Post by Ros on Aug 16, 2010 18:03:01 GMT 2
16.08.2010
Pahoittelen jos tekstiulkoasussa näkyy päänsärky ja pihalla suden lailla uliseva pikkulapsi.... =D
Raahustiin tarhoille väsyneenä ja kiukkuisena kuin karhu, jolla on kokonainen kusiaispesä ahterissaan. Päivä oli mennyt penkin alle aamusta asti. Työsuhteeni korjaamolla oli ohitse, Kurvi oli alkanut opettelemaan laukan saloja ihan urakalla, autoni reistasi pahemman kerran juuri silloin, kun työkalut eivät olleet enää ulottuvillani ja kaiken nupiksi vielä menkatkin olivat tulleet päivääni piristämään... Grrrreat!
- Moi pikku-paskiainen..., sanoin ponille joka näytti lähinnä pölykasalta piehtaroituaan hiekassa.
Napsautin ponin riimuun narun ja tassutin sen kanssa puomille. Puomilla kuitenkin keikkui jo Harman leveä perse, joten jouduin tyytymään viemään rääpäleen sisälle. Tallin viileys tosin loppupeleissä houkutteli huomattavasti enemmän, kuin auringonpaahde.
- Jaaha pullaponin puunaaja!, Artsi kiusoitteli puomilta.
- Kuule kukahan sillä sun solmukintullas on tienan isot rahat!!, kivahdin takaisin.
- Nooooo Rosita ei olla nyt mytrsinä..., Artsi sanoi enemmän piruillen kuin säälien.
Itse löin Börjen karsinaan ja huokaisin syvään ja hitaasti. 1...2...3...4...5..
-Ros?
GRAAAAAAH!! Mulkaisin nuivasti sitä joka minua kehtasi häiritä. Ovella seisoi Chao. Huokaisen helpotuksesta, ettei sentään kukaan näistä vilisevistä penskoista, nyt ei vaan jaksais tyhmiä kysymyksiä mistään...
- Miä oon ihan niinkun *Pum*, sanoin näyttäen ampuma eleen sormillani kaulan kohdalla.
- No sellasta se on välil..., Chao sanoo ja hymyilee vaisusti.
- No joo.. Ja tää koniki tarvis kohta uudet loimet, sanoin ja nyrpistin nenääni katsoessani Börjeä, joka keskutelumme lomassa oli taas haukannut muutaman neliösentin kangasta napaan.
- Nii syksy tulee, koulutki on jo alkan...
- Ai on, voi juma.. Moon jo niin vanha, että sellasestaki hommasta on jo ikuisuus.. Kohta saa taas vetää pujottelurataa keskustassa, että pääsee niitten tepsujen lävitte ees kauppaan!, huokaisin syvään.
- Sä oot nyt Rosita-rakas kyllä ison tuopin tarpeessa!, Chao julisti.
- Tarjootko?
- Toki! Tosin tuolla tuvassa, Arsen sieltä räkälästä pöllimistä tuopeista, mutta kylmää se on ainakin!
- Siä oot kyllä enkeli!, sanon tehostetun dramaattisesti ja kuohuvan ajattelu saa suuni napsamaan ja mielen kirkastumaan. Aina täällä on pärjätty, niin pärjättäisiin nytkin!
Pahoittelen jos tekstiulkoasussa näkyy päänsärky ja pihalla suden lailla uliseva pikkulapsi.... =D
Raahustiin tarhoille väsyneenä ja kiukkuisena kuin karhu, jolla on kokonainen kusiaispesä ahterissaan. Päivä oli mennyt penkin alle aamusta asti. Työsuhteeni korjaamolla oli ohitse, Kurvi oli alkanut opettelemaan laukan saloja ihan urakalla, autoni reistasi pahemman kerran juuri silloin, kun työkalut eivät olleet enää ulottuvillani ja kaiken nupiksi vielä menkatkin olivat tulleet päivääni piristämään... Grrrreat!
- Moi pikku-paskiainen..., sanoin ponille joka näytti lähinnä pölykasalta piehtaroituaan hiekassa.
Napsautin ponin riimuun narun ja tassutin sen kanssa puomille. Puomilla kuitenkin keikkui jo Harman leveä perse, joten jouduin tyytymään viemään rääpäleen sisälle. Tallin viileys tosin loppupeleissä houkutteli huomattavasti enemmän, kuin auringonpaahde.
- Jaaha pullaponin puunaaja!, Artsi kiusoitteli puomilta.
- Kuule kukahan sillä sun solmukintullas on tienan isot rahat!!, kivahdin takaisin.
- Nooooo Rosita ei olla nyt mytrsinä..., Artsi sanoi enemmän piruillen kuin säälien.
Itse löin Börjen karsinaan ja huokaisin syvään ja hitaasti. 1...2...3...4...5..
-Ros?
GRAAAAAAH!! Mulkaisin nuivasti sitä joka minua kehtasi häiritä. Ovella seisoi Chao. Huokaisen helpotuksesta, ettei sentään kukaan näistä vilisevistä penskoista, nyt ei vaan jaksais tyhmiä kysymyksiä mistään...
- Miä oon ihan niinkun *Pum*, sanoin näyttäen ampuma eleen sormillani kaulan kohdalla.
- No sellasta se on välil..., Chao sanoo ja hymyilee vaisusti.
- No joo.. Ja tää koniki tarvis kohta uudet loimet, sanoin ja nyrpistin nenääni katsoessani Börjeä, joka keskutelumme lomassa oli taas haukannut muutaman neliösentin kangasta napaan.
- Nii syksy tulee, koulutki on jo alkan...
- Ai on, voi juma.. Moon jo niin vanha, että sellasestaki hommasta on jo ikuisuus.. Kohta saa taas vetää pujottelurataa keskustassa, että pääsee niitten tepsujen lävitte ees kauppaan!, huokaisin syvään.
- Sä oot nyt Rosita-rakas kyllä ison tuopin tarpeessa!, Chao julisti.
- Tarjootko?
- Toki! Tosin tuolla tuvassa, Arsen sieltä räkälästä pöllimistä tuopeista, mutta kylmää se on ainakin!
- Siä oot kyllä enkeli!, sanon tehostetun dramaattisesti ja kuohuvan ajattelu saa suuni napsamaan ja mielen kirkastumaan. Aina täällä on pärjätty, niin pärjättäisiin nytkin!
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!