2.3.19 Tie Tähtiin - estevalmennus

[Anne]

Tie Tähtiin estevalmennus, valmentajan Hanski.
Lisäarvat toiseen osakilpailuun.


Aiheena suoruus!



Alkuun verkkaa ja yksittäisi lämmitelyhyppyjä.
1. Sokeripalojen välistä, suoritstus ja kolmen esteen sarja.
2. Aloitetaan suoralla linjalla kaksoissarjalle (2a), tiukka käännös oikealle ja suoristus pystylle (2b). Laajempi kaarre edelleen oikealle ja suoristus hyvin esteelle 2c (ristikkko).
3. Tullaan vasemmassa laukassa ristikolle (3a). Vaihto esteellä oikeaan laukaan, suoruus pysyy, kunnes tiukka kaarre oikealle, nopea suoristus sarjlle (3b). Ratsastetaan suoraan niin pitkälle, että saadaan käännettyä kolmoissarjan linjalle, sisäpohje tärkeä. Sarjalle (3c) tullaan suoraan. Sokeripalojen välistä otetaan kaunis linja pystylle (3d), saa mennä kovaa kunhan 3d pysty ylittyy keskeltä ja suoraan.

Jokainen harjoite pariin kertaan, loppuverkat vasemmassa kierroksessa.

Laske sanat, jos sanoja ei laskettu, merkkaan 1 lisäarvan.


Joka tasolla oma valmennus, jokaiselle tasolle otetaan 3 sebeläistä ja kolme muilta talleilta valmentautumaan:

Klo 9-10 60cm, taitotaso easy
1 Sartsu - Ruben 1 lisäarpa
2 Santtu - Fifill frá Kievari 2 lisäarpaa
3 Ava - Sysivalkee 2 lisäarpaa
4 Anamaria - M.B. Osmi 2 lisäarpaa
5 Essi - Fantastico 3 lisäarpaa
6

Klo 10-11 80cm, taitotaso medium
1 Mistel - Raine 1 lisäarpa
2 Adelina van Leeuwen - Leafocean Zei 2 lisäarpaa
3 Selina Valentín - Solidago Thalia 2 lisäarpaa
4 Linnea - Camelopardalis 2 lisäarpaa
5 Kaisa - Pärren Varro 2 lisäarpaa
6 Liinu Metsämäki - California Dreamin' 3 lisäarpaa

Klo 11-12 100cm, taitotaso hard
1 Jesse - Heljän Hurmos 2 lisäarpaa
2 Reita - Sand Pond 2 lisäarpaa
3 Ella - La Palette
4 Alisa Vainio||Chico's Chico 2 lisäarpaa
5 Janna - Sharazan 3 lisäarpaa
6

Klo 12-13 120cm, taitotaso expert
1 Salma - Bonnie 2 lisäarpaa
2 Lydia - Kheops 2 lisäarpaa
3 Sebastian Laurent - Mondbark Juniper
4 Isabelle - Ratsukallion Puzzlebox
5 Rosa - Étoile Filante 1 lisäarpa
6 Meiju - Aberash Empire

[Salma]

Salma - Bonnie KN (expert)

Ei aamuvalmennusta! Herätys vasta kymmeneltä! Se oli ensimmäinen riemunaiheeni maaliskuisena aamuna, kun lämmittelimme hevosiamme maneesissa. Hanski, joka oli noussut jo aamutuimaan pitämään kello yhdeksän valkkaa, seisokeli maneesin keskellä ja hörppi kahvia metallisesta termarista.

Kaipasin jo kenttäkelejä. Oli tuntunut melkein pyhäinhäväistykseltä tulla maneesin seinien sisään tällaisena aurinkoisena kevätpäivänä – mutta iltapäivälle olin sopinut maastolenkin, jolla saisin otettua takaisin ne auringonsäteet, jotka nyt kimpoilivat maneesin ulkoseinistä ja isoista ikkunoista.

Valmennuksen aiheena oli suoruus. Hanski kävi tunnin kulkua läpi samalla, kun ravasimme hevosia vetreiksi uraa pitkin. Bonnie oli säpäkällä tuulella, kevätkiima taisi olla viimeinkin tarttumassa siihen. Se puhisi kuin pikku lohikäärme, eikä olisi halunnut kulkea esteiden ohitse. Pyörittelin sitä volteilla ja pääty-ympyröillä, ja aina sattuman kautta sain sen huijattua suoralle uralle ja kaunista ravia esteen ohi. Hölmö poni, mietin hyväntahtoisesti ja vilkaisin hevosen niskaa. Aivan kuin se ei olisi koskaan ennen ollut valmennuksessa, niin vimmatusti sen pienet korvat kääntyilivät.

Lämmittelyhypyt menivät aika hyvin. Kotimaneesissa Bonnie malttoi ottaa venyttää askeltaan ja liikkua vapaammin kuin kisoissa. Tiesin, että etenkin tänään suurimpana riskinä olisi ponin tylsistyminen. Jos en saisi ratsastettua itseäni mielenkiintoiseksi sen silmissä, se alkaisi keksiä tekemistä itsekseen. Ja maneesia kiertävistä vieraista hevosista se takuulla sitä löytäisikin.

Valmennuksen varsinainen päätehtävä osoittautui kinkkisemmäksi minulle kuin Bonnielle. Vaikka estekorkeus oli matala ja rata suhteellisen yksinkertainen, meinasin mennä sekaisin pohkeitteni kanssa. Bonnie oli mainiolla hyppytuulella, mutta se ei olisi halunnut kulkea suoraan oikeastaan yhdelläkään linjalla. Se yritti löytää nopeamman kurvin ja kaartaa edes ihan pikkiriikkisen, aivan kuin olisimme olleet uusinnassa ja Anne hengittäisi niskaamme sekuntikellon kanssa.

”Ratsasta rauhallisemmin”, Hanski huusi minulle. ”Yritä nyt ottaa tempoa hitaammaksi, niin ehdit suoristaa ennen ponnistusta.”

Minä hikoilin, laskin laukkoja ja yritin ennakoida Bonnien yllättäviä kaarteita.

”Se luulee, että sä pyydät sitä kaartamaan”, Hanski sanoi äkkiä. ”Istu keskemmälle satulaan.”

Istuin kummastuneena satulaan. Olin omasta mielestäni istunut aivan keskellä. Mutta tällä kertaa Bonnie laukkasikin suorempaan ja ponnisti pystyn yli huomattavasti siistimmin kuin äsken. Vilkaisin ällistyneenä Hanskia. Olinko todellakin istunut niin vinossa?

Seuraavalla kerralla vilkaisin maneesin peiliin kesken ratamme. Ja kyllä – aivan kuin toisesta olkapäästäni olisi lähtenyt näkymätön siima, joka veti minua hieman vinoon keskilinjasta, kun laskeuduimme. Bonnie kaarsi sievästi keskilinjani perässä. Yllättyneenä siirsin itseäni keskemmäs satulaa.

”Parempi yritys, Salma”, Hanskin ääni kuului jostakin selkämme takaa.

Lopputunnista suoruus alkoi jo löytyä, vaikka yhä helposti valuin keskilinjan väärälle puolelle. Kulkiessamme loppukäyntejä mietin, että minun pitäisi pitkästä aikaa pyytää joku videoimaan ratsastustani. Olin selvinnyt tähän asti huomaamatta koko kallistusasiaa, ja oli kai ollut hyvää tuuria, ettei se ollut vaikuttanut meidän kisasuorituksiimme.

Samaan syssyyn päätin ilmoittautua kaikkiin kouluvalmennuksiin, jotka eteeni tulevana kautena ilmestyisivät.

(414 sanaa)

[varjoaika]

Seppeleen estevalmennus, 2.3., Taso Easy
Santtu - Fifill frá Kievari


Meidän ensimmäinen virallinen estevalmennus. Musta tuntui edelleen hullulta, että olin edes lähtenyt koko kisaan mukaan. Aikainen aamu oli jättänyt kolean, vapisuttavan olon itseni sängystä ylös kiskoessa puoliväkisin. Onneksi oli sentään tuttu Ava, joka kisasikin samassa luokassa kuin me. Aina kun ehdin yritin vakoilla sen ratsastusta ja painaa mieleen, mitä mä voisin tehdä. Vaikka lopultakin, ei siitä oikein ollut apua. Seppoa ja Fifiä ei voinut verrata toisiinsa. Seppo oli hurjan hankalan oloinen, ja Fifi oli maksimissaan vähän kujeileva, eikä oikeasti hankala. Se ei tarkoituksellisesti yrittäisi heittää mua selästään. Silitin vaalean ponini kaulaa ajatukseen lohduttautuneena, ja ryhdyin keräilemään ohjia kun valmennus oli alkamassa. Lähdin ottamaan voltteja Fifin kanssa taivutellen sitä, ja muistin myös joka väliin ottaa pysähdyksiä. Meillä oli aiheena suoruus, ja esteitä katsellessani mulla oli tunne, että se tulisi olemaan vaikeaa.

"Ja saa lähteä tekemään!" Täsmällisten alkuverkkojen jälkeen Hanskiksi esittäytynyt valmentaja ilmoitti, ja ensimmäinen ratsukko lähti suorittamaan tehtävänantoa. Hanski oli rakentanut radan, mutta ensin me ryhdyttiin hyppäämään yksittäistä estettä lämppärinä. Se näytti matalemmalta kuin muut esteet, mutta sen hyppääminen ei silti jännittänyt yhtään vähempää. Meidän vuoro tuli. Pidätin ja annoin laukka-avut. Fifi tarjosi ensin ravia, mutta nosti parin askeleen jälkeen laukan. Sydän rinnassa takoen käänsin ponini pystyä kohti. Sen pää kohosi, ja askeleet kiihtyivät. Hyppy oli liidokas, mutta lähti ihan hyvästä kohtaa. Sillä lailla siis, että mä pysyin kyydissä. Ehdin nousta jalustimille ja vähän antaa ohjaakin. Esteeltä laskeutuessa jäin jalustimille hetkeksi, ja Fifi pukitti innosta. Se oli ihan pieni pukki, ja mä osasin varautua siihen. En siis horjahtanut ihan yhtä paljoa kuin yleensä.

"Istu syvemmälle satulaan ja pidätä ennen estettä. Temmon pitää pysyä samana esteelle saakka." Hanski neuvoi kun me lähdettiin yrittämään uudelleen. Fifi oli tajunnut, että nyt taas hypätään paljon. Se tykkäsi hyppäämisestä, ja siitä tuli vähän holtiton aina esteillä. Ei niin paha, ettenkö mä sen kanssa pärjäisi, mutta vähän mua jännitti että jos en pärjääkkään. Hanskin sanoja noudattaen otin puolipidätteitä ihan loppuun saakka, ja hyppy oli paljon rauhallisempi.
"Parempi hyppy, mutta linjan pitää säilyä suorana esteen jälkeenkin! Nyt varsinkin ulkopohje heti töihin!"

Lämmittelyhyppyjen jälkeen mulla oli lämmin, ja antaessani Fifille ohjaa hetkeksi se pärskähti tyytyväisenä ja venytti kaulaansa. Ja jotkut vielä väittää, ettei issikat osaa hypätä! Taputtelin Fifiä ajatuksiini uppoutuneena siihen saakka, kunnes Hanski alkoi käymään läpi tulevaa tehtävää. Keskityin parhaani mukaan sen sanoihin, sillä mä en halunnut olla se nolo joka unohtaisi mitä tehdä keskenkaiken.
"Ja jokainen muistaa että hevosen tulee suoristua ja pitää sen suoran linjan! Yhtään ette anna niiden kiemurrella." Hanski muistutti ja käveli maneesin toiseen päähän, jonka jälkeen ensimmäinen ratsukko sai aloittaa. Pidin huolen ettei me Fifin kanssa oltaisi missään vaiheessa tiellä samalla kun tapitin silmä kovana niiden menoa. Sarjat mua pelotti eniten. Jos en kerkeäisikään hyppyyn mukaan, ja sitten pitäisi jo olla toiseen menossa? Mun vuoron tullessa suu tuntui kuivalta, mutta keräsin ohjat ja lähdin ratsastamaan.
"Ulkopohje heti!" Hanski huusi kun ohjasin Fifin ensimmäistä estettä kohti. Lähestyminen oli vino, ja mä sen verran hidas korjaamaan, että eka este ylittyi huonossa linjassa. Viimeiselle se parani. Ja pysyin jokaisessa hypyssä mukana!

Tiedossa oli toinen sarja, ja sen jälkeen tiukka käännös. Entä jos Fifi kompastuu ja kaatuu? Se on kyllä tosi varmajalkainen, mutta pelottava ajatus se oli silti.
"Pidätä ja myötää, pidätä ja myötää! Noin, hyvä!" Hanskin ääni kantoi koko maneesin sen ohjeistaessa meitä. Ensimmäinen este, yksi laukka, vai sittenkin kaksi? Montako siihen menee? En tiennyt, eikä sitten tiennyt Fifikään enää. Esteiden väli meni ihme räpellykseksi, mutta Fifi pelasti mut ihan täysin. Se hyppäsi silti kehnon lähestymisen vuoksi, ja mä mätkähdin sen kaulaa vasten kun en osannut olla hypyssä mukana. Ponnistin takaisin satulaan mahdollisimman nopeasti, mutta mä olin ihan unohtanut mihin mennä.
"Väärä suunta, piti mennä oikealle!"
Hups. Poskiin nousi nolosta kuumotus, ja hidastin Fifin raviin. Se oli jatkanut vasemmalle, tietysti, kun mä en ollut osannut ohjata. Meinasin piipittää, että tullaanko me enää, mutta Hanski kerkesi ensin.
"Jatka vaan sinne oikealle, etsit hyvän tien ja suoritat loppuun."

Sen ensimmäisen katastrofaalisen yrityksen jälkeen me saatiin tulla vielä sama tehtävä pari kertaa, ja ne meni vähän paremmin joka yrittämällä. Viimeinen tehtävä tuntui kestävän ikuisuuden kun Hanski kävi sitä läpi, mutta ratsastaessa se oli oikeastaan aika nopeasti ohi. En edes tiedä, montako virhettä mä ihan tosiaan sen aikana tein, mutta Fifi suoriutui ihan älyttömän hyvin. Niinkuin aina. Mun hieno poni.
"Lisää rohkeutta siihen ratsastamiseen. Luotat nyt ehkä vähän liikaa, että sun ponisi hoitaa. Se on tosi kiltti kun antaa noin paljon sun virheitä anteeksi. Treeniä vaan lisää!" Oli Hanskin viimeinen kommentti meille, kun valmennus alkoi olla taputeltu. Nyökkäsin vaan. Tiesin, että se oli oikeassa, muttakun en mä ole yhtään rohkea.


750 sanaa

[varjoaika]

Seppeleen estevalmennus, 2.3., Taso Hard
Jesse - Heljän Hurmos

Mä en ihan tiennyt, miten mun olisi tarkoitus saada Hurmos pidettyä suorassa. Ori oli menossa eteenpäin kuin höyryveturi ihan oman mielensä mukaan, eikä mulla ollut siihen paljoa sanottavaa. Alkulämmittelyt vaati aivan jumalattoman määrän pohjetta ja siinä samalla myös kättä, samalla kun mä muistutin itseäni etten saisi turhautua ja jäädä vetämään. Hurmosta ei paljoakaan mun pidätykset kiinnostanut alkuun, mutta kun mä vaan jaksoin ja maltoi pyytää sinne volteille, asetuksiin, väistöihinkin, niin vähitellen se alkoi kuuntelemaan. Sainpa Hurmoksen pysähtymäänkin ja ottamaan ihan pari peruutusaskelta, ja sen mä saatoin jo ottaa henkilökohtasena voittona.

Ekat hypyt oli yksittäisiä. Hurmos oli tosi vahva edestä ja imi esteelle sellaista vauhtia, että ensimmäinen hyppy lähti aivan liian kaukaa. Onneksi mä osasin varautua siihen, kun mä en selvästi osannut sitä estää.
"Paljon maltillisemmin seuraavalla kerralla!" Meidän valmentaja huusi, vaikka se oli mulle itsellekin päivänselvää. Vieras ympäristö, vieraat hevoset ja esteet tuntui olevan Hurmokselle niin paljon sulateltavaa, että se oli kaikkea muuta kuin nautinnollinen ratsu. Hauska miten yhdestä pienestä hevosesta tulee esille niin monta eri puolta, kotona se ei uskalla lähteä pihasta yksin ja muualla se vaatii ratsastajalta enemmän kuin paljon. Nostin laukan uudelleen rauhallisesti, ja käänsin katseen esteelle.

"Elikkä kaksoissarjalta tiukka käännös oikealle, ja suoristus pystylle. Ne suoristukset pitää saada hyvin läpi, eikä sitten tulla lujaa." Hanski laittoi kätensä puuhkaan, varmaan sormia lämmittääkseen, ja siirtyi maneesin päätyyn seisomaan. Mä ja Hurmos saatiin lähteä tekemään ensimmäisenä. Hengitin ulos, pieni asetus, ja laukka. Nosto oli hyvä, tempo oli rauhallinen ja eteenpäinpyrkivä. Aina siihen saakka, kunnes käänsin esteelle. Etujalat kauhaisivat eteenpäin, mutta kun mä reagoin tarpeeksi nopeasti, pidätys ja sisäpohje, pidätys, istu alas, niin tumma ori jaksoi himmata.
"Hyvin ennakoitu!" Hanski kehaisi ja me ylitettiin ensimmäinen este. Pohje, ja väliin tuli yksi laukka askel. Ponnistus lähti oikeasta kohtaa. Nousin jalustimille, annoin ohjaa, ja seuraavakin este ylitettiin. Käänsin katseen heti seuraavalle esteelle, ja pohkeella käänsin. Ohja näytti tietä, ja käännöksestä tuli tosiaan tiukka. Varmaan jokainen Hurmoksen jalka meni ristiin sen tehdessä kähes nuolenkärjen mallisen käännähdyksen, ja takapää ponnahti ilmaan. Reitti kärsi, mutta pienen mutkan kautta ennätin suoristamaan orin esteelle. Laajempi kaarre oli helpompi hallita, mutta lähesyminen jäi vinoksi.
"Nopeammat avut seuraavalla kerralla, ratsastajan pitää olla hereillä!" Hanski kommentoi. Annoin Hurmoksen jatkaa pari askelta laukassa kunnes hiljensin sen raviin, ja lopulta käyntiin. Annoin inasen pitempää ohjaa mutta jatkoin orin työstämistä samalla, kun seuraava ratsukko lähti suorittamaan.

Laukka nousi, mutta tajusin samantien että se oli väärä laukka. No just. Takaisin raviin, voltti ja uusi yritys. Nyt oli vasen, ja kerkesin ihmetellä että mikähän sähläys sekin oli kun ohjasin Hurmoksen ristikolle. Jäin pidättämään vähän liian pitkään, ja Hurmos ponnisti tosi läheltä. Jos kyseessä olisi tyylipisteet, niin me oltaisiin juuri saatu nolla. Sentään päästiin yli, mutta laukkakin vaihtui vasta esteen jälkeen. Turhautti, mutta sivuutin sen. Ohjasin orin suoran linjan jälkeen oikealle. Tiukat kurvit ei selkeesti ollut meille ongelma, ja tällä kertaa päästiin suoraan esteillekin. Estesarjan jälkeen orista irtosi pukkisarjakin, jonka aikana Hurmos repi ohjat mun käsistä aivan täysillä. Selässä mä pysyin, se ei ole yleensä ongelma, mutta kolmoissarjalle pääseminen oli. Käytin sisäpohjetta melkeen kuin henkeni pitimiksi, ja ne esteet me mentiin ihan kyseenalaisella ohjastuntumalla. Sain ne kuitenkin kerättyä, ja ihan hillitysti me päästiin viimeinenkin este.
"Aikamoista." Hanski totesi ensimmäisenä. "Nytpä sitten pyrit siihen, ettei se lähde tuolla tavalla pukittamaan. Intoa saa olla, mutta ei ihan noin."

Valmennuksesta jäi ylipäätään aika mitäänsanomaton olo. Loppua kohti parani, mutta se ei lohduttanut, kun mietin että esteradalla on tasan yksi mahdollisuus yrittää. Ei voisi antaa tilaa virheille. Silti, taluttaessani Hurmosta ulos maneesista mua alkoi väkisin hymyilyttään. Sillä oli selkeesti kivaa, ja joka kerta mä opin siitä jotain uutta. Kyllä tää tästä.

591 sanaa

[reita]

Hard, 100cm
Reita - Sand Pond


Noni Pond. Meille on kivasti laitettu kolmen esteen sarja heti alkuun. Sarjaesteet olivat ehdottomasti suurin kompastuskivemme. Melkein olivat puomit kolisseet kotona Hukkasuon ensimmäisessä osakilpailussa, ja sitä ennen meillä oli ollut kahden esteen sarjalla aivan suunnattomia vaikeuksia Hallavan estevalmennuksessa. Eikä tämänkään valmennuksen kolmen esteen sarja hyvin mennyt! Sellainen on pitkäaskelisella Pondilla niin vaikea juttu minulle, että olisin voinut hinkata pelkästään sitä yhtä sarjaa koko valmennuksen ajan.



Kaiken huipuin juttu oli, että tätä sarjaa seurasi Pondin kokoon ja notkeuteen nähden tiukka käännös ja uusi sarja, tällä kertaa kahden esteen pituinen. Taas kerran se, että puomeja ei pudonnut, johtui vain siitä millainen ammattilaistausta Pondilla on. Kun se oli ollut kilparatsu ennen ratsastuskoululle päätymistään, metrin esteet olivat olleet sille suupaloja. Tiesin minä senkin, että sarjaesteiden meneminen on Pondilla periaatteessa mahdollista: sen omistaja Riittakin saa sillä mentyä sarjat nätisti, joskin suurella vaivannäöllä. Minulla puolestaan ei ollut aavistustakaan, miten auttaa Pondia sarjoissa. Kyllä minä puolipidätteet tein, ja koetin rauhallisempaa lähestymistä niin kuin käskettiin, mutta Pondin isot askeleet eivät kerta kaikkiaan sopineet esteiden väliin. Taas kerran minulle suositeltiin jo ihan esteratsastuksenkin vuoksi kouluvalmennukseen osallistumista: Pondin harppomista voisi kyllä kompensoida, kunhan malttaisin opetella. Onneksi olin ilmoittautunut pariinkin kouluvalmennukseen ennen seuraavaa osakilpailua...



Yksittäiset esteet eivät tuottaneet meille mitään ongelmia. En voi ottaa siitä kunniaa. Lainahevoseni on paljon minua taitavampi. Tein sillä laajempia kaaria kuin olisin pienemmillä ja ketterämmillä hevosilla tehnyt. Se oli minulla lainassa, eikä meillä olisi aikaa korjata mitään sen suurempia ketteryysongelmia. Jos Pond olisi minun, pyrkisin saamaan siitä notkeamman ajan kanssa.



Ja sitten taas oltiin sarjoilla. Keskityin niin, että päätäni särki. Yritin koota Pondia vielä viimeiseen asti parhaani mukaan. Lyhentää sen askelta. Ponnistus osui oikeaan kohtaan, hyppy oli kaunis. Esteiden väliin mahtui yksi askel, ja vaikka kuinka yritin, se venähti ihan liian pitkäksi. Pondin ponnistuspaikka oli jälleen kerran liian lähellä jälkimmäistä estettä, ja yli mentiin vain sen korkean tason turvin tälläkin kertaa.



Minun teki mieleni ihan kauheasti luovuttaa ennen kolmen esteen sarjaa. Tein puolipidätteitä aika ronskisti ja sain Pondin kuulolle. Ponnistuspaikka osui kohdilleen, ja tunsin olevani hypyssä mukana. Pidätin hevosta hieman jo ennen kuin se laskeutui. Nyt jumaliste Pond, nyt sen askeleen on mahduttava tähän! Ja mahtuihan se, vaikka askeleen lyhentämisen olisi tottavie voinut hoitaa kivemmallakin tavalla kuin ohjista vetämällä. Seurasi kuitenkin hyvä hyppy. Taas pidätin Pondia, ja seuraavakin askel mahtui esteiden väliin. Taisin olla niin hirveän helpottunut ja tyytyväinen jo ennen ponnistusta, että lopetin ratsastamisen vähän kesken ja horjahdin. Pondin takajalat osuivat puomiin, mutta eihän sellaisella ole väliä. Olo oli kuin voittajalla, vaikka tietenkin kyseessä oli vain yksi osittainen onnistuminen!

[Liinu Metsämäki]

Klo 10-11 80cm, taitotaso medium
Liinu - California Dreamin’

Vihdoinkin valmennukseen! Saavumme hevosrekalla Seppeleen tallin pihaan. Taas jälleen yksi upea talli. Kuulen Dreamin tai jonkun muun hevosen paukuttavam rekan seinää. Parkkeeraamme rekan sille osoitettuun paikkaan. Tallialueelta alkaa kuulua hirnahduksia, joihin meidän hevoset vastaavat. Puramme hevoset yksi kerrallaan. Sidon Dreamin rekan kylkeen ja taputan sitä lavalle. Riisun kuljetussuojat ja loimen. Harjaan tammaa pitkin vedoin, vaikka olenkin harjannut sen jo ennen lähtöä. Nostan satulan tamman selkään ja liu’utan suitset päähän. Suojat poni saa vielä jalkoihinsa.

Talutan ponin maneesiin, josta edelliset ratsukot ovat juuri lähteneet. Kiristän vyön, hyppään kyytiin ja siirrän Dreamin käyntiin. Puolet ratsukoista on jo maneesissa kävelemässä ja loputkin tulevat lopulta sisään.

Käveltyämme pari kierrosta molempiin suuntiin siirrän ponin raviin ja alan taivutella sitä molempiin suuntiin. Suoristan Dreamin aina välillä ja tarkistan, että se todella kulkee kahdella uralla. Teen perustehtäviä ponin kanssa, väistättelen sitä molempiin suuntiin jotta pohkeet ovat varmasti läpi ja sen jälkeen nostan laukan. Säätelen hieman askelpituutta ja teen saman vielä toiseen suuntaan. Hieman laukkaa verryteltyäni otan vielä pienet hypähdykset molempiin suuntiin.

Pian valmennus pääsee jo alkamaan. Ensimmäisenä tehtävänä on suoristaa poni sokeripalojen väliin ja tulla sitten kolmen esteen sarja. Tulemme tehtävän kolme kertaa, vaikka alun perin se oli tarkoitus tulla kahdesti. Ensimmäinen kerta menee välttäen, esteet kyllä ylittyvät mutta poni jää vähän leijailemaan ilmaan. Toinen kerta tulee jo huomattavasti terävämmin, mutta askeleet eivät tahdo sopia esteille ja sekä a-osa että c-osa tulevat alas. Viimeisellä kerralla molemmat keskittyvät selkeästi paremmin ja tehtävö sujuu hyvin.

Pienten käyntien jälkeen tulemme suoralla linjalla sarjalle. Dream menee askeleissa sekaisin ja pudottaa jälkimmäisen pystyn. Yritän vielä jatkaa tiukalla kaarteella seuraavalle esteelle, mutta Dream kompuroi hiukan ja menee väistämättä ohi esteestä.
-Uudestaan koko tehtävä, huutaa Hanski keskeltä.
Joten aloitamme alusta. Sarja menee tällä kertaa nappiin ja kaarrekkin onnistuu hyvin. Ylitämme esteen vaivatta ja loivempi kaari oikealle ja seuraava helppo pysty eivät tuota ongelmia. Päätämme yhdessä Hanskin kanssa, että jätämme tehtävän tähän hyvään suoritukseen.

Muidenkin tultua tehtävän pääsemme hyppäämään muutaman esteen rataa, jos sitä radaksi voi edes sanoa. Lähestymme ensin vasemmassa laukassa pystyä, josta vaihdamme laukan ja käännymme melko tiukasti oikealle sarjalle, johon tulee huolellinen suoristus. Sarja tulee hieman vinoon, mutta selviämme b-osan vain hieman isommalla hypyllä. Matka jatkuu sarjan jälkeen suoraan, kunnes käännetään tiukasti kolmoissarjalle. Dream kuuntelee pohjeapuja hyvin ja tulee sarjalle hyvässä tempossa, c-osa tippuu ihan hipaisusta. Sarjan jälkeen Dream saa ihan luvan kanssa näyttää vahvuuttaan eli nopeutta, tulemme kauniilla linjalla reippaassa laukassa pystylle. Se ylittyy pitkällä ja laakealla hypyllä, mutta puhtaasti.

Muiden ratojen jälkeen kaikki tulevat vielä uudestaan. Saan virheet korjattua ja tulemme hyvässö tahdissa koko radan. Hanski on meihin tyytyväinen. Loppuverkkaan ponin vielö huolellisesti vasempaan kierrokseen ja kävelytän pitkään. Puran tamman ja lastaan sen jo hevosrekkaan. Alisankin valmennuksen päätyttyä pääsemme lähtemään hyvillä mielin kohti kotia.

(444 sanaa)




Kuva verryttelystä

[Essi Metsämäki]

Klo 9-10 60cm, taitotaso easy
Essi - Fantastico

Hevosrekan hiljaa valuessa Seppeleen pihaan ajattelen tulevaa valmennusta. Edellisessä osakilpailussa meillä oli mennyt jopa odotettua paremmin, olin nimittäin sijoittunut neljänneksi. Meillä olisi siis vielä mahdollisuuksia sijoittua estepuolella kokonaiskilpailussa viiden parhaan joukkoon. Nyt olisi siis treenattava paljon ja niin hyvin kuin vain olisi mahdollista.

Fasu astuu tuttuun tapaan trailerista ensimmäisenä, tälläkään kertaa ei ole muita helpoimpaan valmennukseen osallistuvia Sateesta mukana. Jo tutuksi tulleella tyylillä kiinnitän Fasun rekan kylkeen ja harjaan sen loppuun. Satuloituani, suojitettuani ja suitsittuani ruunan lähden taluttamaan sitä kierroksen lyhyttä metsäpolkua pitkin, sillä valmennuksen alkuun on vielä puolisen tuntia.

Ennen maneesiin astumista Susanna punttaa minut selkään ja toivottaa onnea. Puristan pohkeeni ponin kylkiin ja kävelemme maneesiin, jossa on jo kaksi muuta ratsukkoa kävelemässä. Pääsen suoraan aloittamaan verryttelyn, sillä Fasu käveli jo metsässä aivan riittämiin. Suoruus teemana pysäyttelen ja peruuttelen ponia verryttelyssä mahdollisimman suoraan. Ravailen ja teen ympyröitä hieman ulospäin asettaen, varmistaakseni että ulkopohje on varmasti läpi. Lopulta nostan laukan ja nousen kevyeeseen istuntaan, jotta Fasu saa laukata koko selästä eteenpäin, ennen kuin istun ja ympyrän tehtyäni ja yhden pienen esteen hypättyäni hidastan raviin. Saman tehtävän teen vielä toiseen suuntaan ja annan sitten Fasun kävellä pitkin ohjin ennen valmennuksen alkua.

Niin, valmennushan meni, miten meni. Vaikka verryttelyssä poni oli tuntunut mukavalta ja pehmeältä ratsastaa, ensimmäiselle tehtävälle tullessa kaikki muuttui aivan täysin. Sokeripalojen välistä suoristuksen jälkeen ruuna lähti rynnimään ja jäin kokemattomuuttani kiskomaan sitä niin kovaa ohjista kuin käsistä lähti. Ponihan ei tästä tykännyt, veti korvat luimuun ja hyppäsi esteen lähes tasajalkaa. Se sai ohjat kiskottua käsistäni ja hyppäsi sarjan kaksi muuta estettä kauheilla hypyillä. Esteiden jälkeen se aloitti hirveän pukkisarjan ja kaarteella se heitti oikein ison pukin pää jalkojen välissä ja sinkosi minut maneesin seinää päin. Jäin hetkeksi makaamaan maahan ja Hanski juoksi luokseni Fasua taluttaen.
-Sattuiko? Pystytkö vielä jatkamaan? kysyi valmentaja.
Nousen ylös ähkäisten
-Ei ainakaan pahasti, enköhän pysty jatkamaan, vastaan mulkoillen ponia.
Puhdistin vaatteeni hiekasta ja hyppäsin päättäväisesti takaisin ponin selkään.

Uudelleen lähestyessä meinasi käydä täysin samalla tavalla. Istuin tällä kertaa tiiviisti satulassa ja onnistuin, ihme kyllä, pysymään kyydissä vaikkeivät hypyt olleet aivan tyylipuhtaita. Jätimme tehtävän tähän, edes jotenkin onnistuneeseen suoritukseen.

Seuraava tehtävä meni tässä mittakaavassa huomattavastikin paremmin. Tehtävänä oli hypätä sarja, josta kääntää tiukasti pystylle ja loivemmalla kaarella toiselle. Ensimmäisellä yrityksellä Fasu taas yritti pukittaa loivemmalla kaarteella, mutta se ei kovassa vauhdissa onnistunut tekemään isoa pukkia ja pysyin yllättävän hyvin kyydissä. Taputin ruunaa kiitokseksi kaulalle. Toisella kerralla tehtävä onnistui vielä paremmin, ruuna suoritti ihan 100% ja ei ollut mitään ongelmaa. Saimmekin Hanskilta hurjasti kehuja.

Viimeisenä tehtävänä oli pieni radantynkä, joka meni molemmilla yrittämillä lähes nappiin. Ensin pysty, sitten sarjalta sarjalle suorana vaikka tie oli tiukka, suoristus sokeripalojen väliin ja reippaassa tempossa viimeiselle pystylle. Loppukirillä Fasu vähän innostui ja paineli aika kovaa, mutta riitti, kunhan pisty ylittyi keskeltä ja suoraan.

Loppua kohti valmennus siis oli jo parempi. Täytyy pistää satula syyniin, jos vika olisikin siinä. Tai sitten se saattoi olla ihan kevään pöllöilyvirtaa. loppuverryttely meni joka tapauksessa ihan tavallisen hyvin ja lastattuani Fasun traileriin lähdin vielä katsomaan muiden valmennuksia.

491 sanaa

[LinneaN]

Klo 10-11 80cm, taitotaso medium
Linnea - Camelopardalis

Odotin päivän valmennusta hieman kauhulla, sillä Parda tuntui olevan jo aamulla aika känkkäränkkä tuulella kun tulin tallille. Tamma odotti karsinassa aamueväitään korvat luimussa eikä se ollut sen paremmalla tuulella syötyäänkään. Olin vienyt varusteet jo valmiiksi autoon kun olin odotellut että Parda oli saanut syötyä jotta pääsisin sitten valmistelemaan sitä lähtöön. Kiinnitin tamman käytävälle ja harjasin sen kertaalleen läpikotaisin ennenkuin kiinnitin kuluneet kuljetussuojat sen jalkoihin. Onneksi kukaan ulkopuolinen ei tulisi näkemään niitä tai saisin hävetä silmät päästä. Viskasin Pardan selkään vielä kilpailupaikoillakin käytettävän fleeceloimen ennenkuin talutin energisen tamman autoon.

Pardan levottomuus helpottanut yhtään kun päästiin Seppeleen pihaan. Tamma pomppi levottomana ympärilläni kun kävin sen kanssa käveleskelemässä tallipihalla ennen varustamista. Molemmat kun vaikutettiin tarvitsevan vähän jaloittelua.
- Nyt asetu tai teen susta kinttaat, kivahdin tammalla kun se viskoi jalkojaan kun yritin kiinnittää suojia sen jalkoihin. Meinasi se kerran kopauttaa minuakin naamaan etujalalla ja silloin meinasin jo hermostua. Hengitin kuitenkin syvään ja laskin kymmeneen jolloin rauhotuin taas. Loput varusteista sain sen niskaan helpommin ja pian oltiinkin valmiita menemään maneesiin.

Pardaa oli tänään jotenkin hankala saada kuulolle ja tekemään niin kuin halusin. Tämän päivän valmentaja Hanski vaikutti tiukalta valmentajalta joten tiesin jo etukäteen että tästä tulisi vain sanomista. Eteenkin temmon suhteen. Aluksi otettiin muutama verryttelyhyppy ja Pardahan paineli esteille aina kuin päätön kana pää pilvissä. Hanskin tiukka ääni kaikui maneesissa huudellessa minullekin neuvoja. Ensimmäinen kolmen esteen sarja meni ihan persiilleen kun Parda ei tahtonut oikein suoristua ennen esteitä ja vauhti esteiden välissä oli ihan liian kova joten kahden jälkimmäisen esteen ponnistuskohta meni ihan liian pohjaan.

Näiden jälkeen Hanski ohjasi meidät radan seuraavalle osiolle. Nyt sain tamman jo paremmin hallintaani ja kahden esteen sarja meni jo vähän hallitummin ja sain juuri ja juuri suoristettua Pardaa tarpeeksi ennen esteitä. Tiukka kaarros seuraavalle esteelle meni vähän pitkäksi, mutta se toi itselleni enemmän aikaa suoristaa hevosen ennen estettä. Taas tuli moitteita enkä ihmetellyt asiaa. Seuraava kaarros oli jo meille helpompi ja lähestyminen hyppyineen meni nappiin.

Viimeinen osuus valmennuksesta oli vähän pidempi ja toi meille paljon haasteita. Kaksi hyvin tiukkaa kaarrosta tulisi olemaan tämän kamelin kanssa aikamoista taistelua. Ensimmäistä ristikkoa lähestyttiin vasemmassa laukassa ja Parda vaihtoi nätisti laukan esteen päällä. Sen jälkeen tulikin se ongelmakohta kun pitäisi tehdä tiukka kaarros sarjalle. Ensimmäisellä yrityksellä en ihan saanut suoristettua tammaa tarpeeksi ennen estettä. Toinen yritys oli jo parempi. Tiukka kaarros oli edessä ja kuulin Hanskin muistuttavan sisäpohkeen tärkeydestä. Muistuttelin tammaa taas että olin sen selässä ja juuri ja juuri sain suoristettua sen sopivassa tempossa kolmoissarjalle. Hypyt meni tällä kertaa nätisti. Sarjan ja viimeisen esteen välillä en viitsinyt hirveästi kiihdytellä ettei tamma kiihtyisi liikaa ja viimeinen este ylittyi nätisti.

Valmennuksen jälkeen olin täysin uupunut ja teki mieli vain nukahtaa. Talutin kuitenkin jo rauhoittuneen Pardan takaisin autolle, riisuin siltä kamppeet ja harjasin kauttaaltaan ennen kotiin lähtöä. Esteitä pitää selvästikin treenata vielä enemmän jotta menestystä voisi tapahtua silläkin puolella.

// 464 sanaa //

[Adelina]

Adelina van Leeuwen & Leafocean Zei
Klo 10-11 80cm, taitotaso medium
477 sanaa

Herätyskello äänteli äärimmäisen ärsyttävästi ja mä voihkaisin pikkuruisessa rivarissani dramaattisesti, vaikkei ärsytyksiäni olisikaan kukaan kuulemassa. Ryystin kahvin pikavauhtia pukeutuessani samalla ja lähdin kaahailemaan kohti Auburnia. Miksi mun piti olla aina melkein myöhässä? Onneksi mä en ollut ottanut edellisenä iltana paria lasillista enempää, muuten koko päivä olisi mennyt tuskaillessa, enkä olisi tietystikään voinut edes ajaa autolla. Auburnissa minua odotteli hivenen kärttyinen Lefa, joka suostui kuitenkin yhteistyöhön ihan kohtuudella. Pikaisten siistimisten jälkeen nakkasin kuljetussuojat ruunalle ja heitin oranssin loimen selkään. Seppeleessä ei onneksi ollut kiire. Mä sain varustaa Lefan ihan rauhassa hienoihin oransseihin Sokka Luxuries varusteisiinsa. Sokka Luxuries, siinähän se syy olikin miksi aamuherääminen oli vaikeaa. Edellisiltainen lanseeraustilaisuus oli venähtänyt hivenen pitkäksi. Hätkähdin ajatuksistani vasta Lefan luimiessa minulle rumasti. Ruuna-parka oli kyllästynyt odottelemaan. Kiristin vyön ja talutin ruunan maneesiin.

Tunnin aiheena oli suoruus. Opettajanamme oli Hanski, joka vaikutti lievästi sanottuna pelottavalta. Tiesin naisen voittaneen SM-kultaa aikanaan, mutten mitenkään saanut päähäni hevosen nimeä. Joku pelargooniaan viittaava se taisi olla.. Ensimmäisenä tehtävänä oli ratsastaa sokeripalojen välistä, suoristua ja tulla kolmen esteen sarja. Sain käydä hirmuista kädenvääntöä Lefan kanssa jo siitä, täytyisikö sokeripalojen väliin mennä ensinnäkään. Olin valmis kiroamaan koko hevosen maanrakoon temppuilulla jo ennen kuin pääsimme ylittämään ensimmäistäkään estettä.

"Voi perkele!" Kivahdin ruunalle.

"Eipäs tuo ollut hevosen syy ja minä vannon, ettei sen nimi ole perkele", Hanski totesi topakasti. "Vaikka sillä nimellä sitä satuitkin kutsumaan. Neiti keskittyy nyt ratsastamaan vain."

Mä olin pöyristynyt, mitäköhän tästä tunnista tulisi.. Toivottavasti opettaja ei ainakaan vihaisi minua. Yritin vaivihkaa vilkuilla näkyisikö Avaa katsomossa. Tyttö varmasti juoruaisi epäonnistumisestani ja Hanskin sanoista. Lopulta valmentajan ohjeistuksella ja Lefan suosiollisella myöntyvyydellä pääsimme ensimmäisestä tehtävästä edes jotenkuten läpi. Mun korvia kuumotti edelleen alun ripityksen jälkeen.

Seuraavana vuorossa oli sarjaeste, jolle piti tulla oikeasti suoraan. Se sujui hyvin ja Lefa loikki esteiden yli korvat töttöröllä. Se oli hieman meno päällä, joten sain tehdä kunnolla töitä saadakseni ruunikon kääntymään oikealle ja suoristumaan pystylle.

"Ei banaaniteitä, ota uudestaan", Hanski komensi. "Istu keskellä satulaa."

Pyörittelin silmiäni ja tulin sarjan uudestaan ja tälläkertaa otin hivenen laajemman kaarroksen kuin alunperin olisi pitänyt, mutta sain ruunan paremmin suoristettua. Sen jälkeen jatkoin Lefan luotsaamista laajalla kaarella kohti ristikkoa. Siinä missä minä liiottelin suoristusta, liiotteli Lefa esteen kokoa ja hyppäsi pienen ristikon komeasti ja yritti karata alta päätään heitellen.

"Parempi", Hanski nyökkäsi, eikä kommentoinut Lefan pelleilyjä lainkaan.

Viimeisenä tehtävänä oli pienen radan ratsastaminen. Lefa laukkasi korvat höröllä ja imi kohti pientä ristikkoa. Se vaihtoi laukan esteen päällä ja jatkoi etenemistä yllättävän suorasti, kunnes täytyi kääntyä tiukasti oikealle ja ylittää sarjaeste.

"Hyvä, kehu", Hanski huusi. "Suorassa, vielä vaan suoraan ja vielä.. Sisäpohje!"

Kolmoissarjalle tulimme hyvistä neuvoista huolimatta hivenen vinosti. Sarja ylittyi hyvin, mutta Lefa pelleili jälleen sokeripalojen kohdalla. Ärsytti, sillä tiesin, ettei ruuna oikeasti pelännyt niitä, sillä oli vain tylsää. Komensin ruunikkoa eteen ja jatkoimme reippaassa tahdissa viimeiselle esteelle, jota ennen sain suoristettua ruunan. Tulimme radan vielä uudelleen ennen kuin lopettelimme ja siirryimme loppuverryttelyyn. Taputin ruunaa kaulalle ja annoin ohjaa.

[selinavalentin]

80cm, medium: Selina Valentín - Solidago Thalia, 451 sanaa

Mä olin kuullut Seppeleestä paljon. Pyörinyt nettisivuilla useaan otteeseen ja lukenut tulipalosta. Nyt tallilla oli uutuudenkarhea maneesi, jonne mä olin taluttanut Thalian muiden valmennukseen osallistuvien perässä - tavallaan mä aloin jo tunnistamaan yhden tai pari ratsukkoa törmäiltyäni heihin samoissa Tie Tähtiin -valmennuksissa, mutta vielä mä en mitään ystävyyssuhteita ollut luonut. Enkä mä kokenut sitä oikein tarpeelliseksi, vaikka sosiaalinen olinkin. Mua harmittais jos mä häviäisin hyvälle kaverille myöhemmin kisoissa. 

Valmennus alkoi muutamilla yksittäisillä verryttelyhypyillä, joiden yli Thalia ampaisi turhankin innokkaasti - musta tuntui välillä, että tamma hyppäsi sellaisella ”menen tai kuolen” -mentaliteetilla, jonka mukaan sillä oli haulikon piippu hännän juuressa ja kuolemanpelko mielessä. Mitä mä olin puoliveristä oppinut tuntemaan, se oli, no, hassu. Hyvässä ja pahassa.

”Tähtäät niiden palojen keskelle, hyvä, just noin. Sitten suorista, ulkopohje tukee, ja hyppää”, valmennuksen pitäjä, mulle entuudestaan tuntematon Hanski ohjeisti, kun mä pieni jännitys vatsanpohjassa ohjasin punaisen tamman ensin sokeripalojen välistä, ja sen jälkeen mahdollisimman suoran hevosen kolmen esteen sarjalle. Eihän se tietenkään mikään erityisen hieno suoritus ollut, mutta viimeisen esteen jälkeen Hanski rohkeni jopa kehua suoristusta viimeiselle osalle. Thalia oli hypännyt ensimmäisen vinoon, toinen tuli mulle aivan liian yllättäen mutta kolmannelle mä ehdin keskittyä ja ohjata keskelle. Esteen jälkeen tamma otti muutaman pyrähdysmäisen laukka-askeleen, ennenkuin mä hillitsin sen menoa ja soin pari taputusta klipatulle kaulalle.

Mun Halillani oli tänään aivan liikaa vauhtia. Joka hemmetin tehtävässä. Vaikka toisen tehtävän ensimmäisen sarjan yli me päästiin melko helposti ja jopa suht suorina, tiukka käännös meni siihen että mä himmasin vauhtia ja toisen hypyn jälkeen laajempi kaarre innoitti punaisen taas kiihdyttämään. Hanski sai urakalla muistuttaa mulle, ettei vauhti ollut pääasia tänään, ja mä sain urakalla koittaa ajaa sitä läpi myös mun hevoseni päähän - melko epäonnistuneesti, kylläkin. ”Tue sisäpohkeella, pidätteitä, ja NYT suorista. Noniin, soo, vähän hiljempaa vois edelleen mennä mutta ainakin te muistutitte jo lähes suoraa”, valmentajan roolia vetävä nainen totesi tomerasti ja mun huulilleni eksyi pieni hymy. Mä toivoin, ettei tamma pääsisi keräämään yhtä paljon virtaa itseensä seuraavissa osakilpailuissa, kuin mitä se oli tällä viikolla tehnyt. Olin antanut sille ylimääräisen lepopäivän ja se kostautui, selkeästi.

Kolmannessa tehtävässä oli paljon asiaa, tiukkoja käänteitä sitäkin enemmän. Parin hieman epäonnistuneemman suorituksen jälkeen me päästiin Thalian kanssa samalle aaltopituudelle viimeisellä kerralla, ja jopa Hanski kehui. Laukanvaihto oli sujunut loistavasti, hevonen oli pysynyt suorana kaarteeseen saakka ja hypännyt ilmavaralla molempien sarjan esteiden yli keskeltä. Kolmoissarjalle kääntyessä sai käyttää uhkarohkean paljon sisäpohjetta, mutta lopulta me käännyttiin ja suoristuttiin. Ja hypättiin melkein täydellinen sarja - mikä oli meiltä ihan hemmetisti. Sokeripalojen jälkeen hellitin hieman pidätteitä ja annoin punaisen vain mennä, jonka myötä tamma ehkä päätti olla kuulolla ja suoristui kuin suoristuikin viimeiselle esteelle. Mä taputin puoliverisen sileätä kaulaa hymy huulillani, miettien että pitäisi vinkata näitä harjoituksia myös Svenille. Sen pitäisi ehdottomasti jatkaa Hanskin viitoittamaa tietä meidän opastuksessa.

[Lydia]

Taso expert
Lydia - Kheops, 443 sanaa

Seppele oli mulle tallina täysin uusi tuttavuus. Vaikka Seppeleestä oli ollut mukana paljon porukkaa viime vuodenkin Tie Tähtiin -kisassa, ei viime vuonna ollut tullut vierailtua täällä. Toki tallin tiesin hyvin ja uutisista oli tullut luettua tuhoisasta tulipalosta. Nyt Seppeleessä oli uusi upea maneesi, jossa kyllä kelpasi treenata. Saapuessani alkuverkkaan, tunnistin heti Salman poneineen, tottakai he olisivat tässä valmennuksessa, kun kerta Seppele on ratsukon kotitalli. Moikkasin naista taas ohimennen kohteliaasti hymyillen.

Valmentajanamme toimi Hanski, todella tuiman näköinen nainen, joka huomautteli kuivakkaan sävyyn milloin mistäkin yksityiskohdasta. No, Hannele Appelgren on kuitenkin nimenä tuttu, sen kisamenestys on hyvin varmasti kaikkien valmennukseen osallistuneiden tiedossa. Varmasti nainen on siis osaava, mutta kun on tottunut omien valmentajieni hyvin kannustavaan sävyyn, särähtää tiuskiminen hieman korviin. Tottelin kuitenkin kiltisti jokaista naisen latomaa komentoa ja yritin parhaani mukaan näyttää uskottavalta esteratsastajalta.

Alkuverryttely sujui aika vaivatta. Kerttu hieman tuijotteli muita maneesissa olijoita, taisi jollain tammalla kevätkiimakin olla, kun ori näytti pitkästä aikaa orimaisempiakin piirteitään. Kerttu on kuitenkin aina pysynyt hyvin käsissä, vaikka sillä olisikin menohaluja vaikka minne suuntaan. Valmennuksen aiheeksi Hanski toitotti suoruutta, johon jo verkkahypyissä keskityttiin täysillä. Kertun kanssa suorat lähestymiset itsessään on helppoja, ori kun puksuttaa menemään kuin juna eteenpäin, mutta sitten kun lisätään tiukat käännökset hyppyjen väliin, muuttuu meno helposti hieman vallattomaksi. Vaikka suurilaukkainen Kheops kääntyy tarvittaessa vaikka kolikon päällä, tulee ratsastajan tietää mitä tekee, tai kääntymiset vähän levahtavat.

Pelkän suoran linjan hyppääminen sujui meiltä helposti, oikeat askeleet löytyi ja hypyt tulivat hyvässä rytmissä. Kerttu tuttuun tapaansa lähti hieman liioittelemaan hyppyjä, mutta siitä Hanski ei sanonut meille mitään. Seuraava harjoitus olikin jo paljon haastavampi, kun otettiin mukaan ne tiukat käännökset. Pyrin pitämään Kertun laukan mahdollisimman rauhallisena ja ennemmin hieman lyhyenä, jolloin kääntyminen sujui helpommin. Ensimmäisellä yrityksellä olin itse käännöksissä aivan liian hidas, mutta seuraavalla kerralla olin paremmin hereillä ja ajattelin tulevaa käännöstä jo heti hypyn päällä.

Viimeinen harjoitus oli jo hieman pidempi ja vaati luonnollisesti vielä enemmän keskittymistä. Tehtävä lähti simppeliltä ristikolta, jonka jälkeen pienen suoran pätkän jälkeen tuli tiukka käännös oikealle kahden esteen sarjalle. Sarjalle tultiin suorassa ja sarjalta lähdettiin suorassa. Ratsastin Kertun mahdollisimman pitkälle suoraan, jonka jälkeen taas tiukka käännös ja tällä kertaa edessä oli kolmen esteen sarja. Sarjat ovat Kertulle helppoja ja se tekee niissä usein todella hyviä ja tasapainoisia hyppyjä. Sarjalta taas suoraan, jonka jälkeen tuli pidempi tie, jossa sai ottaa enemmän vauhtia, kunhan viimeinen yksittäinen pysty ylittyy taas suoraan ja tarkalleen keskeltä.

Viimeinenkin harjoitus toistettiin pariin kertaan, jonka jälkeen oli loppuverryttelyiden aika. Päivän tehtävät olivat olleet minulle ja Kertulle todella hyödyllisiä, kun niillä vaadittiin oikein kunnolla keskittymistä ja panostusta pieniin, mutta tärkeisiin yksityiskohtiin. Hanskikaan ei valmentajana ollut niin paha, kuin olin alun perusteella pelännyt. Naisella on hyviä vinkkejä, vaikka niiden esittäminen onkin hieman turhan hapanta.

[Rosa Järvelä]

120cm, expert
Rosa Järvelä - Étoile Filante 

Katselen Seppeleen tallipihaa hymyhuulillani. Olin saapunut taas kerran Tie Tähtiin valmennukseen. Tänään oli luvassa estevalmennus ja heti huomenna täällä Seppeleessä olisi kouluvalmennus. Olin aina innoissani lähdössä ulkopuolisten valmennuksiin, varsinkin kun niissä treenattiin kisoihin. 

Talutan Fionan meille taas uuteen maneesiin. Alkaa jo lannistamaan tämä maneesia kiertäminen. Kaipaan ulkoilmaa. Hätkähdän ajatuksistani, kun joku ratsastaja edessäni huomauttaa, että talutin tamman liian lähelle hänen hevostaan ja se luimustelee äkäisesti. Pahoittelen nolostuneena. Ei uskoisi että olen täysi-ikäinen, kun näin mokailen. Talutan tamman keskelle ja lasken jalustimet, jotka olivat muutaman vuoden takaiset freejumpit. Nuo samaiset jalustimet olivat minun omalla hevosellani Salylla kenttäkilpailujen esteosuudella. Nyt ne olivat jo aika kuluneet pinnasta, joten toin ne Lehtovaaraan ja käytän niitä aina silloin tällöin Fionalla. Kiristän estevyön ja asetan jalkani tukevasti jalustimeen. Ponnistan pikaisesti ylös, ja laskeudun rauhassa satulaan. Etsin toisenkin jalustimen jalkaani ja korjaan asennon keskelle satulaa. Puristan hieman pohkeilla, jotta tamma lähtee käynnissä eteenpäin uralle. 

Keräämme ohjat ja alamme tehdä omatoimista alkuverryttelyä. Teen pääty-ympyröitä ja pyrin pitämään Fionan suorassa, joka onkin tämän valmennuksen aihe. Muuten tamma pysyy hyvin suorassa, mutta turpa ei pysy oikein paikoillaan suorassa. Pyrin itse istumaan mahdollisimman suorassa ja keskellä. Saamme myös ottaa muutamia verkkahyppyjä. Hyppään yhden yksittäisen esteen kolme kertaa verryttelyksi. Fiona vähän kiihdyttelee, mutta pidän sen aisoissa istumalla syvälle satulaan ja pitämällä kädet alhaalla. Pian alammekin jo hyppäämään päivän tehtävää. 

Tehtävä on pieni rata, jossa pitää pitää hevonen kokoajan suorassa, ja pitää lähestymiset suorina keskelle estettä. Fiona alkaa kiemurrella ulkopohjetta vastaan ja ajautuu lähelle seinää. Saan olla kokoajan tarkkana että tamma pysyy kahden ohjan ja kahden pohkeen välissä myös esteille mentäessä, jotta suoruus onnistuu. Lopputuntia kohden tamma on vertynyt, joten se pysyy hyvin suorassa kokoradan läpi. Loppuverkkana jatkan suoruuden yllä pitämisellä uraa pitkin ravaten.

[Rosa Järvelä]

Mar 1, 2019 19:14:02 GMT 2 Rosa Järvelä said:

120cm, expert
Rosa Järvelä - Étoile Filante 
(281 sanaa)

Katselen Seppeleen tallipihaa hymyhuulillani. Olin saapunut taas kerran Tie Tähtiin valmennukseen. Tänään oli luvassa estevalmennus ja heti huomenna täällä Seppeleessä olisi kouluvalmennus. Olin aina innoissani lähdössä ulkopuolisten valmennuksiin, varsinkin kun niissä treenattiin kisoihin. 

Talutan Fionan meille taas uuteen maneesiin. Alkaa jo lannistamaan tämä maneesia kiertäminen. Kaipaan ulkoilmaa. Hätkähdän ajatuksistani, kun joku ratsastaja edessäni huomauttaa, että talutin tamman liian lähelle hänen hevostaan ja se luimustelee äkäisesti. Pahoittelen nolostuneena. Ei uskoisi että olen täysi-ikäinen, kun näin mokailen. Talutan tamman keskelle ja lasken jalustimet, jotka olivat muutaman vuoden takaiset freejumpit. Nuo samaiset jalustimet olivat minun omalla hevosellani Salylla kenttäkilpailujen esteosuudella. Nyt ne olivat jo aika kuluneet pinnasta, joten toin ne Lehtovaaraan ja käytän niitä aina silloin tällöin Fionalla. Kiristän estevyön ja asetan jalkani tukevasti jalustimeen. Ponnistan pikaisesti ylös, ja laskeudun rauhassa satulaan. Etsin toisenkin jalustimen jalkaani ja korjaan asennon keskelle satulaa. Puristan hieman pohkeilla, jotta tamma lähtee käynnissä eteenpäin uralle. 

Keräämme ohjat ja alamme tehdä omatoimista alkuverryttelyä. Teen pääty-ympyröitä ja pyrin pitämään Fionan suorassa, joka onkin tämän valmennuksen aihe. Muuten tamma pysyy hyvin suorassa, mutta turpa ei pysy oikein paikoillaan suorassa. Pyrin itse istumaan mahdollisimman suorassa ja keskellä. Saamme myös ottaa muutamia verkkahyppyjä. Hyppään yhden yksittäisen esteen kolme kertaa verryttelyksi. Fiona vähän kiihdyttelee, mutta pidän sen aisoissa istumalla syvälle satulaan ja pitämällä kädet alhaalla. Pian alammekin jo hyppäämään päivän tehtävää. 

Tehtävä on pieni rata, jossa pitää pitää hevonen kokoajan suorassa, ja pitää lähestymiset suorina keskelle estettä. Fiona alkaa kiemurrella ulkopohjetta vastaan ja ajautuu lähelle seinää. Saan olla kokoajan tarkkana että tamma pysyy kahden ohjan ja kahden pohkeen välissä myös esteille mentäessä, jotta suoruus onnistuu. Lopputuntia kohden tamma on vertynyt, joten se pysyy hyvin suorassa kokoradan läpi. Loppuverkkana jatkan suoruuden yllä pitämisellä uraa pitkin ravaten.

[jonna]

Easy
Jacki - M.B. Osmi (ratsastajaksi voi vaihtaa Anamaria, oon vahingossa osallistunut väärällä hahmolla )

Viikko sitten kisattiin Tie Tähtiin Cupin ensimmäisessä osakilpailuissa, joka meni varsin onnistuneesti; kilpailupäivästä ei jäänyt mitään pahaa hampaan koloon, vaan tamma toimi yllättävänkin hyvin ja yhteistyömme pelasi lähes moitteettomasti - mitä nyt Osmi heitti innostuksissaan parit pukit sarjaesteen välissä, mutta suistumisilta, pudotuksilta ja kielloilta vältyttiin. Sijoituimme siistillä suorituksella kolmansiksi ja saimme seitsemän lisäpistettä kokonaisrankingiin. Emme ehtineet käydä ulkopuolisissa valmennuksissa ennen ensimmäistä kilpailua, vaan harjoittelimme ainoastaan kotioloissa. Toista osakilpailua silmällä pitäen olin ollut kuitenkin haukkana paikalla ja ehdin ilmoittaa meidät useampaan eri valmennukseen, joista ensimmäinen järjestettiin Seppeleessä. Easy-tason ryhmä alkoi jo yhdeksältä aamulla, joten jouduin heräämään aivan liian aikaisin ja Osmikin kapusi traileriin unisena ja hieman äreänä joutuessaan poikkeamaan aamun normaaleista rutiineista. Karsinassa ollessaan sen sai onneksi helpommin kiinni, joten lähtöön ei tällä kertaa kulunut niin tuhottomasti aikaa, kuin edellisellä reissulla.

Aamun ensimmäiseen valmennukseen oli ilmoittautunut yhteensä viisi ratsukkoa, joista osa edusti kisoissa valmennuksen järjestävää tallia Seppelettä. Heillä oli siis kotikenttäetu, sillä hevoset olivat tottuneita ympäristöön toisin kuin Osmi, joka näytti trailerista päästyään nyrpeää nenää. Jokapaikanhöylänä, kisahoitajana ja matkaseurana edellisellä reissulla toiminut Jonna ei ollut tänään päässyt mukaan matkaan, joten jouduin itse hoitamaan sekä hevosen että itseni ratsastuskuntoon. Oli yhtä taiteilua saada Osmi valmiiksi, sillä paukapää ei aluksi tahtonut kävellä edes hoitopisteelle, vaan nakkeli niskojaan ja pisti tosissaan hanttiin. Hienoa, tänään ei onnistu sitten mikään. Onneksi joku aamuvirkku tallilainen - kenen nimen laho pääni ehti jo unohtaa - tuli jeesimään nuoren herkkähipiän hevoseni kanssa ja auttoi jopa pitämällä hevosta aloillaan noustessani sen selkään varustuksen päätteeksi.

Valmennuksessa keskityttiin suoruuteen ja se alkoi omatoimisella verkalla ja yksittäisillä lämmittelyhypyillä. Osmilla ei tänään riittänyt mielenkiinto työskentelyyn ja se yrittikin kovasti luistaa töistään. Kulmissa se ei olisi millään halunnut tehdä huolellisia viimeistelyjä ja yritti väistää apujani käskiessäni sitä syvemmälle kulmiin. En piru vie antaisi periksi paukapäälle, vaan laskeuduin satulasta viedäkseni hevosen loppuun asti vaikka sitten taluttamalla. Olin päättänyt vetäväni tänään tammaa pitemmän korren, enkä varmasti luovuttaisi - Osmi olisi seuraavalla kerralla kahta kauheampi ratsastaa, jos se voittaisi tämän taiston. Raviin siirtyessämme tamma alkoi onneksi jo hieman notkistua ja työnteko alkoi maistua paremmin päästessämme hyppäämään.

Parien lämmittelyhyppyjen jälkeen pääsimme yksitellen ratsastamaan lyhyen radan. Aloitimme Osmin kanssa ensimmäisenä, mikä oli vain hyvä juttu, sillä tamma ei ehtinyt vauhkota joutuessaan odottamaan vuoroaan. Rata alkoi kartioiden välistä ratsastuksella, mitä seurasi kolmen pienen ristikon sarja. Osmi hyppäsi vauhdikkaasti ja jouduin ottamaan ronskisti kiinni ohjasta, sillä se yritti syöksyä eteen tuleville esteille, eikä paljoa uskonut painoapujani. Hyvin se kuitenkin varoi jalkojaan ja ylitti esteet tarkasti, mutta tuurilla oli paljon pelissä. Kolmoissarjalta ratsu tuli saada suoristettua kaksoissarjalle, mutta Osmi veti lähestymisen perä sisäkaarteessa ja etuosa huiteli aivan eri uralla. Tamma on saanut ahaa-elämyksen laukkaväistöjen suhteen, harmi vain ettei se hoksaa tehdä niitä pyynnöstä vaan tarjoaa niitä itse juuri silloin, kuin ei pitäisi. Pidemmissä ja loivemmissa kaarteissa ehdin valmistella Osmin paremmin ja suoristamaan takaosan sisäpohkeen avulla. Laukanvaihdot sujuivat myös esteillä näppärästi, sileällä niiden kanssa täytyy tehdä vielä töitä jyrkkien lähestymisien tavoin. Valmennuksesta jäi käteen ainakin tieto sitä, missä on parannettavaa ja missä ollaan jo oikealla tiellä. Osmin kunkin päivän mieliala toki vaikuttaa kovasti treenin laatuun ja toivottavasti se on viikon päästä Saaristossa järjestettävässä valmennuksessa normaalilla, reippaalla asenteella mukana.
(510 sanaa)

[Alisa Vainio]

Estevalmennus Seppeleessä, 2.3
Avaan trailerin takaluukun ja otan Chicon ulos, se katselee ympärilleen uudessa ympäristössä, mutta vaikuttaa silti aika rennolta.
Talutan hepan sisälle talliin ja kiinnitän pesariin, sitten otan Chicolta loimen ja kuljetussuojat pois.
Alan harjaamaan Chicoa ja tarkistan että sillä on kaikki kunnossa automatkan jälkeen, ja on, sitten otan kaviot ja laitan suojat jalkaan.
Otan liinan ja lähdemme pihalle, huomaanettä kenttä on tyhjä ja se on ihan sula joten suuntaamme sinne.
Otan Chicon ympyrälle ja pyydän pikku hiljaa raviin, Chico ravaa puhtaasti ja reippasti joten vaihdan suuntaa, eikä mitään ongelmaa joten pyydän laukkaan.
Chico laukkaa molempiin suuntiin hienosti joten otan ravin kautta käyntiin.
Palaamme talliin ja otan Chicolta suojat pois ja laitan sille kevyen talliloimen päälle.
Nyt valmennuksen alkuun on noin kaksi tuntia joten vien Chicon tyhjään karsinaan jonka saimme lainaan täksi päiväksi, annan sille vähän heiniä pureskeltavaksi.
Sitten lähdin hakemaan Chicon varusteita ja jätin ne karsinan oveen.
Sitten lähden katsomaan estevalkun rataa tarkemmin ja huomaan että aiheena on suoruus
Nyt valmennuksen alkuun on noin tunti joten haen autosta evääni ja lämmitän sen tallin keittiössä sijaitsevassa mikrossa.
Kun olen syönyt pikaisesti evääni, lähden laittamaan Chicoa valmiiksi.
Alan harjata ja ottaa Chicolta kavioita.
Laitan Chicolle sitten suojat ja nostan satulan selkään.
Kun saan sen alan lämmitellä kuolaimia,320laitan Chicolle suitset ja itselleni kypärän päähän.
Nyt kello näyttää jo noin varttia vaille tasan joten lähdemme kohti maneesia missä340 valmennus pidetään.
Kun pääsen maneesiin Chico vilkuilee hetken ympärilleen mutta tulee kuitenkin kiltisti sisään.
Nousen selkään ja kiristän vyön, lyhennän jalkkareits yhdellä koska tämä on estevalkku.
kun lähden kävelemään uralle valmennuksen valmentaja saapuu maneesiin.
-Hei kaikille, mun nimi on siis Hanski ja valmennan teitä tänään vähän esteillä, valmentaja tervehtii.
-Hei, tervehdin takaisin.
-Nyt vois tässä vaiheessa kaikki kertoa oman ja heppansa nimen, mulla on kyllä nimilista mutta enhän mä tiiä kuka on kukakin, Hanski sanoo naurahtaen.
-Alisa Vainio ja Chico, sanon kierroksen päätteeksi.
-Hyvä, nyt vois sitten kaikki ottaa vähän ravi-käynti siirtymisiä, ja lasken tähän nyt yhen lämppäesteen jota voi kohta tulla ravissa, ja päihin pääty-ympyrät, Hanski selittää.
Nostan ravin ja teen pääty-ympyrän mutta en tule vielä ristikkoa, kun teen volttia huomaan että Chico asettuu hieman liikaa ulos päin mutta saan asian korjattua ja nyt saan hepan myös nätisti peräänantoon.
Seuraavalla kierroksella tulen pääty-ympyrän jälkeen rauhallisessa ja reippaassa ravissa pienen ristikon jonka Chico vaan ravaa yli.
-Nyt voi sitten kaikki jo tulla tän lämppäesteen, niin nostan sitä sitten vähän, Hanski sanoo.
Tulen ristikon uudestaan ja sen jälkeen Hanski nostaa sen pieneksi pystyksi.
-Nyt voitte ottaa vähän laukkaakin niin päästään joskus hyppäämään tätä rataakin.
Nostan laukan ja tulen pystyn, Chico hyppää hienosti joten taputan sitä, siirrän käyntiin, ja tulen lähemmäs Hanskia kuuntelemaan radan.
Kun Hanski saa radan kerrottua ja järjestys on päätetty, ensimmäinen ratsukko lähtee, seuraavana olemme me.
Nostan laukan ja lähestyn ensimmäistä kolmen esteen sarjaa, Chico hyppää sen hienosti, niin kuin myös seuraavan sarjan, 2b:lle tulee vähän huono tie mutta Chico hyppää sen silti hienosti, 2c menee hyvin, kolmosen eka, toka kolmas ja neljäs osa sujuvat hyvin, siirrän käyntiin ja taputan heppaa.
-Hyvin, mutta varmaan itekki huomasit ton 2b:n tien, sen kun korjaat niin tulee tosi hyvä rata, Hanski sanoo ja nyökkää seuraavalle.
Kun on taas meidän vuoro, kiinnitän erityisesti huomiota 2b:n tiehen, ja nyt koko rata sujuu hyvin, mutta vikalle esteelle vauhti meinaa vähän kiihtyä, siirrän käyntiin ja taputan Chicoa taas, hieno heppa!
-Nyt tuli 2b:lle hyvä tie ja huomasin että sun heppas vähän kiihdytti tolle vikalle, mutta hyvältä se silti näytti, Hanski sanoi.
Menemme radan vielä muutaman kerran mutta välissä Hanski nostaa esteitä hieman, viimeisillä kerroilla sujuu tosi hyvin mutta niin kuin Chicolla on vähän tapana, vauhti taas kiihtyi vähän, varsinkin vikalle esteelle, mutta heppa pysyi silti hallinnassa.
Loppukäyntien ja ravien aikana annan hieman pidemmät ohjat ja juttelen Chicolle rauhallisesti.
Tunnen kuinka Chico rentoutuu ja rentoutuu, mutta vauhti ei saa silti hyytyä liikaa.
-Tänään meni aika lailla kaikilla hienosti, pieniä juttuja oli korjattavissa, mutta niin se on kuulkaa kaikilla, Hanski sanoin ja avasi termospullon jossa oli luultavasti kahvia.
Taputan Chicoa ja otan jalkkarit pois.
Pian tulen alas selästä ja nostan jalkkarit ylös, löysään myös vyötä parilla reiällä.
-Taitaa olla vähän kuumuva heppa näin esteillä, Hanski virnisti kun kävelimme hänen ohi matkalla talliin.
-Juu niin on, virnisti takaisin mutta kummatkin tarkoitimme sen hyvällä, Chicohan on ihan paras heppa.
-Mutta hyvin teillä kyllä suju, Hanski vielä kehaisi ja heilautti kättään, kun poistuimme maneesista.
Tallissa otan Chicolta varusteet pois ja alan rauhassa ottamaan tältä kavioita , harjailemaan ja miettimään minkä loimen nyt laittaisin(se on aina vaikea valinta).
kun saan hepan laitettua, vien sen varusteen autoon ja jätän Chicon siksi aikaa karsinaan vähän keräilemään voimia automatkaa varten.
Tässä välissä syön taas vähän evästä että jaksan, ja annan myös Chicolle ruokaa, heinien lisäksi, täytän myös vesipulloni matkaa varten.
Kun saan syötyä alan laittaa Chicoa valmiiksi, eli laitan kuljetussuojat koska loimi sillä on jo, sitten käyn vielä täyttämässä trailerin heinä verkon heinällä ja avaan takasillan valmiiksi, talutan hepan traikkuun ja varmistan että kaikki tavarat ovat mukana ja käyn vielä huikaamassa Hanskille kiitokset ja heipat, sitten lähdemme ajamaan kohti kotitallia.
Oli tosi kiva valkku!💕🐎



Sanoja: 835