Post by Veera on Feb 27, 2010 19:34:44 GMT 2
Pidän hoitajille suunnatun maaston 13.3. Tarkoituksena olisi tehdä puolentoistatunnin lenkki lähiympäristöön.
Menemme suurimman osan matkasta umpihangessa peltoja pitkin rauhallisessa käynnissä ja ravailemme aina,
kun pystyy ja jos hyvä kohta löytyy niin voimme ottaa laukkaakin!
Satuloilla lähdetään, sillä hevoset voivat innostua hangesta ja turhia tippumisiahan ei kukaan toivo.
Minä valitsen kaikille sopivat ratsut ja en tällä kertaa ota toiveita huomioon, ilmoitathan kuitenkin
jos et pysty aivan pienimmillä poneilla menemään.
Itse lähden vetämään joukkoa Bladella. Mukaan mahtuu 6 ensimmäistä!
Veronica & Blade
Sirppa & Jambo
Lynn & Janus
Maiss & Pella
Fiia & Floora
Carkki & Liinu
Lauren & Tiia
Kaikki maastolaiset istuivat tyytyväisinä niiden ratsujen selässä jotka heille olin jakanut. Hoitajilta onnistui hyvin selkään nouseminen, tosin Januksella ja Liinulla oli vähän huono päivä ja Lynn ja Carkki tarvitsivat hieman apua heppojen kiinni pitämisessä selkään nousun ajan. Nyt kuitenkin kaikki oli satulassa ja kerroin letkan järjestyksen:
- Ensimmäisenä tietysti minä ja Blade, sitten Fiia Flooralla ja sitten Lauren ja Tiia. Tiian perään Lynn Januksella ja Januksen perään Carkki ja Liinu. Ja Jambo ja Sirppa ja viimeisinä Pella ja Maiss, joilla onkin suuri vastuu, selitin ja iskin Maissille silmää ja tämä hymyili takaisin. - Onhan satulavyöt tarkistettu? Jos on niin voidaan lähtä, jatkoin vielä ja kaikki nyökyttelivät ja matka saattoi alkaa.
Hevoset kulkivat innoissaan ja ratsastajienkin hymyt levisivät korviin saakka heti taipaleen alkumetreillä. Itsekin olin hyvällä tuulella, sillä meille oli sattunut aurinkoinen ja hyvä ratsastusilma, sillä pakkastakaan ei juuri ollut ja mittari oli näyttänyt tallilla nollaa.
- Sattuipas meille hyvä keli tänään! hihkaisin iloisesti jonon kärjestä.
Tytöt nyökyttelivät ja Fiia yritti pitää Flooraa minun ja Bladen takana hyppysissä, sillä tammalla näytti olevan virtaa enemmän, kuin laki sallii.
- Fiia istu syvälle satulaan ja tee pidätteitä ja nojaa taakse, Floora on tarkka istunnalle ja herkkä avuille, muistutin Fiiaa joka toimi ohjeitteni mukaan.
Ohjasin Bladen pois polulta ja tamma loikkasikin varovasti lumihankeen ja kahlasi eteenpäin reippaasti, vaikka lunta olikin sitä polviin asti.
- Noniin, nyt kahlataan hetki tässä lumihangessa ja mennään tästä metsän läpi ja päästään tonne pienelle asutusalueelle, jossa on muutamia taloja sillä tiellä.
Floora hyppäsi lumihankeen ja loikki lumessa minun ja Bladen kiinni ja Janus heilutteli päätään ja kieltäytyi menemästä umpihankeen.
- Lynn napakat pohkeet ja älä anna sille vaihtoehtoja, se vaan nyt pelleilee!
Kun kaikki hevoset oli saatu hankeen, myös Pella joka joutui kahlaamaan lumessa, joka oli sitä kainaloihin saakka. Jambo kompasteli jatkuvasti ja Sirppa istui kauhusta kankeana eestinhevosen selässä.
- Sirppa on tärkeetä, että sä istut rennosti siellä satulassa ja pidät ohjat kädessä ja pohkeet lähellä kylkiä, ettei se Jambo menetä tasapainoaan kokoajan ja kaikki muistaa, että antaa hevosten edetä omaa tahtia, sillä tämä on niille todella raskasta, etenkin Pellalle! muistutin.
Kuljimme metsässä ja hevosilla menijät joutuivat jatkuvasti väistämään puiden oksia tai olisivat saaneet lumikasan niskaansa ja etenkin minulla, Fiialla, Laurenilla ja Carkilla oli vaikeuksia väistellä mäntyjen ja kuusten oksia, myös Lynn ja Sirppakin joutuivat kumaretelmaan satulassa, mutta Maiss vain nauroi makeasti Pellan selässä ja me muut katsoimme häntä muka vihaisesti.
- Sä oot Pella ihana tai kaikki pikkuponit on ihania, yhtä ihania ku Siiriraksu, Maiss sanoi ja halasi ratsuaan.
- No on isoissakin hevosissa omat hyötynsä, sillä niille tää lumessa kahlaaminen ei ole yhtä vaikeaa, kun esimerkiksi Pellalle, Lauren sanoi virnuillen.
- Noniin me tullaan nyt tähän tielle ja tää on aurattu, joten voidaan hiljaa ravailla tässä ja pysykää tien laidassa, sanoin kärjestä ja siirsin Bladen raviin, kun kaikki oli jonossa tiellä. Janus yritti pukittaa, mutta Lynnillä oli hienosti ohjat käsissä ja tyttö oli varautunut, joten mitään ei sattunut. Floora spurttaili, mutta pian se tyytyi menemään Bladen kanssa samaa tahtia. Tiia löntysteli joukon mukana rentoa tahtia ja Laurenilla ei ollut mitään ongelmaa tamman kanssa. Pella tikitti eteenpäin jonon viimeisenä, mutta pysyi hienosti joukon mukana. Liinu nautti maastoilusta, vaikka tallipihassa se olikin käyttäytynyt hieman sikamaisesti ja pyörinyt Carkin noustessa selkään ja yrittänyt näykkiä Carkkia hiasta naisen kiristäessä satulavyötä tallipihassa.
- Sitten käyntiiin..! huusin ja siirisn samalla Bladea käyntiin. Musta tamma pärskähti ja siirtyi käyntiin, kuten myös muu porukka. Sitten kierretään tämä Pyöstinvuori ja vähänajan päästä siirrytään taas hankeen kahlaamaan ja laukkasuoralla voitaisiin vähän laukata, jos kaikille sopii? kysäisin.
- Mulle ainakin sopii, Sirppa sanoi Jambon selästä ja muutkin nyökyttelivät, tosin Lynn ja Fiia hieman epävarmoina, syystäkin, sillä kummallakin oli vaikeat hevoset allaan.
Siirryimme taas hankeen kahlaamaan ja nyt hevoset menivät nätisti hankeen, paitsi Janus vähän jumitti, mutta loikkasi sitten suurella loikalla lumeen saaden Lynnin horjahtamaan satulassa sitten vielä ruuna painoi päänsä alas ja Lynn kiepsahti alas Januksen satulasta lumihankeen.
- Ei varmaankaan sattunut? kysyin hymyillen tytöltä, tippuminen oli ollut niin pehmeä ja tyttö oli saanut pidettyä vielä ilkikurisenponinketareen ohjistakin kiinni, niin mitään ei ollut sattunut:
- Joo ei tässä mitään, ainut vaan, että antaakohan toi mun enää tulla selkään, kun tallinkin pihalla oli niin vaikeaa, Lynn naurahti ja heitti ohjat kaulalle ja asetti jalkansa jalustimeen. Janus pyörähti, mutta Lynn ehti nousta selkään ja matka saattoi jatkua.
- Jatketaan tähän suuntaan, sanoin ja osoitin oikealle. Kohta tulee laukkasuora, joten kokeillaanko vähän ravata tässä hangessa, käyhän Pellallekin? kysyin huvittuneena ponilta joka kahlasi avuttomasti lumessa.
Siirryimme raviin ja Pellakin innostui lopulta ravaamaan tai oikeastaan se loikki lumessa muiden perässä ja Maiss nauroi russin kyydissä. Lumi pöllysi ja hevoset korskuivat. Suurimmalla osalla hevosista oli jo hikeä kaulalla ja kyljissä, vaikka emme menneetkään mitään laukkatreeniä ja ylä- ja alamäkiä, lumessa kahlaaminen oli monelle hevoselle todella rankkaa, mutta hyvää vaihtelua kentällä pyörimiseen.
Kun laukkasuora avautui eteemme pysäytimme kaikki hevoset ja varmistin vielä, että haluaako kaikki laukata.
- Sitten kun sanon 'nyt' niin siirrytään kaikki laukkaan, mutta ensin ravataan ihan pikkupätkä ja ei saa kaahailla tai ohitella, ihan hillittyä laukkaa, myös Flooralla ja Januksella!
Siirsin Bladen raviin ja muut seurasivat esimerkkiä ja kun huusin merkin ja siirsin Bladen laukkaan muutkin seurasivat esimerkkiä. Floora ensin kiihytteli ravissa, mutta siirtyi sitten vauhikkaaene laukkaan ihan minun ja Bladen peesiin. Janus pukitteli, mutta Lynn istui hyvin satulassa ja Liinu yritti kaahotella. Pella tikitti pikkulaukkaa perässämme ja Jambo sekä Tiia kulkivat tasaisen varmasti eteenpäin.
- Ja raviiin...! huusin ja siirsin Bladen pikkuhiljaa raviin.
- Ravataan tonne mutkaan saakka ja sitten käyntiin ja siirrytään pellolle kävelemään, jatkoin vielä.
Hevoset pärskähtelivät ja ravistelivat päätään ja Jambo ja Liinu yrittivät vielä jatkaa laukkaakin, mutta onneksi heillä oli osaavat ja tomerat ratsastajat, jotka näyttivät kaapin paikan poneille.
Kun siirryimme pellolle takaisin hankeen hevoset innostuivat hieman hyppelemään ja Floora, Blade ja Tiia loikkivat pitkiä loikkia hangessa ja kaikki nauroivat. Muut ratsut kävelivät rauhallisesti, mutta välillä nekin saattoivat tehdä pieniä pukkeja tai sivuhyppyjä.
Kun saavuimme tallipihaan annoin ohjeeksi kuivata hevosista sulaneet lumet ja hiet pyyhkeellä ja jokin talliloimi sitten päälle ja heinää eteen, sillä kukaan hevosista ei jatkanut seuraavalle tunnille, joka oli jokin yksityisten valmennus tai jokin sellanen...
Anteeksi, kun tarina tuli näin myöhässä, mutta toivottavasti maksut tulisivat nopeasti! :--D][/size]
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!