|
Post by Loviisa on Aug 26, 2008 17:11:16 GMT 2
Oli iltapäivä ja tihkutti vähän. Olin tulossa pyörällä koulusta. Menin kotiin ja äiti oli tehnyt ruokaa. Söin ruokaa ja tein läksyt. Josefiina sanoi, että hän lähtee tallille. Minä ajattelin, että minä voisin kyllä tulla mukaankin. Kysyin äidiltä, että saanko lähteä. Äiti sanoi: "Öö.. öö.. öö.. no mene sitten." Minä pistin äkkiä ratsastushousut päälle ja kumpparit jalkaan ja lämpimän takin päälle ja lähdin Jossun mukaan. Puhuimme koko ajan vain Seppeleen tallista, ja hoitohevosistamme. Enää ei satanut yhtään. Pian olimme tallilla. Hevoset oli tuotu sisälle, koska päivällä oli satanut todella paljon ja lammikoita oli joka paikassa. "Onneksi otin kumpparit", sanoin Josefiinalle. Jossu sanoi, että hänellä on ratsastuskengät, joista ei mene vettä läpi. Sitten menimme talliin sisälle. Ihan ensimmäiseksi sanoin "hei" ja menin katsomaan Pikun karsinaa. Josefiina tönäisi minua ja sanoi, että olisit voinut puhuakin jotain. "Mutta minulla oli niin kiire Pikun luokse", sanoin. Menin satulahuoneeseen. Satulahuone oli jotenkin oudonlainen. Kysyin Karoliinalta: "Mitä outoa tässä satulahuoneessa on?" Hän sanoi, että on vaihdettu satuloiden paikkoja. Minä katsoin ja kysyin: "Missä Pikun satula on?!" Karoliina sanoi, että se on tuolla oikeassa nurkassa. Minä huokaisin, koska ajattelin lähteä tänään ratsastamaan. Niinpä kysyin Sastulta, voisiko hän tulla minua taluttamaan, jos lähtisimme vaikka maastoon. Sastu sanoi, että hän ajatteli juuri itse lähteä maastoon. Sitten hän sanoi, että voisiko päivää siirtää, vaikka huomiseksi? "Käyhän se kyllä, jos pääsen huomenna tallille", minä sanoin. Sitten menin Helmin luokse ja kysyin häneltä. Helmi sanoi: "Kyllä voin tulla!" Sitten Helmi kysyi minulta, olenko minä harjannut Pikun. Minä sanoin: "En vielä mutta aion harjata sen juuri nyt!" Hain Pikun karsinasta, pistin sen käytävälle ja jouduin sanomaan monelle tytölle että voitteko väistää, minulla on Pikku ja aion laittaa sen käytävälle. Helmi tuli auttamaan minua hoitamisessa. Kysyin Helmiltä, voisiko hän puhdistaa Pikun kaviot, koska itse en ollut siinä hommassa todellakaan hyvä. Mutta muuten harjasin Pikun itse. Minulla oli ollut ikävä Pikkua, koska en ollut ainakaan viikkoon päässyt tallille. Laitoimme Helmin kanssa Pikun otsahiukset ponnarille ja niistä tuli todella hienot (vaikka itse sanonkin). Sitten menimme ulos, sain itse taluttaa Pikkua. Sitten muistin, että minullahan ei ole kypärää! Olin jo puolessavälissä nousua hevosen selkään, mutta sitten muistin ja lähdin juoksemaan talliin. Hain kypärän ja pistin sen päähän. Sitten sain ponnistaa itse Pikun selkään. Sitten lähdimme matkaan ja päätimme lähteä maastoon. Kun olimme maastossa, näimme pienen oksan ja Helmi kysyi että haluaisinko kävellä sen yli ilman taluttajaa. "Minä kävelen vieressä." Minä sanoin, että voisinhan minä. Minä lähdin matkaan ja kävelin siitä niin. Yhtäkkiä minä aloin heilua ja: PLUMPS! Liusuin Pikun päätä pitkin alas, kun se oli pysähtynyt syömään ruohoa. "VOI SORSA!" minä huusin. "KÄVIKÖ PAHASTI?" Helmi huusi ja juoksi paikalle. "Anteeksi, se oli minun vikani!" "Ei minua ottanut yhtään kipeää", minä nauroin maha kippurassa. Sitten otimme Pikun kiinni, koska se oli juossut vähän matkaa eteenpäin ja hyppäsin selkään. Kävimme vielä pienen kiekan ja sitten palasimme tallille. Siellä olikin Elli. Minä sanoin: "Tuossa kävi pikkuinen sattuma." Elli kysyi että mikä? Ja minä kerroin koko jutun kaikkien tallityttöjen kuullen ja nauroimme mahat kippurassa. Sitten menimme Helmin kanssa ottamaan Pikulta varusteet pois. Sitten joku tuli ja huusi: "Pöööö!" Minä heti säikähdin kauheasti. Sitten katsoin, kuka se oli. Siellä oli peruukkipäinen ja viittapukuinen ihminen jolla oli ketjut farkuissa. "ÄÄÄK! KUMMITUS!" minä karjuin ja Pikku pomppasi tasajalkaa ilmaan. Sitten se joku ihminen otti hiuksistaan kiinni ja vetäisi ja minä ajattelin, että hänestä tulisi kalju! Olin ihan jännityksestä kuolemaisillani ja sitten se olikin... minun siskoni! Ja sanoin: "Jossu? Mitä olet tehenyt siskolles?" Jossu sanoi nauraen: "Se oli vitsiä!" Minä sanoin: "Ei ole hauskaa!" ja pistin Pikun karsinaan. "En tykännyt tuosta yhtään!" Lähdin suuttuneena lampsimaan pihalle. Sitten tulin takaisin ja menin yläkertaan. "Minä kuulin, että joku huusi tallissa. Ei tallissa saa huutaa", Elli komensi. Minä huusin: "Anteeksi!" ja Elli nauroi. Sitten menin syömään eväät. Äitini oli pakannut minulle kurkkuvoileipiä, ne olivat minun herkkuani, yhden jogurtin ja juomista. Sitten muistin - minun piti jättää Jossullekin jotain ja olin syönyt kaikki, paitsi mehua oli vain jäänyt. Nyt ajattelin, että menisin kotiin ja hakisin uudet eväät Josefiinalle, mutta se olisi aika pitkä matka. Mutta voisinhan minä lainata pyörää? "En minä viitsi", sanoin itsekseni. Sitten etsin Jossun. "Etkö olekaan minulle enää vihainen?" Jossu kysyi. "En, mutta söin sinun evääsi. Se oli sinulle oikein!" Josefiina sanoi: "Söit sitten! Minulla on kauhea nälkä!" Minä sanoin, että lähde kotiin sitten. "Tai lainaa vaikka Karoliinan eväitä." Sitten ajattelin, että lähtisin kotiin. Sanoin Jossulle, että lähden pian. Menin vielä suukottelemaan ja halailemaan vähän Pikkua. Sitten lähdin kotiin. Sen pituinen se!
|
|
|
Post by Loviisa on Aug 10, 2008 10:25:40 GMT 2
Oli viileä aamu. Taivas oli pilviä täynnä. Heräsin, kun Winx-Clubi alkoi. Katsoin kaikki lastenohjelmat jotka tulivat sen jälkeen ja menin syömään aamupalaa. Äitini oli lähtenyt jo todella aikaisin töihin ja isä ja minun veljeni lähtivät lenkille. Minä ja minun siskoni jäimme kahdestaan. Kysyin Josefiinalta: "Lähdetäänkö tallille?" Josefiina sanoi, että hän ei voi, koska hän on ollut juuri sairas. Minä sanoin, että minä lähden katsomaan Pikkua. Josefiina sanoi: "Joo, mene vain. Mutta muista tulla ruoka-aikaan kotiin." Minä sanoin, että en varmaan ole hirveän kauan. "Tulen noin yhdeltä, koska äidilläkin tänään on varmaan lyhyt päivä." Söin ananasviipaleita ja pistin sormikkaat käteen ja tallivaatteet päälle ja kumpparit jalkaan ja lähdin tallille. Otin myös vähän eväitä mukaan. Lähdin Jossun pyörällä. Kun olin tallilla, alkoi vähän ripsutella vettä. Menin talliin ja kaikki hevoset olivat vielä tallissa. Ihmettelin, miksi, mutta sitten Elli tuli ja hän sanoi, että siksi koska tänään tulee ukkosenilma. Ja heti jyrähti ukkonen ja hevoset säikähtivät. Ainakin Pikku ja Siiri säikähtivät. Menin katsomaan ensiksi Pikkua, sitten katsoin Siiriä ja silitin sitä, ettei se olisi aivan kauhistunut. Sitten Oona tuli hevosensa kanssa aivan litimärkänä. Hän luuli, että tänään ei sataisi. "Voi itku", Oona sanoi ja sanoi kirosanan. Sitten hän sanoi: "Tuli ilmainen kylpy." Minä sanoin, että joo ja nauroin hirveästi. Hevosetkin hirnahtivat. Sitten hain Pikun harjat ja otin Pikun käytävälle. Se nuuski minua uteliaasti. Harjasin sen. Pikku käyttäytyi todella, todella kiltisti niinkuin aina. Sitten joku tyttö tuli talliin. Kysyin Oonalta sipisten: "Kuka tuo on?" "Hän on Veera", Oona sanoi. "Hän on Pikun uusi hoitaja." Minä sanoin että Pikun? Sitten Oona sanoi: "Kyllä." Minä sanoin "hei" Veeralle. Ja sanoin: "Olen Loviisa." Hän sanoi: "Olen Veera. Pikun uusi hoitaja." Minä sanoin, että olen Pikun uusi apuhoitaja ja että en ole vielä pitkään ollut täällä tallilla hoitajana. Sitten näimme kun salama iski puuhun metsässä ikkunasta. Ja puu kaatui. Me säikähdimme hirveästi. Sitten ajattelimme, että jos joku olisikin ollut vielä ratsastamassa. Mutta luulisin, että tällä ilmalla ei kukaan menisi. Paijasimme yhdessä Veeran kanssa Pikkua ja minä en osannut vielä kavioita puhdistaa, joten sanoin Veeralle, että sinä voisit ensi harrastukseksi koittaa, osaatko Pikun kaviot puhdistaa. Katsoin kelloa, ja se oli kymmenen, ja olin ollut vasta puoli tuntia. En viitsinyt lähteä ratsastamaan, koska satoi niin paljon, eikä Veerakaan lähtenyt. Niinpä Veera laittoi Pikun karsinaan. Kysyin Veeralta, että lähtisikö hän yläkertaan oleskeluhuoneeseen? Veera sanoi, että joo. Menimme oleskeluhuoneeseen, ja Elli oli ostanut karkkipussin ja limpparia, joita sai ottaa vapaasti. Sitten päätimme syödä siinä eväät ja annoin myös Veeralle Jacky-jugurtin kun minulla oli niitä kaksi, ja Veera otti minulta sen jugurtin. Sitten otimme myös kokista ja lähdimme siivoamaan Pikun karsinaa. Se sujui nopeasti. Veera siivosi karsinan, kun minä en oikein osaa, ja minä vein kärryt lantalaan, kun minä sen kyllä osaan! Sitten laitoimme Veeran kanssa letit Pikulle. Minä en osaa sitäkään tehdä oikein hyvin, mutta Veera opetti. Ja sitten minä osasin ja tein ainakin viisi lettiä itse. Sitten Veera kysyi minulta: "Haluatko laittaa takapäähän letin?" Minä sanoin, että en minä uskalla! Niinpä Veera teki sen. Sitten katsoin kelloa. Se oli vasta yksitoista ja minulla oli vielä paljon aikaa. "Aika menee nopeasti tallilla", minä sanoin. Veera sanoi: "Kyllä. Minun pitää kyllä yhdeltä lähteä." Ja minä sanoin: "Niin minunkin!" "Mennään sitten yhtä matkaa", Veera ehdotti. "Jos menemme nyt samaan suuntaan. Mutta tienristeykseen asti voimme mennä ainakin." Sitten katsoimme vielä Pampulaa. Se oli niin pieni, että hyvä kun sitä näki edes karsinasta. Mutta hain itselleni jakkaran ja sitten näin. Sitten tuli Jaakko ja sanoi: "Kuka haluaa karkkia?" Minä nostin heti käden ylös ja otin häneltä kaksi karkkia. Ne olivat turkinpippureita ja todella hyvän makuisia. "Siniset on parhaimpia", sanoin Veeralle. Veera sanoi: "Ei kun punaiset." Sitten Jaakko sanoi, että ottakaa vielä yhdet. No, minä tietysti reippaana tyttönä otin. Sitten ovi pamahti auki ja sisään tuli Sastu. Jaakko kysyi häneltäkin, haluaako hän karkkia. Hän sanoi, että haluan! Ja otti kourallisen! Sitten hän tarjosi meillekin siitä kourallisesta, ja minä otin yhden. Veera sanoi, että hän lähtee käymään ulkona. Minä sanoin, että mene vain, mutta minä jään sisälle. Veera huusi ovesta: "TÄÄLLÄ EI ENÄÄ SADA!" heti niinkuin kirkuisi. Minä juoksin ulos katsomaan ja aurinko paistoi kirkkaasti ja sateenkaari näkyi taivaalla!! Minä ajattelin, että lähtisin Pikulla ratsastamaan, mutta Veera sanoi että hän lähtisi, ja minä sanoin että mene ihmeessä. Sillä aikaa kun Veera ratsasti, minä menin syömään vähän leipää ja otin karkin. (Heh heh) Sitten katsoin paljonko kello oli, ja se oli vasta 12. Sitten Veera tuli Pikun kanssa ja sanoin: "Oliko kivaa? Missä olitte?" "Maastossa", Veera sanoi. "Hyppäsimme pienen esteen. Aivan, aivan ihanaa ratsastaa Pikulla." "Eikö olekin! Minä olen ratsastanut talutuksessa ja olen ihan yksinkin, mutta kuitenkin oli vieressä ihminen", minä sanoin. Sitten hoidimme Veeran kanssa yhdessä Pikun ja veimme sen laitumelle. Anne tuli tallille ja sanoi, että kaikki hevoset pitää viedä nyt ulos! Mutta kun kaikilla ei ollut hoitajaa paikalla, niin Anne sanoi, että voimme viedä kyllä niitä niin. Minä vein Siirin, Taigan ja vein vielä Istelin ja sen ihanan varsan. Olen ihan rakastunut siihen varsaan. Halasin sitä varsaa, ja se hirnahti niin iloisesti, ja niin kauniisti, ja se tuoksui niin hyvälle! "Käykö täällä tallilla aina jouluisin joulupukki?" minä kysyin Annelta. "Tottakai", Anne sanoi. "Hän käy hevostenkin luona ja toi Pikulle viime vuonna tonttulakin. Se on vielä tallessa!" Minä sanoin, että minä olen nähnyt sen tonttulakin ja sitten katsoin kelloa, se oli puoli 1. Sanoin: "Minun pitää kyllä kohta lähteä" itsekseni. Sitten lakaisin tallin lattian ja imuroin yläkerran oleskeluhuoneen. Siitä sain Annelta ison kiitoksen. "Sinä olet tosi ahkera tyttö, vaikka olet noin nuori", Anne sanoin. Sanoin: "Olen juuri juhlinut syntymäpäiviäni (mutta olin silloin kuumeessa) ja täytin juuri 9 vee elokuun kuudes päivä!" "Olet jo iso tyttö", Anne nauroi. "Ensi kerralla saat sitten vaikka ratsastaa Pikulla maastossa talutuksessa syntymäpäivälahjaksi." "Kiitos!" minä sanoin iloisena. "Olet tosi kiva, Anne!" Sen jälkeen lähdin katsomaan kun tytöt ratsastivat kentällä. Se oli upean näköistä, kun he hyppäsivät korkeita esteitä. Tai ainakin minun mielestä ne olivat korkean näköisiä! "ELÄMÄ ON IHANAA, KUN SEN OIKEIN OIVALTAA..." lauloin kovaan ääneen ja lähdin laitumelle halailemaan Pikkua ja Siiriä. (Olen shettisfani. Ja falabella-fani. Mutta on Pikku kaikista ihanin!) Sitten lähdin etsimään Veeraa. Löysin Veeran tallista lakaisemasta lattiaa. Hän sanoi, että kyllä on pölyistä. Vaikka minä olin kyllä juuri sen lakaissut. Mutta siinä oli uutta likaa, ja joku hevonen oli käynyt kakkaamassa siihen. Sitten sanoin Veeralle, lähdetäänkö kotia kohti, ja hän sanoi: "Joo. Mutta ensin syön kyllä MINUN eväät. Ja sitten SINÄ saat vaikka puolikkaan banaanin!" Ja hän antoi minulle banaanin ja söin sen heti. Sitten otin vielä itseltäni viinirypäleitä. Ja joimme vielä Coca-colaa Veeran kanssa. Minulla itselläni oli Muumilimpparia ja join sitä. Sitten lähdimme yhtä matkaa kotiin. Olimme vain vähän aikaa yhdessä koska hän asui ihan eri suunnassa. Pääsimme vain tienristeykseen. Sitten sanoin: "Heippa!" Ja lähdin polkemaan kotia kohti. Mutisin itsekseni: "Oli aivan ihanaa!" ja lauleskelin taas: "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa..." Kotona aloin kertomaan heti Jossulle, kuinka ihanaa oli taas tallilla!
Sen pituinen se!!
~Loviisa ♥ Pikku~
Loviisa: 5HM
|
|
|
Post by Loviisa on Aug 4, 2008 10:21:03 GMT 2
Söin aamupalaksi muroja ja voileivän, jossa oli kurkkua päällä, koska minä rakastan kurkkua, ja kysyin äidiltä, että saisinko lähteä käymään Seppeleen tallilla. Äiti sanoi, että saat lähteä, mutta huomenna joudut siivoamaan huoneesi. Pistin kumisaappaat jalkaan ja lakin päähän ja lähdin jalkaisin kulkemaan Seppeleen tallille. Josefiina , elikkä minun siskoni, sanoi että hän tulee vähän myöhemmin, ja minä sanoin että tule vain. Juoksin välillä, että pääsisin nopeammin tallille. En voinut mennä pyörällä, koska minun pyöräni oli rikki. Oli kaunis ilma ja linnut lauloivat hienosti. Aurinko kuumotti taivaalla. Kun olin tallilla, Anne tuli minua vastaan ja sanoi: "Hyvää huomenta!" Minä sanoin: "Hyvää huomenta." Anne sanoi, että eikö olekin hieno ilma. Minä sanoin: "Joo." Sitten Anne lähti oman hevosensa, Riston, kimppuun. Sitten menin katsomaan Pikkua laitumelle. Siellä oli myös Humu, Blondi, Palmi ja Pella. Huusin ensiksi vahingossa: "Pella!", koska halusin koittaa että totteliko se minua, mutta Pella vain nosti päätään ja hirnahti, ihan kuin se olisi sanonut: "Hyvää huomenta!" Sitten huusin: "Pikku!" ja Pikku tuli heti, koska tiesi että minulla oli kuitenkin jotain syömistä. Onneksi minulla oli riimunnaru mukana ja Pikun riimu, koska tiesin että Pikulla ei ollut laitumella päässä riimua. Nana tuli silloin laitumelle ja kysyin, että voisiko hän minun kanssa pistää riimun, koska en vielä osannut itse pistää. Nana sanoi, että mielelläni pistän riimun. Nana laittoi myös riimunnarun ja minä lähdin taluttamaan Pikkua ja päätin harjata sen puomilla. Pikku oli jälleen tosi kiltti ja vähän yritti, kun putsasin kavioita, se yritti vähän näykkäistä pepusta. Mutta sanoin "ei" ja se totteli. Pian Pikku oli ihan kiiltävä. Anne tuli paikalle ja sanoi, että onpa Pikku hieno. "Kiitos", minä sanoin ja hymyilin. Ajattelin, että voisinkohan minä pistää sille letit... Anne luki minun ajatukseni ja sanoi: "Voisitko pistää Pikulle letit? Se olisi tosi nätti sitten." Minä sanoin: "Tietenkin! Ajattelin juuri samaa!" Kysyin Annelta, missä oli kuminauhoja. Anne sanoi, että Pikun harjalaatikossa pitäisi olla ainakin pussillinen kuminauhoja. "Ostin niitä jokaiselle hevoselle oman pussin viime viikolla", Anne kertoi. "Toivottavasti kukaan ei ole hukannut niitä." Ja menin katsomaan Pikun laatikkoa. Siellä oli juuri ostettu pussi lettinauhoja. Sitten menin Pikun luokse ja aloin tehdä sille lettejä. Sitten paikalle tuli Kukka ja sanoi, että onpa Pikku hienona. "Voisinko minä auttaa pistämään hänelle lettejä?" "Tottakai", minä sanoin ja hän alkoi pistää. Samalla hän kertoi, että hänen hevosensa on saanut varsan. Minä riemuitsin, ja kysyin että voisinko minä sitten letityksen jälkeen käydä katsomassa pikkuvarsaa. Hän sanoi: "Tottakai, käy vain." Kun olin Pikulle pistänyt letit, menin katsomaan Istelin varsaa. Se oli harmaa ja aivan ihana! Silitin sen päälakea. Se vähän pelästyi mutta sitten sain kuitenkin silitettyä. Kukka tuli paikalle ja sanoi että hän lähtisi ratsastamaan Istelillä. Hän kysyi että tulisinko mukaan? Minä sanoin: "En voi koska minulla ei ole taluttajaa." Juuri silloin Josefiina tuli paikalle. Minä sanoin: "Voisitko sinä tulla minua taluttamaan, kun Kukkakin menee ratsastamaan ja hän kysyi minua?" Josefiina sanoi: "Kyllä voin tulla." Sitten menin Pikun luokse puomille ja sanoin Josefiinalle että pidä häntä, ja hän piti, ja minä hain Pikulle varusteet. Laitoimme ne yhdessä. Hain vielä lainakypärän. Pikku oli iloinen, koska tiesi, että pääsisi pian ratsastamaan. Sitten Kukka tuli Istelin ja varsan kanssa. "Jee, kivaa", minä huusin. Sitten Jaakko tuli ja sanoi: "Ole hiljaa. Minä yritän nukkua!" "Nukkua?" minä kysyin. "Älä kerro tästä kenellekään, minä yritän ettei Anne tietäisi siitä mitään, minua väsyttää niin kauheasti", Jaakko sanoi ja meni takaisin asuntoonsa. Sitten lähdimme kentälle ratsastamaan. Kukka laukkasi ja hyppäsi yhden pienen esteen. Ja minä ravasin ja menin käynnissä kenttää ja tein voltteja. Ravi oli pompottavaa, meinasin tippua, mutta se oli tosi kivaa. "Minusta on mukava ratsastaa", sanoin Jossulle. Sitten Jossun puhelin soi, ja arvatkaa kuka se oli: tietysti minun äitini! Josefiina vastasi ja äiti kysyi, oliko Loviisa tallilla. "On", Josefiina sanoi. "Hänen pitää tulla puolen tunnin kuluttua, koska hänelle tulee vieras. Ja se vieras on hänen paras ystävänsä Essi", äiti sanoi. Kävelimme vielä hetken ja sitten vein Pikun talliin ja otimme siltä varusteet pois ja vein kypärän paikalleen. Sitten annoin ponille yhden porkkanan ja vein sen laitumelle. Se oli iloinen ja alkoi heti piehtaroida. Anne tuli vastaan ja sanoi: "Oletko käynyt ratsastamassa?" "Kyllä, haittaako se?" minä kysyin. "Ei, se tekee hyvää Pikulle, se on vähän pullukka!" Menin talliin ja mietin, milloin Pikun toinen hoitaja tulisi tallille. Sitten Anne tuli ja kysyin missä Maikku oli. "Hänellä on nyt tosi paljon kiireitä", Anne vastasi. "Mutta voit kysyä apua ihan keneltä vain." Minä sanoin, että kiitos avusta ja katsoin kelloa. Se oli viittä vaille, että olin ollut jo ne puoli tuntia täällä. "Kyllä aika menee nopeasti", puhuin itsekseni. Sitten kävin vielä halaamassa Pikkua laitumella ja lähdin kotiin. Kylläpä oli taas kivaa! Loviisa: 4HM
|
|
|
Post by Loviisa on Aug 1, 2008 20:02:06 GMT 2
Oli kaunis aamu. Söin aamupalaa ja olin lähdössä tallille. Äiti sanoi, että minun pitää tulla kahden tunnin päästä, ja minua harmitti. Olisin halunnut olla tallilla koko päivän. Lähdin nopeasti pyörällä kohti Seppelettä. Pikku oli sisällä, ja päätin viedä sen ulos. Kun menin hakemaan riimunnarun satulahuoneesta, näin Jaakon. Tunnistin hänet, koska isosiskoni oli sanonut, että tallilla oli tallimestarina Jaakko-niminen mies. Jaakko söi aamupalaksi banaania. ”Hei Jaakko”, sanoin. ”Kukas sinä olet?” Jaakko kysyi. Sanoin, että minä olen Pikun apuhoitaja. ”Jaa”, Jaakko sanoi. Lähdin hakemaan Pikkua. Se hirnahti ja tunnisti minut. Halasin sitä tiukasti. ”Olet maailman mukavin koni”, kuiskasin sen karvaiseen korvaan. Kysyin Jaakolta, voisinko siivota Pikun karsinan. ”Totta kai”, Jaakko vastasi. ”Siitä olisi minulle apua.” Vein Pikun laitumelle, ja siellä odottikin sen kaveri Taiga. Sitten menin siivoamaan Pikun karsinan. Se oli tosi likainen. Siellä oli paljon kakkaa. Sitten yksi tallityttö, Karoliina, meni harjaamaan hänen hoitohevostaan Maria. ”Heippa”, sanoin Karoliinalle. Karoliina moikkasi minua. Samassa tallin ovi aukesi, ja näin että minun isosiskoni Josefiina tuli talliin. Josefiina sanoi minulle hei, ja minä moikkasin. "Ajattelin mennä ratsastamaan", sanoin Jossulle. "Tulisitko taluttamaan?" Minä en vielä hallinnut oikein yksin ratsastusta, niin että oli hyvä jos joku oli taluttamassa, koska en ole koskaan kokeillut yksin ratsastamista. "Tulen mielelläni", Josefiina sanoi.
Harjasin Pikun, ja sitten Josefiina haki sille satulan ja minä hain suitset. Laitoimme yhdessä ensin satulan ja sitten suitset. Se oli vaikeaa, koska minä en ole koskaan laittanut yksin varusteita, enkä muista, miten suitsien kaikki remmit laitetaan. Anne tuli talliin, ja kysyi, että oletteko menossa ratsastamaan. Minä vastasin, että joo. Sitten lähdimme tallista, ja Anne jäi Karoliinan kanssa juttelemaan. Oli aurinkoista joten menimme kentälle. Jossu punttasi minut selkään. Pikulla oli tosi leveä selkä ja oli kiva istua siinä. "Tykkään sinusta tosi paljon", kuiskasin Pikulle. Jossu kysyi, että mitä sanoin. Vastasin, että ei mitään. Menin pari kierrosta käyntiä talutuksessa. Jossu sanoi, että haluaisitko kokeilla ilman talutusta. Minä sanoin, että tietenkin! Ja lisäsin, että eihän tämä aidan läpi voi mennä. "Ei tämä niin typerä ole." Olin ihan jännittynyt, koska sain ratsastaa ilman talutusta. Osasin onneksi itse jo ohjata hevosta, ja sain sen käännettyä tosi hyvin (vaikka itse sanonkin). Pikku oli niiiin kiltti ratsu. Pian Jossu otti sen takaisin riimunnaruun ja kysyi että haluaisinko ravata talutuksessa. "Totta kai", sanoin. Minä annoin Pikulle vähän pohkeita ja maiskutin. Se alkoi ravata hitaasti. "Tämä on tosi kivaa!" huusin. Sitten Jossu sanoi, että hänen pitää mennä katsomaan Riinaa, ja sain itse tulla satulasta ja taluttaa Pikun talliin. Mutta sitä ennen Jossu laittoi jalustimet ylös ja löysensi satulavyötä.
Kun menin talliin, kysyin Annelta, että voisiko hän ottaa minun kanssa pois satulan ja suitset. Hän sanoi, että ilman muuta, ja Karoliinakin tuli auttamaan. Sitten harjasin Pikun ja vein sen ulos laitumelle. Sitten Jaakko huusi: "Kuka haluaa tulla korjaamaan aitaa?" Ja minä tietysti huusin, että minä. Sitten minä, Karoliina ja juuri talliin tullut Nana menimme auttamaan. Josefiina oli antanut minulle kännykän lainaan, kun hän meni katsomaan Riinaa, ja minä soitin kotiin että minulla meni vähän myöhempään. Äiti vastasi, että joo. Sitten menimme korjaamaan aitaa. Se oli raskasta työtä. Kun me hoitajatytöt emme enää jaksaneet, lähdimme pois, mutta Jaakko ja Anne jäivät vielä sinne. Jaakko oli hermona, kun emme jaksaneet enää, ja uhkasi lyödä meitä kaikkia laudalla päähän, mutta me juoksimme kaikki karkuun. Sitten menin katsomaan Blondia ja Pikkua tietysti. Blondi on aivan ihanan värinen, mutta ei voita Pikkua. Sitten kaivoin taskustani omenan Pikulle, mutta Blondi yritti ottaa sen. Annoin sen omenan puoliksi Blondille ja puoliksi Pikulle. Ja sitten menin lakaisemaan tallin lattiaa, että Jaakko leppyisi siitä kaikille tallitytöille.
Karoliina tuli siihen, ja kysyi, että voisiko auttaa. "En minä nyt tiedä, voisithan sinä auttaa tietysti", minä sanoin ja hän rupesi heti puhdistamaan suitsia. Ja sitten kun minä olin lakaissut lattian, menin auttamaan Karoliina. Varusteiden puhdistaminen yhdessä oli tosi kivaa, ja Annekin oli siitä iloinen. Eikä Jaakko kuitenkaan lyönyt meitä kepillä päähän.
Sitten söin eväät satulahuoneessa, koska minulla oli toooodella nälkä. Annoin Karoliinalle banaanin ja mehua, koska hänellä ei ollut omia eväitä. Anne tuli ja sanoi: "Jaakko jäi vielä tekemään aitaa, kun minäkään en jaksanut. Meinasi suuttua minullekin, mutta ei uskaltanut." Ada toi Siirin sisälle ja silitin ponin turpaa. Se hörähteli.
Sanoin kaikille moikka, ja halasin Pikua, ja sitten lähdin kotiin Karoliinan kanssa yhtä matkaa. Josefiina jäi vielä vähäksi aikaa tallille, ja annoin hänelle puhelimen, ja lähti taluttamaan Riinaa.
Tallilla oli taas tosi kivaa.
|
|
|
Post by Loviisa on Jul 26, 2008 9:14:15 GMT 2
Moi! Olen Loviisa, ja hoidan nyt Maikun avuksi Piccoloa -- 26.7.2008 Ensitapaaminen Lähdin aamulla tallille. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Oli todella kuuma. (Tallille ei ole meiltä pitkä, joten menen polkupyörällä.) Pyöräillessäni katselin ympärilleni, ja näin pienen oravanpoikasen. Katsoin sitä hetken, ja sitten lähdin taas polkemaan. Minua jännitti, koska olin menossa ensimmäistä kertaa katsomaan minun hoitohevostani. Kun tulin tallille, minua vastaan tuli Anne. "Hyvää huomenta", minä sanoin. "Minä olen Loviisa, Pikun uusi apuhoitaja." "Huomenta!" Anne toivotti. "Jaa, sinäkö olet se Loviisa. Pikku on tuolla laitumelta, voin viedä sinut sinne. Voit hakea ponin laitumelta ja mennä vaikka taluttelemaan sitä." Menimme Annen kanssa katsomamaan Pikkua. Se tuli heti haistelemaan meitä. Se halusi minulta jotain syömistä, mutta minulla ei ollut. Se näytti likaiselta, kun oli piehtaroinut laitumella. Siispä se oli parasta hakea sieltä pois. Harjasin Pikun, ja se vain hörähteli samalla. "Voisin lähteä taluttamaan sinua", juttelin Pikulle. Kun taluttelin Pikkua, se hirnahteli muille hevosille, ja muut hevoset hirnahtelivat perässä. Minä taluttelin ponia metsässä poluilla, ja kävimme myös eräällä metsäpurolla. Pikku oli todella kiltti. Välillä se yritti hieman ravata, mutta muuten se pysyi oikein hyvin ruodussa. Annoin Pikun ahmia vähän voikukanlehtiä tienposkesta. Sitten palasimme takaisin kotitallille. Vein Pikun takaisin laitumelle, ja menin katsomaan muita hevosia. Ne olivat todella ihania, varsinkin Siiri-shettis ja Riina. Sitten kävin satulahuoneessa syömässä eväät, ja juttelin samalla muiden hoitajien kanssa. He olivat todella mukavia. Siksi ajattelin, että tänne voisin tulla toisenkin kerran. Kun kello koitti 14 ja minun piti lähteä, en malttanut millään, koska hevoset ja hoitajat olivat kaikki niin ihania! Kävin laitumella tervehtimässä Pikkua, Riinaa ja Siiriä, ja toin niille omenaa. Sitten lähdin hyvillä mielin kotiin syömään.
|
|