|
|
Post by Ros on Jun 6, 2009 15:13:50 GMT 2
Börje SWE Tämän päiväkirjan muutin nyt Sinin omaksi, niin on helpompi seurailla omia tesktejä, sekä Sinin tekstejä : ) |
|
|
|
Post by Sini on Jun 11, 2009 12:20:47 GMT 2
// Kiitos, ihan oma päiväkirja! ; ) Ja selkeneehän tämä tästä kovasti.
Nokka kohti Artsilaa - 11.6.2009
Hykertelin innoissani Seppeleen pihalla - pääsisinhän tänään tutustumaan itse Artsin ravitalliin. Keikki seisoi vierelläni ja oli lupautunut
tulemaan mukaani, hänkin oli innoissaan päästessään katsomaan ravureita. Juttelumme pysähtyi siihen, kun Ros kaarsi pihaan
autollaan.
- Tulkaas kyytiin sitten, tytöt, hän sanoi meille auton ikkunasta ja me kapusimme nopeasti takapenkille. Kun auto pääsi liikkeelle,
kaara täyttyi kysymysten tulvalla.
- Millanen se on?
- Ei kai se vaan oo laiska?
- Meneeks se lujaa?
Kahden tytön suut takapenkillä kävivät lujempaakin lujemmin ja Ros irvisti kärsivästi.
- Näätte sitten, jos ees saan ajettua teidät perille saakka ilman kuulovaurioita... Hän sanoi ja hymyili tyytyhväisenä melun loputtua.
Keikki ja minä jatkoimme kuitenkin juttelua ja mietimme, millainen paikka meitä vielä odottaisi. Pian auto pysähtyikin pienelle parkki-
paikalle, jossa könötti odottamassa yksi vanha traktori sekä hevostraileri. Avasin innoissani auton oven ja tähyilin ympäristöä
kiinnostuneena. Ilmassa tuoksui hevosten, koivujen sekä tuoreen maalin tuoksu. Täällä tulisin käymään nykyään vähän useamminkin,
joten koetin painaa näkymät hyvin mieleeni.
Kävelimme Rosin ja Keikin kanssa pihamaalle päin.
- Missä Artsi asuu, Keikki kysäisi Rosilta.
- Tossa keltasessa talossa, näätkö? Ros osoitti oikealla olevaa, kodikkaan näköistä mökkiä. - Artsi kyl varmaan nukkuu vielä, eihän
kello oo kun vasta vähän päälle ykstoista, Ros sanoi huvittuneena ja ohjasi meidät pikkutallia kohti. Sydämeni teki ylimääräisen
lyönnin ja jännitys kasvoi entisestään, kun hän avasi oven. Siinä se seisoi! Suloinen, valkoinen karvapallo, joka katsoi meihin
uteliaan näköisenä.
- Ihana! Hihkaisin ja kävelin Keikin kanssa rauhallisesti uuden hoitoponini karsinan ovelle. Börje katsoi meihin uteliaana ja hirnahti
sitten kimakasti.
- Auh, se on jopa pahempi kuin te kaks autossa! Ros virnisteli meille ja näytin kieltä nuorelle naiselle, joka naureskeli karsinan ovella
huvittuneen näköisenä.
- Tää poni osaa kyllä näyttää suloiselta, mut sisällä piilee oikee vauhtipommi, joten kannattaa olla varuillaan, Ros sanoi ja taputti
poniaan kaulalle. - Mut hei, mun pitää käydä kysymässä hinalta yks asia, te voitte sillä välin vaikka harjata ton, hän sanoi ja näytti
meille vielä harjalaatikon paikan, ennen kuin lähti tarhoille päin.
- Oii, tää on kyllä niin söpö, Keikki sanoi ja harjaili ponin selkää.
- Olis veilä söpömpi, jos pysyis paikoillaan, eikä yrittäis pureskella mun takamusta, murahtelin yrittäessäni harjata ponin etujalkoja
ilman vaurioita.
- Nääh, kyllä se suhun sit joskus tottuu, Keikki sanoi ja väisti nopeasti takajalasta lähteneen potkun. Huokaisin ja katsoin ponia hieman
epäilevästi. - Parempi olis, jos se tätä menoa meinaa jatkaa, sanoin ja hymyilin veikeän näköiselle ponille. Mitäköhän suunnitelmia
sillä vielä oli uutta hoitajaansa varten?
Sini ja Börje
|
|
|
|
Post by Sini on Jun 13, 2009 16:16:27 GMT 2
Riehumista - 13.6.2009 - Börje, ei! Karjaisin ponille, joka lähti rynnimään ulos tarhasta heti avattuani portin. Mikä kiire sillä nyt taas oli. Varpaat olivat ehtineet muussaantua päivän aikana jo muutaman kerran... Lähdin päättäväisesti taluttamaan ponia pikkutallille päin, kunnes poni äkillisesti nousi takajaloilleen ja huitoi ilmaa hullun lailla. Väistin terävät potkun vain sentin mitalla ja katsoin ponia tuohtuneen näköisenä. - Kyllä sä vaan jaksat, hymähdin ja lähdin viemään ponia talliin syömään. Sini ja Börje (:
|
|
|
|
Post by Sini on Jun 18, 2009 15:34:43 GMT 2
Kärryille! - 18.6.2009
Maa oli märkä ja ilma tuntui inhottavan kostealta auringon lämmittäessä selkääni harjaillessani Börjeä ulkona - niinpä, pitkästä aikaa
oli jopa niin lämmin, että pystyin olemaan ulkona jopa pelkällä t-paidalla. Börjekin nautti lämmöstä ja lerputti alahuultaan harjatessani
sen pölyistä selkää. Jalkojen harjaus kimolla ponilla on aina haastavaa, varsinkin silloin kun poni on päättänyt kieriä karsinassaan hullun
lailla. Jalkoja olisi voinnut luulla ruskeiksi, jos ei olisi tiennyt valkoisen karvapeitteen pilkottavan lian alta.
- Pysys aloillas, sanoin napakasti ponille, joka alkoi kyllästyä paikoilla seisomiseen. Yritin saada sätkivää jalkaa harjatuksi pölyharjalla,
onneksi lika ei ollut ehtiä tarttua vielä kunnolla ja pöly irtosi muutamalla sutaisulla.
- Hirnhirn! Poni kiljui kun Jossu ja Kopsu kävelivät vierellemme.
- Kato moi, sanoin Jossulle. En ollut vielä tiennytkään hänen treenaavan Artsin hevosia, mutta iloinenhan yllätys tämä oli.
- Moi vaan, nuori nainen hymyili ja yritti saada innokasta suokkia seisomaan aloillaan. - Sulosen ponin oot saanu hoidettavakses.
Aattelin tässä käydä vähän tossa radalla ajamassa ihan vaan rauhallisesti muutaman kierroksen, oisitkos halukas lähtemään mukaan?
Jossu kysyi hymyillen ja sitoi Kopseen riimunarusta varustamisen ajaksi kiinni tolppaan.
- Nooo... Kai munkin joskus täytyy tän kärryille päästä, naurahdin ja lähdin Jossun kanssa hakemaan ajokamppeita.
Jossun jo laittaessa kypärää päähänsä, kiinnitin vielä martingaalin paikoilleen ja tarkistin mahavyön. Heitin kypärän niskaani ja nappasin
ohjakset käteeni.
- Hyvä kun tuut mukaan, on se parempi ettei oo ekalla kerralla yksin, sanoin Jossulle, joka hyppäsi Kopseen kärryille.
- Joo, onhan se aina kiva, kun on seuraa, hän hymyili. Täytyy myöntää, että jännitin tällä hetkellä aika paljon. Olihan tämä ensimmäinen
kertani Börjen kärryillä. Pikkuhiljaa nousin treenikärryjen kyytiin ja maiskautin ponin Kopseen perään kävelemään. Börje otti pienen
ravipyrähdyksen, mutta pysähtyi heti Josefiinan selkään kiinni. Se tökkäisi edellä olevaa ohjastajaa turvallaan Jossun nauraessa ja
minun häpeillessäni Jossun paitaa, jonka selkäpuolen Börje oli kuolastanut oikein kunnolla.
Radalle ei ollut onneksi pitkä matka tallin pihalta, joten pääsimme sinne kävelyvauhdillakin alle viidessä minutissa. Henkäisin nähdessäni
radan - en olisi uskonut sitä näin hyväkuntoiseksi! Olin kieltämättä odottanut jotain pahempaa, kuoppia radalla ja viinipulloja siellä
täällä, mutta tämähän oli oikein hienosti hoidettu. Ihastellessani näkymää en ollut huomannut Kopseen lähtevän ravilla pois edestämme.
Börje alkoi kyllästyä kävelyyn ja lähti äkillisesti nopsakkaan raviin minun horjahtaessani kärryillä. Jossu ja Kopse hölköttelivät jo
toisella puolella rataa meidän kipittäessämme perässä.
- Börje, tsiisus soikoon, hidasta nyt vähän! Naureskelin löydettyäni taas tasapainon. Annoin ponin kuitenkin purkaa paineitansa
ravaamalla hetken reippaaseen tahtiin. Nautin vauhdin huumasta, rakastin ravikärryillä istumista. Pyörät natisivat, ponin häntä
heilui vimmatusti nenäni edessä ja näkymä oli muutenkin kärryiltä katsottuna ihan erilainen kuin selästä. Kierroksen jälkeen hidastin
vauhtimme rauhalliseen hölkkään, vaikkakin Börjen painaessa rajusti ohjille. Asiaa ei yhtään auttanut Kopseen ohitse viilettäminen,
Börje lähti salamana juoksemaan perään. En voinut olla nauramatta ponin kilpailuvietille. Jäimme kuitenkin automaattisesti reilusti
jälkeen nopeampaa suomenhevosta ja Börje nieli tappionsa.
- Ei aina voi voittaa, hymyilin ja ohjasin ponin radan ulkoreunalle hölkkäilemään.
Hyvää juhannusta Rosille, Artsilan sekä Seppeleen väelle! ♥
t. Sini ja Börje (:
|
|
|
|
Post by Sini on Jun 27, 2009 19:57:24 GMT 2
Venyttelyä! - 27.6.2009 Börje päätti vähän oikoa koipiaan Killin kummastellessa vieressä ponin sähläystä, ja pian kummatkin vetivät jumppaliikkeitä ympäri tarhaa. :'D Börjen ja Killin jumppasarjoihin kuuluikin monta pukkihyppyä sekä piehtarointiliikettä... Sini ja Börje 4HM
|
|
|
|
Post by Sini on Jul 16, 2009 11:34:53 GMT 2
Kissanpojat kateissa - 16.7.09
Sateisen yön jälkeen maa oli kostea, mutta aurinko yritti kuivattaa hiekkatietä parhaansa mukaan. Pyörä kulki mukavan tasaisesti allani polkiessani sen Artsin ravitallin toimintaa täynnä olevalle parkkipaikalle.
- Se ei voi olla kaukana, Artsi karjui minkä kitalaestaan sai irti. - Sun piti taas mennä sössimään kaikki, poika! Päästään punainen mies tuijotti nyt viattoman näköistä Tappia joka seisoi kädet levällään ja oli nauruun purskahtamaisillaan. Pojan vieressä seisova Kat sai juuri ja juuri hillittyä naurunsa Artsin mulkoillessa kumpaakin.
- Ja sitten vähän äkkiä etsimään sitä, eikä vaan könötetä siinä kuin kaks lahoa mäntyä, Artsi mörisi ja suuntasi päärakennukselle Katin ja Tapin purskahtaessa nauruun.
- Mitä toi nyt oli, ketä oikein on kadonnut? Kysyin uteliaana ja hymyillen itsekin.
- Kissa lähti omille teilleen ja sehän meni tietysti mun piikkiin, Tappi sai hekotukseltaan sanotuksi. - Ei se mihinkään kauas oo lähtenyt, ainoo vaan että poikaset meni mukana ja ties mikä korppikotka ne tuolla ulkona syö.
- Mä ilmotan jos nään jotain, voin käydä vaikka Börjen kanssa vähän kiertelemässä tuolla metikössä. Oli kyllä meidän kaikkien tärykalvojen kannalta ihan hyvä, että saadaan kissat kotiin, naurahdin vielä ja lähdin pikkutallille päin.
Pieni valkoinen poni tapitti sinisillä sulosilmillään innostuneen näköisenä kiinnitellessäni mahavyötä. Napsautin rintaremmin kiinni ja pujottelin aisat pihalla paikoilleen. Kärryt seisoivat nyt nätisti ponin perässä.
- Pidä säkin silmäs auki, kuiskasin ponille joka rimpuili jo päästäkseen juoksemaan. Ei tainnut ponia maisemat kauheasti kiinnosta, ei. Nappasin ohjat käteeni ja irrotin Börjen ketjuista. En ollut edes puoliksi kärryjen kyydissä, kun poni lähti viilettämään metsän suuntaan. Onneksi olin pitänyt ohjat napakasti kädessäni ja sain edes jotenkin Börjen hiljentämään vauhtiaan. Keikautin itseni treenikärryjen kyytiin ja huokaisin helpotuksesta ponin siirtyessä vastahakoiseen käyntiin.
Päästyämme hiekkatielle annoin ponin ravata omaa tahtiaan, eli aikamoista vauhtia. Metsätie oli itselleni vielä vähän uusi, joten pysyttelin koko ajan hyväpohjaisella hiekkatiellä varmuuden vuoksi. Yhdestäkään kissanpoikasesta ei ollut vielä kuulunut mitään elonmerkkejä, mutta en uskonut niiden näin kauaksi lähtevänkään. Linnut lirkuttelivat metsän siimeksessä ja Börje kuunteli kaikkea korvat höröllään. Sekin tuntui nauttivan vauhdin huumasta, ihan kuin ohjastajansakin. Seuraavassa kaarteessa hiljensin vauhtia hölkkään ponin painaessa ohjille, mutta kuitenkin hieman väsyneenä hiljentäensä vauhtia.
- Hieno poni, kehuin taaksensa vilkuilevaa Börjeä. Nyt se suostui hölkkäämään tosi kiltisti. Kun mutkan takaa ilmesty näkyviin ravitalli, hiljensin Börjen käyntiin. Se suostui ilomielin yhteistyöhön, olihan lenkki kuitenkin aikamoinen näin pienelle ponille. Löysäsin ohjia kiitokseksi ja annoin Börjen venyttää kaulaansa. Pihalle saapuessamme Tappi ja Kat juoksivat meitä vastaan.
- Ei hätää, ne poikaset ja kissaemo on löydetty, Kat huusi iloisena.
- Missä ihmeessä ne sitten oli? Kysyin.
- Et ikinä usko, mutta ne oli ihan meidän silmien edessä. Heinävintillä! Tappi sanoi ja sai aikamoiset naurut aikaan.
Sini ja Börje 5HM
Anteeksi epäaktiivisuuteni, yritän kuitenkin jatkossa pystyä hoitelemaan vähän useammin (:
|
|
|
|
Post by Sini on Jul 28, 2009 11:52:43 GMT 2
Puunattu poni - 28.7.09 Jotenkin epätavallisesta aiheesta piirretty kuva, johon syntyi todellakin äkillinen ispis. Täytyy sanoa, että piirros on puoliksi onnistunut ja puoliksi epäonnistunut, sillä Börjen ruumis näyttää kummalliselta : D Ja yksi outo seikka on myös se, että käytän paksua takkia kuumana kesäpäivänä... No sovitaan vaikka, että tänään oli vähän kylmempi päivä :--D Sininen ja Börjenen 6HM
|
|
|
|
Post by Sini on Aug 6, 2009 13:38:37 GMT 2
Börje pesulla! - 6.8.2009 Käsiala on kyllä... No mutta, nauttikaa sadepäivän tuloksesta. (: murhanhimoinen hoitaja ja pesuhirmu-börtsi 7 hoitomerkintää
|
|
|
|
Post by Sini on Aug 28, 2009 15:31:44 GMT 2
Rentoa lenkkeilyä - 28.8.2009 Päätimme tällä kertaa lähteä Börjen kanssa tutustumaan raviradalle vievälle tielle ja poikkesimme lammen rannallakin. Radalle emme jääneet treenaamaan, vaan suuntasimme tietenkin maastoon peltotien kautta. (: Ensi kerralla teen tarinan. maastohullut 8 hm
|
|
|
|
Post by Sini on Aug 30, 2009 18:52:20 GMT 2
Tiukkoja tilanteita - 30.8.2009
Näpräsin Börjen valjaita sormien liikkuessa vinhaa vauhtia ponin pään ympärillä. Välillä pienet hampaat lähestyivät rannettani uhkaavasti, mutta
olin jo tottunut väistelemään Börjen purukalustoa. "Martingaali, mahavyö, aisat..." Tarkistin itsekseni, oliko kaikki varmasti paikoillaan. Pujotin
vielä nopeasti pojan etujalkoihin vaaleanvihreät jännesuojat, jotka olin ostanut viimeviikkoisilla säästöilläni. Tuntiessaan jaloissaan jotain erilaista,
Börje alkoi osoittaa mieltään. Se nosteli etujalkojaan kummastuneena ja kuopi maata kärsimättömänä. Tuhahdin ja katsoin ponia turhautuneen
näköisenä. "Näin sitä kiitetään uusista, hienoista suojista", valitin ja lähdin taluttamaan Börjeä pihalle. Se ei mukamas osannut enää koukistaa
polviaan, vaan käveli etujalat tikkusuorina.
"Päivä päivältä se näyttää yhä tyhmemmältä!" Kuului Artsin ääni takaatani. Voi ei, tämä tästä vielä puuttui! "Onkos ponista tullu joku sirkuspelle,
eihän se osaa enää ees kävellä?" Mies örvelsi kaljapullo toisessa kädessään. "Älä jaksa! Börje vasta totuttelee näihin suojiin", tokaisin takaisin
ja nostin leukani ylös. "Totuttelee?! Kunnon mies osaa kävellä jo varsasta lähtien ja tiedätkös tyttö mitä? -hik- Kun meikäläinen oli nuori, niin..."
Jätin Artsin selostamaan omiaan tallin pihalle ja talutin Börjen nopeasti raviradalle vievälle tielle. "Sillon ei mitään suojia -hik- tarvittu!" Kuulin
pihalta karjuntaa vielä hypätessäni kärryille. Maastolenkki oli sitä, mitä nyt kaipasin. Olin päättänyt tänään lähteä tutustumaan raviradan ympäristöön.
Tien vierustalla oli pieni oravanpoikanen nakertamassa löytämäänsä käpyä. Börje teki näyttävän sivuloikan minun horjahtaessa kärryillä ja lähti
sitten reippaalla ravilla eteenpäin. Irvistin kauhusta nähdessäni risteyksen. Toinen tie kääntyi oikealle, toinen jatkoi suoraan. En millään muistanut
kumpi niistä veisi raviradalle ja hätäpäissäni käänsin Börjen tiukasti oikealle. Se viiletti ruohoiselle pihalle ja tyssäsi sitten paikoilleen. Nostin
silmille valahtaneen ajokypäräni takaisin paikoilleen ja vasta sitten huomasin, minne olimme päätyneet - tämähän oli vanha saunarakennus.
Börje käytti tilaisuuden hyväkseen ja pinkoi välittömästi ensimmäiselle näkemälleen ruohotupsulle. "Ei! Älä nyt, ei meidän tänne pitänyt tulla.
Tuskinpa tämä on edes enää Artsin maita... Oltiinkohan me edes tulossa raviradalle päinkään?" Kuiskin ponille hätääntyneenä. Hyppäsin hiljaa
alas kärryiltä ja vedin Börjen pään pois puskasta. Se katsoi minuun tuimasti ja oli juuri tallaamassa varpailleni, kunnes kuulin tutun äänen
lammelta. "Kirppuu... Päästäisit mut sinne saunaan. Joohan?" Se oli Tappi! Ilmeisesti Kat oli myös jossain lähettyvillä. "Apua, nehän on varmaan
saunassa!" Hätäännyin entistä enemmän ja pystyin jo kuvittelemaan miten noloa olisi, jos Tappi huomaisi meidät. "Nyt mentiin, poni", kuiskasin
ja hyppäsin vauhdilla takaisin kärryille. Ja kuin unelmien ihmeen kaupalla, Börje tepastelin kiltisti ja mahdollisimman hiljaa takaisin hiekkatielle.
Sini ja Börje 9 hoitokertaa
|
|
|
|
Post by Ros on Aug 30, 2009 19:16:24 GMT 2
Oih! Vihree on mun ja Börjen väri! Ihanaa että otit sen huomioon suojien kanssa : ) Muutenkin näytätte tulevan juttuun oikein hyvin. On hienoa ettet hätkähdä ponin piruilua vaan annat sille takaisin samalla mitalla : )
|
|
|
|
Post by Sini on Aug 30, 2009 19:22:11 GMT 2
Heh! Börjestä tulee aina jotenkin mieleen vihreä ja se sattuu olemaan myös oma lempivärini, joten päädyin vain jotenkin vaaleanvihreisiin suojiin : ) Ja kiitoksia kovasti, kun on mahdollisuus hoitaa näin kivaa ponia! : )
|
|
|
|
Post by Sini on Sept 14, 2009 14:39:41 GMT 2
Juoksutusta - 14.9.2009
Pöly tunkeutui keuhkoihin lakaistessani pikkutallin lattiaa. Heiniä löytyi sieltä täältä ja tuntui, kuin ne olisivat vallanneet koko kurkkuni. Pikkutallin hepat olivat päässeet tarhaan puhdistuksen ajaksi. Minun oli pakko avata ovi ja ikkunat sepposen selälleen ja antaa tuulen virrata pienen tallirakennuksen läpi. Kauhistuksekseni näin pölypilven seassa ison, kookkaan hahmon ääriviivat ja kiljahdin säikähdyksestä. "Älä kilju, saamarin kakara! Tärykalvot tässä puhkee!" Se oli Artsi. "Älä sit hiippaile tolleen. Ja voisitko väistyä, mulla on nää hommat katos kesken. Sun tallias täällä lakaistaan, että voisit olla vähän kiitollisempi", murahdin ärtyneenä ja tökkäisin harjan pään miehen vatsaan, jonne se upposi. Artsi ähkäisi ja mutisi sitten jotain omiaan. "Mä sulle lakaisemiset näytän!" Hän örisi hypätessäni ikkunasta ulos ja luikkiessani varustehuoneeseen hihitellen piiloon.
Kun Artsi oli turvallisesti poistunut pihapiiristä, lähdin hakemaan "pullaponia" tarhasta. Se olikin helpommin sanottu, kuin tehty, sillä heti ensimmäiseksi Börje meinasi tunkea portista läpi ja sinkosi melkein ylitseni. Napsautin äkkiä portin kiinni ja klipsautin narun kiinni ponin riimuun. Börjen hampaat saivat otteen reidestäni pari kertaa, mutta kipua ei enää tuntenut samalla lailla kuin ennen. Nyt tämä oli jo tuttua puuhaa.
Tänään en jaksanut lähteä ajamaan Börjellä, joten päätin juoksuttaa sitä heinäpellolla. En ollut läheskään varma, miten se onnistuisi, mutta ajattelin ainakin kokeilla. Börje ei todellakaan ollut hyvällä tuulella tänään, joten homma ei varmastikaan tulisi olemaan helpoimmasta päästä. Talutin poukkoilevaa ponia eteenpäin ja käännyin sitten pellolle vievälle tielle. Börje nuuhki innoissaan ilmaa ja alkoi pikkuhiljaa rentoutua. Taputin valkoista hoitoponiani kaulalle ja hymyilin sen laajeneville sieraimille ja heiluvalle hännälle.
Vihdoin saavuimme heinäpellolle. Pellolle oli kasattu heinäseipäitä ja vieressä näkyi vanhan oloinen puinen vaja, joka tuntui olevan romahtamispisteessä. Talutin Börjen varovasti pienen ojan yli ja siitä sitten keskelle peltoa. Kiinnitin pitkän juoksutusliinan Börjen riimuun ja tulin vasta sitten ajatelleeksi, että suitset olisivat olleet aika kova sana. "No, kai me pärjäämme ilmankin", mutisin ja maiskutin Börjeä liikkeelle.
Börje lähti mielellään raviin ja kulki yllättävän nätisti ympärilläni. Välillä sattui tietysti vanhoja kunnon pukkiloikkia, mutta niitä lukuunottamatta Börjeä olisi voinut luulla vaikka huippuluokan ratsuksi. Päätin kokeilla, millaiselta Börjen laukka näyttäisi. Se ei ymmärtänyt mitään maiskutuksista, joten sain sen nostamaan vain reilulla raipan viehumisella ja ajamisella. Börje näytti enemmänkin pomppivalta strutsilta kuin laukkaavalta ponilta, joten hiljensin sen vauhdin suosiolla käyntiin.
"Hieno poni", sanoin ja kumarruin halaamaan Börjeä kaulalta. Ensimmäistä kertaa se ei edes yrittänyt tavoitella hampaillaan hupparini hihoja, vaan seisoi hengästyneenä aloillaan. "Mä oon niiin ylpee susta", hihkaisin ja lähdin taluttamaan Börjeä iloisena takaisin talleille päin.
S&B 10. kerta yhdessä
|
|
|
|
Post by Sini on Oct 2, 2009 16:06:53 GMT 2
Kuraa yllin kyllin - 2.10.2009
Edessäni kökötti pieni ruskeanmusta poni, jonka karvapeite oli täynnä liimautuneita punaisia ja keltaisia koivunlehtiä. Poni pärskäisi kuran ja kuolansekaisen räkäklimpin takilleni, joka oli juuri tullut pesusta. Tämän jälkeen se loiskautti etukaviollaan maassa lilluvan kuralätäkön sisällön päälleni, ja kaiken lisäksi poni meni tämän jälkeen maahan piehtaroimaan. Aika pian likaisen ponin hoitajan suusta raikui kimakka karjaisu, joka kuului luultavasti Simoraan saakka: "BÖRJE!"
Niin, Börje oli ponin nimi. Ja uskomatonta, mutta totta, ponin oikea väritys oli valkoinen. Manaukseni ja kiroukseni kaikuivat tallipihalla taluttaessani Börjeä pikkutalliin. Ori vaikutti vilpittömältä ja sen hampaat hamuilivat takamustani vähän väliä. Pian päätalon ikkuna avautui. "No katos ponilikkaa, ei kateeks käy", Artsin ääni kaikui avoimesta päätalon ikkunasta. Mitä senkin nyt piti tulla ilkkumaan, ajattelin tuohtuneena.
"Samat sanat sinne suuntaan. Voi, voi... Katsos vaan tuota Kopsetta, joka näyttää enemmänkin ruunikolta. Ja ah, miten Lotan uusi loimi on vaihtanut väriä beessistä tummanruskeaksi. Eipä oo mun hoidettavissa, ei", tuhahdin puolipukeiselle, karvaiselle äijälle joka oli tippua ikkunasta alas heristellessään nyrkkiä. Hihitellen puikkelehdin sisälle pikkutalliin ja päästin Börjen karsinaansa. Istahdin hetkeksi karsinan lattialle pehmeiden olkien sekaan. Ja voi, miten suloinen näky se olikaan, kun pieni mutainen shetlanninponi kävi vierelleni makuulle. Hymy pilkisti suunpielilläni ja suljin silmäni.
Heräsin torkuiltani Börjen rouskutellessa heiniään. Haukottelin syvään ja tajusin, että olin nukkunut karsinassa vähän päälle tunnin. "No voihan nyt...", mutisin ja nappasin nopeasti Börjen mukaani. Ori olisi saatava puhtaaksi ennen kuin Ros tulisi treenaamaan sillä. Hipsimme nopeasti päätalliin, jossa oli jonkinlaiset pesumahdollisuudet. Kiinnitin Börjen ketjuihin ja aloin suihkutella sitä mukavan lämpimällä vedellä.
"Hoplaa!", älähdin Börjen pelästyessä vesiletkua. Se päästi onnettoman hirnahduksen, mutta alkoi sitten tykästyä lämpimän veden lorinaan. Pian hoitoponini lerputti alahuultaan ja nautti kuran irtoamisesta. Pikkuhiljaa sen valkoinen väri alkoi palautua ja poni alkoi näyttää itseltään - tosin märkänä valuvat jouhet tekivät Börjestä kieltämättä aika hassun näköisen! Börje sai isot taputukset sekä muutaman heppanamin oltuaan kiltisti pesulla.
Saatuani Börjen lähes kokonaan kuivaksi, heitin sen selkään lämpimän ja puhtaan loimen. Mahan alla olevia solkia kiinnittäessäni sain aikamoisen potkun omaan käteeni ja ähkäisin kivusta. En jaksanut kuitenkaan välittää, vaan jatkoin toimiani normaalisti. Toisen potkun lähestyessä osasin jo väistää, ja tällä kertaa älähdin ponille muutaman varoittavan sanan. Saatuani Börjen edustuskuntoiseksi, kävin viemässä sen takaisin karsinaansa ja lähdin saunalle siistiytymään ennen Rosin saapumista - taisin itse näyttää jopa pahemmalta, miltä Börje oli aikaisemmin näyttänyt!
11 hoitokertaa
|
|
|
|
Post by Sini on Oct 31, 2009 18:29:03 GMT 2
Pitkästä aikaa - 31.10.2009
Tultuani taas pitkästä aikaa tallille, sain pian tietää vapaasta tallipaikasta ja Killin muutosta. Vaikka en ollutkaan tutustunut Killiin ja Hinaan sen kummemmin, tuntui ilmapiiri silti jotenkin erilaiselta. Tallipaikkahaku oli käynnissä ja artsilaan oli kovasti hakijoita - jotkut tuntemattomia ja jotkut tutumpia. Artsikin oli pysynyt kiireisenä viimepäivät vastaillessaan puheluihin ja miettiessään tulevaa asukasta. Olisin tietty toivonut ponia, mutta Artsi jaksoi hädin tuskin katsella Börjeä ja Svantea, joten olin melkein täysin varma siitä, että talliin muuttaisi hevonen.
- Moro, Fiia sanoi minulle taluttaessaan vierellä poukkoilevaa Svantea.
- Moi. Onpa se kasvanut viime kerrasta! Hihkaisin nähdessäni jo melkein aikuiselta ponilta näyttävän russin.
- Joku on syönyt kaurapuuronsa, Fiia nauroi ja taputti poniaan kaulalle. Svante tosiaan näytti suloiselta talvikarvassaan.
Minun oli pakko päästä katsomaan Börjeä. Omatunto kolkutti, olihan viimeisestä käynnistäni jo melkein kuukausi. Pikkutallin ovi narisi kunnolla raottaessani sitä. Painoin katkaisimesta, mutta valot eivät syttyneet päälle millään.
- Outoa... Vastahan tuo lamppu vaihdettiin, mutisin ja yritin hahmottaa pimeää tallirakennusta. Eihän se iso ollut, joten yritin tunkea itseni jostain välistä takaisin ovelle. Törmäsin äänekkäästi eteeni tupsahtaneeseen talikkoon, joka kaatui räminällä lattialle. Börje hirnahti hermostuneena ja potkaisi karsinan seinää. Kokeilin ovea, mutta se oli mennyt lukkoon. Tyypillistä. Olin jumissa pienessä kopperossa kiljuvan ponin kanssa, jonka huuto oli saada tärykalvoni puhkeamaan. Päälleni putosi jonkinlainen peite ja kouraisin hätääntyneenä käteeni jotain lattialta puolustukseksi.
- Mitä siellä tapahtuu? Kuulin Josefiinan äänen tallipihalta.
- AVAA OVI! Kiljaisin ja törmäsin taas vaihteeksi seinään. Ovi narahti auki ja hahmotin vihdoinkin missä olin; päälläni oli paksu toppaloimi ja kädessäni oli vanha talikko. Jossu purskahti nauruun ja tuli auttamaan minut pois kiusallisesta tilanteesta.
- Tästä ei sit puhuta! Sain sanotuksi hampaitteni välistä ja Jossu veti näkymättömän vetoketjun suljetuille huulillensa. Hän jätti talliin pari lyhtyä sekä taskulampun ja kipaisi sisälle hakemaan uuden kattolampun palaneen tilalle.
Börje-raukka seisoi käpertyneenä karsinansa nurkassa ja kävin sen vierelle rauhoittelemaan sitä. Ponin hengitys alkoi tasaantua ja pian se alkoi liikuskella normaaliin tapaansa ympäri karsinaa. Nappasin karsinan toiselta puolelta pölyharjan ja aloin siistimään Börjen karvapeitettä. Börje tallasi varpailleni ja älähdin kivuliaasti. Pian sen hampaat saivat otteen reidestäni ja karjaisin niin kovaa, että en olisi ihmetellyt vaikka huuto olisi kuullut maapallon toiselle puolelle.
- Saakeli soikoon, etkö sä osaa käyttäytyä?! Uhosin ponille, joka liimasi korvansa luimuun ja vilautteli hammaskalustoaan. Jatkoin harjaamista entistäkin pontevammin ja sain tapani mukaan väistellä ponin potkuja. Varpaitani jomotti ja reiteni tuntui tunnottomalta, mutta oli se kyllä sen arvoista - Börje näytti puhtaalta ja se riitti minulle.
- Mites sanotaan? Hymyilin hoitoponilleni imelästi ja se vain tuhahti ja käänsi selkänsä. Taputin Börjeä takamukselle ja luikehdin ulos karsinasta. Katsoin ulos ikkunasta ja näin Artsin kantavan uutta hehkulamppua toisessa kädessään. Artsin toinen käsi näytti olevan varattu - nimittäin Jossun kädelle.
Hyvää Halloweeniä!
s&b 12
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!