Koulukiemuroita viikottain

[nindi]

KOULUVAKKARI

Näin vuoden alussa alkavat pyörimään koulutunnit viikottain perjantaisin iltakuudesta -seitsemään. Tunneilla hiotaan kouluratsastustaitoja ja opetellaan koulukiemuroiden taiteilua; pohkeenväistöä, avo- ja sulkutaivutusta, etu- ja takaosakäännöksiä jne.

Tunneille otan 4 ratsastajaa. Ilmoitan erikseen, jos otan tunneille irtotuntilaisia. Jaan ratsastajille hevoset jokaiselle tunnille. Hevosten suhteen saa esittää toiveita, mutta humioithan, etten voi joka tunti ottaa huomioon jokaisen tuntilaisen toiveita. Jos osallistut omalla hevosellasi, voit halutessasi ratsastaa sillä kaikilla tunneilla (hevosen on asuttava Seppeleessä).

Tuntien maksuiksi hyväksyn tarinat, piirrokset, sarjakuvat ja runot. Olisi hyvin suotavaa että jokainen panostaa tuntimaksuihin, eikä hutaise niitä vasemmalla kädellä aidan matalimmasta kohdasta. Jos tiedät, ettei aikasi riitä huolellisiin tuntimaksuihin, jotka saapuvat ajallaan, kannattaa harkita tunnille osallistumista uudelleen.

Jos et pääse osallistumaan tunnille, voit lähettää minulle PM:n. Epäaktiiviset tuntilaiset korvataan aktiivisemmilla ja en halua väärinkäsityksiä (:

Tunti on täynnä, halukkaille irtotuntilaisille ilmoitetaan, kun mukaan heitä otetaan!

Josefiina
Veronica
Brenna
Roosa

Kerään tähän ensimmäiseen viestiin vielä, keneltä puuttuu minkäkin tunnin maksut. Tästä on sitten helppo katsoa, kuinka paljon pitäisi ahkeroida maksujen kanssa (:

29.1.2010 - Roosa
5.2.2010 - Roosa, Vertti, Brenna
12.2.2010 - Roosa, Vertti, Brenna
19.2.2010 - Roosa, Vertti, Brenna, Jossu

[nindi]

En siis tiennyt tuleeko Jossu omallaan vai tuntiratsulla, niin pistin sulle tuntiratsun alle (:

8.1.2010 - Kääntöä ja Vääntöä

Cassu - Vertti M
Aksu - Jossu M
Eppu - Brenna M
Humu - Roosa M

Kerrankin olin tajunnut lähteä tarpeeksi ajoissa kotoa, joten ehdin ajoissa tallille. Tunti alkaisi vasta reilun vartin päästä.
Melkein hypin riemusta! Tottakai hymy levisi reilusti yli peruslukemien sillä en voinut olla hymyilemättä ajatellessani
seuraavaa tuntia, jonka saisin oppilaille pitää. Tallissa oli vielä muutama tuntilainen viimeistelemässä tuntiratsujaan, osa
oli varmasti jo maneesissa kävelemässä.

Jäin toki juttelemaan vielä muutamien tallilaisten kanssa, oli aina mukava nähdä vanhoja tuttuja! Siitä hyvästä sain tietysti
edetä puolijuoksua maneesiin, jotta tunti voisi alkaa ajallaan.
"Tullaaaaan!" kailotin maneesin oven takaa. Tervehdin tuntilaisia ja katselin hevosvalintojani. Ihan hyvältähän ne näyttivät, ratsastajat istuivat hevosten selkään paremmin kuin hyvin.
"Joo, no aloitetaas sitten" raakuin kurkku karheana. Koitin rykäistä ääneni vähän kuuluvammaksi, onnistuinkin siinä suhteellisen hyvin.
"Roosa voisi lyhentää jalustimia ainakin kahdella reiällä, nyt ollaan koulutunnilla, Vertti suoristaa ryhtiään ja korjaa kyynärpään kulman.. Hmm.. Brenna vähän reippaampaa käyntiä ja Jossu muistaa puolipidätteet ennen kulmaa" ohjeistin ratsastajat alkuun.

Katselin hetken ratsastajia ja totesin, että ravilämmittely voisi olla paikallaan. Ratsukot lähtivät ravaamaan pitkin uraa välillä kääntäen voltteja ja mitälie soikioita ja kiemuroita. "Roosa ja Vertti muistaa ryhdin ja kevennyksessä ei tarvitse nojata noin paljoa eteen.. Noin, parempi!"Tanner tärisi ratsukoiden ravatessa ohitseni ja sain aina kylmän tuulenpuuskauksen kasvoilleni.
Ratsastajat vaihtelivat suuntaa ja siirtyivät käskystäni käyntiin.
Muutama tuntilaisista näytti elävältä kysymysmerkiltä, osan naamalla paistoi oivallus ja joidenkin ilmeitä en pahemmin osannut tulkita.
"Kaikkihan ovat menneet kolmikaarista kiemurauraa, eiköjuu?" katsoin tuntilaisia vuoronperää. Kaikilta sain vastaukseksi nyökkäyksen.
"Eli samalla lailla, mutta nyt tehdään kolmen kaaren sijasta viisi kaarta. Tulee siis vähän enemmän kääntämistä.." selitin tehtävää. Brenna tuli ensimmäisenä, hän näytti joksenkin ymmärtävän tehtävän. "Hyvä, taivuta vähän reilummin siinä kaarteessa ja taivuta sisäpohkeen ympärille, nooooin!"
Jossu seurasi Brennan esimerkkiä ja teki virheettömästi ensimmäisen kaarteen. "Siinä keskihalkaisijalla enemmän puolipidätettä ja rauhallisesti vaihdat asetuksen toiseen suuntaan, sulla ei ole mikään kiire siinä!" Ratsastajat kiemurtelivat ja kaartelivat ja saivat kuin saivatkin hevoset taipumaan toivomallani tavalla. Tämähän alkoi juuri näyttää oikein lupaavalta!
"Sitten toiseen suuntaan! Roosa, ei haittaa vaikka humu vähän viskoo päätään, koitat pitää vain tasaisen käden etkä mene mukaan tuohon heilutusleikkiin.." Muutaman kerran näin ratsukoiden suorituksia käynnissä, kunnes patistin ratsukot
nopeampaan askellajiin.

Ravissa homma olikin jo astetta vaikeampi, käännökset tulivat suhteellisen nopeaan tahtiin. "Roosa koittaa istua perse penkkiin liimattuna, Brenna lyhentää ohjia, Jossulla nyrkit pystyssä, Vertti kantapäät alas!" latelin taas joukon ohjeita. Tehtävä alkoi sujua muutaman kierroksen jälkeen ja katsahdin kelloon. Hienoa, aikaa oli kulunut juuri sen verran kuin olin suunnitellutkin. "Sitten teette tehtävän loppuun, jos olette vielä ehtineet aloittaa,
uralla takaisin käyntiin ja annetaan vähän pidempää ohjaa.." aloin selittää samalla uutta tehtävää. "Laukassa tullaan kahdeksikkoa pareittain. Iiiso kahdeksikko keskellä maneesia! Ensimmäisen ympyrän jälkeen suoristatte, otatte raviin ja taas nostatte laukan uuteen suuntaan, taas suoristatte ja ravin kautta uusi laukka!"
Tällä kertaa kaikkien kasvoilla näkyi ahaa-ilmeitä, joten jaoin ratsukot pareihin. "vertti ja Brenna, menette hevosilla ensin, sitten Roosa ja Jossu tulevat poneilla. Varokaa törmäyksiä, en halua näin ekalla tunnilla nähdä ruumiita!"

Vertti nosti Cassulla laukan ja siinä sai hetken pidätellä innokasta ratsua. Kun laukka alkoi näyttää rauhalliselta, voitiin aloittaa kahdeksikolla. Brenna ja Eppu tulivat kahdeksikkoon mukaan ja homma alkoi näyttää siltä miltä pitikin. "Vertti puoolipidätteitä: pidätä ja hellitä. Älä kuitenkaan heitä myötäyksessä ohjaa pois! Brenna saa ratsastaa Eppua vähän aktiivisemmaksi ja taivuta ympyröillä sisäpohkeen ympäri.. Hyvä, annetaas poneille vuoro."
Pieni Aksupallero ja Humu suuntasivat ympyrälle, laukka nousi molemmilta vaivatta. "Jossu, koita saada sitä ponia vähän myötäämään sieltä niskasta, hyvä, sinnepäin! Kun se myötää, voit itsekin rentoutua kädellä ja vähän vaikka rapsuttaa säkää.."
kehuin vaaleaa neitiä. "Roosalle samat ohjeet, eli taaivutat vähän sisälle, pidä kuitenkin ulko-ohjan tuntuma, hiieeno! Taputa Humua!"

Ratsukot saivat luvan siirtyä raviin ja ravailla loppuverryttelyt. Kaikilla oli mielestäni mennyt jopa paremmin kuin olin odottanut, hieno ryhmä tämä oli.
"Joo, siirtykää vaan käyntiin.." kailotin ja ratsukot siirtyivät mielellään käyntiin.

Yleisesti meni todella hyvin.
Vertti muistaa vaan pitää hyvän ryhdin ja kyynärpäät lähellä vartaloa, näin käsi pysyy tasaisempana. Istuin hyvin siellä Cassun selässä, istunta aina vaan paranee kun istuu ryhdikkäästi!

Jossulla ei ole mitään syytä pitää kiirettä ratsastaessa. Ihan rauhallisesti saa tehdä kaikki avut ja yksi apu kerrallaan, kyllä sitä kerkiää rauhassakin. Hyvin hallitset ponin ja hyvät ja huolelliset tiet!

Brenna muistaa reilusti taivuttaa hevosta kaarteessa, iso hevonen ja pieni kaarre on yhtäkuin vähän voimakkaampi taivutus. Kun saa avut läpi, muista rentoutua ja hevonen tietää tehneensä oikein. Hienot siirtymiset oli!

Roosalle sama kuin Vertille: huomaa, että on enemmän menty esteitä, mutta loppua kohden ryhti parani huimasti! Jaksat vain treenata ja hyvää tulee. Vaikka Humu vähän riuhtoi päällään, hyvin pidit tasaista tuntumaa ja lopuksi Humukin oli jo paaljon rauhallisempi!


Kiitos kaikille tunnista!
Toivoisin maksuja viikon/kahden viikon sisään, onhan se teillekin helpompi kun ei ole montaa tuntia rästissä ja mielekkäämpää sitten tehdä maksut kunnolla.

[Deleted]

8.1.2010 - Kääntöä ja Vääntöä ^Maksu

Nousin Humun vankkaan selkään ja säädin jalustimia.
Lähdin kävelemään pitkin ohjin uralle. Humu tuntui hiukan energiseltä, kenties se johtui kirpeästä pakkasesta.
Ninnin huomautuksen myöten, lyhensin jalustimia vielä pari reikää jotta pystyisin keventämään paremmin.
Humu riuhtoi kokoajan päätään joka teki olon hieman epämukavaksi, mutta yritin pitää kädet hiljaa.
Tunti sujui mielestäni ok, ja sain hyviä ohjeita Ninniltä.
Huomaan itsekkin että on tultu mentyä enemmän esteitä,
onneksi osallistuin tunneille jotta koulupuolikin paranisi.

-----

Jotain pientä maksua. Yritän panostaa seuraavaan maksuun enemmän =)

[Josefiina]

Tunti nro 1

”Et jaksais, Aksu!” ärähdin welsh-ponille, joka rimpuili käytävällä levottomana ja heilutteli päätään edestakaisin. Vika oli tosin minun; ruuna oli saanut seistä paikalla jo aimo tovin. Harjaaminen kun oli vain venynyt ja venynyt minun juostessani välillä toimistoon puhelimeen, neuvoessani parille aloittelijalle mistä kerhohuone löytyi ja läksyttäessäni jälleen kerran laiskottelevaa Jaakkoa. Aksu-parka oli saanut möllöttää aloillaan jo pienen ikuisuuden, eikä ponin kärsivällisyys siihen riittänyt. Hain satulahuoneesta ponin huolella hoidetut varusteet ja aloin satuloida Akselia vauhdilla – tätä menoa myöhästyisimme tunnilta ennen aikojaan.

Olin hetken mielijohteesta ilmoittautunut Ninnin pitämälle vakkarille; olisi hauska saada säännöllistä treeniä, nykyään kun ratsastamiseni oli yleensä itsenäistä vääntöä milloin milläkin elukalla. Itsekseen ridaillessa virheitä alkoi kehittyä huomaamatta. Olin moneen kertaan harkinnut palkkaavani alan ammattilaisen järkkäämään säännöllisiä valmennuksia Seppeleessä, mutta sekin oli sitten jäänyt. Saipa nähdä, mitä uusi vuosi toisi tullessaan.
Napsautin ratsastuskypärän päähäni ja talutin Aksun tallipihan läpi maneesiin. Ponikokoahan minä en missään nimessä ollut, mutta koska elopainoa löytyi hintelästi, olin päättänyt tyytyä Ninnin minulle määräämään Akseliin. Tuskinpa poni vaivaisesta tunnista alleni litistyisi. Istuntani pienen ponin selässä oli sitten toinen juttu...

Alkuverryttelyjen aikana hihittelin (kuvitteelliseen) partaani: Aksu tuntui Toivon ja Hillan jäljiltä kapoiselta kuin heinäseiväs ja sen askeleet olivat huvittavan ponimaiset. Aksu ei kuitenkaan ollut täysin mutkaton ratsastettava, poni reagoi tulisesti liian vahvoihin apuihin ja antoi kipakat vastalauseet, jos jokin ratsastajan toiminnassa mätti. Kaikki kiemurtelut, kaaret ja kolmiot sujuivat meiltä kuitenkin ihan kelvollisesti, vaikka yhteistyömme olikin aika alkeellista. Erityisemmin meillä ei synkannut, eikä ratsastus ollut kovinkaan sulavaa saatikka eleganttia.
Ninni komensi kaikki neljä ratsukkoa raviin. En voinut olla hekottamatta ääneen: tämä ravi ei todellakaan ollut yhtä pehmeää kyytiä kuin hevosten isot mutta mukavat liikkeet. Töks, töks, töks... Ponin kiipperät, kiireiset askeleet saivat ratsastuksestani hapuilevaa ja hoppuista. Tästä sainkin Ninniltä palautetta; hätäilyni osui tytön haukankatseen alle, ja korjasinkin asiaa parhaani mukaan. Tuntui kuitenkin, etten vain ehtinyt Aksun vauhtiin, ja olin aina askeleen jäljessä. Huoh, ponit..

Viisikaartiset kiemuraurat sujuivat kuitenkin ongelmitta: aluksi tehtävä vaati hieman päänvaivaa, mutta lopulta pääsimme Aksun kanssa jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Poni alkoi tuntua jo mukavammalta kaverilta taipuessaan mukisematta allani.
Ravissa palasimme kuitenkin takaisin lähtöruutuun, ja pääsimme uudestaan jyvälle vasta parin kierroksen jälkeen. Keskittyessäni ratsastukseen huomaamattani tein minulle tyypillisen virheen; käänsin nyrkit mopoasentoon – nyrkit olivat siis vaakasuunnassa. Ninni hoksasi ojentaa minua tästäkin, ja tyytyväisenä otin neuvot vastaan. Kuten sanottua, kaipasin valvottua ratsastusta todella!

Otin kiitollisena vastaan käyntipätkän kiemuraurien jälkeen, Aksun ravitökötys kun tuntui ikävästi takalistossa. Seuraavan tehtävän selitys meni osaltani vähän ohi keskittyessäni lähinnä rapsuttelemaan Aksun harjanjuurta, mutta onneksi hevosratsukot aloittivat ensin ja heidän suorituksiaan seuraamalla hoksasin tehtävän juonen.
Aksu nosti kyllä laukan ilman vastalauseita, mutta energiaa olisi piisannut enemmän kuin tarvittiin. Pidätin ponia pehmeästi ja pikkuhiljaa avut menivätkin läpi. Jäin kuitenkin roikkumaan suuhun kevyesti, ja Aksu tietenkin pokkuroi vastaan niskallaan. Ninni puuttui tähänkin, ja niin tämäkin osuus saatiin kunnialla lävitse.
Loppukäynneissä pyörittelin nilkat ja olkapäät rennoiksi, taputtelin ponia kaulalle ja kiitin sitä kivasta tuntisuorituksesta. Ja olinhan läpäissyt itsekin tunnin ihan kelvollisesti – ottaen huomioon, että olin poniratsastajaksi hitusen venähtänyt...

Tunti nro 2

Elegantti, musta kaunotar Blade tanssahteli energisesti allani. Hevosen lennokkaat askeleet kuljettivat meitä hiukan turhankin vilkkaasti kaviouraa pitkin, ja sain jarrutella Leidiä istunnallani: alkuverryttelyiden aikana ei ollut vielä tarkoitus painella kutosvaihteella. Vilkuilin sivusilmällä muita ratsukoita. Ninnin pitämän vakkaritunnin pieni mutta tarmokas porukka oli jälleen kokoontunut pääjehun rääkkiin, ja atsastajat näyttivät Michelin-ukoilta satuloissaan: niin paljon vaatetta oli täytynyt paukkupakkasten varalle ylleen kerätä. Hengitykseni höyrysi ja silmiä vetisti, kun hyytävä viima tunkeutui maneesin nurkkien raoista, ja katsahdin ihmetellen paria tallityttöä, jotka olivat istahtaneet katsomoon tuntia seuraamaan. Tuumasin itsekseni, että loppukäynteihin mennessä tytöistä oli transformoitunut kristallinkirkkaita jääpuikkoja.

Tällä kertaa pääsimme taivuttelemaan ja pyörittelemään hevosia; Blade oli herkkä ja osaava, joten olin iloinen saatuani sen tuntiratsukseni, tamma kun vastasi pohkeisiini virkeästi. Pakkasesta se ei erityisemmin pitänyt, ja kiihdytteli vauhtia tuon tuosta pitääkseen lihaksensa lämpiminä. Satulan alle tungettu loimikaan ei tuntunut Bladea paljon lämmittävän, tosin höyryjä taisi tammalta löytyä muutenkin.
Blade kuunteli istuntaani korvat hörössä, ja reagoi kaikkiin pieniinkin muutoksiin. Ratsastus oli ikäänkuin leikkiä, minä annoin puoliveriselle mahdollisimman huomaamattomat avut, ja se vastasi niihin niin pian kuin suinkin. Pidin kevyen, tukevan tuntuman suuhun, mutta pääosin työskentelin pohkeillani ja istunnallani. Blade kulki kauniisti, tosin välillä se innostui taivuttelusta liikaa ja kulki uralla kuin keitetty makaroni, puolikuunmuotoisena.

Pohkeenväistöt sujuivat mallikkaasti – vaikka itse sanonkin, kjäh - , mutta ravityöskentelyssä saimme ratkottavaksemme uusia haasteita. Asetuksen kanssa oli ongelmia; liian tuntuvat avut saivat Bladen kiemurtelemaan, ja sain olla tarkkana istuntani kanssa. Ravissa hikoilemisen jälkeen tuntui ihanalta istua Leidin pehmeään, keinuvaan laukkaan. Ihan parhaimmillamme emme tänään Bladen kanssa olleet, ratsastuksessa oli paljon hiottavaa ja säädettävää. Silti kokonaisuudessaan olin tyytyväinen hevosen työpanokseen.

Tunti nro 3

”Älä viitti, senkin merimursu”, pasahdin tylsistyneenä suomenhevoselle, joka pukki jatkuvasti minua selkään muhkealla turvallaan. Minä punnersin jalkaani jalustimeen ähkien ja puhkein, ja viimein sain ruhoni hilattua satulaan. Huoahdin tyytyväisenä, kiristin satulavyön selästä käsin ja ohjasin Toivon uralle; muut ratsukot olivat jo kiertämässä kaviouraa. Ninniä ei näkynyt, mutta tyttö ilmestyi sopivasti hevosten alkaessa jo lämmetä, ja niin päästiin jälleen aloittamaan koulutunti. Odotin tulevaa innolla, Toivo kun oli saanut ottaa talven vähän löysemmin. Kevättä kohti aioin kuitenkin aktivoitua treenaamisen kanssa; olihan ruuna nytkin ihan jämptissä peruskunnossa, mutta siitä olisi saanut irti paljon, paljon enemmänkin.

Suoraan ratsastaminen sopi Toivon mutkattomaan luonteeseen mainiosti (heko heko), ja aloitimme tehtävän innokkaina. Suomenhevonen käveli pitkin, eloisin askelein, ja aluksi se hönki uralla aika muodottomana. Tuntiessani Toivon lämpiävän aloin tiivistämään istuntaani ja tekemään pieniä, keveitä puolipidätteitä. Askel pysyi edelleen mittavana, mutta nyt ruuna sai olemukseensa ryhdikkyyttä ja se alkoi muistaa myös takaosansa olemassaolon. Tyytyväisenä rapsutin ohimennen hevosen kaulaa ja kehotin sitä raviin. Linjojen ratsastamisesta tuli astetta haastavampaa kun askellajin tahtiin piti hytkyä ja pomppia. Onneksi minun ratsuni askeleet olivat huomattavan pehmeät verrattuna vaikkapa samalla tunnilla hikoilevaan Pampulaan, jonka selässä Veronica hölskyi tuskaisen näköisenä. Ninni sai korjata kaikkien ratsukoiden kohdalta perusasioita aina kantapäistä katseeseen. Toiseen kierrokseen Toivo oli hitusen jäykempi; ei se kuitenkaan rautakankea muistuttanut, ja lähetin mielessäni kiitokset ruunan kasvattajalle, jonka hoiteissa sitä oli ratsastettu tasapuolisesti molemmilta puolilta.

Lävistäjät alkoivat pursua ulos jo korvista, mutta tunti ei ollut vielä päättynyt: nyt tehtävään lisättiin laukannostot. Toivokos innostui ja sain välillä pidättää hevosta kunnolla. Onneksi se oli pehmeäsuinen eikä tarvinnut hätäjarrutteluja. Suoruutta olisi voinut olla enemmänkin ja kulmista muotoutui pehmeitä ja pyöreitä, mutta paikkailin virheitä parhaani mukaan Ninnin asiantuntevan opastuksen tahtiin. Jokainen suoritus oli kuitenkin piirun verran edellistä parempi, ja vaikka korjattavaa löytyikin jatkuvasti, yritti Toivo parhaansa. Lopuksi annoin ruunalle vapaat ohjat ja keventelin kevyesti sen ravin tahdissa – opettaja kun häipyi jo tallin suuntaan, arvatenkin hörppimään kuumaa sumppia oleskeluhuoneeseen...

Tunti nro 4

Sentti, Sentti, Sentti! Muistutin innostunutta pikkutyttöä varustaessani iloisena isoa, komeaa puoliverioria. Sentti kuului ehdottomasti lemppareihini: kohtelias ja leppoisa fwb-ori oli aina yhtä ihana hoitaa ja käsitellä, verrattuna moniin muihin tallin hermokimppuihin ja kiukkupusseihin. Sentti se jaksoi hörähtää aina lämpimästi aamuisin, olkoonkin että syynä olivat varmaan lähestyvät aamukaurat, ja puhaltaa hellästi lämmintä ilmaa kasvoille ulosviedessä. Tallinomistajan päivänpiriste siis!

Tällä kertaa pääsisin viettämään laatuaikaa Sepen kanssa kaviouralla, olin näet saanut sen ratsukseni Ninnin kouluvakituiselle. Kävin tunneilla saadakseni kommentteja istunnastani ja ratsastuksestani noin ylipäätäänkin; kuten sanottua, yksin ridaillessa kehitti helposti itselleen pieniä, mutta paljon vaikuttavia virheitä. Ja toisaalta koskaan ei ollut liian hyvä jo osaamissaan asioissa, eikä koskaan liian taitava oppiakseen uutta.
Olin kuin taivaissa istuessani Sentin selässä jo alkukäynneissä, ja kun Ninni ilmestyi maneesiin – taas tyylikkäästi hiukan myöhässä – ja komensi meidät raviin, tottelin tunninpitäjää mielessäni iloiten: Sentin iiiiisot, hienot askeleet olivat mannaa ratsastettuani päivällä läpi sekä hötkyilevän Hillan että nihkeän Alman. Käynti-ravi-siirtymiset saivat Sentin varmaan tuumaamaan hevosenaivoissaan, että haastavampiakin juttuja olisi orilta voinut vaatia. Toisaalta Sentti oli mukana enimmäkseen vaikeimmilla tunneilla, joten tällainen helppoilu tuli välillä tarpeeseen.
Kohta siirryimmekin takaisin käyntiin, ja Sentti liikkui nyt vertyneemmin. Tyytyväisenä mukailin orin askeleita, oih ja voih mikä hevonen!

Ninni passitti meidät takaosakääntyilemään maneesin jokaiseen kulmaan, ja teimme työtä käskettyä. Saimme Sepeteuksen kanssa luvan aloittaa, ja kiepsahdus kyllä onnistui, mitä nyt hieman latteasti. Sainkin Ninniltä käskyn ottaa ennen käännöstä muutaman herättävän puolipidätteen, niin Sentti virkistyisi tekemään töitä myös ahterillaan. Ja daddadaa, kevyellä ohjastuntumalla sain kuin sainkin Sentin kokoamaan myös takimmaisia koipiaan alleen.

Seuraavaksi jatkoimme ravityöskentelyä. Sentti oli suorastaan innostunut kouluväännöstä ja pidensi askeltaan ensisestään – huh! Keventäminen tuntui väliltä varsinaiselta akrobatiataiteilulta, mutta ennen pitkää aloin saada kiinni orin ravirytmistä ja istuminen helpottui huomattavasti. Ninni opasti minua jälleen käyttämään puolipidätteitä, ja kiinnitin huomiota asiaan. Sormeni tosiaan pitelivät ohjaksia huomattavan höllästi, enkä antanut hevoselle sen tarvitsemaa tukea, etenkään ulko-ohjalla. Noh, pysyisipä seikka tästä lähin mielessä.
Teimme mielekkäitä, sopivan helppoja harjoituksia, joita saattoi kuitenkin syventää keskittymällä ja panostamalla ratsastukseen. Pääty-ympyröillä yritin asettaa Sentin hyvin ja taivuttaa sen banaanin muotoiseksi, ja olisin voinut nukahtaa Sentin vauhdikkaaseen mutta mukavaan laukkaan. Tunnin jälkeen oli minun pakko pihistää rehulasta yksi porkkana puolikuupäiselle puoliveriorille – olihan se sen ansainnut olemalla paitsi ihana oma itsensä, myös taidokas ja kiva tuntiratsu.

[Veera]

1. Ninnin koulukiemuroita viikottain -maksu 8.1.2010

Harjasin Cassun Liisan apuna ja juttelimme niitä näitä hevosista, kilpailuista, hoidokeistamme, kunnes minun oli aika lähtä tunnille. Talutin varustetun Cassun maneesiin ja kiinnitin maneesissä vielä kypärän päähäni ja nousin ruunan selkään.

Cassu tuntui herkältä heti alkutunnista ja asteli reippaasti eteenpäin.
Ninni huomautti hieman kyynärpäitteni kulmasta ja siitä, että minun pitäisi suoristaa ryhtiäni. Noudatin tytön neuvoja ja omakin oloni parani heti.

Siirryimme raviin ja ryhtini lösähti aivan eteen ja Ninni huomautti tästä, tietenkin. Nolona korjasin ryhtiäni ja ohjasin Cassun voltille. Ruuna vastusteli apuja, kun yritin asettaa sitä. Jouduin välillä pidättelemään puoliveristä joka puksutti eteenpäin, kuin ravihevonen.

Aloimme tekemään käynnissä viisikaarista kiemurauraa. Tiesin suunnilleen, mitä piti tehdä ja menin jonoon keskelle, jotta näkisin ensin miten muut olivat oivaltaneet tämän.

Ohjasin Cassun kaarteeseen ja ruuna viskoi himan päätään ja vastusteli ohjaani. Seuraavassa 'mutkassa' ruuna heltyi hieman ja asettui. Vieläkun saisi tämän kaiken näyttämään helpolta.

i47.tinypic.com/n6vscj.jpg

Pitää pistää kuva linkkinä, sillä kameran kuvat ovat isoja. Maksan loppuun tällä kuvalla

[nindi]

Okei, eli Jossu ei ponikonimuksilla vaan vähän isommilla seuraavilla tunneilla
Tästä nalkuttavasta ämmästä ei pääse sitten eroon millään, mutta jos tosiaan Roosa tekis siitä seuraavasta maksusta vähän pidemmän sitten?
Brenna tekee vielä viimetunnin maksun!

INFO:
Nyt jatketaan sitten normaalisti tunti_kerran_viikossa- aikataulua.
Tosiaan tuo itävallan matka vähän suhri suunnitelmia ja tiedossa on pari muutakin matkaa, jotka ovat tiellä tuntien pitoa katsellen. Ilmoittelen niistä taas myöhemmin. Tämä tunti on nyt taas kipeänä tehty, joten ei saa välittää virheistä ja vähän vajaavaisesta tekstistä..

29.1.2010 - Kylkijumppa

Jossu - Blade M
Vertti - Jambo M
Brenna - Tiia M
Roosa - Anttu

Olin ajoissa tallissa ja kävelin kohti maneesia. Kirosin überkireää pakkasta ja tärisin ulkona kylmässä. Maneesiin astuessani en huomannut suurta ilmastonmuutosta, joten olomuotoni arvio tunnin loputtua : jääkalikka. Työnsin pari palaa suklaata suuhuni, ainakin mieli lämpiäisi jossei mikään muu.

"Mmmooi kaikki!" tervehdin tuntilaisia ja sain takaisin hymyjä ja suht' pirteitä tervehdyksiä. Olin suunnitellut tunnin täynnä koulukiemuroita, mutta aluksi oli verryteltävä lihakset vetreiksi ja käskytin ratsukot volteille ja siirtymisiin.
"Ohjat kädessä Brenna, vaadi Tiiaa vähän asetttumaan voltilla ja napakat siirtymiset heti alussa! Jambolla vähän parempi käynti, Anttu saa kanssa taipua vähän enemmän, Jossu pitää Bladen ihan suorassa siirtymisissä, siinä on kaikilla ihan hyvä!"
Katselin oppilaita pää kallellaan arvioiden heidän suorituksiaan. Keskittyminen herpaantui aina välillä ja mieleni teki lisää suklaata, ei auttanut kuin kaivaa pari suklaanannaa lisää. Suu täynnä suklaata sain karjaistua seuraavat ohjeet: "Vaihtakaas suuntaa ja samalla laila toiseenkin suuntaan!"

Päät pyörällä ratsukot pyörivät volteilla. "Vähän nopeammat siirtymiset Bladella!" sanoin Jossulle, joka keskittyi pitämään Bladea suorana uralla. "Roosalla kyynärpään kulma, Brennalla nyrkit pystyssä! Muistakaa keskittyä myös ihan pieniin virheisiin, siinä tekee itselleen ison palveluksen kun perusjutut jaksaa korjata. Nyt kaikki käyntiin ja aloitetaan pohkeenväistöllä vasempaan suuntaan!" Kulman jälkeen uralta ratsukko toisensa jälkeen asetteli hevostensa jalat astumaan ristiin. Pohkeenväistö oli hyvin hallussa! "Muistakaa: puolipidäte, pohje! Näin hevonen ymmärtää, että haluatte sen menemään sivulle, ei eteen. Johtakaa vähän ohjalla väistön suuntaisesti ja voilá!"

Samaa tehtävää jatkettiin ravissa. Yleisimmät virheet olivat selkeästi asetus väärään suuntaan, hevosen puskeminen sivulle pohkeella, johtavan avun uupuminen.. Ravissa kaikki oli selkeästi vaikeampaa. Korjailin yleisiä virheitä, niitä löytyi kaikilta tasaverroin. "Okei, siirrytääs laukkaan! Laukassa tulette pitkällä sivulla rauhallista laukkaa, tuotte vähän etuosaa sisälle ja sitten suoristatte, suoristus viimeistään ennen kulmaa!" Ratsastajat hikoilivat itsensä kuiviin toppavarustuksensa sisällä ja itselleni iski kateus, kun lähes tunnin olin siesoskellut kiristyvässä pakkasessa. "Muistakaa silti ulko-ohjan tuki, ette heitä ulko-ohjaa pois vaikka viette etuosan sisälle! Ulko-ohja pitää kaulaa suorana, sisäjalka pitää perän paikoillaan, ettei hevonen puske sisälle ulko-apuja karkuun" Roosalle oikea kierros tuotti vähän hankaluuksia, Brennalle taas vasen kierros. Jossulla näytti myös oikeaan kierrokseen olevan vaikeampaa ja Vertille vasempaan. Jokaisella meni siis ainakin jompaan kumpaan suuntaan paremmin!

"Hyvä, ravailkaa ja kävelkää oikein kunnolla!" Jos en väärin kuullut, maneesissa kaikui "lääh puuh lääh puuh". Voihan se tietenkin olla vain toiveajattelua, että joka olisi hengästynyt tunnin aikana, kuka tietää. "Kiitos taas paljon tuntilaisille! Saatte taputtaa hevosia ja itseänne myös!"

Tällä kertaa ei tule kommentteja, piirrän muutaman kuvan viikkonlopun aikana ja kuvat saa nyt korvata kommentit, hyvä vaihtis eikö?

maksut taas parin viikon sisään, kiitokset&kumarrukset!

[Veera]

2. Ninnin koulukiemuroita viikottain -maksu 29.1.2010

Suin Jambon ruskeaa karvaa ja yritin samalla selvittää sen takkuisia jouhia. Jenna oli hakenut ruunan tarhasta ja jättänyt harjaamisen ja varusteiden laiton vastuulleni ja lähtenyt itse yläkertaan lorvailemaan.
Jambo luimisteli ilkukurisesti ja uhkaili aina, kun yritin pyyhkäistä pehmeällä harjalla sen päätä.

Hain bootsit, pintelit, satulan ja suitset ja palasin takaisin Jambon karsinalle. Eestikki katseli minua varoittavasti ja, kun avasin karsinanoven se kääntyi pylly minua kohden ja viuhtoi hännällään. Sitä ei ilmeisesti kiehotonut lähtä tunnille tähän aikaan enää.

Vartin päästä talutin Jambon maneesiin tai oikeastaan jouduin raahaamaan laiskimusta perässäni, sillä se löi jarrut kiinni heti, kun oli mahdollista...

i48.tinypic.com/111jtk0.jpg

Kuva taas linkkinä, sillä en pystynyt pienentämään sitä koneella tai se olisi mennyt ihan littanaksi... :/

Talutin laiskaa Jamboa siis maneesiin, mutta heti kun pääsin selkään niin se reipastui ja alkoi jolkotelemaan reippaasti uralla.

Kiitos jälleen mukavasta tunnista Ninni!

[brenna]

Ninnin kouluvalmennus

1#maksu

Nousin valtavan kermanvärisen koulukonkarin selkään ja heitin jalkani satulasiiven eteen kiristääkseni vyötä. Eppu katseli korvat hörössä Ninniä, joka asteli maneesiin. Sain vyön astetta kireämmälle ja tyytyväisenä laskin jalkani takaisin paikalleen, maiskauttaen samalla ruunan liikkeelle. Isot keinuvat askeleet veivät meidät uralle ja jatkoimme maneesin pohjaan poljettua uraa pitkin ympäri hallia. Taputin Epun silkkistä kaulaa ja otin pitkän kouluraipan jalkani ja satulan välistä, jossa se oli levännyt tähän asti. Totuttelin ruunan suureen askeleeseen ja aloin valmistautua kunnon ratsastukseen, kun Ninni käski aloitella ohjien keruuta.
Lyhensin velttona roikkuneet ohjat tuntumalle ja varmistin ulko-ohjan tuen, asettaen koulukonkari kulmassa, jossa se vastasi apuihini hieman tahmeasti.
"Hmm.. Brenna vähän reippaampaa käyntiä ja Jossu muistaa puolipidätteet ennen kulmaa!" Ninni muistutti ja hymyilin, kyllä se tästä lähtisi! Annoin pohkeella Epun kylkiin merkkiä ja käynti alkoikin pidentyä ja ruuna liikkua virkeämmin eteen. Muistin puolipidätteet ennen seuraavaa kulmaa ja ruuna kulkikin sen läpi jo paremmin, vaikka edelleen jouduin napauttamaan tätä pohkeella.
Alkoi olla ravilämmittelyn aika ja luovutin ajatuksesta potkia suuri ruuna raviin, joten pohkeiden tehosteiksi näpäytin raipalla hieman pohkeeni taakse kohoilevaan kylkeen ja se sai vaikutuksen aikaan kermakorvassa. Eppu lähti ravaamaan uralla ja yritin mahdollisimman rennosti ensin istua harjoitusravissa satulassa, mutta lopulta luovutin ja aloin keventää valtavassa askeleessa. Käänsin lyhyellä sivulla suuren ruunan pääty-ympyrälle. Liikutin sisäohjaa ja houkuttelin ruunaa asettumaan sisälle. Jatkoin uralle ja pyysin lisäystä pitkälle sivulle, mutta ensin Eppu vastusteli hieman viskaamalla päätään, mutta lopulta pidensi askeltaan ja haki hieman alas, josta sai kehut kaulalleen, ennen kuin hidastin takaisin keskiraviin.

Oltiin vaihdettu suunnat ja kävelimme välikäyntejä, Epun venyttäessä kaulaansa saamallaan ohjalla. Ninni kyseli tiesimmekö kolmikaarisen kiemurauran ja kaikki nyökyttelivät.
"Eli samalla lailla, mutta nyt tehdään kolmen kaaren sijasta viisi kaarta. Tulee siis vähän enemmän kääntämistä.." Hän selitti ja keräilin ohjia, tullakseni ensimmäisenä. Taivutin Eppua parhaani mukaan, mutta se ei kuulemma riittänyt. Iso hevonen, pieni kaarre yhtä suuri kuin iso taivutus. Selvä, ajattelin ja taivutin Eppua vielä enemmän, saaden kehuja. Hipaisin Eppua kaulalle kaarien päätyttyä kiitokseksi ja patistin sen jatkamaan uralle reippaassa käynnissä. Ninni käski meidän tulemaan uudestaan ja taivutin Eppua uudelle kaarelle. Ruuna alkoi jo tyytyväisenä mutustella kuolainta ja hakea kaulastaan pyöreäksi, kun taivutin sitä kaarilla. Yritin itse istua suorassa ja tasaisella kädellä sekä pohkeella. Lopulta aloimme tulla tehtävää ravissa ja naama irvessä yritin istua suuressa ravissa.
"Ulkonäön takia on kärsittävä", Ninni virnisti, sillä liikkeet olivat näyttävät, mutteivät todellakaan ihanimmat istua!

Kävelimme pitkillä ohjilla hetken, ennen kuin aloimme laukata. Minä ja Veronica tulimme hevosinemme keskelle kenttää ja lähdimme suorittamaan suurta kahdeksikkoa pitkin kenttää. Eppu nosti laukan hipaisusta ja istuin suureen laukkaan, joka vei minut ympyrän läpi lävistäjälle. Pidätin parhaani mukaan istunnalla, mutta jouduin ottamaan ohjasta, saadakseni ruunan raviin. Vaihdoin asetusta ja uusilla pohkeilla nostin laukan, joka jatkui pääty-ympyrälle. Ninni käski aktivisoida laukkaa, jonka tein ohjalla ja pohkeella. Eppu pärskähti ja heilautti häntäänsä laukaten kaula kaarella, luultavasti omasta tahdostaan! Lopulta siirtymisemme kelpaisivat Ninnille ja siirryimme kävelemään, antaen areenan poneille. Katselin Josefiinan työskentelyä pienen Aksun kanssa, joka kiisi innokkaana laukassa.
Lopulta pääsimme ansaituille loppu raveille ja Eppu ravasi rentona. Kevensin rauhallisesti, enkä enää oikein jaksanut vaatia mitään kamalaa, koska tunsin jalkojeni olevan hellänä. Lopulta siirsin ruunan käyntiin ja annoin ohjien valua sormieni välistä ja pyyhkäisin hiukset pois silmiltäni.

2#maksu

Nousin korviaan lerputtavan Tiina selkään ja lyhensin jalustimia reiällä, jotta pääsisin keventelemään. Pudistin päätäni väsyneenä ja komensin laikukkaan tamman kävelemään uralle. Puoliverinen nakkeli niskojaan närkästyneenä, kun keräsin ohjia ja kapinoi lähes pysähtymällä keskelle uraa, mutta napautin tammaa heti raipalla ja ajoin eteen, jolloin se luopui aikeistaan. Ninni käskytti lyhentämään ohjia ja tein sen kuuliaisesti, kääntäen tammaa voltille. Sain napauttaa hitaan puoleista tammaa pohkeella, jotta tämä taipui voltilla, mutta se kannatti, sillä pian neiti kulki jo paljon paremmin!
Siirryimme ravaamaan ja keventelin rauhassa tamman omaan askeleeseen. Istuin kuitenkin pian satulaan ja laitoin koko kropallani vastaan liikettä, saaden tamman hidastamaan ja pienellä ohjan liikkeellä se siirtyikin käyntiin. Kehaisin tammaa nopeasti, mutta valmistelin jo uutta raviin siirtymistä. Pian kannustin 'lehmäponin' ravaamaan ja istuin tällä kertaa satulassa, sillä viiden askeleen jälkeen siirsin tamman taas kävelemään. Oli aika vaihtaa suuntaa ja jatkoin toiseen suuntaan samaa. Tein pari pientä volttia, jotka muistuttivat enemmänkin soikioita, joista sain kuulla suu suklaata täynnä kiljuvalta Ninniltä.

Vihdoin saimme lihaksemme ja ratsujemme lihakset lämpimiksi. Aloitimme väistöillä käynnissä ja Tiia kapinoi pään viskomisella ja heitti kaulaansa mutkalle, mutta sain tamman suoraksi joten kuten johtavalla ohjalla ja pohkeella. Saimme Ninniltä jopa kehuja ja uskalsin taputtaa puoliveristä, joka lönkötteli uralla. Pian tulimme tehtävän uudestaan ravissa ja siinä Tiia pysähtyi melkein kesken väistön. Sain tehdä töitä saadakseni tamman liikkumaan sulavasti väistön läpi, mutta se palkittiin. Lopulta tamma astui kauniisti ristiin aina kun pyysin ja sain taputtaa tätä sydämmestäni kaulalle ja hymyillä onnellisesti.
Vielä oli laukat jäljellä ja Tiia ei ensin halunnut nostaa laukkaa, vaan kiisi pikajunan lailla kulman läpi ilman kontaktia.
"Pidätä ja uus yritys!" Ninni hihkui kentän keskeltä ja sain ottaa aika rajun pidätteen, saadakseni tamman kiinni. Uudessa kulmassa nostin tällä kertaa menestyksellä laukan ja istuin keinuvaan kolmitahtiseen askellajiin. Edessä avautui pitkäsivu ja aloin houkutella tamman etuosaa uran sisäpuolelle. Ensin Tiia ei reagoinut siihen mitenkään, mutta alkoi sitten vängätä niskaansa ja rikkoa raville takasilla.
"Pohje, tasainen käsi!" Ninni muistutti ja otin itseäni niskasta kiinni komentaen tammaa. Suoristin kaarteeseen ja lyhyen sivun kokosin tammaa, joka heilutteli häntäänsä närkästyneenä. Uudella sivulla kokeilin uudestaan paremmalla menestyksellä ja Ninnikin oli tyytyväinen, päästäen meidät ravaamaan. Hengästyneenä kevensin suuren ravin tahtiin. Tiiakin oli hionnut ja käyntiin siirtyessäni taputin sen kaulaa.
"Hyvinhän se meni Tiiaseni", totesin potkaisten jalustimet jalastani ja antaen ohjien valua pitkäksi.

[nindi]

äää, tämä tunti tulee kyllä pian. Kolmatta kertaa jos tämän tunnin nyt aloittaisi kun ei millään saa loppuun "Internet explorer on havainnut virheen, välilehdet avataan uudelleen"
Ehkä olisi vaan fiksumpaa kirjoittaa siinä muistiossa sitten..

tähän laitan siis tunnit hetimiten kun saan kirjoitettua!

// taas kirjoitus venyyvanuu :ss


5.2.2010 Matoilujen karsimistunti

Roosa - Blade
Jossu - Toivo M
Brenna - Blondi
Vertti - Pampu

"MOOII!" huusin tuntilaisille tervehdykset hetimiten maneesin ovelta kun sainkin vihdoin kurkattua maneesin ovelta.
Puuskutukseni kertoi taas pinttyneestä pahasta tavastani tehdä kaikki viimetippaan - näin tallille lähtökin oli tapahtunut
hieman myöhässä. Oli minulla näköjään jotakin toivoa ehtiä pitämään tuntia, kello ei ollut kuin viittä minuuttia yli.
"Oottehan kävellyt jo tarpeeksi?" sain ähkäistyä läähätyksen lomasta. Vastaus tiesi nyökkäilyjä ja pari epävarmaa "joo":ta,
joten päätin aloittaa tunnin.

"Tänään on tiedossa suoraan ratsastamista! JEEJEE ja kaikki on tosi innoissaan!" yritin innostaa ratsastajia kun joksenkin huomasin iloisen hymyn vaihtuvan joksenkin totiseen ilmeeseen. "Tullaan pituuslävistäjällä ja koittakaa ratsastaa suoraan kohti minua, mutta kääntäkää sitten ennen kun tulette päin! Kääntäkää joka toisella kierroksella oikeelle, joka toisella vasemmalle!" Nyökkäykset hevosten selästä kertoivat, että tehtävä oli ainakin jossain määrin mennyt perille. Roosa käänsi innokkaan Bladen kulman läpi ja nyt ratsukko eteni suht'
suoraan lävistäjää pitkin. Blade ohitti sujuvasti kulman varpaideni edessä. "Roosa vähän tarkkuutta kulmiin, puolipidäte ja asetus!"
Brenna tuli seuraavana Blondin kanssa ja alkutunnista mamma näytti vähän kömpelöltä, uskoin kuitenkin tamman vertyvän lopputuntia kohden mukavasti.
"Brenna moottori käy kulman jälkeenkin ja on helpompi siten ratsastaa suoraan" ohjeistin nuorta neitiä. Seuraavana vuorossa oli Toivo ja Jossu, kouluhinkkarit! Kulman puolipidätteet tulivat hyvin ja linjakin näytti omaan kieroon katseeseen melko suoralta. "Jossu on seuraavalla kerralla tarkkaavaisempi, jos linja menee puolesta välistä lyhyttä sivua, se myös menee siitä! Muuten oikein kiva". Vertti ei ollut vielä tullut kertaakaan mutta oli vihsoin Pampun kanssa päässyt taapertamaan
puoleen väliin lyhyttä sivua ja siihen tuli oikein muodokas kulma. "Pidä avut kiinni, ettei Pampu matoile lävistäjällä, muuten näyttää sullakin kivalta!"

"Sitten ravissa!" Ratsastajat hytkyivät tuntihevosiensa selässä, Vertti tuntiponinsa selässä. Suoraan ratsastaminenkin, kuten moni muukin asia, oli taas vaikeampaa ravin tahdissa hytkyen. Kulmatkin vähän venyivät ja vanuivat joka suuntaan ja usein tunnilla toistetut perusasiat "kyynärpään kulma, istu pyllyn päällä, kantapäät alas, nyrkit pystyyn" muistuivat toivottavasti ratsastajille vaikka unissaan. Toisille oikea suunta oli helpompi, toisille se oli melkein kuolemaa saada hevonen kulkemaan haluamallaan tavalla siinä suunnassa.

"Noniin, antakaas hetki kävellä niin selitän taas suun puhtaaksi, seuraava tehtävä on tälläinen: tullaan - taas ja edelleen - samaa lävistäjää ja siinä suoristus ja laukannosto! Jatkatte laukkaa siihen suuntaan kumman laukan olette nostaneet, jos nostatte oikean laukan, jatkatte oikealle ja näin! OK?" Tunti jatkui laukannostojen merkeissä.
Laukannostot sujuivat kohtalaisen hyvin, jokainen nosto ei ihan oysynyt suoran linjan puitteissa ja kulmat vähän karsiutuivat pois, korjauksia kyllä tuli kun tiukkistäti
valitti jokaisesta virheestä. "Ottakaa vaan loppuravit ja tehkää paljon voltteja ja antakaa vähän hevosten venyttää kaulaa jos ne haluaa!"

kiitos taas kaikille tunnista!

[nindi]

tänään olen ahkera ja kirjoitan kaikki kolme rästiin jäänyttä tuntia. laiska tunninpitäjä on huono vaihtoehto, mutta jos tämä tästä nyt alkaisi taas sujumaan! maksuilla ei niin kiire, kun itse on tullut myöskin laiskoteltua ihan liikaa, kuitenkin olisi suotavaa, että maksut kuitenkin jossain välissä ilmestyvät. (:

12.2.2010 - Istuntapreppaus

Jossu - Sentti
Vertti - Eppu
Brenna - Pikku
Roosa - Pella

Hevoset astelivat löysästi maneesia ympäri, urankiertäminen alkoi tietenkin olla jo tuttua puuhaa ja ratsastajat juttelivat keskenään mitä ihmeellisemmin satulassa kääntyneinä.
"Moooi!" kuulin tuntilaisten keskeyttävän tänääntapahtunutta-tarinoinnin. Heitin morotukset takaisin ja päätin aloittaa tunnin, ettei menisi kovin pahasti kuutamourakoinnin puolelle.

Käskytin tuntilaiset alkuverryttelyyn, ravaamaan ja volteille. "Tehkää myös siirtymisiä niin saadaan hepat jo alkuunsa kuuntelemaan teitä itseänne!" Katselin ratsukoiden työskentelyä ja tuli siinä sivussa heitettyä sitten vähän kommenttiakin. "Roosa vaihtaa kevennyksen, Brennalla nyrkit pystyyn, Jossu katse menosuuntaan ja Vertti ohjat tuntumalle!" latelin ohjeita yhteen hengenvetoon, sen jälkeen saikin taas hengitellä hetken. "Noniin, vielä hetki toiseen suuntaan ja sitten käyntiin!"
Hevoset alkoivat vertyä ja ratsastajien suut kääyntyivät hymyyn kun jokaisen hevonen alkoi kulkea reippaammin ja vetreämmin. "Ja nyt jalustimet nostetaan ristiin kaulalle, mennään ilman jalustimia!" kerroin tunnin edetessä työskentelyä kohden.

Aloitimme työskentelyn käynnissä, takaosakäännös jokaiseen kulmaan. "Muistaako kaikki mikä oli takaosakäännös?" kysyin tuntilaisilta. Estepainoitteiset tuntilaisemme katselivat vähän mietteliäinä, joten päätin selostaa vielä kerran. "Takaosakäännöksessä hevonen kääntyy takaosan ympäri eli takaosa on akselin napa. Puolipidäte, asetus sinne mihin etupään on tarkoitus kaartaa, vastakkainen pohje väistättää ja vastapuoli tukee..." selostin kouluratsastuksen oppeja. "Ja Jossu vaikka ensimmäisenä, seuraavaan kulmaan hyvä puolipidäte ja takaosakäännös!" Sentti oli tehnyt koulukiemuroita ennenkin ja suoritti tehtävän mielellään oikein. "Hyvä, vielä seuraavalla kerralla hivenen voimakkaampi puolipidäte, että Sentti tekisi enemmän töitä perslihaksilla" Ja jatkoa seuraa, mitä tallinomistaja edellä, sitä tallilla kävijät perässä.. Seuraavana Vertti ja Eppu astelivat reippaasti kohti kulmaa, puolipidäte ja takaosakäännös.. "Muista myös vastakkainen pohje tukemassa, ettei käännös mene liian pitkäksi, muuten näytti oikein kivalta!" Brenna lähestyi Pikulla poninaskelia kohti kulmaa. Puolipidätteet vähän jäivät unohduksiin, ja takaosakäännös meni hujauksessa ohi. "Brenna, puolipidäte, se on koko takaosakäännöksen A ja O!" Roosakin käppäili Pellalla uraa pitkin lähestyen edessäni olevaa kulmaa. "Roosa, istu syvälle satulaan, puolipidäte!" Poni näytti valmistautuneelta ja takaosakäännös meni hyvin. "Hienoa kaikki! Nyt ravataan!"

Ravissa kunnon puolipidätteet ja ratsastus syyvälle kulmaan. Sentti oli päättänyt ryhtyä koulumaisteriksi ja pomppi kevein askelin näyttävää ravia. Jossu yritti hiki hatussa istua rauhassa isoissa askelissa. Kulmat vähän valahtivat loiviksi. "Paremmin puolipidätteet, istu, istu ja nyrkki kiinni!" Myös Eppu näytti taitojaan ja myötäsi hyvin Vertin pehmeän käden ansiosta. "Hyvä Vertti, muista vaan hyvä ryhti, pyöräytä olkapäät taakse!" Ponijengi seurasi perästä ja karvapallerot ravasivat reippaina maneesin uralla. "Brenna kantapäät alas, muuten näyttää kivalta, Roosalla kyynärpään kulma ja katse eteen! Hienoa!"

Laukassa sama ohjelma jatkui pienillä lisätehtävillä höystettynä. Päätyyn ympyrä, syvälle kulmaan, raviin siirtyminen pitkällä sivulla, uusi laukannosto, kulmaan ja pääty-ympyrä. Kello näytti uhkaavana tunnin loppumista ja maneesikin alkoi täyttyä muusta porukasta. Päätin silti ohjeistaa laukkatyöskentelyn loppuun. "Jossu ottaa puolipidätteen enemmän istunnalla, Vertti istuu syvällä satulassa varsinkin kulmissa, Brenna muistaa kulman asetuksen kuten myös Roosa! Kaikille yhteinen ohje: Ennen pääty-ympyrää puolipidäte ja asetus paremmin ympyrän mukaisesti!" Muutaman tehtäväradan suorituksen jälkeen pyysin ratsukot loppuverkkaan. "Verrytelkää kunnolla, taisi muutamalle karvapallolle tulla vähän hikikin.. Kiitos paljon tunnista, ensiviikolla taas nähdään!" kiitin tuntilaisia ja lähdin käppäilemään kohti lämpimää tallia.

[Josefiina]

Maksoin kaikki tunnit kerralla tuohon yhteen ja samaan viestiin ylempänä :)

--- Hyvä kiitos paljon ((:

[nindi]

19.2.2010 Banaaniratsukot

Jossu - Hilla
Vertti - Anttu
Brenna - Humu
Roosa - Jambo

Tulin tänään ennen aikojani maneesiin. Ihmettelin sitä kovasti itsekin, kun olin saanut aikaiseksi lähteä jopa ajoissa tallille. Siinä minä sitten ihmettelin ja vilkuilin kelloa. "Mmmm.. Kymmentä vaille.." mutisin itsekseni. Päätin kerätä muutaman kartion merkiksi suunnitelmistani. "Yksi tuonne.. Toinen.." jatkoin epämääräistä mutinaa. Yllättävän hiljaista perjantai iltaisin. Kaikki tietenkin vain bailaamassa ja tuntilaisraukat joutuvat raatamaan tunnin ennen kuin pääsevät perjantainviettoon.

Lähestyvä kikatus ja älymölö kertoivat tuntilaisten saapuvan. Varmistuin aavistuksistani, kun kuulin tutun äänen, Roosan huutavan maneesin ovelta "Huhuu, tullaaan!" Nauroin tuntilaisten ilmeille, kun he näkivät minun järjestäneet jo törpöt paikoilleen. Ilmeistä olisi voinut lukea suoraan kysymyksen "Mitä sä täällä nyt jo teet?" Nauroin neljälle töllöttävälle silmäparille. "Jos nyt rakkaat tuntilaiset malttaa nousta ratsujensa selkään ja aloittaa alkuverkan?" Kysymystä seurasi pään pudistuksia ja ripeää toimintaa. Pian kaikki keikkuivat jo ratsujensa selässä. Ratsastajat juttelivat niitä näitä alkukäyntien ajan. Vihdoin oli kuitenkin aika aloittaa itse työskentely.

"Aloitetaan taas - ylläripylläri - käynnissä! Tullaan loivaa kiemurauraa, törpöt auttaa oikean tien löytämisessä! Roosa ekana, muut perässä" selostin. Kiemuroita alkoi sadella käskystäni ja peräkanaa kulkeva sekalauma sai kiemurat onnistumaan vaihtelevalla menestyksellä. "Brenna muistaa kulman jälkeen asetus ja sitten suoraan, taas asetus ja suoraan, selkeät erot!" muistutin tehtävän ideasta. "Vertti korjaa olkapäät taakse ja istuu pyllyn päällä!" Ja taas lähdettiin työstämään ravissa.

"Jossu rauhoittele sitä Hillaa vähän, ei tarvitse mennä kovaa ja reentoudu!" sanoin neidille joka yritti pitää pienen hermostuneen tammansa rauhallisena. Hilla alkoi tunnin mittaa huomata, ettei sen tarvitse jännittää, jos Jossukaan ei panikoi ohjaksissa. Vertti taivutti Antun kauniisti kulmassa ja suoriutui banaanikiemurasta hyvin. "Oikein hyvä Vertti ja Anttu!" kehuin ratsukon suoritusta. "Jatkuu vielä hetken toiseen suuntaan!" Katselin hymyssä suin ratsukoiden ähellystä ja vääntöä: taivutus kulmassa, suoristus, puolipidäte, asetus, suoristus, taivutus kulmassa.. "Tarkkana, että kiemura ei tule pitusshalkaisijan yli vaan käytte tasan pituushalkaisijalla, ette senttiäkään yli!" muistutin. "Kävelkää hetki, kohta otetaan laukkapyrähdykset.."

Sama kuvio, tosin hieman loivempana jatkui laukkaosuudella. "Nyt on aika harjoitella vähän vastalaukkaa! Siirrän näitä keskitörppöjä vähän lähemmäs uraa ja sitten on valmista.." selostin mittaillessani törpöille uutta sijaintia. "Tullaan laukassa, kulmassa taivutus, törppöjen välistä, koitatte suoristaa hevoset sinä välissä - huom, ei laukanvaihtoa - ja jatkatte taas kulmaan, jossa taivutus, ok?"

Roosa ohjasi Jambon kohti tehtävää. Kun olisi pitänyt hetken laukata vastalaukkaa, Jambo rikkoi raville. Roosa näytti hieman harmistuneelta. "Ei se mitään Roosa! Tuo on hevoselle ihan normaali reaktio, koska se haluaisi mennä aidan matalimmasta kohdasta. Seuraavalla kerralla pohkeet kiinni ja päätät, että tehtävä mennään laukassa, muuten oikein hyvä linja!" Brenna ja Humu olivat seuraavana pähkäilemässä tehtävään ratkaisua. Humu piti laukkaa yllä ja tehtävä päästiin kokonaan laukassa läpi. "Hyvä Brenna, seuraavaksi koita saada Humu suoristumaan vielä paremmin, vaihtakaas suuntaa, ettei kiemurrella ihan pää pyörällä!"

Toinen suunta oli taas aluksi vaikea, muutaman kiemuran jälkeen sekin alkoi jo sujua paremmin. "Prrrrrr Jossu! Ei Hillan tarvitse mennä kovaa, korjaa istunnalla ja pehmeä käsi. Anna Hillalle miettimisaikaa miten se järjestää jalkansa ja pidä vauhti hiljaisena istunnalla.. Noin, parempi, kehu Hillaa oikein kunnolla!"
Vertti kasasi itsensä istumaan jämäkästi satulaan ja Antusta heräsi hieno kouluratsu. "Hyvä Vertti! Kohta alkaa mennä liiankin kootuksi, anna laukan pyöriä, hyvä istunta nyt!" kehuskelin ratsukon työskentelyä. Myös Roosa sai Jambon kulkemaan kivasti tehtävän läpi ja kaikki näyttivät tyytyväisiltä suorituksiinsa, myös minä olin tyytyväinen päivän suorituksiin.

"Hyvä kaikki, voitte ottaa raviin, tehkää muutamia voltteja ja sen jälkeen kävelkää, hienosti meni tänään kaikilla!"

[Anne]

Ihan kiva tunti, mutta eikö tuo Banaaniratsukot ole aika lailla kopiointia Jossun taannoisesta XTT-tunnista?

[nindi]

en kyllä tahallani ole kopioinut, Jossun tuntia en ole huomannut, joten Jossulle pahoittelut tästä! Yritän nyt katsella enemmän ja tarkemmin muidenkin tunteja, ettei tule kopiointiepäilyksiä lisää.

[Veera]

3. Ninnin koulukiemuroita viikottain -maksu 5.2.2010

Tää on tällanen epämääräinen runon ja tarinan sekotus, sillä riimit ei oikeen passaa. ;]

Katson tuntilistaa ja itsekseni vislaan,
menisin pitkästä aikaa Pampulalla,
sen selkään en yleensä joutunut, kuin sattumalta!

Nousen Pampun selkään ja tamma katolta tippuvaa lunta pelkää,
rauhoittelen tammaa ja selkään päästyäni jammaan.
Onhan poni niin kauhean "suuri", että pääsin satulaan juuri ja juuri.

Lähdemme köpöttelemään uralle ja minä alan höpöttelemään Jossulle.
Kun Ninni manesiin ennättää hän alkaa kertoa meille tunnin tehtävää.
Suoraan ratsastamme tänään ja tehtävän mielessäni läpi plärään.

Ohjaan Pampulan keskihalkaisijalle ja mietin miksi poni ei astu painonsa alle.
Ninni kehui meitä ja tiesin ettei se haitannut teitä.
Tulimme ravissa tehtävän uudestaan ja minua se ei haitannut ollenkaan, vaikka
olihan se tietysti vaikeampaa.

Viimeinen tehtävä oli hankalin varsinkin, kun oli minulla poni matalin.
Pampula nosti hyvin laukan, voisin päästää jo talliin, raukan.
Sitten tuli loppuravit ja tuli Pampulalle hoppu, jos vaikka oiskin loppunut iltanamit.

Kiitos Ninnille jälleen ihanasta tunnista!

______________________________________________________________

3. Ninnin koulukiemuroita viikottain -maksu 5.2.2010



Paint-töhräys ja jouduin harjan + kaulan tekeen hiirellä, kun piirtopöydän kynä hajosi. :[


______________________________________________________________

4. Ninnin koulukiemuroita viikottain -maksu 19.2.2010

Harjasin Sastun kanssa Anttua, yksin en nimittäin uskaltanut alkaa tallin äkäpussiksikin kutsuttua ruunaa laittamaan. Vihdoin, kun satula oli Antun selässä ja suitset päässä ja itsellänikin oli kypärä ja muu välttämätön tavra mukana lähdimme hipsimään Antun kanssa maneesille.

Juttelin edessä kävelevän Brennan kanssa, joka talutti piensuokki Humua maneesiin. Roosa joka meni jono edeltä kurkkasi maneesiin ja huhuili. Melkein itsekin säikähdin, kun Ninni olikin jo maneesissa, se taisikin olla ensimmäinen kerta!

- Mooi! Ninni tervehti meitä iloisen letkeällä äänensävyllä.
- Moi! kajautimme vastaukseksi.

Kun kaikki oli selässä ja pari kierrosta kävelty aloitti Ninni tehtävän annon.
- Aloitetaan taas - ylläripylläri - käynnissä! Tullaan loivaa kiemurauraa, törpöt auttaa oikean tien löytämisessä! Roosa ekana, muut perässä, Ninni selosti ja tehtävä saattoi alkaa.

Menin Roosan ja Brennan jälkeen tehtävälle.
- Vertti korjaa olkapäät taakse ja istuu pyllyn päällä! Ninni opasti.

Korjasin asentoani ja kehuin Anttua joka meni hyvin.
Sitten siirryimme ravissa tylskentelemään.
Banaanikulma sujui meiltä hyvin ja Anttu taipuikin hyvin kulmaan ja saimme kehuja Ninniltä: -Oikein hyvä Vertti ja Anttu!

Hymyni levisi korviin ja rapsutin kimoa ruunaa kaulasta.
Jatkoimme vielä toiseen suuntaan, kunnes Ninni antoi käskyn, että ottaisimme käynnin, sillä kohta alettaisiin työstämään laukkaa.

Laukassa teimme saman kuvion, mutta Ninni loivensi sitä hieman.

- Nyt on aika harjoitella vähän vastalaukkaa! Siirrän näitä keskitörppöjä vähän lähemmäs uraa ja sitten on valmista.., opettajamme opasti.
- Tullaan laukassa, kulmassa taivutus, törppöjen välistä, koitatte suoristaa hevoset sinä välissä - huom, ei laukanvaihtoa - ja jatkatte taas kulmaan, jossa taivutus, ok? Ninni jatkoi.

Nyökyttelin ja lähdin tehtävälle.

Minä ja Anttu menimme Brennan perään ja Anttu vähän häselsi omiaan, mutta Ninni ei sanonut mitään (onneksi). Toiseen suuntaan menikin vähän paremmin.

Kasasin itseni istumaan kunnolla satulaan ja Anttukin heräsi ja meni peräänantoon hieman.
- Hyvä Vertti! Kohta alkaa mennä liiankin kootuksi, anna laukan pyöriä, hyvä istunta nyt! Ninni huusi toiselta puolelta maneesia.
- Hyvä kaikki, voitte ottaa raviin, tehkää muutamia voltteja ja sen jälkeen kävelkää, hienosti meni tänään kaikilla! Ninni huusi.

Kehuin Anttua käynnissä oikein kunnolla ja hieman äkäpussi ruunakin näytti tykkäävän, kun sitä kehuttiin. Jälleen oli oikein mahtava ja opettavainen tunti!