulta, kun kaikki olivat selässä, pyysin nämä uralle. Hieroin käsiäni yhteen.
- Noniin. Ensiksi voisitte venytellä itsenne vetreiksi, eli koskettelette vastakädellä varpaita, teette maailman ympärys matkan, kierrätte, kaarratte tai mitä ikinä keksittekään! Huusin ja hymyillen katsoin venytteleviä ratsastajia. Kaikkein ylpein olin Mantasta, joka istui välillä lautasilla ja välillä roikkui suunnilleen Pikun toisella kyljellä.
- Katsokaas kuulkaa mallia Mantasta, sanoin ja näytin Mantaa. Kaikki rupesivat nauramaan ja Brenna hivuttautui Mankin lautasille. Manki ei pitänyt tästä yhtään ja pukitti. Brenna sinkoutui Mankin kaulalle, mutta nauraen jatkoi.
- Oho! Olkaapa varovaisia, ettei kukaan putoa, sanoin nauraen. Keikki taiteili Antun selässä kieli ulkona ja siirtyi sulavasti liikkeestä toiseen.
- Hei Keikki! Varo ettei kärpäset pesi suuhusi! Huusin nauraen ja Keikki imaisi kielen suuhunsa. Pyysin kaikkia kuuntelemaan: Eli nyt solmitte ohjat! Hyvä, ja sitten kädet sivuille ja ravia! Ohjaatte hevosta paino avuilla ja vain hätätilanteissa ohjista kiinni. Hätätilanteet ovat että meinaat pudota, tai hevonen ajautuu liian lähelle toista, etkä saa sitä kääntymään. Ok? No, sitten ravia! Huusin ja nauroin samalla kun kaikki tasapainottelivat hevostensa selässä. Kun pyysin kaikki käyntiin ja avaamaan ohjat, olivat kaikki uuvuksissa ja huohottivat.
- Mitä! Onko teillä noin huono kunto! Sanoin nauraen ja aloin selittämään rataa.
- Tynnyrit mahd. nopeasti, vesi saavista omena ja lopulta jauhoista sokerin pala, julistin innokkaana.
- Klassikko! Manta julisti ja halusi aloittaa ensimmäisenä. Nyökkäsin ja aloitin laskennan.
- Kolme, kaksi, yksi, RATSASTA! Huusin ja Manta kannusti Pikun laukkaan. Pikku kiemurteli sulavasti tynnyreiden läpi ja Manta pysyi vaivoin selässä. Kun tynnyrit oli menty, Manta hyppäsi alas Pikun selästä ja tunki päänsä vesisaaviin. Manta sai omenan nopeasti saavista kiilaamalla omenan saavin reunaa vasten.
- Sitten sokeri pala! Huusin ja Manta iski naamansa jauhoihin niin että pöllähti! Kun Manta oli löytänyt sokeri palan, hän meni tyytyväisenä nauravien ratsukoiden joukkoon. Sitten tuli Henni ja Cassu. Henni kiersi laukassa kaukaa ja tuli pienen kaarroksen jälkeen vesisaaville. Henniltä kesti kauan ennen kuin sain omenan ja oli ihan märkä! Henni tosin löysi sokeri palan ensi haukulla, eikä ollut niin jauhoinen kuin Manta. Sitten Keikki ja Anttu. Keikki antoi pohkeita, mutta ensin Anttu ei liikkunut. Keikki maiskautti ja lopulta Anttu sinkosi kiitoraviin. Kaikki nauroivat kun Keikki, puoliksi maaten, ohjasi Antun tynnyreiden läpi. Keikiltä myös kesti kauan saada omena ämpäristä, mutta sokerin palaa etsittiin kauan!
- Mikset nyt löydä sitä?! Kysyin naurun lomassa.
- Se ei ole täällä! Keikki huusi suu täynnä jauhoja. Sitten muistin! Olin unohtanut sokerin palan!
- Sori Keikki! Heh, olin unohtanut sokerin palan! Huusin ja Keikki katsoi minua.
- Senkin! Keikki uhosi ja sai luvan jatkaa pois areenalta. Viimeisenä olisi Brenna ja Manki. Brenna antoi pohkeita ja Manki lähti kauheaa laukkaa maneesin takaseinää kohti. Nauroimme kaikki, kun Brenna ravasi posket punaisina takaisin aloitukseen. Brenna selvitti tynnyrit ja Manki alkoi vähän kuumua. Brenna hyppäsi vauhdissa alas ja tunki päänsä saaviin. Manki kuitenkin päätti jatkaa ja nykäisi Brennan mukanaan. Brenna hyppi pari askelta Mankin mukana ja käänsi tämän jälleen kohti vesi saavia. Brenna sai omenan parin yrityksen jälkeen ja sokerinpala löytyi myös helposti. Nauroin kun kaikki seisoivat jauhokasvoisina rivissä.
- Hienosti tehty! Huusin ja taputin käsiäni. No voitte vaikka mennä maastoon vähän aikaa, sanoin ja päästin ratsukot maastoon. Kiitos kurssista!
MAKSUJA!!! Please!
Eli nyt olisi tulossa estepainotteinen kurssi huhtikuun lopulla ja nyt tärkeintä tässä kurssissa ei ole se että kuinka korkealle hypätään, vaan keskitytään tempoon, istuntaan, oikean ponnistuspaikan löytämiseen ja muuhun tilpehööriin. Kurssilaiset yöpyvät Seppeleen leiri mökissä.
Pikkaisen sääntöjä (lue hyvin)
- Estekurssille otan vain viisi joten nopeat syövät hitaat!
- Jos olet hevosen omistaja saat tulla omalla hevosellasi koko kurssin, hoitajien tunti ratsut ovat minun hallinnassani, joten hoitajat eivät saa päättää kenellä menee vaikka olisi yksärin hoitaja Ratsut siis vaihtuvat joka tunti.
- Viikonlopussa on tasan neljä tuntia.
- Tullaan perjantaina ihan milloin halutaan(vaikka aamusta) ja sunnuntai iltana lähdetään.
- Tuntikirjoituksen sääntö on että kun minun tarinani tulee, on sinulla 2viikkoa aikaa kirjoittaa/pirtää tarina/runo yms.
Siinä oli vähän sääntöjä. Saatan keksiä uusia joten tarkkaile sääntö osiota.
Tunnit:
La ensimmäinen tunti, koulua:
Henni-Jambo
Manta-Pella$
Keikki-Aksu$
Brenna-Manki$
La toinen tunti, esteitä, tempo:
Henni-Luy
Manta-Eppu
Keikki-Cassu$
Brenna-Manki$
Su ensimmäinen tunti, esteitä, istunta, ponnistuspaikka:
Henni-Sentti
Manta-Anttu
Keikki-Blade
Brenna-Manki
Su toinen tunti, Toivetunti+toivehepot:
Henni-Cassu
Manta-Pikku
Keikki-Anttu
Brenna-Manki
Osallistuneet:
2. Henni
3. Manta
4. Keikki
5. Brenna
TÄYNNÄ
Stoorit:
Perjantain tutustuminen:
Tutustumista
Kävelin portaat ylös ja kuulin jo iloista puhumista oleskeluhuoneesta. Puheen aiheena oli tietenkin millä hevosilla mennään tunnilla. Katsoin vielä kerran listaa. Ellady, Henni ja Brenna olivat tuttuja, mutta Keikki ja Manta olivat uutta. Astuin oleskeluhuoneeseen ja puheensorina vaimeni.
- Moi eli mä olen Kopsu ja opetan teitä täällä. Sanoin ja rojahdin nojatuolille.
- Öömm… Brenna vetää varmaan aina Mankilla, koska tämän omistaa ja muut sitten päätän. Olen jo päättänyt ekan tunnin hevoset. Ekana on siis koulua, jotta näen istunnan yms. Sitten olisi tempo harjoitusta. Kolmas tunti on ikuistettu istunnalle ja ponnistuspaikan etsimiselle ja neljäs on toivetunti. Sanoin ja virnistin kun kaikki huusivat kilpaa kenet haluaa sille tunnille.
- Te voitte vaikka viime tingassa muuttaa toive hepoa, mut jos se on varattu niin voivoi. Mutta tästä keskustellaan myöhemmin. Pläräsin vielä papereitani ja pyysin kaikkia esittäytymään. Ensimmäisenä kutsuin paikalle Elladyn.
- Eli olen Pikun apuhoitaja ja yritän mahdollisimman paljon osallistua Seppeleen toimintaan ja olen täällä noin 24/7. Ellady poistui areenalta ja lopulta minä esittäydyin.
- En täällä Seppeleessä ketään hoida, mutta Simorassa yksi kopukka on. En varmaan rupeakaan täältä ketään hoitamaan, kun aika niin kortilla, mutta tunti toiminnassa tulette minut usein näkemään! Istuin taas tuoliini ja kysyin kenet kukakin haluaa toive tunnille.
- Pikku on mun! Huusivat yhteen sekä Keikki että Ellady. Kaikki rupesivat nauramaan ja kun naurun kyyneleet oli pyyhitty silmistä sovimme, että Keikki saisi Pikun ja Ellady saisi hänen toisen toivoman hevosen, Blondin. Henni ja Manta sanoivat miettivänsä vielä, mutta eihän tässä mitään kiirettä ole.
- Ja kaikki viisi saatte sitten ahtautua yhteen mökkiin, koska kahta mä en siivoa. Saatte päättää kuitenkin kumpaan menette. Siihen missä on sauna vai siihen missä on isompi tupa yhdessä oloa varten. Saunaan kyllä muutenkin pääsette. Tuli iso väittely siitä kumpaan mökkiin mennään ja lopulta päädyttiin sauna mökkiin, kun täälläkin voi olla.
- Eli saunamökki… noni menkää laittamaan tavarat sinne ja nopein saa parhaan sängyn hopihopi!! Huusin ja joukko ryntäsi kohti mökkejä.
1. tunti Lauantai, koulua:
Ensimmäinen tunti, Koulua
- Hopi hopi tytöt! Tunnin pitäis alkaa just nyt! Kailotin tallissa kun oppilaat tarkistivat varusteita. Tunnin alussa olin kertonut tunti hepot ja kaikki olivat ihmetelleet.
- Humu? Miten mä ikinä pysyn sen ravissa? Ellady oli ääneen ihmetellyt.
- Jambo on mun, Henni kailotti ja meni pussailemaan ruunaa turvalle. - Ei haittaa yhtään vaik olet kolho! Nauroin vielä tuolle tilanteelle. Sitten kaikki viimein olivat valmiita.
- Dodi hyvä ja sit vaan kentälle ja selkään. On niin hyvä sää että olisi rikollista ratsastaa maneesissa.
Katselin vähän kosteaa, mutta ei mitenkään märkää kenttää.
- Tämähän on täydellinen kouluun! Huudahdin viisikolle, joka oli nousemassa ratsujen selkään. ¬¬
- Keikki pidennätkö vähän jalustimiasi, kun sitten rupeat pomppimaan laukassa. Keikki nyökkäsi ja pidensi jalustimia. Ratsukot lähtivät uralle hyvässä käynnissä.
- Brenna hidasta! Manki kaahottaa ympäri ilman otetta! Voltteja ja puolipidätettä, älä jää roikkumaan ohjaan, please! Katsoin Brennaa joka yritti saada Mankin kulkemaan rauhallisemmin.
- Aksulla muuten hyvä käynti, mut sen pää heiluu edestakaisin kuin hullulla. Tee puolipidätteitä, mut anna samalla pohkeita. Kun Aksun pää lakkasi nykimästä kehuin Keikkiä. Siirsin katseeni Mantaan ja Pellaan.
- Pella menee nyt just hyvin. Yritä vain mukautua sen liikkeisiin ja älä purista pohjetta kiinni. Pohje vähän taakse, noin. Hymyilin nähdessäni tytön tyytyväisen ilmeen. Katsoin hetken Henniä ja Jamboa ja yritin saada ajatukseni kokoon.
- Jambo kolhii itseään pahasti ellet saa sitä askeltamaan paremmin. Pohje kiinni ja ulko-ohja kireämmälle. Sun pitää Henni saada se keskittymään muualle kuin jalkoihin. Äläkä ite mieti niitä liikaa vaan ratsasta. Vähän ulos tuntumaa ja suorista itsesi. Sitten vuorossa Ellady ja Humu.
- Pyssääs Ellady hetkeksi, sanoin ratsukolle, joka kaarsi keskelle. Siirsin Elladyn pohjetta eteen.
- Oikeen hyvä juuri näin. Aja Humua enemmän eteen.
- Ja sitten ohjat käteen ja kootkaa ratsujanne. Huikkasin ja kaikki tekivät työtä käskettyä.
- Brenna ja Manki hidasta, Keikki suorista itseäsi nyt vähän, Ellady ohjat kireämmälle ja pohjetta eteen. Se on nyt valunut taakse. Henni hyvä, sait Jambon menemään oikein hyvin ja ei se kolhi itseään enää niin pahasti, Manta, Pellalle pohjetta se kulkee kuin liisterissä ja selkä suorana.
- Sitten ravia mars! Istukaa alas ja löytäkää rytmi. Kuulin Elladyn vähän huokaisevan, mutta hän painoi pohkeen kiinni Humuun, joka päätä viskellen lähti töksähtävään raviin. Ellady ärähti ja yritti saada Humusta tuntuman.
- Manki hidasta, muuten hyvä. Suunnan vaihdos harjoitus ravissa BH. Huudahdin ja Keikki kääntyi B:stä kokorataleikkaa:lle. Jouduin vielä painottamaan harjoitus ravia. Muuten kaikilla meni hyvin. Ellady tosin pomppi kuin säkki Humun selässä.
- Ellady pohkeet kiinni, älä ota tukea jalustimista. Yritä istua syvälle ja myötää liikettä. Sitten kädet eivät saisi heilua. Jatketaan harjoitus ravissa! Huudahdin ja kaikki istuivat alas. Katselin ravaavaa katrillia ja käskin nämä käyntiin. Hmm… jos tuosta laukkaisi tuohon… Mietin laukkarataa, jonka oppilaat saisivat ratsastaa. Kunnes lopulta päätin.
- Kuunnelkaapa nyt kaikki hyvin! huudahdin ja kaikki katsoivat minuun keskellä kenttää. Lähdettä tuolta päädystä, keskeltä lyhyttä sivua ja laukkaatte keskiympyrän kahteen kertaan. Muistakaa pitää hevoset kontrollissa. Ja sitten menette vähän vielä tuonne toiseen päähän kenttään ja heti käyntiin keskellä lyhyttä sivua. Eka Ellady ja Humu. Muut seisoo poissa tieltä. Ellady antoi Humulle epäselvät ohjeet ja Humu meni kiito raviin.
- Ravaa alkuun ja käynnistä heti laukkaan, ei ravia välissä. Ellady nosti nyt paremmin laukan ja Humu meni radan hyvin ja kunnialla.
- Hyvä lopetus kanssa. Ei tullut ravi askelia. Sitten olisi vaikka Henni ja Jambo. Jambo muuten hyvin mutta vähän enemmän painoa sisälle ympyrässä. Manta ja Pella seuraava. Kokoa Mantaa. Ja lähtö, hyvä juuri näin. Vähän tasaisempi tempo olisi voinut olla. Keikki ja Aksu olis seuraavana. Kokoa! Vähän ohjaa ulos ja pysy siellä satulassa. Keikki näytti tyytyväiseltä, kun Aksu veti toisen ympyrän hyvin. - Sit olis Brenna. Ja pidä se Manki aisoissa. Brenna antoi Mankille pohkeita ja tämä räjähti laukkaan.
- Pidätä, pidätä. Huusin Brennalle, joka hammasta purien sai Mankin lopulta hidastettua.
- Hyvä tässä oli tämä ja loppu käynnit. Seuraava iltapäivä tunti on siis esteillä tempoa. Sanoin ja lähdin tallille päin.
Ellady & Humu
Ihmeen hyvin pysyit siellä Humun satulassa ja laukasta käyntiin siirtyminen meni hienosti ilman raviaskelia. Sait hyvin Humun kuuntelemaan.
Henni & Jambo
Sait Jambon hyvin eteen alas, ja jalkojen kolhiminen ei ollut lopputunnista enää niin pahaa. Laukka meni hyvin, vaikka oli ulospäin painoa näkyvissä
Manta & Pella
Hyvin sait Pellan kulkemaan vaikka alussa oli vähän laiskan puoleinen ja voisit enemmän olla yhtä hevosen kanssa, eli mukautua liikkeisiin. Muuten meni todella hyvin.
Keikki & Aksu
Aksu oli ensin vähän virkeä, mutta sait sen hyvin keskittymään pikkuisiinkin siirtoihin. Aksu oli herkkänä koko tunnin. Hyvin meni. Vähän voit enemmän miettiä selkääsi, että pysyisi suorana.
Brenna & Manki
Vaikka Manki kaahotti tunnin alusta loppuun, olet selvästi tottunut tällaiseen. Välillä jäit ohjaan roikkumaan, joten muista puoli pidäte! Muuten todella hyvin.
2. Lauantai, tempo:
Toinen tunti, esteitä, tempo
- Tänään olisi tempo tarjolla. Sanoin ja katsoin ratsastajia. Manta näytti epävarmalta.
- Tää Eppuhan on aika vilkas… Manta kuiskasi Elladylle katsoen samalla kuuden esteen rataa maneesissa. Hymyilin vähän.
- Esteet on nyt vaan 50cm mutta muuta ei kai tarvita kun on tempo harjoittelua. Ohjat pitkäksi ja uralle siitä estepullat! Brenna näytti muka loukkaantuneelta, mutta ei osannut pidätellä nauruaan.
- Että estepullat! Brenna sai sanotuksi naurun välistä. - Mistä tollaista olet oppinut?
- Njää, vedin hatusta, sanoin ja hymyilin Brennalle. - Yritäs pitää sit se Manki tänään aisoissa, huikkasin Brennalle ja keskityin taas tuntiin. - Luy askeltamaan vähän reippaammin. Huudahdin Hennille ja Luylle, jotka matelivat uralla. Katselin käveleviä ”pullia” ja käskin nämä raviin. Cassu oli hypätä yhtä estettä päin.
- Cassu voltille! Älä päästä sitä miettimään esteitä. Et itsekkään saa niitä miettiä. Huusin Keikille, joka yritti saada Cassua aisoihin.
- Pitäkää ne reippaassa ravissa ja paljon kiemurauria, voltteja ja muuta. Huusin maneesin keskeltä ja Brenna teki heti kiemurauran.
- Hyvä Brenna, vähän isompia kiemuroita ja pidä Manki reippaassa ravissa. Katsoin Eppua ja Mantaa. Eppu kaahasi ympäri kenttää esteiden hurmiossa.
- Pidätettä Manta, pidätettä. Ota ajan kanssa ja paljon voltteja. Volteissa Eppu hidastaa. Manta teki työtä käskettyä ja Eppu hidasti vaikka joutui kulkemaan kireänä. - Nyt sun pitää saada se rentoutumaan. Ei se noin voi esteitä hypätä.
- Miten? Manta kysyi ja ohjasi Epun pääty-ympyrälle. Kävelin pääty-ympyrän keskelle.
- Ihan ekaksi, rentoudu itse. Kevennä rennommin äläkä kisko ohjista vaikka Eppu kuinka veisi. Jos hevonen maastossa ryöstää, on lupa roikkua ohjassa jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Mutta täällä? Ehei, ei Eppu voi lähteä täältä minnekään. Näetkö? Se rentoutti itsensä heti kun itse rentouduit. Huudahdin ja Manta ratsasti pois ympyrältä. Katsoin Elladya.
- Vaihdapa kevennys ja vähän reippaammin. Se kulkee hyvässä tempossa, mutta laahaa jalkojaan. Ja sitten se laahaa jalkojaan myös esteillä. Tee pidätteitä ja tempon vaihteluja paljon.
- Henni sulla menee nyt tosi hyvin! Sait Luyn kuuntelemaan. Joskin Luylla on välillä ”omia” tempon vaihteluja, eli se lisää ja hidastaa vauhtia mielensä mukaan. Sä päätät, ei Luy. Katselin vähän vielä ravaavaa ryhmää, kunnes pyysin nämä käyntiin.
- Antakaa pitkät ohjat niin samalla selitän radan.
Eli tuo ensimmäinen este on 40cm pysty. Sanoin ja kävelin esteen luo. Sitten mennään kakkoselle… joka on okseri kooltaan 50cm. Siitä kaarros. Voi mennä kummalta tahansa puolelta, kun kierretään kutos estettä, kauempaa tai tiukempaa. Kolmonen on trippeli, ylin puomi 50cm ja siitä sarjalle. Sanoin ja osoitin sarjaa. - Kaikki sarjassa on 50cm. Viides este on ristikko, myös 50cm. Se on ristikko koska se on myös lämmittely este. Ja kuudes este onkin 80cm! Pysty sekin, mutta ei pakollinen. Saa hypätä jos haluaa. Katsoin taas ratsastajia.
- Kerätkääs ohjat ja laukkaa ympäri uraa, kutsun teidät yksitellen tänne pääty-ympyrälle ja hyppäätte tuon ristikon. OK? No sit laukkaa! Huusin ratsastajille, jotka aloittivat laukan.
- Eka Eppu ja Manta tähän. Sanoin ja katsoin hurjana kulkevaa Eppua. – Pidäte, ja mene este kun olet saanut Epun hallintaan. Manta laukkasi pari kierrosta ja ohjasi Epun kohti estettä. Eppu hyppäsi kovaa ja korkealta.
- Pidätettä, pidätettä. Mene vielä kerran. Manta ohjasi Epun kohti estettä. Eppu hyppäsi nyt Mantan kontrollissa ja päästin nämä uralle. Sitten Brenna ja Manki. Manki hyppäsi hienosti pari kertaa ja päästin nämä uralle. Kaikki hyppäsivät hienosti ja pyysin nämä vapaalle lyhyelle sivulle.
- Sit vaikka Ellady ja Tiia. Sanoin ja näin Elladyn nielaisevan. Nauroin ja sanoin että, hyvin se menee. Ellady ratsasti päätyyn ja aloitti merkistäni laukan.
- Nyt pidä toi tempo, oikein hyvä tempo juuri. Pohkeita! Huusin ja Tiia ylitti vähän vauhdikkaasti esteen. - Pidätä, Ellady! Liian nopea tempo. Rentoudu. Ellady pidätti Tiia kolme kertaa ennen toista estettä ja antoi sitten pohkeita. Tiia hyppäsi liian aikaisin ja puomi kolahti.
- Jatka vaan mä nostan! Sanoin kun Ellady valitsi tiukan reitin kohti kolmosta. - Suorista! Sanoin samalla kun nostin puomia. Ellady suoristi Tiian ja teki puhtaan hypyn.
- Hyvä ja nyt suorana sarjalla. Pohkeita! Se tulee… -Tiia kieltäytyi- …laiskasti. No uudestaan vaan ei se mitään ja nyt pohkeita. Huusin ja Ellady sai Tiian menemään sarjan hyvin.
- Hyvä jatka vaan. Katse esteelle, hyvä tempo. Purista pohkeet kiinni! Ja jos menet koittamaan tuota 80cm pystyä niin mene sinne nyt heti. Ellady oli näköjään jo päättänyt menevänsä pystyn ja kannusti Tiiaa yhä kovempaan suoritukseen. Tiia ponnisti ja selvitti hyvällä ilmavaralla esteen.
- Mahtavaa sitten vaikka Manta ja Eppu. Sanoin heti kun katsoin teutaroivaa parivaljakkoa.
- Manta jos olet itse hermostunut niin voin luvata että ratsusi on myös hermostunut. Manta nyökkäsi ja yritti rauhoittua. Eppu hellitti vähän, mutta oli selvästi innoissaan tulevasta radasta.
- Ei sitten kaahoteta satanen lasissa tuolla radalla. Huusin kun Manta antoi laukka pohkeet Epulle. Sitten yhtäkkiä ennen ensimmäistä estettä tyttö ryhdistäytyi ja antoi Epulle yhä enemmän pohkeita. Hän selvitti pystyn kunnialla ja kakkonenkin meni hyvin vaikka vähän vauhdilla jatkoi.
- Pidä tasainen tempo. ei kaahottamista, kuten sovimme. Huusin ja Manta pidätti Eppua huimasti ennen kolmatta estettä. Eppu hyppäsi hyvällä tempolla esteen ja lähestyi sarjaa. Juuri sarjan keskellä Eppu heitti railakkaat pukit ja Manta löysi itsensä maneesin puruista. Juoksin ottamaan Epun kiinni ja katsoin ylös teutaroivaa Mantaa.
- Mites… pthyi… tässä näin nyt… yäk hiekkaa… kävi?! Hymyilin vähän ja kysyn sattuuko Mantaa mihinkään. Tyttö vastasi kieltävästi ja nousi Epun selkään.
- Eipä sitten mitään joten jatka, sun pitäis ehtiä kakkukin leipomaan… Sanoin naama virnistyksessä. Mantan suu loksahti auki.
- Kakku? Joudunko mä tekeen kakun?! Manta kysyi kauhistuneena. Nojasin vähän taaksepäin.
- Vanha leiri perinne. Ja mä pidän siitä kiinni. Joten älkääs putoilko tai joudutte Mantan kanssa kakkua leipomaan, vaikka kahdestaan se helpompaa… Sanoin naama virneessä. Kaikki nauroivat ja vannoivat etteivät putoaisi maneesin puruihin. Manta näytti kaikille kieltä.
- Apu olisi kyllä kivaa. Manta sanoin. Nauroin ja kehotin Mantaa jatkamaan. Manta nyökkäsi iloisesti ja aloitti Epulla ravin kautta laukan. Eppu meinasi heti lähteä alta.
- Pidätettä, tee vaikka ympyrä kunnes se rauhoittuu. Katsoin kuinka Manta istui alas satulaan ja ohjasi Eppua ympyrällä. Kun Eppu oli taas Mantan ohjattavissa, tämä antoi katseensa valua kohti sarjaa. Manta pidätti Eppua nyt paremmin ja oli varautunut pukkeihin, joita ei sillä kertaa tullut. Manta katsoi viidettä estettä ja Eppu leiskautti kevyesti yli. Manta katsoi 80cm estettä, mutta sanoi katsovansa jos uskaltaisi vaikka myöhemmin. Kutsuin seuraavaan ratsastajan, joka oli Henni ja Luy. Annoin Hennille luvan aloittaa ja hän onnistui saamaan Luy heti hallintaan. Luy hyppäsi ensimmäisen esteen vähän liian kaukaa, mutta yli meni kuitenkin.
- Vähän kaukaa joten hidastapa tahtia. Pikku esteistä voi mennä vauhdilla läpi, mutta nyt pitää alkaa jo katsoa miten hyppää. Henni nyökkäsi, hidasti ja suoritti toisen esteen kunnialla. Kehuin Henniä, joskin tasapainoa voisi katsoa tarkemmin. Henni kaarsi mahdollisimman kaukaa ja sai Luylle upean lähestymisen kolmannelle esteelle. Henni käänsi Luyta kaukaa ja lähestyi sarjaa sahaten ohjia edestakaisin. Luy hyppäsi sarjan vaihdellen tempoa jälleen oman maun mukaan.
- Tempoa jos vähän katselet. Huudahdin Hennille, joka parhaansa mukaan yritti saada Luyn tempon tasaiseksi. Ristikon Luy hyppäsi kevyesti, joskin vähän oikealta. Henni yritti korjata Luyta, mutta Luy ei suoristunut ja 80cm esteen ylin puomi kolahti. Menin laittamaan puomin ylös.
- Joo ei se mitään seuraavana vaan vaikka Keikki ja Cassu. Sanoin ja näin Keikin virneen. Keikki antoi Cassulle pohkeita ja nämä lähtivät radalle. Cassu meni ontuen radalle.
- Kopsu tää ontuu! Keikki huusi kauhuissaan. Juoksin Cassun vierelle ja tarkistin tämän jalat. Oikeaan etukavioon oli kiilautunut kivi. Nyppäisin kiven pois ja laitoin Cassun kävelemään. Cassu huokaisi ja parin askeleen jälkeen se ei enää ontunut.
- Menet nyt vähän ravia ja laukkaa ja katson pystyykö se jatkamaan. Cassu ravasi ja laukkasi huolettomasti ympyrällä.
- Joo eiköhän se ole ihan kunnossa. Mutta jos se rupeaa ontumaan, niin lopetat heti ja viedään se talliin. Keikki nyökkäili ja aloitti laukan. Keikki ajautui liian lähelle estettä ja Cassu löi jarrut pohjaan. Keikki roikkui puoliksi Cassun mahalla ja yritti kammeta itseään ylös.
- Haistan jo suklaakakun tuoksun! Henni sanoin ja lipoi huuliaan.
- Mä en ole pudonnut vielä! Keikki huusi ja sai kuin saikin itsensä takaisin Cassun satulaan. Henni voihkaisi, mutta Keikki oli hyppiä satulassa. Minuakin hymyilytti.
- Ei saanut Manta apuria ei. Vielä. Sanoin ja vilkaisin Brennaan, joka saman tien kielsi tippumasta. Nauroin ja kehotin Keikkiä aloittamaan alusta. Keikki antoi Cassulle pohkeita ja ensimmäinen sekä toinen este hypättiin kuin vettä vain. Kolmas este ylitettiin vähän tasapainottomasti, mutta siitä tuli heti huomautus. Keikki korjasi ja sarja este meni jo GP tason hyväksyttäväksi. Cassu alkoi innostua, ja Keikillä oli enemmän hommaa kuin koskaan, mutta silti ristikko meni hyvin. Keikki päätti hypätä ison pystyn. Cassu hyppäsi hyvin tasapainossa ja laskeutui pehmeästi Keikin taputtelujen seassa.
- Hyvä hyvä! Oikein hyvä tempo ja lopuksi Brenna, Mantan viimeinen toivo saada apuri leipomaan.. Virnistin leveästi kun Brenna meni kentälle. Brenna mulkaisi minua ja pidätti Mankia kolmesti. Mankilla oli meno päällä ja se oli karata laukkaan ennen Brennan pyytämistä.
- Istunta, älä vedä Mankia suusta! Siitä se lähtee vielä kovemmin. Brenna nosti laukan ja luopui ensin esteen yrittämisestä, Mankin melkein ryöstettyä. Brenna laukkasi pari ympyrää ja lähestyi estettä vaarallisen nopeasti. En sanonut mitään, koska näin Brennan tekevän kaikkensa. Este ylittyi kovaa ja Manki oli hypätä seinää päin.
- Rauhallisesti, ihan voisit pikkuruisen hidastaa. Sanoin ja näin Brennan tekevän voltteja saadakseen Mankin kuuntelemaan. Manki heitteli päätään ja hidasti haluttomasti. Brenna ohjasi Mankia seuraavaa estettä kohti ja näin ruunan rauhoittuvan silmissä. Manki käänteli korviaan, kuin odottaen Brennan käskyjä. Toinen este ylittyi paljon rauhallisemmin ja Brenna sai Mankista otteen. Hän löysäsi ohjia ja päästi Mankia enemmän venyttämään askeltaan. Manki laukkasi nyt Brennan täydessä hallinnassa kolmosesteelle.
- Hyvä! Näin se menee! Huusin ja näin Brennan keskittyneenä lähestyvän sarjaa. Kuulin vain kilahduksen ja yhtäkkiä, täydestä tasapainosta, Brenna putosi. Kaikki olivat kauhistuneita kun Brenna sinkoutui pää edellä sarjan b:osaa päin. Kaksi puomia tippui ja puomin kannatin, se oli kallistumassa Brennaa kohti. Juoksin äkkiä kallistuneen tolpan väliin. Se ei ollut lähellä kaatumista, mutta kuka tietää. Manki oli koulutettuna ponina jäänyt seisomaan sarjan jälkeen paikalleen ja tepasteli nyt Brennaa kohti, naamalla kysyvä ilme.
- Ai saakeli mun selkä… Brenna vaikersi ja kierähti pois puomin päältä. Brennan naama vääristyi kun tämä nousi seisomaan. Hän hoippui hetken ottaen tukea Mankista, joka oli kuin auttamaan tullut. Katsoin maahan ja näin irronneen jalustimen. Kumarruin ja otin sen maasta. Brenna katsoi minua ja otti jalustimen.
- Helvetin jalustin. Brenna manasi ja venytteli jäseniään.
- Tuskin sinulta mitään poikki on mennyt. Sanoin ja korjailin estettä. - Muuten sä makaisit tuossa maassa shokissa ja ulvoisit täyttä kurkkua. Brenna huiskautti kättään.
- Kyllä tämä tästä, vähän vain vahvaa hevosten linimenttiä ja huomenna olen ihan terve.
- Menetkö radan loppuun? Kysyin ja jätin kakku asiat tuoneemmalle. Se tuskin huvittaisi ketään.
- Joo kyllä mä… muuten olen ihan rampa kun pitää se kakku leipoa… Brenna sanoi ja onnistui hymyilemään. Hymyilin takaisin ja kaikki huokaisivat hevosten selästä.
- Suklaa kakku… Sanoi Henni.
- … kermavaahtoa… jatkoi Ellady.
- … sekä nonparelleja! Sanoi Keikki joka lipoi huuliaan.
- Saatte kyllä kakkunne, mutta nyt Brenna autanko sinut sinne selkään? Brenna mutisi jotain avuttomuudesta ja pyysi mut toiselle puolelle roikkumaan. Brenna kampesi itsensä selkään ja keräsi ohjia. Nyökkäsin ja menin pois tieltä. Brenna antoi Mankille pohkeita. Manki totteli nyt paremmin ja olikin paljon rauhallisemmin. Sarja meni nyt paljon paremmin ja Brenna joutui nyt ajamaan eteen varovaiseksi muuttunutta poniaan.
- Pohkeita aja eteen! Huusin ja viides este ylittyi hieman latteasti, mutta yli meni kuitenkin. Brenna otti ympyrän ja lähestyi nyt paremmassa tempossa viimeistä estettä kohti. Este ylittyi nyt paremmin kuin mikään muu.
- Hyvä! Ja voitte ottaa vaikka loppukäynnit tuolla maastossa. Mutta ei sitten laukata! Vähän voitte ravata ja muuta. Sanoin ja menin ulos maneesista. Katsoin vielä hevosten jonoa, joka pikku hiljaa hävisin metsää ja menin etsimään netistä kakku ohjetta.
Ellady & Tiia
Vaikka Tiia alussa kulki vähän laiskanpuoleisesti, sait sen hyvin lämpenemään. Rata meni hyvin, lukuun ottamatta kieltäytymistä. Joskin välillä mentiin kovaa ja välillä hiljaa. Vielä on hiomista, mutta kyllä se siitä. Enemmän tempon vaihteluja ja ”olen pomo” meininkiä olisi saanut olla enemmän.
Henni & Luy
Vähän oli Luylla omia metkuja mielessä, eikä se millään halunnut totella, mutta tempo on ehkä vaikein asia ponnistuspaikan vierellä. Otit esteet ajalla etkä pitänyt mitään kiirettä. Sait kärsivällisyydellä Luylle hienot lähestymiset.
Manta & Eppu
Vaikka Eppu ei ollut aina hallinnassasi ratsastit asian vaikuttamatta mitenkään. Rata meni hienosti, jos putoamista ei oteta mukaan. Tasapainoa kannattaa harjoitella lisää ja hyvin Epun hallitsit rentoutumalla itse.
Keikki & Cassu
Cassu hurjasteli paljon, mutta rauhoittui aikast äkkiä. Rata alkoi vitsikkäästi, mutta korjasit tilanteen hyvin. Lopussa rataa Cassu alkoi innostua, mutta 80cm este meni todella hyvin. Välillä näkyi tasapainottomuutta esteellä, joten lähestymiset tarkemmin.
Brenna & Manki
Ei nyt aleta jauhomaan siitä tippumisesta, mutta tarkistathan ensi kerralla jalustimet :D. Olet selvästi tottunut Mankin kujeiluun. Manki oli tänään tosi räävitön ja olin iloinen ja hämmentynyt Mankin ”persoonan vaihdoksesta” tippumisen jälkeen. Harva hevonen tällainen on.
Kolmas tunti
Istuin sohvalla enkä vieläkään saanut asioita järjestykseen. Kaksi tuntia pidetty, Ellady lähtenyt ja haluaisin Bladen edes yhdelle tunnille! Katsoin paperia. Henni oli saanut Sentin, Mantalle en viitsisi vaihtaa kun Blade sen verran kuuma on, Brennaa en voi vaihtaa ja sitten on vielä Keikki. Se olisi sitten Keikki tai Henni. Tosin, haluaisin oriin tunnille, valintani lopulta osui Keikkiin. Vihdoin tyytyväisenä tein paperin hienostelun ja vein sen ilmoitustaululle.
- Ja sit selkään hop, hop! Huusin hieman kalpeana. Mietin vieläkin Elladya. Tämä innostuneena oli juossut tallikäytävää ja salaman iskusta, tuupertunut. Ambulanssi tuli ja meni, eikä Elladysta vieläkään ollut tietoa. Huokaisin ja vannoin keskittyväni muihin. Pakotin itseni hyräilemään ja katsoin ratsastajia, jotka pyysin käyntiin uralle.
- Otetaan ensin ripaus koulua, eli kokoamista, jotta saadaan hepat kuuntelemaan. Pidättäkää ja tehkää pysähdyksiä, sanoin ja katsoin Keikkiä, joka innokkaana aloitti tanssahtelevan Bladen kokoamisen. - Pidätteletkö vähän sitä Senttiä, huudahdin Hennille, jonka alla tanssahteli Sentti.
- Mjoo’o, kuulin Hennin epämääräisen vastauksen kääntyessäni jo Mantaan päin.
- Vähän Antulle pohkeita, hyvä, ja sitten taas pidätä, latelin ohjeita ja siirryin Brennaan ja Mankiin.
- Nyt se Manki kulkee hyvin kuolaimella, suoristapa itsesi satulassa, se on nimittäin vinossa, se satula siis, sanoin sekoillen ja pudistin päätäni. Kun ratsukot menivät suht hyvin, käskin nämä nostamaan jalustimet kaulalle ja menemään ravia kevyessä istunnassa. Brenna rupesi nauramaan ja Henni näytti järkyttyneeltä. Keikki sen sijaan kannusti Bladen heti raviin kieli ulkona. Nauroin kun kaikki, vähemmän tai enemmän, onnistuivat kevyessä istunnassa.
- Hyvä Manta ja Anttu, aja sitä vaan enemmän eteen, huusin ja näin Mantan nyökkäävän. Henni kiesus pidätä sitä Senttiä nyt pikkuisen! Joo no nyt se on hyvä! Brenna! Heh he, yritä nyt pysyä siellä selässä! Nauroin ja katsoin Brennan huteraa menoa. - Noin tuo riittää, sanoin kun maneesi oli ravattu kahteen kertaan ympäri. Annoin ratsukoiden kävellä ja pyysin sitten kevyeen raviin, jalustimien kanssa.
- Eli nyt kun olette ravissa niin katsokaa että selkä suora, kädet ei heilu, katse eteen, vatsa sisään, rintakehä vähän ulos, pohkeet paikallaan ja pehmeä kevennys! Huusin yhteen putkeen ja vedin sitten henkeä. – Ja sitten ravissa puomit, vaihtakaa ensin toki suunta ja myödätkää vain vähän! Sanoin ja kävelin puomien viereen arvioimaan.
Keikki tuli ensin puomeille ja Blade karautti vauhdilla ohi.
- Oho, hidasta nyt vähän! Huusin Keikille ja samassa palomino ori vilahti ohi.
- Ei juma, nyt rauhallisemmin! Keikki tulee uudestaan rauhallisemmin ja saman tekee Henni! Kailotin ja keskityin jälleen Keikkiin. Keikki tuli nyt rauhallisemmin ja samoin Henni. Manta ja Brenna olisivat sitten seuraavia. Brenna ehti ensiksi ja myötäsi vähän liikaa, mutta Manki askelsi upeasti.
- Manta! Muista ajaa Anttua paljon eteen, koska nämä puomi välit ovat sille liian pitkät! Huusin ja Manta painoi pohkeensa Antun kylkiin. Antun askel pidentyi ja se nippa nappa pääsi läpi. Kaikki menivät vielä toiseen kertaan ja käskin kaikki vaihtamaan suuntaa ja laukkaamaan. Katsoin ensin laukkaa vähän aikaa ja pyysin hetkeksi käyntiin ja pitkät ohjat.
- Eli seuraavaksi otatte nämä kavaletit ja yritätte saada lähestymisen mahdollisimman hyvin! Huusin ja katsoin kun Manta lähestyi kavaletteja. Anttu ponnisti hyvin läheltä ja harppasi kaksi kavalettia yhdellä ja löi jarrut lukkoon kolmannella.
- Oho! Vähän nyt meni liian lähelle, ota uudestaan, sanoin ja Manta sai täydellisen lähestymisen. Kehuin Mantaa ja siirryin Henniin ja Senttiin. Sentti laukkasi innoissaan Hennin alla.
- Suorista! Huusin ja Henni teki puolipidätteitä ja kohensi asentoaan. Sentti meni rytmissä yli ja oli lähteä käsistä lopussa. Nauroin ja Keikkiä ja Bladea menemään seuraavaksi.
- Käsi rennoksi! Ja istu laukassa alas, ohjeistin ja Blade meni vauhdilla, mutta hallitusti yli. - Sitten viimeisenä Brenna! Huusin ja poni leiskautti kavaletit hienosti yli. Käskin kaikkia menemään vielä kerran yli ja edistystä oli selvästi tapahtunut. Kun olin tyytyväinen, käskin kaikki uralle pitkin ohjin aloittamaan loppukäynnin.
Henni & Sentti
Hienosti oriin hallitsit ja yritit selvästi. Sentti meni todella hienosti ja lähestymiset olivat hienoja.
Manta & Anttu
Sait Antun menemään hienosti puomit. Vaikka lähestymisissä on vielä harjoitusta, niin hyvin meni.
Keikki & Blade
Vaikka Blade oli vähän kuuma, sait sen hyvin hallittua ja lähestymiset olivat hienot.
Brenna & Manki
Manki meni tänään reippaasti ja eteenpyrkivästi, et joutunut pidättämään paljoaa ja kavaletit menivät hienosti.
Neljäs tunti
Hymyilin itsekin radalle ja näin kun kaikki ponnistelivat satulattomien hevosten selkään.
- Vitsit tää Cassu on iso… Henni päivitteli ja lopulta ponnisti mahalleen ruunan selkään. Cassu säpsähti ja otti sivuaskeleen. Henni oli vähällä pudota, mutta sai juuri ja juuri kammettua itsensä selkään. Naurahdin ja lopulta, kun kaikki olivat selässä, pyysin nämä uralle. Hieroin käsiäni yhteen.
- Noniin. Ensiksi voisitte venytellä itsenne vetreiksi, eli koskettelette vastakädellä varpaita, teette maailman ympärys matkan, kierrätte, kaarratte tai mitä ikinä keksittekään! Huusin ja hymyillen katsoin venytteleviä ratsastajia. Kaikkein ylpein olin Mantasta, joka istui välillä lautasilla ja välillä roikkui suunnilleen Pikun toisella kyljellä.
- Katsokaas kuulkaa mallia Mantasta, sanoin ja näytin Mantaa. Kaikki rupesivat nauramaan ja Brenna hivuttautui Mankin lautasille. Manki ei pitänyt tästä yhtään ja pukitti. Brenna sinkoutui Mankin kaulalle, mutta nauraen jatkoi.
- Oho! Olkaapa varovaisia, ettei kukaan putoa, sanoin nauraen. Keikki taiteili Antun selässä kieli ulkona ja siirtyi sulavasti liikkeestä toiseen.
- Hei Keikki! Varo ettei kärpäset pesi suuhusi! Huusin nauraen ja Keikki imaisi kielen suuhunsa. Pyysin kaikkia kuuntelemaan: Eli nyt solmitte ohjat! Hyvä, ja sitten kädet sivuille ja ravia! Ohjaatte hevosta paino avuilla ja vain hätätilanteissa ohjista kiinni. Hätätilanteet ovat että meinaat pudota, tai hevonen ajautuu liian lähelle toista, etkä saa sitä kääntymään. Ok? No, sitten ravia! Huusin ja nauroin samalla kun kaikki tasapainottelivat hevostensa selässä. Kun pyysin kaikki käyntiin ja avaamaan ohjat, olivat kaikki uuvuksissa ja huohottivat.
- Mitä! Onko teillä noin huono kunto! Sanoin nauraen ja aloin selittämään rataa.
- Tynnyrit mahd. nopeasti, vesi saavista omena ja lopulta jauhoista sokerin pala, julistin innokkaana.
- Klassikko! Manta julisti ja halusi aloittaa ensimmäisenä. Nyökkäsin ja aloitin laskennan.
- Kolme, kaksi, yksi, RATSASTA! Huusin ja Manta kannusti Pikun laukkaan. Pikku kiemurteli sulavasti tynnyreiden läpi ja Manta pysyi vaivoin selässä. Kun tynnyrit oli menty, Manta hyppäsi alas Pikun selästä ja tunki päänsä vesisaaviin. Manta sai omenan nopeasti saavista kiilaamalla omenan saavin reunaa vasten.
- Sitten sokeri pala! Huusin ja Manta iski naamansa jauhoihin niin että pöllähti! Kun Manta oli löytänyt sokeri palan, hän meni tyytyväisenä nauravien ratsukoiden joukkoon. Sitten tuli Henni ja Cassu. Henni kiersi laukassa kaukaa ja tuli pienen kaarroksen jälkeen vesisaaville. Henniltä kesti kauan ennen kuin sain omenan ja oli ihan märkä! Henni tosin löysi sokeri palan ensi haukulla, eikä ollut niin jauhoinen kuin Manta. Sitten Keikki ja Anttu. Keikki antoi pohkeita, mutta ensin Anttu ei liikkunut. Keikki maiskautti ja lopulta Anttu sinkosi kiitoraviin. Kaikki nauroivat kun Keikki, puoliksi maaten, ohjasi Antun tynnyreiden läpi. Keikiltä myös kesti kauan saada omena ämpäristä, mutta sokerin palaa etsittiin kauan!
- Mikset nyt löydä sitä?! Kysyin naurun lomassa.
- Se ei ole täällä! Keikki huusi suu täynnä jauhoja. Sitten muistin! Olin unohtanut sokerin palan!
- Sori Keikki! Heh, olin unohtanut sokerin palan! Huusin ja Keikki katsoi minua.
- Senkin! Keikki uhosi ja sai luvan jatkaa pois areenalta. Viimeisenä olisi Brenna ja Manki. Brenna antoi pohkeita ja Manki lähti kauheaa laukkaa maneesin takaseinää kohti. Nauroimme kaikki, kun Brenna ravasi posket punaisina takaisin aloitukseen. Brenna selvitti tynnyrit ja Manki alkoi vähän kuumua. Brenna hyppäsi vauhdissa alas ja tunki päänsä saaviin. Manki kuitenkin päätti jatkaa ja nykäisi Brennan mukanaan. Brenna hyppi pari askelta Mankin mukana ja käänsi tämän jälleen kohti vesi saavia. Brenna sai omenan parin yrityksen jälkeen ja sokerinpala löytyi myös helposti. Nauroin kun kaikki seisoivat jauhokasvoisina rivissä.
- Hienosti tehty! Huusin ja taputin käsiäni. No voitte vaikka mennä maastoon vähän aikaa, sanoin ja päästin ratsukot maastoon. Kiitos kurssista!
MAKSUJA!!! Please!
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!