25.7 - Maastoesteitä!

[Maiss]

Elikkäs pidän 25.7 maastoestetunnin hengaajille ja hoitajille! Tunnilla menemme tukkeja, panketteja ja muuta mitä metsästä löytyy... : D Maksuna toimii piirros, sarjakuva tai tarina. Osallistujia otan 8 ja toiveita saa laittaa! Itse vedän joukkoa Jambolla. (:

Osallistuneet
Jonna Pellalla - taito on tallella THE IHANATARINA SAAPUNUT
Seri menee Cassulla - pikku höpönassulla THE RAKKAUSTARINA SAAPUNUT
Tiia mukaan Tiialla - ratsastellen taivasalla THE HAUSKATARINA SAAPUNUT
Kata Bladen selkää - ei kai haittaa tää? THE MYSTINENHIENOKUVA SAAPUNUT
Jassu hyppii Aksulla - Sannin forever raksulla THE SÖPÖTARINA SAAPUNUT

TARINA
- Pella tule nyt! Jonna sanoi ja veti Pellan ohjista ponia kentälle.
Seri talutti Cassun reippaasti kentälle Pellan edellä ja kun Pella huomasi kaverinsa menevän kentälle sekin liikkui. Pellan perässä kentälle asteli Kata ja Blade jotka kääntyivät heti portin jälkeen kaartoon. Bladen takana kipitteli Aksu malttamattomana mutta Jassu sai ponin rauhoiteltua.
- Missä Tiia ja Jambo on? kysyin Jassulta.
- Tiialla kesti laittaa Tiiaa ni Jenna jäi oottaa Jambon kanssa niitä, Jassu sanoi ja käänsi Aksun eteeni.
Kohta kentälle tulikin kaksi hevosta; toinen kiltti tuntiratsu ja toinen vähän vaikeampi tapaus jolla minä menisin.
- Kiitti, sanoin Jennalle joka ojensi Jambon ohjat minulle hymyillen.
Nousin Jambon selkään ja otin ohjat käteeni. Annoin hevoselle pohkeita ja aloin kävellä uraa pitkin ja kun Jambo käveli rauhallisesti allani annoin sille vapaata ohjaa.
- Noniin, kaikki on selässä, sanoin ja pysäytin Jambon. Tänään järjestyksemme on: Blade, Cassu, Tiia, Aksu ja perää pitää Pella.
Tytöt nyökkäsivät ja Kata ohjasi Bladen perääni. Kohta olimme jonossa ja lähdin kävelemään kohti porttia. Ohjasin Jambon hiekkatielle ja kohta kävelimme hiekkatietä pitkin kohti metsää.

- Ravia! huusin kun käännyimme polulle. Ja kato Jassu ettei Aksu mee liian reippaasti ja Jonna ettette te jää jälkeen.
Hepat ravasivat innoissaan polulla eikä poneillakaan ollut puutetta energiasta. Kohta tulimme aukioille jossa oli kolme tukkia.
- Noniin! sanoin ja pysäytin Jambon. Eli nyt tullaan toi tukkisarja laukassa ja sen jälkeen ohjataan vasemmalle ja tehdään jyrkkäkaarre jonka jälkeen tullaan toi tukki jossa on kaksi korkeutta, saa tulla kumman haluaa. Onko kysyttävää?
- Siis eka sarja? Seri kysyi ja nyökkäsin.
- Ja kolme voi mennä tohon keskelle ja yks tähän mun viereen, sanoin ja Aksu tuli seisomaan minun ja Jamobon viereen. Ja Jonna ja Pella aloittaa.
Jonna teki ison voltin jossa nosti reippaan laukan ja ohjasi tukkisarjalle ja hypyt onnistuivat erinomaisesti. Sitten tultiin jyrkkäkaarre jossa Pella kiihdytti vähän mutta Jonna pidätti ja poni laukkasi reippaassa mutta hallitussa laukassa matalampaa tukkia kohti. Hyppy oli kaunis ja siinä oli paljon ilmavaraa. Jonna ohjasi Pellan muiden luo keskelle ja taputti tammaa.
- Hyvä! sanoin hymyillen. Hyvä että otit ton matalamman ni saadaan se lämmiteltyy ku toi iso on aika iso poneille. Sitten tulee Seri ja Cassu!
Cassu siirtyi pysähdyksestä suoraan laukkaan. Seri ohjasi ruunan sarjalle ja ruuna hyppäsi esteet reippaasti. Seri teki liian jyrkän kaarteen seuraavalle esteelle joten ratsukko ohitti tukin sisäpuolelta.
- Kato minne oot menossa! huusin Jambon selästä. Ota sarja uudestaan.
Nyt ratsukko teki hyvän kaarteen sarjan jälkeen ja tuli tukin keskelle ja liisi sen yli kauniisti.
- Parempi, sanoin ja siirsin katseeni Tiian joka mutusteli ruohoa maasta. Ja sitten TT-ryhmä.
Tiia veti tamman pään ylös ja antoi sille pohkeita ja raipaa niin että se siirtyi laukkaan. Laukka oli tahmea joten Tiia kielsi ensimmäisen esteen.
- Raippaa! Tee vaikka iso ympyrä siihen, sanoin ja katsoin kun Tiia ohjasi kirjavan hevosen ympyrälle.
Kohta laukka vaihtui reippaaseen laukkaan ja Tiia hyppäsi sarjan ja sen jälkeen yksittäisen tukin.
- Hyvä! sanoin. Sitten Blade ja Kata.
Kata nosti ensin ravin ja nosti sitten tasaisen laukan. Kata ohjasi tamman esteelle ja Blade hyppäsi sarjan sujuvasti. Kaarre tuotti pieniä ongelmia ja Blade hyppäsi tukin aika reunasta mutta kumminkin ylitti sen.
- Ihan ok, ilmoitin ja siirsin katseeni Bladesta Aksuun. Ja Jassu ja Aksu!
Jassu antoi ponille laukkaavat ja se siirtyi tasaiseen laukkaan ja liisi kohti estettä. Poni kiihdytti laukkaansa ennen estettä ja hyppäsi esteen reippaasti. Jassu tajusi hidastaa ja tukkien väliin tuli neljä laukkaaskelta. Kaarre sujui upeasti ja siksi hyppykin oli kaunis.
- Erinomaista! huudahdin ja käänsin Jambon hiekkatielle. Sitten pankettia päin.

Kesti noin viisitoista minuuttia kunnes olimme panketin luona.
- Noniin eli kaikki tulevat ton panketin toisiksi matalimman kohdan. Pella aloittaa, sitten Cassu ja niin edespäin, sanoin kun pysäytin Jambon.
Kaikilla sujui panketti kohtuullisesti. Kun kaikki olivat tulleet panketin yhden kerran teimme pienen sarjan jossa oli mukana lähistöllä oleva tukki. Piti ensin tulla panketti ja sen jälkeen kääntää vasemmalle tukille.

- Kylläpä tunti meni nopeasti! Jonna sanoi kun tulimme takaisin kentälle.
- Niimpä, Kata sanoi ja pysäytti Bladen.
- Kiitos tunnista! Tiia sanoi kun nousi ratsailta.
- Olkaapa hyvä! minä hymyilin.

Jonna&Pella Hyvin meni teillä! Tukit meni hienosti kuin myös panketti. Ensi kerralla voit jo hypätä vähän korkeampia. : )

Seri&Cassu Ihan hyvät suoritukset teilläkin, kunhan vaan muistat tiet. Cassu meni hyvin! ; D

Tiia&Tiia Tiiahan oli vähän laiskan puoleinen mutta siat sen kyllä hyvin hyppäämään. Kaunis istunta on sulla! ; )

Kata&Blade Sunkin pitää muistaa teit, mutta muuta eioikeen ole moitittavaa. Hallitsit Bladen erinomaisesti, vaikka tamma onkin aika haastava maastossa. : D

Jassu&Aksu Jassu, sä tiiät itekki et oot tosi hyvä ridaaaja! Aksu meni erinomaisesti ja ei ole mitään moitittavaa. <3

[Seri]

Sovinnolla on suloiset jäljet

-Häivy! HÄIVY! En haluu nähä sua enää ikinä! Huusin itku kurkussa poikaystävälleni Eetulle.
-Mut.. mut.. mut.. Viimeinen mut tuli melkein kuiskauksena ja sen jälkeen tämä rynni jo ulos ja paiskasi oven perässään kiinni. Vajosin epätoivoisesti lattialle. Riita oli kestänyt ainakin tunnin, ehkä enemmänkin. Halusin nyt ajatella, päästä pois ja selvittää pään. Mietin minne mennä, täällä en ainakaan saisi olla rauhassa. Talli, kello oli vasta yhdeksän joten Seppele ei varmaankaan ollut tupaten täynnä ihmisiä. Nousin hitaasti maasta ja lähdin laahustamaan ovelle päin. Työnsin jalkaani croksit ja laitoin huivin päähäni, sillä tänään oli tavallista kuumempi päivä. En halunnut auringonpistosta, tai, no, ihan samahan se olisi..

Tallille päästyäni suuntasin kohti oleskeluhuonetta, vähät välittäen muista. Siellä kohtasin pahimman näyn, ainakin sillä hetkellä nähtäväksi. Nimittäin Kat istui Tapin sylissä silitellen pojan pörröistä hiuspehkoa tämän pusutellessa tyttöä jos mihinkin. En kestänyt katsoa. Itkien lähdin juoksemaan pois päin, pois kaikesta. Yht`äkkiä juoksin lujaa jotakin päin, nostin pääni ylös ja näin Rosin puhtaat kasvot. Hän tuijotti vetisiä ja turvonneita silmiäni. Sopersin jotakin anteeksipyytämisen tapaista ja jatkoin juoksemista. Juoksin lujaa, lujempaa, tosi lujaa, epätietoisena määränpäästä, kunnes kaaduin ja aloin itkemään kahta kauheammin. Mikään ei mennyt hyvin, ei mikään.
-Kuinka jotkut saattoivat olla noin iloisia? Kysyin puoliääneen, ehkä kateuden pisto sydämessä. En saanut olla vihainen muille heidän onnellisuudestaan, kuitenkaan en tiedostanut tätä. Käperryin omia polviani vasten ja annoin surun tulla. Tämä oli jotakin käsittämätöntä, emme olleet ikinä riidelty näin pahasti. Kaduin sanojani, kaduin tekojani, kuitenkin vihaisena pojalle. Oliko tämä nyt ohitse? Eikö elämä ollutkaan ruusuilla tanssimista? Enkö enää saanut tuntea lämpimää rutistusta, pehmeitä huulia vasten omiani? Kysymyksiä pyöri mielessäni. Enää ei tullutkaan kyyneliä, ne olivat loppuneet. Pyyhin silmäni jo kostuneeseen paitaan ja oikaisin itseni ylös. Hätistin kaikki lehden ja risut housun pultuistani pois ja läksin kävelemään tallille päin. Ros oli varmasti jo kertonut kaikille.

Pysähdyin ensimmäisen laitumen kohdalle ja vihelsin kuuluvasti. Yksi hevonen alkoi astelemaan minua kohti, se oli Sentti. Rapsuttelin tätä siitä mistä yletyin ja aloin kertomaan huolistani. Puoliverinen ei varmastikaan ymmärtänyt mitään, ehkä se olikin hyvä näin, ehkä hevosia ei ollut luotu ymmärtämään, vaan kuuntelemaan. Nelijalkainen kyllästyi hetkosen kuluttua, joten minäkin lopetin selityksen. Tallustin nolona, mahdollisimman pienenä ja huomaamattomana, talliin. Kuitenkin päät kääntyivät minua kohti, en edes ollut ennen nähnyt kaikkia heitä.
-HEI missä ihmeessä oot ollu? Sulle on laitettu hevonen valmiiksi ja tunnin olis pitäny alkaa jo ajat sitten! Maiss sanoi virnistäen. Heti kun tämä näki kalpeat kasvoni ja ehkä vielä punaiset silmäni, minun vielä mutisten unohtamisesta, tyttö hiljeni.
-Niin, siis.. se.. maastotunti, mä voin lainata mun varakenkiä. Tämä selosti vilkaisten vaaleita kenkiäni.
-Joo, jos viittisit.. Kellä mä muuten meen? Kysyin jo hiukan hymyillen.
-Cassullahan sä, ja maastoesteitä oli tarkotus mennä. Maiss sanoi ystävällisesti.

-Noniin, ja tänään järjestys on seuraava; Blade, Cassu, Tiia, Aksu ja perää pitää Pella! Jambon selässä oleva naisenalku kuulutti. Käänsin tasaisenvarman ratsuni tammamamman perään ja lähdimme puolipitkin ohjin hiekkatielle päin. Kävelimme jonkun aikaa, kunnes saavuimme metsäpolulle.
-Ravia! Ja kato Jassu ettei Aksu mee liian reippaasti ja Jonna ettette jää jälkeen. Maiss huusi niin, että Pellan matkaajakin varmasti kuuli. Keräsin ohjat ja annoin pohjetta maiskautuksen kera. Kuulianen poika lähti hölskyttämään reipasta ravia, Pellakin pysyi perässä Aksusta nyt puhumattakaan. Ajatukseni pysyivät poissa Eetusta edes hetkeksi. Huomaamattani Maiss pysäytti Jambon, Kata Bladen ja ehdin juuri ja juuri pysäyttää Cassun törmäämättä ratsukkoon. Edessämme oli kolmen esteen tukkisarja, ja sen vieressä yksi tukki josta sai valita matalimman tai korkeimman.
-Eli nyt tullaan toi tukkisarja laukassa ja sen jälkeen ohjataan vasemmalle ja tehdään jyrkkäkaarre jonka jälkeen tullaan toi tukki jossa on kaksi korkeutta, saa tulla kumman haluaa. Onko kysyttävää? Maiss kertoi.
-Siis eka sarja? Kysyin epävarmasti ja sain vastaukseksi nyökkäisyn.
- Ja kolme voi mennä tohon keskelle ja yks tähän mun viereen. Ja Jonna ja Pella aloittaa. Maiss ohjasi.
Kohta olikin jo vuoroni, ja annoin laukkapohkeet suoraan pysähdyksestä. Cassu vastasi pyyntööni mieluisasti ja ohjasin ruunan sarjalle. Tämä liiti esteet kauniisti hypäten, mutta kaarre oli liian jyrkkä ajatuksilleni, joten käänsin liian vähän ja huomasin että tulin liian kauas, joten käytin vielä kättäni ja laukkasimme ohitse.
-Kato minne ohjaat! Tuu uudestaan koko homma! Maiss töksäytti. Niimpä jatkoin laukkaamista ja nyt juttu luisti. Kaikki meni puhtaasti. Kun kaikki olivat hypänneet, jatkoimme matkaa tehden siirtymisiä käynti-ravi. Hetken kuluttua tuli eteen banketti. Vuorollani käänsin katseeni kohti estettä, ja puristin pohkeet tiukasti kiinni Cassun kylkiin. Menimme kohtuullisen hyvin molemmat esteet, banketin ja pienen tukin. Jatkoimme matkaa tallia kohti. Otimme vielä vähän rentoa laukkaa, ja sitten loppuravit ja puolipitkillä ohjilla käyntiä loppumatkan. Tallille päästyä kiitimme ratsuja ja tietysti opettajaa, sitten talliin ja varusteet pois. Ajatuksiini laukkasi jälleen riita, ja aloin pesemään Cassun selkää mieli maassa. Miten pirteä tyttö muuttuikin hetkessä synkäksi möröksi. Ruuna varmasti mietti. Kuivasin peitinkarvan hikiviilalla ja vein Cassupojan laitsalle Luyn ja Epun seuraksi.

Laahustin kotia kohti, ja meinasin pyörtää postilaatikoiden kohdalla. En nyt jaksaisi ketään, sillä ajatukseni jälleen kerran pyörivät suloisessa pojassa. Alkoi taas itkettää. Kävelin suoraan omaan, pieneen huoneeseeni ja heittäydyin sängylleni painaen itkettyneet kasvot vasten pehmyttä tyynyä. *kopkopkop*
-EI, ÄLÄ, MEE POIS! Huusin tulijalle epäselvästi.
-Öö.. Joku kysyy sua, sanoo nimekseen Eetu.. Hän sanoi hiljaa.
-Käske se pois, heti, en haluu nähä sitä. Vastasin ja itkin. Kuitenkin poika astui sisään kitara kädessä.
-Mitä Vittua sä teet täällä, käskin sun häipyä.. Sanoin hiljaa.
-Odota.. Poika sanoi, ja alkoi soittaa kitaraa.

Joka päivä kaiken aikaa
Mietin onko tämä totta ollenkaan
Että kanssas
Tätä taikaa rakkauden nyt koetaan
Että kantaa oikeasti
Tämä tunne aina päivään huomiseen
Ja taas hetken
Ihanasti
Tunnen sydämeni lentoon lähteneen

Tahdon oikeesti olla sinun
Enkä vain leikisti rakastaa
Kanssas oikeesti kokea kaiken
Mikä ollut on unelmaa
Tahdon syliisi painaa pääni
Tahdon lämpöösi nukahtaa
Olla kanssasi oikeesti onnellinen
Sua oikeesti rakastaa....

Kyyneleet tippuivat jälleen, mutta eri asiasta. Heittäydyin poikaani vasten ja annoin itkun tulla. Tämä ymmärsi ja silitteli vain hiuksiani. Sitten poika nosti leukani ja katsoi silmiini
-Mä rakastan sua, oikeesti kulta. Eetu sanoi hellästi ja painoi pehmeät huulensa vasten omiani.
-Niin mäki sua.. <3





MAksuu.. Oli pakko laittaa otsikko (:
Että tämmöstä tällä kertaa!

By: Seri

[Tiia]

Kävelin tallille nopsaan. Olin hieman myöhässä. Tallissa Tiia oli haettu minulle valmiiksi ja joku oli harjaamassa sitä. Kiittelin tyttöä ja rupesin itse harjaamaan. Muut olivat jo menneet kentälle, kun sain Tiian varustettua. Talutin Tiian lopuksi kentälle ja noisome selkään.
- Noniin, kaikki on selässä, Maiss sanoi ja pysäytin Jambon. Tänään järjestyksemme on: Blade, Cassu, Tiia, Aksu ja perää pitää Pella.
Järjestyimme jonoon ja Lähdimme matkaan.
Pian, kun käännyimme polulle, Maiss komenti meidät raviin. Hevoset ja ponit ravasivat innoissaan. Pian tulimme aukiolle.
- Noniin! Eli nyt tullaan toi tukkisarja laukassa ja sen jälkeen ohjataan vasemmalle ja tehdään jyrkkä kaarre, jonka jälkeen tullaan toi tukki, jossa on kaksi korkeutta, saa tulla kumman haluaa. Onko kysyttävää? Maiss ohjeisti.
- Siis eka sarja? Seri kysyi ja Maiss nyökkäsi.
- Ja kolme voi mennä tohon keskelle ja yks tähän mun viereen, Maiss sanoi ja Aksu meni seisomaan Maissin ja Jamobon viereen. Ja Jonna ja Pella aloittaa. Maiss sanoi.
Jonna lähti esteille. Pella kiihdytteli kaarteessa, mutta Jonna sai sen haltuun. Muillakin ennen minua meni hyvin. Sitten tuli minun vuoro.
- Ja sitten TT-ryhmä, Maiss kajautti. Nostin ratsuni pään ylös ruohosta ja annoin laukka-avut. Tiia nosti tahmean laukan. Yritin korjata raipalla, mutten ehtinyt ja Tiia kielsi.
- Raippaa! Tee vaikka iso ympyrä siihen, Maiss sanoi. Käänsin ympyrälle ja nostin uuden laukan joka vaihtui pian reippaaseen laukkaan. Ohjasin uudelleen sarjalle ja nyt Tiia hyppäsin ne. Tiialla oli mukava hyppy, ajattelin kääntäessäni tukille. Tiia hyppäsin senkin moitteettomasti.
- Hyvä! Maiss kehui. Muutkin minun jälkeen hyppäsivät hyvin.
Hyppyjen jälkeen Maiss käänsi Jambon ja Lähdimme kohti Bankettia. Matkaan kului noin viisitoista minuuttia. Muutama ratsukot tuli ennen minua ja kun oli minun vuoro, kannustin Tiiaa reippaaseen laukkaan. Banketista suoriuduimme hyvin. Lopuksi tulimme pienen radan joka meni kaikilla hyvin.
- Kylläpä tunti meni nopeasti! Jonna sanoi kun tulimme takaisin kentälle.
- Niimpä, Kata sanoi ja pysäytti Bladen.
- Kiitos tunnista! Tiia sanoi kun nousi ratsailta.
- Olkaapa hyvä! Maiss hymyili.

Kiitos siis erittäin ihanasta tunnista, Maiss! ( maksusta tuli lyhyt, mutta toivottavasti kelpaa. Mulla kun on nuita maksuja rästissä monia.. )

[Jonna]

PELLALLA LENTÄEN

-Moikka äiti, meen Seppeleeseen! huusin rymistellessäni portaita alas.
-Juu, onkos se se hieno talli siellä metsässä? äiti uteli.
-Joo on! huusin vetäessäni saappaat jalkaan ja avatessani ulko-oven.
-Pidä hauskaa ja ole varovainen, ja muista.... äiti saneli tiuhaan tahtiin samalla kun veivasi taikinaa. -Joo joo !!! karjaisin ja juoksin ulos. Äidit...

Kuuntelin kuinka linnut lauloivat ja kuinka hiekka rahisi jalkojeni alla. Mietin kenet saisin maastoon, ja kuinka tunti menisi. En huomannut yhtään kuinka Seppeleen kyltti jäi taakseni, ja kuinka kävelin tyhmänä risteyksen ohi. Jatkoin matkaa pilviä katsellen, ja yht´äkkiä jalkojeni alla ei enään tuntunut mitään... Seuraavassa hetkessä olin lentänyt vauhdilla mutaiseen ojaan. Nousin ylös raivoissani, hain kypäräni ja raippani parin metrin päästä ja marssin ylös ojasta, kohti Seppelettä.

-Hihhii, mikäs tuon uuden tytön on noin saanut pelästymään, että on oikeen päästänyt kakat pöksyihin?! tallitytöt hihittelivät toisilleen. Kävelin suoraan satulahuoneeseen ja tartuin sieneen. Pöksyni olivat ihan ruskeat, (normaalisti beiget) ja aloin kuumeisesti hinkkaamaan takamustani vedellä. Maiss käveli juuri listojen kanssa satulahuoneen ilmoitustaululle, mutta kääntyi hölmistyneen, mutta huvittuneen näköisenä katsomaan minua. -Miten sulle nyt noin kävi? -No tota.. ööh... sopersin punaisena. Ah, kuinka noloa, ajattelin tuijottaen maahan. Maiss kiinnitti listat ja lähti. Kaikki hoitajat rynnivät katsomaan mitä tunteja hoitsut menisivät. Minä kumminkin hinkkasin edelleen takamustani.. :/

Kun kaikki olivat lähteneet, menin katsomaan kenellä menisin. Hmm... Seri & Cassu.. Ja tuossa! Jonna & Pella!!! Jes! Halusinkin mennä tuolla harmaalla pallerolla.. Otin Pellan harjat, ja kävelin kohti karsinarivistöjä. Tamma katseli jo innokkaana puoliovesta. Avasin karsinan oven ja puikahdin sisään. Pella työnsi heti turpansa tasuuni etsien jotain hyvää. -Hei rouvaseni, miten menee? kuiskutin tamman korvaan. Harjasin Pellan kiiltäväksi ja katsoin kelloa. 10 min ennen kuin tunti alkaa! Hain äkkiä Pellan satulan ja suitset, ja varustin ponin. Laitoin kypärän päähän ja eikun menoks!

Kävelin Cassun perässä kentälle. Pella vähän hidasteli, mutta kun Cassu käveli kaartoon, ja Pella jäi "yksin" tuli mammaan vauhtia. Kiristin vyön ja ponnistin tamman selkään. Pidensin 2reikää jalustimia ja kiristin vielä vähän vyötä. Annoin Pellalle pohkeista ja lähdin kävelemään pitkin ohjin uralle.

-Ravia! Maiss huusi jonon kärjestä. Järjestys oli : Blade, Cassu, Tiia, Aksu ja viimeisenä, muttei vähäisempänä Pella & Minä! Poniletka lähti reippaaseen raviin. Tarkistin kevennyksen ja nautin katsellessani edessäni olevan ponin viuhuvaa häntää. Rytmikäs kavion kopse täytti ilman. Pella jäi vähän jälkeen ison mahansa takia, joten nostin laukan ja laukkasin parimetriä muut kiinni. Pella innostui ja veti pari ilopukkia, jotka näyttivät varmaan hupaisille, sillä iso vatsa vain hölskyi. Tulimme aukiolle jossa oli peräkkäin kaksi tukkia, ja niiden "vieressä" tukki jossa oli kaksi korkeutta. Noin. 45cm ja 60cm.
-Eli nyt tullaan tuo tukkisarja jonka jälkeen käännetään ponit hallitussa laukassa tolle tukille jossa on kaksi korkeutta. Saa mennä kumman haluaa. Ja Pella aloittaa.

Kun kuulin nimeni, hätkähdin. Tein Pellalla ison voltin ja nostin tasaisen reippaan laukan. Käänsin Pellan kohti tukkisarjaa. Pella pidensi askeliaan, ja suorastaan lensi ensimmäisen tukin yli. Kaksi askelta ja hop! ajattelin ja myötäsin reilun hypyn myötä. Taputin pikaisesti Pellaa ja pidätin hiukan ulkoohjalla. Aluksi se kiihdytti, mutta lyhensi laukkaa kuuliasesti ja pystyin kääntämään sen melko jyrkän mutkan jälkeen suoraan kohti estettä. Ohjasin ponin 45cm kohdalle, mutta Pella kompuroi vähän ennen estettä..

Nauraen jatkoimme matkaa. Pella oli hypännyt hienosti kompuroinninsta huolimatta ja muillakin oli mennyt hyvin. Ravasimme mutkan jonka jälkeen tuli laukkasuora. Maiss sanoi että voimme ottaa pieni muotoisen kisan, mutta hallitussa laukassa. Siis ponit eivät saisi ryöstää. Nostin Pellalla laukan ja syöksyimme matkaan. Pellaa ei tuntunut iso maha ollenkaan haittaavan. Ohitimme Aksun ja jatkoimme matkaa kohti Bladea joka oli vähän jäänyt jälkeen. Pian kumminkin hidastimme käyntiin ja palasin taas omalle paikalleni Pellaa kehuen.

Saavuimme jonkin ajan kuluttua panketille. Matkalla Cassu oli vähän säikkynyt oravaa, mutta Serin oli saanut pojan rauhoittumaan. -Nonnii eli nyt tulaan ensin toi panketin toisiksi matalin kohta. Nyökkäsin ja nostin Pellalla laukan. Pella lähti hieman tahmeasti, joten naksautin kieltäni ja annoin enemmän pohkeita. Pella totteli ja lähti reippaammin kohti pankettia. Pella aikoi aluksi mennä korkeimman kohdan, mutta nopeasti käänsin sen toisiksi matalimman kohdalle ja annoin pohkeita. Poni loikkasi panketille, otti yhden alukka askeleen, ja pomppasi alas. Taputin Pellaa ja ravasin muiden luo.

Kun kaikki olivat menneet kerran panketin, otimme uudestaan. Tällä kertaa siihen kuului vaan lähellä oleva tukki. Laukkasin Pellalla panketille ja siitä alas tultuamme käänsin Pellalla ässän muotoisen tien ja hyppäsimme hienon hypyn. Kun kaikki olimme hypännet, Maiss näytti Jambolla vähän korkeamman esteen. Jambo meenasi rynniä esteelle, mutta Maiss pidätti Jamboa, ja he liitelivät esteen yli. Lähdimme takaisin tallia kohti.

-Voi kun tunti meni nopeasti! sanoin ja taputin samalla Pellaa. Hyppäsin alas satulasta, löysäsin vyön, nostin jalustimet ja kiitin tunnista. Talutin ponin talliin ja harjasin sen. Oli ihana tunti! Kiitos<3

ps. joo sanoin tunnin heppojaki poneiks, mut iha sama!

Käykö maksuksi?

-Jonna

[Kata]

Laitan nyt kuvaa, saatan laittaa tarinan myöhemmin. Tässä siis maksuni:



Sori ku on pika, mut pakko saada nämä vanhat maksut pois alta!: )

[Jassu]

Maksu (vihdoin)

»Aksuaksu, soo», pidätin. Pidätä, myötää, pidätä, myötää, ja poni hidasti. Istuin suorana welshponin satulassa ja annoin painopisteeni olla takana. Pidin pohkeeni tasaisena ja hidastin ravin kautta käyntiin.
»Hyvä, Jassu, tuo meni hyvin! Katso ensi kierroksella, että laukka pysyy esteiden välissä yhtä rivakkana, nyt se vähän kiihtyi», Maiss kailotti jostain takaamme. Nyökkäsin vastaukseksi, vaikka tiesin, ettei Maiss sitä huomannut. Katsoin nauliintuneena muiden suorituksia ja annoin Aksulle vapaat ohjat. Kulorautias poni pärski innokkaasti ja odotti seuraavaa ratasuoritustamme. Tämä kierros meni hyvin.

Ravasimme hietapolkua pitkin kohti tukkisarjaa, tai näin Maiss oli meille sanonut. Tukkisarja näytti jännältä. Onneksi hyppäisin sen vasta toiseksiviimeisenä. Kuumeisena odotin vuoroani ja kun se koitti, annoin rauhassa laukkapohkeet ponille. Istunta kohosi kevyeeseen istuntaan esteellä, ja pidin painoni jalustimilla. Ohjasin huolellisesti pohkeilla kaarteissa, ja rata sujui mielestäni hyvin. Katsoin suoritukseni jälkeen taas, kuinka Tiia, Cassu, Pella ja Blade pomppasivat saman radan.

Ravasimme jälleen vartin matkan panketille. Panketin jälkeen tultiin panketti + tukkieste-rata. Koko hoito sujui estehirmu-Aksun kanssa vallan hyvin ja pian palasimme takaisin tallille.

»Haluatko sä ottaa Aksun pois?» Sanni kysäisi tallin ovella, kun talutin welshponia sisään. »Meinaan vaan, et mäkin voin ottaa sen jos tahdot…»
»Joo, ota sä vaan, niin mä pääsen juomaan, että tuli jano tuolla!», vastasin näännyksissä. »Mutta Aksu meni hienosti. Anna sille ylimääränen porkkana mun puolesta», lausahdin vielä hymyilevälle tytölle ja käännyin lähteäkseni. Suuntasinkin suin päin oleskeluhuoneeseen kaapilleni lipittämään kolmensadan millilitran vesipulloani, jonka elämäneliksiiriä vastaava sisältö loppui aivan liian pian. Maastoesteet tosiaan olivat rankkoja, mutta kävivät vaihtelusta tavalliselle koulupuurtamiselle.

Kiitos erityisestä tunnista, Maissipallero <3

(ja anteeksi tarinan lyhyys : D Lisään ehkä sen kuvan myöhemmin, kunhan parantelen sitä.)