SiPR/ Nanan ryhmän tunti I.

[Nana]

Temppuilutuntina taluttaen ja selästä pidetään. (:

Lynn - Pikku
Fiia - Pella
Pipsa - Pampula

Tuntitarina

''Moikka tytöt, ja tervetuloa hiukan rennommalle tunnille!'' sanoin ja avasin raskaan oven jonka takaa aukesi värikäs ja helpon näköinen rata. ''Pella menee tollasen helposti.'' Fiia virnisti huumorilla. ''No mutta, se joka viimeiseksi nauraa, parhaiten nauraa.'' sanoin ja iskin silmääni. Tiesin, että tunnista tulisi rento ja äärimmäisen hauska, sillä tytöt olivat kertakaikkiaan sopivia omaan PP-tiimiini.

''Lynn, käännäppäs ne kätes kohti pohjosta niin hyvin menee.'' ohjeistin tyttöä. Pampula tutki rauhallisena ja tyynenä tuttuja ja turvallisia maneesin seiniä, ja Pipsa yritti kaikin voimin saada ponia liikkumaan reippaammin.
''Hyvä, näytä sille mistä pienet Pipsat on tehty!'' naurahdin.

''Juu, sitten kiristelkää vähän niitä ohjia pikkuhiljaa ja kootkaa ponia vähän reippaampaan käyntiin. Katsokaa välimatkat hyviksi, teitä on vain kolme niin kaikille pitäisi olla tilaa. Fiia tekee äkkiä voltin, ennen kuin Pampula hermostuu.''

Fiia totteli ja haki Pellalle paikan, jossa sen on hyvä liikkua. Ponit kulkivat suhteellisen pirteinä ja virkeinä, johtuen varmaan siitä että niillä ei ollut tätä ennen rankkaa tuntiputkea takana.

''Olen rakentanut meille radan, jonka menemme kerran, ja jonka jälkeen teemme erinlaisia juttuja.



''Sitten laitankin sen valkoisen ponin sieltä aloittamaan, ole hyvä Pikku, ratsastajanaan Lynn! koittakaa selvitä ilman hirveää rodeota.'' Ruuna ampaisi liikkeelle kuin mikäkin tykinkuula, mutta Lynn pysäytti ponin taitavasti munalusikka-pisteellä. Hiljaa vaaleaverikkö käveli Pikun kanssa seuraavalle pisteelle, mutta juuri ennen 2. pistettä muna räksähti maahan. ''Ähh!'' Lynn naurahti.

''Noniin, nyt siun pitää kumartua pikun kaulalta ottamaan vedessä kelluva porkkana suullasi. Hyvä Lynn!'' hihkaisin, ja tyttö oli jo jatkamassa matkaa. ''Laukkaa se pitkä sivu!'' karjaisin. Näin tehtiin työtä käskettyä.

Lynn tiesi mitä piti tehdä seuraavaksi, ja pomppasi ketterästi alas Pikun pehmeältä karvalta. Monimutkainen talutusreitti sujui hienosti, jos Pikun hidastelua ei lasketa paheena.

''Viimeinen este, herkkukori! teidän pitää ratsastaa poni pelkillä pohkeilla noiden herkkujen ohi. antaa mennä!'' Lynn piti alussa Pikkua hienosti, mutta poni tuijotti omenaa taukoamatta – eikä tyttö mahtanut mitään. ''Viellä te tuonkin jalon taidon opitte.'' sanoin.

Olikin jo Pellan ja ratsastajansa vuoro, ja muna läiskähti heti maahan, sillä Pella päätti vetäistä näin ensimmäisen tunnin vuoksi jättisuuret ilopukit. Viime hetkellä Fiia kuitenkin tarrautui pörröiseen harjaan, ja pysyi kyydissä munan karmeasta kohtalosta huolimatta.

Toinen piste ylittyi melkein kuin huomaamatta, sillä Pella kuolasi pää alhaalla herkullisen näköisiä porkkanoita. ''Hienoa, nyt pomppaa alas.''
Pella yritti epätoivoisesti oikaista reitillä, mutta siitäkin selvittiin.
Herkkueste oli vastassa. Jollakin ilveellä Fiia sai pidettyä herkunahneen russponin kurissa, ja nenäänsä nyrpistellen tamma ohitti esteen. ''Great work.'' taiteilin englanniksi.

Nyt lähti liikkeelle joukon (vielä) ainut shetlanninponi. Rauhallinen Pampula meni kunnialla munajuoksun läpi. Tamma oli kuitenkin niin pieni, että kakkosesteellä se innostui itsekkin maistelemaan porkkanoita, joita Pipsa yritti saada kiinni.

Laukkasuoralla myös Pampulan korvat alkoivat taipua höröön, ja selvästi poni oli nyt hereillä. ''Antaa mennä vaan kolmonen.'' talutuskin sujui hyvin pitkäaikaiselta parivaljakolta. Mutta kun nelosesteelle saavuttiin, ahmatti ei voinut olla maistelematta herkkulautaselta, ei, vaikka Pipsa kuinka yritti estää. Nyt kikatimme kaikki kovaan ääneen, ratsukoiden kävellessä uralla.

''Jumpatkaa nyt vielä vähän, kosketelkaa omia varpaita ja kumartukaa sinne pyllylle. Kiitokset minun puolestani tunnista, nähdään ensi kerralla erinlaisissa merkeissä. Ei kakkua tällä kertaa.''

[Pipsa]

Hymyillen talutan ponia perässäni maneesiin, jossa Nanan oli tarkoitus pitää tunti meille.
- Moikka tytöt, ja tervetuloa hiukan rennommalle tunnille! tyttö sanoo avaten maneesin valkean oven, jonka takaa aukeaa värikäs, ja ehkä jopa helponnäköinen rata.
- Pella menee tollasen helposti, Fiia virnistää hoitoponinsa Pellan vierestä.

- No mutta, se joka viimeiseksi nauraa, parhaiten nauraa, Nana virnistää ovelasti. Opettajan kertoman mukaan tunnista kuuluisi tulla rento ja ennen kaikkea hauska.
- Lynn, käännäppäs ne kätes kohti pohjosta niin hyvin menee, tyttö neuvoo Pikulla ratsastavaa tyttöä. Pampula tutkii rauhallisena maneesin tuttuja tuulta pitäviä seiniä. Vauhti alkaa vähitellen hidastua, eikä hoputus yrityksetkään tunnu toimivan.

- Hyvä, näytä sille mistä pienet Pipsat on tehty!', Nana naurahtaa hyväntuulisesti.

Hetken hoputuksen jälkeen poni lähtee taas innokkaasti kulkemaan uraa pitkin.
- Juu, sitten kiristelkää vähän niitä ohjia pikkuhiljaa ja kootkaa ponia vähän reippaampaan käyntiin. Katsokaa välimatkat hyviksi, teitä on vain kolme niin kaikille pitäisi olla tilaa. Fiia tekee äkkiä voltin, ennen kuin Pampula hermostuu, tyttö jatkaa. Ohjeiden mukaisesti lyhennän ohjaa, ja tarkastelen välimatkoja.

- Olen rakentanut meille radan, jonka menemme kerran, ja jonka jälkeen teemme erinlaisia juttuja, tyttö selittää viitaten rataa. Minun vuoroni koitti vasta viimeisenä, joten olin saanut jonkin verran oppia jo Fiian ja Lynin suorituksista. Nopeasti lähden kuljettamaan munaa lusikassa, josta minulla oli jo ennestään huonoja kokemuksia. Tällä kertaa ihme kyllä selviän sen kunnola läpi, tullen kakkosesteelle. Onni on puolellani ponin koossa, joka helpottaa porkkanan kaappausta.

Selästä käsin porkkanan kaappaaminen hampaisiin ei ole niin helppoa kuin se näyttää, sen joudun itsekin myöntämään. Porkkanoja katoaa muitakin kuin minun porkkanani, sillä Pampulakin innostuu niiden hotkimiseen. Ennen matkanjatkoa kiitän mielessäni, ettei kukaan ole jälkeeni, sillä porkkanan etsiminen poninkuolan seasta tuskin olisi kovin ihana kokemus.

Selästä käsinkin tamma on varsin suloisen näköinen laukatessaan korvat hörössä pitkin reittiä. Niin kuin kolmoisesteellä kuuluukin nousen nopeasti alas selästä, lähtien taluttamaan ponia Nanan tekemää reittiä. Tytön sanoin talutus sujuu meiltä pitkäaikaiselta parivaljakolta. Nelosesteelle saavuttaessa, jossa meidän kuuluisi ohittaa herkkulautainen, pysähtyy tamma rouskuttamaan lautasen antimia. Fiia ja Lynn hytkyvät jo naurusta, niin kuin tietysti Nanakin. Vähitellen minäkin alan nauraa, ponin vilkuillessa meitä epäilevästi.

- Jumpatkaa nyt vielä vähän, kosketelkaa omia varpaita ja kumartukaa sinne pyllylle. Kiitokset minun puolestani tunnista, nähdään ensi kerralla erillaisissa merkeissä. Ei kakkua tällä kertaa, tyttö hymyilee.

Kiitokset mukavasta tunnista Nanalle, ja samalla pahoittelut lyhyestä maksusta.

[Fiia]

Pella höristi korviaan Nanan kiskoessa päättäväisesti maneesin ovea auki. Hiljaisesta hallista paljastui kivan näköinen temppurata, jonka en kuitenkaan uskonut tuottavan meille minkäänlaisia vaikeuksia. Marssimme Lynn ja Pikku kärjessä sisään ja muodostimme pienen kaarron keskelle maneesia, josta kiipeilimme poniemme selkään miten taisimme. Itse jätin Pellan seisomaan aloilleen, otin vauhtia ja ponnistin sitten selkään – se on hyväksi havaittu keino.
”Pella menee tollasen helposti”, ilmoitin Nanalle antaessani Pellan lähteä käyntiä uraa pitkin. Tosiasiassa rata kyllä näytti aika kinkkiseltä, mutta olin varma, että russipussi selvittäisi sen ihan siististi.
''Juu, sitten kiristelkää vähän niitä ohjia pikkuhiljaa ja kootkaa ponia vähän reippaampaan käyntiin. Katsokaa välimatkat hyviksi, teitä on vain kolme niin kaikille pitäisi olla tilaa. Fiia tekee äkkiä voltin, ennen kuin Pampula hermostuu”, Nana opasti. Olin ajatuksissani todella ajautunut liian lähelle shettistä, joten käänsin vikkelästi ponin toiselle puolelle maneesia.

Pikku aloitti radan vauhdikkaasti näyttäen samalla Pipsan ja minun ratsuille mallia. Lynn suoriutui radasta kiitettävästi, vaikka ponilla olikin oma mielipide siitä, mennäänkö herkkukorin ohi vai ylitse.
Sitten olikin jo meidän vuoro. Alkutunnista erittäin pirtsakalta vaikuttanut Pella heitti jättimäiset pukit heti alkuun, ja muna lennähti maahan, sillä minun oli pakko tarrata harjaan ja ohjaan ja unohtaa varsinainen tehtävä, jotta pysyin selässä. Haettuani tasapainoa paremmaksi puristauduin tiukasti tamman kupeisiin kiinni ja ratsastin sen seuraavalle pisteelle.
Kuin käskystä russ laski kaulaansa alemmas, joten yletyin helposti nappaamaan porkkanan Voitonriemuisesti hymyillen laskeuduin alas ja lähdin taluttamaan hoitoponiani monimutkaista rataa pitkin. Pella yritti korviaan luimistaen oikoa, mutta pienen ärähdyksen jälkeen se asettui ja suostui marssimaan tehtävän loppuun saakka.

Talutuksesta selvittyämme loikkasin takaisin kyytiin ja aloin napakoin pohkein kannustaman tammaa ohi herkkujen. Pella yritti painaa sinnepäin, mutta sai tiukan napautuksen sisäpohkeesta ja vetäytyi heti taaksepäin, ohittaen vihoviimeisenkin tehtävän hienosti.
''Great work”, Nana sanoi iloisesti ja päästi sitten Pampun radalle.
Minä taputin reippaasti Pellan kaulaa ja katsoin sitten Pipsan suorituksen, joka päättyi herkkujen maisteluun ponin osalta.
''Jumpatkaa nyt vielä vähän, kosketelkaa omia varpaita ja kumartukaa sinne pyllylle. Kiitokset minun puolestani tunnista, nähdään ensi kerralla erinlaisissa merkeissä. Ei kakkua tällä kertaa.'' Nana ilmoitti hymyillen.
”Höh!” Lynn sanoi kipakasti, mutta alkoi sitten nauraa, kuten me muutkin, samalla kun venyttelimme ratsujemme kävellessä turvat maanrajassa.

Kiitos Naani tunnista!