|
Post by Emmy on Aug 5, 2021 23:31:45 GMT 2
|
|
|
Post by Anne on Jan 7, 2022 11:01:00 GMT 2
Marraskuuta 2021Turo treenaili kevyesti Muhkun kanssa. Taustalla palelevat Lola ja Hilppa.
|
|
Anna Reeve
Uusi ihmettelijä
Posts: 10
Hoitoheppa: Muhku
|
Post by Anna Reeve on Mar 22, 2022 17:03:26 GMT 2
22.3.2022 HoitohevonenAstun ulos talosta varmistellen, että avain on taskussa. Pari askelta myöhemmin tajuan unohtaneeni katsoa minne olen astumassa, ja jalka rusahtaa puolilahon terassin läpi. Kirosanat lentelevät ilmaan yhtälailla suomeksi kuin englanniksikin. Pysähdyn, mutta mä asun nykyään metsässä, joten kukaan ei ole kuulemassa. Mulkoilen terassia parhaalla murhaavalla ilmeelläni ja muistutan itseäni, että mun täytyy käydä hakemassa LiekkiRaudasta työkaluja sen purkamiseksi. Hiton liekkisitä ja liekkitätä. Sentään mulla on vapaapäivä LiekkiMarketista.Seppeleessä (luojan kiitos se ei ole Liekkitalli tai Talli Liekeissä tai jotain) on vilinää. Mä kuulen jonkun huutelevan jotakin estetunnin myöhästymisestä tehdessäni tieni mä tuijottamaan tuntilistaa. Rästitunti junnujen helppo C -ryhmässä on kääntynyt parhain päin, koska mulle on jaettu Muhku. Ennen tamman hakua ulkoa päätän etsiä tallin toimiston toiveena saada jotain selkoa hoitohevosasiaan. Viime viikolla mä olin lähestynyt miestä, jonka olin ainakin luullut olevan tallin omistaja, ja kysynyt siltä Muhkun hoitajuudesta. Sen vastaus oli ollut varsin hyödytön (jotain energiakentistä), ja nyt mä päätin yrittää uudelleen. Toimistossa on onneksi tänään tallin toinen omistaja, eikä se, jolta alunperin kysyin hoitajuudesta.”Hi, tai öö, moi. Mä oon Anna, aiemmin kyselin tosta hoitajuudesta…”, aloitan unohtaen hetkeksi mikä maa mikä valuutta, mutta hymyilevä blondi katkaisee mun puheen jo siihen kiinnittämättä huomiota sanojen sekalaiseen kieleen.”Hei! Hannes sanoikin jotain sellaista, sä sitä Muhkua kysyit?”Meidän keskustelu jatkuu muutaman lauseen verran Emmyksi esittäytyneen varmistellessa mun olevan tehtävän tasalla, ja lopulta hän myöntää mulle lopulta luvan alkaa Muhkun hoitajaksi.Turvallisen leveä tamma on pihaton vieressä nauttimassa heiniä, kun mä kävelen sen luo aikeenani varustaa hevonen tuntia varten.”Kuule, mun pitäis nyt alkaa hoitaan sua. Edellisestä kerrasta on hetki, että olekin sitten kunnolla”, juttelen hevoselle sen nuuhkiessa mun kättä ystävällisesti. Hetki tuntuu vähättelylle, mun edellisestä hoitohevosesta on kymmenen vuotta, mutta Muhku ja Seppele vaikuttavat rauhallisille ja turvallisille, joten eiköhän me tamman kanssa pärjättäisi.
|
|
Anna Reeve
Uusi ihmettelijä
Posts: 10
Hoitoheppa: Muhku
|
Post by Anna Reeve on Sept 6, 2022 19:40:34 GMT 2
6.9.2022
”Te kyllä tarvisitte länkkäsatulan” Cella ilmoittaa kentän keskeltä, vaikka se näyttääkin innokkaalle opettamaan meitä yleissatulasta huolimatta. Muhkua ei oikeastaan tunnu kiinnostavan kentälle pystytetyt tynnyrit ja mä olen innokas oppimaan uutta. Nuorempana en ikinä halunnut olla huippuratsastaja, mutta halusin olla ihan hyvä. Sellainen, jolla ei ole ongelmaa vähän vaikeammankaan hevosen kanssa ja joka pystyy ratsastamaan sellaisella mukavalla keskitasolla esteitä että koulua. Sen sijaan mä olin kulkeutunut vuokraamaan puolirikkinäistä vanhaa ravuria ja harrastelemaan niillä hevosilla, joita sattui olemaan saatavilla budjettiystävällisesti. Musta kasvoi sitkeä ratsastaja, mutta ei hyvää. Mä osasin toimia oudoissakin tilanteissa maastossa ja pärjäsin hyvin yksin, mutta mä en osannut apujen hienosäätöä, ratsastaa oikeaoppista pohjeenväistöä tai hypännyt muuta kuin satunnaisia ojia. Sitten mulla oli vuosien tauko ja mä unohdin nekin taidot. Nyt mä huomaan, että musta on tullut salaa jännittävä tätiratsastaja, joka on unohtanut puolet vähäisistä ratsatustaidoistaan. Muhku on mulle täydellinen ratsu. Se on vähän hidas ja ennen kaikkea rauhallisuuden pelikuva. Mutta mä olen kyllästynyt kiertämään sen kanssa kentän kehää tehden ainoita mun osaamia ratsastusharjoituksia kerta toisensa jälkeen. Ratsastus menee joka kerta samalla kaavalla, paitsi maastoillessa. Me ollaan ookoo omalla tasollamme, sijoituttiinhan me juuri helpossa Cssä Seppele Cupissa, mutta se on vain helppo C eikä me – yhdessä tai erikseen - paljoa osata. Niinpä mä uhkun intoa oppia jotakin uutta ja kun tilaisuus opetella barrel racingia ilmestyy, mä olen niin sanotusti all in. Mä oli nähnyt Cellan ja Vilin upean esityksen gaalassa ja innostunut. Cella oli ottanut mun innon vastaan melkein yhtäläisellä, ja me oltiin sovittu tunnista vaikkakin skeptisinä mun ratsun kyvyistä. Nyt Cella pyörii kentän laidalla kuin väkkärä kun me kierretään tynnyrikuvion ympäri tuskaisen hitaasti. Cella pyörii varmasti nopeammin kuin me, mutta mulla on hauskaa. Muhkua ei vieläkään kiinnosta vaikka se tottelee kiltisti kiertäen tynnyrit laajoin kaarin. Cella yrittää selittää apujen käytöstä ja nopeudesta, mutta tasaista tahtia Muhku löntystää ympäri, ympäri, ympäri. Musta alkaa tuntua että Cellan pää räjähtää siitä, kuinka kauan meillä taas kerran menee kiertää kolme yksinkertaista tynnyriä. Koitan laittaa tammaan vauhtia, mutta eihän se minnekään etene. Cella yrittää edelleen säilyttää sen alkutunnin innon ja mä yritän vakuuttaa, että mulla on hauskaa vaikkei Muhku ehkä ole se lahjakkain nopeushevonen. Barrel racing tuskin on meidän laji, mutta ehkä me vielä löydetään jotain, mikä on.
|
|