Karen
Uusi ihmettelijä
Posts: 15
Oma heppa: Pineapple Farmer
Koulutaso: HeC
Estetaso: kavaletti
|
Post by Karen on Feb 19, 2023 14:18:14 GMT 2
Susitaipaleen sekoilut Seppeleen sivussa
|
|
Lucia
Uusi ihmettelijä
Posts: 18
Oma heppa: Pineapple Farmer
Koulutaso: HeB~HeA
Estetaso: 80 cm-90 cm
|
Post by Lucia on Feb 26, 2023 21:03:31 GMT 2
18.2.2023 Paha päivä
Lucia oli hukannut sen korun. Sen yhden ainoan esineen, joka hänen oli pitänyt pitää visusti tallessa. Sen pikkuisen sinisen kierteen, joka pitäisi palauttaa Julille seuraavana päivänä.
Nainen oli yrittänyt etsiä sitä tallilta vähin äänin, pälyilemättä epäilyttävästi ympärilleen. Koru ei ollut karsinassa. Jos se oli ollut siellä, se saattoi hyvinkin olla jo lantalassa, eikä Lucia vielä ollut tarpeeksi epätoivoinen kaivaakseen sieltä. Ehkä yön aikana hän hiippailisi paikalle mustiin pukeutuneena ja tonkisi paikan ympäri, saisi Liekkijärvi taas yhden tarinan hullusta hiipparista levitettäväksi.
Koru ei ollut myöskään hangessa, johon Poni oli hänet heivannut ystävänpäivänä. Sieltä oli toki tyhmä etsiä, korusta oli näköhavainto vielä tämän tapahtuman jälkeenkin. Maneesin pohja ja kaappi olivat myös yhtä tyhjän kanssa.
Punapää kaivoi kämppää ympäri ja kiroili itsekseen Karenin seuratessa tapahtumaa keittiöstä. Sisko oli ollut huonolla tuulella juhlista saakka, Lucia taas oli kyllästynyt siskonsa murjotukseen jo matkalla kotiin, eikä ollut tehnyt elettäkään jutellakseen pulkkatempauksesta. Nyt siskon tuijotus ja toimettomuus alkoivat kuitenkin käydä hermoille.
”Mitä etsit?” Lucia säpsähti ja näytti hetken siltä, että linkoaisi sohvatyynyn puhujaa kohti, keittiössä seisovan naisen vuorostaan jäätyessä aloilleen. ”Korua.” Hän sai lopulta äyskähdettyä ja jatkoi paikkojen tonkimista. ”Korua. Millaista?” Karen kysyi ja vilkuili ympärilleen myllätyssä asunnossa. ”Sitä, jonka lainasin Julilta. Sellasta sinistä.” ”Hukkasit sen?”
Lucia halusi huutaa ja rojahti istumaan sohvalle myrkyllinen katse siskoonsa lukittuna. ”Eiku muute vaan etin. Feck.” Hän sihisi ja haroi hiuksiaan. ”Mun pitää palauttaa se huomenna. En halua heti ensimmäisenä pettää Julin luottamusta. Karen hymähti ja asteli istumaan nojatuoliin hartioitaan kohauttaen. ”Mitähän Ponin omistaja olisi ajatellut, jos se olisi loukkaantunut pulkan vedossa.” Karen pohti muka viattomasti ääneen. Lucia ponkaisi ylös sohvalta ja kuljeskeli ympäri huonetta, ettei oikeasti heittäisi siskoaan jollakin. ”Ei se siinä ollu vaarassa. Mun pää korkeintaan oli.” Lucia puolustautui ja heilautti kättään. ”Oletko saanu sovittua Ponille ratsastajaa?”
Karen lehahti punaiseksi ja pyöritteli lusikkaa teessään vaimeasti sopertaen. ”En.” Se sai lopulta sanottua. ”Niin. Et. Koska riitelit ensimmäisen sopivan kanssa... Jostain?” Lucia tuijotti siskoaan, joka pudisti päätään eksyneen näköisenä. ”En tiedä, mistä se minulle on vihainen. Oikeasti. En tiennyt sen nimeä, maneesissa se tunki paikalle kun Manny etsi sinua...” Lucia siristi silmiään ja hymyili kulmaansa kohotellen. ”Hmm. Niin. Se. Se jolta halusit pakuriteeohjeet.” Lucia vain pudisti virnuillen päätään Karenin lehahtaessa punaiseksi.
”Se koru on minulla.” Karen sanoi lopulta päästäkseen pois piinapenkistä ja nousi sohvalta. Tällä kertaa oli Lucian vuoro tuijottaa järkyttyneenä. ”Mutta sinun pitää luvata, että et enää sotke Ponia typeröintiisi. Ja saat itse kertoa siitä Cameronille.” Lucia levitteli käsiään ja nyökkäsi. ”Ja haet sen kärryn. Minä hoidan sen ratsastajan jostain.” Lucia ähkäisi, mutta suostui tähänkin. ”Se on työn alla. Kärryä on vain ollut vaikea saada ja työt kaatuu niskaan. Saanko minä nyt vain sen hiivatin korun?”
Karen ojensi kätensä sisartaan kohden ja pudotti helyn tuon kämmenelle. ”Soitat sille. Tänään. Ja laitat Ponista kuvia, lupasin, että teet niin.” Lucia nurisi hiljaa myöntymisen merkiksi ja työnsi korun tallitakkinsa taskuun. Tästä tulisi pitkä puhelu, eikä hän selviäisi siitä ilman energiajuomalitraa. Tai kahta. Toivottavasti ABC ja ässä myivät tarpeeksi.
|
|
Karen
Uusi ihmettelijä
Posts: 15
Oma heppa: Pineapple Farmer
Koulutaso: HeC
Estetaso: kavaletti
|
Post by Karen on Apr 16, 2023 16:50:46 GMT 2
14.4.2023 SattumaltaLucia selasi nettiä käsi poskea vasten nojattuna ja haukotteli makeasti. Hän oli lopultakin saanut työnsä ajan tasalle, eikä pomo ollut tunkenut lisää tekemistä jo muutenkin ylikuormittuneelle tiimille. Punapää oli vähitellen tekemässä lähtöä, Ilvessuon koulukisoihin piti vielä treenata, hän ja Poni vaativat vielä paljon treeniä. Karen oli saanut kuulla ilmoittautumisesta ja hävennyt melkein silmät päästään valmiiksi. Hän kuulemma kiusasi Ponia turhaan, mutta tämä sentään oli parempi idea kuin pulkan kiskominen, joten sisko rakas oli vain tyytynyt tuhisemaan yhtä tyytymättömän kuuloisena kuin harjattavana seisova laikkueläin. Se oli kuitenkin vain helppo D ohjelma, se ei pitänyt sisällään laukkaa, jonka työstäminen reippaaksi oli todellakin työn alla, ja lähinnä erilaisia käännöksiä. Ympyrästä tulisi varmasti liian suuri ja kaikissa muissa käännöksissä mentäisiin sinne tänne, mutta mitä sitten, olisihan se hauska nähdä, mihin heidän taidoillaan oltiin saatu vietyä lähes kouluttamaton poni! Punapään ajatusten virta katkesi, kun Picukin sivuille läpsähti kuva Eedin Instagramista. Punaiseen loimeen puettu ruunikko muistutti häntä jostain, ja hetken tamman naamaa tutkailtuaan hän kääntyi huhuilemaan siskonsa keittiöstä katsomaan koneen ruutua. Hieman hämmentyneen, ja tylsistyneenkin, näköinen Karen asteli huoneeseen ja vilkaisi matkalla rumaa puutarhatonttua, joka toistaiseksi koristi ovenpieltä valtavan ankan kaverina. Lucia ei ollut vielä keksinyt sille jatkosijoituspaikkaa, moista taideteosta ei kuitenkaan pitänyt roskiin nakkoa. ”Näyttääkö tää susta tutulta?” Lucia kysyi ja osoitti tammaa kuvassa. Hetken kuvaa silmäiltyään Karen valahti kalpeaksi ja läimäisi kämmenet poskilleen epämääräiseksi lammikoksi sulaneena. ”Eikä, onko se..? Mitä se Suomessa tekisi? Onko se Swunch?” Karen sopersi ja juoksi pois ennen kuin Lucia ehti kommentoida mitään. Karen juoksi takaisin katse puhelimeensa liimaantuneena, vilkuili pari kertaa tietokoneen näyttöä ja puhelinta, kiljaisi ja alkoi naputella raivokkaasti. Lucia nojasi taaksepäin tuolissaan ja seurasi. ”Kysyn Eediltä, onko se Swunch.” Karen selitti ja käveli hermostunutta ympyrää itsekseen myhäillen. Lucia nyökkäsi. Vastaus tuli ilmeisesti melkein heti, sillä Karen kiljaisi uudelleen ja alkoi hyppelehtiä ympäriinsä. Pari min myöhemmin”SE ON SE ON SE ON!” Karen pysähtyi, naputteli lisää ja hihkui. ”Meidän pitää mennä katsomaan sitä.” Punapää sanoi ja Lucia tyytyi taas nyökkäämään. Hän ei ollut tamman näkemisestä aivan yhtä innoissaan, mutta hän kyllä ymmärsi, miksi Karen käyttäytyi näin. Swunch oli ollut Karenin suosikki, ja tuo oli melkein pyörtynyt saadessaan vain kävellä alku- ja loppukäyntejä sen selässä. Varmaan isoin hevonen, jonka selässä nainen oli ollut siihen mennessä ja sen jälkeenkin. ”Eedi sanoi kyllä, me mennään kun sulle sopii!” Karen hihkaisi ja Lucia kaivoi kalenterinsa esille.
”Ylihuomenna?” Hän ehdotti hymyillen ja kuuli lisää raivokasta puhelimen naputusta. ”Eedille käy. Päästään maastoonkin Ilvessuon hevosilla, jos halutaan.” Karen hymyili ja pinkoi välittömästi kaivelemaan puhtaita tallivarusteita kaapista. Lucia huokaisi hymyillen ja siirtyi tekemään samaa. Maasto ainakin kuulosti hyvältä. Kolmikko pakkautui Susitaivalten autoon Eedin pihassa, ja suuntasi kohti Eiteää. Metsäiset tiet eivät tällä kertaa tappaneet takapenkillä kyyhöttävän Karenin intoa vaan punapää tuijotti ulos hymy huulillaan, innokkaana kuin luokkaretkelle matkustava ekaluokkalainen. ”Onko se myyty suomeen vai, Swunch siis?” Lucia kysyi hiljaisuuden rikkoakseen ja vilkaisi Eediä vieressään. Karen halusi kuitenkin tietää, eikä välttämättä kehtaisi kysyä itse. ”Ei, se on siitosliisingissä. Lähtee kotiin, kun varsa on vieroitettu.” Eedi kertoi ja Lucia vilkaisi peruutuspeilin kautta Karenia, joka näytti hieman surkealta. ”Noh, siihen on kuitenki vielä aikaa. Se ori oli ihan hyvän näköinen kans, varsasta tulee varmaa nätti.” Lucia jutteli ja hymähti. ”Me tutustuttiin Swunchin omistajaan isän kautta. Niillä oli jotain työjuttuja, ja isä ties, että me pidetään Karenin kanssa hevosista. Otti meidät sitte mukaan.” Lucia tiivisti kaksosten tarinan ruunikon tamman kanssa lyhyesti ja pudisti päätään. Se, että työjuttu oli laukkahevossyndikaatti, ja vieraantuneen isän yritys hankkia tytärtensä suosio ostamalla heille hevonen, jota he olivat ruinanneet ehkä kahdeksanvuotiaana, ei kuulunut Eedille. Moisen kertominen olisi pilannut autossa vallitsevan hilpeän tunnelman. --- Auto kääntyi Ilvessuon valkoisten rakennusten eteen ja Lucia ohjasi ajoneuvon parkkipaikalle. Karenia alkoi ujostuttaa, joten Lucia otti ohjat, kysellen Eediltä neuvoja siihen, keneltä heidän pitäisi kysyä neuvoja ja oliko jotain erityistä, mihin pitäisi kiinnittää huomiota. Normaali maalaisjärki kuulemma riittäisi, ja Karen pääsi rapsuttelemaan tukevasti tiinettä tammaa Lucian saadessa pienen opastuskierroksen naiselta, joka esittäytyi Auroraksi. Jotenkin puheeksi tuli kenttäratsastus, ja yhtäkkiä Lucia huomasi haaveilevansa yhden Ilvessuolaisen vuokraamisesta. Nämä olivat isompia ja osaavampia kuin Poni, näillä voisi oikeasti vähän kilpaillakin. Kun tuli aika lähteä maastoon, Karen vaati vähän vakuuttelua nähdessään, millaisen jättiläisen selkään oli päätymässä. Nipsuksi esitelty ruuna olisi täst edes isoin eläin, jonka satulassa sisko rakas oli istunut. Ehdottoman kiltti ja juuri sellainen pystyyn kuollut reppana, jonka selässä oli turvassa. Lucia taas. Noh. Hän pääsi Doomis nimisen poni orin selkään. Ja oli välittömästi myyty. Karenkin varmasti olisi pitänyt energisestä eläimestä, sillä se vaikutti pitävän saamastaan huomiosta, vaikka vähän ilmaisikin haluavansa jo mennä. Eedi oli kuulemma mennyt sillä enemmänkin, ori oli kuulemma Ilvessuon lapsukaisen ratsu, ja sille teki hyvää olla välillä muidenkin kuin kymmenenvuotiaan käsissä. Ja siitä se idea sitten vähän niinkuin lähtikin... --- Kolmikon palatessa maastosta eksyi Lucia neuvottelupöytään. Hän oli kiinnostunut vuokraamaan Doomista, kisaamaan sillä vähän, ja vaikka vain liikuttelemaankin kevysesti. Punapää suostuisi ilomielin lähtemään groomiksi Kultasaaren kisaviikolle näyttääkseen, että hevoskäsittelytaitoja löytyi, ja sai neuvoteltua itselleen pari helppoa lähtöä Ilvessuon koulukisoihin. Lucia oli haljeta riemusta, kun kolmikko suuntasi takaisin Liekkijärveä kohti. Hän pääsisi oikeasti ratsastamaan kunnolla, pitkästä aikaa!
|
|
Lucia
Uusi ihmettelijä
Posts: 18
Oma heppa: Pineapple Farmer
Koulutaso: HeB~HeA
Estetaso: 80 cm-90 cm
|
Post by Lucia on Jun 25, 2023 14:30:57 GMT 2
Vappu
Lucia rakasti vappua. Asiat ja ihmiset olivat täynnä värikkäitä koristeita, hassuja vaatteita ja koristeita. Vappu oli vähän parempi kuin pääsiäinen, vaikka silloinkin ihmiset pukeutuivat. Vappuna se tuntui vain olevan hyväksyttävämpää myös aikuisille, eikä kukaan kutsunut riikinkukoksi silmiään pyöritellen.
Paitsi Karen, joka oli onneksi nimennyt Lucian vetimet yksisarvisen oksennukseksi kaikella rakkaudella, suihkuttaessaan yhtä niistä ällöttävistä spray hiusväreistä siskonsa päähän hyvän välimatkan päästä. Sisko rakas oli kieltäytynyt Fleimi keikasta ja ilmoitti mieluummin leipovansa kotona jotakin kaikessa rauhassa. Mokoma tylsimys. Karen oli vain myhäillyt ja todennut, että hän voisi kyllä hakea Lucian, ja mahdolliset mukaan tunkijat, aamuyöstä, kun bileet olivat ohi. Edes muistutus syntymäpäivistä ei vakuuttanut punapäätä, ja lopulta kävelevältä väripaletilta näyttävä Lucia oli luovuttanut.
Meikatessaan huuliaan kaksivärisiksi, oli naisen katse eksynyt puutarhatonttuun, joka oli jatkanut ympäri asuntoa muuttamista sitä mukaa, kun Karenin katse oli eksynyt siihen. Lucia oli miettinyt, mihin rumiluksen sijoittaisi, muttei ollut keksinyt vieläkään uutta paikkaa. Vessasta Karen ei ollut vielä siivonnut sitä pois, joten siinä se istui. Varmistettuan, että hiuksista inhottavan tuntuiset tehnyt hiusväri oli kuivunut, paineli Lucia hyräillen ulos, ja painoi ylioppilaslakin päähänsä.
Juli ja Iiris istuskelivat jo Savusalontiellä, molemmat olivat laittautuneet oikein nätisti ja Lucia joutuu taas pohtia, oliko ottanut liikaa vapauksia yksisarvisen oksennuspuvullaan. Kukaan ei kuitenkaan kutsu riikinkukoksi, ja Karenin mukaan lykkäämät munkit pääsevät jakoon. Lucialla on hauskaa, tilassa on lämmin ja nauru raikaa musiikin ylitse. Punapää ei edes muistanut tarkasti, mistä he juttelivat, hän muisti vain Julin huutaneen monesti, kuten blondilla oli tapana.
Juomapelikin taisi olla blondin idea, aina tällaiset pelit olivat, sellaisen käsityksen Lucia oli saanut, mutta sillä ei ollut väliä, Lucia oli mukana. Lucia tunsi kuinka lämpimältä Iiris tuntui istuessaan melkein sen sylissä. Lucia melkein kiskoi sen istumaan siihen kunnolla, niin olisi ollut mukavampaa. Nainen muistaa myös miettineensä, mitä huulipunaa tummeverisellä oli käytössä, se oli todella nätin väristä.
- - -
Iloinen kolmikko saa raahauduttua Fleimille, eikä ole niin huonossa kunnossa, että tulisi heti käännytetyksi takaisin. Vilkkuvat valot ja jyskyttävä musiikki parantavat Lucian mielialaa entisestään ja rytmi alkaa viedä mennessään heti ovella.
Juli ja Iiris poseeraavat toinen toisilleen, punapää tanssahtelee nauraen toimitusta seuraamassa. Yhtäkkiä Lucia huomasi tulleensa baaritiskille raahatuksi sellaisella vauhdilla, että aiemmin hankittu juoma läikkyy pitkin lattiaa, Julilla oli aina kiire kaikkialle, Luciaa naurattaa. Menussa komeileva munkkipossumargarita, jonka lausuminen tuntui puhallustestiltä, houkutteli punapäätä ja hän päätti tarjota sellaiset myös seuralaisilleen. Juli keksi tästäkin uuden juomapelin, ja idea kuulosti oikein loistavalta punapään mielestä. Sokerihiiri, hänkö? Ehkä.
Hommaan meinasi tulla heti mutka, sillä tarkasti baarimikon käsiä seurannut Juli alkoi kiljua jotain suolasta. Lucia laski katseen lasiinsa ja ennen kuin hän ehti estellä, oli blondi jo syöksynyt puoliksi tiskin ylitse ja maisteli suola-sokeri-pussia tyrmistyneen Kirin edessä. Lucia ei edelleenkään ollut aivan varma, mistä kaksikolla oli riitaa, mutta ilmeisesti sitä ei unohdettu edes vappuna. Luciaa ei vieläkään haitannut. Punapää ei halunnut hyvän illan jäävän tähän joten ennen kuin hän ehti miettiä ideansa järkevyyttä, kiskoi nainen pankkikortin esiin ja lupasi ostaa pakkauksen. Ehkä hän heittelisi sen ympäriinsä kuin serpentiinin?
- - -
Ilta soljuu eteenpäin ilman uusia välikohtauksia. Juomapeli kuitenkin alkaa tuntua tylsältä ja Luciaa tanssituttaa. Blondi ei suostu seuraksi, eikä Iiris ja Antonin nimettömäksi jäänyt kaveri vaikuta sen halukkaammalta. Sen sijaan ne ilmeisesti päättää hakea lisää juotavaa, ja loittonevat selät saavat Juliin vauhtia. Nainen ei selvästi halua tanssia, se loistaa tuosta kauas. Lucia kuitenkin yrittää parhaansa mukaan pitää tunnelmaa ylhäällä. Yhtäkkiä blondi kuitenkin häviää johonkin ja punapää jää tuijottamaan ympärilleen hämmentyneenä.
Ehkä hän ei vain ollut kuullut, ehkä se oli sanonut menevänsä vessaan?
Lucia tanssahtelee hetken yksin, mutta päätyy lopulta juomaan vielä yhden mpmargaritan, jonka nimeä punapää ei enää halunnut kertaakaan lausua. Iiriskin oli hävinnyt johonkin, ja punapäätä alkaa vähitellen harmittaa.
Juli tuli takaisin ja näytti järkyttyneeltä. Lucia tuijottaa sitä yllättyneenä ja kysyy, onko blondi kunnossa. Se ei vastaa vaan käy käsiksi serpentiinikoristeisiin. Lucia taistelee vastaan älähtäen, mutta osa paperisilpusta on jo levinnyt ympäriinsä. Lucia nousee rivakasti jalkeille ja on täysin valmis mätkäisemään blondia nyrkillä, kun blondi yhtäkkiä syöksyykin tanssilattialle jonkun tuntemattoman jätkän kaulaan. Lucia tärisee aloillaan. Sitä itkettää. Se nappaa sokeritopan syliinsä ja valmistautuu linkoamaan sen päin Julia, mutta saa hillittyä itsensä.
Hitaasti punapää naputtelee siskolleen viestin ”Hae mut, nyt.” ja marssii ulos. - - - Pihaan kaartava sininen Opel sai padot murtumaan ja Lucia nyyhkäisi. Se lykkäsi sanaakaan sanomatta sokerin siskonsa syliin, kiskoi kiroillen turvavyön ylleen ja jäi murjottamaan auton liikahtaessa.
Sanaakaan sanomatta Karen ajoi heidät kotiin ja Lucian linnoittautuessa kolmion sohvalle repimään serpentiinejä kaulastaan, toi tuo kupillisen teetä ja pari keksiä syötäväksi. Lucia tunsi meikkiensä leviävän, muttei jaksanut enää välittää. Hitot Fleimistä. Hitot vapusta. Ei enää ikinä tällä porukalla mihinkään...
|
|
Lucia
Uusi ihmettelijä
Posts: 18
Oma heppa: Pineapple Farmer
Koulutaso: HeB~HeA
Estetaso: 80 cm-90 cm
|
Post by Lucia on Jun 25, 2023 18:19:00 GMT 2
Kaikki kauniit hevoset
26.06.2023
Lucia oli alkanut vierailemaan Ilvessuolla ratsastamassa oikein urakalla, ja tehnyt tunteja ilmaisena työvoimana. Doomis oli mahtava poni, ja sen kanssa työskentely löi Ponin kanssa vääntämisen mikä tahansa päivä. Karen oli hieman harmissaan siitä, ettei Ponilla enää ollut kahta yhtä aktiivistä liikuttajaa, mutta saatuaan kärryt, oli sisko uskaltautunut liikuttamaan eläintä heiman enemmänkin. Doomis vain oli... Niin reipas ja erilainen, ettei Lucia enää sillä mentyään jaksanut katsella possuravia kipittävää Ponia kovinkaan kauaan.
Doomiksessa ja Ponissa oli myös yksi suuri yhteinen ongelma. Niiden selkään noustessaan Lucia pelkäsi. Ei hän putoamista pelännyt, hän pysyi kyydissä melkoisissa tornadoissakin. Ongelma oli, että Lucia pelkäsi rikkovansa ponit. Mielikuvat esteiden sekaan kaatumisesta, liukastumisesta ja kiinteään esteen kompastumisesta välähtivät silmiin joka kerta, kun punapää istui satulaan. Koulun ja rataesteiden kisaaminen oli toki mukavaa, ja meni oikein hyvin yhteistyön hiomisesta, mutta Lucia halusi kisata nimenomaan kenttää.
Siksi hän oli alkanut kaikessa hiljaisuudessa silmäillä myytäviä hevosia ja jossain vaiheessa ilmaissut ääneenkin etsivänsä ratsua omaksi. Vähemmän stressiä kuin vieraalta lainatun hevosen kanssa, saisi viedä sitä mihin halui muilta kyselemättä.
Se, että Ilvessuo välitti myyntihevosia, oli oikein loistava valttikortti tässäkin tilanteessa. Lucialle esiteltiin hyvinkin nopeasti ripakopallinen erilaisia hevosia ja poneja juuri sellaisilla spekseillä kuin nainen oli halunnutkin.
Kaikki niistä olivat oikein mukavia ja osaavia omalla tavallaan, mutta jollain tavalla etuasemassa oli Ruusa. Ruusa oli kantavana, mutta se tulisi kuulemma myyntiin vieroituksen jälkeen, ja jokin tamman sinisessä silmässä ja muussa olemuksesa nappasi. Olihan tamma iso, mutta... Ehkä Lucian vain pitäisi myöntää itselleen, että hän piti kirjavista hevosista?
Tamma oli ratsuna vähän hidas, mutta siihen Lucia oli tottunut, vaikka hän mielellään olisikin vähän sähköisemmän eläimen ottanutkin. Se oli kuitenkin luonteeltaan oikein mukava, ja... No. Ehkä Lucialla oli taka-ajatuksena se, että Karenkin uskaltaisi ratsastaa tällä yksilöllä. Sitä paitsi, tamma pitäisi pistää tismalleen samanlaiselle kuntokuurille kuin Lucia itsekin, vaikka punapää olikin jo saanut pari kisaa ja valmennusta alle Doomiksella. Lisäksi tamma oli kuulemma erittäin hyvä koulussa, kun se taas oli selvästi Lucian heikkous... Noh, ehkä kirjavasta tulisi hänen opetusmestarinsa.
Alustavat kaupat tehtiin ja sitten jäätiin odottelemaan, että Ruusa vapauttaisi panttivankinsa.
- - -
Tamma päätti pitää varsaa vankilassa pitkään. Kun kaikki muut Ilvessuon tammat olivat jo varsoneet, piti Ruusa tiukasti kiinno omastaan.
Sitten, 26.06.2023, Lucia sai kuvan pienestä kirjavasta möykystä karsinan pehkuilla. Ruusa oli saanut terveen orivarsan. Punapää teki pienen voitontanssin, kiljui samalla tavalla kuin Karen oli huutanut kuullessaan, että Ässä oli varsonut, ja lykkäsi puhelimen siskolleen käteen.
Jos kaikki menisi hyvin, hänestä tulisi vielä hevosenomistaja!
|
|
Karen
Uusi ihmettelijä
Posts: 15
Oma heppa: Pineapple Farmer
Koulutaso: HeC
Estetaso: kavaletti
|
Post by Karen on Aug 30, 2023 14:28:42 GMT 2
Pyörryksissä
Karenin oli vain pitänyt istua autoon ja ajella Ilvessuolle morjenstamaan Swunscia, tai Ässää, kuten Ilvessuolla sanottiin. Yhteinen aika tamman kanssa alkoi olla vähissä, varsa sen kyljessä kasvoi vauhdilla ja pian ruunikko itse lähtisi takaisin Englantiin. Tai no, vuoden vaihteessa se kuulemma lähtisi, tai niin Karen oli ollut kuulevinaan, eikä ollut uskaltanut udella yksityiskohtia. Häntä itketti muutenkin valmiiksi. Tilalle oli lähetetty Takki lempinimellä kulkeva ori, mutta se ei ollut Karenille yhtä tuttu kuin Swunsch, vaikka komea eläin olikin.
Astellessaan Lucian kanssa talliin äkkäsi kaksikko ensimmäisenä Eedin, joka oli jo satuloinut valmiiksi pienen täplikkään ponin, joka katseli maailmaa pieni pilke silmissään. ”Hei!” Punapääkolmikko tervehti yhteen ääneen ja Lucia asteli hihitellen tervehtimään Konna nimellä kulkevaa oria. Se oli kuulemma russi, eikä Karen meinannut uskoa sitä. Eihän niitä tuon värisiä ollut, eihän? Papereita hän ei kuitenkaan vaatinut saada nähtäväkseen, ei häntä niin paljon kiinnostanut ja Eedi varmasti tiesi paremmin kuin hän.
Poni oli kuulemma tulossa myyntiin, joskus, ehkä, ja Eedi liikutteli sitä. Ei kuulemma mikään helppo tapaus, vaikka melkoinen sydänten murskaaja olikin. Lucian pään päällä välähti lamppu ja Karen arvasi, ettei se tiennyt hyvää. ”Montako hevosta sun pitää liikuttaa tänään?” Lucia kauhisteli ponia rapsutellen ja vilkaisi Eediä ovelasti. ”Jos vain joku kolmas Karenille sopiva löytyy niin eihän tuota voi yksin tallille jättää.” Lucia nyökkäsi Karenia kohti ja mitä ilmeisimmin Eedi tarttui syöttiin, sillä tuo alkoi höpötellä Illistä. Se kuulemma kaipasi liikuntaa ja nauttisi varmasti maastolenkistä, jota Lucia oli yhdessä Eedin kanssa suunnitellut.
”Kuulostaa hyvältä. Ehdottomasti käyt hakemassa sen, etkö sä Karen uskalla tällasen selkää nousta?” Lucia hymyili ja sai siskonsa laskemaan katseensa lattiaan hihoja hipeltäen. ”Se on ihan kiltti, vähän reipas vain.” Eedi vakuutteli ja taputti levottomasti liikahtelevaa Konnaa kaulalle. ”Eli ei mitään, mihin et oo tottunu Ponin kanssa.” Lucia jatkoi ja sai näillä sanoilla vakuutettua Karenin matkakaveriksi.
Siitä se sitten oli lähtenyt. Jotenkin Lucia oli saanut hänet tulemaan mukaansa uudelleen ja uudelleen, ja ilmeisesti sopinut jonkin sortin vuokrasta pikkusiskonsa selän takana, sillä Konna lykättiin Karenin eteen joka kerta. Ja ennen kuin Karen huomasikaan, oli hän raapustamassa ilmoittautumista Seppele Cupin koulukisoihin. Olihan se vain HeC luokka, mutta... Karen oli luvannut käydä kokeilemassa. Hän korkeintaan nolaisi itsensä eikä enää uskaltaisi näyttää naamaansa tallilla. Onneksi Poni ei enää ollut päätallissa, joten se onnistuisi helposti...
|
|