|
Post by siru on Feb 23, 2008 19:19:10 GMT 2
Risto-Ryöväri# Rotu: Suomenpienhevonen # Sukupuoli: Ruuna # Väri: Vaaleanrautias # Säkä: 149 cm # Ikä: 9 vuotta # Omistaja: Anne # Hoitaja: Siru
|
|
|
Post by siru on Feb 23, 2008 19:27:35 GMT 2
23.02.'08 Risto is here.
Aamu oli kaunis ja kylmä, aivan niin kuin helmikuussa kuuluikin olla. Ohut lumikerros narskui tallikenkieni alla juostessani pitkin hiljaista hiekkatietä. Pian tie haarautui ja huomasin tien vieressä kyltin: Seppeleen Tila. Tien päässä näkyi punainen tallirakennus sekä kenttä. Viimeinkin saavuin pihalle hengästyneenä ja tallilaisia alkoi virrata pihalle. Anne tuli muiden mukana ja kertoi minulle, että Risto oli juuri tulossa tallille. Olin sittenkin ehtinyt ajoissa näkemään uuden hoitsuni saapumisen. Olin käynyt jo edellisenä päivänä kysymyssä hoitsua ja Annen yksityinen Risto olisi nyt sitten tuleva rapsuttettavani. Hevoskoppi parkitti keskelle pihaa ja autosta nousi nainen joka ryhtyi heti juttelemaan käytännön asioista Annen kanssa. Tillitin kysyvästi hevosen uutta omistajaa kohti ja sain luvan ottaa Riston alas. Pujahdin trailerin etuovesta sisälle koppiin ja näin kiiltelevän vaaleanrautiaan pään edessäni. Risto oli paljon suloisempi kuin olin toivonutkaan. Irrotin pojan puomista ja huusin Bellalle ja Sarille että he saisivat laskea takasillan. Peruutin Riston pihalle ja kaikki näyttivät pitävän ruunan ulkoisesta olemuksesta heti. Anne hymyili tyytyväisenä ja vein Riston sille varattuun boksiin. En olisi malttanut lähteä hoitohevoseni luota, mutta pollen kamat olisi haettava autosta. Otin autosta ne muutamat tavarat, jotka Risto sai mukaansa ja kävin viemässä ne satulahuoneeseen Riston nimellä varustetuille paikoille. Muutkin hoitajat oli valjastettu töihin, he siivosivat kopin Riston pitkän matkan jäljiltä. Pian nainen hyppäsi takaisin koslaansa ja kaasutteli astetta rikkaampana pois paikalta. - Siru, voisitko harjata Riston oikein kunnolla, se taitaa tarvita sitä nyt. Ruuna voisi muutenkin olla pari päivää ilman ratsastusta, että asettuisi. Voit kumminkin käydä lyhyellä maastolenkillä talutellen, Anne sanoi minulle kun tulin kuuntelemaan lisäohjeita. - Selvä, vastasin iloisena ja katosin samassa satulahuoneeseen.
Otin juuri Riston uutuuttaan kiiltelevän harjapakin penkiltä, kun Wear saapui myös hakemaan harjoja. - Etkös sinä ole Taigan hoitaja? Sen söpön risteysponin?, kyselin Wearilta. - Joo, ja sinäkin kuulut nyt sitten hoitajakaartiin, Ristohan se oli? Tuo sekin pihalle, harjataan hevoset ulkona, Wear ehdotti ja nyökkäsin nopeasti. Vein pakin ensiksi puomin viereen ja hain sitten Riston sisältä. Wear talutti Taigan Riston viereen ja jäimme molemmat odottamaan hevosten reaktioita. Taiga haisteli varovasti Riston turpaa ja Risto laittoi heti tamman järjestykseen välinpitämättömällä käytöksellä. Hevoset eivät kumminkaan ryhtyneet tappelemaan, joten aloitin harjaamisen kumisuan kanssa. Pyörivin liikkein, joka ikinen irtokarva ja lika irti. Risto käänteli päätään uteliaana, lähteekö musta oikeesti noin kamalasti karvoja? Harjasin seuraavaksi Ristoa juuriharjalla ja unohdin itseni täysin sormeilemaan vaaleaa karvaa. Risto oli liian söpö ollakseen hoitsuni. Harjasin lopulta Riston valmiiksi ja otin viimeisenä kaviot. Wear oli tällä kertaa vähän hitaampi, koska joutui vielä satuloimaankin, joten jäin hellittelemään Riston päätä pehmeällä pääharjalla. Palmikoin vielä Riston pitkän otsiksen paksuksi letiksi ja kiinnitin sen kuminauhalla sivulle. - Oletko valmis Siru?, Wear kysyi ja vetäisi maastokartan taskustaan. Wear aikoi treenata maneesilla, joten lähtisin yksin taluttelureissulle. - Eli jos eka menette tota polkua pitkin, sitten tosta käännytte ja tuolta tallille päin, niin se saa varmasti verrytellä jalkojaan, Wear selosti karttaa tökkien. - Okei, kiitti paljon, sanoin ja sulloin kartan tallitakin taskuuni.
Irrotin Riston puomista ja lähdimme maastopolkua kohden. Ohitimme muutaman tarhan ja hevoset hirnuivat ilahtuneina uudelle tuttavuudelle. Risto vilkuili jokaista kohden tietäen selvästi arvonsa, ainakin minun silmissäni. Asetuin kävelemään hiukan Riston edelle, ja poika seurasi lauhkeana perässä. Aurinko paistoi taivaalla täydellä talven terällään ja kevät tuntui olevan jo lähellä. Risto kiihdytti askeleitaan ja jäi vierelleni kulkemaan, jotta voisin rapsutella sitä toisella kädellä. Kävelimme sitten maastopolkua pitkin jonkin aikaa, kunnes jostakin pusikosta ilmestyi Kamua talutteleva Lilly-Marie. - Moikka, sä taidatkin olla uusi täälä. Onko toi se Annen hevonen, ihanan näköinen. Anne sanoki että joku alkaa hoitamaan sitä, Lilly-Marie ryhtyi juttelemaan ja minä vastoin omaa luonnettani kuuntelin korvat höröllä. Myös Risto näytti piristyneen Kamun nähdessään. Taluttelimme hoitsujamme yhtä matkaa, kunnes Lilly-Marie ilmoitti jatkavansa vielä. Käännyimme kahdestaan Riston kanssa takaisin kohti Seppelettä. - Olet sinä kyllä kiltti poju, lepertelin Ristolle ja aivan kuin vastalauseeksi ruuna nosti päänsä ylös ja hirnahti kimakasti. Tallipihalla näkyi monta hoitajaa ja vielä enemmän hevosia. Risto halusi selvästi osalliseksi tallipihan tapahtumiin ja pidensi askeltaan raviksi. Roikuin Riston riimussa kiinni toppuutellen pirteää ruunaa. Se ei ollut aivan helppoa, mutta sain lopulta Riston himmaamaan tahtia.
Talutin Riston tallin käytävälle sen karsinan eteen ja hain harjat. Harjailin Riston pikaisesti kuntoon ja laitoin sille vielä kevyen fleeceloimen Annen pyynnöstä. Karsinassaan Risto ei ollut oikeastaan vielä käynytkään, joten en ainakaan joutunut heti siivoushommiin. Pusuttelin Ristoa hetken käytävällä, kunnes Risto ryhtyi kuopimaan lattiaa. Eihän komean jätkän kuulu seistä hoitajien lellittävänä muiden hevosten näkiessä. Talutin Riston riimusta boksiin ja se kiersi hyväksyvästi pari kertaa kehää, ja kävi sitten päiväheinien kimppuun. Vein tavarat pois käytävältä ja palasin boksiin Riston luo. Istuin seinää vasten ihan vain katsellakseni hevosta. Painoin mieleeni jokaisen piirteen Ristossa, jotta selviäisin huomiseen asti ilman jo rakkaaksi käynyttä hoitsuani. Jossakin vaiheessa Risto siirtyi lähemmäs minua ja lopulta laski turpansa levollisesti polveani vasten. Rapsuttelin Ristoa otsalta ja kutittelin hellästi sen pehmeitä huulia. Risto viihtyi siinä pitkän tovin, kunnes vilkaisin kelloa. Olisi pakko lähteä. Nousin lattialta ylös ja taputin viimmeistä kertaa Riston kaulaa. - Huomiseen, kultaseni, höpisin ruunalle ja painoin karsinan oven hiljaa kiinni.
- Siru & Risto
|
|
|
Post by siru on Feb 24, 2008 10:13:04 GMT 2
24.02.'08 Trot, please.
Vedin keuhkoni täyteen tallinovelta tulvahtanutta ihanaa tallintuoksua. Aamu oli jälleen aikainen ja Elli oli juuri lopettelemassa aamutallia. - Huomenta Elli! Onko Risto jo hereillä?, kyselin iloisena. Elli vastasi myöntävästi ja ilmoitti, että saisin harjailla Ristoa ja kävelyttää tai juoksuttaa sitä maneesissa. Kiitin tiedosta ilahtuneena ja lähdin Riston karsinalle. Siellähän poika seisoi korvat tötteröllä ja oli tietysti jo ehtinyt syödä aamiaisensa. Otin Riston jälleen käytävälle ja pinkaisin hakemaan harjat. Tänään Risto olikin likainen, poika oli ilmeisesti piehtaroinut. Aloitin tottuneesti kumisualla ja piikkisualla, kunnes irtokarvat olivat lähteneet. Sitten siirryin lempiosaani, pehmeä harja. Rapsuttelin Riston kaulaa ja säkää harjalla ja pian pollen alahuuli roikkui levollisesti. Kulutin varmaankin puolituntia harjaten jokaista kohtaa moneen kertaan, kunnes lopulta rupesin pelkäämään, että Risto kuluu harjauksestani puhki. Kun käännyin harjapakille ottaakseni kaviokoukun, Risto oli työntänyt turpansa harjojen sekaan ja nuuhki niitä tyytyväisenä. Kun komensin Ristoa ääneen, ruunan vaalea turpa nousi pakista pääharja hampaissaan. - No, harjataan sitten päätä, tokaisin nauraen ja Risto nosteli päätään ylväänä, enkös olekkin hyvä polle? Otin riimun kaulalle ja putsasin pään uudestaan. - Joko nyt on hyvä?, kysäisin Ristolta ja ruuna kuopi lattiaa polleana, kavioiden aika. Aloitin tapani mukaan etukaviosta ja Risto nosti sen nätisti. Kun olin saanut kaviot valmiiksi, kiittelin ruunaa hyvästä käytöksestä ja vein harjat pois. Ellihän oli sanonut että saisin juoksuttaa Ristoa, joten otin mukaani hoitsuni uudet suitset, liinan ja deltan. Pujotin ohjat Riston kaulalle ja tarjosin herralle kuolaimia. Poika otti ne kiltisti kädeltäni ja pujotin niskahihnan korvien taakse ja ryhdyin säätämään remmejä. Kiinnitin lopuksi deltan kuolaimiin ja lähdin taluttamaan Ristoa liinassa pihalle.
Nyt ymmärsin miksi Elli oli puhunut maneesista, ulkona tuiskutti lunta kiihtyvässä tahdissa. Taituroimme pikkuisen nappisilmäni kanssa pihan poikki maneesille ja suljimme oven kunnolla perässämme. Ketään muita ei maneesissa ollut, pikkuhoitajatkaan eivät tainneet uskaltautua tallille ratsastusta katomaan tällä kelillä. Taluttelin Ristoa ensiksi pari kierrosta oikealle ja ryhdyin sitten antamaan liinaa. Huomasin onnekseni maassa jonkun unohtaman pitkän kouluraipan ja päätin lainata sitä, joskaan Risto tuskin kannustusta tarvitsisi. Risto oli selvästi vanha konkari juoksutuksessa, se muodosti heti itselleen oman ympyränsä. Annoin Riston kulkea viitisen minuuttia käyntiä molempiin suuntiin, kunnes käänsin sen jälleen oikeaan. Naksuttelin kieltäni ja Risto vain katseli, häh, pitääkö mun juosta? Jatkoin naksuttelua ja toistin pari kertaa selkeästi: ravia. Nyt Risto heräsi ja lähti vetämään täyttä juoksushowta. Ruunalla tosiaan oli upea askel kun se lensi hiekka ropisten ympärilläni. Kun Risto oli saanut ravata tasan 7 minuuttia, vaihdoimme suuntaa ja annoin Riston kävellä. Pian se oli kuitenkin taas vireessä, ja ravasi toisen 7 minuuttia vasemmalle. Päätin, että tämä riittäisi tälle päivälle ja pysäytin Riston. Vein raipan maneesin katsomoon ja ryhdyin taluttelemaan vieläkin pirteää Ristoa. Jäähdyttelimme kymmenisen minuuttia, koska minusta oli vain ihanaa tuntea itseni hevosenhoitajaksi oman hoitsun vierellä. Maneesin ovi kävi ja sisälle ilmestyi Sipellä ratsastava Chao. - Ai moikka, me lopetellaankin Riston kanssa juuri, saatte koko maneesin käyttöönne, ilmoitin Ristoa taputellen. Chao nyökkäsi tyytyväisenä ja katosimme Riston kanssa pihalle. Lumisade oli loppunut ja aurinko pilkisteli pilvien välistä.
Vein Riston käytävälle ja vaihdoin suitset riimuun. Nostin suitset olkapäälleni pesua odottelemaan, Risto oli tärkeämpi. Harjasin ruunan pikaisesti pölärillä ja pääharjalla, sekä tarkistin kaviot. Anne tuli samassa satulahuoneesta Riston ulkoloimen kanssa. - Juoksutitko sitä? Sehän on hyvä, ei ole niin energinen sitten kun ratsastus aloitetaan. Oletko jo valmis? Tarhaan Riston, jos viitsisit putsata karsinan?, Anne jutteli ja loimitti samalla hevostaan. - Joo olen minä valmis. Pesen suitsetkin jos sopii, niiden pitää olla hyvässä kunnossa, sanoin ja Anne nyökkäsi hyväksyvästi. Vein harjat satulahuoneeseen ja pesin suitset satulasaippualla nopeasti. Riston satula olikin vielä aivan käyttämätön, se ei vaatisi pesemistä. Suljin satulahuoneen oven ja hain talikon ja kottikset. Putsasin hoitsuni karsinan huolellisesti ja hain vielä uutta turvetta lattialle. Tarkistin vesi- ja ruokakipot, mutta ne olivat puhtaat. Lähdin tallista tarhalle päin ja kävin vielä rapsuttelemassa Ristoa hellästi. - Ensikerralla kun tulen tallille, päästään sitten ratsastamaan, lupasin ja Risto hörähti pehmeästi. Tarjosin ruunalle porkkanan ja se söi sen tyytyväisenä. Taputin hoitsuani vielä nopeasti kaulalle ja lähdin kotiin.
- Siru & Risto
|
|
|
Post by siru on Mar 1, 2008 18:33:27 GMT 2
01.03.'08 Saddle on.
Lumihiutaleita sateli hiljalleen maahan, kun astelin kohti Seppelettä. Tallipihalla kävi jo vilinä, olihan nyt lauantai ja aurinko pilkisteli iloisena pilvien välistä. Annekin oli pihassa, tarkisteli tallin hevosten jalkoja ja jutteli hoitajille. - Moi Siru, kiva kun pääsit tallille vihdoinkin. Voisit varmaan tänään ratsastella Ristolla, minulla on vähän muutakin puuhaa. Ruuna on tarhassa, jos aiot hakea sen heti, Anne selitti. - Joo, olin ajatellut ratsastaa. Siivoan eka karsinan ja haen Riston vasta sitten, ilmoitin ja menin sisälle talliin. Putsasin pikaisesi Riston karsinan ja hinkkasin sienellä ruokakipon ja vesi-automaatin puhtaaksi. Sitten otin Riston riimun ja narun mukaani ja lähdin tarhoille. Risto näkyi majailevan hevostarhassa, joten menin sinne ja kutsuin Ristoa. Uteliaana poikana Risto ravasi luokseni, olisiko mitään syömistä mukana? Palkitsin suomenhevosen porkkanan pätkällä ja sujautin riimun nopeasti pollen päähän. Talutin Riston pihaan ilman suurempia vaikeuksia ja sidoin sen kiinni puomiin Palmikon viereen. Mikä komea näky, kaksi söpöä suokkaria vierekkäin. Käytin viisi minuuttia kuvaten hevosia, kunnes Risto alkoi kyllästymään. Hain sisältä harjat, satulan sekä suitset ja muistin ottaa mukaani myös kypärän ja raipan. Laskin kamat puomin päähän, jossa oli vielä tilaa ja ryhdyin harjaamaan hoitopolleani. Risto nautti selvästi kun rapsuttelin sitä kumisualla ja haukotteli onnellisena. Harjasin ruunan loppuun ja aloitin satuloimisen. Risto otti kuolaimet jälleen nätisti, ja sain sille nopeasti suitset päähän. Satulan kanssa poika kumminkin vähän pullisteli, mutta odottelulla ja oikealla ajoituksella saimme satulankin selkään. Painoin kypärän päähäni ja nappasin raipan mukaani.
Irrotin Riston puomista ja suuntasimme kohti kenttää. Se ei ollut lainkaan jäässä, joten talutin Riston kaartoon ja nousin varovasti satulaan. Kiristin vyön ja säätelin jalkkarit mahdollisimman kevyesti istuen ja taputtelin ristoa pari kertaa kaulalle rauhoittelevasti, vaikka minä taisin olla se jännittyneempi. Maiskautin Riston liikkeelle ja se nytkähti reippaaseen käyntiin. Lämmittelimme aluksi lähes kymmenen minuuttia ja irrottelin ruunan lihaksia volteilla ja ympyröillä. Risto kulki terhakkaasti pää pystyssä, enkös olekkin ihana näky täällä kentällä. Pysäytin Riston keskelle kenttää ja laskin mielessäni viiteen. Risto pysyi tasajaloin myötäämisestäni huolimatta. Taputin pollen kaulaa ilahtuneena ja kokeilin peruutusapuja. Risto laski nöyrästi päänsä ja peruuttelimme pari askelta. sitten taas uralle ja raviksi. Risto ei ensin tahtonut nostaa ravia, mutta terävemmillä pohkeilla ruuna nosti tasaisen pehmeän ravinsa. Ravailimme kaikessa rauhassa ja harjoittelin pari kertaa pohkeenväistöä taipuisalla ruunalla. Tunti läheni puoltaväliä ja nostin jalustimet kaulalle istuen alas harjoitusraviin. Tähän tyyliin treenasimme tasapainoa vielä hetken kunnes oli laukan aika. Laskin jalustimet ja annoin kulmassa laukkapohkeet. Risto lähti kevyesti liikkeelle ja laukkailimme iloisena muutaman ringin. Sitten nostelin laukan aina vain yhdelle sivulle kerrallaan, Risto liikkui allani hienosti. Laukkaosion jälkeen ravailimme vielä hetken, mikäänhän ei voita sitä tunnetta, kun pikkuhoitajat katsovat ylöspäin, kun saat touhuta yksärin kanssa aivan vapaasti. Lopuksi hidastin tahdin laiskaan käyntiin ja jolkottelimme kenttää ympäri, kunnes Risto oli jäähdytellyt tarpeeksi. Ohjasin hevosen kaartoon ja pudottauduin alas satulasta. - Sinähän olit kiltti jätkä, mumisin iloisena Ristolle, joka hinkkasi silmäkulmaansa olkapäätäni vasten. Onkohan se eräänlainen tapa sanoa kiitos? Taputin Ristoa onnellisena kaulalle ja talutin sen takaisin pihaan.
Kello oli jo neljä ja ulkona alkoi hiljalleen hämärtyä. otin ruunalta varusteet nopeasti pois ja harjasin Riston oikein pitkän kaavan mukaan. Rapsuttelin Ristoa kaikkialta ja yritin hieroa parhaani mukaan sen selkää sekä kaulaa. Alahuuli ainakin lerpatti, muuta tehoa en huomannut. Vein kamat pois pihalta ja pesin kuolaimet. Nappasin mukaani Riston ulkoloimen, sillä karsinaan oveen oli ilmestynyt lappu, jossa pyydettiin, että veisin hoitsuni hevostarhaan illaksi. Loimitin Riston huolellisesti ja lähdimme taroja kohti. tallin elämä oli ainakin hetkeksi hiljentynyt, vain muutamia hoitajia maleksi pihalla hoitsujensa kanssa. Tarhan portilla annoin Ristolle vielä kiitokseksi omenanpalan ja päästin ruunan riehumaan muiden hevosten sekaan.
- Siru & Risto
|
|
|
Post by Anne on Mar 4, 2008 15:20:45 GMT 2
Hienosti on lähtenyt hoitaminen käyntiin!
|
|
|
Post by siru on Mar 4, 2008 16:21:18 GMT 2
Kävin laittamassa, toivottavasti on tarpeeksi kuvaileva (:
04.03.'08 Just having a jolly good time.
Polkaisin viimeiset metrit pyörälläni ja laskin vanhan pyöräni varovasti seinää vasten, monien muiden pyörien viereen. Olin huomannut, ettei Risto ollut tarhoilla, joten astelin lämpimään talliin. Kaikki vakiohoitajat moikkasivat, porukkaan kuuluvuuden tunne oli mahtava. Risto ei kumminkaan majaillut boksissaan, joten lähdin hämmästyneenä satulahuoneeseen. - Moi Siru, sinäkin sait koulupäiväsi vihdoin tehtyä?, wear kysäisi nauraen. Olin jäänyt pieneen puhutteluun, koska olin unohtanut tehdä matikanläksyt jo kolmatta kertaa peräkkäin. Olin ehtinyt infota tekstarilla wearille, että eivät huolestuisi tallilla, olinhan luvannut tulla tänään käymään. - Jep, ja eräs onnellinen on ollut täällä kahdesta saakka, mutisin puoli-ironisesti ja jätin reppuni wearille, joka lupasi kuskata sen hoitajienhuoneeseen. - Mutta mihin te olette jo ehtineet hukata Riston, onko Anne lenkillä?, tiedustelin wearilta ja paikalle pölähtäneeltä Xeniltä. - Anne lähti maastoon tunti sitten, Xeni sanoi ja ryhtyi kiillottamaan varusteita. - Selvä, vastasin ja ilmoitin putsaavani karsinan.
Riston boksi olikin jo vähän tavallista sotkuisempi, joten hain kottikärryt ja tyhjäsin kaiken turpeen kottareihin. Sitten hinkkasin kaikki lattialistat, kipot ja metalliosat rievulla huolellisesti. Hain lopuksi karsinaan paksun kerroksen uutta turvetta ja suljin oven. Silloin tallissa veti kylmä ilma ja punaposkinen Anne ilmaantui onnellisesti hymyillen paikalle Ristoa taluttaen. - Mikäs sinun kimppuusi on käynyt?, kummastelin hoitsuni omistajan varusteita, jotka olivat kuin sodassa kärsineet. - Putosin kaksi kertaa, taisi pojassa olla vähän ruutia. Toisella kertaa se nakkasi minut ojaan ja nyt on hiton kylmä. Mutta ajattele, se jäi viereeni odottamaan! Voisitko hoitaa Riston pois, taidan tarvita kupin kahvia, Anne selitteli. - Teen sen enemmän kuin mielelläni, kyllähän sinä sen tiedät, hymyilin vinosti ja otin Riston ohjat käteeni. Anne lähti kiitollisena päärakennukselle ja rapsuttelin Ristoa moittien sitä samalla. - Olet sinä kyllä aika höntti, ruunaseni, höpötin sille. Kiinnitin Riston boksin seinässä olevaan renkaaseen, missä se oli riimusta päätellen ollutkin. Oin varusteet pois ja laskin ne ovelle odottamaan puhdistusta. Aloin hellittelemään Ristoa harjaamalla sitä sen suosikki kohdista, samalla kun Lilly-Marie meni Bertin karsinaan luultavasti harjatakseen orin. Juttelimme Lilly-Marien kanssa niitä näitä, harjaillen hevosia rennosti. Kaikilla talleilla on aina ihana tunnelma, mutta Seppeleessä se on jotenkin niin erilainen. Mielestäni Seppeleen hevoset jopa haisevat erilaiselta kuin muiden tallien lajitoverinsa. Sain Lilly-Marien nauramaan näillä omituisilla höpinöilläni ja hän ilmoittikin lähtevänsä maneesille. Toivottelin onnea, toivottavasti Lilly-Marielle ei kävisi samoin kuin Annelle. Risto oli pian jälleen siisti ja heitin kevyen talliloimen pollen selkään.
- Lähdetäänkö vielä pienelle lenkille, kultaseni?, kysäisin Ristolta ja irrotin samalla ruunan renkaasta. Lähdin kävelemään edeltä ja suuntasimme pihalle ja kohti pikkuista metsäpolkua. Lunta oli satanut yöllä paljon ja nyt sitä oli valkeana kinoksena puoliväliin säärtäni. Juttelin Ristolle asioita, joita vain tälläinen nelijalkainen tötterökorva voi ymmärtää. Risto hörähteli juuri oikeissa kohdissa ja vilkuili minua sivusilmällä. Fiksu heppa, täytyy myöntää. Lenkki talvisessa metsässä illan hämärtyessä oli ohi liian nopeasti ja tallin valot kiiluivat houkuttelevina Seppeleen pihalla.
Talutin Riston käytävälle ja tarkastin sen kaviot pikaisesti. Sitten otin riimun pois hoitohevoseni äästä ja annoin sen löntystää karsinaansa. Jätin riimun naruineen karsinan koukkuun ja nostin Annen satulan ja suitset mukaani. Istahdin satulahuoneen penkille ja pyyhin kamat satulasaippuaisella sienellä nopeasti. Jätin tavarat paikoilleen ja nousin ylös hoitajienhuoneeseen. Siellähän kaikki olivat, nostin reppuni lattialta ja istuin pöydän ääreen tekemään läksyjä muiden luokkalaisteni avulla. Kello kävi nopeasti puoli seitsemää ja pakkasi reppuni. Huusin pikaisesti moikat muille hoitajille ja laskeuduin alas talliin. Menin vielä rapsuttelemaan hoitsuani ja painoin nopean suukon sen pehmeälle otsalle. - Hyvää yötä, rakkaani, kuiskasin ja katosin illan pimeyteen kohti kotia.
- Siru & Risto <33
|
|
|
Post by siru on Mar 26, 2008 17:10:55 GMT 2
26.03.'08 Riding outdoors.
Ristoa en ollutkaan nähnyt moneen viikkoon, pahuksen koeruuhkat, manasin mielessäni astuessani sisään lämpimään talliin. Taputtelin herkkuja kärkkyviä hevosten päitä astellessani kohti tallin perää. Risto hirnahti pehmeästi ja hyökkäsin välittömästi ruunan kaulaan kiinni. Ihana, ihana hoitohevoseni. - Nyt lähdetään muruseni maastoon, ilmoitin. Hain harjat, satulan sekä suitset ja kuskasin Riston pihalle. Harjasin lämpimässä +5 asteen kelissä polleani edustuskuntoon. Tarhoilta päin asteli mutainen Istel hoitajansa Irenen kanssa. - Moikka Irene, maastoonko lähdössä? tiedustelin uteliaana Irenen kiinnittäessä pyörivää kimoa puomiin. - Jep, ajattelin talutella tammaa kunnon lenkin. Tuletko Riston kanssa mukaan? Irene kysäisi. Vastasin myöntävästi ja tyttö lähti hakemaan harjojaan sisältä. Kyykistyin Riston viereen putsatakseni sen kaviot ja kiltisti se tottelikin. Kun Irene vihdoin saapui pihalle, kipaisin hakemaan kypäräni sisältä. Ilman tuota hirveää mustaa kapistusta olisin kyllä saanut Annen moitteet niskaani, enkä muutenkaan tahtonut kallonmurtumia. Palattuani satuloin Riston pikaisesti (ei pullisteluja, onneksi) ja ryhdyin kiinnittämään suitsia sen alati pyörivään päähän. Sillä taisi yhä olla pääsiäislomat mielessä. Sain kumminkin näppärästi kuolaimet hölmistyneen pollen suuhun tottunein käsin. Irenekin sai pikaisesti Istelin harjattua ja ponnistin kevyesti pikkuisen ruunan selkään.
Annoin Ristolle pitkät ohjat ja nostin jalustimet hevosen kaulalle. Siirsin ohjat toiseen käteeni ja toisella rapsuttelin hoitsuni säkää. Risto oli rauhoittunut Istelin seurasta ja suunnistimme verkkaisesti peltoteitä pitkin maastoesteille. Emme me hyppäämään aikoneet, eihän Istelillä vielä voinut edes ratsastaa, mutta rata olisi hauska nähdä. Puheliaina ihmisinä Irenen kanssa juttelimme koko matkan ajan hoitohevostemme ihanuudesta aina koulutyön tylsyyteen. Risto ja Istel vain tallustivat rauhallisina eteenpäin. Kun Ristokin oli ehtinyt lämmitellä käynnillä, kokosin ohjat käteeni ja asettelin jalkani jalustimiin. - Taidan ravata pätkän, otetaanko kisa? hymyilin innostuneena. - Ei sitten kovaa, Istel lähtee tuon kaksilahkeisen perään reippaasti vaikka ratsusi ruuna onkin, Irene virnisti. Annoin Ristolle kevyet painoavut ja lähdimme tasaiseen, rytmikkääseen raviin. Kevensin hiljalleen menossa mukana ja yritin pidätellä innokasta Ristoa. Pian maastoesteet jo näkyivät edessä ja hiljensimme käyntiin. Ensimmäisen esteen kohdalla käännyimme kohti Seppelettä ja verkkainen kotimatka alkoi. Puolessa matkassa hyppäsin minäkin jalkamieheksi ja löysäsin Riston satulavyön. Astelimme Irenen ja Iselin kanssa tallille täydessä metsän hiljaisuudessa.
Tallipihassa hoidin Riston reippaasti kuntoon ja talutin sen takaisin karsinaan iltaruokintaa odottamaan. Kiitin tietysti Ireneä maastoiluseurasta kun hän vetäytyi Istelin karsinaan hoitamaan tammaa. Vein Riston varusteet ja harjapakin satulahuoneen turvaan ja suljin oven perässäni. Kaivoin takkini taskua toiveikkaasti ja Riston iloksi löysin sieltä leivänpalan. Riensin hemmottelemaan hoitopolleani sen karsinaan, joka oli jo ahkeran tallityöntekijän jäljiltä siivottu. - Olet sinä kyllä mahtava hevonen, ja senhän sinä tiedät vallan hyvin, kiusoittelin pienikokoista ruunaa. Risto hinkkasi poskeaan olkapäätäni vasten ja lähteminen tuntui hetki hetkeltä vaikeammalta. - Öitä pikkuinen, kuiskasin Ristolle haikeana. No huomennahan on aina uusi päivä.
- Siru ja Risto the Ryöväri <3
|
|
|
Post by siru on Apr 2, 2008 18:37:59 GMT 2
02.04.'08 Washing of the pony.
- Ei hitsi sun kanssas Risto, vinkaisin keskellä hevostarhaa nähdessäni hoitsuni seisoskelemassa laitumen kulmassa. Olin vain muutamaa minuuttia aiemmin päässyt tallille, ja lähtenyt heti hakemaan Ristoa tarhasta. Siellähän hevonen olikin, mutaisena kuin virtahepo. Lumet olivat sulaneet lähes kaikkialta lämpimien ilmojen takia, ja hevostarhan notkoon puiden suojaan oli ilmestynyt oikea hevosten paratiisi. Suuri kuralätäkkö kiilteli hevosten kannalta varmasti kutsuvana ja Risto seisoi kyseisen lätäkön keskellä, vaalea karva tummanruskeiden läikkien peitossa. Kipitin äkkiä ruunan luokse ja taiteilin riimun vastahakoisen pollen päähän. Tulehan nyt, nuo on parasta pestä heti, höpisin Ristolle ja se pärskähti pari kertaa luovuttamisen merkiksi. Kiinnitin Riston jälleen tallipihalle, koska aurinko paistoi ja mittari oli ainakin kotona näyttänyt +13 astetta. Huikkasin pihassa pyörivälle Rosille, että katsoisi vähän Ristonkin perään. Nappasin satulahuoneesta muukani vihreän sangon ja mittasin sinne hevosshampoota ja vettä. Otin mukaani myös söpön vaaleanpunaisen pesusienen, hikiviilan, sekä jättimäisen froteepyyhkeen, jonka bongasin Riston varustearkusta. Kiitin Rosia, joka jatkoi mp3-soittimestaan tulvivan musiikin tahdissa tanssimista haravoidessaan pihaa. Valutin aluksi sienestä pesuvettä ruunan selälle Riston kummastellessa puuhiani. Ryhdyin puhdistamaan mutaa pois hoitsuni karvapeitteestä sienellä. Risto nautti touhusta alahuuli sekä korvat lerppuen. Puhdistin koko selän huolellisesti ja sangon vesi alkoi hiljalleen muuttua tummaksi. Lopuksi hinkkasin jalat jälleen kiiltäviksi. Hain ruohikolta hikiviilan ja vedin enimmät vedet pois hevosen irtoilevasta talvikarvasta. Sitten siirryin pyyhetaktiikkaan ja kuivasin Riston näppärästi valmiiksi. Kävin kaatamassa likaisen veden pesuboksin lattiakaivoon ja asettelin muutkin kamat kuivamaan paikoilleen. Vilkaisin ympärilleni ja huomasin unohtaneeni hikiloimen. Nappasin tuon ihanan omenanvihreän kangaspalan joukkooni ja kiiruhdin pihalle. Risto kuopi kärsimättömänä maata, sitä alkoi tympiä hitauteni. Loimitin ruunan ja irrotin riimunnarun puomista.
Naksuttelin kieltäni ja Risto lähti seuraamaan minua Seppeleestä pois johtavalle tielle. Aloin tavanomaisesti kävellä hevosen edellä ja Risto seurasi pää matalalle painettuna takanani. - Eikös olekkin hauskaa välillä ihan vain kävellä, pojuseni? Ja nyt kun olet vielä aivan kiiltävä, juttelin Ristolle. Suomenhevonen kiihdytti hetken askeltaan ja painoi päänsä selkääni vasten. Sitten Risto jäi siihen taakseni kulkemaan tyytyväisenä oloonsa, olin kai kovin turvallinen kaikkia kevään kauheuksia vastaan. Parin kilometrin jälkeen kaikui laukan askeleet takaamme ja yllättäen Carkki viiletti Leevillä ohitsemme. Vauhdissa kuulin vain Carkin iloisen tervehdyksen ja muutaman Leeville kohdistetun pysähtymiskehotuksen. Ori pukitti pari kertaa, mutta Carkki vain käänsi ratsuaan voltille kunnes se suostui hidastamaan laukkaansa. Pian ratsukko katosikin metsänrantaan. Käännyimme Riston kanssa pikkupolulle tallia kohti auringon hiljalleen laskiessa. - Jaksaisikohan jätkä juosta?, naurahdin nappisilmälleni ja niin lähdimme sitten ravailemaan Seppelettä kohti.
Tallipihassa sidoin Riston jälleen kiinni ja samassa Anne pyyhälsi paikalle. - Hei Siru, mitenkäs lenkki meni? Ettehän te kovin pitkää menneet, ajattelin vielä vääntää koulua maneesissa, Anne jutteli pirteänä. Sitä se liika kahvin juonti kai teettää. - Ei toki, vain muutama kilometri, ainakin sen pitäisi olla jo hyvin lämmennyt. Pesin sen muuten kun tulin, herrasi oli ottanut mutakylvyn, kerroin. Anne hymyili ironisesti ja luovutin ruunan ohjat naisen käsiin. Anne piteli Ristoa paikoillaan, kun otin hikiloimen pois ja lähdin sen kanssa satulahuoneeseen. Hevosen omistaja taas jäi hoitamaan polleaan pihalle. Taittelin loimen telineeseen ja vilkaisin Riston varusteita. Puhtaat olivat, Anne oli ne kai pessyt itse. Seuraavaksi suuntasin Riston boksille ja siivosin sen pikaisesti kuntoon. Hain vielä lisää puruja ja levittelin ne betonilattialle. Lähes kaiki hevoset olivat pihalla, joten otin seinustalta luudan ja lakaisin koko käytävän siistimpään kuntoon. Nousin lopuksi yläkertaan ja rojahdin uupuneena sohvalle. Sitten muistin jääkaappiin jättämäni kaakaon ja hain sen itselleni. Kaivoin tyynyjen välistä uusimmat hevoslehdet ja ryhdyin hyvällä omalla tunnolla lukemaan niitä. Muitakin hoitajia ilmaantui hoitajienhuoneeseen ja ryhdyimme jälleen kilpailemaan hoitsujemme ihanuudesta. Tunnin kuluttua kello löikin jo seitsemää ja lähdin pihalle. Anne harjaili juuri Ristoa pihassa ja kävin rapsuttelemassa hoitopolleani pikaisesti, luvaten pikaista visiittiä. Nostin pyöräni tallin seinustalta ja lähdin polkemaan kohti kotia.
- Siru ja Ristonen
|
|
|
Post by siru on Apr 5, 2008 13:28:03 GMT 2
05.04.'08 Dressage curves.
Napitin uuden tallitakkini kiinni ja rymistelin alas huoneestani. - Taasko sinä lähdet sinne tallille roikkumaan, eivätkö ne kyllästy sinuun jo siellä, äiti valitti pomppiessani keittiöön. - Älä huolehdi, tulen kyllä kotiin heti kun olen saanut ratsastettua ja hoidettua Riston, hymyilin iloisena. Ryystin kaakaon loput ponikuvioisesta mukistani ja juoksin pihalle. - Kellohan on vasta kahdeksan, äiti vielä yritti taivutella, mutta naurahdin hyväntuulisesti ja lähdin polkemaan täyttä vauhtia Seppelettä kohti.
- Huomenta, tervehdin pihalle kokoontunutta porukkaa parhaalla jenkki-hymylläni ja parkkeerasin pyöräni muiden sekaan. Avasin tallinoven ja kiiruhdin Riston boksille. Ruuna pyöritteli innoissaan korviaan minut nähdessään, töitä tiedossa. Ujuttauduin sisälle karsinaan ja hemmottelin Ristoa omenan paloilla. Hevonen höristeli salaliiton merkiksi, ylimääräisistä omenoista ei kerrottaisi Annelle. Napsautin narun kiinni pojun riimuun ja kiinnitin sen käytävälle. Hain harjat sekä muut varusteet satulahuoneesta käyttöä odottelemaan ja avasin harjapakin. Kumisuka on kiva kaveri ja jälleen Ristosta irtosi tukoittain jo tarpeettomaksi käynyttä talvikarvaa. Harjailin ruunan loppuun kaikessa rauhassa ja kelloni mukaan siinä vierähtikin lähes tunti. Hymähdin ajatuksissani, tätähän olisi voinut jatkaa vielä toisenkin samanlaisen. Laskin riimun Riston kaulalle ja harjasin vielä päänkin, enhän halua hiertymiä kultaseni päähän. Nostin ohjat pollen kaulalle ja suitsin varmoin käsin bestikseni kuntoon. Sitten asettelin satulan oikealle kohdalleen ja kiristin vyön toiseen reikään asti. Mittasin vielä jalustimetkin valmiiksi tallissa, Anne oli paljon minua pitempi. Olin juuri lähdössä pihalle, kun Jaakko pölähti toimistolta siivoamaan karsinoita. - Siru, eikö sinun kannattaisi laittaa kypäräkin, mies naurahti ja koitin päätäni. Valkoinen lippalakkini ei ihan kelvannut ratsastukseen ja ojensin Riston ohjat hetkeksi Jaakon käteen. Kävin lokerollani vaihtamassa kypärän päähäni ja otin ohjat tallimieheltä kiitellen avusta.
Talutin pikkuisen raudikon suoraan kentälle kaartoon. Laskin jalustimet ja kiristin vyötä jo valmiiksi. Ketään muuta ei vielä näkynyt, nythän oli upea maastoilusää. Mutta työ ennen huvia, opetin Ristolle ja herra vastusti mielipidettäni kuopimalla pari kertaa kentän pehmeää hiekkaa. Taputin Ristoa kaulalle ja kapusin selkään. Kun vyö ja jalustinhihnat olivat kunnossa, annoin Ristolle pitkät ohjat ja keskityin aluksi vain kunnon istuntaan. Kantapäät alas, paino istuinluille, kyynärpäät kantapäiden linjaan ja niin edelleen. Aina kun sain yhden paikan kuntoon, toinen repsahti jo auttamattomasti. Viiden minuutin kaviouran kiertämisen jälkeen löysin kunnollisen istuntani ja vaihdoimme ruunan kanssa suuntaa. Hiljalleen keräsin ohjia ja aloimme harjoitella kokouksia ja lisäyksiä. Kyra Kyrklundin valmennuksia katselleena päähäni oli ikuisesti iskostunut tieto, että hyvä hevonen on joustava kuin kuminauha. Siispä treenaamaan. Päätin koota Riston lyhyille sivuilla ja lisätä pitkille. Kulman jälkeen istuin käyntiin kunnolla alas ja ratsastin ruunan lyhyemmäksi lähinnä painoavuilla. Hoitsuni oli selvästi hyvin koulutettu, Risto kokosi käyntinsä hienosti ja ryhtyi jopa nousemaan kuolaimelle. Pitkällä sivulla taas kokeilin lisäystä ja ihan hyvin nytkin meni, Risto tosin herpaantui tuijottelemaan maastoon ravailevaa Wearia Taigansa kanssa, mutta palasi pian tehtäviensä pariin. Loppujen lopuksi Risto lisäsi ja kokosi kuin huippuluokan koulupolle, jokaisella kirjainten välillä. Annoin jälleen ruunalle pitkät ohjat ja taputtelin sen jo kosteaa kaulaa kiitokseksi. Kun Risto oli saanut venytellä kaulaansa tarpeekseen, kokosin jälleen ohjat käteeni ja nostimme kevyen ravin. Ylös, alas, ylös, alas. Ratsastin hevosella pieniä voltteja sinne tänne ja vaihdoimme välissä suuntaakin. Sen jälkeen kokeilimme menestyksekkäästi serpeentiiniuria ja avo- sekä sulkutaivutuksia. Risto nautti työstä selvästi, höristen välillä innokkaasti. Ravijakson jälkeen hidastimme tahdin käyntiin ja koitin vielä varmuuden vuoksi Riston ”joustavuutta”, hyvinhän se meni. Kulmassa tein puolipidätteen ja painoin laukka-avut Riston kylkiin. Väärä laukka oli tuloksena, mutta yritin uudelleen paremmalla onnella. Tunnin jälkeen puuskutimme molemmat väsyneinä ja pudottauduin kaarrossa alas satulasta. Löysäsin satulavyön ja nostin jalkkarit ylös. Otin ohjat pois kaulalta ja lähdin kulkemaan Riston edellä ympäri kenttää jäähdytelläkseni hevosta. - Kylläpäs se meni hienosti, kehuin hoitopolleani. Avasin kentän portin taluttaakseni Riston takaisin tallinkäytävälle.
Otin varusteet pois ja jätin ne karsinanoven päälle. Kaivelin harjapakista sopivia aseita Riston vaaleaan karvaan ja aloin harjailemaan hoitopolleani pehmeillä harjoilla huolellisesti. Kun Risto säihkyi nätisti, potkaisin harjapakin sivummalle ja irrotin ruunan renkaasta. - Nyt pääset sitten pojuseni laitsalle riehumaan, ethän halua kuluttaa näin upeaa päivää sisällä, jutustelin Ristolle. Hevostarhan portilla päästin pollen riehumaan muiden sekaan ja jäin hetkeksi katselemaan hevosten menoa. Kun olin seissyt tarpeeksi kauan viilenevässä tuulessa, kiirehdin tallin lämpöön. Vein kaikki tavarat omille paikoilleen satulahuoneeseen ja käväisin tarkistamassa boksin. Se oli siivottu jälleen puolestani. Nousin yläkertaan tappamaan aikaa, kunnes muistin miksi äiti oli aamulla estellyt tallille lähtöäni. Serkun synttärit olivat tänään ja meidän oli tarkoitus lähteä kahdeltatoista. Kello oli jo puoli, joten kipitin äkkiä pihalle noutamaan pyörääni. Risto pörhisteli tarhan portilla ja heitin sille pikaisen lentopusun. Seuraavaan tallipäivään sitten vain.
- Siru ja Risto
|
|
|
Post by siru on Apr 16, 2008 18:18:13 GMT 2
16.04.'08 Keskiviikko
Avasin hiljaa Seppeleen tallinoven ja astelin sisälle. Talli oli vielä kohtalaisen tyhjillään, vain muutamat innokaat hoitajat harjasivat hevosiaan. Minäkin olin tullut Ristoa hoitamaan, kuinkas muuten. Riston boksissa näytti autiolta kun saavuin sen ovelle. Pienikokoinen ruuna makasi levollisesti oikealla kyljellään, silmät kiinni. - Mitäs Siru-tädin pikkuiselle unikeolle kuuluu? Minulla olisi ollut porkkanaa, mutta sinua ei taidakkaan kiinnostaa sen syöminen, vai?, juttelin Ristolle. Samassa vaaleanrautias pää nousi ylös ja yllättävän kevyesti ruuna nousi pystyyn. Korvat pyörien se tuli ovensuulle tarkistamaan, että minulla todella oli sille jotakin hyvää. Pudotin porkkanan palat sen ruokakippoon, ja suljin oven.
Satulahuoneessa otin mukaani harjapakin sekä suitset, tänään olisi mitä mahtavin maastoilupäivä. Mielessäni tiesin kyllä, että olimme juuri olleet keskiviikkona pitkällä vaelluksella ja ehkä olisi parempi pöllyttää kenttää vaihteen vuoksi, mutta suljin ne ajatukset äkkiä mielestäni. Ehkä huomenna. Satulahuoneesta tullessani vilkaisin Sipen boksiin päin. Purin huultani estääkseni itseäni itkemästä, Sipe oli äärettömän kaunis hevonen. Mutta tähtitarhassa se ei enää olisi kipeä, Chao teki aivan oikein kun päästi tamman pois. Amiakin kyllä tulisi ikävä, Englanti tuntui hirveän kaukaiselta. Ehkäpä joskus lähtisimme koko tallinväki herraa tervehtimään Britteihin. Ravistelin päätäni, ei näin upeana päivänä jaksa masentavia ajatella. Riston pää lepäsi raskaasti boksin oven päällä ja pikku Ryöväri näytti edelleen uniselta. - Koitas vähän piristyä, pääset kuule maaston poikaseni. Ja nyt jätetään satulakin pölyttymään, kannustin ponia. Otin Riston käytävälle ja aloitin harjaamisen. Suurin osa talvikarvasta oli jo irronnut, joten puruisen pollen siisti nopeasti. Siirsin pakin karsinan ovelle ja laskin Riston riimun kaulalle. Otin suitset olkapäältäni ja tottunein käsin sain ne Riston päähän helposti. Kun sitten otin riimun pois hoitsuni kaulalta ja lähdimme kohti ovea, Risto teki stopin. Eikö me satulaa oteta, se tuntui ajattelevan. - Ehei, kyllä minä sinun kanssasi ilman sitäkin pärjään, naurahdin.
Maiskuttelin ruunan uudestaan liikkeelle ja parkitimme keskelle tallinpihaa. Vaikka Risto olikin pieni, en onnistunut pääsemään sen selkään ilman apuvoimia. Maikku istui hoitopuomin päällä leperrellen Pikulle jotakin, kunnes nousi ylös ja tuli Riston pään vierelle seisomaan. - Kuule Siru, tuo näyttää kohtalaisen avuttomalta, tyttö sanoi iloisesti hymyillen. - Varmasti, mutta tälläisenä pätkänä kuin minä, sinun Piccolosikin on jättiläinen, kerroin. Niin sitten Maikku punttasi minut Riston pyöreään selkään, ja pysyttelin siellä vain harjasta kiinni pitämällä. Kiitin Maikkua, joka hyppeli takaisin Pikun luokse. Varovaisesti painoin pohkeeni Riston kylkiin ja ruuna nytkähti liikkeelle. Horjahdin samantien sen kaulalle, mutta suoristin selkäni pätevän näköisenä. Putoan vasta kun kukaan ei ole näkemässä, päätin. Suuntasimme kylään päin vievälle pikkutielle ja pidin yhä harjasta kiinni. Hetken kuluttua Riston tahti ei enää tuntunutkaan niin epätasaiselta ja päästin harjan käsistäni. Kun löysin vielä oikean istunnan, vauhti alkoi tuntua jo turhan hitaalta. Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat käteeni ja maiskautin pari kertaa pohjeapujen tehostukseksi. Risto lähti kuin huippuravuri, mutta pysyttelin kyydissä. Anne oli varmasti katsellut Olympiaraveja telkkarista hevosensa kanssa, ja nythän Ristonkin piti esittää samanlaista menoa. Wear ratsasti juuri Taigalle vastakkaiseen suuntaan ja jäi hölmistyneenä katselemaan hillitsemätöntä vauhtiamme. Lopulta Ristoakin väsytti ja siirsin pollen käynnille. Loppu maastolenkki sujui rauhallisesti, ilman mitään ongelmia. Loppupuolella uskaltauduin vieläpä laukkaamaan, ja Risto oli nätisti kuten aina.
Tallilla hoidin Riston nopeasti pois, nyt olisi kiire tekemään läksyjä. Heitin kevyen ulkoloimen Riston selkään ja talutin ruunan hevostarhaan. Risto laukkaili iloisesti kavereidensa luokse kisailemaan. Tallissa heitin kamppeet nopeasti paikoilleen ja siivosin Riston boksin. Anne oli juuri rapsuttelemassa Humua kun kiirehdin hänen ohitseen. - Pollesi on sitten hevostarhassa taas, tein kevyen maastolenkin sen kanssa, ilmoitin kiireesti. Anne nyökkäsi hyväksyvästi ja lähdin pyöreilemään kotiini.
- Siru ja Risto
|
|
|
Post by siru on Apr 24, 2008 19:21:31 GMT 2
24.04.'08 Torstai
- Hyvä Risto!, iloinen ääni kajahti kentältä. Anne rymisteli Riston selässä esteiden seassa, taputellen pirteää pollea. Tervehdin tallin omistajaa ja Anne hidastikin heti kentän laidalle. - Moikka. Aloin juuri treenaamaan tätä pikkuista, jäätkö hoitamaan sen?, Anne kyseli posket punaisina. Vastasin myöntävästi ja jätin ratsukon rauhaan. Tallilla kävin heittämässä tavarani yläkertaan ja hain tottumuksella kottikärryt ja talikon nurkalta. Tyhjäsin Riston karsinan kokonaan, että ruunalla olisi varmasti puhtaat olot. Sainkin tehdä kaksi reissua lantalaan, kunnes hylkäsin kottikärryt hetkeksi. Vaaleanpunaisen sangon ja pesusienien voimalla putsasin vesi- ja rehuastiat kiiltäviksi. Seuraavaksi hain tietysti paljon uusia kuivikkeita karsinaan ja suljin oven tyytyväisenä. Karsinoiden siivous ei ole kaikkein ihaninta hommaa.
Jaakko puhui puhelimessa yhteen karsinaan nojaillen ja syöksyi sitten minun ja satulahuoneesta ilmestyneen Wearin luokse. - Hei tytöt, ettekö voisi millään siivota noita loppuja karsinoita? Mulle tuli vähän menoa, hevoset on jo niistä pihalla, Jaakko selitti. Nyökkäsimme Wearin kanssa, tallillehan tullaan töitä tekemään. Tuntsareiden karsinoita oli vielä seitsemän siivottavana, joten jaoimme karsinat parhaamme mukaan puoliksi. Wear tosin tarjoutui ottamaan yhden ylimääräisen, eli Taigan boksin. Siivosimme karsinat kuntoon pikavauhtia, alle puolessa tunnissa. Kun työt oli tehty, Wear häipyi Taigan luo laitumelle ja Anne ilmestyi hikisen Riston kanssa talliin.
Otin Riston ohjat ja Anne lähti kiitollisena tekemään välillä paperitöitä. Kiinnitin Riston käytävälle ja otin varusteet pois. Kävin pesemässä kuolaimet ja jätin sitten satulan ja suitset omille paikolleen, sekä suojat Riston tavara-arkkuun. Harjapakin kanssa lähdin siistimään hoitopolleani, joka jo hermostuneena steppaili käytävällä. Risto oli harjattuna nopeasti, aivan yhtä nopeasti kuin musta hupparini muuttui vaaleankirjavaksi viimeisistä talvikarvan rippeistä. Riston boksin ovessa roikkui uusi, tai oikeastaan pari kertaa käytetty, suloisen omenanvihreä riimunnaru. Iloisesti yllättyneenä kiinnitin sen ruunan riimuun ja lähdimme tarhoille. Mutaisia kohtia oli pihassakin enää harvassa ja tarhan vieressä kasvava tuomi oli jo alkanut luoda lehtiään kesää varten. Kaikkialla tuoksui hevoselle, mikä olisikaan sen ihanampi tuoksu. Tarhan portille tunki monta karvaista hevosenpäätä, jotka surutta hätistin kauemmaksi. Kun otin riimun Riston päästä, ruuna esitti komean pukkisarjan kiirehtien tappelemaan kavereidensa kanssa.
Suljin portin ja nousin aidan päälle istumaan katsellakseni riehuvia kavioeläimiä. Uudella digikamerallani ikuistin tietysti kaiken, kunnes sain akun tyhjenemään. Vastahakoisesti lähdin takaisin talliin. Yläkerran hoitajien tiloissa tein viidessä minuutissa läksyni ja pakkasin jälleen tavarani koululaukkuuni. Pakko kai se olisi joskus lähteä kotiin, ajattelin etsiessäni vanhaa polkupyörän romuani kymmenien muiden joukosta. Huusin vielä heipat Ristolle, joka ei tietenkään kuullut minua. Se saisi kuitenkin olla varma, että palaisin pian sitä ho
- Kevätterveisin Siru ja Risto
|
|