|
Post by Loviisa on Apr 18, 2009 11:50:18 GMT 2
Olin tallilla. Menin katsomaan Pampulaa tarhaan, ja silittelin ja rapsuttelin sitä joka paikasta. Oli kaunis, mutta tuulinen ilma. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Minulla oli hyvä olo, koska pääsin tallille katsomaan rakasta ponia. Menin Jossun kämpälle ja kävin ryyppäämässä viimeisen trippimehun, koska Jossu oli sanonut että saan käydä hänen asunnossaan. Samalla tutkin vähän laatikkoja. Huomasin yhtäkkiä, että pöydällä oli karkkikippo, vaikka hän oli karkkilakossa. Ajattelin, että ottaisin yhden, vaikka itsekin olin karkkilakossa. Olin juuri ottamassa karkin, kun Josefiina aukaisi oven ja sanoi: "Loviisa! Mitä sinä täällä teet?!" Kysyin: "Miksi sinulla on karkkikippo, vaikka sinä olet karkkilakossa?" "Siksi, koska pidin eilen juhlat", Jossu sanoi. "Ai nakubileet?" sanoin. "Mene nyt pois! Mene harjaamaan Pampula", Josefiina murahti. Sanoin "okei" ja lähdin hakemaan Pampulaa. Pipsa oli jo siivonnut Pampulan karsinan, mutta hän ei ollut laittanut heinää vielä. Kävinpä siis laittamassa heinät. Näin käytävällä Jaakon. "Terve Jaakko-Teppo!" huikkasin. "Voisitko tulla auttamaan minua Pampun harjaamisessa?" "Joo, voinhan minä", Jaakko vastasi tylsistyneenä. "Haen vain riimunnarun", ilmoitin. Aloimme harjaamaan Pampua. Jaakosta ei ollut paljon apua, koska hän oli väsynyt ja harjasi ihan väärillä harjoilla. "Mene sinä nukkumaan, kun olet noin väsynyt", komensin. "E-en minä väsynyt ole..." Jaakko haukotteli. "Mene nyt vain", minä käskin. "Sanon Jossulle että sinä olit tosi väsynyt." "Okei, minä menen!" Harjasin Pikun yksin loppuun. Sitten vein sen takaisin ulos. Katselin hevosten touhuja vähän aikaa, ja sitten menin oleskeluhuoneeseen lukemaan Aku Ankkaa.
Loviisa: 4HM
Tällä kertaa vähän lyhyempi tarina :-----------------------------D Alan tästä lähin hoitamaan vähintään kerran viikossa!
|
|
|
Post by Loviisa on Mar 29, 2009 13:18:08 GMT 2
Oli sunnuntai-iltapäivä. Olin puuhaillut päivän kotona. Sitten ajattelin lähteä Seppeleeseen moikkaamaan Jossua. Söin yhden leivän ja lähdin polkemaan tallille. Ajattelin että Jossu varmasti piristyisi kun veisin sille jotain purtavaa. Olin tallilla menin heti aluksi katsomaan Pampua. Silittelin ja halasin Pampua. Sitten menin viemään eväät Jossulle. Hän oli taas paperi- töiden kimpussa."Hei", sanoin, "minä toin sinulle vähä purtavaa." "Kiitos", Jossu sanoi. "Kyllä kahvi nyt maistuu." "Saanko hakia Pampun harjattavaksi?Tulisitko auttamaan?" kysyin Jossulta. "No mene", Jossu vastasi. "Mene jo hakemaan riimunnaru, minä tulen kohta." Lähdin hakemaan riimunnarua. Matkalla näin Karoliinan. "Hei Karoliina! Kiva nähdä sinuakin täällä", minä moikkasin. "Moi", Karoliina vastasi. "Mites menee Aksun ja Flooran kanssa?" kysyin. "No, ihan hyvin, Aksu ja Floora ovat kummatkin hirveän ihania. En haluaisi luopua kummastakaan IKINÄ", Karo hymyili. "Miten olet pärjännyt Pampulan kanssa?" "Pampun kanssa ei ole mitään vaikeuksia, se on niin kiltti", naurahdin. "Nyt minun pitää mennä hakemaa Pampun riimunnaru. Heihei!" Lähdin hakemaan riimunnarua. Hain riimunnarun ja menin Jossun luokse. "Lähdetään!" huusin. "Joo, lähdetään justiin, mutta kirjoitan vain tähän äkkiä yhden homman..." Sitten Jossun kanssa lähdettiin hakemaan Pampua. "Missä se pikkuvarsa on?" kysyin kun olimme laitumella. "Se muutti eilen uuteen kotiin", Josefiina huokaisi. "Eikä! Minun mielestä se oli paras Pampun jälkeen", minä surin. "Älä huoli, voimme käydä sitä katsomassa", Jossu lupasi. Sitten otin Pampun riimusta kiinni ja laitoin riimunnarun siihen kiinni. Siiri ei halunnut jäädä yksin, joten Jossu toi senkin talliin. "Sinä saat harjata Pampun nyt yksin, minä harjaan sillä välin Siirin. Haluaisitko ratsastaa Pampulalla?" Hain Pampulan hoitopakin ja aloin harjata sitä. Annoimme ponien olla niiden yhteisessä karsinassa. Ponit olivat aika likaisia, koska ne olivat piehtaroineet todella paljon. Minä harjasin Pampulan kaikki paikat, mutta Josefiina auttoi kavioiden puhdistamisessa. Minusta oli kiva, kun hän auttoi, kun Pipsa ei ollut tallilla. Tallilla ei ollut kyllä paljon väkeä. Vain Karo, minä, Jossu ja Jaakko. Jaakko löntysti luuta kädessä. "Eikös sinun pitäisi olla töissä?" minä tokaisin. "Ajattelin käydä juomassa kahvikupin", Jaakko vastasi. "Et varmasti käy, senkin pinnaaja! Tämä tuntuu palkassa!" Jossu kiljaisi. "Ja kahvinkeitin sitä paitsi on rikki! Keitä sumpit omassa asunnossasi, älä tallin keittimellä!" "Joojoo, teidän majesteettinne", Jaakko myrähti ja lähti pois. "Jaakkoa on hauskaa kiusata", minä sanoin. "Ja vielä hauskempaa olla sen pomo", Jossu hihkaisi. Kun olimme harjanneet Siirin ja Pampun, Jossu auttoi minua laittamaan Pampulle satulan ja suitset. "Hei, onko sinulla kiireitä nyt tällä hetkellä?" kysyin. "Ei minulla nyt ole", Jossu hoksasi. "Voisimmeko käydä maastossa?" "Kyllä se sopii!" Jossu vei Siirin laitumelle ja minä talutin Pampulan ulos. "Ai niin, kypärä!" "Käy hakemassa kypärä, muuten et pääse maastoon", Jossu komensi. "Plää senkin tallinomistaja!" minä murahdin. "Haista piip!" sanoin leikilläni. "Kun kuule aikasi piippailet niin siinä menee Pampun apuhoitajan paikka!" Jossu vitsaili. Lähdin hakemaan kypärän Jossun pitäessä Pampulaa. Sitten juoksin taas takaisin ulos ja hyppäsin Pampulan selkään. Laitoimme jalustimet kohdalleen ja lähdimme matkaan! Ulkona satoi vähän lunta. Pakkasta oli kaksi astetta. Ympärillä oli lumista ja valoisaa. "Ei ole yhtään keväinen olo", minä murehdin. "Kyllä se kevät tulee", Jossu sanoi. Josefiina sanoi, että haluatko kokeilla mennä vähän rrravia? "Uskallanko minä?" "No kyllä sinä nyt Pampulla uskallat!" Annoin vähän pohkeita Pampulle ja se lähti heti raviin. Jossu juoksi vieressä. Huojuin vähän selässä mutta kun Jossu opasti minua niin sekin homma hoitui. Menimme vielä pitkästi välillä ravia ja välillä käyntiä. Sitten käännyimme takaisin, koska alkoi hirveästi sataa lunta ja Jossu oli ihan hiessä.
Olimme taas tallin pihalla. Sitten veimme Pampulan talliin, otimme varusteet ja veimme sen ulos. Olipa taas kivaa tallilla!
|
|
|
Post by Loviisa on Mar 28, 2009 11:53:16 GMT 2
Oli lauantaiamu. Linnut lauloivat ja sirittelivät. Kysyin isältä pääsisinkö tallille. Isä sanoi, että saisin olla kolme tuntia, mutta en yhtään enempää. Jossukin lähti minun kanssani, hänhän omisti jo Seppeleen. "Kuinkahan monta tallityttöä jo näin aikaisin menee tallille?" sanoi Jossu. Minä vastasin: "Yksi. Se olen minä!" Poljimme pyörillä täysillä Seppeleeseen. Viuh, vouh ja vauh kuului vain, kun menimme. Kohta olimme Seppeleessä. "Kohta tulee kevät", hihkuin Jossulle. "Eikös se jo ole", Jossu sanoi tylsistyneenä. "Minusta kun kevät tulee, niin on ihanaa", kiljahdin täydessä touhussa. "Joojoo, minun pitää mennä tekemään paperitöitä", Josefiina hymähti. Laitoin pyörän pyörätelineeseen ja lähdin katsomaan Pampua. Pampula oli ulkona Siirin ja varsan kanssa. Menin iloisesti katsomaan Siirin varsaan ja Pampua. "Voi pientä sulosirkkaa", lepertelin varsalle. Se ei antanut minun koskea itseensä. "Ymmärrän, ymmärrän", minä sanoin. "Et halua, että lääpin sinua!" Pampula tökki minua, koska se halusi että sitä myös hellittäisiin. Minä sanoin: "Pampula, odota pieni hetki, katson ensin tätä Siiriäkin. Sitten on sinun vuoro." Silittelin Siiriä ja sitten menin Pampulan luokse. "Ottaisinkohan sinut ja harjaisin? Mutta ensiksi menen kysymään Josefiinalta." "Saisinko ottaa Pampulan harjattavaksi?" kysyin Jossulta tallissa. Hän oli toimistossa maksamassa laskuja. "No ota sitten mutta pyydä Pipsukalta apua, jos löydät hänet", Josefiina sanoi kiukkuisesti. "Joo, menen hakemaan Pipsan äkkiä", lupasin. "Ja älä sinä minulle ala, kiukkupää!" "Suuta soukemmalle, ei tallissa saa olla noin... hevoset vielä säikähtävät, senkin kiljukaula", Jossu murahti. Nauraen lähdin hakemaan Pipsaa. Hän oli poikakaverinsa Kristianin kanssa kuhertelemassa satulahuoneessa. "Sorge, en kai tullut pahaan tilanteeseen? Taidan tästä lähteä..." "Ei mitään, me tässä otettiinkin juuri tuon Siirin satulaa", Pipsa sanoi naama punaisena. "Mutta Siirillähän ei ratsasteta kun se on varsalomalla", minä hihitin. "Ai niin, en muistanutkaan tuota... minun pitää nyt mennä, Kristian, nähdään myöhemmin", Pipsa huikkasi poikakaverilleen. "Heippa, kulta!" Kristian huusi ja Pipsaa nolotti. "Voisitko tulla auttamaan kun otettaisiin Pampu harjattavaksi?" kysyin Pipsulta. "Totta kai", Pipsa vastasi. Otimme riimunnarun ja lähdimme hakemaan shettistä. "Pampuuu, Pampuuuuuu, Pampuuuuuuuu, me tulimme hakemaan sinua!" minä huusin. "Hei, ei täällä saa noin kovaa huutaa, Loviisa!" Pipsa muistutti "Sorisorisorisori", minä pyytelin. "Älä nyt minulta tuota pyydä, sano hevosille noin", Pipsa nauroi. "Vai olenko minä hevonen?" "No et", minä sanoin, "mennään nyt hakemaan tuo Pampu." Haimme Pampun sisälle. Hain harjapakin ja aloin harjata kumisualla. "Sinähän osaat jo vaikka mitä", sanoi Pipsa. "Osaanhan minä nyt vähän jotain", minä ujostelin. Mielessäni kyllä liikkui, että osaanhan minä vaikka mitä! Mutta en minä Pipsalle sitä voinut sanoa. Sittenhän hän luulisi, että minä olen itserakas! Kun olimme harjanneet Pampulan, Pipsa lähti ratsastamaan sillä. Minä katselin ja sain lopuksi ratsastaa itsekin. Pampulalla oli ihana ratsastaa, mutta ravi oli aika pomputtava! Ravissa Pipsa kävelikin vieressäni. En vielä uskaltanut laukata, koska en ole koskaan laukannut. Mutta kyllähän minä senkin vielä oppisin. Ratsastaminen oli pitkästä aikaa aivan ihanaa. Sitten Pipsa sanoi, että olisiko aika jo viedä Pampu pois. Minä sanoin: "Joo, viedään vaan." Otimme satulan ja suitset pois ja veimme Pampulan tarhaan. Sitten katselimme iloisesti laitumella kirmaavia shettiksiä. Sanoin, että minua janottaa ja lähdin juomaan kraanasta vettä oleskeluhuoneeseen. Siellä olikin kova kuhina, kun kaikki puhuivat Annen lähtemisestä. "Eihän hän lähde kuin kaupunkiin", minä ilmoitin. "Niin, ja meidän Jossuhan tilalle tuli. Saatte kiusata häntä niin paljon kuin haluatte, mielellään oikein paljon!" "No, sitten asia on ok!" nauroi Pipsa.
|
|
|
Post by Loviisa on Mar 15, 2009 18:30:15 GMT 2
"Jippii! Sain Pampulan!" Hihkun ilmoitustaulun luona, kun Anne oli laittanut siihen keltaisen lapun jossa lukevat: "Pampula -> Loviisa" ja muut hoitajanpaikan saaneet. Huomaan, että lapussa lukee myös Jossun nimi. "Tietääköhän Jossu jo, että hänkin on saanut hoitsun?" mietiskelen. Olen lopettanut Pikun hoidon, mutta sain nyt Pampulan tilalle. Olen onnellinen, kun juoksen satulahuoneeseen Pipsan luokse. "Pääsin Pampulan apuhoitajaksi!" kirkaisen Pipsalle. "Onneksi olkoon. Pampula onkin aivan ihana", Pipsa hymyilee. "Haittaako sinua että minä tulin?" kysyn. "Tottakai, aivan mahdottomasti, koska inhoan pikkulapsia", Pipsa vastaa. Suuni loksahtaa auki. Voi ei! "Se oli vitsi", Pipsa sanoo ja kikattaa. Sanon: "EIKÄ! Pipsa, aina sinä pelleilet! Minä jo luulin että haittaisi." "Ei minua oikeasti haittaa että tulet", Pipsa nyökkää. "Mennäänkö nyt katsomaan yhdessä Pampulaa?" Kävelemme yhdessä Pampun karsinalle. "Voi, kuinka Pampula on suloinen", minä sanon rakastuneesti. "Eikö olekin", Pipsa sanoo ylpeästi. "Minä voisin kertoa vähän Pampulasta. Mennään sen karsinaan istumaan." Menemme karsinaan. Pampula työntää päänsä Pipsan syliin ja tulee sitten minun luokseni, että rapsuttaisin sitä. Rapsutan sitä kaulasta. Pampula hörähtää mielissään. "Millainen Pampula on?" minä kysyn. "Se on välillä villi ja välillä ihana", Pipsa hihittää. "Se on välillä myös itsepäinen ja kova karkailemaan. Mutta muuten ihana! Eikä se tarkoita kepposillaan mitään pahaa." "Shettikset ovat vähän semmoisia", minä tiedän. Pipsa sanoo: "Lähdettäisiinkö harjaamaan yhdessä Pampulaa? Saisit vähän kokeilla Pampun hoitamista." "Joo, mennään vaan!" hihkaisen. Viemme Pampulan käytävään. Pipsa taluttaa sen ja sanoo minulle: "Hakisitko sinä Pampun hoitopakin?" "Joo, minä voin hakea. Onko se samassa paikassa kuin Pikun?" "On, sen vieressä." Lähden hakemaan hoitopakkia ja Pipsa laittaa Pampun kiinni. Menen Pipsan ja Pampun luo harjat kädessäni. "Eiköhän ruveta hommiin!" tokaisen. Pipsa ottaa pehmeän harjan ja minä otan kovan harjan. Minä harjaan toiselta puolelta ja Pipsa toiselta. Pipsa neuvoo minua koko ajan. Se on kivaa. "Nyt haluatko puhdistaa kaviot?" Pipsa hoksaa. "Voisin kokeilla mutta... voisin vaikka ensiksi yhden jalan", minä arkailen. "Käy se minulle", Pipsa hymyilee. Alan puhdistaa kaviota. Painan Pampun kylkeä. Se nostaa heti kavion ylös. "Pampulta tuntuu olevan helppo puhdistaa kaviot", totean. Kun olemme harjanneet Pampun, menemme takaisin sen karsinaan. Juttelemme ja naureskelemme Pipsan kanssa. Pampula nauttii silityksistämme. "Aivan ihanaa oli kyllä hoitaa Pampua", sanon iloisena. "Kivaa, että sillä on noin mukava hoitaja!" "Kiitos. En minä mikään erityinen hoitaja ole..", Pipsa yrittää olla vaatimaton. "No oletpa!" huudahdan ja viskaan Pipsaa porkkananpalalla, jonka Pampu syö heti. Purskahdamme molemmat nauruun. Mitähän yhteisestä hoitamisesta tulee!
|
|
|
Post by Loviisa on Jan 21, 2009 20:07:30 GMT 2
Pitkästä aikaa palaan tallille! Onneksi Jossu on kertonut paljon tallin uusista hevosista ja ihmisistä. Äiti tuli hakemaan minua koulusta ja siksi pääsin nopeasti tallille. Kello on neljä, kun kävelen kohti Seppeleen isoa tallia. Puissa on paljon lunta ja piha on täynnä kavionjälkiä. Kuulen ympärilläni hevosten ääniä, sillä kaikki hevoset ovat ulkona nautiskelemassa päivästä. Menen talliin sisälle. Talli onkin ihan eri näköinen. Tallissa on paljon ihmisiä, uusia ja vanhoja tuttuja. "Heipä hei kaikki!" huudan. "Ai Loviisa, hauska nähdä!" huutavat Carkki, Nana, Jenna, Anne ja monet muut tutut. "Missäs sinä olet ollut?" kysyy Jaakko. "Olen ollut vähän sairas ja äiti ei ole nyt päästänyt pitkään aikaan tallille", vastaan. Menen Pikun karsinan luo. "Ohhoh miten sotkuinen!" "Ei muuta kuin käy hommiin", hihkaisee Jaakko. Haen kottikärryt ja talikon ja alan lappamaan sontaa kottareihin. Välillä joku tulee juttelemaan minulle. Kun karsina on siivottu, menen katsomaan Pikkua tarhaan. Pikun kanssa laitumella ovat Jambo (eli Loviisan kielellä Jumbo), Humu ja Palmikko. Rapsuttelen kaikkia hevosia. "Hei Pikku! En ole nähnytkään sinua pitkään aikaan", sanon ja taputtelen sitä kaulalle. "Sinä olet kyllä ollut ruoka-aikaan kotona... Tai ehkä se on vain tuo sinun talvikarvasi. Lähdettäisiinkö maastoretkelle, jonkun kaverin kanssa?" Pikku hörähtää ja pukkii minua päällään. Haen tallista riimunnarun ja otan Pikun. Jumbo-Jambo yrittää päästä mukaan, mutta sanon sille: "Sinun hoitajasi tulee kyllä myöhemmin!" Vien Pikun käytävään. Haen harjapakin ja alan harjata. Pikku on riemuissaan. Se nyökyttelee päällään ja lerputtelee alahuultaan. "Minä rakastan Pikun harjaamista", sanon itsekseni. Harjaan Pikun pehmeällä harjalla, sitten puhdistan jalat ja kaviot. Pikun kaviot ovat aika likaiset - mutta nyt ne eivät enää ole! Otan yhden kiven pois, ettei Pikkuun sattuisi. Sitten harjaan Pikun hännän ja se vasta onkin takkuinen! Eikä Pikku välitä mitään, vaikka kuinka kiskon. En jaksa selvittää koko häntää. Seuraavaksi otan sienen ja puhdistan sillä sieraimet ja silmien ympärykset. Ja harjaan vielä pään. Pikku on kiiltävän puhdas! Sitten haen satulan ja suitset. Satula on aika painava, mutta hiki otsalla kiskon sen Pikun luokse. Huomaan, että Anne on siivoamassa yhtä karsinaa. Niinpä huudan hänelle: "Voisitko tulla auttamaan Pikun kuntoon laittamisessa?" Anne sanoo, että hän mieluusti auttaa minua. Minä olen innoissani, koska kohta pääsen ratsastamaan. Anne auttaa minua laittamaan satulan ja kiristämään satulavyön. Minä saan itse laittaa kuolaimet Pikun suuhun! Se on mukavaa. Haen kypärän ja otan Pikun ohjat käteen. Sitten kävelen ulos. Anne tulee kanssani ja auttaa minut selkään. Anne sanoo, että hän voisi vähän opettaa minua kentällä. Sanon: "Kiitos, se olisi mukavaa! Vaikka ensin meinasin mennä maastoon." Ratsastan kentälle Annen opastuksella ja aloitan tunnin. Ensiksi menen käynnissä monta kertaa radan ympäri. Anne sanoo aina, että hep! ja hop! ja hup! ja hip! kun Pikku meinaa löntystellä. Anne huutaa: "Kantapäät alas, ryhti suoraksi ja anna pikkuisen pohjetta!" Yritän toimia aina Annen ohjeitten mukaan. Pujottelemme ja teemme voltteja. Pikkua saa ohjattua hyvin, koska se on niin rauhallinen. Sitten pääsen ravaamaan. Se on ratsastustunnin kohokohta! Annan pohjetta ja sitten Pikku alkaa ravaamaan ja minä nautin kyydistä vaikka se on tosi pompottavaa. Ratsastustunti menee liian nopeasti. Minusta olen ollut vain viisi minuuttia selässä! Sitten Anne sanoo: "Tunti on päättynyt!" Ja olen ollut muka selässä jo neljäkymmentäviisi minuuttia! Anne sanoo: "Ensi kerralla jos pidän tunnin, voidaan ehkä kokeilla laukkaa." Sitten tulen Pikun selästä ja vien sen talliin. Riisun satulan ja suitset Annen avustuksella. Pesen kuolaimet ja otan riimunnarun ja vien Pikun aitaukseen. Anne kävelee vieressä. Sitten Anne sanoo, että hän lähtee jatkamaan karsinoiden siivousta. Katson kelloa ja olen ollut jo 2 tuntia tallilla! Käyn hoitajien huoneessa ja otan keksin. Katson ihailevasti limsa-automaattia, mutta en ota limsaa! Ajattelen, että lähden kotiin. Sanon moikat kaikille ja käyn vielä halaamassa Pikkua. Sitten alankin potkuttelemaan kotia kohti potkurillani!
|
|
|
Post by Loviisa on Jan 21, 2009 19:27:17 GMT 2
Loviisa palaa tauolta! Kiitos, Anne, ettet ole erottanut minua! Lupaan hoitaa nyt paremmin (Toivottavasti ei haittaa että laitoin tänne tällaisen ilmoituksen..)
|
|
|
Post by Loviisa on Oct 27, 2008 17:23:01 GMT 2
"Ihanaa mennä tallille!" huudahdin kun tulin koulusta. Yhdet tuttavapojat tulivat meille kylään. He menivät veljeni kanssa pelaamaan jalkkista, ja minä lähdin Jossun kanssa tallille. "Mitäs meinaat tehdä tänään?" Jossu kysyi matkalla. "Mennä Pikun kanssa maastoon taluttaen ja helliä sitä", vastasin. "Nyt on viidestoista kerta tallilla, olen aika pitkään jo ollut tällä tallilla! Minusta Pikku on ihanan ihana. Olen iloinen, että se on hoitsuni." Tulimme tallille. Menin viemään eväslaatikkoni ja limpparipullon olkkariin ja lähdin katsomaan Pikkua tarhaan. Se oli siellä Aksun kanssa. Jossu tuli mukaan. Sanoin Jossulle, että Pikusta ja Aksusta on tulleet hyvät kaverit. Jossu myönteli. "Jos sinä haluat mennä Pikun kanssa maastoon, minä voin siivota sen karsinan", Jossu lupasi. "Joo-o, siivoa vain, ei se minua haittaa. Minä otan Pikun. Sille ei tarvitse laittaa satulaa, vaan voin lähteä tästä suoraan." Hain riimunnarun satulahuoneesta ja hain myös Pikun. Menisimme tästä suoraan maastoon ja harjaisin sen sitten kun tulisimme. Kaikki vähän katsoivat minua, kun lähdin kuraisen ponin kanssa metsään. Huusin vain perään: "Älkää välittäkö, me ollaan vähän outoja muutenkin!" Lähdimme Pikun kanssa metsäpolulle. Metsä oli märkä, koska viime yönä oli satanut. Puissa ei ollut enää lehtiä, koska syksy oli tullut. Tuoksui syksyltä, raikkaalta. Pikku oli rauhallinen ja käveli vieressäni rennosti. Sitä eivät syksyn merkit kiinnostuneet, se vaan lompsi menemään tyytyväisenä kun sai liikuntaa - ja sokeripalan, sekä paljon haleja... "Pikku, olet lemppariponini!" hihkaisin ja tarrasin Pikun kaulaan. Annoin ponille märän pusun. Jatkoimme matkaa. Metsäpolku oli vaikeakulkuista aluetta ja rasitti minua. Oli paljon kiviä, kantoja ja kaikkea mahdollista metsän roskaa. Oli myös aika mäkistä. Mutta Pikun kanssa oli ihanaa kävellä! Kertoilin Pikulle kaikenlaista koulusta, kavereista ja muista harrastuksista, ja: "Minä rakastan sinua!" Pikku tuuppasi minua turvalla naamaan. Tarkoittikohan se: "niin minäkin sinua?" Luultavasti! Sitten käänyimme takaisin Seppeleeseen. Juoksimme vähän matkaa, mutta olin ihan läkähtynyt ja Pikku vain halusi lisää. En antanut sen kuitenkaan mennä. Kohta olimmekin jo Seppeleen tallilla. (pitkä reissu...) Vein Pikun sisälle ja aloin harjaamaan sitä. Pikun turkissa oli kaikkia käpyjä ja oksia. "Te näytätte ihan metsän kuusilta!" ohimenevä Sophie sanoi. "Miten niin?" minä kysyin. "No poni on ihan likainen ja sinulla on naamassa ja hiuksissa risuja", Sophie vastasi nauraen. Harjasin Pikkua ja Pikku nautti siitä. Oli kova homma saada se puhtaaksi. Puhdistin kaviot huolellisesti, ja katsoin ettei niissä ollut kiviä. Pikun kaviot olivat raskaat. Kun poni oli puhdas, vein sen tarhaan, takaisin Aksun luo. Rapsuttelin sitä vielä hetken, ennen kuin annoin sen kirmailla kaverinsa kanssa. Iloisena lähdin polkemaan kotiin. 15 HM... sori tuli aika lyhyt Mutta yritin saada tähän fiilistä
|
|
|
Post by Loviisa on Oct 27, 2008 17:02:44 GMT 2
En päässyt silloin koneelle, joten laitan tämän tarinan nyt, jos käy... Jää muuten häiritsemään... 25.10. ilta Lähdin polkemaan Seppeleeseen. Kun olin puolivälissä, näin yhtäkkiä että joku kärryillä tuli minua vastaan. Ensiksi en tuntenut, kuka ohjaaja ja hevonen oli, mutta kun he tulivat lähemmäksi ja lähemmäksi, huomasin että hehän olivat meidän naapurimme. Moikkasin Paulia, jolla on omia ravureita, jotka ovat vähän villikkoja. Pääsin heidän ohi, vaikka minua jännitti vähän. Kun tulin Seppeleeseen, menin heti Pikun luokse tarhaan rapsuttelemaan sitä. Sitten sanoin sille: "Nyt lähdemme kentälle!" Hain riimunnarun satulahuoneesta ja lähdin hakemaan Pikkua. Kalle oli Pikun kanssa aitauksessa. Kalle olikin aivan rauhallinen, että sain Pikun haettua. Talutin sen sisälle karsinaan. Sitten hain harjat ja aloin harjata Pikkua. Se oli taas hirveän likainen, koska se oli piehtaroinut ulkona. "Senkin sottapytty", toruin Pikkua. Karoliina tuli minua vastaan, kun vein harjapakkia satulahuoneeseen. Kysyin, voisiko hän auttaa minua satuloimisessa. Hän sanoi, että mielellään. Niinpä samalla otimme satulan ja suitset ja sitten laitoimme Pikun kuntoon. Pikku oli ihana, kun laitoimme sille suitsia ja satulaa. Minä rapsutin Pikkua säästä. Karoliina sanoi: "Olen kanssa menossa ratsastamaan Aksulla. Mennäänkö yhdessä?" Minä nyökkäsin. Aksu olikin jo laitettu valmiiksi. Saimme heti lähdettyä. Haimme vain kypärät. Minulla oli porkkananpaloja taskussa, ja annoin niitä Karoliinallekin, että hän saisi antaa Aksulle. Sitten ajattelimme ensiksi mennä vain tielle kävelemään. Otimme liikenneliivit ja lähdimme. Nousimme selkään ja lähdimme heti suoraa päätä tielle. "Lämmitellään tässä", Karoliina sanoi. Sain mennä edellä, koska olin nuorempi ja Aksu villimpi kuin Pikku. Pikku oli ihana, kun ratsastin sillä: ei tehnyt mitään kepposia. Kävelimme aika nopeasti, koska Pikulla ei oltu pitkään aikaan ratsastettu ja sillä oli energiaa. Puhuimme Karoliinan kanssa kaikesta taivaan ja maan välillä. Esimerkiksi koulusta, läksyistä ja hevosista... ja vaikka mistä! Kun olimme kävelleet tiellä puolisen tuntia (vartti toiseen suuntaan ja vartti toiseen), menimme kentälle. Siellä ravasimme ja menimme puomeja. Pikku meni kuin unelma. Minä ja Pikku menimme omia reittejä, ja Aksu ja Karo menivät esteitä. Katsoin, kuinka he liitelivät esteiden yli. "Toivottavasti minustakin tulisi joskus noin hyvä ratsastaja", sanoin Pikulle. Pikku hirnahti ihan kuin olisi nyökännyt. Me menimme vain vähän ravipuomeja, mutta Aksu ja Karoliina menivät laukkaa. Pikku halusi kanssa mennä Aksun perään, mutta yritin pidättää sitä ja se pysyi käsissäni. Onneksi! *huokaus* Sitten menimme vielä vähän kentällä ravia perätysten, Aksu edellä niin että Pikku pääsi vähän kaahottelemaan. Meinasin välillä tippua, mutta pidin Pikun harjasta kiinni, enkä tippunut. Ihme kyllä. Karo ei ollut lähimaillakaan tippumista, koska hän oli niin pitkään jo ratsastanut. Sitten nousimme hevostemme selästä ja veimme ne talliin, otimme varusteet pois ja veimme satulahuoneeseen. Annoin Pikulle porkkanan, ja Aksullekin yhden. Veimme hevosemme tarhaan ja jäin vielä Pikkua rapsuttelemaan ja antamaan sille lisää porkkanoita ja sokeripalasen. Tiputin makupalat maahan, ettei Pikku oppisi kerjäämään ja näykkimään. Kalle tuli heti syömään kanssa niitä, mutta ei se minua haitannut. "Sinä olet ihan lellitty", nauroin ponille. Sitten menimme Karon kanssa oleskeluhuoneeseen ja joimme kuumaa kaakaota. Se lämmitti mukavasti. Minä luin Aku Ankka-lehteä ja Karo luki jotain ratsastusta. Sen jälkeen kävin vielä vähän aikaa Pikun luona ja lähdin kotiin. "Nähdään pian!" huusin Seppeleen tallille.
|
|
|
Post by Loviisa on Oct 25, 2008 8:17:30 GMT 2
Oli lauantai-aamu. Olin syömässä mandariinia tietokoneen äärellä. Jossu sanoi: "Nyt pitäisi lähteä tallille. Tänään on siivouspäivä." Sammutin tietokoneen ja söin mandariinin loppuun. Lähdin ottamaan vielä muroja, ja laitoin vaatteet päälle. Jossu sanoi, että nyt on hyvä kumpparit, koska tuolla on todella vetistä. Huusin : "hei hei!" muulle perheelle ja siinä sitä sitten oltiin, pyörän selässä matkalla Seppeleeseen. Oli enää sata metriä Seppeleeseen, kun yhtäkkiä kuului: KLONKS! ja pyörästä lähti ketjut. Yritin vaikka miten saada niitä paikoilleen, mutta ei onnistunut. Jouduin taluttamaan pyörän tallille. Kun menin tallille, sanoin Jaakolle: "Voisitko laittaa pyörääni ketjut?" Jaakko sanoi: "Joo, voin voin" ja alkoi nikkaroimaan pyörääni. Sitten menin talliin, vein eväslaatikkoni oleskeluhuoneeseen ja menin Pikun karsinan luo. Katsoin sinne, Pikkua ei ollut. "Se on varmaan ulkona", sanoin itsekseni. Hain talikon ja kottikärryt ja aloin siivota Pikun karsinaa. Se oli hirmu likainen, oikein isoja lantaläjiä! Tulin ihan hikiseksi kun ahersin. Viimein olin saanut puhdistettua Pikun karsinan. Vielä pitäisi laittaa puhtaat kuivikkeet. Sitten menin käymään Pikun luona ja otin sen sisälle harjattavaksi. Pikku oli rauhallinen kun talutin sitä, vaikka meinasi liukastua mutaan, niin kuin minäkin. Mutta sain otettua Pikun harjasta kiinni, ennen kuin kaaduin. "Olet ihana Pikku kun autoit minua", sanoin. Ja siinä samassa Pikkukin horjahti, mutta pidin siitä kiinni, ettei se kaatuisi. Sitten Jaakko tuli sanomaan, että saako hän vähän enemmänkin korjata minun pyörääni, koska siinä oli muka enemmänkin vikaa. Minä sanoin, että korjaappa jos haluat. Niinpä Jaakko lähti korjailemaan pyörääni lisää. Sitten kiinnitin Pikun karsinaan ja hain harjapakin. Sitten aloin harjata Pikkua. Yhtäkkiä joku hypähti minun selkääni - säikähdin! Kukahan se mahtoi olla? "Hei!" Jenna huusi. "Ai, minä jo säikähdin, että kuka olento siellä oli. Minä taisin olla ensimmäinen tallilla." Jenna sanoi, että hän on ollut tallilla jo kolme tuntia. "Aijaa", minä sanoin. "Mutta missä sinä olet ollut?" "No, olin tuolla oleskeluhuoneessa ja siivosin karsinoita jaaa... no, tein vaikka mitä. Ja kävin ratsastamassa maastossa", Jenna kertoi. "Oliko kivaa maastossa?" "Oli tietysti, mutta vähän märkää vain." "Jaa, katsotaan jos minäkin menisin Pikulla maastoon." Pikku oli kurasta ruskea, koska se oli piehtaroinut tarhassa. Kun harjasin sen kumisualla, se oli kiiltävän valkoinen. Pikku oli aivan ihastunut, kun harjasin sitä. Se tuuppi minua hellästi turvallaan.Ajattelin, että menisin vasta illalla ratsastamaan, jos vaikka joku tulisi minun kanssani. Mutta Jenna sanoi, että hän menee johonkin kaupassa käymään ja sitten hän menisi johonkin kokoukseen. Eli hänestä ei olisi seuraa illalla. Siksi hän olikin tullut näin aikaisin. Harjattuani Pikun syötin sille pari sokeripalasta. Pikku oli aivan innoissaan. Rapsutin sen lempikohdasta, harjantyvestä, ja se hörähti ilosta. "Mehän olemme hyviä kavereita", sanoin Pikulle. Sitten vein Pikun tarhaan ja sanoin sille: "Illalla tulen uudestaan ja lähden sinun kanssasi kentälle ratsastamaan!" Pikku vain hirnui ja piehtaroi taas ihan kuraiseksi itsensä. "Voi, voi, Pikku! En minä kyllä jaksa sinua enää uudestaan harjata - harjaan sitten, kun tulen illalla!" Menin talliin ja Anne oli laittamassa hevosille ruokaa. Kysyin, voisinko olla apuna. Hän sanoi: "Hae porkkanoita ja laita jokaiseen karsinaan kaksi porkkanaa. Ja shettiksille laita neljä, koska kummallekin pitää olla kaksi." Sitten vein porkkanat, ja sanoin Annelle ja kysyin, voinko tulla tänään iltatöihin ja ratsastamaan Pikulla. "Totta kai, mutta Karoliina tekee varsinaisen iltatallin! Nähdään sitten!" Anne sanoi. Lähdin iloisin mielin kotia kohti.
|
|
|
Post by Loviisa on Oct 12, 2008 8:33:59 GMT 2
"Yksi.. kaksi.. kolme!" hihkaisin kun olin viimein saanut viimeisen kakkakikkareen pois Pikun karsinasta. Olin tullut jo aamulla heti tallille, kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Olin jo lakaissut tallin lattian ja imuroinut oleskeluhuoneen. Nyt pitäisi vielä puhdistaa Pikku ja Pikun satula ja suitset. "Tänään onkin siivouspäivä!" sanoin itsekseni. Menin hakemaan suitsia ja satulaa satulahuoneesta, kun yhtäkkiä joku oli takanani ja huusi: "He-hei!" Siellä oli Pipsa! "Hei, Pipsa! Minä jo säikähdin", minä sanoin. Pipsa nauroi. "Voinko auttaa sinua jossakin?" Minä sanoin, että voit, jos auttaisit minua varusteiden puhdistamisessa. "Kuolaimet ovatkin jo aika likaiset." "Joo, voin", Pipsa sanoi, "koska itse olenkin jo putsannut Pampulan varusteet. Mutta minä otan vielä Bertin varusteet. Voimme yhdessä puhdistaa ne." Minä sanoin: "Joo. Se onkin mukavaa." Otin Pikun satulan ja suitset. Sitten menimme hakemaan vettä letkusta. Satulasaippuaa löytyikin satulahuoneesta. Rupesimme työn touhuun. Me juttelimme vaikka mitä ja nauroimme sen perään. Nyt olimmekin jo puhdistaneet Bertin ja Pikun välineet. Olimme ihan hikisiä. Pyyhin hikeä otsaltani. "Mennään juomaan limsaa oleskeluhuoneeseen", Pipsa ehdotti. "Joo, mennään vain", minä sanoin. "Siellä on varmaan keksejäkin, koska Josefiina toi niitä eilen." "Nam!" sanoi Pipsa. "Ne ovat niin hyviä, jos hän toi ne Jaffa-keksit", minä sanoin. Pipsa sanoi: "Niin onkin!" Menimme oleskeluhuoneeseen. Joimme äkkiä kupilliset limsaa ja otimme yhdet keksit mukaan ja lähdimme hakemaan tarhasta Pikkua ja Pampulaa. Päätimme harjauksen jälkeen lähteä niillä maastoon. Sidoin Pikun käytävälle ja hain harjapakin. Pipsa laittoi Pampulan käytävälle kanssa. Aloin harjata Pikkua, ja se oli ihanan rauhallinen, vaikka se halusikin välillä ottaa porkkanaa minun taskusta, mutta en antanut sitä sille vielä. "Minusta on kiva mennä Pampulalla sitten syysjuhlissa", sanoin. Pipsa sanoi, että Pampula on rauhallinen, vaikka välillä haluaisikin vähän loikkia sinne tänne. Minä sanoin: "Uskon kyllä Pampulaan, se on aivan ihana pieni shetlanninponi, koska rakastan shetlanninponeja. Mutta Pikku on kyllä vielä ihanempi." Pipsa vain nauroi. Sitten haimme satulahuoneesta molempien ponien kiiltävät satulat ja suitset. "Kyllä me ollaan hyviä hoitajia", sanoin. "Käymme melkein joka päivä tallilla", Pipsa nauroi. "Meistä tulisi hyviä siivoojia", minä sanoin. Pipsa katsoi minua vähän aikaa ja sanoi: "Minä en kyllä siivoojaksi rupeaisi! Se on niin typerää hommaa sitten siivota!" "Paitsi tallilla", minä huudahdin. Satuloimme yhdessä hoitsumme ja kävin hakemassa kypärän ja hain myös Pipsalle kypärän. Sitten talutimme ponit ulos. Pipsa punttasi minut selkään ja meni aivan löllösti itse Pampulan selkään. "Vähän noloa, että sinä menet isommalla hevosella, vaikka olet pienempi", Pipsa sanoi. "Ei sinun tarvitse hävetä, se on aivan normaalia", minä vitsailin. Sitten lähdimme maastoon. Ilma oli raikkaan puhdas ja metsä oli märkä. Puiden lehdet olivat vihreitä, keltaisia ja punaisia. Oli hiljaista. Yöllä oli satanut ja salamoinut niin paljon, että oli kaatunut puu polun varrelle. Jouduimme hyppäämään sen yli, mutta se oli onneksi niin pieni, ettei siinä tarvinnut sillä tavalla hypätä. Tartuin Pikun harjaan kun se meni puun yli ravissa. "Jee", huusin. Pipsakin huusi jee, koska Pampulalla oli niin hötkyvä ravi, ja kun se hyppäsi, Pipsa melkein lensi hienosti selässä. Sitten jatkoimme matkaa. Pipsa kysyi, ottaisimmeko me vähän laukkaa. Minä sanoin: "Minä voisin mennä ravia ja sinä voisit mennä vähän laukkaa. En oikein vielä uskalla laukata." Käännyimme takaisin ja otimme taas pienen ravipätkän. Hevoset läähättivät aivan puhki. "Oletteko te vähän huonokuntoisia?" minä kysyin poneilta. Pipsa sanoi: "Taidatte te vähän olla, myöntäkää vain!" Yhtäkkiä olo tuntui epävarmalta ja aloin liusumaan... liusumaan... ja liusumaan... ja hups! jysähdin maahan. Äkkiä otin Pikun suitsista kiinni ja nousin ylös. "VOI PERUNANKUORI!" kiljaisin. "Nyt meni housut aivan kuraisiksi! Joku luulee, että olen päästänyt housuun!" Pipsa nauroi kippurassa. "Mitä sinä siinä naurat? Auta mieluummin minut takaisin selkään!" "Huh huh", Pipsa huokaisi ja vieläkin hihitti vähän. "No niin, voisitko nyt auttaa?" kysyin. Pipsa sanoi: "Joo joo, tulen vain pois Pampulan selästä." Pipsa hypähti pois ja sanoi: "Yks.. kaks.. kol ja POMPPU!" Sitten olin taas tukevasti Pikun selässä. "Noniin, nyt voimme taas aloittaa." Jatkoimme matkaa ja kohta olimme taas tallilla. Siellä ei ollut vieläkään ketään, vain Annen pieni autonkottero. Ja sitten vein Pikun talliin ja otin siltä varusteet pois Pipsan auttamana. Sitten veimme Pampulan ja Pikun tarhaan. Ne olivat ihan mielissään. Sitten katsoin kelloa, ja sanoin: "Oho, se on noin paljon, pitää lähteä kotiin!" Pipsa sanoi: "Joo, niin minunkin. Mennäänkö yhtä matkaa?" Minä sanoin: "Joo." Niinpä menimme yhtä matkaa siihen saakka, että tiemme erosivat. Minä lähdin vasemmalle ja Pipsa oikealle. Kotimatkalla mietin, että seuraavalla kerralla en varmasti tippuisi Pikun selästä!
|
|
|
Post by Loviisa on Oct 11, 2008 16:49:08 GMT 2
|
|
|
Post by Loviisa on Oct 11, 2008 10:19:29 GMT 2
Heräsin ihanaan ensimmäiseen loma-aamuun. Vaikka satoi, olin iloinen. Olihan nyt loma. Lallattelin: "Ensi viikolla Vuokattiin, ensi viikolla Vuokattiin..." Josefiina heräsi ja huusi, että mitä minä keskellä yötä huudan. Sitten sanoin: "Nythän on aamu!" Josefiina pomppasi sängystä. "Onko?" "On on", minä vastasin. Menin äkkiä syömään karkkejani. Äiti oli lähtenyt jo aikaisin, mutta iskä oli kotona. Söin myös aamupalaa, etten vain karkkeja syönyt ja sanoin isälle: "Lähtisin tallille. En ole pitkään." Isä sanoi: "Ruoka-aikaan kotiin." Pistin tallivaatteet päälle ja otin karkkipussin ratsastushousujen taskuun ja lähdin matkaan. Ulkona satoi. No, juoksin äkkiä pyörälleni ja lähdin polkemaan. Josefiina tulisi myöhemmin. Katsoin kun autoja meni sillan yli. Ne loiskauttelivat vesilätäköistä kaikki kuravedet minun päälleni. Kun olin tallilla, menin Pikun luokse. Se oli tarhassa Jambon ja Kallen kanssa. Ajattelin harjata sen kunnolla, koska se oli kieriskellyt mudassa. Rapsuttelin Pikkua ja hain riimunnarun tallista. Tallissa minua vastaan tuli Elli. "Hei Loviisa", hän sanoi. "Hei Elli", minä sanoin. Elli sanoi, että tänään olisi kengityspäivä. Pikun kaviot vuoltaisiin. En tiennyt mitä se tarkoitti, mutta kysyin Elliltä. "Se tarkoittaa sitä, että kaviot tavallaan leikataan, etteivät ne kasva liian pitkiksi", Elli kertoi. "Aijaa, selvä", minä sanoin. Sitten otin riimunnarun ja lähdin hakemaan Pikkua. Elli tuli mukaan, koska en olisi yksin saanut laitettua porttia kiinni. Sitten otin Pikun ja Elli laittoi portin kiinni ennen kuin Jambo tuli myös ulos. Pikku oli aivan innoissaan, koska pääsisi harjattavaksi. Vein sen talliin ja laitoin kiinni käytävälle. Hain harjapakin ja aloin harjata Pikkua. Sain tänään yksin harjata sen koska ketään muita ei ollut vielä tullut kuin Elli. Ja Elli auttoi minua puhdistamaan kaviot ja opetti minua vähän siinä. Hän oli tosi mukava. "Tiesitkö että tänne on syntynyt uusi varsa?" Elli kysyi. "En! Minkälainen se on? Saako sitä katsoa!" kysyin. Elli sanoi että joo, mutta sen karsinaan ei saa mennä, koska se haluaa olla emänsä kanssa kahdestaan. Sitten vein Pikun karsinaan ja menin katsomaan varsaa Humun karsinan luokse. "Sen nimi on Seppeleen Soturi", Elli kertoi. Sanoin hiljaa: "Seppeleen Soturi!", mutta Seppeleen Soturi ei ottanut mitään kantaa. "Voi kun se on suloinen", minä nauroin kun varsa hirnui karsinassaan. Minä tarjosin Ellille karkkia ja sanoin: "Älä kerro kenellekään, että minulla on karkkia." Elli sanoi: "En, en!" ja otti mielellään karkkia. Sitten menimme oleskeluhuoneeseen. Minä otin vähän vettä koska minulla oli jano. Sitten minä luin Aku Ankkaa ja Elli luki jotain terveyslehteä. "Haluatko tänään mennä ratsastamaan?" Elli kysyi. "Joo voisin mennä, haluaisitko tulla mukaan?" "Ei, kun voin pitää sinulle tunnin maneesissa, kun on niin kova sade", Elli sanoi. "Joo!" sanoin. Niinpä hain putipuhtaan Pikun ja koska olin juuri harjannut sen, minun ei tarvitsisi nyt harjata sitä. Haimme Ellin kanssa satulahuoneesta Pikun varusteet ja Elli opetti minua laittamaan satulan. Kun Pikku oli valmis, lähdimme maneesiin. Poni tuli mielellään. Sitten Elli punttasi minut satulaan. Siellä sitä nyt oltiin! Minua jännitti vähäsen, mutta ei pelottanut yhtään. Pikku oli niin kiltti, ettei se alkaisi pukittelemaan tai mitään sellaista. Elli alkoi opettaa minua. "Kantapäät alas ja selkä suoraan! Sitten anna pohkeita... ja Pikku pikku raviin!" Nauroin ja kevensin ravissa. Kun olin noin tunnin ratsastanut, laskeuduin Pikun satulasta. Olin ihan hikinen mutta tunti oli ollut kiva. Elli oli käskenyt meidän pujotella, peruuttaa, tehdä voltteja ja muuta mukavaa. Vein Pikun talliin ja otimme siltä varusteet pois. Talutin Pikun takaisin ulos ja se meni piehtaroimaan niin että meni taas ihan likaiseksi. "Mutta minkäs sille mahtaa", sanoin. Sitten katsoin kelloa. Se oli jo yli ruoka-ajan! "Minun täytyy lähteä", sanoin ja lähdin polkemaan kotiin. Kyllä aika oli mennyt niin nopeaa, ja oli todella kivaa taas!
|
|
|
Post by Loviisa on Oct 9, 2008 19:12:40 GMT 2
|
|
|
Post by Loviisa on Oct 6, 2008 18:40:45 GMT 2
Oli sateinen maanantai-iltapäivä. Kysyin äidiltä, voisinko lähteä Josefiinan kanssa tallille. Äiti sanoi: "Odotat että ruoka on valmista ja syöt sen." Söin äkkiä ruokani (makaroonilaatikkoa) ja laitoin nopeasti ratsastushousut ja kumpparit jalkaan. Huusin Jossulle: "Menen sinun pyörällä, koska minulla on ketjut menneet!" Jossu huusi jotain perään, mutta en kuullut koska olin jo menossa. Lähdin Jossun isolla pyörällä matkaan. Satoi ja oli kova tuuli, mutta minä en luovuttanut. Hevoset pitäisi viedä varmaan sinulla, ajattelin itsekseni. Katsoin puita ja ne olivat ihan vihreitä, keltaisia, punaisia ja ruskeita. Kun olin tallilla, yhtään hevosta ei oltu viety sisälle. Menin laitumelle Pikun luokse. Pikku hirnahti ja tuli minun luokseni. Minä olin ottanut kotoa porkkanan, ja annoin sen hoitsulleni. Jambo yritti ottaa sitä, mutta minä en antanut sille sitä. Annoin vain pienen palasen Jambolle. "Sinä et olekaan minun hoitsuni, odota vuoroasi", sanoin sille. Sitten hain riimunnarun satulahuoneesta ja päätin hakea Pikun sisälle. Tallissa minua tuli vastaan Jenna. "Terveppä päivää", sanoin Jennalle. Jenna nauroi ja sanoi: "Helou!" Hän sanoi: "Olen hakemassa Jamboa." Minä sanoin, että olen hakemassa rakasta hoitopolleani Pikkua. "Mennäänkö yhdessä?" Jenna kysyi. Minä sanoin, että mennään vaan, koska Pikku ja Jambo olivat samassa tarhassa. Lainasimme sadetakkeja ja haimme ponit. Veimme ne talliin äkkiä ja rupesimme harjaamaan niitä. Jenna oli toosi kiva. Yhtäkkiä huomasin, että Anne tuli tallin. "Moi Loviisa, sinua ei olekaan näkynyt", Anne sanoi. "Meinasin potkaista jo pihalle." "Aijaa", minä säikähdin. "Vitsi vitsi", Anne sanoi. Anne sanoi, että yläkerrassa on pullaa ja limsaa. "Voit mennä hakemaan, koska kaikki muut tallitytöt ovat käyneet jo hakemassa." "Käyn sitten, kun olen hoitanut rakkaan hoitsuni ja laittanut sille letit. Haluaisin sille kiharat", minä sanoin leikilläni. Sitten aloin halailemaan Pikkua, koska se oli niin iihana. Se vain hirnahti. Vein Pikun karsinaan ja se olikin jo siivottu. Ohhoh. Sitten aloin lakaisemaan lattiaa ja lauleskelin samalla iloisesti. "Olen pikku kotitonttuuuu", hoilasin. "Hei! Minä haluankin lähteä ratsastamaan", keksin yhtäkkiä. Juoksin Annen perään ja kysyin, voisinko lähteä. Anne kysyi, että olenko koskaan ratsastanut yksin. Minä sanoin: "Olen kerran valkoisella shetlanninponilla." (Olen oikeasti!) Anne sanoi, että voit mennä kentälle, minä katson vierestä. Hän auttoi minua satuloimaan rauhallisen Pikun ja punttasi minut pihalla selkään. Lähdimme kentälle ja menin ilman talutusta sinne. Menimme käyntiä noin kymmenen minuuttia ja Anne huuteli ohjeita. Sitten teimme voltteja ja kaikkea kivaa. Sitten Anne kysyi, haluaisinko vähän ravata. Minä sanoin: "TIETYSTI!" Ja niinpä annoin vähän pohkeita ja Pikku alkoi ihanasti ravata. Vähänkö höykytti. Pikun ravi oli aika hölkyttävää, mutta tykkäsin siitä silti. "Varo ettet tipu", Anne huusi. Yhtäkkiä aloin vajoamaan satulasta ja PLÖMPS! Olin maassa. "Minä aina vaan tipun tältä hevoselta", huusin. "Voimuna!" (Huom. voimuna, ei voi muna) Anne otti äkkiä Pikun kiinni ja sanoi: "Ei se mitään. Yritä ensi kerralla uudestaan. Minun täytyy mennä tekemään paperitöitä." Minä otin Pikun ja vein sen talliin. Maikku olikin jo siellä ja kysyin, voisiko hän auttaa minua ottamassa satulan ja suitset pois. Maikku kertoi tallin uutiset. Kaksi hevosta oli lähtenyt ja yksi tullut lisää. Ja Maikku kertoi: "Josefiinan hevonen on pyrkimässä tänne." Minä kysyin: "Meidän Josefiinan?" "Joo-o, teidän Josefiinan." "Ai niiiin, se valkoinen", minä sanoin. "Se ei ole kiltti heppa." "Älä höpötä", Maikku nauroi. "Minä höpötän jos minä lystään!" sanoin leikilläni ja kutitin Maikkua mahasta. Jätimme Pikun karsinaan ja menimme katsomaan Siiriä ja Pampulaa. Katsoimme kuinka suloisia ne olivat. Sitten Maikku sanoi: "Nyt pitää mennä." Minä sanoin: "Samoin." Ja kävin vielä pussaamassa Pikkua ja lähdin sitten polkemaan kotia kohti. Sen pituinen se =loviisa♥pikku= Tuli ensiksi Jossun tunnuksella
|
|
|
Post by Loviisa on Aug 26, 2008 17:13:11 GMT 2
|
|