Post by Cäpä on Apr 4, 2009 10:20:38 GMT 2
Eli istuntapainotteinen koulutunti on tiedossa, hiotaan vähän perusistuntaa ja kokeillaan miten heposet taipuvat pelkillä painoavuilla.
Heppatoiveita saa esittää, mielellään vähän rauhallisempia tapauksia, jotta turhalta actionilta vältyttäisiin =D
Ratsukoita otan alustavasti seitsemän, mutta kahdeksaskin saattaa mukaan mahtua
7/7
○ Kat - Blade
○ Eija - Eppu
○ Sini - Tiia
○ Keikki - Sentti
○ Ellady - Pikku
○ Sone - Jambo
○ Iina - Humu
Täynnä!
Tarina
Tallissa kävi kova kuhina ratsastajien vipeltäessä ympäri tallia satulat ja suitset käsissään.
Kurkistelin karsinoihin ja vilkuilin kelloa varmistaakseni että kaikki olisivat ajoissa valmiina. Humu nakkeli päätänsä Iinan suitsiessa sitä, mutta rauhoittui ennen kuin ehdin apuun.
Parissa minuutissa kaikki olivat valmiina, ja lähtivät perässäni maneesiin. Ulkona paistoi aurinko, ja hevoset olivat pirteitä. Jambo tuhisi innoissaan Sonen talutuksessa, mutta tyttö sai pidettyä sen aisoissa.
Myös Pikulla oli kepposet mielessä, se oli nimittäin huomannut tuuhean vihreän ruohotupon, joka näytti sen silmissä vastustamattoman herkulliselta. Poni ei vain voinut ohittaa sitä, ja kiskaisi päänsä nopeasti alas haukaten kiinni mehukkaaseen, tuoreeseen ruohoon. Ellady ei mahtanut mitään yllättävälle liikkeelle, ja yritti turhaan saada ponin päätä ylös. Se oli pureutunut tiukasti kiinni herkkuun, eikä aikonut päästää irti. ”Pikku, älä nyt!” Ellady komensi saadessaan viimein Pikun pään ylös. Tyttö nyppäisi ponin suusta törröttävät ruohonkorret sivuun, ja matka jatkui.
Avasin maneesin oven ja katsoin kun hevoset asettuivat kaartoon. ”No niin, ja sitten noustaan selkään. Jos joku tarvitsee jakkaraa, niin käsi ylös nyt.”
Kukaan ei viitannut. ”No, sitten selkään vaan. Yrittäkää nousta mahdollisimman pehmeästi, mutta kuitenkin ripeästi.”
Pian kaikki olivat selässä ja tunti valmis alkamaan!
”Selvä. Nyt voitte kaikki pidentää jalustimianne yhdellä reiällä. Kat ja Sini, teillä näyttää jo olevan sopivan mittaiset jalustimet koulutunnille, mutta muut voisivat pidentää”, ohjeistin.
”Hyvä. Ja nyt, ennen kuin lähdemme liikkeelle ollenkaan, niin koittakaapas kaikki ensin itsenäisesti korjata istuntaanne. Miettikää, mikä voisi olla pielessä, mitä kannattaisi korjata. Onko käsi kenties liian kova? Ohjat solmussa tai pohkeet liian edessä?
Ratsastajat suoristivat kaikki selkänsä, muutama painoi kantapäitään alemmas, ja pari selvitti ohjansa. ”Näyttää heti paremmalta! Jokaisen tunnin alussa on hyvä tarkistaa istuntansa ennen kuin lähtee liikkeelle lainkaan. Myös välissä pidettävät lepokäynnit ovat hyvää istunnan korjausaikaa”, selitin.
”Hevoset ovat todella herkkiä painonvaikutukselle, joten painoavut ovat tärkeitä. Kaiken minkä teette hevosen selässä, käännätte, pidätätte, pyydätte lisää vauhtia…kaikkeen vaikuttaa painoavut. Nyt kun lähdette pian liikkeelle, niin koittakaapas kääntää ratsunne uralle painonne avulla.”
Ratsastajat nyökkäsivät. ”Ja miten se sitten oikeastaan tehdään? Monesti näkee, kun tunneilla pyydetään kääntämään hevosta painollaan, ja ratsastaja nojaa koko vartalollaan siihen suuntaan, mihin käännytään.
Se ei kuitenkaan hyödytä, sillä 1. ratsastajan paino siirtyy oikeastaan täysin väärään suuntaan, ja 2. koska ratsastaja usein samalla vetää sen puoleisesta ohjasta, johon ollaan kääntymässä, mutta kun paino ohjaa toiseen suuntaan, hevonen hämmentyy. Ja kun näin käy, niin syntyy yleinen ongelma; hevonen on täysin makkaralla, turpa melkein kiinni hännässä, mutta kävelee silti suoraan eteenpäin.”
”Kun tätä tapahtuu usein, huomaavat etenkin ponit todella helposti ja nopeasti, että aina kun käännetään, niin käännänpä vain päätäni ja kävelen itsepintaisesti eteenpäin, niin ei tarvitse kääntyä”, selitin.
”Oikea tapa käyttää painoaan kääntämiseen, on siirtää painonsa oikealle käännyttäessä oikealle istuinluulle, ei kyljelle. Eli kun istutte hevosen selässä suorassa, teidän pitäisi tuntea molemmat istuinluut. Kun käännätte hevosta, siirrätte vain painoanne toiselle istuinluulle. No niin, sitten kokeillaan! Tulkaa jokainen vuorollaan pitkänsivun keskeltä ratapoikkisuuntaanleikkaa. Yrittäkää käyttää mahdollisimman pieniä ohjasapuja.”
Ratsukot kävelivät hetken suoraan, ja alkoivat sitten yksitellen kääntyä uralta.
”Hyvä, Kat! Molemmat kyljet suorina, ja Blade menee todella hyvässä tempossa”, kehuin paria. Seuraavaksi kääntyivät Sone ja Jambo. Jambo kääntyi alkuun hyvin, mutta alkoi sitten mutkitella päästyään pois uralta. ”Istu keskellä hevosta nyt kun menette taas suoraan”, neuvoin tyttöä. Pian hekin olivat taas uralla Katin ja Bladen perässä.
”Sitten Ellady ja Pikku!” pyysin kääntyessäni ratsukon puoleen. Ellady korjasi ryhtinsä ja alkoi kääntää Pikkua. Pikku kääntyi hieman laiskasti ja viiveellä, mutta jatkoi kuitenkin käännöksen jälkeen suoraan. ”Hyvä. Kun seuraavan kerran käännät Pikkua, anna sille merkki siitä, että jotain on tapahtumassa, puolipidäte. Tiivistät istuntaa ja herätät ratsuasi hieman, kokoat sitä, jos mahdollista.”
Seuraavaksi vuorossa olivat Eija ja Eppu. Eija käänsi Epun hyvin, mutta ruuna alkoi mutkitella taas suoraan mentäessä, ja pysähtyi siihen kohtaan, mihin hevoset tunnin jälkeen aina käännettiin kaartoon. Eija oli kuitenkin hereillä, ja sai vastahakoisen Epun taas liikkeelle. Heti Epun palattua uralle, kääntyi vuorostaan pari Keikki ja Sentti.
Sentti kääntyi hyvin, mutta jouduin huomauttamaan Keikkiä liian hitaasta käynnistä.
Jäljellä olivat vielä Sini Tiialla ja Iina Humulla. Tiia kääntyi hieman nihkeästi, mutta kulki hienosti suoraan käännöksen jälkeen. Humu sen sijaan heilutti päätänsä ylös ja alas, joten Iinan käännös meni hieman pieleen.
”No niin, nyt kaikki ovat tulleet. Se sujui todella hyvin! Pikku kulkee todella hienosti, Ellady! Se ei laiskottele turhia. Eppu voisi hieman pontevammin”, ohjeistin vilkuillessani ympärilleni. ”Kat, Blade on mennyt koko tunnin todella hyvin, mutta voisit vaatia siltä hieman enemmän, nämä tehtävät tuntuvat olevan helppo nakki, joten voisit kokeilla, jos saisit sitä hieman koottua. Jatka vain samaan malliin muuten, se myötää hyvin niskasta”, kehuin.
Sini ja Tiia säästyivät ohjeistuksella, sillä heillä sujui hyvin. Sini tarkkaili istuntaansa hyvin, mutta muisti myös pitää Tiian liikkeessä. Kun suuntaa oli vaihdettu, oli aika aloittaa vauhdikkaampi työskentely.
”No niin, sitten voitaisiin valmistautua siirtymään raviin. Hyvä. Sitten vaan Jambon johdolla ravia mars!” sanoin ratsastajien tarkastettua välimatkat.
Ratsukot liikkuivat hyvässä tahdissa, vaikkakin Pikku hieman kiukutteli kulmassa. Poni veti korvansa luimuun ja yritti näykkäistä liian lähelle ajautunutta Humua.
”Ja sitten kokeillaan kääntyä ravissa!”, kehotin ratsukoita tilanteen rauhoituttua. Kaikki käänsivät taas yksitellen hevosensa pois uralta seuratessani heidän suorituksiaan. Humu heilutteli vieläkin päätänsä, eivätkä neuvoni sen rauhoittamiseen tepsineet. Se ei kuitenkaan vaikuttanut Iinan suoritukseen, vaan tyttö käänsi hevosen varsin mallikkaasti.
”Oikein hyvä! Kaikki ovat menneet todella hyvin tänään, joten voisimme ottaa tähän loppuun vielä pienet laukat! Kun haluatte hevostenne siirtyvän laukkaan, niin siirtäkää sisäistuinluuta eteenpäin samalla kun sisäpohje vaikuttaa. Kuvitelkaa mielessänne laukannosto ennen kuin teette sen.”
”Ja sieltä vaikkapa Keikki Sentillä voi aloittaa!” kehotin. Tyttö antoi palominolle pohkeita, mutta se jatkoi raviaan. Toisella yrityksellä hevonen kuitenkin nosti laukan. Myös Eijalla ja Epulla, sekä Elladyllä ja Pikulla oli hieman vaikeuksia laukan kanssa, mutta etenkin Pikku eteni todella tarmokkaasti laukkaan päästyään.
”Oikein hyvä kaikki!” kehuin vielä, kun kaikki olivat siirtyneet käyntiin ja antaneet ratsuillensa pitkät ohjat. Pian kaikki kääntyivät kaartoon ja tunti oli lopussa.
Seurasin ratsukoita talliin varmistamaan, että kaikki hevoset harjattaisiin hyvin ja loimitettaisiin oikein.
Kat ja Blade
Tunti meni todella hyvin, Blade kulki reippaasti
ja energisesti, ja olitte hyvä pari. Sinulla on
rauhallinen käsi johon Blade uskalsi tukea.
Ellady ja Pikku
Pikku meni todella hienosti, ja sovitte hyvin yhteen.
Hieman vain lisää päättäväisyyttä ja itsevarmuutta
niin kaikki sujuu hyvin.
Eija ja Eppu
Eppu oli hieman nihkeä ja haluton, kenties
hieman liian vaativa ratsu vielä tässä vaiheessa,
mutta selvisit silti tunnista hyvin.
Sini ja Tiia
Tiia kuli nätisti ja kuunteli sinua hyvin,
tahti olisi saanut olla hieman reippaampi,
mutta istuntasi oli hyvä ja kantapäät pysyivät
alhaalla!
Keikki ja Sentti
Sentti oli hieman laiskahko, mutta pärjäsit silti hyvin.
Kuuntelit ohjeita ja osasit toimia niiden mukaisesti.
Sinulla on tasainen käsi.
Sone ja Jambo
Jambo ei ollut millään helpoimmalla tuulella,
mutta sait sen hyvin kuriin, ja se kääntyi notkeasti.
Kantapäät vähän hyppivät, mutta muuten meni
todella hyvin.
Iina ja Humu
Humu heitteli päätään melkoisesti, mutta pärjäsit
silti hyvin. Istunnassa on vielä parantamista,
mutta reippaus ja asenne on kohdallaan.
Ja maksuja kuukauden sisään, kiitos ; )
Heppatoiveita saa esittää, mielellään vähän rauhallisempia tapauksia, jotta turhalta actionilta vältyttäisiin =D
Ratsukoita otan alustavasti seitsemän, mutta kahdeksaskin saattaa mukaan mahtua
7/7
○ Kat - Blade
○ Eija - Eppu
○ Sini - Tiia
○ Keikki - Sentti
○ Ellady - Pikku
○ Sone - Jambo
○ Iina - Humu
Täynnä!
Tarina
Tallissa kävi kova kuhina ratsastajien vipeltäessä ympäri tallia satulat ja suitset käsissään.
Kurkistelin karsinoihin ja vilkuilin kelloa varmistaakseni että kaikki olisivat ajoissa valmiina. Humu nakkeli päätänsä Iinan suitsiessa sitä, mutta rauhoittui ennen kuin ehdin apuun.
Parissa minuutissa kaikki olivat valmiina, ja lähtivät perässäni maneesiin. Ulkona paistoi aurinko, ja hevoset olivat pirteitä. Jambo tuhisi innoissaan Sonen talutuksessa, mutta tyttö sai pidettyä sen aisoissa.
Myös Pikulla oli kepposet mielessä, se oli nimittäin huomannut tuuhean vihreän ruohotupon, joka näytti sen silmissä vastustamattoman herkulliselta. Poni ei vain voinut ohittaa sitä, ja kiskaisi päänsä nopeasti alas haukaten kiinni mehukkaaseen, tuoreeseen ruohoon. Ellady ei mahtanut mitään yllättävälle liikkeelle, ja yritti turhaan saada ponin päätä ylös. Se oli pureutunut tiukasti kiinni herkkuun, eikä aikonut päästää irti. ”Pikku, älä nyt!” Ellady komensi saadessaan viimein Pikun pään ylös. Tyttö nyppäisi ponin suusta törröttävät ruohonkorret sivuun, ja matka jatkui.
Avasin maneesin oven ja katsoin kun hevoset asettuivat kaartoon. ”No niin, ja sitten noustaan selkään. Jos joku tarvitsee jakkaraa, niin käsi ylös nyt.”
Kukaan ei viitannut. ”No, sitten selkään vaan. Yrittäkää nousta mahdollisimman pehmeästi, mutta kuitenkin ripeästi.”
Pian kaikki olivat selässä ja tunti valmis alkamaan!
”Selvä. Nyt voitte kaikki pidentää jalustimianne yhdellä reiällä. Kat ja Sini, teillä näyttää jo olevan sopivan mittaiset jalustimet koulutunnille, mutta muut voisivat pidentää”, ohjeistin.
”Hyvä. Ja nyt, ennen kuin lähdemme liikkeelle ollenkaan, niin koittakaapas kaikki ensin itsenäisesti korjata istuntaanne. Miettikää, mikä voisi olla pielessä, mitä kannattaisi korjata. Onko käsi kenties liian kova? Ohjat solmussa tai pohkeet liian edessä?
Ratsastajat suoristivat kaikki selkänsä, muutama painoi kantapäitään alemmas, ja pari selvitti ohjansa. ”Näyttää heti paremmalta! Jokaisen tunnin alussa on hyvä tarkistaa istuntansa ennen kuin lähtee liikkeelle lainkaan. Myös välissä pidettävät lepokäynnit ovat hyvää istunnan korjausaikaa”, selitin.
”Hevoset ovat todella herkkiä painonvaikutukselle, joten painoavut ovat tärkeitä. Kaiken minkä teette hevosen selässä, käännätte, pidätätte, pyydätte lisää vauhtia…kaikkeen vaikuttaa painoavut. Nyt kun lähdette pian liikkeelle, niin koittakaapas kääntää ratsunne uralle painonne avulla.”
Ratsastajat nyökkäsivät. ”Ja miten se sitten oikeastaan tehdään? Monesti näkee, kun tunneilla pyydetään kääntämään hevosta painollaan, ja ratsastaja nojaa koko vartalollaan siihen suuntaan, mihin käännytään.
Se ei kuitenkaan hyödytä, sillä 1. ratsastajan paino siirtyy oikeastaan täysin väärään suuntaan, ja 2. koska ratsastaja usein samalla vetää sen puoleisesta ohjasta, johon ollaan kääntymässä, mutta kun paino ohjaa toiseen suuntaan, hevonen hämmentyy. Ja kun näin käy, niin syntyy yleinen ongelma; hevonen on täysin makkaralla, turpa melkein kiinni hännässä, mutta kävelee silti suoraan eteenpäin.”
”Kun tätä tapahtuu usein, huomaavat etenkin ponit todella helposti ja nopeasti, että aina kun käännetään, niin käännänpä vain päätäni ja kävelen itsepintaisesti eteenpäin, niin ei tarvitse kääntyä”, selitin.
”Oikea tapa käyttää painoaan kääntämiseen, on siirtää painonsa oikealle käännyttäessä oikealle istuinluulle, ei kyljelle. Eli kun istutte hevosen selässä suorassa, teidän pitäisi tuntea molemmat istuinluut. Kun käännätte hevosta, siirrätte vain painoanne toiselle istuinluulle. No niin, sitten kokeillaan! Tulkaa jokainen vuorollaan pitkänsivun keskeltä ratapoikkisuuntaanleikkaa. Yrittäkää käyttää mahdollisimman pieniä ohjasapuja.”
Ratsukot kävelivät hetken suoraan, ja alkoivat sitten yksitellen kääntyä uralta.
”Hyvä, Kat! Molemmat kyljet suorina, ja Blade menee todella hyvässä tempossa”, kehuin paria. Seuraavaksi kääntyivät Sone ja Jambo. Jambo kääntyi alkuun hyvin, mutta alkoi sitten mutkitella päästyään pois uralta. ”Istu keskellä hevosta nyt kun menette taas suoraan”, neuvoin tyttöä. Pian hekin olivat taas uralla Katin ja Bladen perässä.
”Sitten Ellady ja Pikku!” pyysin kääntyessäni ratsukon puoleen. Ellady korjasi ryhtinsä ja alkoi kääntää Pikkua. Pikku kääntyi hieman laiskasti ja viiveellä, mutta jatkoi kuitenkin käännöksen jälkeen suoraan. ”Hyvä. Kun seuraavan kerran käännät Pikkua, anna sille merkki siitä, että jotain on tapahtumassa, puolipidäte. Tiivistät istuntaa ja herätät ratsuasi hieman, kokoat sitä, jos mahdollista.”
Seuraavaksi vuorossa olivat Eija ja Eppu. Eija käänsi Epun hyvin, mutta ruuna alkoi mutkitella taas suoraan mentäessä, ja pysähtyi siihen kohtaan, mihin hevoset tunnin jälkeen aina käännettiin kaartoon. Eija oli kuitenkin hereillä, ja sai vastahakoisen Epun taas liikkeelle. Heti Epun palattua uralle, kääntyi vuorostaan pari Keikki ja Sentti.
Sentti kääntyi hyvin, mutta jouduin huomauttamaan Keikkiä liian hitaasta käynnistä.
Jäljellä olivat vielä Sini Tiialla ja Iina Humulla. Tiia kääntyi hieman nihkeästi, mutta kulki hienosti suoraan käännöksen jälkeen. Humu sen sijaan heilutti päätänsä ylös ja alas, joten Iinan käännös meni hieman pieleen.
”No niin, nyt kaikki ovat tulleet. Se sujui todella hyvin! Pikku kulkee todella hienosti, Ellady! Se ei laiskottele turhia. Eppu voisi hieman pontevammin”, ohjeistin vilkuillessani ympärilleni. ”Kat, Blade on mennyt koko tunnin todella hyvin, mutta voisit vaatia siltä hieman enemmän, nämä tehtävät tuntuvat olevan helppo nakki, joten voisit kokeilla, jos saisit sitä hieman koottua. Jatka vain samaan malliin muuten, se myötää hyvin niskasta”, kehuin.
Sini ja Tiia säästyivät ohjeistuksella, sillä heillä sujui hyvin. Sini tarkkaili istuntaansa hyvin, mutta muisti myös pitää Tiian liikkeessä. Kun suuntaa oli vaihdettu, oli aika aloittaa vauhdikkaampi työskentely.
”No niin, sitten voitaisiin valmistautua siirtymään raviin. Hyvä. Sitten vaan Jambon johdolla ravia mars!” sanoin ratsastajien tarkastettua välimatkat.
Ratsukot liikkuivat hyvässä tahdissa, vaikkakin Pikku hieman kiukutteli kulmassa. Poni veti korvansa luimuun ja yritti näykkäistä liian lähelle ajautunutta Humua.
”Ja sitten kokeillaan kääntyä ravissa!”, kehotin ratsukoita tilanteen rauhoituttua. Kaikki käänsivät taas yksitellen hevosensa pois uralta seuratessani heidän suorituksiaan. Humu heilutteli vieläkin päätänsä, eivätkä neuvoni sen rauhoittamiseen tepsineet. Se ei kuitenkaan vaikuttanut Iinan suoritukseen, vaan tyttö käänsi hevosen varsin mallikkaasti.
”Oikein hyvä! Kaikki ovat menneet todella hyvin tänään, joten voisimme ottaa tähän loppuun vielä pienet laukat! Kun haluatte hevostenne siirtyvän laukkaan, niin siirtäkää sisäistuinluuta eteenpäin samalla kun sisäpohje vaikuttaa. Kuvitelkaa mielessänne laukannosto ennen kuin teette sen.”
”Ja sieltä vaikkapa Keikki Sentillä voi aloittaa!” kehotin. Tyttö antoi palominolle pohkeita, mutta se jatkoi raviaan. Toisella yrityksellä hevonen kuitenkin nosti laukan. Myös Eijalla ja Epulla, sekä Elladyllä ja Pikulla oli hieman vaikeuksia laukan kanssa, mutta etenkin Pikku eteni todella tarmokkaasti laukkaan päästyään.
”Oikein hyvä kaikki!” kehuin vielä, kun kaikki olivat siirtyneet käyntiin ja antaneet ratsuillensa pitkät ohjat. Pian kaikki kääntyivät kaartoon ja tunti oli lopussa.
Seurasin ratsukoita talliin varmistamaan, että kaikki hevoset harjattaisiin hyvin ja loimitettaisiin oikein.
Kat ja Blade
Tunti meni todella hyvin, Blade kulki reippaasti
ja energisesti, ja olitte hyvä pari. Sinulla on
rauhallinen käsi johon Blade uskalsi tukea.
Ellady ja Pikku
Pikku meni todella hienosti, ja sovitte hyvin yhteen.
Hieman vain lisää päättäväisyyttä ja itsevarmuutta
niin kaikki sujuu hyvin.
Eija ja Eppu
Eppu oli hieman nihkeä ja haluton, kenties
hieman liian vaativa ratsu vielä tässä vaiheessa,
mutta selvisit silti tunnista hyvin.
Sini ja Tiia
Tiia kuli nätisti ja kuunteli sinua hyvin,
tahti olisi saanut olla hieman reippaampi,
mutta istuntasi oli hyvä ja kantapäät pysyivät
alhaalla!
Keikki ja Sentti
Sentti oli hieman laiskahko, mutta pärjäsit silti hyvin.
Kuuntelit ohjeita ja osasit toimia niiden mukaisesti.
Sinulla on tasainen käsi.
Sone ja Jambo
Jambo ei ollut millään helpoimmalla tuulella,
mutta sait sen hyvin kuriin, ja se kääntyi notkeasti.
Kantapäät vähän hyppivät, mutta muuten meni
todella hyvin.
Iina ja Humu
Humu heitteli päätään melkoisesti, mutta pärjäsit
silti hyvin. Istunnassa on vielä parantamista,
mutta reippaus ja asenne on kohdallaan.
Ja maksuja kuukauden sisään, kiitos ; )