- Moi jättiläismäinen herrasmies! hihkaisin orille livahtaessani sen karsinaan. Lähenin Senttiä kohti, ja ojensin käteni sen haisteltavaksi. – Niin, en ole Lynn, jatkoin Sentille joka tutki minua hieman arkaillen.
Nopeasti laskin Sentin harjapussin maahan, ja kaivoin sitä hetken aikaa. Aloin sukia voikkoa nopein vedoin, sillä olin myöhässä aikataulusta. Hetken päästä laitoin orille jo vaaleansiniset pintelit ja lähdin hakemaan sen varusteita.
- Ohh, ootpä sä iso Aksuun verrattuna, ähkäisin nostaessani vaivalloisesti Sentin mustan yleissatulan sen selälle. Sitten laitoin nopeasti suitset, ja puin hupparini päälle turvaliivin.
- Onks kaikki valmiina? Roosan ääni kuului Epun karsinasta. Roosa sai innokkaat, myöntävät vastaukset, ja lähdimme tallipihalle nousemaan ratsujemme selkään.
Pian aloimmekin muodostaa jonoa, että pääsisimme matkaan. Selkään nousu tuotti hiukan ongelmia, mutta Roosan avustuksella pääsin ison Sentti-pojan selkään.
Roosa käski meidät Sirpan ja Cassun perään, niin minä tein. Minun ja Sentin perään tuli Jenna ja Tiia. Kun jono oli saatu muodostettua, lähdimme kävelemään tallipihalta pois metsikköön.
Hetken kuluttua lähti kulkemaan viesti Roosalta kohti takapäätä; lähtisimme kevyeeseen raviin. Annoin Sentille pohkeita, ja nöyrästi Sentti alkoi ravata eteenpäin reipasta tahtia.
Ravasimme aika pitkään, ja sitten nostimme laukan. Annoin orille laukka-avut, ja Sentti lähti rauhalliseen, keinuvaan laukkaan. Nautin menosta täysin siemauksin, ihanaa!
Kun olimme laukanneet hyvän aikaa, hidastimme ravin kautta käyntiin. Taputin kuupäätä rauhallisesta ja tasaisesta menosta.
- Noniin, kohta ollaan maastoesteillä. Mennään se yhden kerran läpi ja jatketaan matkaa, Roosa neuvoi karamelliheppa Epun selästä. – Kun oon mennyt kolme estettä, seuraava voi tulla! tyttö jatkoi. Hän kannusti Epun laukkaan ja lähti matkaan. Kun Eppu oli loikkinut kolme estettä, Sirppa lähti Cassulla.
Kohta tulikin meidän vuoro. Puoliverinen pinkaisi laukkaan innoissaan, ja hyppäsi ensimmäiset kaksi estettä kovalla vauhdilla, mutta rauhoitellen sain sen vauhdin tasaantumaan. Sentti hyppeli kaikki esteet mallikkaasti ja taputin sitä.
- Nyt annetaan hetkeks pitkät ohjat, Roosa sanoi. Annoin Sentille pitkät ohjat, ja ori venytti kaulaansa pitkälle maahan asti.
Kun olimme kävelleet tovin, otimme taas ohjat tuntumalle.
- Kohta saavumme Liekkijärven rantaan, kahlaamme vähän hevosilla, Roosa selitti. Kun olimme päässeet rannalle, jono hajosi ja kannustin Senttiä veteen. Rohkeasti ori tallusteli vilpoisaan veteen ja kahlasimme siinä jonkin aikaa. Sitten kasaannuimme taas jonoon, ja lähdimme Seppelettä kohti.
- Olit tosi hieno poika! Ansaitset kyllä isot halaukset ja porkkanan, kuiskasin Sentin karvaiseen korvaan.
Miun maksu.
Kiitti tunnista Roosa!