|
Post by Emmy on Jan 6, 2023 19:43:43 GMT 2
Blue Velvet "Pupu"
|
|
Lotte
Uusi ihmettelijä
Posts: 11
|
Post by Lotte on Jan 22, 2023 14:40:37 GMT 2
Olen saanut uuden hoitohevosen nimeltään Pupu. Pupu on kolmas oma hoitohevoseni. Ja ensimmäinen, jolla on ravitaustaa. Tänään tapaan sen ensimmäistä kertaa. Tallilla tapaan ensimmäisenä Emmyn. Hän esittelee minulle hieman paikkoja ennen kuin johdattaa minut karsinaan, jossa seisoo keskikokoinen rautias. “Tässä on Pupu. Se on tollanen 8v ex-ravuri tamma. Aika ihana tytteli.” Nyökyttelen pupun kauneudesta haltioituneena.
Emmyn lähdettyä jään silittelemään Pupua. Se on heti tunkemassa päätään minun syliini. “Odotanhan hetki” Sanon sille ja menen hakemaan harjapakin satulahuoneesta. Palatessani Pupu odottaa minua jo naama kiinni karsinan ovessa korvat höröllä. “No hei. Alaks sie minun kaveriksi” Kysellen siltä harjatessani uskomattoman pehmeää karvaa huolellisesti ja hitaasti. Tänään minun on tarkoitus vain tutustua uuteen hevoseen. Ajattelin mennä sen kanssa kentälle pyörimään, mutta ensin harjaan Pupun oikein perusteellisesti.
Vielä kentälle mennessäkin Pupu tunkee turpaansa minua vasten. En ole aivan varma luuleeko se, että minulla on herkkuja, vai onko se oikeasti näin hellyyden kipeä. Mukanani minulla on liina ja ajattelin juoksuttaa Pupua hetken. Kiinnitän liinan ja pyydän Pupua liikkeelle. Se ymmärtää homman nimen heti. Annan sen käveleskellä hetken, ennen kuin pyydän siltä ravia.
Pupu ei kuitenkaan ilmeisesti tykkää raivaamisesta sillä se nostaa suoraan laukan ja minun pitää pyytää sitä useamman kerran sitä hidastamaan, ennen kuin pääsemme yhteisymmärrykseen askellajista. Lopulta sekin kuitenkin onnistuu ja pääsemme loppukäyntejen kautta lopettelemaan.
Pupu oli tänään oikein reipas, eikä jännittänyt minukaan melkein ollenkaan. Tai ainakaan se ei vaikuttanut jännittävän. Tulen ilomielin jatkossakin hoitamaan Pupua ja odotan innolla, mitä kaikkea tulevaisuus meille tuo.
|
|
|
Post by Emmy on Feb 9, 2023 18:38:16 GMT 2
9.2.2023 - jumppailua Pupu oli tullessaan ollut lihakseton, hontelo ja tasapainoton eläin, jolla tuntui olevan aivan liikaa jalkoja hallittavaksi. Nyt se oli melkein kaikkea sitä, paitsi että oli saanut vähän lihasta ja massaa. Se oli silti melko tasapainoton ja välillä ei tiennyt minne olisi asettanut koipensa. Meidän ratsastuskoulutus eteni kuitenkin pienin askelin eteenpäin ja muutamalle tunnillekin Pupu oli päässyt koikkelehtimaan. Olin luvannut kokeneemmille tuntilaisille alennusta tunnin hinnasta, jos ne ottaisivat alleen Pupun. "Kyllä tästä ehkä vielä ratsu tulee.." tuumasin mielessäni, kun jumppailin Pupun kanssa aamusella ennen tuntien alkua. Tamma oli aina hyvällä tuulella ja innoissaan lähdössä ihan kaikkeen mukaan, joten en osannut sanoa, että ainakaan katuisin tamman hankintaa. Eikä tietysti pidä unohtaa, että Hanneksen mielestä Pupulla oli hyvä energia, joka paransi koko tallin ilmapiiriä, joten pakkohan se oli pitää!
|
|
Lotte
Uusi ihmettelijä
Posts: 11
|
Post by Lotte on Oct 14, 2023 18:40:57 GMT 2
14.10 rentoa ratsastelua
Pupu makoilee tarhassaan pää pystyssä. Sen suklaasilmät seuraavat minua, kun astelen tarhaa kohti. “Pupuu” kutsun sitä, mutta Pupu ei hievahdakkaan. Ruttu kylläkin jolkottelee portille. “No moi” Tervehdin sitä iloisesti rapsutusten kera. Nappaan riimunnarun aidan vierestä mukaan. Kutsun uudestaan Pupua, eikä se reagoi muuten kuin heiluttamalla korviaan. Kävelen rauhakseen Pupun luo, ja lopulta se nousee jaloilleen, jolloin huomaan sen alla olevan mutalätäkön.
Tallissa minulta menee varmaan puoli tuntia sada pestyä ja harjattua kaikki muta Pupun kyljestä. En aivan ajatellut viettäväni talli päivääni näin, mutta toisaalta nautin ihan vain hengailusta. Pupu on ottanut asiakseen hoitaa minua samalla, kun minä hoidan sitä. Se rapsuttelee tulvalla niskaani ja hiuksiani niin, että näytän varmaan aivan räjähtäneeltä.
Pupu vain toljottaa minua, kun nousen sen selkään. Sen ilme kysyy: “Mitäs nyt tapahtuu?” Toljotus jatkuu niin kauan kunnes pyydän sen liikkeelle. Pupu lähteekin reippaasti kävelemään.
Pupua taitaa kiinnostaa enemmän ympärillä humiseva syystuuli, kuin minä, sillä sen pää pyörii kuin väkkärä. Ravin nostaminen vaatii useamman pyynnön, sillä keskittymine on selkeästi jossain muualla. Kun ravi lopulta nousee, pupu saa selkeästi kerättyä ajatuksensa kasaan ja keskittyy apuihini.
Pupu kulkee oikein nätisti, sitä pitää vain aina välillä muistuttaa keskittymään minuun. Pupulla tuntuu olevan koko ajan kiire johonkin. Se kyllä suorittaa kaiken, mutta sen kärsivällisyys ei tunnu riittävän täys pysähdykseen. Minä toisaalta pidän siitä, että löytyy jotain, mitä voimme yhdessä työstää jatkossakin.
Käynnissä Pupu kulkee kuin unelma. Se kävelee reippaasti omalla moottorilla ja kuuntelee apuja. Ravi onkin sitten asia erikseen. Pupun ravitausta puskee selkeästi läpi ja ravissa on pidätteleminen. Pupu haluaisi vain juosta mahdollisimman kovaa vaikka minä haluaisin kulkea rento ja hidasta ravia. Loppu ajasta olen kuitenkin jo melkein tyytyväinen meidän ravisuoritukseemme.
Ravissa on kaiken kaikkiaan paljon harjoiteltavaa, sillä voltit onnistuvat kyllä käynnissä hienosti, tai on niissäkin vielä hiottavaa, mutta se johtuu pääasiassa siitä, että minä olen huono arvioimaan kuinka suurta volttia olen ratsastamassa.
|
|
Vilda
Uusi ihmettelijä
Posts: 3
|
Post by Vilda on Apr 29, 2024 18:47:01 GMT 2
Ensikohtaaminen
Katsoin ruskeaa lämminveristä joka söi siirtotallissa karsinassaan viimeisiä heinän korsia. Hevonen ei näyttänyt mitenkään viehättävältä talvikarvan ollessa lähtenyt osittain ja hevonen muistutti enemmän kapista koiraa kuin hevosta. Otin kuvan hevosesta iPhonellani ja lähetin sen vanhemmilleni, minusta oli ironista että he olivat lähes pakottaneet minut takaisin hevosten pariin ajatellen, että se ehkä rauhoittaisi ja tasapainoittaisi opiskelijaelämääni, mutta uusi hoitohevoseni oli lämminverinen vanha ravuri eikä minkään sortin hieno kilparatsu, joita olin aikaisemmin hoitanut. Myös uusi talli näytti, no, perinteiseltä maalaistallilta siihen verrattuna, jossa olin aiemmin käynyt. Siellä oli ollut kaikki markkinoiden hienointa ja kalleinta ja ihmiset kuvittelivat olevansa astetta tai kahta parempia kuin muut, tallin henki oli hyvin myrkyllinen ja pinnallisuus kukoisti, mutta toisaalta myös se oli silloin tuntunut minusta kotoisalta. Hienostovanhempani olisivat varmasti kauhuissaan nykytilanteestani vaikka, mitä asia nyt varsinaisesti heille edes kuului millä tallilla aloin käymään, minulle riitti että tein sen verran, että suostuin palaamaan hevosten pariin. Täten rahahanat mahdollisesti pysyisi paremmin auki heidän villikko tyttärelleen, joka ei täydellisesti sopinut siihen muottiin mitä he lapseltaan olisivat odottaneet. Eikä Liekkijärvellä varmaan edes ollut samanlaisia hienostorouvien talleja ja itse asiassa en missään nimessä enää edes kaivannut sellaista. Tosin en voinut myöskään olla miettimättä sitä sopisinko Seppeleen joukkoon mukaan sillä oli pakko myöntää etten ollut tottunut kuraan ja kaikkeen tähän mitä ympärilläni nyt oli. Siitä huolimatta se kaikki tuntui nyt täydelliseltä, liekö alkuhuumaa vai olinko seonnut. Toivottavasti ei kumpaakaan.
Avasin hieman karsinan ovea ja annoin hevosen nostaa päänsä ja astua askel lähemmäs haistelemaan minua uteliaana. Suljin silmät ja vedin sisääni tallin ja hevosten hajua. Siitä oli ollut vuosi kun olin viimeksi haistanut tämän hajun enkä ollut tiennyt kaipaavani tätä ennen kuin nyt kun haistoin sen uudelleen tauon jälkeen. Siitä huolimatta, että se ulkona olevassa siirtotallissa sekoittui tehokkaasti ulkoilmaan niin se tuoksui niin hyvälle. Hymyilin. Havahduin siihen kun Pupu tökkäisi minua päällään ja alkoi hingata sitä vasten käsivarttani niin että melkein horjahdin. Avasin silmät ja rapsutin tamman otsaa - ehkä meistä tulisi ihan hyvä tiimi.
Harjasin Pupun huolellisesti samalla yskien kun pöly ja irtokarvat tunkeutuivat sieraimiini. Toisaalta oli hyvin nautinnollista harjata irtokarvaa ja samalla huomata, että sotkuisen ja epäsiistin näköinen luikero hevonen muuttui edes hieman edustavammaksi. Harjauksen päätteeksi aloin selvittää vielä tamman harjaa ja häntää. Kiroillen mielessäni päätin muistaa käydä ostamassa seuraavaksi kerraksi show shinea tai muuta harjan selvitysainetta. Sormeni olivat lähes verillä saatuani jouhet edes jokseenkin kuosiin. Vaikka jossain vaiheessa olin päättänyt myös pestä Pupun varusteet, jotka olivat olleet selkeästi jonkin aikaa oman onnensa nojassa, sormiani jomotti sen verran, että ajattelin jättäväni sen seuraavalle kertaa. Ja itse asiassa vaikka olin saanut nopean kierroksen tallin tiloissa ja esittelyn paikoista ja tavaroista, niin en ollut huomannut kysyä tai ainakaan enää muistanut missä varusteiden pesusälät olivat vai oliko kaikilla hoitajilla omat. Siitä oli aikaa kun olin hoitanut ratsastuskoululla ratsastuskoulun tuntihevosta.
Aikaa oli myös siitä, kun tallilla olisi viettänyt mielellään aikaa hengaillen tallikavereiden kesken. Seppeleessä vastaanotto oli ollut aivan toisenlainen ja vaikka koin olevani vielä hyvinkin ulkopuolinen sivusta katsoja lämminhenkisestä vastaanotosta huolimatta, sain kuvan siitä, että ihmiset viettivät paljon aikaa toistensa seurassa ja kaiken lisäksi myös tallin ulkopuolella. Salaa ehkä toivoin, että pääsisin näihin piireihin mukaan vaikka toki kaveripiiriäni oli jo melko laaja - hyviä kavereita, villejä bileitä ja ehkä myös draamaa ei voisi olla ikinä liian vähän.
xoxo Vilda
|
|