Kenestä tässä nyt puhutaankaan?
Isabella Moore, tutummin
Isla, on piskuinen blondi, joka ei pelkää vauhtia ja vaaratilanteita. Nimen perusteella tyttöä saattaisi luulla eksoottisemmaksikin, vaikka todellisuudessa sukunimi on peritty isän suvusta parin polven takaa.
14-vuotias Isla muutti Liekkijärvelle yläasteen alussa Tampereelta, jolloin matkasta jäi ystävien lisäksi rakas vuokrashettis. Vaikka Islan haave suuresta omakotitalosta toteutuikin muuton myötä, tyttö jäi kaipaamaan kovasti shettistammaa, jonka kanssa hän ehti hääräillä jo kolme vuotta. Muuton jälkeen Isla ei ole paikkaansa vakiinnuttanut millekään tallille, vaan on käynyt tunneilla jos jonkinlaisilla talleilla Liekkijärven seudulla. Seppeleeseen tyttö eksyi kuitenkin vasta muutama aika sitten, mutta uskoo silti, että talli voisi olla hänelle uusi toinen koti rennon ilmapiirinsä ansiosta.
Ratsastaessa ja hevosia hoitaessa Isla on määrätietoinen ja sisukas - mitäpä muuta voisikaan odottaa tytöltä, joka on ratsastanut enimmäkseen shettiksillä. Lukuisat tippumiskerrat ovat muokanneet Islasta pelottoman ja hieman tyhmänrohkeankin ratsastajan, joka ei pelkää haasteita. Jo vaahtosammuttimen korkuisena juuri ratsastuksen aloittanut tyttö halusi heti ensimmäiseksi tietää, miten poni saadaan laukkaamaan. Kiinnostusta ratsastuksessa kehittymiseen Islalta löytyy paljonkin, mutta shettiksillä harvoin riittää taitoa tyttöä viemään niin korkealle kuin hän itse haluaisi. Siitä huolimatta Isla taittaa koulussa Helppoa B:tä ja esteillä ratana on ratsastuskoulussa pääsyt hyppäämään seitsemääkymppiä.
Luonteeltaan Isla on hyvin ailahtelevainen ja monipersoonainen. Välillä tyttö tuntuu hyvinkin avoimelta ja läppää heittävältä, mutta sitten hän saattaa sekunnin kuluessa sulkeutua omaan haavemaailmaansa. Moni uusi tuttavuus tuppaakin luulemaan häntä perusblondiksi, kun ajatustensa lomassa tyttö ei aina muista kuunnella, jolloin putoaa helposti kärryiltä. Todellisuudessa Isla rakastaa kaiken syvällisen ajattelua aina toisinaan - välillä tytöstä kun ei ole mitään hauskempaa kuin olla täysin ajattelematta. Perfektionistin vikaa Islassa on lähes aina, eikä yleensä tytöstä mikään ole inhottavampaa kuin pienet epätäydellisyydet. Itsevarmuus, seurallisuus ja energisyys ovat myös piirteitä, jotka Islalla ovat tallella melkein tilanteessa kuin tilanteessa.
Mutta kuka onkaan puunattava?
Islan kuvauksen perusteella voisi luulla, että tässä ollaan hakemassa Walmalle, mutta ehei.
Vennan hoitajaksi olen täällä tavoittelemassa.
Mistä nyt aloittaisi? Venna on aina Seppeleen hevosista eniten iskenyt, sillä se on (welsh)poni ja tamma, sekä sen ihanan pippurinen draamailijan luonne nostaa hymyn huulille joka kerta. Siihen iskin silmäni jo ensimmäisiä kertoja Seppeleeseen eksyessäni ehkä loppuvuodesta 2011, eikä rakkaus sitä kohtaan ole mihinkään kadonnut. En edes osaa sanoin kuvailla, millaisia tunteita tuo pikseliponi minussa aiheuttaa. Poni on myös ihan mielettömän inspiroiva, eikä sen kanssa varmasti tulisi tylsää.
Pippuriponit ovat aina Islaa miellyttäneet, joten se puoli olisikin jo kunnossa heti kättelyssä. Lisäksi tamma voisi opettaa Islaa paljon kapasiteettinsa ansiosta, mutta sen kanssa voisi myös käydä rennoilla maastolenkeillä, kun Islan hermot kaipaisivat tuulettumista treenaamisen ohessa. Esteet ovat aina Islaa hieman koulua enemmän kiinnostaneet, joten kehitystä voisi senkin lajin osalta tapahtua, kun shettisten hyppykyky ei ole kovinkaan korkealle riittänyt. Vennan kanssa Isla voisi jopa myöhemmin aloittaa kilpailemisen, mistä tyttö on salaa hieman haaveillut omassa päässään jo vuosia. Venna olisi todellakin kunnon haaste Islalle, mutta kaikki vaiva tulisi palkituksi, kun luottamuksen kasvun myötä ponikin varmasti alkaisi kulkea ratsastettaessa oikein päin. Islan mielestä loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä on kuitenkin luottamus tytön ja ponin välillä, joten hän jaksaisi kyllä odottaa vaikka koko loppuelämänsä ehkä hieman epävarmankin ponin lämpenemistä häntä kohtaan. Isla voisi elää Vennan kanssa sadunomaista ponielämää, tosin tässä sadussa kaikki ei olisi ruusuilla tanssimista nähnytkään.
Vennaan mulla on selvästi enemmän kiinnostusta kuin muihin Seppeleen hevosiin, joten päätin, että en hae kellekään muulle, kun en siinä mitään järkeä näe.
Mikä Seppeleessä viehättää?
Seppeleeseen eksyin ensimmäisiä kertoja tosiaan varmaan joskus silloin vuoden 2011 lopulla, mutta aktiivisesti jäin tallin arkea seurailemaan alkusyksystä 2013. Ensimmäinen ajatukseni tallin sivuille päätyessäni oli, että miten kukaan voi olla noin taitava piirtäjä. En kuitenkaan silloin vielä tainnut edes koko Tallipostia löytää, joten muutaman kerran sivut läpi luettuani koko asia unohtui.
Sitten jostain syystä muistin Seppeleen syksyllä 2013, jolloin jäin ihan totaalisesti koukkuun. Siitä lähtien mä olen foorumia seuraillut lähes joka päivä vähintään kerran päivässä, parhaimmillaan yli kymmenenkin kertaa päivässä. Luen aina kaikki pienimmätkin kommentit Höpinäboksista ja tarinoihin eläydyn mukaan ihan täysin. En mä edes tiedä, miksi olen niin addiktoitunut tästä mahtavasta tallista. Ehkä se johtuu niin uskomattoman huolella tehdyistä sivuista, ihanasta ilmapiiristä, mielenkiintoisista hoitajista tai niiden takana olevista loistavista kirjoittajista, todennäköisesti kaikista niistä. Jossakin mun omassa maailmassani Seppele on mulle täysin todellinen talli, jonka tohinantäyteisessä maailmassa olisin oikeastikin enemmän kuin mielelläni osana. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, mun elämästä puuttuisi mielettömän iso osa ilman Seppelettä, vaikka en ole edes täällä hoitajana. Enkä edes ole halunnut hoitajaksi kuin muutaman kuukauden.
Seppele on inspiroinut mua ihan hirveesti, mm. silloin kun mä perustin oman virtuaalitallini. Paljon otin siihen mallia Seppeleestä, mutta yritin olla matkimatta liiaksi. Eihän sinne tullut hoitajiksi kun pari IRL-kaveria ja nyt se on täysin kuollut, mutta silti. Kirjoitin sinne myös omia tarinoita, jotka kehitti mua kirjoittajana paljon. Niiden myötä mä aloin tajuta, kuinka kivaa kirjoittaminen onkaan, ja tällä hetkellä haaveissa olisikin mahdollisesti joku kirjoittamiseen liittyvä ammatti.
Eli nyt vielä koko juttu yhteenvetona: ilman Seppelettä mä en olisi varmaan koskaan löytänyt mun rakasta harrastustani ja maailmaa, jonne pääsee koska tahansa pakoon arkea ja sen rasitteita.
Tästä löydät kirjoitusnäyttöä (muutaman kuukauden vanhoja uusimmatkin, kehitystä on taas tullut jonkin verran, mutta en viitsi nyt pitkittää tätä tekstiä enempää)
Tästä löydät piirtonäyttöä (koko galleria on omaa jälkeä, nämäkin jo kaikki noin vuoden vanhoja)
edit/ Äkillisen innostuksen puuskan myötä päätin saada aikaiseksi tuoreempaa piirtonäyttöä, joten
tästä pääset kuvaan, joka
yrittää esittää Vennaa
Huh, tästä tuli taas vähän pidempi kuin suunnitelin. Toivottavasti kuitenkin edes Anne jaksoi lukea!
Nyt sitten sormet ja varpaat ristissä odottelen tuloksia. Muutoksia tähän hakuun tosin saattaa vielä tulla.
Onnea myös kaikille muille hakijoille, vaikka omalla kohdalla ei tällä kertaa onnistaisi!