Post by henni on Jan 28, 2009 20:49:15 GMT 2
Juups, pidän maastoretken lauantaina 31.1. Seppeleen maastoissa. Kartan teen ennen reissua. Käymme suht. pitkällä lenkillä, veikkaisin, että pari kolme tuntia menee maastoillessa.
Minä jaan ratsut, toiveita saa kuitenkin esittää. Itse otan Sentin.
Ratsukot:
Henni - Sentti
Shinqua - Palmikko
Sastu - Rensu
Veronica - Anttu
Veera - Humu
yliviivattu = maksanut
// STOORI!
- No niin, tässäpä tunnin ratsukot! Henni huusi ja kiinnitti lapun seinään.
- Jee, sain Palmin! Shinqua tuuletti ja ryntäsi satulahuoneeseen hakemaan tamman varusteita.
Muutkin tytöt näyttivät tyytyväisiltä kävellessään innostuneen Shinquan perässä varusteenhakuun.
Kun hevoset oli satuloitu, ne talutettiin tallipihalle. Kaikki tytöt nousivat reippaasti selkään, ja kun kaikki olivat selässä, Henni ilmoitti ratsastusjärjestyksen.
- Okei, tytöt! Järjestys on: Ensiksi minä ja Sentti, sitten Sastu ja Rensu, Veronica ja Anttu, Veera ja Humu ja Shinqua ja Palmi! Ok?
- OK, kuului vastaus tyttöjen suusta.
- Sitten mennään! Henni sanoi ja jono lähti liikkeelle.
Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes otettiin ravi. Anttu nimittäin liukastui ja sen seurauksena Veronica lensi komeasti satulasta. Henni pysäytti jonon ja meni tarkistamaan, onko kaikki kunnossa.
Antulla ei ollut mitään hätää. Se oli onnistunut pysymään pystyssä. Hokit olivat paikoillaan, mutta siltikin liukas tie oli tehnyt tepposensa.
Henni tirskahti hieman kääntyessään lumisen Veronican puoleen.
- Oletko kunnossa? hän kysyi.
- Juu, ei tässä mitääÄÄ-
Kylmä lumi valui tytön niskaa pitkin ja Verkku oli kiljaista, mutta muisti sitten, että hevosten kuullen ei kannattaisi riehua. Kaikki tirskuivat nähdessään Veronican ilmeen, joka oli tosiaan näkemisen arvoinen. Tosin tirskunta loppui, kun tyttö mulkaisi kaikkia vihaisesti. Veronica nousi hitaasti ylös lumesta ja puisteli itseään.
- Jokos nyt jatkettaisiin matkaa, ettei tässä ihan koko päivää jouduta odottelemaan, Henni sanoi ja katsoi kysyvästi Veronicaan. Vieläkin luminen ratsastaja nyökkäsi hieman nolona ja nousi Antun selkään. Henni hymyili ja hyppäsi Sentin selkään.
- Jatketaanpa sitten matkaa! hän huusi ja porukka lähti taas liikkeelle.
Ravaus jatkui, ja pian saavuttiinkin jo laukkasuoralle. Hevoset alkoivat pärskiä innoissaan.
- Otetaanpa sitten laukka! Menkää varovasti, eikä rynnitä! Henni sanoi ryhmälle ja pian sitä laukkailtiinkin laukkasuoraa pitkin. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikaanaan, ja pian laukkasuora loppuikin ja kaikki hiljensivät käyntiin.
Sitten saavuttiinkin jo aukealle, jossa syötiin eväät. Henni oli ottanut mukaan kaakaota, joka oli ollut kuumaa, mutta oli hieman jäähtynyt. Hän otti mukit esille, kaatoi kaakaot neljään kuppiin ja tarjosi kaikille neljälle tytölle. Ja yhtäkkiä kuului taas kiljahdus, tällä kertaa Shinquan suusta.
- EIIH! Mulla tippu kaakaota takin päälle! tyttö kiljaisi. Kaikki saivat taas pidätellä nauruaan.
- Noo, voihan ne takit pestä, Veera sanoi ja taputti Shinquaa olkapäälle.
- Nii, eihän toi oo maailmanloppu! Sastu naurahti.
Shinqua huokasi ja yritti pyyhkiä jälkeä pois takistaan, tuloksetta kuitenkin. Henni kaivoi taskustaan nenäliinan ja tarjosi sitä Shinqualle.
- Tässä, ettei tarvi hanskoja sotkea! hän sanoi ja hymyili.
- Kiitoksia, Shinqua vastasi ja yritti edelleen saada sotkuja pois sekä takistaan, että hanskastaan.
Eväät saatiin lopulta syötyä, ja Shinquakin malttoi lopettaa takkinsa pyyhkimisen. Matka jatkui, ja pian alettiinkin olla jo lähellä tallia. Aivan lopussa Rensu alkoi kuitenkin hermostua.
- Noo, rauhassa, Rensu! Sastu rauhoitteli oria ja saikin sen loppujen lopuksi hallintaansa.
Ja eipä kulunut kauaakaan, kun saavuttiinkin jo tallille. Jokainen tyttö laskeutui selästä ja taputtelivat hevosiansa.
- Kiitoksia tunnista, oli tosi mukavaa muutamia kommelluksia lukuun ottamatta! Viekäähän hevoset talliin, harjatkaa kunnolla ja muistakaa pestä kuolaimet! Henni kiitteli. Kaikki ratsastajat näyttivät tyytyväisiltä, vaikka Shinqua peittelikin nolona kaakaotahraa takissansa.
Kiitoksia tunnista! Tässä vielä kommentit:
Sastu ja Rensu
Teillä meni todella hyvin, mitä nyt Rensu vähän temppuili lopuksi. Sait hyvin pidettyä Rensun hallinnassa, mikä nyt ei ole ihmekään, sillä olethan hepan omistajakin. Hyvää työtä!
Veronica ja Anttu
Teilläkin meni mainiosti, vaikka tulikin pieni kömmähdys aluksi, jolle tosin sinä et voinut mitään. Tie on liukkaalla päällä aina välillä! Anttu pysyi hienosti hallinnassasi.
Shinqua ja Palmikko
Teillä näytti olevan hauskaa, ja se on hyvä! Palmi pysyi hienosti aisoissa. Mitään sen suurempia virheitä ei sattunut, ja hyvä niin.
Veera ja Humu
Humu käyttäytyi todella hienosti, ja pysyi rauhallisena. Mitään kömmejä ei sattunut. Teillä meni todella hyvin, olen tyytyväinen.
Ja nyt maksuja kehiin!
Maksuksi kelpaavat:
- Tarinat. Vähintään 8 lausetta, mieluiten pitempi
- Sarjakuvat. Ei nopeasti hutaistuja!
- Kuvat. Sama juttu kuin sarjakuvissa, älä piirrä vain hevosen silmää tai tikkuhevosia.
- Runot.
Minä jaan ratsut, toiveita saa kuitenkin esittää. Itse otan Sentin.
Ratsukot:
Henni - Sentti
yliviivattu = maksanut
// STOORI!
- No niin, tässäpä tunnin ratsukot! Henni huusi ja kiinnitti lapun seinään.
- Jee, sain Palmin! Shinqua tuuletti ja ryntäsi satulahuoneeseen hakemaan tamman varusteita.
Muutkin tytöt näyttivät tyytyväisiltä kävellessään innostuneen Shinquan perässä varusteenhakuun.
Kun hevoset oli satuloitu, ne talutettiin tallipihalle. Kaikki tytöt nousivat reippaasti selkään, ja kun kaikki olivat selässä, Henni ilmoitti ratsastusjärjestyksen.
- Okei, tytöt! Järjestys on: Ensiksi minä ja Sentti, sitten Sastu ja Rensu, Veronica ja Anttu, Veera ja Humu ja Shinqua ja Palmi! Ok?
- OK, kuului vastaus tyttöjen suusta.
- Sitten mennään! Henni sanoi ja jono lähti liikkeelle.
Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes otettiin ravi. Anttu nimittäin liukastui ja sen seurauksena Veronica lensi komeasti satulasta. Henni pysäytti jonon ja meni tarkistamaan, onko kaikki kunnossa.
Antulla ei ollut mitään hätää. Se oli onnistunut pysymään pystyssä. Hokit olivat paikoillaan, mutta siltikin liukas tie oli tehnyt tepposensa.
Henni tirskahti hieman kääntyessään lumisen Veronican puoleen.
- Oletko kunnossa? hän kysyi.
- Juu, ei tässä mitääÄÄ-
Kylmä lumi valui tytön niskaa pitkin ja Verkku oli kiljaista, mutta muisti sitten, että hevosten kuullen ei kannattaisi riehua. Kaikki tirskuivat nähdessään Veronican ilmeen, joka oli tosiaan näkemisen arvoinen. Tosin tirskunta loppui, kun tyttö mulkaisi kaikkia vihaisesti. Veronica nousi hitaasti ylös lumesta ja puisteli itseään.
- Jokos nyt jatkettaisiin matkaa, ettei tässä ihan koko päivää jouduta odottelemaan, Henni sanoi ja katsoi kysyvästi Veronicaan. Vieläkin luminen ratsastaja nyökkäsi hieman nolona ja nousi Antun selkään. Henni hymyili ja hyppäsi Sentin selkään.
- Jatketaanpa sitten matkaa! hän huusi ja porukka lähti taas liikkeelle.
Ravaus jatkui, ja pian saavuttiinkin jo laukkasuoralle. Hevoset alkoivat pärskiä innoissaan.
- Otetaanpa sitten laukka! Menkää varovasti, eikä rynnitä! Henni sanoi ryhmälle ja pian sitä laukkailtiinkin laukkasuoraa pitkin. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikaanaan, ja pian laukkasuora loppuikin ja kaikki hiljensivät käyntiin.
Sitten saavuttiinkin jo aukealle, jossa syötiin eväät. Henni oli ottanut mukaan kaakaota, joka oli ollut kuumaa, mutta oli hieman jäähtynyt. Hän otti mukit esille, kaatoi kaakaot neljään kuppiin ja tarjosi kaikille neljälle tytölle. Ja yhtäkkiä kuului taas kiljahdus, tällä kertaa Shinquan suusta.
- EIIH! Mulla tippu kaakaota takin päälle! tyttö kiljaisi. Kaikki saivat taas pidätellä nauruaan.
- Noo, voihan ne takit pestä, Veera sanoi ja taputti Shinquaa olkapäälle.
- Nii, eihän toi oo maailmanloppu! Sastu naurahti.
Shinqua huokasi ja yritti pyyhkiä jälkeä pois takistaan, tuloksetta kuitenkin. Henni kaivoi taskustaan nenäliinan ja tarjosi sitä Shinqualle.
- Tässä, ettei tarvi hanskoja sotkea! hän sanoi ja hymyili.
- Kiitoksia, Shinqua vastasi ja yritti edelleen saada sotkuja pois sekä takistaan, että hanskastaan.
Eväät saatiin lopulta syötyä, ja Shinquakin malttoi lopettaa takkinsa pyyhkimisen. Matka jatkui, ja pian alettiinkin olla jo lähellä tallia. Aivan lopussa Rensu alkoi kuitenkin hermostua.
- Noo, rauhassa, Rensu! Sastu rauhoitteli oria ja saikin sen loppujen lopuksi hallintaansa.
Ja eipä kulunut kauaakaan, kun saavuttiinkin jo tallille. Jokainen tyttö laskeutui selästä ja taputtelivat hevosiansa.
- Kiitoksia tunnista, oli tosi mukavaa muutamia kommelluksia lukuun ottamatta! Viekäähän hevoset talliin, harjatkaa kunnolla ja muistakaa pestä kuolaimet! Henni kiitteli. Kaikki ratsastajat näyttivät tyytyväisiltä, vaikka Shinqua peittelikin nolona kaakaotahraa takissansa.
Kiitoksia tunnista! Tässä vielä kommentit:
Sastu ja Rensu
Teillä meni todella hyvin, mitä nyt Rensu vähän temppuili lopuksi. Sait hyvin pidettyä Rensun hallinnassa, mikä nyt ei ole ihmekään, sillä olethan hepan omistajakin. Hyvää työtä!
Veronica ja Anttu
Teilläkin meni mainiosti, vaikka tulikin pieni kömmähdys aluksi, jolle tosin sinä et voinut mitään. Tie on liukkaalla päällä aina välillä! Anttu pysyi hienosti hallinnassasi.
Shinqua ja Palmikko
Teillä näytti olevan hauskaa, ja se on hyvä! Palmi pysyi hienosti aisoissa. Mitään sen suurempia virheitä ei sattunut, ja hyvä niin.
Veera ja Humu
Humu käyttäytyi todella hienosti, ja pysyi rauhallisena. Mitään kömmejä ei sattunut. Teillä meni todella hyvin, olen tyytyväinen.
Ja nyt maksuja kehiin!
Maksuksi kelpaavat:
- Tarinat. Vähintään 8 lausetta, mieluiten pitempi
- Sarjakuvat. Ei nopeasti hutaistuja!
- Kuvat. Sama juttu kuin sarjakuvissa, älä piirrä vain hevosen silmää tai tikkuhevosia.
- Runot.