Siken hoitovihko

[Pipsa]

Rotu: Norjanvuonohevonen
Säkäkorkeus: 139cm
Sukupuoli: Tamma
Ikä: s. 16.02.2008
Koulutustaso: Ko: Helppo A Re: 100cm Me: 80cm
Rekisterinumero: VH05-053-0376
Omistaja: Pipsa Hänninen
Hoitaja: Ilona[/font]

Luonnekuvaus:
Olen aina ollut melko sosiaalinen ihminen, joten ei olekaan ihme, että Sikke päätyi minulle juuri suhteideni avulla. En itse asiassa ollut edes etsiskellyt itselleni hevosta, mutta kun sain viestiä tuttavaltani myynnissä olevasta ponista, oli minun pakko lukea myynti-ilmoitus siltä istumalta. Muistan vieläkin mainoksessa olevan kuvan, jossa hallakko tamma katseli kameraan sympaattinen ilme naamallaan, toisessa kuvassa se taas hyppäsi korkeaa pystyä.

"Myynnissä terve ja hyvärakenteinen vuonohevostamma hyvään kotiin. Sikke on kiltti käsitellä ja hyvä ratsastaa, mutta ei sovellu aloittelijoille. Osaavalla ratsastajalla mahdollisuuksia myös kilpakentillä ja mahdollisuus esteiden saralla ylemmäskin, menee tällä hetkellä Helppoa A:ta ja hyppää 90cm ratana. Sijoituksia ei Suomen puolelta löydy, tuotu Norjasta. Hyvä suku, myös siitokseen."

Luettuani ilmoituksen, kaivoin puhelimen äkkiä esille ja pirautin tuttavalleni, joka kertoi ponista vielä lisää, eikä aikaakaan kun huomasinkin jo istuvani autossa matkalla koeratsastukseen. Vaikka koeratsastuksessa tamma paahtoikin vain menemään, tiesin että tässä se olisi - poni minun makuuni.

Hevonen on kuin viulu: ensiksi se pitää tarkasti virittää, ja sitten osata soittaa oikein.

Sikke on kaikkea sitä minä poniltani toivon, järkevä ja lempeä, mutta silti kipakka tarpeen vaatiessa. Hoitaessa tamma on mitä ihanin, se katselee karsinastaan käytävälle, hamuaa käsittelijänsä hihansuuta tai kuuntelee tallin ääniä. Sen tummanruskeat nappisilmät ja vapiseva alahuuli toimivat
hypnoosin lailla - ne saavat kenet tahansa kaivamaan herkkupalat taskuistaan, mutta jos tämä kikka ei toimi, on tammalla myös toinen keino, häpeämättä se tutkii karsinaansa tulijat tarkkaan. Herkkuja pystyharjalle ei kuitenkaan pitäisi antaa, jotta sen maha ei pullistuisi entisestään. Myöskään ponin ei haluta oppivan näykkimään tai muita huonoja tallitapoja, joten sen kanssa pitää olla melko tarkkana, vaikkei Sikke vielä tähän mennessä ole tiedettävästi ketään näykkäissytkään. Kaviot tamma antaa puhdistaa melko kiltisti, vaikkakin toimenpiteen kestäessä pitkään alkaa kiskomaan jalkaansa takaisin maanpinnalle. Yksi tamman paheita on kuitenkin ehdottomasti sen taipumus karkailla, joten vuonohevosta kannattaa pitää silmällä mahdollisimman tarkasti, sekä sitaista kiinni karsinassa.
Satuloidessa Sikke seisoo kyllä kiltisti, mutta satulavyön laittamiseen tarvitaankin sitten kunnolla voimaa, kun tamma pistää parastaan pullistellessaan. Kun sitten viimein naamapunaisena saat kiskottua satulavyön edes siihen ensimmäiseen reikään, helpottuu kiskominen. Suitsien laittamisessa poni ei viitsi vastaan laittaa, vaan toimii ensiluokkaisesti.

Vaikka nuokkuvaa pystyharjaa hoitaessa saakin kuvan laiskasta ja tylsistyneestä läskikasasta, jonka saa käyntiinkin vain raipan avulla, on Sikke ratsastaessa reipas poni, joka liikkuu kyllä mielellään eikä hoputtelua juurikaan tarvitse, raippakin on hyödyllinen ainoastaan koulua tuupatessa. Ratsastaessa poni on kunnon lämmittelyjen jälkeen melko miellyttävä ratsastaa, vaikka se välillä etenkin laukan jälkeen innostuu pukittelemaan ja porhaltamaan eteenpäin pidätteitä kuuntelematta. Ensimmäiset raviaskeleetkin ovat kiireistä töpsöttelyä, mutta selkeillä pidätteillä saa tamman ratsastettua rauhalliseksi. Koulua mennessä tuntuu tammalta olevan usein motivaatio hukassa ja sen kanssa saa välillä tapella yksinkertaisissakin asioissa, mutta osaavan ratsastajan kanssa poni yltää hyviinkin suorituksiin koulukentillä. Sillä on mukavan pehmeät ja miellyttävän näköiset askeleet, eikä hallakko yleensä kyttäile maneesin nurkkia sapellihammastiikereiden tai mörköjen varalta.
Esteillä Sikke kuumuu välillä melkoisestikin ja pidätteet ovat tarpeen neidon kipittäessä menemään minkä jaloistaan pääsee.

Pyöreästä ulkonäöstään huolimatta yllättävän ketterä tamma on melko varma hyppääjä ja se menee yli lähes mistä tahansa, mutta kolauttelee jalkojaan aina silloin tällöin puomeihin. Hyvään rataan Sikke vaatii ratsastajaltaan tarkkuutta ja rohkeutta, sekä hyvää tasapainoa tiukkoihin käännöksiin. Ravissa pieniä ristikoita ja puomeja ylittäessä tamma on kuitenkin mitä varmin ja parhain esteratsu, se suorastaan imee esteelle ja ylittää sen tasaisella loikalla.

Maastoillessa Sikke on varma ja reipas kaveri, se rakastaa mennä täyttä kiitoa pellolla tai hypätä tukeista kasattuja maastoesteitä. Maastovarma poni menee maastossa nätisti kaverin kanssa tai ilmankin, eikä säiky jokaista puskasta kuuluvaa rasahdusta. Myös uimisesta tamma nauttii täysin siemauksin, sekä osaa kulkea nätisti niin reen edessä kuin hiihtoratsastuksessakin.

Menestystä tamma on kerännyt myös näyttelykehissä, saavuttaen peräti kaikki piirretyille hevosille mahdolliset näyttelymeriitit varsakuvalla saatavaa FF-arvonimeä lukuunottamatta. Nyt pyrimme saavuttamaan vielä menestystä ratsastuksen osalta.

[Nana]

~ Hoitotaipaleen aloitus 28.12.08

Liu'uin peilikiiltävällä jäällä kohti Seppeleen pihaa. Harmaan trailerin vieressä hymyili hyvä ystäväni Pipsa, ja riimunnarun päässä oli kaunistakin kauniimpi norjanvuonohevonen Sikke. ''Ooh! Se on täällä!'' huusin kovaan äänen ja juoksin sitten innokkaasti lähemmäksi.

Siellä tamma seisoikin; sävy sävyyn ostetuissa vaaleanruskeissa varusteissa, tutkaillen innokkaasti ympäristöään. ''Heippa tyttö.'' sanoin lämmintä ilmaa puhaltavalle Sikelle. ''Ja moi Pipsa.'' nauroin, taputtaen samalla uteliasta elikkoa kaulalle.

Sikke oli minulle jo ennestään tuttu, nimittäin Simorassa asustavan russini paras ystävä. Olin ihastellut ennenkin Sikkeä – ja vielläpä yllättävän läheltä.

''Viehän se vaan sisään, on viellä Annen kanssa puhumista.. kaikesta paperiasioista.'' Pipsa huokaisi, huokuen kuitenkin iloa. Kukapa ei riemuitsisi, kun oma poni on päässyt Seppeleeseen?

Siken rauhallinen olemus sai minut rentoutumaan. Tamma ei kiskonut riimunnarua, vaan tutustui rauhassa tunnelmalliseen talliin. ''Mitäs pidät?'' kysyin
ponilta, tämän vastatessa pehmeällä pärskähdyksellä.

Kohta saavuimme Siken karsinalle, joka sijaitsi Flooran asuinpaikan vieressä, oli kokoontunut joukko ihailijoita. Nauroin heille, ja ylpeänä likaisissa vaatteissani, riimunnaru kädessäni seisoin Siken rinnalla hievahtamatta.

Pian Pipsakin tunki väkijoukon ohi vuonistansa rapsuttelemaan. Sikke oli ylpeä saamastaan huomiosta ja heitteli päätään hermostuneena ylös. ''Hauska tyttö.'' sanoin, Pipsan lausuessa täysin samat sanat.

Repesimme nauruun, ei ehkä kukaan tulisi ymmärtämään keskenäistä huumoriamme, muut kuin yhdistävä tekijä, - kaunis, kauniimpi, nätein vuononhevostamma Solsikke.

Pipsa talutti tamman tutustumaan muihin ponitarhan asukkaisiin, jonka jälkeen kävelimme rauhaisasti kohti lämmintä kotia Pipsan kanssa. ''Meillä on pizzaa..'' nauroin ja kiihdytin vauhtia. ''Aijjaa! Minkä makusta!?'' Pipsa kyseli innokkaana, meidän jatkaessa talvi-illan pizzakeskustelua.

Nana & Sikke

[Pipsa]

28.12.2008 Sikke tuli talliin

Maisema - puut ja pensaat, maa sujahtelevat ohi tasaista tahtia auton töpsähdellessä eteenpäin.
- Kilometri enää Seppeleeseen, Elli hymyilee ohjaajan paikalta. Nyökkään, kuunnellen takaa kuuluvia ääniä. - Ihan hyvin se Sikke voi, nainen naurahtaa, hiljentäen vauhtia, ja kääntyen Seppeleen pihaan. Nielaisen jännittyneenä, toivon mukaan Sikke sopeutuisi hyvin Seppeleeseen.
- Tuukko sä? Elli virnistää, hätkäyttäen minut ajatuksistani. - Vai otanko mie sen sieltä?
- Ota vaan, miusta ei kuitenkaan ois ottamaan sitä, hermostuttasin vaan sen, hymyilen hiljaa jännittyneenä, lyöden auton oven kiinni rauhallisesti, yrittäen rentoutua.

- Tuleeks nyt se siun hevonen? Abby hymyilee iloisesti.
- Joo, Solsikke, nyökkään vilkaisten hymyilevää Elliä, ja tämän vierellä komeana seisovaa vuononhevosneitiä. - Tuukko sie Pipsa ottaa tän nyt? Varsin hellyyttävä tapaus, nainen tokaisee. Yrittäen rauhoittua ja rentoutua kävelen tamman luo, ottaen vastaan naisen ojentaman riimunnarun, taputtaen ponin kaulaa. - Tuushan tyttö, hymyilen leveästi, lähtien taluttamaan tammaa tallia kohden.

Kaviot kopisevat lattiaa vasten, tamman kaartaen kiltisti tallin lisäsiipeen, seisoen paikoillaan minun virittäessä se nopsaan käytävälle kiinni, ryhtyen riisumaan loimea ja kuljetussuojia. Poni kuopii lattiaa kärsimättömästi, heitellen päätään. - Pysy ny paikoillas Sikke… mumisen laittaen kuljetusvarusteet paikoilleen. Reippaasti käyn tamman läpi harjalla, ihaillen ponia hiljaa.
- Ootko sä hankkinu uuden hoitokaakin? Kristianin ääni kuuluu, ja tätä näkemättäkin tiedän tämän virnistelevän.

- En, vaan tällä kertaa oman, hymyilen kääntyen poikaan päin, taputtaen lattiaa kuopivan Siken kaulaa, Kristianin kavahtaessa kauemmas ponista. - Pelkääkkö sä tällästä karvapalloa? virnistän silittäen tammaa.
- Mäkö muka? Mie en nyt pelkää mitään, poika uhoaa.
- Silitä sitä sitten, naurahdan vilkaisten vuononhevoseen, joka napsii ruohonkorsia lattialta.
- Joo, kato vaikka, tämä lausuu röyhistäen rintaansa, marssien ponin luo. - En mä sitä pelkää, kato vaikka! Sikke vilkaisee poikaan ihmetellen vierasta ihmistä.
- Noo, herra hevosihminen saakin laittaa sen harjat harjapakkiin, naurahdan. - Huomenna pääsetkin sitten hyppäämään sillä.

- Hyppäämään?! Kristian mumisee valahtaen kalpeaksi.
- Luuletko että mä tosissani laskisin sut hyppäämään? hymyilen virnistäen.
- Kyllä mie tiesin… poika mutisee. - Tuukko miun kaa sammaa matkaa yläkertaan?
- Juu, laitan vaan tän nopsasti karsinaan… tokaisen taputtaen poniani, kuskaten sen puti puhtaaseen karsinaan, jossa ei ollutkaan koskaan hevonen ennen sitä asustanut, kelpaisi neidin nyt siinä asustella.

- Mitäs hevosen omistaja? Wear virnistää hymyillen.
- Mitäs mie, hymyilen istuutuen tytön viereen. - Entäs Taiga palleron hoitaja?
- Hyvväähän se, tyttö hymyilee. - Otakko sipsiä?
- Joo, voin mä ottaa, vastaan napaten sipsin pussista, mässäten sen nautinnolla.
- Osaako muuten se Kristian ratsastaa? tyttö utelee.
- Ei kai, tai ainakaan siltä ei vaikuta.
- Sähän voisit opettaa sitä, Wear virnistää.
- Joo, tuskin sen ego sitä kestäis, virnistän ajatellen poikaa Pampulan selässä.
- Kysy siltä!
- En varmana, kysy ite.
- Taian jättää väliin, tyttö irvistää.

Pikku keskustelumme jälkeen hiippailemme rintarinnan alas, kohti Sikkeä.
- Heippa Sikke, tervehdin tammaa kutittaen sen päätä.
- Ootkos muuten jo tehny sille hoito-ohjeet? ohikävelevä Anne hymyilee.
- ööh en, mutta teen ne justiinsa, hihkaisen.
- Joo, Anne nyökkää kadoten Seran luo.
- Tyttö, hymyilen ponille silittäen sitä, tamman vilkaistessa minuun. - Miun pallero.

Pipsa & Sikke neitokainen

[Nana]

_{Pipsan ja Siken kenttäkokeilu. (::}

Nana & Sikke

[Pipsa]

Sikke söpöilee



Pipsa & Sikke

[Nana]

30.12.08

Kun aika on
ja kokonaan
tulee levottomat tuulet
noutamaan
ja se vie sinut mukanaan

Sikke steppaili hermostuneena käytävällä, jossa se oli kiinni kahdella kullanvaalealla riimunnarulla. ''Rauhassa, tyttö.'' lausuin Sikelle, joka yritti epätoivoisesti purra minua.

''Mitäs sie sanoisit jos lähettäis tutustumaan maastoon, siis vaan me kaksi?'' kysyin tammalta, tämän pärskähtäessä innokkaasti. Laitoin Sikelle viininpunaisen toppaloimen, ja vedin lapaset syvälle kämmeniini. ''Mentiin!'' huikkasin.

Hidas lumipyry ja hetki hetkeltä enemmän sulavat lumikasat liukuivat ohi, Siken tutkiessa ympäristöänsä. Jo näin ensimmäisillä hoitokerroilla olin tajunnut, että Sikke oli erittäin ailahtelevainen; pieni ja kultavuonis tai villi ja vapaa.

Kavion kopse yllätti meidät takaapäin; Pipsa ja Berthän siellä. ''Etsin teitä tallista.. Luulin jo että Sikke on tiellä tietämättömillä.'' Pipsa sanoi, katsoen minua hiukan pettyneesti. ''Mitä sie oikein luulit! Kivaa että kävelytät vähän Sikke-tammaa.'' Pipsa naurahti, norjanvuoniksien rapsutellessa toisiaan.

Lopulta Pipsa jatkoi innokkaan Bertin kanssa laukkasuoralle, josta Bert hirnahti kimeästi kuin hyvästeiksi Sikelle.

''Hassu!'' nauroin, Siken alkaessa rapsuttaa minua ruskeista, poninhännällä olevista hiuksistani. ''Täällä tallissa tuo on.. hiihahhaa!'' nauroin, kaatuessani melkein ojaan.

''Juostaan!'' huusin Sikelle, vuononhevosen lähtiessä ravaamaan innokkaasti vierelläni.


Nana & Sikke

[Pipsa]

Sikke tarhassa



Taas kuva, Sikke on vaan niin mukava piirrellä, ensikerralla tarina sitten.

Pipsa & Sikke

[Nana]

^{Hyvää uutta vuotta kaikille!
Sama löytyy tuolta Siirin päiviksestä.}

Nana, Sikke & Siiri

[Pipsa]

31.12.2008 Tasapeli

Tamma heittelee päätään, kiihdyttäen laukan tempoa entisestään, heittäen takapäätään ilmaan useampaan otteeseen maneesin pidemmällä sivulla, muljautellen silmiään.
- Soo, rauhassa, mumisen istuen tiiviimmin satulaan, pidättäen vuononhevosta. Jälleen kerran tamma pukittaa. TUMPS - ja siinä minä istun, Siken kipittäessä karkuun.

- Vau Pipsa, en tiennytkään että osaat lentää, Kristianin ääni kiirii kuulooni. Tietenkin. Tottakai tämä oli sattunut maneesiin juuri sillä hetkellä. Raivosta kihisten ponkaisen pystyyn, pyyhkien likaa ratsastushousuistani.
- Kannattaa pitää kiirettä, että saat ton kiinni, poika jatkaa. Mulkaisen tähän happamana, lähtien kävelemään Siken perään. - Paikka nyt Sikke… kihisen tammalle, ponkaisten takaisin sen selkään, välittämättä nauravasta Kristianista.
- Juntti… mumisen napauttaen Sikke pohkeilla, kääntäen tämän pääty-ympyrälle, lyhentäen ohjaa, nostaen laukan.

Tällä kertaa tammaa pysyy hallinnassa, laukaten rauhallisesti ilman temppuiluja molempiin suuntiin pari kertaa, ja hiljentäen käskystäni ravin kautta käyntiin, kehuen ponia.
- Haittaaks jos mie ja Aksu tullaan? itseäni hieman nuorempi tyttö kysyy, taputtaen ilmeisesti hoitoponiaan. - Tulkee vaan, nyökkään. - Sua en oo tainnukkaan nähdä ennen, Aksua hoidat vai?
- Joo, Aksuahan mä, ja oon Sanni. tyttö nyökkää. - Ja sä olit?
- Pipsa, hoidan Pampulaa ja Berttiä, ja omistan Siken, totean pysäyttäen tamman, siirtyen pysähdyksestä raviin, Siken lähtiessä liikkeelle helposti.

- Mä taidan mennä nyt… Kristian aloittaa.
- Kuulehhan, keksin just yhen homman sulle, virnistän kostonhimoisena, antaen pitkät ohjat ponille.
- Mitä? Arvon Kristian palveluksessanne, poika virnistää.
- Noniin, alas lampsia tännepäin, huikkaan kääntyen kaartoon virnistellen, liusuen alas selästä.
- Noniin, hyppäähhän tonne satulaan, virnistän.
- MITÄ?! En varmana! poika kavahtaa taaksepäin.
- Etkö uskalla? Arkajalka, naurahdan silittäen Siken kaulaa.
- Varmana uskallan, tämä jupisee röyhistäen rintaansa.
- Selkään sit, saat lainata mun kypärää, virnistän pitäen kiinni tammasta. Poika alkaa näyttää jo kalman kalpealta, eikä syyttä suotta - Sikke ei ollut varmimpia ratsuja ensi kerralla.

- Mä kävelen tässä vierellä, älä missään tapauksessa potkase sitä kylkiin, anna ohjien olla aika löysät, ja jos se tekee jotain, tarraa satulasta kiinni, tokaisen lähtien kävelemään ponin vierellä rauhallisesti.
- Otahhan seis, mumisen kipaisten hakemaan nopeasti riimunnarun katsomosta, kiinnittäen sen tamman kuolaimeen, ja lähtien reippaasti kävelemään.
- Nyt ravataan, mä lasken sut irti, hymyilen irrottaen riimunnarun. - Lyhennä ohjaa eka, mä juoksen vierellä! Reippaasti tamma lähtee ravaamaan pää ylhäällä, pojan pomppien vuononhevosen selässä kauhistunut ilme naamallaan. - Nojaa taaksepäin tai -, kerkeän sanoa, Kristianin tupsahtaessa ponin kaulan yli maahan, tämän kiskaistessa se alas, ja pysähtyessä.
- Heheee, kuka viimeiseksi nauraa se parhaiten nauraa, hekotan ottaen tukea seisahtuneesta Sikestä.
- Heeheehheee, Sanni räkättää tippuen melkein Aksun selästä.
- Sä-sähän oot mestariratsastaja, hytkyn naurusta, pojan nousten seisaalleen.
- Mä en kyllä enää ton elikon selkään nouse, Kristian mulkaisee minuun, ojentaen kypärän.

- Heheehee, hihitän ponkaisten tamman selkään, ottaen pätkän ravia, ja viimein käyntiä pitkin ohjin, taputtaen tamman kaulaa.

- Tasapeli, virnistän minun, Sannin ja Kristianin puhjetessa iloiseen nauruun.

Pipsa & Sikke

[Nana]

/ sainpas kirjotettua tarinan, sain poistaa sen kauheen kuvan! <3

~ Sikke, silmänkääntäjä. 1.1.08

Kolme neljästä kaurakeksistäni oli jo rouskuteltu koko poppoon voimin. ''Tää viimenen on mulle!'' huudan 'anna mulle'-melun keskelle ja kävelen ryhdikkäästi kalisevia portaita alas.

Sikke luimii neitimäisen diivailevalla tavalla ja polkee tukevaa jalkaansa vasten turvetta. ''Nyt loppu!'' sanon riuhtaisten puisen oven auki. Sikke näyttää kiiltävää hammaskalustoa, minun vastatessa huvittuneella huokaisulla.

Istuin rennosti turpeelle ja odotin että tamma itse selviäisi luokseni. Sikke otti jännittyneen askeleen, ja tunki sitten pehmeän turpansa naamani. ''Noniin, esitit vaan! Kavereitahan me ollaan.'' hihitin iloisesti.

Alan hellästi pyöritellä kumisukaa ympäri ämpäri Siken kehoa, josta vuononhevonen nauttii pärskien pehmeästi.

''Laitatko valmiiksi, meen maastoon?'' Pipsa kysyy anovasti, minun hakiessa satulahuoneesta Siken upouuden, tuliterän varustuksen. Viininpunaiset pintelit kruunaavat kokonaisuuden; Sikke on kokonaisuudessaan erittäin kaunis olento, pärjäisi vaikka missikisoissa.

Pipsa nappaa Siken mukaansa, kun taas minä kiikutan talikon ja kottarit karsinan eteen. Floora imppaa taas juomakupin kautta, ja huitaisen hanskalla tammalle. ''On hoitajat unohtanut laittaa imppauspannan?'' kysäisen, ja kerään turvetta reunoille, saaden kottikärryihin kaiken ulosteen.

''On se aikamoinen sottapytty!'' huokaisen. Onneksi ei ole sentään kesä, olisi jo aikamoinen hiki otsassa; nythän on hyytävä talvi, -10 astetta pakkasta.

Pian Sikellä on upouusi turvekasa karsinaan levitelty ja sinne tamman kelpaisi tulla. Hipsin hoitajahuoneelle kaivamaan repusta 1,5 litran fanta-pulloni, jonka nautiskelen täysin siemauksin yksin urakkani johdosta.

Punainen auto tööttää, ja juoksen ulos sen kyytiin. Sikke ja kasvoiltaan tulipunainen Pipsa ovat juuri tulossa Seppelettä kohti.

Nana & Sikketamma

[Pipsa]

[Nana]

~ Runo tammasta, joka ei ole ollut hoitsuni pitkään, mutta jota silti rakastan. 2.1.09

Sikke laukkaa ympäri lumikasoja,
maastossa tuijottaa hirvenvasoja.
Ehkä ei ole kiltein,
eikä myöskään pirtein,
mutta minulle tärkeä,
nimi koristaa kynänkärkeä.

Sikke oikeastaan Pipsan on,
vuonis aivan vallaton.
Tyttö joskus saattaa suutahtaa,
mutta ei söpöliiniä vihata saa.

Kyllä osaa itsensä piehtaroida myös kuraan,
eikä hoitaja sitä helposti putsaa.

Muutti tänne Simorasta,
ratsastuksen jälkeen on jalat vanukasta.
Kuitenkin Sikkeä rakastan,
kun porkkanoitakin pakastan.



Nana & Sikke

[Pipsa]

4.1.2009 Mitä lahja sisältääkään?

Hiljaa istua röhötän nojatuolissa selaten vanhaa ja kulunutta hevoslehteä.
- Huomenna pitäs jaksaa raahautua kouluun, totean kuivasti, ottaen kulauksen Coca-Cola pullosta.
- Jep, Wear huokaisee. - Loppuspa joululoma vasta helmikuussa.
- Niimpä, vois olla tallilla koko päivän, mutisen avaten eväsrasiani.
- Mäkin taian syyä nyt… tyttö mutisee, kaivaen jääkaapista eväänsä, istuutuen pöydän ääreen, minua vastapäätä. Vilkaisen omaan leipääni, herkulliseen ruisleipään, jonka välissä oli kinkkua, juustoa, kurkkua… Hetkinen, leipä alkoi väännähdellä oudosti, kuuluen poksahdus, ja hetkessä leipä oli poissa.
- EEI, Tää ei voi olla totta, kiljaisen etsien leipää kaikkialta - turhaan.

JYMPS.

- Missä mun leipä, vinkaisen etsien leipää katseellani, pidellen kipeää kättäni, jonka päälle olin sohvalta tippunut.
- Pipsa hei, oot sä ihan kunnossa? Mistä leivästä sä puhut? Dreamer vilkaisee minuun kummeksuen.
- Mun ruisleiv-, hups, se olikin unta, huokaisen, porukan puhjetessa hullunkuriseen hekottamiseen, minun yhtyessä nauruun.
- Pipsa hei, mulla on muuten sulle yks kysymys, Wear hymyilee, vetäytyen kanssani hieman kauemmas.
- Sähän sait Kristianilta sen joululahjan, nii mitä siinä oli? tyttö jatkaa odottaen jännittyneenä.
- Emmä tiiä, en oo muistanu avata sitä, kun on ollu kaikkea muuta, hymyilen. - Mut se on mulla varmaan repussa. Reippaasti tungen käteni repun ylätaskuun, napaten pienen paketin.
Hiljaa rupean purkamaan kääröä, odottaen jännittyneenä, mitä sen sisältä paljastuisi.
- Se on… Hiljaisuus tiivistyy, tididdii, virnistän pyyhkäisten viimeiset lahjapaperit lahjan päältä, esiin paljastuessa…
- Riimunnaru, virnistän nauraen tytön ilmeelle, tutkaillen tummanpunaista riimunnarua hetken.
- Tuukko samaa matkaa miun kaa alas? hymyilen tytölle, porhaltaen tämän kanssa portaat alas, jossa tiemme erkanevat, Wearin suunnatessa aitalle, ja minun tallin lisäosaan.

- Moro Sikke, hymyilen ponille, rapsuttaen sen vaaleaa päätä. - Kato mitä sait, uuen hienon riimunnarun. Jaa ei kiinnosta sua vai? naurahdan laittaen riimunnarun roikkumaan ovesta, sujahtaen rauhallisesti sisälle karsinaan. Tamma vilkaisee minuun, jatkaen heinien syömistä.
- Ahmatti, hymähdän vilkaisten suhtkoht puhtaaseen tammaan. - Nyt sä saat luvan nostaa pään, hyyvä tyttö… mumisen sujauttaen riimun ponille, työntäen karsinan oven auki.

Kiireellisesti lasken ponin tarhaan pyöriskelemään, kääntyen haukotellen takaisin tallirakennusta kohden. Pitäisi vielä siivota karsina, harjata tamma sen jälkeen kun sen kävisi tarhasta hakemasta, ratsastaa vähän…

- Moi Nansu, hymyilen Siirin karsinaa putsaavalle tytölle. - Lainaakko mulle kottiksia sitten, että pääsen Siken karsinaa siivoomaan?
-Voinhan mä lainatakkin, mutta puhistin sen karsinan kyllä jo, tyttö virnistää.
- Oikeesti? Jes, nyt voin painuu yläkertaan, naurahdan väsyneesti, porhaltaen portaat pikavauhdilla ylös oleskelutilaa kohden, työntäen vaalean oven auki, astuen huoneeseen.

- Moip, huikkaan lysähtäen sohvalle.
- Moro Pipsa, Shinqua, eli Kinkku virnistää. - Anne lupas pitää tunnin halukkaille yksäreitten omistajille.
- Monelta? Miehän voisin Siken kanssa mennä, haukottelen.
- Tasalta, kello on nyt 45minuuttia vailla, Elkku ilmoittaa, mulkaisten Iluun murhaavasti.
- Mie meen sit hakee kävelevän karvapallon sisälle, huikkaan, kadoten tarhoille.

Pipsa & Sikke

[Anne]

Laatu on mitä on ja Siken jaloista tuli tummat, mutta tunnelmaan olen tyytyväinen. =)

[Nana]

^{Ainakin minun mielestä tosi kaunis. Luulette varmaan, mutta en ottanut tuosta päästä tähän mallia.. : o otin mallin sukupostista, mutta en halunnukkaan haukottelukuvaa, joten tein vaan oman.}
----
Irtohypytystä



Nana & Sikkekenguru