Post by Reega on Oct 3, 2012 17:42:58 GMT 2
3. lokakuuta 2012
Alkulokakuiseksi päiväksi sää oli ihmeen kiitettävä. Katselin taivaalla lipuvia pilviä ja niihin heijastuvaa kaunista auringonlaskua, samalla taluttaen Surkua ulos tarhoja kohti. Vaikka maa oli märkä, ja täynnä epämääräisiä kuraisia lätäköitä, ei mikään voima saanut minua tuijottamaan ennemmin eteeni kuin väreissä kylpevää taivasta.
- Ponityttö pää pilvissä, vai? kuraista mustaa oria taluttava Tappi tokaisi toista kulmaansa kohottaen.
- Mieluummin siellä kuin tossa liejussa, vastasin katsoen ensin paskansekaista pihamaata ja sitten Tappia.
Tämä meni sanattomaksi, ja omahyväinen hymy huulillani suuntasimme Surkun kanssa kohti tarhoja. Tapilla olikin varmasti töitä Simon kanssa, jos meinasi saada pollensa puhtaaksi vielä tämän vuorokauden puolella. Suihkua kyllä tarvitsi itse miekkonenkin, näytti nimittäin siltä että hän oli pyörähtänyt tarhan mudassa kerran jos toisenkin. Ei sinänsä mikään ihme, olihan märkä maa-aines yllättävän liukasta.
Avasin tarhan sähköpaimenen ja talutin Surkun sisään. Vedin alimman langan takaisin kiinni ja päästin oripojan irti. Surku ei todennäköisesti aluksi älynnyt edes olevansa vapaa, sillä sinisilmä jäi hölmistyneenä tuijottamaan minua hetkeksi aikaa.
- Menehän siitä, olet vapaa! kehotin suomenhevosta. Kimeän hirnahduksen saattelemana ori lähti pukitellen riehumaan tarhassaan. Minusta tuntui, ettei se aina tiennyt mennäkö laukkaa vai ravia, ja Surkulla oli kaikki omanlaisia versioitaan näiden kahden askellajin välimuodoista. Astuin varovasti sähkölangan yli, ja vedin myös ylemmän kiinni. Surku tuli katsomaan vielä minua aidan reunalle, mutta lähti melkein saman tien hippulat vinkuen taas kiertämään kuraista tarhaa.
Mikä lie mustangi luuli olevansa, ori heitti vaalea harjaansa ja hetkittäin tuntui, että saan tämän syksyn jälkeen ostaa sille kasan uusia loimia. Osa oli jo niin tuhoutuneita tai niin järkyttävän kuraisia, ettei niitä kehdannut enää käyttää. Sitten taas toisaalta kun vertasin Surkun loimia niihin tiskirätteihin mitä Artsi hevosillaan käytti, niin ne olivat huippukunnossa.
Kohautin olkiani ja lähdin viemään Surkun riimunnarua takaisin sen karsinalle. Jos loimi oli mennäkseen rikki, niin sitten meni ja sillä sipuli. Pääasia että Surku pääsi vähän päästelemään höyryjään. Ei sillä, etteikö se olisi niitä jo päästellyt vähän aika sitten ravitreeneissä...
Heitin riimunnarun ovensuusta Surkun karsinalle, ja pyöräytin hartioitani. Olisi taas aika suunnata kotio päin. Normaalisti lähtisin vielä Seppeleeseen, mutta eipä minulla sinne nyt pahemmin asiaa ollut, kun Leevikin oli häippässy. Halusin toki uuden hoitsun, mutta ilman hoitajaa ei juuri nyt ollut oikein minua kiinnostavaa elikkoa. Lisäksi käytännöksi oli tullut suorittaa joku hoitajakurssi ennen kuin pystyi hakemaan hoitsua. Hoitajakurssi? Ptff.
No, olin joka tapauksessa kokeillut onneani yksärihaussa. Leevin lähdettyä tallista oli luonnollisesti vapautunut paikka yksärille. Jäi nyt nähtäväksi mitä siinäkin kävisi. Jos ei onnistaisi, niin ajattelin että voisin seuraaviin hoitajakursseihin ottaa osaa, ja katsoa josko joku miellyttävä hoitsu vapautuisi. Mutta kuten sanoin, se jää nähtäväksi.
- Reega & Surku
editt // aloin piirtämään Surkulle varusteita, tässä eka satsi: suojat
takasäärisuojat + kumiputsit
Alkulokakuiseksi päiväksi sää oli ihmeen kiitettävä. Katselin taivaalla lipuvia pilviä ja niihin heijastuvaa kaunista auringonlaskua, samalla taluttaen Surkua ulos tarhoja kohti. Vaikka maa oli märkä, ja täynnä epämääräisiä kuraisia lätäköitä, ei mikään voima saanut minua tuijottamaan ennemmin eteeni kuin väreissä kylpevää taivasta.
- Ponityttö pää pilvissä, vai? kuraista mustaa oria taluttava Tappi tokaisi toista kulmaansa kohottaen.
- Mieluummin siellä kuin tossa liejussa, vastasin katsoen ensin paskansekaista pihamaata ja sitten Tappia.
Tämä meni sanattomaksi, ja omahyväinen hymy huulillani suuntasimme Surkun kanssa kohti tarhoja. Tapilla olikin varmasti töitä Simon kanssa, jos meinasi saada pollensa puhtaaksi vielä tämän vuorokauden puolella. Suihkua kyllä tarvitsi itse miekkonenkin, näytti nimittäin siltä että hän oli pyörähtänyt tarhan mudassa kerran jos toisenkin. Ei sinänsä mikään ihme, olihan märkä maa-aines yllättävän liukasta.
Avasin tarhan sähköpaimenen ja talutin Surkun sisään. Vedin alimman langan takaisin kiinni ja päästin oripojan irti. Surku ei todennäköisesti aluksi älynnyt edes olevansa vapaa, sillä sinisilmä jäi hölmistyneenä tuijottamaan minua hetkeksi aikaa.
- Menehän siitä, olet vapaa! kehotin suomenhevosta. Kimeän hirnahduksen saattelemana ori lähti pukitellen riehumaan tarhassaan. Minusta tuntui, ettei se aina tiennyt mennäkö laukkaa vai ravia, ja Surkulla oli kaikki omanlaisia versioitaan näiden kahden askellajin välimuodoista. Astuin varovasti sähkölangan yli, ja vedin myös ylemmän kiinni. Surku tuli katsomaan vielä minua aidan reunalle, mutta lähti melkein saman tien hippulat vinkuen taas kiertämään kuraista tarhaa.
Mikä lie mustangi luuli olevansa, ori heitti vaalea harjaansa ja hetkittäin tuntui, että saan tämän syksyn jälkeen ostaa sille kasan uusia loimia. Osa oli jo niin tuhoutuneita tai niin järkyttävän kuraisia, ettei niitä kehdannut enää käyttää. Sitten taas toisaalta kun vertasin Surkun loimia niihin tiskirätteihin mitä Artsi hevosillaan käytti, niin ne olivat huippukunnossa.
Kohautin olkiani ja lähdin viemään Surkun riimunnarua takaisin sen karsinalle. Jos loimi oli mennäkseen rikki, niin sitten meni ja sillä sipuli. Pääasia että Surku pääsi vähän päästelemään höyryjään. Ei sillä, etteikö se olisi niitä jo päästellyt vähän aika sitten ravitreeneissä...
Heitin riimunnarun ovensuusta Surkun karsinalle, ja pyöräytin hartioitani. Olisi taas aika suunnata kotio päin. Normaalisti lähtisin vielä Seppeleeseen, mutta eipä minulla sinne nyt pahemmin asiaa ollut, kun Leevikin oli häippässy. Halusin toki uuden hoitsun, mutta ilman hoitajaa ei juuri nyt ollut oikein minua kiinnostavaa elikkoa. Lisäksi käytännöksi oli tullut suorittaa joku hoitajakurssi ennen kuin pystyi hakemaan hoitsua. Hoitajakurssi? Ptff.
No, olin joka tapauksessa kokeillut onneani yksärihaussa. Leevin lähdettyä tallista oli luonnollisesti vapautunut paikka yksärille. Jäi nyt nähtäväksi mitä siinäkin kävisi. Jos ei onnistaisi, niin ajattelin että voisin seuraaviin hoitajakursseihin ottaa osaa, ja katsoa josko joku miellyttävä hoitsu vapautuisi. Mutta kuten sanoin, se jää nähtäväksi.
- Reega & Surku
editt // aloin piirtämään Surkulle varusteita, tässä eka satsi: suojat
takasäärisuojat + kumiputsit
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!