Kritiikkipiiri

[Anne]

Eli laitanpas nyt ainakin kokeiluluontoisesti pystyyn tämän kritiikkipiirin, kun sitä ehdoteltiin. =)

Homma toimii näin: 1. Kritisoit edellisen postauksen. 2. Kritiikin jälkeen laitat linkin tarinaan tai kuvaan, jonka haluat seuraavan kritisoivan. se tapahtuu näin: Kopioi postauksesi, josta kritiikin haluat, alareunassa olevan "Link To Post"-osoite ja laita se viestiisi. (Link to post --> hiiren vasen klikkaus --> Kopioi linkin osoite) Tai selkeästi Päiväkirja, päivämäärä ja mahdollinen otsikko. (esim. Pikun päivis 8.9.2009 "Tuoksuja ja tunteita") 3. Seuraava henkilö kritisoi hoitosi ja linkittää oman kritiikin kohteensa. 4. Jne.

Koska kritiikin kirjoittaminen vie (toivottavasti) aikaa, varataan kritiikkipaikka etukäteen. Muuten saattaa tulla päällekkäsyyksiä.

Varmaaminen tehdään näin: 1. Kun näet kohteen, jonka haluat kritisoida, tee sen perään heti vastaus (reply), ja kirjoita: Kritisoitavan henkilön nimi - varattu esim. jos haluat kritisoida minun hoidon, kirjoita: Anne - varattu 2. Sen jälkeen lähetät viestin. 3. Koska nyt olet varannut kritiikkipaikkasi, menet tekemään hommaa mieluiten heti painamalla varauspostauksesi modify-painiketta. 4. Alat kirjoittamaan rakentavaa kritiikkiä hoidosta. 5. Kun se on valmis, lisäät oman haluamasi kritiikinkohteen linkin loppuun, ja lähetät postauksesi.

Mikäli sama kritisoitava varataan useaan kertaan, ensimmäinen ehtinyt saa sen. Jos et ollut eka, oman varauksen saa poistaa, tai sitten varata järjestyksessä seuraavana oleva kritiikki.

Tietenkin olisi hyvä, jos:

• jokaisella on kierrossa vaan yksi kritiikki kerrallaan
  
• varattu kritiikki tulee saman päivän aikana
  
• kritiikin kieli on hyvää ja asiallista
  
• kritiikkiä on todella pohdittu (haluathan myös omasta hoidostasi hyvän kritiikin?)
  
• kritiikistä ei loukkaannuta suotta
  

---

Lisäksi otan edelleen yksityisiä kritiikkipyyntöjä, yksityisviestillä. Ne vastaukset tulevat joko yksityisinä, tai sitten hoitopäiväkirjoihin. Sen mukaan miten haluatte.

---

Eli aloitetaan! Koska en nyt pääse kritisoimaan ketään, leikitään, että tässä on kritiikkini: blaa blaa.

Ja tämän hoidon haluan saavan kritiikkiä:

seppele.proboards.com/index.cgi?action=gotopost&board=uusi&thread=590&post=39867


Sekavaa =D ? No, toivottasti tämä kehittyy tästä vielä...

[Jusu]

Hei jes, tämmöistä on odoteltu! Voisinpa heti pyrkiä kritisoimaan (son mukavaa hommaa), eli:

Anne (/Artsi) - varattu

* * *

Palaute

Heti alussa lukijaa vastaan tulvahtaa tallin tunnelmaa ja tuoksuja sekä ratsastuskoulun ylläpitäjien arkea: siihen kuuluu myös toisinaan hieman puisevia hommia, kuten vakiotuntilistojen järjestelyä, mikä ei ole ihan helppoa, kun pitäisi onnistua täyttämään tuhansia toiveita.

Myntin luonteenpiirteet tuodaan hauskasti esille. Nuori tamma on kärsimätön ja neitimäinen, siis oikea perusleidi, joka ei haluaisi olla paikallaan hetkeäkään liian kauan ja jota ei kohdella miten sattuu - sellaisia ne hevoset välillä ovat! Ratsastusta on kuvailtu mukavasti, ja tekstistä tulee sellainen olo, että sen on kirjoittanut henkilö, joka oikeasti tietää hevosista ja ratsastamisesta jotakin. On kiva myös päästä huomaamaan, ettei hevonen toimi aivan täydellisesti, vaan myös pieniä harjoittelunkohteita riittää vielä. Myntti vaikuttaa kovasti sellaiselta ratsulta, kuin sen ikäisen tamman voisi ajatellakin vaikuttavan.

Mielestäni oli todella kiva päästä lukemaan tämmöistä arkisempaa tarinaa, joka sisältää ihan vain peruspuuhailua hevosen kanssa. Tarinasta tulee hyvin ilmi Annen suhtautuminen nuoreen hevosenalkuunsa.

Teksti on kirjoitettu selkeästi ja sujuvasti, ja kieliasu on pääasiassa hyvä. Kevyt kappalejaottelut helpottaa lukemista.

Tämä kohta särähtää kuitenkin luettaessa hieman silmään:

Jul 20, 2010 19:56:50 GMT 2 Anne said:

Heitin riimun Myntille ja annoin sille palkkion. Talutin hevosen harjauspuomille. Myntti ei innostunut yhtään harjaustuokiosta. Siitä oli kyllä tulossa todellinen tamma. Selästä ja mahan alta Myntti oli todella herkkä ja harjauksen aikana se heitteli vihaisesti päätään ja nosteli jalkojaan. Kaviot se antoi nostaa, mutta oli putsauksen aikana kärsimätön. Jos jalkaa piti ylhäällä vähääkään yli kymmenen sekuntia, tamma riuhtaisi koipensa käsittelijän otteesta. Satulasta hevonen vasta innostui. Pää heilui ja jalat nousivat. Sain satulan kuitenkin selkään. Suitsien kanssa tappelin tovin. Kun hevonen oli valmis, talutin sen jakkaran viereen, josta oli määrä hypätä selkään. No, eihän Myntti jakkaran vieressä kauaa viihtynyt, vaan säntäsi liikkeeseen, juuri kun olin saanut jalustimen vasempaan jalkaan. Temmoin itseni selkään ja pysäytin hevosen kiristääkseni satulavyön.

Virkkeet ovat melko lyhyitä ja tuntuvat jotenkin töksähtelevän. Tätä kohtaa voisi hioa vähän sujuvammaksi yhdistelemällä muutamia lauseita, esimerkiksi:
Satulasta hevonen vasta innostui. Pää heilui ja jalat nousivat. Sain satulan kuitenkin selkään. -> Satulasta hevonen vasta innostui. Pää heilui ja jalat nousivat, mutta sain satulan kuitenkin selkään.
Näin tekstin lukeminen etenisi minun mielestäni hieman luontevammin.


Näin, toivottavasti tästä saa nyt sitten jotain irti

* * *

Tästä toivoisin kritiikkiä

[Fiia]

Vautsi, miten en huomannutkaan tätä! Kiitos Anne, varmasti toimiva toteutus (:

Lynn - varattu

Ihan ensimmäiseksi tarinaan tarttuessani huomion kiinnitti preesens. Se on kiva aikamuoto käytettäväksi hoitotarinoissa ja toi tähänkin tarinaan läsnä olevan fiiliksen, kivan erityyppisen kuin mitä imperfektiä käytettäessä.

Ekassa kappaleessa tarina pääsi jo hyvin vauhtiin. Mukaan lähteneet ratsukot lueteltiin selkeästi mutta kuvaillen; hyvä juttu, niin ei tarvitse arvuutella ja ihmetellä, että ketäs siellä matkassa olikaan. Kaksi seuraavaa kappaletta olivat ihanan tunnelmoivia, varsinkin tuo laukkapätkäkuvaus, siitä välittyi todella yhdessä kiitämisen riemu. Propsit sääkuvauksesta, tykkään niitä itse sekä lukea että kirjoittaa – helpompi maalata mielessään kuva tarinan tapahtumista, kun tietää, millainen säätila ola.

Tähtien välisessä pätkässä oli ihanan sujuvaa dialogia. Kun vuoropuhelun kieliopilliset säännöt ovat hallussa, dialogia on helppo ja luonteva lukea, eikä se töksähtele, kuten tässä. Viimeisessä kappaleessa tykkäsin siitä, että Riinan temperamenttinen luonne oli otettu hyvin huomioon eikä kaikki ollut ruusuilla tanssimista.

Kokonaisuudessaan tämä oli mukavan monipuolinen tarina; sekä toimintaa että tunnelmointia ja vuoropuhelua. Tylsistymään ei päässyt missään vaiheessa. Tarinan mitta oli minusta juuri sopiva. Tarina oli hyvin kirjoitettu kahdelle eri hevoselle, kummatkin otettiin huomioon tasapuolisesti. Virheetöntä ja luontevaa tekstiä, jota oli helppo ja miellyttävä lukea.

Muutamassa kohdassa oli vähän häiritsevää toistoa – samaa tai samantyyppistä ilmaisua oli käytetty yhdessä tai perättäisissä lauseissa. Ne töksähtivät hitusen epämiellyttävästi silmään. Esim. tässä;

Ei se kyllä kaukana ole, tuumaan vilkaistessani jälleen kerran taivaalle. Keskitän katseeni jälleen menosuuntaan, kun tajuan ajautuneeni liian lähelle Janusta.

Muuten mainio tarina, ei mitään valittamista minulla.

Palautetta toivoisin
tästä

[Aimie]

Todella mukava toteutus, selkeä myös. Ja eikun kokeilemaan heti! :)

Fiia - varattu

Ensivilkaisulla tarina vaikuttaa mukavalta ja helpolta luettavalta - jaksotus on kevyttä ja vuoropuhelua löytyy myös kivasti. Myöskin nuo lainaukset Owl Cityn biisistä on laitettu kivasti, että ne jaksaa lukea. Yleensä en jaksa lukea pitkiä pätkiä sanoituksia (olen kyllä sortunut tähän itse), mutta tässä ne on laitettu fiksusti että laiskempikin jaksaa ne lukaista.

Tarina alkaa tavanomaisesti, hoitajatyttö menossa innoissaan kohti tallia. Pyörällä kaatuminenkaan ei kiireisiltä heppatytöiltä ole kovin kummallista, mutta harvemmin sitä tulee tuntilaisen ja tämän äidin pelastamaksi. Tarina muuttuu ihan erilaiseksi kuin lukija olisi arvannut, ja se on hyvä.

Teki mieli laulaa. En kuitenkaan viitsinyt rasittaa satunnaisia metsässä kulkijoita ja pikkulintuja epävireisellä äänelläni, vaan kaivoin soittimen taskustani ja laitoin kappaleen uudelleen pyörimään.

Siihen, että seuraavaksi löysin itseni istualtani pyörän vierestä, saattoi vaikuttaa moni asia. Tärkeimpänä ehkä kuitenkin se, että ajoin yhdellä kädellä, katsoin alas, en huomannut virtaavan veden sulattamaa pikku ojaa keskellä tietä, ja se, että ajoin juuri sen railon poikki vinottain.

Veden sulamiskanava ei ollut syvä, tuskin tussilla piirrettyä viivaa paksumpi ja muutenkin täysin harmiton, mutta joponi etupyörä reagoi siihen kääntymällä vinoon. Ja sitten kaaduin.

^ Silti kaipaisin jotain selkeämpää siirtymää asiasta toiseen. Nyt nuo kappaleet tuntuvat jotenkin vähän irrallisilta. Ottaisin myös yhden rivinvaihdon pois viimeisten kappaleiden väliltä pois.

Dialogi on luontevaa niin Iineksen äidin että muiden hoitajatyttöjen kanssa. Elkun, Ilun ja Jokerin hehkutus Twilightistä, joka poikkesi täysin aiheesta (eli biisistä), oli tosi hauska. Myöskin allekirjoittaneen tekemiset ja sanomiset on kerrottu yhtä hauskasti. Noin voisin toimia ihan oikeastikin ;D

Lopussa on kuvattu kivasti tyttöjen yhteispeliä ja Pellan rauhallista luonnetta. Tykkäsin siitä, että tarina ei pyörinyt vain hoidokin ympärillä - ponin kanssa puuhailulla oli tarinassa melko vähän. Oli kivaa, että muita asioita (tallille tuloa, toisten hoitajien kanssa juttelua jne) oltiin korostettu enemmän. Tässä tarinassa oli lisäksi mainiota huumoria. Vaikea sanoa negatiivistä, sillä pidin tästä hoidosta kovasti kun sen ekan kerran luin, ja pidän vieläkin.

Palautettu haluaisin tästä.

[Maiss]

Aimie - varattu

-------------------------------------------------------------------------------

The kommentti

Tosi mukava ja sanarikas tarina jonka sekaan mahtuu kaikenlaista. Pidän valtavasti kirjoitustyylistäsi sillä se on niin rentoa, mutta se ei kumminkaan sisällä hirveästi kirjoitusvirheitä. Osaat kuvailla hyvin Taigan olemusta joka tekee myös tarinasta mukavan “realistisen”.

Vaikka alun tapahtuma oli aika tavanomainen teksti ei tuntunut tavanomaiselta kiitos sanavalintojesi. Pidän myös tarinan teemasta (perus talleilua), ja vaikka semmoista tarinan läpi kulkevaa ns. punaista lankaa periaatteessa olekaan, tarina ei ole tylsä.

Jul 16, 2010 20:46:31 GMT 2 Aimie said:

Alkulämmittelyjen jälkeen aloin taivuttelemaan Taigaa ravissa. Tein voltteja ja ympyröitä ja kokeilin myös pohkeenväistöä ravissa ja käynnissä. Hiki alkoi valua nopeasti pitkin otsaani, kun päätin ottaa parit laukannostot. Heinämahasta ja kuumudesta huolimatta Taiga jaksoi yllättävän hyvin, vaikka jouduinkin aika ajoin muistuttamaan sitä raipalla.

Tuohon kohtaan olisin kaivannut hieman lisää kuvailua ja tekstiä. Esimerkiksi vastauksia näihin kysymyksiin: Miten Taiga taipui? Entä onnistuiko pohkeenväistöt? Tuommoisia kysymyksiä ilmestyi päähäni kappaleen lopussa. Nyt sain vain vastauksen siihen että se jaksoi.

Alun tiuhasta kappalejaosta en myöskään pidä, onneksi sait sen korjattua loppua kohden.

Muuten aivan ihana ja Aimie&Taigamainen tarina, josta oli vaikea löytää mitään negatiivista! :D

-------------------------------------------------------------------------------

Mulle kommenttia tästä. ;D

[Anne]

Maiss - varattu!

Teksti alkaa epätävallisen hauskasti: keskeltä tapahtumia, ja imaisee samalla mukaansa. Vuoropuheun säännöt näyttää Maiss oppineen ja teksti on mukavaa luettavaa.

What-ilmeen kohdalla voisi olla vaikka lainausmerkit "what"-sanan kohdalla.

Ensimmäisen kappaleen teksti on sujuvaa. Viivalla jatkettuja lauseita on heti pari kertaa ja viivan toistuva käyttö syö hieman sen tehoa. Yksi tai kaksi per hoitokertomus olisi korkeintaan hyvä.

"Kouluväännön jälkeen voisin kylläkin kastella tamman ihan sisällä, sillä oli helle niin kova ettei se kokonaista päivää ulkona jaksanut olla, mutta harjauksen se kyllä kestäisi."

Sanajärjestys ja pilkku:
Kouluväännön jälkeen voisin kylläkin kastella tamman ihan sisällä, sillä helle oli niin kova, ettei se kokonaista päivää ulkona jaksanut olla, mutta harjauksen se kyllä kestäisi.

Virke on myös aika pitkä ja sisältää monta alisteista sivulausetta. Rohkeasti vaan lauseita pätkimään! =)

Kolmannen kappaleen teksti on sujuvaa ja hymyssässuin kirjoitettua. Ratsastusta kuvataan hvyin ja vuoropuhelu keventää tunnelmaa. Pilkkuja puuttuu pitkistä virkkeistä muutaman konjunktion edestä.

Kaksi seuraavaa kappaletta jatkuvat samankaltaisesti. Kappalejaot on tehty hyvin, niin, että koko ratsastus jakautuu kolmeen osaan ja avotaivutusta ongelmineen kuvaillaan hyvin.

Viimeiseen kappaleeseen siirryttäessä tulee pieni töksähdys, kun siirrytään karsinalta nopeasti limuautomaatin eteen.

"“…ja sitte lopuks se pelästy kärpästä”, selitin, joka sai ystäväni naurahtamaan."

Jos viitataan verbiin joka-sanan kohdalle tulee mikä.

Tarina loppuu kivasti. Kokonaisuudessaan ihanan helteinen ja aurinkoinen tarina. Aidon tuntuista menoa, itse ainakin voin samaistua tuntemuksiin kesän helteillä ratsastettuani. Tarinan pituuskin on hyvä ja kaikkea on mukana sopivassa suhteessa.


--

Jos joku haluaa tähän Arselan tarinaan paneutua.

[Nana]

Anne - varattu

Minulle sattuikin tuuria, kun pääsin lukemaan (/kommentoimaan) Annen tarinaa! Viimeisestä onkin jo aikaa. Pahoittelen kuitenkin jo heti alkuun, että juonesta en tajua hölkäsen pöläystä, sillä kyseessä on selvästi tarina jatkuen edellisestä - Artsin elämää.

Huomasin tarinassa ensisilmäyksellä vain pikkuvirheitä kuten ''Käänähdin ympäri'' ja ''tojotti'' (jälkimmäisen kohdalla voi olla myös puhe-eroja, yleensä meillä ainakin sanotaan että toljotti). Katsottuani muutamia kertoja enemmän, en huomannut vielläkään mitään kieliopillisia asioita - ainakaan niin paljon että niistä tarvitsisi välittää.

Mielestäni tarinassa tapahtui vähän liikaa. Samassa tarinassa oli (melko) tavallinen päivä, mutta yhtäkkiä tallille ilmestyy muuan mies, jonka mukaan tyttö lähtee lähes sanaakaan sanomatta? Ei sillä, ettei jännitystä ja actionia saisi olla. Sinut, Anne, tuntien uskon kuitenkin että tälle tarinalle on ollut useampia pohjatarinoita (joka paistoi myös noista harjanleikkaus-jutuista), mutta itsehän en niitä ole siis lukenut joten äläpä välitä jos Nana vähän mäkättää

Sulla on aina ihanan rentoja ja kuvailevia tarinoita. Minä olen lukenut sun tarinoita vuosien ja taas vuosien varrelta, ja kyllä Anne täytyy sanoa että huolimatta vanhoista Seppele-tarinoistakaan, nämä Artsi-tarinat on sun parasta antia! Oletsää oikeasti miäs?: D

Tarinoihin ei kyllästy ollenkaan ja niissä on tosi kivat alkusysäykset ja erityisesti lopetukset. Fantastico sanon minä !

[Jusu]

Voisin varailla Nanan kommentoitavakseni, mikäli vaan saisin jotain, mitä kritisoida... Vai pitäisikö tehdä niin, että mä vaan valikoin mielivaltaisesti jonkun Nanan tuotoksista kritisoitavakseni, jotta saadaan piiri taas pyörimään?

[Anne]

Sehän käy enemmän kuin hyvin, Lynn. =)

[Jusu]

Nana (tämä) varattu.

Palaute
Ilon aiheet 4.6.09 yhteishoito, Nana

Kertomuksen alku johdattaa lukijan kuuman, kesäisen hellepäivän aamuun. Jos aurinko porottaa paahtavasti jo kello seitsemältä aamulla, millaisiin lukemiin lämpötilat vielä kohoavatkaan? Ainakin minut aloitus saa kaipaamaan kesän hevosentuoksuisia päiviä, lämpimiä päiviä, jotka saattoi huoletta kuluttaa kokonaan hevosten seurassa.

Toisessa kappaleessa kiinnitän huomiota siihen, ettei vuorosanoille ole annettu omia rivejään. Itse olen melkoisen tarkka tästä aiheesta: musta on vaan huomattavan paljon helpompi seurata tekstiä, jossa vuorosanat ovat omalla rivillään. Toisaalta tässä koden vuorosanoja ei ole niin paljoa, etteikö hommassa pysyisi mukana, etenkin, kun puhujia on alussa vain yksi, eli lukijalla on jatkuvasti tiedossa, että repliikkien sanojana toimii tarinan minä-henkilö elikkä Nana.

Tekstin lomassa vilisee pieniä huolimattomuusvirheitä, kuten esimerkiksi seuraavat poimimani:
''Jaa-a, sinäkin huomasit sen nyt, kesä on tullut kun hyttyset lentelevät.'' juttelin sille hiljaa.
> "Jaa-a, sinäkin huomasit sen nyt: kesä on tullut, kun hyttyset lentelevät", juttelin sille hiljaa.
''Ai moi parkkonen'', huudahdin talliin painelevalle Katille.
> "Ai moi, Parkkonen", huudahdin talliin painelevalle Katille. Kun jotakuta puhutellaan, puhuttelunimi erotetaan pilkulla.
''Pakko päästä sinne hyppäämään ja vähän äkkiä kanssa.'' kuiskasin Siirin korvaan.
> "Pakko päästä sinne hyppäämään, ja vähän äkkiä kanssa", kuiskasin Siirin korvaan.

Tässä kohdassa on mielestäni osuttu asian ytimeen:
Kuulin kaukaisesti kun bussi pysähtyi. Linnut lehahtivat puskasta muodostaen kurkiauran. Hiljaisuus. Viimein Pipsa saapui pitkää asvalttitietä pitkin jutellen puhelimessa – ilmeisesti Kristianin kanssa.
Kauniita, hetkellisiä tilanteita: bussin pysähtyminen, kurkiaura, sitä seuraava hiljaisuus. Kohta herättää mussa tietynlaista pysähtyneisyyden tunnetta, rauhallista ja tyyntä oloa. Mun mielestäni toi on vaan tosi kaunis kohta, ihana ripaus jotakin sellaista, jota arjessa kohtaa usein, mutta jota ei tule ajateltua. Mä olen aina pitänyt tämmöisistä pienistä asioista! Kun niitä ujutetaan tekstin lomaan sinne tänne (ei liikaa, muuten ne menettävät hohtoaan), mä tykästyn kirjoitukseen.

Hoitokertomuksessa käsitellään mun mielestäni aika monelle nuorelle tuttuja tunteita: tietynlaista mustasukkaisuutta ja hylätyksitulemisen tunnetta sekä ystävyyden tuomaa iloa. Myös Nanan suhdetta Siiriin on käsitelty kivasti: Nana tuntuu samalla luottavan shettikseen ja olevan tarkkana sen temppuiluiden varalta. Pikkuponin ilkikurinen luonne tuodaan ihastuttavasti esiin, kun Nana, Siiri, Jassu ja Sikke painuvat maastoilemaan.

Kokonaisuudessaan tämä on helposti seurattavaa ja sujuvaa tekstiä, jota tykkäsin lukea kovasti.

* * *

Mun tekeleistäni voisi kommentoida vaikka tätä.

[Anne]

Uudet ja vanhatkin hoitajat, tätä voitaisiin taas jatkaa! =)

Voi varmaan arvioida jonkun Lynnin eli Danielin uudemmakin tekstin, jos inspiroi (eikö, Lynnelö?)

[Salma]

Kritiikki on tästä Danielin tekstistä.

Otsikko "Syyssynkistelijä" iskee minuun, sanojen tavutus ja yhteensointuvuus maistuu mukavalta suussa. Asettelukin on onnistunut - suurempi fontti ja päivämäärä kursiivilla sen alla näyttävät tyylikkäiltä.

Olen hieman kahden vaiheilla siitä, pidänkö "mä"-muodossa kirjoitetusta tekstistä. Toisaalta se tuo kertojalle luonnetta ja vie hieman lähemmäs omaa elämää, pois jäykän kirjallisuuden piiristä, mutta liian monessa sopassa mukana oleva tehokeino ei toimi. Virtuaalihevosen hoitokertomuksessa Danielin kaltaisella pojalla se kuitenkin on omiaan tuomaan henkilön persoonaa ja ajattelumaailmaa esille. Hyvä valinta siis.

Teksti on kieliopillisesti lähes täysin virheetöntä. Pilkunviilaajana huomasin vain pari paikkaa, joissa olisin itse rytmittänyt lauseet eri tavalla. Tämä ei ole kuitenkaan enemmälti häiritsevää. Sinulla on mukava tyyli kirjoittaa, tuot tapahtumat lähelle lukijaa ja saat hänet eläytymään heti ensimmäisistä lauseista lähtien.
Rivinvaihdot tapahtuvat luonnollisissa kohdissa ja tapahtumat
seuraavat toisiaan loogisesti, ilman omituisia hyppyjä ajassa tai paikassa.

Pysyt tekstissä hyvin samassa tyylilajissa. Sekaan ei ole eksynyt mitään liian virallista tai vaihtoehtoisesti liian lapsellista, vaan teksti on ilkikurisen leikkisää, kirjoitettu suoraan parikymppisen pojan kynästä. Onnistunut tyylivalinta. Dialogi on myös sujuvaa ja istuu puhujien suuhun hyvin. Kertoja-Daniel ja tarinan sisällä puhuva Daniel keskustelevat samalla kielellä, samalla slangilla, joten kuva henkilöstä ei järky missään kohtaa.

Kuvailua olisin kaivannut hieman enemmän. Jäin pohtimaan, minkä värisiä asiat olivat, miltä ne tuntuivat, miltä ympärillä tuoksui, mikä oli kovaa ja mikä pehmeää.

Tarina on ehjä, hieno kokonaisuus. Lopetus ja aloitus ovat molemmat taitavia. Tekstiäsi on miellyttävä lukea, alan kyllä tästä lähtien seurailemaan hiukan tarkemmin myös tätä Topin päikkyä! (:

--

Itse kuulisin mielelläni kritiikkiä tästä.

[Taru]

Kritisoin siis Selman kirjoitusta

VARATTU
Selma

***

Tekstin alku sopii hyvin leiriteemaan, joka on tietysti toivottavaa näin leiritarinoissa. Kun on lukenut pari riviä, tietää heti, että kyseessä on leiribileisiin valmistautuminen. Kuvailet hyvin tilannetta, siitä saa selvän mielikuvan miltä teistä tuntuu, mitä teette jne. Tilanteisiin pääsee hyvin mukaan, mielessään voi kuvitella joka ikisen tapahtuman kirjoituksessasi. Kaikenkaikkeaan tosi hyvää tekstiä, osaat kirjoittaa kyllä.

Sanavalinnat täsmäävät hyvin. Ensinnäkin tuo kohta "Näin, kuinka idealamppu syttyi hänen päässään" oli hauska kohta Kritiikkiä en oikeastaan osaa antaa, mutta kokeillaan nyt xd. Et edennyt nopeasti vaan annoit tilanteiden edetä omalla painollaan, kuvailit upeasti.

Muuten tämä on tosi hyvä kirjoitelma, mutta olisin toivonut hieman lisää vuoropuhelua. Itse tykkään vuoropuhelusta, ja sitä on kyllä mukava seurata, miten ihmiset puhuvat Mutta en sano, etteikö tarina olisi hyvä noinkin x) Kuvailet hienosti tapahtumia, bravo! Tarina on sopivan pitkä, sitä lukiessa ei tylsisty.

Itse toivon kritisoitavan Ratsastus med Humu kirjoituksen, Humun päiväkirjasta (en osannu linkittää... xd) =)

[Piritta]

Herätelläänpäs nyt tätä, ei pidä heittää hyvää ideaa hukkaan! Kritisoin pian Tarun tekstin, jotta saadaan piiri pieni pyörimään.

---

Taru - Ratsastus med Humu

Tunnelma & tekstin rakenne:
Ponteva aloitus, johon lukijan on helppo tarttua. Marraskuun pimeyden väsyttävä vaikutus on varmasti tullut tutuksi monille. Tarina saa ihanan lämminhenkisen sävyn, kun Taru kuvailee hellyydentäyteisesti hoitohevostaan ja tallilla olon suomaa helpotusta väsymykseen. Kuvailu on ihailtavan tarkkaa ja sopivan yksityiskohtaista; mainitut asiat, kuten säätila ja bussin penkkien väri nivoutuvat sulavasti osaksi tarinaa, eivätkä tunnu väkisin tarinaa pidentämään kirjoitetuilta.

Hoitotarina on kaunis kokonaisuus, jonka luettuaan lukijan ei tarvitse arvailla, mitä mieltä Taru on hoitohevosestaan. Humu on tytölle tärkeä ja sen hoitaminen ja ratsastaminen tuottavat suurta iloa jopa väsymyksen keskellä. Tarina on täynnä pieniä, arkisia hetkiä ja tapahtumia, jotka varmasti jokainen hevosihminen on saanut joskus kokea: eivätkö käsivartta vasten kyhnyttävä pehmeä turpa, ryttyyn jääneen satulahuovan suoristaminen ja kuolaroiskeet - eikös kuulostakin tutulta? Mahtavaa, miten nämä pienet hetketkin ovat löytäneet paikkansa tarinan keskellä. Ne lisäävät todentuntuisuutta ja saavat ainakin minut kaipaamaan hevostelua kovasti.

Viimeinen kappale kiteyttää sen, mikä hevosten kanssa touhuamisessa onkin niin mukavaa: huoleton, rauhallinen yhdessäolo eläimen kanssa, joka ei syyllistä eikä vaadi.

Kielioppiasioita ja muita nippelijuttuja:
Yleisesti teksti antaa kuvan taitavasta kirjoittajasta, jolla kieliopin knopit ovat jo melkoisen vahvasti hallinnassa. Pieniä virheitä ei tarvitse lainkaan hätkähtää, sillä niitä tapahtuu taitavimmillekin kirjoittajille silloin tällöin. Taru kirjoittaa sujuvaa, helppolukuista ja tunnelmallista tekstiä, josta välittyy vahvasti hoitohevosesta välittäminen ja hevostelun ilo. Kappalejakoa Taru käyttää luontevasti; hoitotarina on jaksoteltu sopivan kevyesti, muttei liian lyhyisiin kappaleisiin.

Tässä muutama poimimani korjattava kohta:

"-- vaikka yleensä nukun n. 8 tuntia, --."
Lyhenteiden käyttö tarinassa ei suinkaan ole suotavaa. Lyhenteet ovat käypä vaihtoehto tietokirjateksteihin, joissa on tarve saada ilmaistua mahdollisimman paljon faktaa mahdollisimman pienessä tilassa, jotteivät teokset veny tolkuttoman paksuiksi. Kaunokirjallisuuden keskellä ne ovat kuitenkin ontuva ja särähtävä valinta.

"Kaivoin laukusta kaappini avaimen, samalla kun kapusin rappusia ylös."
Tässä pilkutus ontuu. Virkettä voisi parantaa poistamalla pilkun tai käyttämällä lauseenvastikketta (temporaalirakenne "Kaivoin laukusta kaappini avaimen kavutessani rappusia ylös").

"Rapsutin Humua hetken korvan takaa, josta se selvästi nautti."
> "Rapsutin Humua hetken korvan takaa, mistä se selvästi nautti."

"alkoi tapittaa minua ihanilla, samenttisen pehmeän katseen omaavilla silmillään."
"Omata" on sana, jota kannattaa välttää viimeiseen asti - se nostattaa kielioppifriikkien karvat pystyyn, sillä se koetaan ns. kapulakieliseksi ilmaisuksi. Olkoonkin, että "omata" on nykyään virallisesti hyväksyttyä kieltä, silti huomautetaan, ettei se ole sujuvin mahdollinen ilmaisutapa monessakaan tilanteessa. Esimerkiksi "ihanilla silmillään, joissa oli samettisen pehmeä katse" olisi turvallisempi valinta tämän asian ilmaisemiseksi. Myös sanan "sametti" -> "samettinen" oikeaoppinen kirjoitusasu on pieni huomautuksen aihe.

---

Minulle voi joku halukas kirjoittaa kommentin vaikkapa tästä merkinnästä.

[Salma]

Pirre varattu!

Tekstin otsikko iskee minuun, vaikka se on melko perinteinen ja yksinkertainen. Se kuvaa kuitenkin hyvin tallin työntekijän arkea ja sitä, kuinka hän ratsastushetken näkee. Hevonen voi olla myös työkaveri.

Hype on kuvassa hyvärakenteinen ja kaunis, sen sirous tulee hyvin esille. Tunnistin hevosen myös ilman tekstiä ja otsikkoa. Pirre on, vaikkakin hyvin piirretty ja anatomisesti oikeaoppinen, persoonattomampi. Pidän kuvan värityksestä ja selkeästä taustasta.

Tarina on juonellisesti selkeä. Alun tätiratsastajapätkä on tekstin hauskinta antia ja tuo esille Pirren omaa luonnetta ja näkövinkkeliä. Kun ollaan päästy Hypeen asti, tarina etenee tutummalla painolla. Ensin hevonen liikkuu huonommin, sitten paremmin ja lopussa ratsastaja on tyytyväinen senkertaiseen treeniin. Oli hyvä, että Britta oli mukana kommentoimassa, sillä hän toi tarinaan vastapainoa ja teki ratsastuksesta mielenkiintoisempaa.

Teksti oli melko puhdasta ja virheetöntä. Etenkin ensimmäisessä kappaleessa yksittäiset virkkeet tuntuivat pitkiltä ja epäselviltä. Kirjoitat hienosti Pirren näkökulmasta käyttäen termistöä, joka sopii hyvin pitkään hevosmaailmassa pyörineelle ihmiselle. Alla esimerkki pitkästä lauseesta. Sinänsä se on selkeä, mutta sen olisi voinut napsia pariin osaan.

"Annettakoon minulle, kiireiselle hevosalan ammattilaiselle, kuitenkin roskaruokatottumuseni anteeksi, olkoonkin etten enää pysynyt linjoissani ihan yhtä helposti kuin silloin, kun vielä ratsastin monen monta hevosta päivässä ja tein miltei kellon ympäri kiertäviä työpäiviä tallihommissa. "

Kieli on monipuolista ja värikästä. Kuvaat hyvin hevosen liikettä ja luonnetta. Tunnelma maneesista oli aito. Olisit voinut kuvata hetkiä vielä enemmän: miltä paikan päällä näytti, mitä kuulit ja miltä asiat tuntuivat.

Kaiken kaikkiaan teksti on erittäin hyvää, selkeää ja nautinnollista luettavaa.

Arvosteltavaksi tarjoan tämän.