Tarina// Maastoretki 24.1.2009

[Shinqua]

Eli järjestin sellaisen pienimuotoisen, noin 1½ kestävän ratsastusretken Seppeleen ympäristöön ja maille. Karttakin ehkä tulee, jos kerkeän väsätä sen ennen retkeä =) Ja mukaan mahtuu sitten niin monta henkilöä kuin haluaa tulla.

Itselläni ratsuna on Palmikko, eli iso suomenhevostamma, jonka takana muut saavat pysyä matkan aikana =)

Maksu vaihtoehtoja:
- Kuva. Kuvassa pitää tapahtua jotain, koska en aio hyväksy parin viivan tikkuheppoja.
- Tarina, jonka pitää olla vähintään sen 8 lausetta. Mielellään pitempi =)
- Sarjakuva. Sellainen hauska sarjakuva toimii myös maksuna hienosti


Osallistujat:

- Pipsa & Sikke €
- Brenna & Manki €
- Ilu & Pikku
- Jokeri & Floora
- Elkku & Eppu €
- Sanni & Aksu €
- Shina & Humu €
- Lynn & Sentti €
- Veronica & Tiia €
- Henni & Pella

Tarina:

-Huomenia tytöt! huudahdin ja tulin ilmoitustaulun luokse, jossa osa odotteli jo innoissaan maastoretken alkua. Laitoin lappusen ilmoitustaululle, jossa luki maastoretken ratsut.
-Nyt kyllä Sikke-polle pääsee maastoilemaan, Pipsa huudahti.
-Kiva, sain Humun, Shina piipitti ja kipitti nopeasti satulahuoneeseen.
-Onko Tiialla kiva mennä? Veronica kysyi.
-Ai onko? Sehän on tosi kiva tamma, tuu niin näytän sen varusteet, Ilu vastasi uudelle henkilölle tallissa. Muutkin puhuivat kaikkea.

-Hei! Toivottavasti sitten pidätte retkestä, ja nyt vaan varustoimaan pollet, huudahdan ja itse suuntaan myös satulahuoneeseen muiden perässä. Nappaan Palmikon satulan, suitset ja harjapakin mukaani Palmin karsinalle. Aukaisin harjapakin ja otin sieltä pölyharjan. Vetelin harjalla Palmista kaikki moskat pois, ja sitten putsasin tamman kaviot. Harjattuani otin satulan, jonka nostin korkean Palmin selkään. Kiristin vyön ja aloin sitten laittamaan suitsia. Nekin menivät ihan kivasti tamman päähän. Hain ratsastuskypäräni ja vein sitten Palmikon ulos, saaneen perään muita ratsukoita.

-Carkki, pliis. Voiks sä käydä hoputtamassa ne muutkin jo ulos, kyselin tytöltä joka tuli justiinsa tietä pitkin.
-OukkiDoukki, tyttö vastasi ja kipitti lumen ylitse talliin. Pian muutkin saapuivat ja alkoivat laittaa itseään satulaan. Kiristin tammamamman satulavyön selästä käsin ja laitoin jalustimet oikean mittaisiksi.
-Onko kaikki valmiina? huutelin tytöille.
-Juu, kuului vastaus.
-Sitten ratsastetaan j-o-n-o-s-s-a, ei ryhmässä, ja järjestys on: Mie ja Palmi, Elkku ja Eppu, Lynn ja Sentti, Veronica ja Tiia, Pipsa ja Sikke, Jokeri ja Floora, Shina ja Humu, Brenna ja Manki, Sanni ja Aksu, ´Henni ja Pella ja Ilu sitten pitää peräpäätä Pikulla, ettei kukaan karkaa. Ok?
-Ok, Ilu vastasi.

Painoin pohkeet tamman kylkiin ja lähdimme kohti ensimmäistä kohdetta. Pyöstin vuorta. Kävelimme ensin Seppeleen pientä tietä, ja perässäni tulivat rauhalliset ratsut, paitsi Floora, joka hiukan tanssahteli ja katseli ja säikkyi hieman uusia juttuja, mutta rauhottui välillä kun sen edessä ja takana kulkivat rauhalliset tammat. Jatkoimme eteenpäin ja pian käännyimme mutkasta vasemmalle. Jatkoimme lumista tietä eteenpäin.
-Otetaan hiukan ravia, ei laukkaa! huudahdan ja Annan tammalle pohkeet kunnon reippaaseen raviin. Ravasimme oivassa järjestyksessä, vaikka se menikin hieman vinosti välillä. Nostin käteni ilmaan ja menin käynnille. Samoin muut siirtyivät ravista käynnille.
-Haittaako jos Floora hiukan laukkasi, Jokeri kysyi viattomasti. Naurahdin ja katsoin Jokeria; -Jos se ei ollut sinun syysi.

Jatkoimme matkaa tielle, jossa kulki hieman enempi autoja. Onneksi osa niistä osasi hiljentää, mutta oli kaahareitakin. Aina kun autoja ei tullut, ravasimme aina eteenpäin. Rekkojen kohdalla, jokainen hevonen ja poni tietenkin säikkyi. Oli polleissa hieman pitelemistä. Onneksi pääsimme pian Pyöstin vuorelle. Annoin osan kiivetä vuoren, mutta jotku eivät jaksaneet, ja saivat syödä eväänsä, jos niitä oli tuonut itselleen.

Kiipeilyn ja eväiden jälkeen, oli vuorossa laukkasuora, josta monet olivat innoissaan. Osa myös jännitti, kuten Jokeri Flooralla, miten se käyttäytyisi? Veroniva ja Henni olivat uusia, jotka eivät tunteneet kaikkia hevosia kunnolla. Kuitenkin he kolme olivat mukana laukkaamisessa.
-Kaikki pysyvät sitten toisten hevosten takamuksista kaukana, ja pitävät pollet kokoajan hallitussa laukassa, mutta voihan tietty niiden antaa laukatakkin oikein kunnolla, huudahdan. Kaikki valmistautuivat laukkaan ja annoin luvan.

Etukärjessä kulkivat isoimmat, kuten Sentti, Tiia ja Eppu. Niitä seurasivat muut ponit, jotka pistivät parastaan isoimmille. Naurahdin Brennan ja Mankin yritystä saadaa Sentti kiinni, mutta siitä ei tainnut olla hyötyä, kun Sentti sattui kisatuulelle, mutta Manki ei. Sikeltä taisi tulla hiukan pukkeja, ja Elkku sai Epulta mielenosoituksia, kuten pukkeja, pään heittelyä ja tiukkia käännöksiä. Shinalla ja Humulla meni hyvin, paitsi välillä he menivät kiitoravia, tai helppoa laukkaa. Lynn meni mukavasti Sentin kanssa edellä.

Pian saavuimme toiseen päähän ja rauhoitimme ponit ja hevoset ravilla ja käynnillä. Menimme pienen ojan ylitse tielle ja jatkoimme tietäpitkin kääntyen pian Seppeleen omalle pikkutielle, jossa mentiin hiukan ravia, ja innokkaasti. Ravin jälkeen annettiin pitkät ohjat ja pian saaavuttiin Seppeleen pihaan.
-Toivottavasti oli hauskaa, sanoin ja laskeudun tamman satulasta jatkaen; -Hevosia pesulle, harjaukseen ja tarhaan!
-Kiitos kun tulitte tunnilleni!

[Jusu]

- Senttisein, nyt pidetäänkin sitten hauskaa oikein kunnolla, virnistin orille tullessani sen karsinalle.
Sentti vilkaisi minua unisen oloisena ja puhahti aivan kuin sanoakseen: "Eikö me voitaisi pitää sitä hauskaa joskus vähän myöhemmin?"
- Unikeko, piristyhän nyt niin pääset pihalle tuulettumaan, hymyilin myötätuntoisesti. Tunsinhan minäkin tuon tunteen, kun joku tuli kesken unien sanomaan, että on aika lähteä vaikkapa kouluun.
Harjasin Sentin huolella ja iso ori heräili pikkuhiljaa. Muutama tytöistä oli jo varustamassa hevosiaan, kun kipaisin hakemaan satulan ja suitset. Varustin Sentin nopeasti ja huolellisesti ja kuulinkin juuri Shinquan taluttavan Palmikkoa ulos. Lähdin vikkelästi Sentin kanssa hänen peräänsä.

Hetkeä myöhemmin istuin satulassa. Muut myöhästelijät hoputeltiin tallista ja pian pääsimme matkaan. Edessämme kulki Elkku kermakaramellin värisen Epun kanssa, ja jutustelimme hyväntuulisesti matkan edetessä. Takanamme ratsasti Tiialla minulle tuntematon tyttö, joka osoittautui Veronicaksi. Letkamme etenee kaikessa rauhassa kohti Pyöstin vuorta, Sentti on kuuliainen ja ympärillämme levittäytyy kaunis talvipäivä. Hymyilen - voisiko mukavampaa lauantainviettotapaa ollakaan?
Kävelimme ja ravasimme tienlaitaa pitkin ja huomasin pohdiskelevani, miten erilaista kaikki olisi kesällä, kun lunta ei enää olisi. En malttanut odottaa näkeväni kevään tulevan ja pudistelevan talven pois harteiltaan, olihan kevät lempivuodenaikani kaikkine aurinkoisine päivineen ja upeine tuoksuineen.
- Hidastakaa käyntiin! Tuolta taitaa tulla joku isompi auto, pysähdytään hetkeksi, Shinqua huusi Epun edeltä.
Teimme työtä käskettyä, ja toden totta, näkyviin kurvasi suuri rekka-auto. Suuri osa hevosista säpsähti rekan ajaessa ohi, mutta Sentti tyytyi heilauttamaan korviaan ihmeissään. Hymyillen silitin sen kaulaa.
- Hyvä poika, kehuin sitä lempeästi.
- Okei, jatketaan sitten matkaa! Shinqua kehotti, eikä meitä tarvinnut kahdesti käskeä.

- Katsokaa, siellä se on, Pyöstin vuori, hihkaisi joku letkan viimeisten joukossa.
Tosiaan, siellähän se oli... Saavuimme vuorelle, ja osa tytöistä lähti kapuamaan vuorta ylöspäin. Itse jäin mieluummin alas odottamaan, moinen kiipeily ei oikein ollut minun lajini. Jalkauduin Sentin selästä ja löysäsin orin satulavyötä, jotta sen olisi rennompi olla. Kaivoin esiin vesipulloni ja Alpen-patukan, jonka olin mukaani ottanut. Kaivaessani reppua huomasin unohtaneeni jotakin - olin aamulla tehnyt salaatin varta vasten retkeä varten, ja tottahan toki jätin sen kotiin. Siiviläpää mikä siiviläpää, eihän sitä kaikkea voi muistaa! Niinpä sitten kulauttelin kurkkuuni jääkylmää vettä ja mutustin Alpenini.
- Sentti, senkin possu, hihitin orin yrittäessä hamuta Alpeninmurusia kädestäni. - Kattokaa nyt tätä, mokomakin syöppö!

Matka jatkui jälleen. Pian saavuimme laukkasuoran alkuun, ja Sentti tuntui yhtäkkiä aivan erilaiselta kuin mitä se oli ollut hetki sitten. Iso ori oli nyt päässyt vauhtiin ja hereille aamuisesta uneliaisuudesta huolimatta, ja välittömästi kun Shinqua antoi luvan, annoin Sentin ponkaista vauhtiin. Ori nykäisi heti ison vaihteen silmään ja kiidätti meitä eteenpäin vauhdikkaaseen malliin. Huomasin Brennan ajavan Mankia rinnallemme ja virnistin. Meitä he eivät kiinni saisi! Senttikin huomasi haastajan ja päätti näyttää pienemmälle ponille juoksemisen mallia.
Hetkessä irtauduimme toisesta ratsukosta ja jätimme heidät taaksemme. Olimme hieman muun porukan edellä, mutten välittänyt hidastaa vauhtia. Kyllä he saisivat meidät kiinni suoran päässä.
Pikkuhiljaa hidastin Sentin vauhtia. Ensin se olisi tahtonut jatkaa laukkaa ja viis veisata pidätteistäni, mutta lopulta siirryimme ravin kautta käyntiin. Jäin odottamaan muita, jotka tulivat pian luoksemme. Sitten asettauduimme takaisin jonoon ja suuntasimme kotia kohti.

Seppeleen rakennukset häämöttivät ja hevoset kävelivät pitkin ohjin. Jonon perältä kuului iloinen pulina ja hihitys ja tallinpihassa Elli tervehti meitä hymyillen.
- Taisi olla mukava lenkki? hän huikkasi.
- Todella, hihkaisin takaisin ja taputin Senttiä.
Oli aika kiittää hevosia, laskeutua satulasta ja viedä ratsut talliin.
- Kiitos tunnista, Shinqua, kiitin vielä Shinquaa, ennen kuin katosin Sentin kanssa talliin.


Kiitos ja toivottavasti maksu on ok

[Veera]

Tervehdin tyttöjä ja katsoin listaa, jossa näkyi maastoon menevät ratsukot.
-Kiva. Onkohan toi Tiia kiva? kysyin.
-Se on tosi kiva. Tule niin mä näytän sen varusteet, sanoi Ilu.
-Kiitti, sanoin ja lädin tytön perään.

Harjailin tammulia hetken ja siirryin satulointiin. Tiia näytti tympääntyneeltä, kun luuli joutuvansa tunnille. -Hei etsä mihinkään tunnille joudu Tiia. Me lähetään pitään hauskaa, sanoin ja rapsutin tammaa turvasta. Satuloin rivakasti lehmänkirjavan kaunokaisen ja talutin sen ulos tallista joka vilisi hevosia ja ratsastajia.

Nousin Tiian selkään ja pidensin jalustinhihnoja ja kiristin satulavyötä ainakin kolmella reiällä.

-Kaikki valmiina?! kävi kaiku ympäri tallipihan.
-Tottakai söör! kailotimme kaikki yhteen ääneen ja repesimme nauruun.
-No niin tulkaa jonoon siinä järjestyksessä minkä minä sanon; Minä ja Palmi, Elkku ja Eppu, Lynn ja Sentti, Veronica ja Tiia.... Kannustin Tiian liikkumaan jonoon ja tamma oli yllättävän herkkä ja liikkui notkeasti jonoon Sentin taakse.

Kävelimme rauhallisesti tietäpitkin lukuunottamatta Flooraa joka pietti tanssishowta joukon keskellä. -Yritäppä pidellä sitä Flooraa hallinnassa, kaikui Shinqun ääni hevosletkan johdosta.
-Juujuu tää vaan kerjää huomiota tällä ikuisella showllaan, sanoi Jokeri vaivalloisena.

-REKKAA!! kuului yhtäkkiä huuto joukon perältä. Tiia säpsähti ja hyppäsi sivuun.
-Pitäkää hevoset kurissa, rahotelkaa niitä ja pitäkää kokoajan tiukat ohjat! kuului Shinquan ääni. Tiia säpsähti, kun rekka ajoi ohitse jättäen savupilven ja lumiset hevoset taakseen.
-Pella on ihan luminen, kuului naurahdus Hennin suusta.
Tosiaankin pikkutamma oli ratsastajineen ihan lumessa. -Ravia! kuului taasen Shinquan ääni edeltä. Tiia ravasi rentona eteenpäin tuntien jokaisen polun kannon ja se ei ollut huomaavinaankaan rauhatonta Flooraa hiukan taaempana. Rapsutin ja kehuin tammaa, kun
käännyimme kohti pyöstinvuorta. -Heei katsokaa tuolla on Pyöstin vuori! kuului innokas naurahdus joltakin ponikoplan ratsasastajalta.

Kapusin Tiian kanssa ylös vuorelle katselemaan mahtavia maisemia ja laskeuduin kukkulan päällä Tiian selästä ja taputin sen kaulaa. -Hyvä tyttö, sinähän olet oikein reipas, sanoin ja otin repustani ruisleivän ja fantapullon. Smash-karkkeja oli toki myös pienessä pussissa mukana, mutta säästin ne tallille. Tiia hamusi ruisleipääni, mutta olin varautunut Tiian ahneudelle pienellä porkkanalla jonka annoin tammalle. Laskeuduimme "kiipeilijöiden" kanssa alas, jossa muut odottelivatkin jo ratsujen selässä.

-Laukataan! kuului Shinquan ääni jonon edestä. Kannustin Tiian rauhalliseen laukkaan, mutta tamma innostui heittämään pari pukkia ja otti pari isoa laukka-askelta. Manki juoksi ohitsemme ja Sentti pinkaisi heidän peräänsä. Tiiakin olisi halunnut pitää hauskaa kahden kurvailijan kanssa, mutta pitelin sitä jonossa kuitenkin. Laukkasuoran lopussa annoin Tiian mennä vähän lujempaa ja nojauduin sen kaulaa vasten. Tunsin heti suure eron sen liikkeissä ja se ampaisi vauhtiin. Laukkasimme Palmikon rinnalle. -Pidättele vaan sitä Tiiaa, sanoi Shinqua vierelläni, vaikka hänelläkin oli näyttävästi täysi työ piettää suuri Palmi hillityssä laukassa. Lopulta siirryimme kaikki ravissa omille paikoillemme ja ravasimme hetken kunnes siirryimme rauhalliseen käyntiin ja kaarsimme kohti Seppelettä. Rapsutin Tiiaa ja annoin sille pitkät ohjat. Tamma hörähti levollisesti ja laski päänsä alas. -Toivottavasti teillä oli kaikilla mukavaa maastossa. Nyt hevosia harjailemaan ja viruttakaa niiden jalat vuoronperään pesupaikalla.
-Minusta ainakin oli kivaa, sanoin ja rapsutin hikistä Tiiaa korvan takaa. -Hyvä, sanoi Shinqua ja hoputti meitä viemään hevoset talliin.

Riisuin Tiian ja harjasin sen kunnolla. Kun pesupaikka vapautui talutin lehmänkirjavan tamman sinne ja virutin lämpimällä vedellä sen jalat. Kuivasin ne ja asetin Tiialle lämpimän loimen päälle. Anne saapui jakamaan heinät hevosille ja minä kävin vielä kerraan kiittämässä Shinquaa ihanasta maastosta ja lähdin kotiin. Matkalla söin Smash-karkit ja haaveilin uudesta maastosta, jossa ratsastaisin Tiialla. (:

Kiiti ja tällänen kökkö maksu, mutta jokin kuiteski.

[Elkku]

Sori Eppu näyttää joltai sirolt pikku ponilt..... Mut parempi kuin ei mikään.. ^^'

[Pipsa]

- Huomenia tytöt! Shinquan huudahdus raikuu ilmassa tämän ilmestyessä kuin tyhjästä ilmoitustaulun luokse, jossa suurin osa odotteli jo tunnin alkua. Tyttö harppoo ilmoitustaululle, kiinnittäen lappusen, joka sisälsi maastotunnin ratsut.
- Sikke-polle pääsee maastoilemaan, naurahdan rennosti, vilkaisten katselemaan muiden tyytyväisiä reaktioita saamistaan ratsuista.

- Hei! Toivottavasti sitten pidätte retkestä, ja nyt vaan laittamaan pollet, Shinqua hymyilee ottaen suunnan kohden satulahuonetta, ryhtyen saalistamaan Palmikon varusteita. Haukotellen tarraan Siken harjapakin kahvaan, lähtien kiikuttamaan sitä reippain ottein lisäosalle.
- Moi tyttö, pääsetkin nyt oikein kunnon lenkille, naurahdan silittäen käytävälle kurkkivaa vuononhevosneitokaista. Rauhallisesti avaan harjapakin, yritän pidättää käytävälle innoissaan menossa olevaa tammaa ja vilkuillen huolestuneena kelloa vähän väliä myöhästymisen pelossa - siinä onkin tekemistä aivan tarpeeksi.

Tamman ollen viimein puhdas viimeistä korvakarvaa myöten satula selässä ja suitset päässä tyydyn tekemisen puutteessa kuuntelemaan muiden iloista puheen sorinaa silitellen haikeasti paikoillaan höseltävää Sikkeä.
- Pipsa pistähhän menoksi, muut on jo pihalla, Carkki virnistää minun sännäten matkaan ponin kipittäessä perässäni, minun kaartaen tallipihalle ja kiskoen jalustimet alas, kiristäen satulavyötä ja nousten satulaan.

- Onko kaikki valmiina? Shinqua kysyy vilkaisten kunnon hevosten konkkaronkkaa lähettyvillään.
- Juu, vastaan muiden kuorossa lyhyt sanaisesti silittäen tammaani.
- Sitten ratsastetaan j-o-n-o-s-s-a, ei ryhmässä, tyttö jatkaa vetäen henkeä välillä. - ja järjestys on: Mie ja Palmi, Elkku ja Eppu, Lynn ja Sentti, Veronica ja Tiia, Pipsa ja Sikke, Jokeri ja Floora, Shina ja Humu, Brenna ja Manki, Sanni ja Aksu, ´Henni ja Pella ja Ilu sitten pitää peräpäätä Pikulla, ettei kukaan karkaa. Ok?

Hymyillen käännän innokkaana menossa olevan tammuliinin läikikkään Tiian perään, komentaen tamman reippaan pituisin ohjin kävelemään kaikessa rauhassa kohden Shinquan mukaan ensimmäistä kohdetta, minulle ennestään jonkin verran tuttua Pyöstin vuorta.

Tie kaartelee lumisena eteenpäin, tytön lähettäen komennon ryhtyä lyhentämään ohjia pikkuhiljaa.
-Otetaan hiukan ravia, ei laukkaa! Shinqua karjaisee jonon nokasta, Siken lähtien pienestä liikkeestä reippaaseen raviin pirteästi. Pienen ravi tuokion jälkeen tyttö nostaa kätensä käyntiin siirtymisen merkiksi.

Matka jatkuu käynnissä hieman vilkkaammalle tielle, vuononhevosen kuunnellen ääniä korviaan pyöritellen, pysyen kuitenkin aisoissa ilman erityistä temppuilua. Rekat tosin saivat suurimman osan hevosista säikkymään.

Seuraava kääntyminen on vasemmalle meidän palatessa lumiselle polulle.
- Halukkaat voi sitten kiipeillä, ja jos on eväitä voi niitä nyt syödä, Shinqua hymyilee liusuen Palmikon selästä, ryhtyen ahtamaan kitaansa herkullista leipää, minun vilkuillessa nälkäisenä vierestä.

Kiipeilyn ja eväiden jälkeen laukkasuora lähestyy entistä uhkaavammin, hevosten alkaessa innostua tutusta kohdasta.
- Kaikki pysyvät sitten toisten hevosten takamuksista kaukana, ja pitävät pollet kokoajan hallitussa laukassa, mutta voihan tietty niiden antaa laukatakkin oikein kunnolla, tyttö huudahtaa Palmikon selästä antaa sen käskyn, hevosten ampaistessa reippaaseen laukkaan lumen pöllytessä.

Sikke ampaisee matkaan pää ylhäällä yrittäen kiriä isojen hevosten perään lumisella alustalla, tehden pikkuruisen pukin innoissaan, pistäen entistä kovempaa menoksi, minun antaen ponin mennä reippaasti, pikkuiselle tekisi hyvää päästä purkamaan ylimääräistä energiaansa.

Päätään heitellen ja silmiään muljautellen tamma viimein vaihtaa käynnille, halukkaana laukkaamaan lisääkin tarpeen vaatiessa. Pikkuruisia teitä pitkin kaartelemme Seppeleen pihaan pitkin ohjin.
- Toivottavasti oli hauskaa, Shinqua hymyilee laskeutuen suomenhevosen selästä.
- Kiitos kun tulitte tunnilleni!
- Ei vaan kiitos siulle, kun pidit meille mukavan tunnin, naurahdan taputtaen hymyillen poniani.

Kiitos mukavasta tunnista, pääsi Sikkekin energiaansa purkamaan

[Shina]

Shinqua tervehti meitä reippaasti hymyillen:
”Huomenta, nyt onkin meitä melkoinen porukka lähdössä maastoon.”
Hän käski meidän mennä laittamaan varusteet ratsuillemme. Menin hakemaan Humun hoitopakin ja harjasin sen huolellisesti. Kavioiden puhdistus tuotti ongelmia, koska Humu oli energisellä tuulella, eikä millään antanut minut puhdistaa toista takakaviota. Kiidin satulahuoneeseen hakemaan Humun satulan ja suitset. Löydettyäni ne pienen etsinnän jälkeen, raahasin ne Humun karsinan ovelle. Heitin satulan sen selkään ja kiristin satulavyön. Lämmitin hieman kuolaimia, ennen sen suuhun laittamista.

Kun olin valmis, talutin Humun pihalle. Siellä oli pari ennen minua, mutta suurin osa oli vielä valmistelemassa hepojaan. Shinqua käski Carkin mennä hoputtamaan muita. Kun muut tulivat pihalle, Shinqua kertoi järjestyksen. Edessäni ratsasti Jokeri Flooralla ja takanani Brenna Mankilla. Ensimmäisenä kohteenamme oli pyöstin vuori. Shinqua antoi pohkeet palmikolleen ja muut seurasivat kiltisti perässä. Floora oli villillä päällä ja tanssahteli iloisesti edessäni. Minun oli pidettävä Humu aisoissa, ettei sekin menisi Flooran leikkiin mukaan.
”Nyt voitaisiin mennä ravia, mutta ei saa mennä missään tapauksessa laukkaa!” Shinqua huuteli jonon etupäästä. Annoin Humulle ravipohkeet ja ravasin sillä oikein onnistuneen pätkän.

Ravin jälkeen Shinqua ohjasi meidät tielle, jossa oli autoliikenne hieman vilkkaampaa. Yritin pidellä Humua parhaani mukaan, ettei se säikähdyksissään lähtisi omille teilleen. Saavuimme pian Pyöstin vuorelle. Siellä sai syödä eväitään ken niitä oli tuonut. Minulla oli voileipä, jonka pistelin poskeeni. Sen jälkeen vuorossa oli laukkasuora. Kaikilla näytti menevän oikein mainiosti. Minulla oli hieman ongelmia oikean vauhdin säilyttämisen suhteen, mutta olin silti tyytyväinen itseeni. Laukkasuoran jälkeen rauhoittelimme hevoset. Pian saavuimmekin Seppeleeseen johtavalle pikkutielle. Siinä ravasimme ja kaikki olivat oikein innoissaan. Ravipätkän jälkeen annoimme löysät ohjat ja pääsimme perille seppeleeseen. Shinqua kiitteli tunnista ja käski viedä pollet pesulle ja tarhaan.

Riisuin Humulta varusteet ja pesin sitä hiukan. Se ei ollut kovin hikinen. Sen jälkeen vein sen pihalle tarhaan. Mielestäni ensimmäinen ratsastustunti meni oikein hyvin.

[Sanni]

- Huomenta tytöt! Shinqua tervehti meitä rennosti. – Nyt vaan varustamaan polleja, että ollaan nopeesti lähössä, hän jatkoi. Lähdin tallustamaan satulahuoneeseen, ja kaappasin hyllyltä sen harjakorin. Lähdin takaisin karsinaan, ja alkoitin harjauksen. Nopeasti Aksu oli hoidettu, ja nostin sen yleissatulan selkään. Sujautin suitset päähän, ja laitoin kypärän päähän tiukasti kiinnittäen. Lähdimme letkassa kulkemaan tallipihalle, ja aloin vääntämään hoitoponini vyötä tiukemmalle reikä reiältä.

- Kaikki valmiita? Shinqua toitotti, ja kuului sieltä täältä ”juu” vastauksia. Lähdimme kävelemään jonossa kohti maastoa, minä tulin kolmanneksi viimeisenä. Kävelimme rauhallisesti lumista tietä pitkin, Floora aina silloin tällöin tanssahteli säikkyen uusia asioita. Käännyimme vasemmalle.
- Otetaan vähän ravia, ei laukkaa! Shinqua huudahti jostain kaukaa. Painoin pohkeeni Aksun kylkiin, ja se lähti tarpomaan innokkaasti lumessa.

Jatkoimme matkaa tielle, jossa kulki jo vähän enemmän autoja. Aina kun autoja ei tullut vastaan, menimme ravia. Hevoset säikkyivät rekan tullessa, mutta onneksi pääsimme nopeasti Pyöstin vuorelle. Minä en ottanut eväitä, joten harjoittelin vähän Aksun kanssa kiipeilyä varovaisesti. Hetken kiipeilyn jälkeen kävelimme laukkasuoralle. Shinquan annettua luvan annoin Aksulle laukka-avut ja se lähti rauhalliseen, mutta nopeaan laukkaan. Se tuntui ihanalta.

Sentti porhalti edessä kovaa kyytiä, ja Brenna yritti saada Mankilla sitä kiinni. Sikke ei voinut millään olla tekemättä paria railakkaa pukkia, ja Pipsa hypähti satulassa komeasti. Aksu kuitenkin käyttäytyi hienosti ja taputin sitä. Laukkasuoran päässä hidastimme hevoset ja ponit raviin, ja siitä myöskin käyntiin. Menimme pienen ojan yli, ja käännyimme Seppeleen omalle pienelle tielle ja ravin jälkeen annoimme ratsuillemme pitkät ohjat, ja Seppeleen talli alkoi no näkyä puitten takaa.

Kiitos ihanasta tunnista!

[Miina]

Maksu Shinquan maastotunnista:



Sori, tuli tommonen kökkö ja Floorasta tuli poni.. =PP

m// Voihh!!, satula unohtu!! oon piirtäny niin paljon hevosia ilman satulaa, että nyt unohtu.. =(( Haittaako paljoa..?

m// Muoksin nyt tuon satulan paikalleen..

[brenna]

Maksu



Kiitos tunnista! Oli mahtavaa = D

- Brenna aja Manki

[henni]

Kiitoksia tunnista ja anteeksi kökkö maksukuva.

- Henni

[Ilona]

Anteeksi, ihan kökkö.. ;o Mutta hiirellä tuon tein toisella koneella, kun elkku valtaa tuon toisen koneen jossa on piirtopöytä.. Mutta toivottavasti kelpaa..
Kiitos tunnista ja anteeksi todella myöhästynyt maksu!

~Ilu~