Rosin ja Börjen turinat.

[Ros]

2.1.2010 - vuoden vaihteesta selvitty..

Nojauduin tallin seinään, sillä aamun nikotiiniannos oli viedä jalat altani. Vapisevin käsin tungin tumpin döfikseen ja nousin polvet naksuen ylös. Uusi vuosi oli mennyt sen verran railakkaasti, että ajokunnossa oltais oltu vasta illalla ja eilinen päivä/ilta nyt menikin vessanpönttöä halatessa. Puistatus kulki lävitseni ja sylkäisin mielipiteeni vahvikkeeksi.

Raahauduin talliin jossa Börje lopetteli sapuskaansa. Harjailin pikkuisen hirviöni ja päätin tänään vaan talutella, sillä liikunta tekis itselleenkin terää. Nostin kaulahuivin naamalleni ja sujautin ponille orikuolaimen...

Pihalla Yuff tuli vastaan iloisena. Hän viimein sitten nykäisi minut vähän sivummalle ja supatti korvaani.

- Ootsä kuullu..

- Ai Jaakosta ja...? Olen kyllä kiitos kysymästä..

- Teijän juttu nyt siis on lopullisesti ohi..?

- No näköjään.. Saatanan sika.. Heti vaan uutta putkeen..Mut elä huoli ystäväiseni, miä en kuule enää kusekkaan Seppeleen suuntaan jos herra on maisemissa!, tuhahdin, lätkäisin Juhvia olalle ja heitin röökin huulen.

Lähdin raahaamaan ponia perässäni kohti peltoa. Orilla näytti olevan jotain sanottavaa toimistani, mutta kiikutin sen keskelle hankea ja kiinnitin juoksutusnarun riimunnarun tilalle.

Könysin syvässä hangessa kiroillen, kuin viimeistä päivää ja taitoin pajunvitsan käteeni. Maiskautin. Ei liikettä.

- HOP HOP!, totesin napakalla äänellä orille ja se lähti lampsimaan hangessa.

Pian ori pääsi jyvälle hommassa ja se puksutti hangessa ympärilläni kuin höyryjuna, eikä aikaakaan kun kunnon pukkisarja saattoi alkaa. Terävä nykäys ja sain niellä puuterilunta.

Sylkien nousin ylös. Poni viipotti jo kaukana. Lähdin juoksemaan sen perään. Se päästi minut aina hilkulle, ennen kuin säntäsi karkuun. Pian me sitten juoksimme ympäri peltoa. Tai lähinnä pohrasimme.

Börjellä oli valtavan hauskaa kustannuksellani ja pian repesin itsekin nauruun ja aloin hyppiä kuin heikkopäinen. Viime päivien paineet purkautuivat ja pystyin aidosti olemaan iloinen tuon pienen ponini kanssa.

Leikimme ties kuinka kauan, kunnes lysähdin hankeen väsyneenä, mutta onnellisena. Pian niskassani tuntui lämmin hönkäys ja pehmoinen turpa tönäisi takaraivoani. Nappasin kiinni liinasta, joka ei onneksi ollut sotkeentunut muualle, kuin ponin kaulan ympärille. Kahmaisin Börjen oikeaan karhun halaukseen ja purskahdin äkkiä itkuun.

Pieni, mutta niin kovin viisas ponini hamuili sekin selkääni ja kuunteli hiljaa nyyhkimistäni. Viimein sain itkun loppumaan ja katsoin tuon pikkuisen ystäväni lämpimiin silmiin. Kerrankin huomasin, että tuo viheliäinen otus kuitenkin pohjimmiltaan tykkäsi minusta.

- Paskat kaikesta vai mitä?, sanoin ponille, joka pudisti päätään. Naurahdin ja kömmin ylös.

Astelin ylpeänä pienen piruni kanssa talliin. Artsi tuli ovella vastaan ja loi kummastuneen katseen itkuiseen naamaani ja lumiseen olemukseeni. Itse virnistin aurinkoisesti ja Börje tervehti nappaamalla miestä reidestä.

- Nii just! Vitut kaikille miehille!, sanon voitonriemuisena ja pörrötin ponin harjaa.

Artsi raapi päätään, eikä oikein näyttänyt tietävän mitä pitäisi tehdä. Itse en paljoa ajatuksiani uhrannut tuolle munalliselle olennolle, vaan kiikutin pullukan ponskini karsinaansa.

Kiillotin orin oikein vimosen päälle, vaikkei se sitä ehkä kaivannut ja talsin sitten parkkipaikalle. Annoin subarun myllyn laulaa ja porhalsin kohti kotia.

[Ros]

14.01.2010

Tassutin pinna kireällä tallipihaan. Itku kuristi kurkkua, mutta peitin sen omasta mielestäni varsin hyvin puhtaalla raivolla.

- Sä et sitten oo vielkä jutellu...?, Artsi aloitti.

- Ai sen kukasta kukkaan hyppivän mulkun kanssa? En todellakaan! Ensin annetaan jotain toivoa ja sanotaan, että kaikki alkas vaikuttaa hyvältä taas, niin hups vaan tuo saatanan persereikä hyppääki toisen tussun perässä! Joten ooppa niin ystävällinen, että ilmotat mulle kun se mulkku seuraavaks näyttää naamansa täällä, niin mä meen tähtään sitä tallinvintiltä ilmakolla munille!!, lähes kiljuin ja ryntäsin talliin.

Puunasin Börjen pikavauhtia. Itku kuristi kurkkua ja jouduin räpyttelemään minkä kerkesin. Börje heilutteli huolestuneena korviaan. Pian se koitti nostaa jalkaansa uhkaavasti.

- USKALLAPPAS!, kivahdin ponille, joka sävähtäen laski jalkansa maahan.

Hain ponin kamppeet ja valjastin sen. Iskin pipon päähäni ja pakitin pulleron aisojen väliin. Kirosin mielessäni täriseviä käsiäni. Irrotin ponin käytävältä ja hyppäsin liikkeessä kärryille. Huomasin Artsin astelevan juuri tallin suuntaan, joten karautin ponillani hyvän matkan päähän, ennenkuin aloitin lämmittelykäynnin.

Annoin ponin valita reittinsä. Aloin muistella vanhoja hyviä aikoja.. Kun oltiin vielä me kaksi. Nyt ei ollu enää sitä ja sain katsella sivusta kuhertelevia pareja, joka sai vatsani vääntämään tuskallisesti. Kyynel vierähti poskelleni ja pyyhkäisin sen vihaisena pois. Paskat! Minähän en sen kusipään takia itkisi! Painukoon maanrakoon emäntänsä kanssa... Sylkäisin ja sytytin tupakan. En edes tiedä miksi, istuinhan sentään kärryillä. Vedin kiivaita savuja ja puhaltelin niitä rentouttavasti ulos. Päätin, etten enää ikinä päästäisi yhtäkään miestä noin lähelle itseäni.. Kovettaisin taas kuoreni ja eläisin yksin.. Ihan yksin. Ainoana rakkautena hevoset ja autot..'

Havahduin pian siihen, että Börje nytkähti raviin. Katsahdin kelloon ja huomasin kävelleemme lähes puoli tuntia pitkin metsää. Alkoi olla pimeää. Annoin ponin lönkyttää rauhassa. Se kuitenkin näki jotain.

Tunti tuli täyteen.. Olimme aina vaan kauempana. Metsän äänet saivat sekä minut, että Börjen säikkymään. Purin hammasta yhteen ja jatkoin matkaa. En edes tiennyt miksi. Edes Börje ei enää uskaltanut ravata, vaan se suorastaan hiipi eteenpäin.

Sitten se tapahtui. *RÄKS* ja kamala ryminä perään. Börje pyörsi ympäri sellaisella vauhdilla, että kärryt tulivat hetken yhden pyörän varassa perässä. Itse huudahdin kauhusta, joka sai ponin pinkomaan entistä kovempaa. Kuulin hirven mölinän tuulen huminan ylitse.

Börje laukkasi pakokauhun vallassa ja kärryt pomppivat perässä holtittomasti. Itse pidin kaikin voimin kiinni toisella kädellä ohjista, toisella kärryistä ja koitin saada tasapainoni takaisin.

Kun poni viimein rauhoittui päätin kävellä sen kanssa loppumatkan. Vilkaisin kelloani. Olimme olleet jo kaksi tuntia reissussa. Poni onneksi oli hyvässä kunnossa ja päasiassa mennyt kävellen tämän matka, joten en sentään eläinrääkkäyksen rajoja rikkonut.

Kahden ja puolen tunnin kuluttua olimme viimein tallipihassa. Artsi ja Yuff ryntäsivät samantien ulos.

- Me jo mietittiin, että pitääkö lähtä etsimään! Sun puhelin on soinu ties kuin monta kertaa!!, Yuff lähes kiljui korvaani.

Tunnustelin taskujani ja mutisin nolona kännykän jääneen autooni... Talutin hikisen ponin sisälle ja kuivasin ja loimitin sen huolella. Huolsin kamppeet ja laitoin ne paikoilleen. Käteni olivat umpijäässä ja huuleni sinersivät, joten Yuff kiikutti minut sisälle ryystämään kuumaa teetä.

[Ros]

26.1.201O

Kiiruhdin taas vaihteeksi tuhatta ja sataa kohti Arselaa. Viimeinen kaarros jäljellä ja näkisin ponskipoikani. Äkkiä tunsin kuinka renkaat löivät tyhjää ja autoparkani puski penkkaan. Kiljaisin kauhusta. En siksi, että olisin pelännyt itseni puolesta, vaan tämä uusi rakkaani päästi pelottavan rusauksen jostakin päin pellin antaessa periksi.

Kiiruhdin ulos autosta ja tarkatellessani huomasin, että onneksi lokasuojassa oli vain pari naarmua. Ne saisi kyllä paikattua. Huokaisin ja kiitin mielessäni jumalaa. Ketterän nelikon sai onneksi omineen pois penkasta, joten matka saattoi jatkua.

Tallin pihassa minua vastassa oli virnistelevä Artsi.

- Komea lumienkeli.., hän sanoi silmää iskien.

- Jjep. Omat kädet ja Vatasen jalat..., huokaisin takaisin ja painoin keskuslukon päälle samalla, kun suuntasin kohti tallia.

Astelin poninpalleroiseni boksiin ja samalla kulmiani kurtistaen katsoin sen mammuttimaista olemusta.. Vuoden eka startti kun nasahtaisi, niin tuo reuhka ponin ympäriltä saisi kaikota sinne minne aurinko ei paista!

Kun olin pikaisesti sukinut jääkarhuni, lähdin taluttamaan sitä pihalle. Päästin herran tarhaan ja katselin sen iloista menoa. Se ei paljoa pakkasta pelännyt tuon talvitakin alla. Itse taas hytisin toppavaatteissani minkä kerkesin.

- Älä pompi liikaa tolla varustuksella.. Roikkuu vielä polvissa ennen kesää.., Kuului Artsin nenäkäs tokaisu takaani.

Posket punoittaen käänsin murhaavan katseeni kohti miestä.

- Hei! Nyt vast tajusin että susta on tullu punapää!, mies sanoin voitonriemuisena.

- Eiku vaan pari raitaa tähän etureuhkaan..., korjasin ja suin lapasella hapsottavia suortuviani.

- Tuu sisälle ottaa vähä lämmikettä.., mies tokaisi ja lähti harppomaan talolle.

Itse tassutin perässä toppahousut kahisten. Tuvassa kopistelin jalkani eteisen mattoon ja polkaisin kegät pois jalastani. Villasukat tuntuivat liukkailta tuvan lattialla, joten hiihtelin pöydän ääreen.

Yuff nosti päänsä kupposestaan pöydän äärellä ja moikattuaan syventyi johonkin lehteensä. Artsi kaatoi minulle kahvia ja katsoi sitten vihjaillen konjakki-pulloon.

- Miä oon autolla hyvä herra..., sanoin nuivasti ja eteeni tupsahti ehtaa pannukahvia.

Hörpin varovasti kuumaa nestettä kiduksiini ja silmäilin tuvan seiniä. Oli päässyt vuoden 2010-tyttökalenterikin jo paikalleen. Samalla mietin myös mitä herkkä vatsani tykkäisi tästä lusikan painovoimaa uhmaavasta nesteestä.

Kun viimeinenkin pisara tuota etovaa myrkkyä oli hulahtanut alas, kaivoin tupakka-askin taskustani ja suuntasin pihalle. Sytytin röökin ja katselin hiljaa kauniin lumista pakkasmaisemaa. Olo tuntui jo kevyemmältä kuin viime aikoina ja tunsin, että elämä taas ehkä voittaisi. Tosin anteeksi en antaisi ikinä ja ilmakko-uhkaus oli vielä voimassa, jos eräs kaksilahkeinan astuisi jalallakaan tälle tantereelle.

Tumppasin tupakan ja suunnistin takaisin tuvan lämpöön. Yuffkin oli jo irtautunut lukemisestaan, joten saatoimme salaa supista tyttöjen-juttuja ja hihittää Artsin loukkaantuneen ulkopuoliselle ilmeelle..

[Ros]

27.1.2010

- VITTU!, sähähdin ja löin käteni kiivaasti auton rattiin.

Juuri nyt. Miksi juuri tänään tuon kaikken iljettävimmän olennon piti tulla tänne. Juuri tänne. Tärisin raivosta ja koitin hillitä itseni. Mielessäni kävi että repisin miehen ulos talosta ja mättäisin turpaan niin, ettei sen oma äitikään ois sitä enää tunten, mutta onneksi pidin itseni sen verran kasassa.

Tää saakelin talli, jossa muutenkin hormonit hyrräs enemmän kun herhiläiset pesänsä ympärillä ei todellakaan enää kaivannut tuota mulkeroa joukkoonsa. Annoin pääni tipahtaa rattia vasten.

Kun olin hetken rauhoitellut, astelin autosta ulos. Suoraan talliin ja siellä Börjen karsinaan.

- Miks just miä...?, kysyin hiljaa ponilta.

Börje hörähti hiljaa ja asteli heiniensa luota luokseni, Se tunki pienen turpansa syliinsä ja puhalteli hiljaa takkiani vasten.

- Mien koht enää jaksa... On vaan niin.. Ulkopuolinen olo.. Kaikilla on joku, mutta mulla on vaan kapinen vanha kissa kotona oottamassa..., puhelin hiljaa orille.

Samassa kuului hiippailua takaani. Sukelsin syvemmälle nurkkaan ja kuuntelin hiljaa.

- Ros.. Sut on nähty..., kuului Yuffin kyllästynyt ääni.

Kurkistin hiljaa karsinasta ja nainen hiippaili sisälle. Börje toivotti tulijan tervetulleeksi luimistamalla ja irvistämällä rumasti.

- Börje!, sanoin tomeraa tavoitellen.

Yuff laskeutui vierelleni ja heitti kätensä hartoilleni. Itse rupesin kuin tyhjästä nyyhkyttämään pikkulapsen tavoin. Hävetti, mutten voinut mitään.

- Sori..., nikottelin puuskan päätteeksi.

- No hölmö.. Ei piä pidellä sisällään mitään josson paha olla.., nainen sanoi lempeästi.

- Kiitti..., sanoin ja katsoin Yuffia kyyneleisin silmin. - Siä oot mun ainoo oikee kaveri täällä..

Halasimme ja Yuff lähti porukan mukaan istumaan iltaa. Itse maanittelusta huolimatta kipitin autolleni. Sytytin röökin ja imin sisääni kitkerää savua minkä kerkesin. Enää tosiaan ois puuttun se Chao.. En edes tiedä miten naiseen enää suhtautuisin tämän jälkeen.. Tuskin enää ainakaan samalla tavalla kaverina kuin ennen.. Ehkä vaan semmosena tuttuna jolle ei tartte ees kunnolla moikata...

Istahdin jäiselle konepellille ja tunsin kuinka jää suli perseeni alla. Hymähdin ja ripsin jääpuikkoja maskista. Kun viimein olin tupakin vetänyt saatoin lähteä kotia kohti. Nyt ehkä raivoni ei suistais mua tieltä..

// Ja sori Yuff miä oon nyt jotenki ominut sut itelleni näis tarinois ; D

[Ros]

12.02.2010

- Hih.. Elä viitti..., sanoin hiuksiani sotkevalle komistukselle.

Mies hörähti nauruun ja jatkoi ja jatkoi vaan. Pian upeat vatsalihakset alkoivat haalistua.

- Ei! Ei! Älä meeeee..., vonguin surkeana perään kunnes.


*POF*

Edessäni seisoi kyllätynyt Börje, joka availi kengännauhojani. Ei liene enää epäselvää, että olin nukahtanut Börjen karsinaan kesken hempeän rapsutushetkemme.. Tunsin punan nousevan poskilleni. Onneksi kukaan ei ollut kuullut.

Pian kuitenkin repesin raukuvaan nauruun ja halasin poniani.

- Sori etten heränny.. Mut salaisuutena näin kyllä todella hyvää unta!, lepersin ponille ja lähdin hakemaan sen valjaita.

Joku olisi kyllä mukava saada tähän rinnalle.. Tuntui nykyään niin helvetin ulkopuoliselta, kun koko Arsela tuntui olevan yhtä parisuhdepaskaa ja me onnettomat sinkkunaiset jäisimme armottomasti tallotuksi jalkoihin..

Kiskaisin valjaat telineestä ja lähdin kiikuttamaan niitä Börjen luo. Poni kurkki jo malttamattomana boksistaan ja kun siirryin sinne sen oli jostain käsittämättömästä syystä pakko upottaa hampaansa reiteeni.

- Ai perkele! BÖRJE!, kivahdin ponille joka luimisti.

- Jaa että taas on kusta aivojen tilalla onks tää nyt taas kiitos kaikesta.., mutisin ponille murhaavasti ja kiristelin remmit. Suitset sain päähän pienellä tappelulla. Taluttaessani ponia ulos se nousi takasilleen ja tuhisi kuin vimmattu.

- Mikä hemmetti suhun nyt meni..?, kysyin ällistyneenä mutta poni jatkoi steppausta.

Samassa kuului askelia pihamaalta. Kurkistin oviaukosta ja näin, että Lotta käyskenteli pihalla Artsin kanssa.

- Hei.. Toi misu on kyllä sulle vähän turhan suuri!, totesin nauraen ponilleni.

Börje vaan pörhisti itsensä ja niin astelin ulos ponin kanssa, joka muistutti enemmän kukkoa tunkiolla kuin ponia tallipihalla.

- No johan on äijä!, Artsi huusi irstautta äänessään. - Tosin ei taija kyl tuo sittiäinen yltää pukille tämmösen kans vaikka kuin haluttas!!

Takaani kuului räkäinen nauru, kun hyppäsin kärryille ja suuntasin kohti ravirataa. Börje kulki uutta tarmoa askelluksessaan ja pian pääsimme lämmittelemään.

Ravasimme kevyesti pienen matkan, kunnes kokosin ohjat ja annoin ponin ottaa ensimmäisen spurtin. Börjen reaktio oli uskomaton! Poni ampaisi matkaan kuin tykinsuusta, eikä edes harkinnut laukkaa. Hihkuin ihastuksissani,

Pian kuitenkin iloni muuttui joksikin aivan muuksi, sillä poni päätti heittää kuuroksi, puri kiinni kuolaimeen ja niin Ros-raukkaa vietiin taas, kuin sitä tuttua pässiä narussa.

Börje lisäsi raviaan ja lisäsi ja lisäsi kunnes nosti oman hirveän laukkansa ja rynnisti pää viidentenä jalkana eteenpäin. Se kaarsi raviradalta pihalle ja tunsin kuinka kärryt viistivät perässä yhdellä renkaalla.

Poni kiihdytti taas ja huomasin edessämme valtavan montun. Kiljahdukseni saattelemana pyörä osui monttuun, kimmotti koko kärryt pystyyn ja minut lähimpään penkkaan. Pitelin kättäni kiroten ja katsoin, kuinka Börje raahasi kärryjään kumossa kohti tallipihaa.

- Perkeleen perkele..., kirosin ja lähdin juoksemaan kättäni pidellen. Samalla tunsin, kuinka poskeani pitkin valui jotain, mutta ajattelin sen olevan vain hikeä.

Pihassa minua odotti kauhistunut Lotta roikottamassa Yuffia ja säikähtäneen oloinen Artsi, joka piteli vauhkoa poniani.

- Voi hemmetin hemmetti.., puhisin ja kurkotin kohti ponin ohjia.

- Mitä sulle on käyny..? Ja mitä helvettiä tuolla tapahtu?!, Artsi kysyi tyssäten ponin nappaamis aikeeni.

- Se vaan läks.. Enkä voinu mitää ja sit se lähti radalta ja toi mun mettäpätkää pitkin ja sit se pyörä osu siihe monttuun ja sit en muista tarkkaan muutako, että makasin penkan vieres ja poni viipotti pois.., sanoin surkena.

Kättäni koski toden teolla ja kun Yuff kiikutti minut sisälle huomasin myös pelilistä, että se jota luulin hieksi oli todellisuudessa verta, joka tuli poskessani olevista syvistä naarmuista. Jäinen penkka tai hiekoitettu tie olivat kai tehneet tehtävänsä.

Artsi hoiti Börjen kuntoon ja lupasi käydä ennen sitä sen kanssa kiertääs lenkin, ettei se sais päähäsä voivansa tehä saman uuestaan.

Itse suunnistin terveyskeskukseen.

[Ros]

03.03.2010

Parkkeerasin rakkaan subaruni tallipihalle ja kaivoin tupakat hanskalootasta. Samalla vilkaisin poikuettaan tekevää roskakasaani repsikan jalkatilassa ja tuhahdin halveksuen. Vilkaisin itseäni taustapeilistä ja totesin mielessäni; "Nyt keskityt ja onnistut.."

Auton ovi pamahti takanani ja hätävilkut vilahtivat ovien lukkiutuessa. Potkaisin vielä aikaa pitkittääkseni kuraläppiä somistavat loskaköntit pois ja ja vedin takin leukaa myöten kiinni.

Jo kaukaa näin tutun hahmon sankan savupilven keskeltä. Huokaisin syvään ja kokosin itseni. Nyt tai ei koskaan. Heitin spaddun huuleen, sytytin sen ja kävelin itsevarmana naisen luo.

Chao katsoi minua ja ensi kertaa näin niin kovin vahvan naisen silmissä aavistuksen epävarmuutta ja ehkä jopa pelkoa. Ironinen hymy nousi kasvoilleni ja vedin syvät henkoset. Nainen tumppasi tupakan ja teki lähtöä.

- Istu.., sanoin kylmästi.

Chao näytti ensin siltä, että olisi tapansa mukaan heittänyt jotain nasevaa, mutta huomasi kai kohdanneensa vertaisensa jästipään ja istuutui.

- Miä haluisin jutella sun kanssas vähän.. asioista..., takeltelin hieman ja huomasin itsevarman esirippuni katoavan kiljuen horisonttiin.

Chao nyökkäsi ja tarjosi vieruspaikkaansa pitkältä penkiltä. Heitin lapaset ahterini alle ja istahdin naisen viereen. Vedin uudet syvät ja liioitellun rauhalliset henkoset, ennen kuin avasin suuni.

- Mulla meni vähän aikaa sulatella tätä.. Teijän.. Noh.. Juttua.. Moon ollu ihan turhaan sulle vihanen..., sanoin autonavaimia näpräten.

- Ootsä siis jutellu Jaakon kans..?, Chao kysyi.

- En.. Ei mulla oo syytä sopia sen kanssa.. mut..., avaimet tipahtivat hankeen.

- Mutta....?

- Mien haluu olla sun kanssas riidoissa yhen miehenkuvatuksen takia.., sanoin avainnippua hapuillen. - Joten siis piä hyvänäs..

Chao katsoi minua kuin tärähtänyttä.

- Miä haluan nyt haudata sotakirveet. Jos vaan voitte ees sen verta olla ystävällisiä, ettette tuu ihan heti miun naamaan etee kutemaan..., sanoin hymyillen vienon ystävällisesti ja ojensin käteni naista kohti. - Se on nyt vaan susta kiinni...

[Ros]

07.03.2010

- VOI V*TTU!!!!, huusin ja löin auton konepellin kiinni niin, että se suorastaan itki perääni.

Mokoma romukasa. Subaru oli huollossa, joten olin kaivanut rakkaan vara-autoni porukoiden pihasta. Pikkuinen fiesta vaan ei ollut samaa mieltä kanssani ja oli sitten miehekkäästi löräyttänyt öljyt pihalle juuri päästessäni tallipihaan. Subarun kanssa voisin vielä käteni liata, mutta romua koppakuoriaista muistuttava käkkänä joutaisi kyllä jo muutenkin paaliin.

- Moi muru..., sanoin pienelle ponilleni joka työnsi päänsä aidan välistä.

- Aina vaan se jaksaa höösätä tota palleroa.. Opettelisit ajaa kunnon koneja..., Artsi heitti takavasemmalta.

- Kuulehan herra Puupää, kukahan se sullekki tienas Harmalla sen tonnikakssataa, että oisin kyllä hyyyyyyvin hiljaa..., jupisin suupielestäni.

- Mites muuten se Kopseen ja sen sun pulleros sikiö..?

- Kallan, korjasin nenäkkäästi, - Ja Kurvi juoksee kohta ekan koelähtönsä, joten ehkä tää miunki tilipussi joskus karttuu.

Puhelini piippasi viestin merkiksi "Kiitos viime yöstä ", poskeni herahtivat punaisiksi vaikka kaksimielisen kuuloinen viesti ei kuitenkaan aivan SITÄ tarkoittanutkaan..

- No mitäs, mitäs?!, Artsi lähes kiljaisi.

Tungin puhelimen äkkiä taskuuni, ennen kuin karhunkäpälät kerkesivät siihen tarttua.

- Noku.. Miä tutustuin yhteen tyyppiin sillo ko oltiin juhliis sitä Harman ja miun voittoa.. Mut en kyllä kerro kehen, koska siä mun tuurilla tunnet senkin!, sanoin ja pujottelin "kuurona" Artsin kyselyille Börjen tarhaan.

Talutin tepsuttelevan orin talliin, jossa aloin harjata sitä innokkaasti. Hyräilin samalla omiani kunnes Yuff kaahasi talliin.

- Artsi kerto että..., Yuff aloitti mutta vaiensin hänet.

- Mien kerro mitään ennekö se on varmaa..., sanoin ja iskin silmää ilkikurisesti.

- Ilmankos sitä ollaanki oltu tänää hymy korvis koko ajan..., nainen huikkasi, ennen kuin suuntasi kohti Cadin karsinaa.

Hyräilin ja muistelin eilistä. Olin käynyt tapaamani miehen kanssa ulkona syömässä. Sopivan herrasmies, mutta kuitenkin sopivan rivo ja vielä ravipiirestä.. Jäntevän lihaksikas, treenattu kroppa ja tatuointeja... Ahhh... Polveni menivät veteliksi, kun ajattelinkin.

Ensimmäistä kertaa minua ei edes kaivellut Jaakko yhtään, vaikka tulis miun nenän eteen kenen kanssa vaan. Typerys.

Uljas poninpalleroni oli valmis, joten saatoin lähteä matkaan. Börje tepsutti eteenpäin innokkaana ja hyvä tuuleni tuntui tarttuvan siihenkin, sillä se kiisi radalla kuin ammattiponi. Kehuin sitä vuolaasti ja sekuntikelloni sai hymyn nousemaan huulilleni. Hieno pieni elukkani!

Matkalla takaisin iloinen hyräilyni sai kummeksuvia katseitä myös Chaon suunnalta ja iloinen vilkutus naiselle sai hänet katsomaan minua hyvin merkitsevällä katseella.

Kurvasin Börskän takaisin tallin edustalle ja riisuin sen kamppeet. Se oli juossut hienon hiitin tänään, joten se olisi ihan tikissä seuraaviin kisoihin. Läskin tilalla oli silkkaa lihasta ja olin jopa klipannut sen komeaksi. Tosin humoristinen sydän oli edelleen pakko sheivata sen kannikkaan.

Börje luimisti korviaan ja yritti napata Tapin kannikasta, mutta onneksi nuorukainen tajusi luikkia tiehensä eikä jäänyt tähtäimeen.

- Hullu elukka!, kuulin toivotukset pihalta mutta itse vaan hymyilin pienelle ilkiölleni.

Kun Börskä oli saatu iltakuntoon, saatoin alkaa soittelemaan hinausapua, että pääsisin vielä ihmisten aikoihin nukkuun.

[Ros]

17.03.2010

Löin auton oven kiinni ja mattamusta lommoinen dexteri jatkoi matkaansa pois parkkipaikalta. Toivoin mielessäni, ettei auto ollut herättänyt liiemmin huomiota. Subaruni oli edelleen huollossa, joten olin saanut kyydin Kimiltä. Hymy nousi korviin asti, kun vaan ajattelinkin tätä uutta tuttuani ja tätä kehittyvää juttuamme.

Tanssahtelin talliin, jossa Yuff tuli ovella vastaan.

-Millä sä oikeen tulit?!, nainen kysyi heti virnistäen.

- Ssssssh!!, hiljensin hänet. - Ei niin lujaa! Tää on viel vähän sellasta salaista jynou..

Tietävä ilme syttyi naisen kasvoille ja hän lähti hymy huulillaan kohti Cadin karsinaa.

Itse suuntasin kohti pikkutallia, jossa minua odotti luimukorvainen Börje.

- Hei rakkaani rakoperseeeni..., lepertelin ponille, joka nappaisi samantien hihaani ja luimi mielenosoituksellisesti.

Nappasin harjapakista pölärin, jolla aloin innolla harjaamaan ponin lähes valkeaa karvaa. Ori protestoi luimimalla, joten päätin laittaa sen kiinni omaa ihoani varjellakseni.

- Jaahas.. Rositaakin näkee!, kuului Artsin ääni takaani.

Hätkähdin hiukan ja tutkailin miehen ilmettä. Pieni pilke silmäkulmassa antoi vähän osviittaa, mutta toivoin ettemme olleet ainakaan vielä jääneet kiinni.

- No näkee, näkee kun vaan ottaa päänsä pois perseestä ja alkaa näkeen vähän ympärilleenkin.., mutisin kohteliaisuuden takaisin.

Miehen silmiin syttyi taas oma irstas ilmeensä. Ja hän kumartui puoleeni.

- Sori.. Mua sä et hämää, mies kähisi korvaani saaden poskeni herahtamaan punaiseksi.

Artsi jatkoi matkaansa vihellellen ja jätti minut kerrankin seisomaan sanattomana paikalleni. Pudistin päätäni ja keskityin parhaani mukaan puunaamaan karvamonsteriani.

Börjellä oli pikkuinen vapaaviikko, joten en viitsinyt sitä nyt härnätä. Jaloissa oli ilmennyt vähän turvotusta viime startin jälkeen, joten riskit olisi minimoitava ennen seuraavaa.

Kun harjaus oli saatu kunnialla loppuun napsautin riimunvarren ponin riimuun ja kiepautin narun sen turvan ympäri. Heitin vielä villaloimen sen selkään ja lähdin taluttamaan ponskia pihalle.

Börje vastusteli kävelyä ja ensimmäiset metrit se suorastaan raahasi minua jäistä pihaa pitkin.

- Tiesitkö, että suksetkin on keksitty.. Ei tartte kengänpohjia kuluttaa!, kuului Artsin myhäilevä vittuilu.

- Haista nyt jo... BÖRJE PERKELE! ASETU!, kiljuin ponille, joka seisahtui ja katsoi minua haistatellen otsatukkansa alta.

Vartin köpöttelyn jälkeen päätin laskea elukkani takaisin tallinlämpöön ja käsiparkani lepäämään. Ori ei ainakaan ontunut, mutta se saisi vielä olla karenssissa pari päivää ennen kärryille hyppäämistä.

- Voi hitto..., suustani pääsi, kun puhelimeni humahti taskustani lumihankeen oven luona. Samaan aikaan viesti ilmoitti tulostaan ja Börje käytti tilanteen hyväkseen "pelästyäkseen" ääntä.

Pian huomasin raahautuvani mahallani valkoiselle takamukselle kiroten. Börje ravasi innolla eteenpäin. Takinkaulukseni haukkasi lunta sisäänsä ja leukani raapiutui hiekoitukseen.

Yuff juoksi tallista roikkumaan oriin riimuun ja sai itsekin hetken harrastaa lumihiihtoa orin perässä, ennen kuin se päätti seisahtua.

- Meinaatsä kauanki maata siinä maassa vai tuutsä auttaan enneku tää hirviö syö mut?!, Yuff huudahti ja taisteli Börjen vilkkuvaa purukalustoa vastaan.

Kömmin ylös ja syöksyin orin pääpuoleen. Yhdessä kävimme sitten taluttamassa muutaman ympyrän pihassa, ennen kuin naisenergiallamme lähdimme pakolla viemään herraa takaisin sisälle.

- Hirvonen Kim... Vai niin..., kuului myhäily ja Artsi heilutti puhelintani käsissään..

Syösyin kuin hengenhädässä nappaamaan kapulani ja huokaisin helpotuksesta, ettei herralla sentään ollut otsaa lukea viestiäni..

- Painu siä sinne missä pippurikaan ei enää kasva!!, kivahdin miehelle hämmennykseni peittäen ja raahasimme ponin sisälle.

Käärin nopeasti Börjelle lämpöpintelit jalkoihin ja lähdin odottelemaan kyytiäni. Voisiko naista enää yhtään enempää nolata yhdelle päivälle?!

[Ros]

18.04.2010 - kuinka vaikea voi olla Poni?

Kuulin askeleet takanani mutten jaksanut katsoa kuka takaani tallusti.

- Moi Ros! Mitäs mietit..?, kuului Jossun ääni takaani.

- Sitä, että mein ponit on varmana homoja..., mutisin ja virnistin.

Jossun katse siirtyi myös kahteen palleroon, jotka hellästi hamusivat toistensa turpia. Tyttö remahti nauruun ja sai minutkin hihittämään vieressä. Pariskunta ei antanut meidän häiritä, vaan ne siirtyivät rapsuttamaan toisiaan hampaillaan.

- No pakko vissiin mennä keskeyttään poikien herkkä hetki.., tyrskin ja lähdin hakemaan poniani tarhasta.

Börje mulkoili minua ja livahti Svanten taakse. Suurempi poni mulkoili minua korvat luimussa. Vakaasti työnsin sen kauemmas ja se näykkäisi hihaani. Näpäytin sitä turvalle ja nappasin Börjen otsatukasta tukevasti kiinni ja sujautin sille riimun päähän. Sujautin vielä narun sen turvan ympäri, että varmana pysyisi ote lujana.

- Sulta se käy helposti.., Jossu sanoi taluttaessani ponia pihalle.

- Tää kuule tietää kuka on sen pomo..., sanoin rintaani röyhistäen ja talutin pomppivan ponin tallipihaan.

Börje hannasi ovella vastaan ja pian se päätti lähes tulkoon istua kintereidensä päälle ja iski etusensa maahan tukevasti haralleen. Vedin kaikin voimin narusta, mutta poni liukui vain aavistuksen verran mutaisella pihalla.

- Jaahas.. My little pony on oppin uuden tempun.. Istu ponski istu!, kuului Artsin irvailu takaani.

Näytin sormellani merkin tulla lähemmäs ja löin narun Artsin käteen. Käskin pitää tiukasti kiinni ja huitaisin konia takalistolle lippikselläni. Börjen nahka värähti iskusta ja samalla se nosti häntänsä, pieraisi makeasti ja lähti kaatumaan kyljelleen! Samalla oikein näki, että poni heitti niin veteläksi, kuin vain ikinä saattoi ja se mulkoili meitä kuin sanoen "Itseppähän kerjäsitte..".

Artsi oli kusta housuunsa ja näytti enemmän itkevän, kuin nauravan. Myös Jossu kihersi maanrajassa vatsaansa pidellen. Itse taasen vain tuijotin ällistyneenä tuota liukasta ja ilmeisesti liiankin älykästä olentoa. Börje taas huokaisi tyytyväisenä ja kierähti makaamaan vatsallaan hamuillen samalla heinänkorsia maasta.

Pian en enää itsekään voinut pidättää kuplivaa nauruani ja liityin muiden hihityskuoroon. Valkea pallukka vaan huiski häntäänsa ja huokaisi jälleen syvään kuin todetakseen "kuka nyt on pomo?!".

- Mitä ihm...?, Tappi ehti aloittaa, mutta nähdessään maassa pötköttävän ponin ja kolme naurusta punakkaa pärstäkerrointa ei hänkään voinu pidättää kohtaustaan.

- Jumalauta mikä elukka..., Artsi sanoi hymyssä suin. - Mutta nyt kyllä näytetään sille kuka täälä oikeen määrää!

Artsi ja Jossu ottivat napakasti kiinni riimusta ja itse työnsin ponia takamuksesta. Luimien poni kampesi itsensä ylös ja nosti jalkaansa uhatakseen potkaista. Itse taas heitin maasta nappaamani kulkkarinarun ja heitin toisen pään Tapille ja näin ollen melkein raahasimme ponin yhteistuumin karsinaansa.

- Kaikkee sitä näkeekin..., virnisti Jossu nojaten karsinan oveen.

- Kuule tän kanssa ei aika tuu pitkäksi.. Varo vaan mitä kaikkee ne siellä tarhassa toistensa korviin kuiskutteleekin.., vitsailin silmää iskien ja aloin harjata peikon poikaani.

Kyllä osaa olla pieni eläin taas hankala!

[Ros]

13.05.2010

- Moi muru!!, hihkaisin ponille joka ravasi kimakasti hirnuen portille.

- Mistäs nyt tuulee ku noin vastaan tullaan...?, lepertelin ponille.

Tosin kuumahko päivä tuolla turkilla saattoi olla osasyyllinen ponin iloiseen vastaanottoon ja tallin viileyteen astumiselle. Börje lampsi rennosti perässäni puiden varjostamaa tietä pitkin. Kerrankin riimunnaru saattoi roikkua löyhästi, eikä tarvinnut käyttää voimiaan loppuun jo alkumetreillä. Börje nuuhki silmät ummessa kevään tuoksuja ja korvat kääntyivät linnunlaulun viitoittamaan suuntaan.

Tallipihassa laitoin ponin kiinni. Se hiukan luimisti ja epäröi. "Miksi pitää jäädä ulos?!". Itse hyppelin talliin ja loikin lähes samantien uloa klippauskoneen kanssa. Börje luimisti entisestään ja irvisti koneelle. Kiristin riimunnarun lyhyeksi ja surrautin koneen päälle.

Aloin ponin protestoinnista huolimatta nopeuttamaan luontoäidin työtä ja nyhtämään sen karvapeitettä lyhyemmäksi. Ajelin huolella ponin tavaramerkin eli sydämen lautaselle. Muuten poni sai kauniin kiiltävän kesäkarvan. Samalla myös saksin sen vuohistupsut niin, etteivät ne laahanneet maata ja häntäkin sai lyhentyä hiukan kintereiden alapuolelle. Harjan jätin pitkäksi, mutta otsatukasta tuli hiukan lyhyempi. Poni näytti varsin komialta.

Kiikutin klippauskoneen sisälle ja nappasin ämpärin ja pesusienen mukaani. Vedin vesiletkun ponin lähelle. Laskin vettä sen verran, että se hiukan lämpeni ja aloin kastella ponin karvaa. Börje luimi ensin, mutta tuntui sen jälkeen huomaavan veden viilentävän helpotuksen. Poni jopa intoutui hörppimään vettä suoraan letkusta.

Kun poni oli lmärkä kuin uitettu koira, siirsin vesisuihkun ämpäriin ja korkkasin uuden hevosshamppooni. Lorautin aimoannoksen nestettä ämpäriin ja aloin sitten hankaamaan ponia sienellä. Börje näytti villakoiralta vaahdon keskellä, mutta pysyi yllättävän rauhallisena.

- Jaahas.. Sitä ollaan pesulla.. Ei tekis pahaa sullekka saada vähä vesisuihkua ni näkis mitä ton sun toppi alta löytyy..., kuului Artsin ällö irvailu selkäni takaa.

- Joo.. Samaa voisin sanoa sun housuilles, ruikataan vähän vettä ja todistetaan mitä sieltä EI löydy..

- Nohnoh, Rositahan käy kuumana.., kuului ääni lähinnä enää kaikuna tallin uumenista.

Hymy nousi suupieliini. On se sitten vaan niin ihanan rasittava tapaus..

Nostin letkun takaisin kohti ponia ja valutin ruskeaksi muuttuneen vaahdon tantereeseen. Börje näytti hienolta lähes valkoisessa karvassaan ja jopa sen turpa näytti vaaleanpunaiselta.

Vedin karvan hikiviilalla huolella kuivaksi ja levitin sitten aurinkorasvaa ponin turpaan ja silmien ympärille. Tämän värinen elukka kun paloi herkästi jo näillä lukemilla.

Talutin Börjen takaisin tarhalle, jossa Svante jo odotti. "Börje och Svante", kuulosti joltain ruottalaiselta homoparilta. Hihitin yksinään mielikuvitukseni tuotokselle ja laskin ponin tarhailemaan.

[Ros]

25.05.2010

- Voi mamman pientä karvahanuria!, lepersin ponille, joka hirnuen ravasi minua vastaan.

Heitin riimun päähän ja lähdin taluttamaan ponia kohti harjauspuomia. Börje luimisti korviaan nähdessään tallin.

- Joo ei me sinne mennä, se on aivan perseestä näin kesäisin.., sanoin ponille myötätuntoisesti.

Kiinnitin ponskin puomiin ja lähdin hakemaan sen kamppeita. Harjapakkiin kurkatessani oli vastassa kaunis talven jälkeinen karvainen ja mutainen näky. Vihreää väriä tuskin erotti. Päätin siis hakea vettä, jonne lorautin vähän saippuaa ja viskasin pahimmat sinne lillumaan.

- Nonni.. Tänään saatki sitten kahden harjan "luxus"-kohtelua..., tokaisin ponille.

Börje katsoi minua laiskasti harjansa alta. Mikä lie saanut herran näin rauhalliseksi. Jos kyseessä olisi ollut Artsi, olisin voinut käyttää tyypillistä "Jätkä on saanut"- ilmaisua, mutta Börskä tuskin oli sitä itseään saanut. Ehkä ruoho oli vaan maittanut tavallista paremmin..

- Älä nyt ala..., marisin ponille, joka luimisti korviaan ja huitaisi hännällään potkuvaroituksen merkeissä. Nostin kuitenkin sen kavion päättäväisesti ja putsasin sen.

Viimeisen takasen kohdalla huomasin, että herra oli hukannut yhden kengän.. Hienoa! Ei tässä onneksi kovin paljon rahaa ollut muutenkaan mennyt.. Kihisin sisäistä raivoa näppäillessäni kengittäjän numeron.

- No Ros moi.. No ei kummempia.. Tota.. Börje on hukan mononsa laitsalla, ni oisitko täl viikol kerenny kattoon... Huomenna? Mahtavaa!... Jees.. Katsellaan.. Moi!

Huh onneksi jo huomenna.. Muuten ois menny viikko kisoineen ihan mönkään. Päätin heittää toiseen koipeen töppösen, joka ajaisi väliaikaisen kengän aseman. Heitin siis konille valjaat niskaan ja kärryt perään. Vedin lippiksen syvälle päähän ja ohjasin Börjen hiekkatielle.

Börje vipotti menemään kuin pieni ohjus. Alkulämmittelyn jälkeen annoin sen siirtyä reippaaseen raviin. Maisemat vilisivät ohitse. Ilmassa kuului räkättirastaiden ivallinen säkätys ja jossain kaukana haukkui koira. Äänet sekoittuivat pien pyörien kitinään ja Börjen kavioiden kopinaan. Humina kävi korvissa ja sai hymyn huulille väkisin. Tien päässä heitin uukkarin ja annoin ponille vähän ohjaa. Börje käveli tyytyväisen väsyneenä takaisin tallille.

Tallin pihassa puhelin piippasi "Moi muru.. Tuun vartin päästä hakeen? - Kimi". Hymy nousi uudelleen korviin ja näppäilin myöntävän vastauksen.

Riisuin Börskän ja huljasin sen nopeasti. Nappasin töppösen pois ja talutin sen takaisin laitumelle samalla, kun kuulin jo möykkyisen toyotan poikkinaisen putken sulosoinnut..

[Ros]

13.7.2010 - jenkki-poni..

- No on se kyllä saatanan ruma..., myönsin jo itsekin katsellessamme Chaon kanssa tarhassa majailevaa kaljupäätä.

- Mähän sanoin..., Chao vastasi virnistäen.

Huokaisin syvään ja hain pikku-ponin tarhasta. Oli sillä nyt ainakin viileää, jossei muuta. Talutin tempovaa ponia kohti harjauspuomia.

- Klipataan kokonaan?

- Jjep.., sanoin ja surautin tehostetun dramaattisesti klippauskoneen käyntiin. Chao piteli tempoilevaa pirulaistani kiinni, kun itse ajelin sille kunnon kesäkarvan.

-Ai perkeleen paskiainen!!, Chao kiljaisi.

- Jaa se puri taas..., mutisin huolettomasti.

Chao näytti hetken vetävän herneen nenään tyyneydestäni kovaa kohtaloaan vastaan, mutta vilautin sitten kättäni ja vatsaani joita koristivat hampaan kuviot.

Kumarruin ajelemaan vuohisia ja samaan aikaan Chao yski varoittavasti.

- Jaa.. se ois vissiin d-kuppi ja a-perse?, kuului Artsin kusisen naurun säestämä lause.

Katsoin anteliaasti alas valahtanutta toppiani ja korjasin sen nopeasti. Maastominari ei sentään ollut valahtanu reittä pitkin ylös.

- C-kuppi,heitin nenäkkäästi ja näytin herralle keskaria.

- No nyt se vasta ruma onkin..., Artsi tuli ihan viereen katsomaan koniani.

- Se on nyt kesämies!, sanoin muka ylpeänä.

- No on joo..

- Mitkäs pornomessut täällon muuten meneillään?!, Artsi murjaisi vaatetustamme katsoen.

- No sellaset helle 30 astetta-messut ja herra kaljakössi voi painuu helvettiin!, Chao kivahti.

Artsi luikki tiehensä ja loin Chaoon virnistäen "veit sanat suustani"-ilmeen.

[Ros]

24.7.2010

Mulkaisin saksittua poniani, joka seisoi saksitun "homotoverinsa" rinnalla. Börje raaputti hellästi Svanten lapaa ja Svante taas kiillotti leegojaan vasten Börjen selkää. Sytytin tupakan ja lennätin karjala-pullon korkin sytkärillä kauas lepikkoon. Vilkaisin Jossua, jota ei paljoa naurattanut.

- Kato nyt niitä..., hän pihisi.
- Joo homoja ne on..., mutisin pullon suuta vasten.
- Eikun niiden HARJOJA pöllö!
- Aa joo... No nyt ne kai sitte on jo siirtyn ruottalaisiks homopornotähdiks? Vain viikset puuttuu.., sanoin ja nauru kupli ulos väkisin.

Jossukin jo virnisti aavistuksen ja kömpi sitten tuvalle päin. Itse heitin takalistoni maahan ja naureskelin hetken yksinäni. Pian Chao saapui viereeni ja nappasi muitta mutkitta mäyräkoirastani pullon itselleen.

- Voi vittu mikä yö... Nukuin sohvalla ja kuuntelin koko yön sitä Artsin ja Jos...
- Joo älä kerro enempää, pyydän!, keskeytin naisen vuolaan sanavirran.
- Miä taas nukuin tuolla Kimin transitissa oikein mukavasti.. sanoin ja venyttelin.
- Kuka Kimi, mikä transit?, Chao kääntyi puoleeni kulmiaan kurtistaen.
- Nooo.. Se on se Jaakon seuraaja..., sanoin maireasti hymyillen.

Pian Kimi jo saapastelikin luoksemme. Chaon silmät mittailivat arvioiden luoksemme saapunutta miestä. Musta pystytukka, josta ylikasvanut otsatukka valahti lähes silmille, lihaksikkaat kädet, joissa kummassakin oli kiemurtelevat tribaalitatuoinnit kyynärtaipeesta hartiaan. Hihaton paita jätti treenatut hauikset makoisasti tarjolle.

- Mun pitäs mennä.. Elukat ei oottele.., Kimi sanoi ja suikkasi pusun huulilleni läksiäisiksi.
- Moi moi... mutisin miehelle ja katselin loittonevaa selkää.

- No johan oli.. Ja sano nyt viel, että toi on hevosmiehiä! Mistä bongasit?
- On se ja vielä Ravimiehiä ja bongasin sieltä mistä ravimiehiä yleensä bongataan eli raveista.., sanoin virnistäen. - Mut hei nyt lämmitetään sauna!

Saunalla istuessa katselin, kun Chao kykki perse pitkällään, myrkynvihreät alushousut vilkkuen kiukaan äärellä, tietysti äänekkäästi kiroten. Itse pistin uudelleen tupakaksi ja katselin kohti kattoa kiemurtavaa savua vaisuna..

- Hei kyssäkeuhko heitä klapi!, kuului komento.

Raahauduin teennäisen vaikeasti nurkkaan, josta nostin pari käyttökelpoista karahkaa.

- No voi vittu tästä tuu nyt mitään.. Chao heilui ja hoippui kiukaan äärellä heittäen lopulta hihittäen kontilleen.

- Päivän eroottinen lataus.. Varo vaan tulee kohta paha iso A ja ottaa väkisin..., sanoin ja olin vetää kaljat väärään kurkkuun Chaon ruvetessa räkättämään kuin heikkopäinen.

Ovelta kuului koputus ja Artsin kysymys saako tulla sisään.

- Ei saa täällon kahen uhkeen emakon utareet kuule nii tyrkyllä, että herra männöö vaan peseen munasa sinne jorpakkoo!, huusin ovea kohti.

Ovi naksahti samantien auki ja Artsin pettynyt ilme vaatekerroksillemme sai uuden naurunremakan aikaseksi.. Chao kieri pitkin lattiaa ja oma käheä käkätykseni sai kaljan lentämään rinnuksille. Vielä kun ovi lävähti kiukkuisesti kiinni, sai se aikaan kolmannen hajoamisen.

- Voi luoja sä oot Ros ihan mahoton tänää!, Chao puuskahti ja ojensi kouransa kohti mäykkyä lipastaen taas pullon itselleen.

Pian saatiin saunakin kunnolla tulille ja vaatteet saivat tällä kertaa oikeasti lentää pukuhuoneeseen. Kiuas sihahteli sylkien polttavia hönkäyksiä. Irvistäen särvin lämmennyttä olutta.

- Mut sen mä vaan shanon.. eikä.. hihihi.. Sanon, että se saksija saa kyllä maistaa tätä.., sanoi Chao nostaen nyrkkiään.

- Toki ja tätä, osoitin omaa jalkaani jossa yleensä komeili teräskärkiset, tosin ei näin kesällä...

- Vittu mennää jonnee puskaan piiloo uusiks.. hik.. eihän nyt saatana ykskä auto äänettömästi kule.. ja siä ku viel nuo autot tunnet humalassaki.. hik.., Chao alkoi sepostaa.

- Joo ja sit tungetaa sen pakoputki täytee paskaa ja laitetaa nauloja renkaan etee, jos sattuu pääsee meiltä karkuu ni ei kauas karkaa..., jatkoin punomista.

Humala kohisi jo korvissa ja kupli vatsassa. Hiki nousi pintaan joten rempseänä tyttönä päätin pinkaista suoraan lampeen. Chao rymisteli perässä ja pian isojen molskausten saattelemana kaksi naturellia (ja kännistä) suomi-neitoa kroolasi vedessä

[Ros]

Tuli vähän jatkoa ku tylsistyttää : D

[Ros]

12.08.2010

Voi juma. Arsela oli kuin jostain kauniista ja rohkeista. Tappi ruikutti Katin perään, joka oli kuulemma häipynyt Ruotsiin jonkun Ludvigin kanssa. Ei herranan aika. Tätä se teettää kun on hetken poissa kuvoista, niin jo on maailman kirjat sekaisin.. Kiitin onneani kuitenkin, että itse olin taas pääsääntöisesti sinkku. Kimin kanssa juttu oli jäissä, joten saatoin jatkaa kesääni villinä ja vapaana. Tosin jos sen elämän eläminen olisi rakkikoiran lailla ruikuttavan pikkumiehen paimennusta, niin no thanks..

Tumppasin röökin tennarin alle ja tassuttelin Börjen luokse. Pieni vaalea paskiaiseni oli viimein saanut harjansa jo sen näköiseksi, että sillä kehtaisi jo kulkea muuallakin, kuin tarhan ja tallin väliä. Nappasin herran kiinni ja kiikutin sen harjauspuomille. Poni mulkoili minua syyttävästi, mutta raahasin sen perässäni määrätietoisin askelin.

Puolen tunnin kuluttua poni seisoi pihassa suittuna, kärryt perässään. Itse loikkasin kärryille ja ohjasin ponin hiekkatielle. Börje nuuhki ilmaa innokkaana, mutta pysyi silti hanskassa. Aloin hyräillä jotain typerää biisiä ajatuksissani.

Haaveiluni tyssäsi parin kilsan jälkeen kavion kopseeseen, joka näytti kuuluvan Lotalle, jonka kärryillä keikkui Chao. Tamma kiisi ohitsemme ja Chao nyökkäsi. Samassa tunsin maan pettävän alta ja huomasin meidän olevan perse menosuuntaan, eli siis matkalla takaisin tallille täyttä ravia tamman perässä.

- BÖRJE!!!, kiljuin ponille, joka luimisti ja puri kiinni kuolaimeen ja se oli menoa.

Hieno näky varmasti olikin, Lotta lönköttää rauhallista pitkäjalka-raviaan ja Börje tikitti minkä koivistaan pääsi perässä. Itse heiluin kärryillä kuin heinämies, enkä tiennyt mistä oisin kiinni pitänyt pysyäkseni mukana. Kapean tien kivet tuntuivat siirtolohkareilta perseeni sinkoutuessa kerta toisensa jälkeen kovasta penkistä ylös ja jysähtäen alas. Ääneni oli jo käheä kiroamisesta, mutta kokosin vielä voimani ja..

- Chao! CHAOOO!!!, huusin minkä ääntä sain.

Nainen kärryillä käänsi päätään ja kun huidon häntä pysähtymään hän nykäisi tamman käyntiin.

- Mitä helvettiä?!

- No tää saamarin ääliö lähti teidän perään, luulee perkeleen paksukinttu antavansa jotain vastusta tolla koikkajalalle!, kihisin naama punaisena.

Chao repesi hillittömään nauruun ja pian alkoi omatkin suupielet nykiä. Päätimme yhteistuumin mennä käynnissä takaisin. Börje oli niin väsynyt, että oli turha jatkaa enää eteenpäin. Matkan aikana naureskelimme ja vitsailimme tapahtumalle.