Alman hoitopäiväkirja

[alex]

28.11.2010 - Ensimmäinen hoitopäiväni Seppeleessä


Hyppelehdin iloisena lumihangessa kohti Seppelettä. Aurinko pilkisteli vähän väliä lumipilvien takaa ja sai hanget kimaltelemaan. Minulla oli kiire uuden hoitoheppani Alman luokse. Suloisella pohjoisruotsalaisella ei ollutkaan ollut enää pitkään aikaan kunnon hoitajaa, joten olin päättänyt itse ryhtyä sellaiseksi. Siis kunnon hoitajaksi Almalle.
Hymyilin ajatellessani pörröistä tammaa joka ei osaisi odottaa ilmestymistäni sen elämään...

Saavuin Seppeleen pihaan. Osa hevosista oli tarhoissa nauttimassa raikkaasta ulkoilmasta, maneesista kuului puomien kolahduksia ja joku tallityttö näkyi viipottavan kohti aittarakennusta. Vedin ilmaa keuhkoihini ja otin askeleen kohti tallin ovea. Nyt sitä mentiin, ajattelin jännittyneenä ja vedin oven auki. Lämmin ilma iski vasten kasvojani ja ihana hevosten tuoksu täytti sieraimeni. Otin varovaisen askeleen käytävälle ja tähyilin ympärilleni. Hevosten hoitajat pyörivät hoidokkiensa karsinoilla ja monille tämä on ihka ensimmäinen hoitopäivä Seppeleessä, kuten minullekin.
Tunsin oloni hieman eksyneeksi, mutten viitsinyt jäädä seisomaan paikalleni tai muuten joku olisi luullut minua varmaan aivan aloittelijaksi. Ja sellaista en halunnut kenenkään luulevan.
Lähdin kävelemään hitaasti käytävää eteenpäin ja lueskelin samalla nimiä karsinoiden ovista. Siiri ja Palmikko... Alma... Alma! Siinähän oma hoitoheposeni olikin. Kurkistin sisään karsinan ovesta ja näin jykevän pörröisen tamman seisoskelemassa karsinan perällä. Kutsuin Almaa nimeltä ja pohjoisruotsalainen kohotti päätään. Aukaisin karsinan oven ja astuin siään sulkien samalla oven perässäni. Otin askeleen kohti tammaa ja ojensin käteni. Alma laske turpansa lähelle kättäni ja nuuhkaisi. Tunsin lämpimän ilman kädelläni ja tulin suunnattoman onnelliseksi. Minun oma hoitohevoseni.

"Hei pieni", sanoin tammalle ja rapsutin sitä sen paksun harjan alta. Hellittelin Almaa vielä hetken ja kävin sitten nappaamasta karsinan ulkopuolelta Alman riimun ja riimunnarun, jotka pujotin sitten ison hevosen päähän. Alma katsoi minua vähän ihmeissään, mutta lähti kuitenkin seuraamaan kun lähdin taluttamaan sitä ulos toisessa kädessäni harjakoria roikottaen.
Menimme aittarakennuksen puoleisesta ovesta ulos seinän vieressä olevalle harjauspuomille, johon laitoin Alman vetosolmulla kiinni. Juttelin tammalle niitä näitä kaivaessani kumisuan harjakorista ja ruvetessani harjaamaan Almaa pyörivin liikkein. Ensin pohjoisruotsinhevonen vaikutti hieman jännittyneeltä, kun ei ollut tottunut että kukaan tulee sitä sunnuntaina puunaamaan, mutta siinä vähän aikaa sitä harjattuani tamma alkoi rentoutua ja rupesi lepuuttamaan takajalkaansa. Hieroin isoa hevosta kumisualla ainakin viisitoista minuuttia ja otin sitten pölyharjan käyttööni. Alman harjaamisessa olikin kova työ kun tammalla oli niin paksu karva ja siihen tarttui helposti kaikki pöly. Kun olin mielestäni saanut Alman kunnolla harjattua puolentunnin tehokkaan työskentelyn jälkeen, harjasin jalat ja pään pehmeällä harjalla ja selvitin sitten harjan ja hännän varovasti piikkisualla.
Sitten olikin vuorossa kaviokoukku. Asetuin Alman vasemman etujalan viereen ja otin kiinni tamman jalasti. Nojasin hieman lapaan ja sanoin: "Nosta." Hieman emmittyään tamma nosti kiltisti jalkansa ja sain putsattua kaikki kaviot ilman suurempaa dramatiikkaa.
Taputin Almaa hyvästä yhteistyöstä ja keräsin sitten kaikki harjat takaisin harjakoriin. Tähystin Heppatarhaan ja näin siellä Lailan ja Reinon käyskentelemässä keskenään.

"Haluatkos tarhaan kavereidesi luokse?" kysäisin Almalta ja tamma nyökäytti päätään kuin vastaukseksi. Irrotin riimunnarun puomista ja lähdin taluttamaan tammaa kohti tarhaa. Se käveli leppoisasti vierelläni katsellen ympärilleen. Aurinkoa ei enää näkynyt, sillä suuret lumipilvet olivat peittäneet sen ja lähettivät nyt suuria hiutaleita kohti maata.

Laskin Alman tarhaan ja katsoin sen menoa. Muut tulivat tervehtimään Almaa kun se köpötteli muiden luokse. Sitten se kääntyi katsomaan minua. Vilkutin hoitsulleni ja katsahdin sitten kellooni. Oli aika lähteä.



~ Alex & Alma 1. HM <3

[alex]

29. marraskuuta 2010 - Aloittelijoiden avustusta

Tulin tallille heti sen jälkeen kun olin koulusta tultuani syönyt ja tehnyt (suurimman osan) läksyt. Kello oli noin puoli neljä kun aukaisin Seppeleen oven ja kiirehdin hoitohevoseni karsinalle. Hämmästyksekseni Alman karsinan ovi oli auki. Hiivin lähemmäs ja kurkistin sisään. Alma oli onneksi tallella. Joku pikkutyttö oli sitonut tamman epämääräisellä solmulla kalteriin kiinni ja harjasi innoissaan rauhallista Almaa.

"Öhöm.. Hei", kakaisin suustani ja pikkutyttö käännähti säikähtäneenä minua kohti.
"Moi", tyttö sanoi. "Minä menen Almalla."
"Aa.. okei", hymyilin tytölle ja varmistin: "Olet alkeistunnilla?"
"Juu", tyttö sanoi eikä näyttänyt enää niin säikähtäneeltä.
Menin tervehtimään hoitohevostani laittaen perässäni karsinan oven kiinni ja taputin Alman kaulaa. Tyttö jatkoi harjausta.
"Karsinan ovea ei muuten kannata jättää ikinä auki, vaikka hevonen olisikin kiinni. Sillä tavalla se ei pääse kurkkimaan käytävälle eikä tule vaaratilanteita. Siitä kannattaa tehdä sellainen rutiini että laittaa aina karsinan oven perässään kiinni kun tulee karsinaan", ohjeistin nuorempaa.
"Okei", tyttö sanoi hymyillen ja kysyi sitten: "Onko tuo solmu muuten oikein, kun en ihan muista miten vetosolmu tehdään..?"
Katsahdin epämääräistä solmua ja aukaisin sen sitten. "Ei se ihan oikein ole. Tule tähän katsomaan niin näytän sinulle miten vetosolmu tehdään."
Tyttö tuli luokseni ja katsoi silmä kovana kun näytin miten vetosolmu tehdään oikeaoppisesti. Sitten annoin hänen yrittää itse. Muutaman kerran jälkeen tyttö sai vetosolmun onnistumaan ja oli varma että muistaa sen tästä eteenpäin. "Kiitos", tyttö sanoi.
"Ole hyvä."

Sitten harjasimme Alman yhdessä loppuun ja lähdimme hakemaan varusteita satulahuoneesta. Tyttö, joka oli sanonut nimekseen Mari, otti suitset ja minä otin satulan. Menimme Alman karsinalle. "Muistatko miten satula laitetaan hevosen selkään?" kysyin.
Mari pudisti päätään. Nostin satulan Alman selkään ja selostin samalla: "Ensin satula laitetaan hieman liian eteen ja vedetään sitten taaksepäin, kunnes satula "kloksahtaa" paikoilleen. Kannattaa myös tarkistaa että satula on sen verran takana, ettei se paina hevosen lapaa myöskään hevosen liikkuessa. Sitten suoristetaan satulahuopa molemmilta puolilta, lasketaan satulavyö ja kiinnitetään se satulassa oleviin vastinhihnoihin. Vielä ei tarvitse laittaa kireälle. Satulavyö kiristetään vasta ennen kuin noustaan selkään."

Mari nyökytteli päätään kuunnellessaan. Sitten rupesimme laittamaan suitsia. Ne tyttö osasi laittaa, mutta kerroin hänelle, että kuolaimia pitää lämmittää ensin sormissa ennen kuin laittaa ne hevosen suuhun ja muistutin hänelle, että leukahihnan väliin pitää mahtua nyrkki ja turparemmin väliin kaksi sormea.

Kun olimme saaneet Alman valmiiksi ja Marikin oli saanut kypärän päähänsä, kello läheni tasaa ja käytävällä huudettiin: "Lähdetään maneesiin." Niinpä lähdimme kävelemään kohti maneesia Marin taluttaessa Almaa ja muiden alkeisratsastajien taluttaessa omia ratsujaan. Myös muilla oli hevosenhoitajat mukana auttamassa pikkuisia ratsastajia selkään. Maneesissa Anne jo odottelikin ratsukoita ja rupesimme punttaamaan ratsastajia selkään. Ensin kuitenkin laskimme jalustimet alas ja kiristimme satulavyön.
Kun Mari istui tukevasti jykevän Alman selässä, säädin jalustin hihnat sopiviksi ja toivotin Marille hauskaa ratsastustuntia.

Lopuksi kävin vielä putsaamassa Alman melko siistin karsinan ja jynssäsin ruoka- ja juomakupit puhtaiksi. Alma jatkoi Jatko I-tunnille, joten minun ei tarvinnut jäädä avustamaan Almaa pois tunnilta. Olin siis valmis lähtemään kotiin.

~ Alex ja Alma 2. HM <3

[alex]

En pääse huomenna koneelle, mutta haluun tehä tänne Alman hoitopäivikseen tällasen joulukalenteri homman, ni päätin kirjottaa tällee etukätee huomisen aamutapahtumista ja ensimmäisen luukun avaamisesta (:

1. luukku (1.12.2010)

aamun sarastaessa Alma tavataan
ja yhdessä kalenterin eka luukku avataan.
luukusta paljastuu tonttu,
nyt Almalle maistuisi omppu.
Kurkistan alle rehulan pöydän,
(onkohan siellä edes pöytää..?)
sieltä omenapussin löydän.
omenan Almalle kannan
... annan ...
ja karsinassa lannan...
päälle tallaan!
en tahallaan.
Sitten kiirehditään kouluun,
muut lahjat saa odottaa jouluun.

~ Alex & Alma 3.HM <3

[alex]

2.12.2010



~ Alex & Alma 4. HM <3

[alex]

3.12.2010 - kolmas luukku

Saavuin Seppeleen pihaan isäni autossa. Kiitin kyydistä ja nousin ulos kirpeään talvippakkaseen. Tärisin kylmästä vaikka ylläni oli kaksi villapitaa ja talvitakki, topparatsastushousut, kahdet villasukat ja lämpimät tallikengät, kaulaliina, lapaset ja rakas valkoinen piponi.

Pompin lumikinosten halki tallin ovelle ja kopistelin kenkäni kynnykseen ennen kuin aukaisin oven ja astuin sisään. Vedin oven perässäni kiinni, jottei tallin suloinen lämpö pääsisi karkaamaan. Menin ensimmäisenä Alman luokse moikkaamaan sitä. "Hei pieni", sanoin pohjoisruotsalaiselle ja menin sisään karsinaan. Alma tuli nuuhkaisemaan kättäni. Rapsutin tammaa sen paksun harjan alta ja tarkistin sitten ettei sillä ollut haavoja jaloissa tai ettei jaloissa ollut lämpöä tai turvotusta. Muutenkin poni vaikutti aivan normaalilta. Kaikki oli siis kunnossa, mutta olihan se hyvä tehdä silti päivittäinen tarkastus (:

Taputin hoitsuani vielä kerran ja poistuin sitten karsinasta vetäen oven kiinni perässäni. Tallustelin portaikkoon ja sieltä ylös kaapilleni, jonne jätin kassini. Yhtäkkiä puhelimeni alkoi pirisemään. Kaivoin kännykän taskustani ja katsoin näyttöä. "Iskä soittaa", siinä luki. Painoin vihreää luuria ja vein kännykän korvalleni.
"Moi iskä", vastasin puhelimeen.
"Hei Alexandra. Tuota noin... äiti kaatui tänään pihalla ja.. hän on sairaalassa", kuulin puhelimesta. Sydämmeni hyppäsi kurkkuun ja pää löi tyhjää.
"Olen tulossa sinne, tule pihalle niin mennään yhdessä katsomaan äitiä sairaalaan", iskä sanoi haudanvakavalla äänellä.
"Miten.. pahasti siinä kävi?" änkytin puhelimeen.
"Hän on juuri leikattavana, muuta en tiedä", kuului vastaus.

Lopetinmme puhelun ja otin kassini takaisin kaapistani. Ryntäsin rappuset alas sydämmen hakatessa rinnassani. Mitä jos.. mitä jos äiti kuolisi..?

~ Alex ja Alma 5. HM <3

[alex]

12. joulukuuta 2010 - maastoretki

Ilta oli jo ehtinyt pimetä kun saavuin apostolin kyydillä Seppeleen tallipihaan. Siitä olikin jo viikko aikaa kun olin viimeksi tallilla käynnyt onnettomuuden takia. Äitini oli kaatunut jäisellä pihalla ja saanut kriittisen aivotärähdyksen. Jalkakin oli siinä hötäkässä murtunut. Olin viettänyt suurimman osan viikosta äitini luona sairaalassa, sillä olimme todella läheisiä ja hänestä oli kuulemma tylsää maata siellä yksinään. Nyt hän oli kuitenkin päässyt jo kotiin ja minä olin samantien lähtenyt tallille.

Aukaisin tallin oven ja pujahdin sisään hevosilta tuoksuvalle käytävälle. Kävelin suoraan Alman karsinalle. "Hei pieni", tervehdin pohjoisruotsalaista mennessäni karsinaan harjakori kädessäni. Laskin harjakorin maahan ja suljin oven perässäni. Menin halaamaan tammaa ja rapsutin sitä sen paksun harjan alta. "Mitenkäs olet pärjäillyt?" puhelin sille kun otin kumisuan käteeni ja rupesin harjaamaan hoitohevostani. Alma näytti nauttivan perusteellisesta harjauksesta. Se venytti kaulaansa ja lepuutti takajalkaansa. Harjasin ensin molemmat puolet kumisualla ja sitten pölyharjalla. Jalat ja pää pehmeällä harjalla ja harja ja häntä kovalla harjalla. Lopuksi putsasin vielä kaviot. Alma seisoi kokoajan kiltisti paikoillaan.

"Lähdettäisiinkö vähän ulos kävelemään?" kysyin Almalta. Tamma ei välittänyt kysymyksestäni, haisteli vain karsinan alusia hienänkorsien toivossa. Hymyilin tammalle ja taputin sen pörröistä selkää. "Lähdetään vaan", vastasin itselleni ja lähdin hakemaan Alman suitsia satulauoneesta. Löysin ne omalta paikaltaan kauniisti niputettuina. Avasin leukahihnan ja turpahihnan ja lämittelin kuolaimia kädessäni kävellessäni ensin yläkertaan kaapilleni hakemaan kypärääni ja sitten alas Alman karsinalle. Aukaisin karsinan oven ja Alma asteli luokseni. Laitoin ensin ohjat Alman kaulalle ja tarjosin sitten tammalle kuolaimia. Hetken mietittyään pohjoisruotsalainen otti ne suuhunsa ja sain pujotettua niskahihnan tamman korvien taakse. Kiinnitin leuka- ja turpahihnan ja painoin sitten oman kypäräni päähäni.

Talutin Alman etupihalle ja rupesin miettimään miten oikein pääsisin Alman pörröiseen selkään. Sitten kuulin takaani äänen:
"Maastoonko lähdössä?" Se oli iloisesti hymyilevä Elkku.
"Juu, mietin juuri miten pääsisin kapuamaan Alman selkään", vastasin hymyillen.
"Minä voin puntata", tyttö sanoi ja asettui vasemmalle puollelleni. Koukistin polveni ja Elku punttasi minut Alman selkään yhdellä ponnistuksella.
"Kiitos", sanoin ja asetuin istumaan oikeaan kohtaan Alman selässä.
"Eipä kestä", Elkku sanoi ja lähti kävelemään kohti tallia.

Painoin pohkeeni Alman kylkiin ja lährimme tallustelemaan lumisen pihan poikki kohti maastopolkua. Ilta oli jo pimenemässä, mutta onneksi lumi heijasti sen verran että näki eteensä.

Kävelimme rauhallisesti lumisessa maastossa. Ulkona oli aika kylmä, mutta Alma lämmitti sopivasti allani. Tamman askel oli tasinen ja päätin ottaa hieman ravia. Pysyin hyvin kyydissä vaikkei satulaa ollutkaan. Takaisinpäin tullessamme oli jo melko pimeää, muttei matkaa ollut onneksi pitkälti. Kävelimme rennosti tallia kohti nauttien kirpeästä pakkassäästä ja toistemme seurasta.

Tallipihaan saavuttuamme laskeuduin alas satulasta ja taputin Almaa leppoisasta maastoreissusta. Talutin tamman talliin ja riisuin siltä suitset. Taputin tammaa vielä kerran ja lähdin sitten pesemään kuolaimia. Matkalla kurkkasin Myntin karsinaan ja hymyilin nähdessäni suloisen varsan. Katselin niitä hetken ja lähdin sitten viemään suitsia satulahuoneeseen omalle paikalleen. Vein myös kypäräni kaappiin ja sitten oli aika lähteä kotia kohti.

~ Alex ja Alma 6. HM <3

[alex]

13. joulukuuta 2010



~ Alex & Almuskainen 7. HM <3

[alex]

17.12.2010 - Seppeleen pikkujoulut



~ Alex ja Almaliini 8. HM <3

[alex]

20.12.2010 - Potkukelkkatunarointia ja ihana Alma

Tänään on satanut koko päivän sankasti lunta. Ja tottakai minun on täytynyt ottaa siitä ilo irti! Siispä topparatsastushousut jalkaan, pipo päähän, rukkaset käteen ja ei kun vaan pihalle! Näin tämä riemukas päivä siis alkoi (heti tylsääkin tylsemmän koulun jälkeen):

Reppuni hölskyi potkukelkassa kun potkuttelin sankan lumisateen seassa kohti Seppelettä. Jos olisit katsonut sen sisään, olisit löytänyt sieltä kaksi voileipää eväsrasiassa, punaisen omenan, mandariinin, pillimehun, koiran puruluun (ties miksi reppuuni eksynyt), ratsastuskypärän, villasukat ja kotiavaimet. Ja jos olisit oikein syvältä kaivanut, olisit saattanut loytää jopa puoliksi syödyn suklaapatukankin ja pari vuotta vanhan elokuvateatterilipun. Kuten huomaisit reppuni sisälsi erittäin tarpeellisia tavaroita (sekä niitä ei niin tarpeellisia ). No joka tapauksessa, nyt sitä oltiin menossa kohti tallia hurjaa vauhtia. Alamäki menossa. "Huiiii!" kiljuin kurkku suorana onnettomien ohjaustaitojeni myötä lumihankeen suistuttuani. Kelkka oli kaatunut, reppu lojui keskellä tietä ja itse istuin lumihangessa itsekseni hekotellen. Nousin ylös ja puistelin lievästi sanottuna lumisia vaatteitani. Nostin potkukelkan pystyyn ja hain reppuni takaisin sen kyytiin. Ja sitten vaan matkaan taas! Mikään ei voinut lannistaa minua tällaisena päivänä!

Saavuin pian Seppeleen tallipihaan potkukelkallani kaahottaen. Maiss oli jäädä jalkoihin.
"Varo vähän!" hän huudahti säikähtäneenä.
"Sori Maiss!" pyytelin nolona anteeksi ja parkkeerasin potkukelkan ryminällä tallin seinään.
"En oikein hallitse tätä menopeliä", sanoin iloisesti. Maiss vain puisteli päätään ja meni sisälle talliin.

Nappasin reppuni potkukelkan kyydistä ja heitin sen olalleni. Tähyilin heppatarhalle päin. Olin erottavinani sillä Alman seisoskelemassa hevoskavereidensa kanssa. Päätin lähteä käymään siellä.
Kapusin aidan rakosesta tarhan puolelle kolmen hevosen katsellessa minua kummissani. Otin pari askelta kohti hevosia ja pysähdyin sitten. Hepat katselivat minua korvat hörössä, mutteivat hievahtaneetkaan. Kyykistyin ja kutsuin almaa nimeltä. Phjoisruotsalainen höristi korviaan, kun taas muut kaksi jatkoivat oleskeluaan minusta välittämättä. Kutsuin Almaa uudestaan, hiljaisella ja lempeällä äänellä. Alma otti viisi alkelta minua kohti ja kääntyi sitten katsomaan kavereitaan, jotka seisoskelivat nyt tarhan toisessa päässä. Istuin ihan hiljaa paikoillani. Alma otti vielä pari askelta ja ojensi sitten kaulansa pitkäksi. Tamman partakarvat kutitivat poskiani ja tunsin lämpimän henkäyksen naamallani. Kohotin hitaasti täteni ja silitin varovasti Alman turpaa. Tamma veti päätään hieman kauemmaksi. Minä nousin seisomaan ja katselin pohjoisruotsalaista. Se otti askeleen lähemmäs ja haisteli taskujani. Siellä tuoksui porkkanalle.

"Okei, okei, kyllä sie sen saat", hymyilin tammalle ja otin taskustani pienen porkkanan. Ojensin sen Almalle avokämmenellä ja tamma pomi sen hellästi huulillaan. Menin seisomaan Alman viereen ja kietaisin täteni ponin ympärille. "Oot sie kyllä ihana."

~ Alex ja ihana Alma 9. HM <3

[alex]

Alex ja Alma - koulukiemuroita

Ulkona pakkanen kiristyy, se lähentelee jo 25 astetta. Vedän paksut rukkaset käsiini, karvalakin päähän ja lämpimän kaulahuivin kaulaani. Nyt pitää olla kunnolla lämmintä päällä, jos aikoo selvitä tallilla. Nostan laukkuni olalleni ja suljen varovasti kotioven perässäni kiinni. Muut nukkuvat vielä. Lähden tallustelemaan kohti Seppelettä. Lunta on puoleen sääreen asti, mutta onneksi matka ei ole pitkä. Laitan kuulokkeet korvilleni ja laitan tulemaan parhaita joululauluja. Hyräilen tuttuja kappaleita kävellessäni rauhallisia katuja pitkin.

” Joulupuu on rakennettu,
joulu on jo ovella.
Namusia ripustettu
ompi kuusen oksilla.
Kuusen pienet kynttiläiset
valaisevat kauniisti.
Ympärillä lapsukaiset
laulelevat sulosti...”

Saavun Seppeleen pihaan ja katselen ympärilleni. Osa hevosista on jo ulkoa. Kaikkein nopeimmin syöneet – veikkaan. Almaa ei vielä näy. Avaan hiljaa tallin oven ja lähden kävelemään tallin käytävää. Toimistosta kuuluu Josefiinan puhetta. Jatkan matkaani Alman karsinalle ja kurkkaan ovesta sisään. Siellä tamma mussuttaa tyytyväisenä heiniä. Otan pehmeän harjan mukaani ja menen varovasta karsinaan. Hevonen nostaa päänsä heinistä ja katsahtaa kysyvästi minuun. ”Hei Alma”, kuiskaan hiljaa ja tarjoan sille kämmentäni. Tamma nuuhkaisee sitä kerran ja keskittyy sitten syömiseen. Rapsutan tapani mukaa hetken Almaa sen paksun harjan alta ja rupean sitten harjaamaan pehmeällä harjalla Almaa puhtaaksi. Harjaan rauhallisin voimakkain vedoin karvan myötäisesti. Harjan vetojen tasainen tahti rentouttaa Alman ja pian tamma huokaisee syvää ruokailunsa yhteydessä ja rupeaa lepuuttamaan takastaan. Harjattuani kunnolla molemmat puolet putsaan Alman kaviot ja selvitän takkuisen harjan ja hännän. Kavioiden puhdistuksen ajaksi Alma lakkaa syömästä, mutta kun hoitotoimenpiteet on tehty Alma jatkaa tärkeää tehtäväänsä: energian hankkimista ravinnosta, jotta jaksaa porskuttaa koko aamupäivän. Istahdan Alman karsinaan, sillä tiedän tamman rauhalliseksi ja katselen sitä, kun se syö.

Kuulen askeleita käytävältä ja pian Josefiina kurkistaa Alman karsinaan. ”Sinäkin pääset kohta tarhaan, kunhan olet syön… ohhoh. Oletpas sinä aikaisessa, Alex!” Josefiina huomaa minut ja nousen seisomaan. Punastelen vaikken yhtään tiedä miksi. ”Huomenta. Ajattelin ratsastaa Almalla nyt heti aamusta kunhan se on syönyt loppuun”, sanon hieman arasti hymyilevälle Josefiinalle. ”Okei, ymmärän”, Josefiina sanoo ja lähtee viemään muita hevosia tarhoihin. Sillä aikaa Alma on ehtinyt syödä, joten minä lähden hakemaan Alman varusteita satulahuoneesta. ”Satula löytyy tuosta ja suitset ovat tuossa”, mumisen itsekseni varusteita haeskellessani. Raahaan ne Alman karsinalle ja jätän suitset roikkumaan hetkeksi karsinan ulkopuolelle. Nostan satulan paikallaan kiltisti seisovan Alman selkään, joka varmaan ihmettelee miksi menemme ratsastamaan tähän aikaan vuorokaudesta. Liu’utan satulan omalle paikalleen, suoristan satulahuovan ja kiinnitän satulavyön. Lämmittelen kuolaimia hetken käsissäni, ennen kuin tarjoan niitä Almalle.

Tamma ottaa ne nätisti suuhunsa ja pitää päänsä paikoillaan, kun vedän niskahihnan korvien taakse ja kiinnitän leuka-, ja turpahihnan. Katson vielä että suitset ovat suorassa ja painan sitten kypärän päähäni. Lähden taluttamaan Almaa hiljaiseen maneesiin, jonne päätyäni vedän ovet perässäni kiinni. Lasken jalustimet, kiristän satulavyön, ponnistan selkään, säädän jalustin hihnat ja sitten mentiin! Ensin jonkin aikaa pitkin ohjin rentoa käyntiä uraa pitkin, mutta sitten lyhennän ohjat tuntumalle ja painan kevyesti pohkeeni Alman kylkiin. Tamma lähtee kuuliaisesti rentoon raviin. Annan Alman kulkea vielä melko pitkänä, jotta askeleessa säilyy rentous ja Alma vertyy kunnolla. Otamme paljon pääty-ympyröita ja voltteja, joilla asetan ja taivuttelen Almaa liikkeen suuntaisesti. Hyvän alkuverryttelyn jälkeen rupean hieman kokoamaan Almaa lyhentämällä ravia lyhyillä sivuilla ja menemällä ensimmäisen puolen pitkästä sivusta avotaivutusta ja toisen puolen pitkästä sivusta menemme kunnolla eteen.

Aluksi Almaa on hieman vaikea saada lyhentämään askeliaan. Pidän rennon tuntuman, ulko-ohjan kunnolla tuella ja ajattelen kasvavani ylöspäin. Istuinluut kiinni ja ajattelen askellusta ennemminkin ylös kuin eteenpäin. Se toimii, Alman askel lyhenee. Päästyäni pitkälle sivulle, käännän tamman etuosan uran sisäpuolelle johtavalla ohjasotteella. Pidän sisäpohkeen paikallani ja taivutan sillä Almaa rungosta. Pidän Alman asettuneena liikkeestä poispäin, sanoin kaulan sopivasti taipuneena. Muistutan itseäni ulkoavuista, otan ulko-ohjan hieman paremmin käteen ja pidän sisäkäden hieman rennompana, jotten ylitaivuta kaulaa. Samalla vien ulkopohjetta hitusen taaksepäin, jotta saan ulkotakajalan eteen ja alle. Pian huomaankin istuvani ihan satulan toisella laidalla. Käyn istumaan paremmin ja vien hartiani taakse ja alas. Nyt alkaa sujua. Ei liikaa poikitusta. Vielä pari askelta ja sitten johtavalla ohjalla etuosa uralle ja suoristus. Reippaassa ravissa eteenpäin. Hyvin menee!
Seuraavalla kerralla Alma alkaa tukeutua kuolaimelle, etuosa tuntuu kevyeltä ja takaosa työskentelee hyvin rungon alla. Taputan tammaa hyvästä työstä. Parin kierroksen jälkeen annan pitkät ohjat ja siirrymme käyntiin. Alma venyttää kaulaansa pitkäksi alas ja puhaltaa ulos.

Tauon jälkeen jatkamme hommia. Otan ohjat käteen ja siirrän raviin. Teemme voltin harjoitusravissa, jonka aikana ratsastan sisäpohkeella ulko-ohjaa vasten taivuttaen Almaa. Alma tulee kuolaimelle taivutuksen kautta ja nostamme L:ässä harjoituslaukan. Laukkaamme pääty-ympyrän, jonka jälkeen E:stä käännän lävistäjälle. Lävistäjälle päästyämme annoin Alman mennä keskilaukkaa, se oikein puhisi innosta. Pidän tamman kuitenkin kuolaimella vaikka kovaa mennäänkin. Laukan tunne on ihana kun Alma laukkaa kauniin pyöreänä ja takajalatkin työskentelevät moitteettomasti. Ennen M:ää teen puolipidätteitä ja M:ässä siirrymme harjoitusraviin. C:ssä uusi nosto ja taas pitkää sivua keskilaukassa. Aivan mahtava tunne. Laukan jälkeen taputin puhisevan Alman kaulaa onnellisena ja annan tammalle pitkät ohjat. Ihana ratsastus, ei voi muuta sanoa (:

~ Alex ja kouluratsu Alma 10. HM <3

[alex]

1. TAMMIKUUTA. 2011

Vilkuilin vähän väliä auton ikkunasta pihalle. Milloin oikein olisimme perillä? En ollut käynyt tallilla vähään aikaan, koska olimme viettäneet joululomaamme mummolassa. Nyt kuitenkin pääsisin taas tallille kun uusi vuosikin oli tullut. Vilkaisin iskelmämusiikin tahdissa hytkyvää isääni auton ratin takana. Hänestä huomasi kyllä että jouluna oli tullut syötyä. Vilkaisin omaa mahaani ja huokaisin helpotuksesta. Lenkkeily tuhtien aterioiden välissä oli pitänyt minut samana hoikkana itsenäni.
Sitten näinkin jo Seppeleen tallipihan edessäni ja sydämeni syke kiihtyi. Kohta näkisin taas Alman! Isä pysäytti auton ja kehotti minua olemaan varovainen. Niillä oli joku kauhea turvallisuus kompleksi. Kuvittelivat tallin maailman vaarallisimmaksi paikaksi ja pelkäsivät varmaan kotona että joku hevonen tappaisi minut tai jotain muuta yhtä typerää. Eivät varmaan päästäisi minua tallille, ellen vaatisi. Ja kai he olivat huomanneet että olin aina paljon iloisemmalla tuulella tallilta tullessani.

Vilkutin isälleni ja lähdin puolijuoksua heppatarhoille päin. Huusin Alman nimeä jo kaukaa ja tamma kohotti päätään. Pysähdyin portille ottamaan koukusta Alman riimun ja riimunnarun ja pujottauduin sitten aidan rakosesta tarhan sisäpuolelle. Lähdin kävelemään kohti pohjoisruotsalaista ja se tuli minua vastaan. Ojensin käteni ja Alma nuuhkaisi sitä. Sitten se rupesi hamuamaan taskujani. ”Ei minulla ole nyt sinulle mitään”, sanoin lempeästi tammalle ja pujotin riimun sen päähän. Alma löntysteli kiltisti perässäni portille. Muut hevoset eivät edes yrittäneet tulla portista ulos, kun oli niin kaunis ilma, eikä ollut edes paljoa pakkasta. Totta kai ne viihtyivät mieluummin tarhassa muiden hevosten seurassa kuin yksinään karsinassa. Laitoin perästämme portin kiinni ja talutin sitten Alman harjauspuomille. Sidoin tamman siihen vetosolmulla kiinni, taputin kaulalle pyytäen pysymään siinä ja lähdin hakemaan sisältä harjakoria.

Saapuessani takaisin Alma seisoi samalla tavalla kuin lähtiessäni. Käänsi vain päätään minua kohti kun tulin tallista sen luo. Halasin pörröistä tammaa ja rupesin sitten harjaamaan sitä pitkin rennoin vedoin. Alma seisoi kaula pitkänä, korvat hieman ulospäin lerputtaen ja takastaan lepuuttaen. Harjattuani ensin toisen puolen, menin toiselle ja harjasin senkin huolellisesti. Sitten otin kaviot ja harjasin jalat ja pään. Lopuksi vielä selvitin paksun harjan ja hännän, jotka olivat aikamoisessa takussa. Kun olin vihdoin valmis, menin viemään harjakoria omalle paikalleen. Samalla matkalla otin päähäni kypärän ja hain satulahuoneesta Alman suitset. Lämmitin kuolaimia samalla käsissäni kun menin takaisin pohjoisruotsalaisen luokse. Se oli ruvennut vaivihkaa avaamaan vetosolmua, siinä kuitenkaan onnistumatta. Nauroin Almalle, joka seisoi viattoman näköisenä hampaillaan solmusta kiinni pitäen. Otin riimun Almalta pois ja pujotin ohjat Alman kaulalle. Tarjosin tammalle kuolaimia. Se oli päättänyt tänään olla jukuripää ja se piti hampaitaan tiukasti yhdessä. Tungin sormeni tottuneesti Alman hammaslomaan ja sillä tavalla sainkin tamman avaamaan suunsa. Vedin niskahihnan Alman korvien taakse ja kiinnitin leuka- ja turpahihnan.

Lähdin taluttamaan Almaa kohti maneesia. Kurkkasin ovesta varovasti sisään. Siellä ei ollut ketään. Avasin oven isommaksi, jotta Alma mahtui sisään ja laitoin valot päälle. Vedin maneesin ovet kiinni ja lähdin taluttamaan Almaa kaviouraa pitkin. Matkan varrelta nappasin mukaani tötteröitä ja asetin ne jonoon toisen pitkän sivun viereen. Alma seurasi kiltisti perässäni myös kun kasasin toiselle pitkälle sivulle pikkuruisen ristikkoesteen. Samalla Almalle tuli tehtyä alkukäynnit minun perässäni kävellessä. Kun este oli valmis, talutin Alman kulmassa olevan jakkaran luokse ja kiipesin siitä tamman paljaaseen selkään. Menimme pari kierrosta käyntiä pitkin ohjin ja totuttelin Alman rentoon pitkään käyntiin. Sitten otin ohjat ja annoin Almalle merkin lähteä raviin. Aluksi pompin kuin perunasäkki Alman ravissa, mutta pian totuin pompottavaan raviin. Istuin rentona ja lantio seurasi liikkeen mukana. Vatsalihakset joutuivat töihin. Päätin rääkätä itseäni oikein kunnolla ja menin pari kolme kierrosta keventäen. Sen lopuksi siirsin Alman käyntiin ja lepuutin lihaksiani.

Lepokäynnin jälkeen otimme taas ravia ja rupesimme pujottelemaan toisen pitkän sivun vieressä olevia tötsiä. Asetus – taivutus – suoristus – asetus – taivutus – suoristus. Alma rupesi taipumaan sisäpohkeeni ympärille ja hakeutua kuolaimelle. Toiselle pitkälle sivulle otin hieman avotaivutusta. Alma meni tosi kivasti. Neljän viiden kierroksen jälkeen nostin tötteröiden jälkeen laukan, laukkasin pääty-ympyrän harjoituslaukassa ja käänsin sitten pienelle ristikolle. Otin pari puolipidätettä, nojauduin hypyn aikana eteenpäin ja pidin käteni rentona. Alastulon jälkeen horjahdin hieman Alman paljaassa selässä, mutta sain taas pian itseni tasapainoon. Ennen lyhyttä sivua otin taas raviin ja pujottelin tötteröt. Sitten taas uudestaan laukka ja ristikon yli. Tällä kertaa sain pidettyä tasapainoni myös alastulossa. Parin muunkin kierroksen jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme samaa ohjelmaa siitä suunnasta.

Kun olimme molemmista suunnista menneet noin neljä kertaa, jatkoimme uraa pitkin ravissa ja annoin Almalle pitemmät ohjat. loppuravien jälkeen siirsin käyntiin ja kiersimme uraa jonkin aikaa. Sitten käänsin Alman kaartoon ja tulin taputusten jälkeen alas selästä. Tallissa harjasin vielä Almaa jonkin aikaa ja vein sen sitten tarhaan heppakavereittensa luokse. Siivosin vielä karsinan ja putsasin harjat ennen kuin lähdin kävelemään kohti kotia.

~ Alma ja Alex 11. HM <3

[alex]

2. TAMMIKUUTA 2011




~ Alex ja Alma 12. HM <3

[alex]

30. tammikuuta 2011

Tuli pitkästäaikaa tehtyä taas uusi piirrustus, tälläkertaa onnistuio aika hyvin. Käytin väritykseen mangatusseja, joilla saa mielestäni aika hyvää jälkeä. Skanneri tietysti taas hieman muutti värejä, mutta eipä se mitään (:

[alex]

4.3.2011 Annen pitämällä ratsastustunnilla

alku oli vähän hidas
laiska oli alma kulta
pohkeita antaa piti ja
ulko-ohjalla myödätä

suuri pohjoisruotsalainen
kaunis tumma alma tamma
alkoipa taitojaan näyttää
takajalkojaankin käyttää

hyvin meni lopputunti
hauskaa palkon olikin
hyvin taitoineni riitin
lopuksi annea kiitin


14. HM <3

[alex]

5. maaliskuuta 2011

Saavuin pirteänä Seppeleen pihaan. Lämpötila oli plussan puolella ja räystäältä tippui vettä. Oli melko pilvistä, mutta tuntui silti aivan keväältä. Aukaisin tallin oven ja astuin sisään. Ihana hevosen tuoksu kietoutui ympärille kun kolistelin kohti Alman karsinaa. Se oli kuitenkin tyhjä, josta päättelin tamman olevan ulkona.
Olin päättänyt ottaa tänään itseäni niskasta kiinni ja putsata kaikki Alman varusteet, joten miksipä en aloittaisi heti! Ensimmäisenä jynssäsin Alman juoma ja ruokakupin putipuhtaiksi. Se oli hikistä puuhaa ja jouduin vähentämään vaatteitani. Kun olin vihdoin saanut homman tehtyä, siirryin harjojen kimppuun. Vein harjakorin pesariin, täytin sen vedellä ja lorautin harjojen sekaan hieman mäntysuopaa. Sitten harjasin saippuavedessä likoavia harjoja piikkisukaa vasten, kunnes kaikki hilse, karvat ja lika oli lähtenyt niistä. Vein harjat kuivumaan ja kaadoin sitten harjakorista vedet viemäriin ja kävin viemässä sen paikalleen Alman karsinalle.

Sitten harjasin Alman pintelit, satulahuovan, satulavyön ja fleeceloimen ulkona karvoista. Karvanlähdön ansiosta työ osoittautui hyvin haastavaksi, mutta puolentunnin harjauksen ja puistelun jälkeen olin tyytyväinen lopputulokseen.

jatkuu...