Post by Nana on Feb 18, 2009 19:28:59 GMT 2
Meinasin unohtaa topickin :/
Nana - Pikku
Pipsa - Aksu
Lynn - Pella
Fiia - Pampula
sekoittelin vähän.
Tuntitarina
Otin suuren klöntin sinitarraa melkein tunnottomiin sormiini ja revin siitä neljä palaa jokaiselle sivulle. ''Tänään vaihdoin vähän heppoja, koska ensi viikon tunti on sitten valitettavasti peruttu, minun kiireitteni takia'' turisin, tyttöjen nyökkäillessä. ''Mutta ei hätää, sitä seuraavalla viikolla mennään poniagilityä.''
''Mie en ookkaan menny ikinä Aksulla'' sanoi Pipsa.
Lynn lähti vihellellen harjailemaan Pellaa. Olin sekoitellut hevosia senkin takia, että tämä neitokainen saisi mennä toivomallaan russilla. ''Mennäämpä sitten järjestykseen!'' kiekaisin pihalla.
Nana – Pikku
Pipsa – Aksu
Lynn – Pella
Fiia – Pampu
Satula narisi pehmeän rauhoittavasti, kun Pikku askelsi eteenpäin. Vilkuilin rauhallisessa käynnissä istuvia tyttöjä, jotka vilkuilivat hiljaisesti ympärilleen. Edessä, suurien koivujen takana häämöttivät upeat Liekkijärven ympäristön harmoniset maisemat.
''Ravia!'' sanoin ja huiskautin kättäni merkiksi. Pikku luimisti, mutta lähti sitten ravaamaan oikein reippaasti. Talvinen sää oli mitä sopivin ilma maastoretkelle, mutta pakkanen alkoi pikkuhiljaa nipistellä varpaissa.
''Hyvä, laske kättä alemmaksi, Pipsa.'' ohjasin tyttöä. Aksu rentoutui yhä enemmän ja oli nyt täysin tytön hallinnassa. ''Lynn, korjaa istuntaa!'' ohjastin edelleen, etsien edes pientä virhettä Fiian menosta Pampulan selässä. ''Fiia.. hymyile!'' naurahdin ja sain Pipsan tirskahtamaan takanani.
Hengitin kylmää ilmaa suoraan sisääni. Ruuna rentoutui meidän levätessä hetken käynnissä. ''Varpaat jäätyy..'' Fiia supisi. ''Mutta ei hätää, luuletteko etten olisi varannut tähän reppuun kaakaota?'' hihitin ja annoin merkin tytöille lähteä laukkaan. Itse odotin sivummalla, ja ohjastin ensimmäistä, eli Pipsaa, laukkaamaan suurelle männylle, ja odottamaan siellä.
Pikku polki jalkaansa kun welsh lähti liikkeelle. Aksu laukkasi hienosti eteenpäin ja Pipsa nousi enemmän kaulalle nojaamaan. ''Hienoa, hyvä! Kannusta aksu tuon puskan ohi, se rapisee kun puusta putoaa lunta'' sanoin hiukan liian myöhään. Ruuna pomppasi komean sivuloikan, mutta onneksi Pipsa korjasi sen hyvin.
''Menoks, sanoi Annie lenox!'' sanoin yskäni seasta innokkaalle Lynnille. Pikku puri edelleen kuolainta kärsimättömästi. Rauhallinen, mutta silti vireä Pella suoritti laukkasuoran jokseenkin hyvin – tai ainakin puoleen väliin asti. Silloin alkoi Miss hiirakkoa kakattamaan, ja Pella nosti äkkipysähdyksestä takkuisen häntänsä taivaisiin. Hekotin, ja pian Lynn intoutui myös nauramaan. ''No johan on.'' kröhäisin (mikä sana? ;o).
Oli Pampulan vuoro ja taivaalla näkyi jo merkkejä illan pimenemisestä. Annoin lähtömerkin, ja Pampula laukkasi innoissaan kohti hoitajaansa. Jossakin kuitenkin meni vikaan, ja pukit tulivat vastaan laukkasuoran lähestyessä loppuaan. Fiia lensi komeasti kaulalle pysyteltyään harvinaisen pitkään (noin innokkaissa pukeissa), ja silloin tamma lopetti leikin, ja kuljetti äitimäisesti Fiian hitaasti ravaten loppupaikalle.
Turhautunut pikku ei ollut viimeisestä paikasta kovin iloinen, ja vetäisi komeat pukit nopeasti laskettuna noin... 10 kertaa. Yhdeksännellä putosin lumivuoreen. Oppilaani hihittelivät. ''Nanan vuoro tehdä kakkua!'' hihkaisi Pipsa. ''No joo, ainakaan minä en ole täydellinen tuntienpitäjä.. onkohan näin käynyt koskaan ennen?'' kurtistelin kulmiani miettelijäänä.
''Sitten ravia taas.'' yritin piristää ryhmää. ''Varrrrpaaaat.'' Fiia huokaili. ''Tuolla se näkyykin, paikka missä pysähdymme!'' huikkasin ja kiihdytin risteytysponin ravia. Pian kaikki istuivat kaadetun puun päällä siemailen kuumaa kaakaota ja suklaakeksejä. ''Helpottaako?'' kysäisin.
''Jep.'' - Fiia
''Juu-u.'' - Lynn
''Njoo.'' - Pipsa
Talven lyhyt päivä alkoi jo muuttua illaksi, kun neljä ratsukkoa ravasi iloisesti kohti Seppelettä.
Nana - Pikku
Pipsa - Aksu
Lynn - Pella
Fiia - Pampula
sekoittelin vähän.
Tuntitarina
Otin suuren klöntin sinitarraa melkein tunnottomiin sormiini ja revin siitä neljä palaa jokaiselle sivulle. ''Tänään vaihdoin vähän heppoja, koska ensi viikon tunti on sitten valitettavasti peruttu, minun kiireitteni takia'' turisin, tyttöjen nyökkäillessä. ''Mutta ei hätää, sitä seuraavalla viikolla mennään poniagilityä.''
''Mie en ookkaan menny ikinä Aksulla'' sanoi Pipsa.
Lynn lähti vihellellen harjailemaan Pellaa. Olin sekoitellut hevosia senkin takia, että tämä neitokainen saisi mennä toivomallaan russilla. ''Mennäämpä sitten järjestykseen!'' kiekaisin pihalla.
Nana – Pikku
Pipsa – Aksu
Lynn – Pella
Fiia – Pampu
Satula narisi pehmeän rauhoittavasti, kun Pikku askelsi eteenpäin. Vilkuilin rauhallisessa käynnissä istuvia tyttöjä, jotka vilkuilivat hiljaisesti ympärilleen. Edessä, suurien koivujen takana häämöttivät upeat Liekkijärven ympäristön harmoniset maisemat.
''Ravia!'' sanoin ja huiskautin kättäni merkiksi. Pikku luimisti, mutta lähti sitten ravaamaan oikein reippaasti. Talvinen sää oli mitä sopivin ilma maastoretkelle, mutta pakkanen alkoi pikkuhiljaa nipistellä varpaissa.
''Hyvä, laske kättä alemmaksi, Pipsa.'' ohjasin tyttöä. Aksu rentoutui yhä enemmän ja oli nyt täysin tytön hallinnassa. ''Lynn, korjaa istuntaa!'' ohjastin edelleen, etsien edes pientä virhettä Fiian menosta Pampulan selässä. ''Fiia.. hymyile!'' naurahdin ja sain Pipsan tirskahtamaan takanani.
Hengitin kylmää ilmaa suoraan sisääni. Ruuna rentoutui meidän levätessä hetken käynnissä. ''Varpaat jäätyy..'' Fiia supisi. ''Mutta ei hätää, luuletteko etten olisi varannut tähän reppuun kaakaota?'' hihitin ja annoin merkin tytöille lähteä laukkaan. Itse odotin sivummalla, ja ohjastin ensimmäistä, eli Pipsaa, laukkaamaan suurelle männylle, ja odottamaan siellä.
Pikku polki jalkaansa kun welsh lähti liikkeelle. Aksu laukkasi hienosti eteenpäin ja Pipsa nousi enemmän kaulalle nojaamaan. ''Hienoa, hyvä! Kannusta aksu tuon puskan ohi, se rapisee kun puusta putoaa lunta'' sanoin hiukan liian myöhään. Ruuna pomppasi komean sivuloikan, mutta onneksi Pipsa korjasi sen hyvin.
''Menoks, sanoi Annie lenox!'' sanoin yskäni seasta innokkaalle Lynnille. Pikku puri edelleen kuolainta kärsimättömästi. Rauhallinen, mutta silti vireä Pella suoritti laukkasuoran jokseenkin hyvin – tai ainakin puoleen väliin asti. Silloin alkoi Miss hiirakkoa kakattamaan, ja Pella nosti äkkipysähdyksestä takkuisen häntänsä taivaisiin. Hekotin, ja pian Lynn intoutui myös nauramaan. ''No johan on.'' kröhäisin (mikä sana? ;o).
Oli Pampulan vuoro ja taivaalla näkyi jo merkkejä illan pimenemisestä. Annoin lähtömerkin, ja Pampula laukkasi innoissaan kohti hoitajaansa. Jossakin kuitenkin meni vikaan, ja pukit tulivat vastaan laukkasuoran lähestyessä loppuaan. Fiia lensi komeasti kaulalle pysyteltyään harvinaisen pitkään (noin innokkaissa pukeissa), ja silloin tamma lopetti leikin, ja kuljetti äitimäisesti Fiian hitaasti ravaten loppupaikalle.
Turhautunut pikku ei ollut viimeisestä paikasta kovin iloinen, ja vetäisi komeat pukit nopeasti laskettuna noin... 10 kertaa. Yhdeksännellä putosin lumivuoreen. Oppilaani hihittelivät. ''Nanan vuoro tehdä kakkua!'' hihkaisi Pipsa. ''No joo, ainakaan minä en ole täydellinen tuntienpitäjä.. onkohan näin käynyt koskaan ennen?'' kurtistelin kulmiani miettelijäänä.
''Sitten ravia taas.'' yritin piristää ryhmää. ''Varrrrpaaaat.'' Fiia huokaili. ''Tuolla se näkyykin, paikka missä pysähdymme!'' huikkasin ja kiihdytin risteytysponin ravia. Pian kaikki istuivat kaadetun puun päällä siemailen kuumaa kaakaota ja suklaakeksejä. ''Helpottaako?'' kysäisin.
''Jep.'' - Fiia
''Juu-u.'' - Lynn
''Njoo.'' - Pipsa
Talven lyhyt päivä alkoi jo muuttua illaksi, kun neljä ratsukkoa ravasi iloisesti kohti Seppelettä.
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!