|
|
Post by Veera on May 29, 2009 13:19:42 GMT 2
Pidän 5.6 tunnin, jossa tarvitsisin alkeistuntilaisille taluttajia. Tämä on lähinnä hoitajille, sillä eihän olisi reilua, että hoitaja joutuisikin taluttamaan jotain muuta hevosta, vaikka oma hoitohevonenkin olisi tunnilla. Jos jää vapaita talutuspaikkoja niin tottakai random heputkin saavat tulla taluttamaan. Jään tunnille hevoset ja laitan heille random-heput ratsastamaat ja tähän topiciin voi ilmottautua taluttamaan.
T U N T I L A I S E T :
Sonja & Pikku - Cäpä
Noora & Pella - Alina
Aleksi & Humu - Veera
Essi & Blondi - Keikki
Maisa & Siiri - Nana
Natalija & Pampula - Pipsa
T A R I N A
Istahdin kentän keskellä olevalle tuolille ja katsoin tyytyväisenä taluttajia jotka nostelivat alkeisratsastajia hevosten selkään.
-Onhan jokaisella taluttajalla riimunnaru kuolaimessa kiinni? kysyin ja jokainen nyökkäsi.
Nousin tuolilta ja kävin tarkastamassa ratsukoiden mahavyön ja jalustimet. Suurin osa tuntilaisista oli n. 5-7 vuotiaita, mutta Maisa ja Aleksi olivat ehkä 3-4-vuotiaita. Nana seisoi tyynesti Siirin virellä, vaikka pikkuponi yrittikin päästä tutkimaan tytön taskuja.
-Voitte lähtä uralle kävelemään vasempaan kirrokseen ja taluttajat sisäpuolelle!
Menin omalle paikalleni ja katselin ratsukkoja. Blondi käyskenteli varmasti Keikin vierellä ja pikkuratsastaja selässä oli ihan haltioissaan. Hymyilin Pampulalle joka suunnilleen nuokkui Pipsan käsivarsilla ja ei ollut moksiskaan pikkuratsastajasta, joka hytkyi pelokkaana sen selässä.
-Okei, sitten aletaan tekemään pysähdyksiä ja taluttajat selittävät teille miten hevonen pysäytetään. Tehdään pysähdyksiä kymmenen askeleen välein, sanoin ja katsoin Veeraa joka talutti Humua. Tyttö selitti suloiselle pikkupojalle kuinka hevonen pysäytetään.
Cäpäkin selitti Pikulla ratsastavalle tytölle pysähdystä ja pian jokainen poni pysähtyi ja taas lähti liikkeelle. Olin aika tyytyväinen taluttajiin ja tottakai pikkuratsastajiin.
Hetken päästä sanoin, että vaihtaisimme suunnan ja tomerimmat pikkuratsastajat olivat jo kääntämäsä hevosia ympäri vetämälläs uusta, mutta taluttajat esitävt lasten aikeet.
- Ja vaihdetaan suunta kokorataleikkaalla Siirin ja Maisan johdolla.
Taluttajat selittivät taas henkilökohatisesti pikkuratsastajille kokorataleikkaan ja pian Siiri tipsuttelikin ylväästi jonon ensimmäisenä.
- Sitten tehdään tähänkin suuntaan pysähdyksiä ja taluttajat vaihtaa talutuspuolta, sanoin.
Huomautin Nooralle käsien asennosta, sillä tyttö puristi ohjia nyrkit täristen ja hmapaat kalisten.
-Noora, yritä rentutua, ei se Pella mitään, tee. Noin hyvä!
Alina hymyili minulle ja silitti, sitten Pellan otsaa.
-Ottakaahan sitten pitkät sivut ravia. Ja olkaa ihan renoina selässä, jos tuntuu, että tippuu niin ottakaa heti käynti ja koittakaa taas seuraavalla pitkällä sivulla uudestaan.
Katselin Maisaa joka nauroi selässä, kun Siiri hytkytti häntä pienessä ravissa eteenpäin. Pampulan ratsastaja Natalija myöskin nauraa hekotti selässä, mutta, kun pieni shetlanninponi päätti vetää liinat kiinni ja tehdä äkkipysähdyksen tytön ääni muuttui kellossa. Pipsa torui Pampulaa ja matka jatkui.
Katsoin ihmeissäni Pampua, sehän oli aina niin fiksusti alkeistunneilla.
Aleksi pomppi joka kerralla noin puolenmetrin korkuudelle satulasta, kun Humu töksähteli ravissa eteenpäin. Onneksi poika leikki olevansa rohkea teräsmies ja olevansa hienon ompelukonehevosen kyydissä. Nauroin, kun poika puheli itsekseen selässä ja Veera tirskahteli vieressä.
-Okkei, ottakaahan käynti ja vaihtakaa taas kokorata leikkaalla suunta nyt tullaan Blondin ja Esiin johdolla. Pikkuratsastajilla oli ilmeisesti mukavaa, sillä jokaisella oli hymy huulilla, paitsi, että Natalija katsoi aina välillä kammoksuvasti Pampulaa joka ravisteli päätänsä ja hankasi sitä Pipsan kylkeä vasten.
-Sitten ottakaa tähänkin suuntaa pitkätsivut ravia.
Taas mentiin ja Sonja oli tottuneesti Pikun selässä ja nautti valkoisen ponin pehmeästä ravista ja Cäpä huohotti vieressä, sillä Pikun ravi oli aika nopeaa.
-Sitten ottakaa käynti ja antakaa hepoille iihan pitkät ohjat! sanoin ja hengähdi itsekin. En ollut oikein tällainen alkeisratsastajien-opettaja, mutta toivoin, että oppilaat oppivat tästä vähän ratsastuksen alkeita.
T A R I N A T U L L U T !
|
|
|
|
Post by Pipsa on Jun 20, 2009 22:55:54 GMT 2
maksuni
- Pääset varmaan itse selkään? hymyilen pienikokoiselle noin 6 kesäiselle, tämän hymyillessä ujosti takaisin. Vaaleahiuksinen tyttö nyökkää vaitonaisena, minun selittäessä kuinka selkään noustaan. Hetkessä tyttö on heilauttanut itsensä selkään, minun lyhentäessä tytön jalustimia.
- Mikäs muuten siun nimes on? virnistän puuhaillen yhä jalustimien kimpussa.
- Natalija, nimensä kertonut tyttö sanoo hiljaa.
- Mie oon muuten Pipsa, ja kuten tiiätkin tää siun ratsus on Pampula. Onkos nää jalustimet muuten nyt hyvät?
- Joo, onks tää siun oma heppa? Natalija kysyy saaden hymyni kasvamaan, ainahan sitä voisi toivoa.
- Eei, mutta kyllä miulla on oma ponikin, selitän katsahtaen vielä kerran jalustimiin. Ketterin ottein kiinnitän vielä riimunarun kuolaimeen kiinni, tutkaillen lopputulosta.
-Onhan jokaisella taluttajalla riimunnaru kuolaimessa kiinni? Veronica, joka tunnin pitää vielä varmistaa taluttajilta. Pian saammekin luvan lähteä kävelemään vasempaan kierrokseen, minun pujahtaessa hevosen ohitse ponin vasemmalle puolelle. Pampula seuraa minua luottavaisesti, pienen ratsastajan hytkyminen selässä ei tunnu hetkauttavan sitä tippaakaan. – Onkos kivaa? virnistän Natalijalle, joka hymyilee ujosti ponin selästä. Hevoset kulkevat rauhallisesti ympäri kenttää, ratsastajien hymyillessä haltioissaan. Vieläkin kykenen muistamaan itseni ensimmäisellä kerralla, ratsastus oli silloin aivan erillaista.
-Okei, sitten aletaan tekemään pysähdyksiä ja taluttajat selittävät teille miten hevonen pysäytetään. Tehdään pysähdyksiä kymmenen askeleen välein, opettaja huikkaa, minun aloittaessa pitkä selitykseni. Innokkaasti tyttö pysäyttää hevosen, minun antaessa lisää ohjeita. Hetken kuluttua Veronica kertoo meidän vaihtavan kohta suuntaa, Pampulan selässä istuvan tytön ihmetellessä kuinka tämä tehdään.
- Suunta vaihdetaan nyt kokorata leikalla, eli tuosta seuraavasta kulmasta ratsastetaan tavallaan viistoon tuonne, jossa käännytään toiseen suuntaan, selitän kuulostaen omissanikin korvissani epäselvältä, tytön kuitenkin ymmärtäessä edes jonkun verran. Nopeasti sujahdan ponin toiselle puolelle, jatkaen rauhallista kävelyä.
- Sitten tehdään tähänkin suuntaan pysähdyksiä! Veronica neuvoo jälleen, Natalijan käydessä töihin. Pampula tottelee rauhallisesti, minun taputtaessa nopeasti ponin kaulaa.
-Ottakaahan sitten pitkät sivut ravia. Ja olkaa ihan rentoina selässä, jos tuntuu, että tippuu, niin ottakaa heti käynti ja koittakaa taas seuraavalla pitkällä sivulla uudestaan. Lähestyessämme pitkää sivua neuvon kuinka siirrytään raviin, ja kuinka hiljennetään taas käyntiin.
- Ja nyt mennään! hihkaisen lähtien hölkkäämään hitaasti ponin vierellä. Ratsastaja puhkeaa iloiseen nauruun, pomppien selässä ravin mukana. Kuin seinään tamma pysähtyy, tytön lätsähtäessä melkein ponin kaulalle. Naurukin loppuu kuin seinään, minun toruessa ponia salaman nopeasti. Tarkistaessani tytön olevan kunnossa jatkamaan, lähden hitaasti hölkkäämään.
-Okkei, ottakaahan käynti ja vaihtakaa taas kokorata leikkaalla suunta nyt tullaan Blondin ja Esiin johdolla, jatketaan. – Muistathan miten kokorata leikka tehtiin? varmistan tytöltä joka nyökkää hymy huulillaan. Kaikki ratsastajat hymyilevät pirteästi. Natalija ei selvästikkään pidä ratsunsa päänravistelusta, Pampulan yrittäessä hangata suloista pikkupäätään kylkeäni vasten. Tähän suuntaankin ravaamme pitkät sivut, hoitoponini kulkiessa melko hyvin. Hölkkääminen alkaa tuntua hieman minunkin kunnossanikin, joskin onnekseni ponin ravi on hidasta.
- Nyt ottakaa käynti ja ottakaa ihan ohjien päädystä kiinni, Veronica hymyilee tunnin lähestyessä uhkaavasti loppuaan. Pienten ratsastajien kasvot loistavat kuin naantalin aurinko, ratsukkojen kääntyessä pian kaartoon.
- Sehän meni hienosti! hymyilen kannustavasti tytölle.
Kiitos mukavasta tunnista! (:
|
|
|
|
Post by Nana on Jun 23, 2009 20:23:29 GMT 2
''Mene, Maisa rohkeasti vain tuonne Siirin vierelle, kyllä Nana neuvoo, ja heppa ei pure..'' Veronica huokaisi nuorelle pellavapäälle. ''Hei, olen Nana, Siirin hoitaja. Siiri on kiltti heppa.'' hymyilin tytölle; hän näytti niin suloiselta liian isossa kypärässään ja harvahampaisessa hymyssään.
''Sitten eikun kävelemään uralle, taluttajat sisäpuolelle!'' Veronica neuvoi. Maiskautin reippaasti Siirin liikkeelle. Ensin tamma yritti rimpuilla, mutta sitten myöntyi olemaan kiltisti. Maisan jännittynyt ilme kertoi kaiken – tiesin että hän ratsastaa ensimmäistä kertaa.
''Sitten voitte harjoitella pysähdyksiä, taluttajat auttavat alkuun.'' opettajamme huusi kentän laidalta.
''Elikkäs keräile ohjia, sitten huokaiset oooooooiiikeein syvään ja jos Siiri ei viellä sittenkään pysähdy nykäiset ihan pikkuisen ohjista.'' opetin pää kallellaan minua katsovalle nelikesäiselle.
Hyvin Maisa saikin (ikä ja ratsastuksen määrä huomioonottaen) pysäytettyä allaan olevan ratsun, joskin avustuksellani. Vilkuilin ympärilleni, kaikkien pikkuratsastajien kasvoilta välttyi iloinen hymy,- voin vain kuvitella heidät minun ikäisenäni heppatyttönä.
Vaihdoimme suuntaa, ja pääsimme taas liikkeelle. Siiri rentoutuneena köpötteli juuri Maisalle sopivaa vauhtia hänen allaan. Veronica katseli tyytyväisenä oppilaitaan. ''Hienoa!'' hän huudahti. ''Nyt ravia pitkillä sivuilla, hop!'' tyttö jatkoi. ''Elikkä päästä vaan kokonaan ohjista irti, ja ota satulasta kiinni, yritä rentoutua..'' neuvoin hätääntyneenä.
Tikitysravipätkän jälkeen Maisa näytti yhä iloiselta. Hymyilin itsekseni ja käännyin jatkamaan matkaa.
''Onko tämä tinun heppa?'', kysyi Maisa avaten viimein suunsa ujosti. Hymyilin vienosti, ja sanoin: ''Ei, vaikka sitä toivoisinkin kovasti.''
''Sitten tooosi pitkät ohjat, kaikilla meni hyvin!'' blondi hymyili nousten tuoliltaan avaamaan maneesin painavia ovia. Nostin maisan käyntikierroksen jälkeen Siirin selästä ja tyttö ryntäsi innoissaan kertomaan tuntia katselleelle äidilleen Siiristä.
''Hieno tyttö'' piipersin ponille, ennen kuin oli meidän aikamme lähteä talliin.
|
|
|
|
Post by Keikki on Jul 3, 2009 13:42:55 GMT 2
T A R I N A
-Moi, oon Keikki ja talutan sua tän tunnin! selitän pienelle, vaalelle, pisamanaamaiselle tytölle, joka esittäytyy Essiksi. Pistämme Blondin nopeasti kuntoon ja kerron sen luonteesta. Essi nyökkäilee tomerana ja siirrymme kentälle.
Kentällä Veronica istahtaa tuolille ja katselee puuhiamme.
-Onhan jokaisella taluttajalla riimunnaru kuolaimessa kiinni? nainen kysyy ja jokainen nyökkää.
Veronica astelee vuorotellen kaikkien luokse ja tarkistaa satulavyöt.
-Voitte lähtä uralle kävelemään vasempaan kierrokseen ja taluttajat sisäpuolelle! Veronica hihkaisee. Varmana Essi paukuttelee Blondin kylkiä lyhyillä jaloillaan ja vaivihkaa kannustin valkoisen tamman käyntiin.
Veronica astelee omalle paikalleen ja katselee ratsukkoja. Blondi tallustaa vieressäni rauhallisesti ja Essi hymyilee haltioissaan.
-Okei, sitten aletaan tekemään pysähdyksiä ja taluttajat selittävät teille miten hevonen pysäytetään. Tehdään pysähdyksiä kymmenen askeleen välein, Veronica käski. Essi osoitti tietämystään pysäyttämällä Blondin ilman apuani ja hymyillen kannustin innostunutta pikkutyttöä.
Teimme muutaman pysähdyksen ja liikkeellelähdön, pieni Essi selitti innostuneesti minulle jostakin ponista ja hiljaa kuunnellen taputtelin Blondia.
Veronica määräsi, että vaihdettaisiin suunta. Opastin Essiä hieman, mutta suurimmaksi osaksi tyttö osasi itse. Ylpeänä tyttö taputti Blondia.
- Ja vaihdetaan suunta kokorataleikkaalla Siirin ja Maisan johdolla, Veronica opasti.
Ylväästi Essi käänsi muiden perässä kokorataleikkaa uralle.
- Sitten tehdään tähänkin suuntaan pysähdyksiä ja taluttajat vaihtaa talutuspuolta, ilmoitti Veronica. Pujahdin Blondin kaulan alta toiselle puolelle, ja tartuin jälleen ohjasta. Essi pysäytti Blondia keskittyneesti ja tytön tomera ilme sai hymyn nousemaan huulilleni.
-Noora, yritä rentutua, ei se Pella mitään, tee. Noin hyvä! Veronica opasti toiselle pikkutytölle.
Alina hymyili Veronicalle ja silitti Pellan otsaa hellästi. Taputin itsekin Blondia ja virnistin Essille rohkaisevasti.
-Sulla menee tosi hyvin! kehuin jännnittynyttä tyttöä.
-Ottakaahan sitten pitkät sivut ravia. Ja olkaa ihan renoina selässä, jos tuntuu, että tippuu niin ottakaa heti käynti ja koittakaa taas seuraavalla pitkällä sivulla uudestaan, kuului Veronican suusta toisella puolen kenttää.
Shettisten ratsastajat naureskelivat ratsujensa seassa, ja minultakin pääsi pieni tyrskähdys kun Pampula jarrutti äkisti. Essi tirskahti myös ja onnellinen ilme naamallaan selitti minulle Blondin ihanuudesta. Yhdyin kehuihin ja Blondi ravisti päätään terhakkaasti, kuin olisi samaa mieltä.
Humun ratsastaja, Aleksi, selitti taluttajalleen Veeralle jotakin tohkeissaan. Poika oli suloinen enkä voinut olla hymyilemättä Veeralle, kun katseemme kohtasivat. Myös Essi jutusteli vieressäni kaipaamatta vastauksia.
-Okkei, ottakaahan käynti ja vaihtakaa taas kokorata leikkaalla suunta nyt tullaan Blondin ja Esiin johdolla, päätti Veronica. Innokkaasti Essi käänsi kokorataleikkaa ja muut seurasivat perässä. Tytön suloisilla kasvoilla koreili voitonriemuinen ilme. Blondi kääntyi kuuliaisesti ja saatoin olla siitä ylpeä.
-Sitten ottakaa tähänkin suuntaa pitkätsivut ravia, kuului ohje.
Essi napautti tamman kylkiä pienillä jaloillaan, jotka tuskin ylsivät satulan siipien alapuolelle. Salaa naksautin kieltäni ja niin tamma siirtyi löntystelevään raviin. Essi naureskeli riemuissaan ja Blondi kuunteli ääntä tarkkaavaisena.
-Sitten ottakaa käynti ja antakaa hepoille iihan pitkät ohjat! Kajahti Veronican käsky, ja Essi hidasti Blondin käyntiin. Tamma venytteli kaulaansa ja hengitti syvään. Essikin huokaili haikeana ja totesi vakavasti toivovansa Blondia seuraavalle tunnilleen. En voinut olla hymyilemättä.
|
|
|
|
Post by Veera on Jul 20, 2009 20:53:29 GMT 2
Aleksi Humulla ratsastaa
ja Veronica tuntia katsastaa.
Selitin pojalle pysähdyksen
ja hän osasi sen.
Aleksi leikkii teräsmiestä,
kun Humu tihkuu omelukonehevosena hiestä.
Pian tunti loppu,
ei ollu pois mikään hoppu
|
|
|
|
Post by Alina on Jul 31, 2009 19:54:57 GMT 2
Alinan maksu
- Mene sä tuonne Pellalle Noora, Alina auttaa sut selkään, Veronica hymyili vaaleatukkaiselle, suhteellisen pitkälle tytölle, joka oli arviolta noin 8-vuotias. - Tuo harmaa poni tuolla perällä. Alina, vilkuta! Veronica jatkoi huikaten ja tuuppasi tytölle hieman vauhtia. Itsevarmuutta uhkuva pikkutyttö tuli, rapsutti russia korvan takaa ja pyysi sitten minut ponin toiselle puolelle tukemaan selkäännousua.
- Mä olen muuten Noora, tyttö hymyili, avuliaasti nosti jalkansa eteenpäin jotta saisin kiristettyä vyön ja lyhennettyä hieman jalustimia.
- Mm, mun nimen sä varmaan tiedätkin? hymyilin, nostin hetkeksi katseeni ylös Nooran puoleen ja sain vastaukseksi vaisun nyökkäyksen. - Laita jalka tähän, paina kantapäätä alas ja koita pitää jalustimet jalassa, ohjeistin, pyysin tyttöä vielä antamaan pohkeita ja niin pääsimme kävelemään uralle muiden ponien kanssa.
Kun matka oli jatkunut pidempäänkin, huomasin itsevarmuuden kuihtuvan Pellan selässä kököttävästä Noorasta. Veronica ohjeisti muita ratsukoita, joten koitin omin avuin saada tyttöä hieman reipastumaan.
- Sullahan menee hienosti, kehuin tietämättömänä miten lapsia todellisuudessa käsitellään, korjasin nyrkkiä hieman pystyyn ja peukalot painamaan ohjaksia etusormia vasten.
- Noora, yritä rentoutua, ei se Pella mitään tee, Veronica kannusti kun ohitimme hänet kentän nurkassa. Hieman epäröiden Noora kuitenkin pyöritteli nilkkoja ja käsiään, laskien ne sitten rennosti alas.
- Noin, hyvä! Veronica huikkasi vielä peräämme, ennen kuin jatkoi muun ryhmän neuvomista.
- Ottakaahan sitten pitkät sivut ravia. Ja olkaa ihan rentoina selässä ja jos tuntuu, että tippuu, niin ottakaa heti käynti ja koittakaa taas seuraavalla pitkällä sivulla uudestaan, Veronica hetken kuluttua sanoi.
- Oothan sä valmis? kysyin Nooralta, joka tarrasi vaistomaisesti Pellan satulan etukaareen ja nyökkäsi ynähtäen myöntymyksen merkiksi. - Okei, sitten mennään, virnistin, maiskautin Pellalle ja lähdin itse hölkkäämään, vetäen tamman sitten mukaan juoksuun. Hymy kareili muutaman pitkän sivun jälkeen Nooran kasvoilla, ja olin kieltämättä aika tyytyväinen Pellaan - normaalisti lopen kyllästynyt pieniin, pohkeilla paukutteleviin pikkuratsastajiin gotlantilainen oli tällä tunnilla käyttänyt erinomaisen hyvin.
Tää nyt vihdoin, ettei jää kauheasti rästiin. : )
|
|
|
|
Post by Cäpä on Aug 18, 2009 15:41:53 GMT 2
Sainpa viimeinkin maksettua...anteeksi viivästys!  |
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!