8.2. Jäitä pitkin Liekkisaareen

[henni]

Kökkö ja pikainen tuntimaksu..

[Nana]

TUNTIMAKSU

Vuononhevosen hallakko karva oli selvästi erottuva koko Seppeleen kokoisessa joukossa, jossa hevoset oli käytetty viimeisiä myöten. Tallissa seisoi vain muutama yksityinen hevonen, joilla oli tällä hetkellä asiaa vain omistajiensa koulutukseen - esimerkiksi nuori neiti näpsä, Spirit of chaos, tutummin Riina.

''Asettukaa jonoon, jonka olin ilmoittanut ilmoitustaululle.'' komensi Anne rennosti, ottaen tuntumaa istunnassa. Allahan oli miss diiva, eli the Sera! Siken paikka oli kahden oikein varteenotettavan miehen välissä, tosin Bert oli niistä se ruuna.

Kuulin Annen huutelevan kaikenlaista kevyestä istunnasta, mutta koska en kuullut kaikkea, piti minun kysellä muilta, ja kuten tiedetään, juttu muuttuu aina matkan varrella. Sikke oli aika rento, ja annoin ponin haparoida hyviä paikkoja liukkailta kiviltä.

Letka venyi pitkäksi, ja kun osa meidän ryhmästämme oli vasta selviytymässä kallion vaaroista, Sera liiteli Annen kanssa jo ties missä. Uimarannalle kaikki selvisivät kuitenkin pian, ja mikä parasta, ehjin nahoin.

''Jää on paksu, se kestää autoa, joten kestää hevosiakin. Muistakaa kuitenkin turvallisuusseikat; jäällä mennään käynnissä, eli jos joku hevonen innostuu, muut ottavat seis. Rytmittäinen ravi- tai laukkaliike voi aiheuttaa jään halkeaman.
Jäällä ei kuljeta jonossa, eikä koko iso porukka kerrallaan, vaan me kolmessa ryhmässä. Ryhmä levittäytyy riviksi jäälle. Näin vältämme halkeamisen mahdollisuuden.'' Anne selittää.

Muiden ollessa jo kaukana Sastu viittilöi meidät matkaan. Kaikki hevoset yrittivät pysyä hötkyilemättä, ja joillakin meistäkin oli vaikeuksia pysyä housuissaan. Kun viimein pääsimme perille, Abbya tai Pampulaa ei näkynyt missään.

''Voi ei jos ne putos jäihin!'' hätäilin kauhusta kankeana.
''Oltaisi jo kaikki järvessä jos jokin niin pieni kuin Pampula olisi jään rikkonut.'' Anne rauhoitteli, ja tiesinhän minä sisimmässäni että nainen oli oikeassa.

Pian meidän syödessä makkaraa alkoi Abbykin häämöttää pienen poniressukan kanssa. Pampula oli todella, todella väsynyt. ''Paluumatkalle tehdäänkin niin että Pipsa vaihtaa Pampulaan ja Abby ottaa Bertun.'' sanoi Anne.

Kaikki jatkoivat eväidensyöntiä hyvillä mielin viellä puolitoistatuntia. Kotiin jouduimmekin rämpimään läpi lumien, mutta ei ilman ongelmia..

Nana & Sikke

[Josefiina]

Dreamerin maksu:

[Josefiina]

Plää.

[Jusu]

Jäitä pitkin liekkisaareen

- Jaha, Anttu, nyt päästäänkin maastoilemaan ihan kunnolla, hymisin suurelle valkealle ruunalle, joka tiiraili minua nenänvarttaan pitkin korviaan vuoroin luimistaen, vuoroin heilautellen.
Olin iloinen saatuani ratsukseni Antun, pikkukänkkäränkän, johon olin ihastunut jo ihan ensinäkemältä. Suuren ruunan olemus teki vaikutuksen minuun, pieneen ihmisotukseen. Reippaasti ryhdyin harjaamaan haluttomalta vaikuttavaa Anttua, joka mulkoili minua toisella silmällään, mutta tyytyi vain irvistelemään. Sain sen varustettua ongelmitta, ja lähdin muiden vaellukselle osallistuvien kanssa kentälle.
- Oho, meitä on paljon, hämmästelin lähelle meitä kaartoon pysähtyneelle Josefiinalle.
Tytön vieressä seisova Sentti tiiraili uteliaana ympärilleen ja tunsin pienen piston. Olisi ollut mukava osallistua retkelle yhdessä. Anttu painoi korvansa luimuun Mankin kävellessä liian läheltä. Hymyilin ruunan nyrpeälle ilmeelle - että se jaksoikin tuittuilla tällaisena päivänä. Silitin ruunan kaulaa ja könysin itseni taidokkaasti lähes Sentin kokoisen puoliverisen selkään.
- Meillä tulee olemaan hauska reissu, vai mitä Anttu? Otetaan ilo irti, tiedän että sä osaa olla iloinen.

Pitkä letka hevosia lönkytteli pois Seppeleen pihasta. Nojauduin taaksepäin ja nautin Antun varmasta askelluksesta allani. Edessä ratsastava Brenna vilkaisi minua ja virnisti.
- Vähänkö tästä tulee kivaa, hän sanoi iloisesti pidätellessään pirteää Mankia.
- Todellakin, yhdyin mielipiteeseen ja rapsuttelin Anttua harjanjuuresta.
Matkamme jatkui mukavasti käyntiä ja ravia askellajeina käyttäen, ja Anttukin alkoi pikkuhiljaa hieman piristymään. Ruuna heitteli leikkisästi päätään ravatessamme pidempää pätkää ja yritti ravata edessämenevän Mankin kiinni. Pidin kuitenkin pientä välimatkaa, turvallisuussyistä. Ei olisi hyvä päästää hevosia kilpasille, villiintyisivät koko joukko - 23 hallitsematonta hevosta, putoilevat ratsastajat ja pahaa-aavistamattomat ohikuljiat ei kuulostanut lainkaan hyvältä yhtälöltä.
Pian saavuimme rantaan. Tuijottelin hajamielisenä järvelle, ja hätkähdin kun kuulin Annen sanovan jotakin jäiden pettämisestä.
- Ei kai ne jäät oikeesti petä, kauhistelin viereeni seisahtuneelle Jennalle.
- No tuskin, ei Anne meitä muuten tonne veis. Ja nähdäänhän me jos Annen ryhmäläiset tippuu jäihin nii me käännytään takasin ja pingotaan karkuun. Tai ei, ryömitään karkuun...
- Ja jätetään muut oman onnensa nojaan? ihmettelin.
- No kai me ny soitetaan merivartiosto tai joku paikalle, Jenna kohautti olkiaan.
Katselin häntä kulmiani kohotellen ja hymyä pidättäen.
- Merivartiosto? No niinpä kai sitten, kaipa ne on tottunut nostelemaan hukkuvia Liekkijärvestä...
- No pakkohan meiän on johonki soittaa! Jenna protestoi.
- Oiskohan pitänyt lainta veljeltä jäänaskalit? pohdiskelin vakavana.
Vilkaisimme Jennan kanssa toisiamme emmekä pystyneet enää olemaan nauramatta. Puhkesimme hihittämään ja lähdimme sen kummempia miettimättä seuraamaan ryhmäämme. Rohkeasti kuin sankarit ikään ratsastimme hevoset paukkuvalle jääkentälle ja unohdimme murehtia jäiden murtumisesta.

- Eikö tää jää koskaan lopu? nurisin kylmissäni hytisten Antun satulassa.
- Älä narise vaan keskity ihailemaan mukavia maisemia, Ros irvaili takaisin.
- Mä yritin ja alkumatkasta se vielä onnistukin, kun ei ollut näin pirun kylmä. Sitä paitsi täällähän on pelkkää valkosta ja ranta tuolla jossakin ja sekin ihan lumen peitossa, mä tuun lumisokeeks, valitin.
- Lynn, suu kiinni nyt tai mäkin alan valittamaan! huudahti komealla jättiläis-Luylla ratsastava Elkku.
- Lauletaanko, niin matka sujuu mukavammin? ehdotti Brenna virnuillen.
- Ei helkkarissa, Ros tyrmäsi. - Sittenhän nää jäät viimestään pettää kun me ruvetaan ammumaan...
Matka jatkui hiljaisuuden vallitessa.

- Mmm, täällähän tuoksuu joku, hihkaisin ilahtuneena.
- Minähän se täällä tuoksun, Jaakko piikitti heti takaisin.
- Sä tuoksahdat korkeintaan sukkamehulta, Ros heitti.
- Ihan totta Jaakko, hihitti paikalle saapunut Carkki.
- Olisitte nyt edes kiitollisia mulle, raahasin teille eväät tänne saakka ja mitä mä saan palkaksi? Pelkkää pilkkaa, Jaakko valitti teatraalisesti.
- No niin tytöt, älkää kiusatko Jaakkoa, Anne rauhoitteli tilannetta hymyssä suin.
Vilkaisin ympärilleni ja näin porukan kasaantuvan pikkuhiljaa paikalle. Hikiset hevoset saivat kaipaamaansa lepoa ja innostuneet mutta väsyneet ratsastajat pulisivat keskenään. Abbya vain ei näkynyt missään.
- Voi ei, eihän se vaan oo tippunu jäihin? hätääntyi Nana.
Säikähdin Nanan ajatusta, eihän Abby ollut voinut upota jäihin. Kaikeksi onneksi paikalle rahjusti pian lopen uupunut Pampula onneton Abby selässään.
- Taitaa olla ponilla vähän väsy käpälässä, Jaakko totesi.

Tauon jälkeen matka jatkui - jälleen jään ylittämisellä. Huokaisten alistuin siihen, että pian saattaisi olla jälleen kylmä. Hilasin ahterini Antun satulaan ja ohjasin sen muiden ryhmässäni ratsastavien luo. Anttu kohotti päätään ja irvisti Topille.
- Jos et nyt kuitenkaan haastaisi riitaa, niin päästäisiin lähtemään, hymähdin ruunalle ja käänsin sen pään pois ärsykkeen suunnalta.
Anttu puhisi itsekseen, mutta pian se oli jälleen hyvällä tuulella ja askelsi poikki jään. Tämä matka tuntui paljon lyhyemmältä kuin edellinen, ja huokaisin helpotuksesta saavuttuamme takaisin rannalle. Tuntui hyvältä, kun jalkojen alla oli maata, joka ei murtuisi liian kovan paineen alla ja upottaisi hyiseen veteen kohmettumaan.

Pyöstinvuorelle saavuttuamme tajusin joutuvani kiipeämään ylös sen rinnettä pitkin. Naamani valahti kalpeaksi kuin hanki, inhosin paikkoja joista saattoi tippua alaspäin.
- Öh, onko se nyt ihan järkevää, yritin.
- Mikä? Elkku kysyi.
- Kiivetä tonne ylös, puhahdin. - On aika liukasta, entä jos joltakin katoaa jalansija ja se luisuu alas ja törmää johonkin ja...
- Lynn hei, hengitä välillä, Brenna hymähti. - Ei kukaan lähe luisumaan, ehkä vähän lipsuu mutta näillähän on kaikilla hokit, eli pitoa löytyy, hän virnisti.
- Mutta kun...
- Älä nynnyile, vaan ala kiivetä, Jenna hymyili. - Me tullaan Jambon kanssa sun takana luistonestojarruna, jos te johonkin meinaatte pakittaa niin mun syliin vaan.
Huokaisin jälleen ja lähdin epäröiden kannustamaan Anttua ylöspäin. Kaikeksi onneksi ruuna tarpoi ylös suuremmitta ongelmitta. En meinannut uskaltaa katsoa ympärilleni, mutta kuin itsestään katseeni hakeutui upeaan maisemaan. Ylhäältä kaikki näytti aina niin pieneltä, tuumasin. Oikeastaan täällä on aika kaunista... Alasmenomatka ei tuntunut enää lainkaan niin pahalta, sillä unohdin kokonaan pelkoni liukastumisista ja jyrkästä rinteestä, jota pitkin kaatunut ratsukkolauma kierisi alas.

Loppumatka tarvottiin aika hiljaisina, kaippa kaikki olivat jo vähän väsähtäneet. Oikeastaan huomasin nauttivani tästä uudenlaisesta hiljaisuudesta, tyytyväisestä mutta uupuneesta vaitonaisuudesta. Silittelin hiljakseltaan Antun kaulaa ja annoin sen kävellä pidemmillä ohjilla. Tyytyväisenä ruuna venytti kaulaansa ja pärski vaaleita huurupilviä kylmään talvi-ilmaan. Aloin hyräillä jotakin biisiä, joka oli tarttunut mieleen ja katsahdin hieman taaksepäin. Jonomme oli pitkä ja monivärinen, täynnä rentoutuneita ratsukoita. Pohdiskelin Brennan joskus alkumatkasta lausumaa ajatusta, "tällaisia retkiä pitäisi järjestää useamminkin".
Tosiaan, tällaisia retkiä pitäisi järjestää useamminkin.

[Jenna]

Jäitä pitkin Leikkisaareen

8.2.09
Maksu tässä, click!

Nyt tuommoinen maksu linkkinä, ku on nii iso ja jota oon nyt sit vääntäny pari päivää. Anteeksi kun nän paljon myöhässä mutta välillä unohdin tämän kokonaan ja sitten ei ole ollu kauheasti aikaa piirrellä mitään haastavaa. Enkä nyt viitsinyt mitään tuherrusta antaa vaelluksen maksuksi. Oli kuitenkin hauskaa, ja toivottavasti toistuu joskus uudelleen, jookos? (: Tua taustalla laukkailee sit pari ryhmäläistä mukana (salaperäistä väkeä..)

Tunnista kiittäen, jennahoopo ja jambohassu!

[Fiona]

huhhuh, tää toosi myöhässä, mutta maksoinpahan nyt xD

i48.tinypic.com/21b0h